kun ootte saanu kortin niin ajatteko yksin vai onko joku kaveri mukana kyydissä. mä en ole ajanu kertaakaan vielä yksin kortin saatuani tai että aina joku muu on kyydissä.
kaikki sanoo että pitäs mennä yksin, mutta onko siinä mitää eroa, ku eihän se kyydissä oleva sitä autoa kuitenkaa aja.
kaikki sanoo että pitäs mennä yksin, mutta onko siinä mitää eroa, ku eihän se kyydissä oleva sitä autoa kuitenkaa aja.
Vastaukset 11
Vanhimmat
mikä tuntuu parhaimmalta. Mun mielestä oli kiva, kun mies alussa istu kyydissä ja käskin sitä tarkkailemaan, että teenkö kaiken oikein. Sai ajella levollisin mielin, jos mitään ei kuulunut ja tiesi, että se kyllä neuvoo, jos en tiiäkään mitä tehä ;) Lisäksi sellaisissa tilanteissa, joiden opettelu jäi autokoulussa vähille, pystyi vielä kysymään neuvoa.
Ja yksin ajelen nyt muutama kk kortin saannin jälkeen, että ei se päälle jäänyt.
Alussa on aina vaikea lähteä ajamaan "kotiautoa". Ja silloin kannattaa ottaa kyytiin joku jo osaavampi.
MUTTA.ÄLÄ MILLOINKAAN USKO HÄNTÄ SELLAISISSA TILANTEISSA; kuin esimerkiksi risteykseen tullessasi hän sanoo "no miksi et jo mene, tai ohituksissa: ala jo vaihtaa pienemmälle ja anna palaa..."
Nämä lausahdukset siksi, että kokeneempi samaistaa ITSENSÄ SINNE RATIN TAAKSE.
Ja olisi valmis ryhtymään ko.toimenpiteisiin. Hän ei monestikkaan ajattele, että ratin takana on kokematon kuski, joka vasta opettelee YKSIN liikennettä.
Pidä mielessä sellainen kirjoittamaton sääntö, jota aina inssiajon jälkeen toitotan oppilailleni:
JOS MIELESSÄSI KÄY PIENIKIN AJATUS, ETTÄ KERKEENKÖHÄN TUOHON VÄLIIN..TAI ONNISTUUKOHAN TÄMÄ OHITUS.. TAI...Joku muu asia, johon liittyy ajatuksissasi ehto. (siis onnistuuKOHAN, kerkeenKÖHÄN yms..).
Niin kannattaa varmaan jättää tekemättä. Eikä ainaskaan uskoa sitä kokeneemman lausahdusta...
Mitäpä siinä häviät, jos odotat jossain risteyksessä vähän kauemmin...
???
on helpompaa ajaa jos kyydissä istuu joku. en kyllä tiedä miksi, kai se on joku psykologinen juttu. pari viikkoa nyt on kortti tietysti vasta ollu, kilsoja tullu joku reilu 500 ja yksin ajaminen on vähän sellasta hermostuttavaa vielä. jotenkin tuntuu turvallisemmalta jos vänkärin paikalla istuu joku, vaikka sillä ei olisi edes korttia eikä tietäisi liikennesäännöistä mitään. on tietysti nyt jo paljon helpompaa kuin ihan ensimmäisillä itsenäisillä ajokerroilla, kyllä se ajan mittaan, ehkä tuhannen kilsan päästä on sellasta rutiinia että voi yksin ajaa ihan ilman mitään omituisia etiäisiä.
Sain juuri kortin ja kyllä mieheni istuu vielä vieressä. En halua ajaa ihan yksin. Sen verran hermostuttaa koko ajaminen. Tässähän on vielä pari vuotta ns. harjoittelu aikaa eli ei kannata kuvitellakaan olevansa valmis kuski. Tästä se opettelu ja harjoittelu jatkuu. Kyllä sitä joskus rohkenee yksinkin lähteä ajelemaan. Jokainen kykyjensä mukaan.
Sain kortin pari kuukautta sit ja siitä asti on tuntunut mukavimmalta ajaa yksin. Pystyy keskittymään ajamiseen täysiä, kun ei tarvi jutella sen kaverin kanssa :D Jos kaveri on vieressä, tulee mokailtua paljon enemmän, kun puolet muutenkin vähäisestä keskittymiskyvystä menee siihen jutteluun. Muutenkin tuntuu mukavammalta ajaa yksin, koska jos oikeesti mokaa jotain tosi pahasti ja rysäyttää vaikka ojaan, ni ei tapa sitä kaveria siinä... Se on mulle vielä ihan täysi arvoitus, miten jotkut pystyy puhumaan kännykkään ajaessa, ei kyl multa onnistuis :o :D
Myönnän kyllä, että itse olen joskus puhunut ajaessa kännykkään. Mut enää sitä harvemmin tekee, vaikka se onnistuu kyllä. Itelläkin se vie se puhelin sillon vähän keskittymistä siitä ajamisesta, kun ei ole hands freetä. Kyllä mä tykkään ajaa yksin, ja kuunnella sitten samalla vaikka radiota.
on loppu viimeksi paljon mutkattomampaa ja luontevampaa alussa. Saa ite rauhassa kokeilla taitojaan, ilman että äiti, poikaystävä tai tms. istuu vieressä hermoilemassa! Aluksi varsinki yksin on kivempi tehdä virheitä, jotka ovat tietenki luonnollisia alussa ja kokeneimmillakin kuskeillakin myös. Ekana iltana tein suuren virheen kun vein pikkutarkan isäni "huvi" ajelulle. Hermostutti etupenki arvosteleva isällinen silmä sen verran että ajo oli normaaliakin tökkivämpää ja isukin autoa vissiin on turha havitella ihan lähiaikoina lainaan:) Tosin minulla kyllä oma auto käytössä, joka tietysti suuresti helpottaa harjottelua. Tölväilyt menee täysin omaan piikkiin. Sanotaan että ensimmäiset 2 viikkoa on aika ratkasevat, sinä aikana pitäis jo näkyä selvää kehitystä auton käsittelyssä,liikenteen huomioinnissa ym. eli koko paketti vähän niinku enemmän kasassa, eli kaikki toiminnot pelaa loogisesti yhteen. Tsemppiä ja kolaritonta joulua ja uutta vuotta kaikille tuoreille kuskeille!
Ainakin itse kun sain kortin kiertelin aluksi sitä normaalia "pilluralli reittiä", mutta kuitenkin pidemmänpäälle alkoi se samojen korttelien kiertäminen kyllästyttämään.
Silloin aloin vain yksinkertaisesti ajelemaan.
Saatoin vain lähteä ajamaan jollekin vähän isommalle tielle, kuuntelin musiikkia ja nautin maisemista, ja siitä että voin viimeinkin ajella omalla autolla...
Tällä "menetelmällä" tuli kerättyä vuodessa kilometrejä n. 30000km... ja ainakin itse huomasin, että stressasin huomattavasti vähemmän ajella yksin kun joku kaveri kyydissä.
Mulla oli kortti ollu neljä päivää kun lähin ekan kerran yksin. Jännitti hirveesti, mut niinhän sitä aina ekalla kerralla :P Nyt musta on kivempi ajaa yksin kun kenenkään kans. Aina ja joka kerran kyydissä oleva sanoo jotain mun ajamisesta enkä jaksa sellasta, vaikka oliskii vaan positiivista. Alusta asti oon ajellu erilaisissa ympäristöissä.
Rohkeesti vaan ajelemaan yksin, tosin vasta sitten kun susta siltä tuntuu!
Mukavia ajokilometrejä!
Kun sain kortin, jouduin ajamaan työni puolesta karja-auton perässä maatilalle. Kyllä jännitti ajaa, ja sutia surkeita maalaispihoja.
Kummasti ne autokoulun opit muistuivat mieleen. Muisti katsoa peruuttaessaan myös peilistä ja valtatielle tultua antoi kiireisten mennä menojaan.
Vähän iäkkäämpänä ajokortin saatua ihmiset odottavat, että on konkari auton käsittelyssä. Olen sanonut sen jälkeen, että mulla on ollut kortti vasta vähän aikaa.
Se vapauttaa. Saa vähän ajaa epävarmemmin, alinopeutta ja pyytää apua. Ihmiset eivät suhtaudu kovin kriittisesti. Herra varjelkoon, jos tämän sanoo miehille. He rupeavat neuvomaan ja korjaamaan ajotyyliä.
Muistakaa kaikki juuri ajokortin saaneet, että olette saaneet 2000-luvun opetuksen. Eivät ne muka kaiken osaajat eli lähes 100-vuotiaat ole niin kattavaa ja perusteellista oppia saaneet. Luottakaa siis enemmän siihen uusimpaan oppiin.
Olen jo saanut auton pysähtymään kiskoille, mäkilähdöissä kumma katku täyttää auton jne. Ne ovat jo takanapäin, toivon niin. Kauheinta on sittenkin, kun joku istuu vieressä. Vastuu tuntuu suurelta.
Näin pimeällä pelkään eniten lapsia, jotka pyöräilevät pimeästä ajotielle äkkiä. Tai perässäroikkujia takapuskurissa. Onko kivaa, jos edessä jarrutan äkkiä? Saatte korvata kaiken.
Autokoulu oli kallis projekti, kun omistani sen maksoin. Mutta maailmankuva laajeni: en enää kävele tai pyöräile pimeänä. Heijastimet heiluvat meikäläisellä tiiviisti. Ja vielä: osaan arvioida etäisyyksiä paremmin. En ylitä suojatietä, jos näen, että siitä on harmia autojonolle. Nyt tiedän, miltä se näyttää ratin takaa katsottuna.