Olen kovasti haalinut tietoja ponnistuasennoista ja kuullut useammalta taholta, että normiksi mielletty puoli-istuva-asento olisikin se huonoin mahdollinen. Eli, että siinä vauva painaa välilihaa juuri sellaisesta asennosta, että jos on repeytyäkseen niin repeytyy. Kuulin myös, että ihan jo painovoiman vuoksi synnytys olisi helpompi/nopeampi jos vauvan suunta on alaspäin.
Olisinkin halunnut kuulla kokemuksia niiltä, jotka ovat synnyttäneet puoliseisovasta asennosta (meillä eivät kätilöt kuulemma suostu kyykkimään, jotta voisi synnyttää seisaaltaan) tai reikätuolilta, palloon nojaten tms.
Weledan valmistautumisöljy on kuulemma hyvä, mutta eipä juuri mitään apua jos ponnistaa sellaisesta asennosta, että se suorastaan edesauttaa repeytymien syntymistä.
Olisinkin halunnut kuulla kokemuksia niiltä, jotka ovat synnyttäneet puoliseisovasta asennosta (meillä eivät kätilöt kuulemma suostu kyykkimään, jotta voisi synnyttää seisaaltaan) tai reikätuolilta, palloon nojaten tms.
Weledan valmistautumisöljy on kuulemma hyvä, mutta eipä juuri mitään apua jos ponnistaa sellaisesta asennosta, että se suorastaan edesauttaa repeytymien syntymistä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niin, mä synnytin helmikuussa 2006 Kätilöopistolla. Koko synnytys oli oikeastaan aika nopea ja siksi myös aika raju. Vaikka olin ennen synnytystä ajatellut vaikka mitä seisaallaan ponnistuskia, oli itse hetken tullen niin kipeä että avautumisvaiheen ja ponnistusvaiheen olin sängyllä. En saanut edes sitä yöpaitaa päälleni.
Ponnistin ensin kyljeltäni joka tuntui minusta todella hankalalta asennolta ja pyysinkin että saisin siirtyä selälleni. Kätilö sanoi että olisi parasta vauvan kannalta ponnistaa ensin kyljeltään. Joten siinä sitten oltiin ennen kuin kätilö antoi luvan kääntyä selälleen. Se oli minulle ainakin valtava helpotus.
Ponnistaminen tuntui luonnolliselta ja vahvalta. Koko ponnistusvaihe kesti vain 10min enkä revennyt kuin kahden tikin verran.
Itseäni en rasvaillut raskauden aikana.
äh, väsyneenä luin että halusit kokemuksia niiltä jotka oli ponnistanut puolistuvassa asennossa... :) ja nyt kun luin viestisi uudelleen tajusin että eihän se mennyt niin ollenkaan... Joten unohda koko edellinen viesti.. :)
veljeni vaimo synnytti toisen lapsensa siinä jakkaralla ja ei tullut yhtään tikkiä. Pieni nirhauma oli kuulemma tullut, mutta esikoisen oli synnyttänyt sängyllä eikä silloinkaan ollut tullut kuin yksi tikki.
Ei mitään, hyvä oli kuulla tuokin, että siis myös selällään ponnistaminen onnistuu ilman pahimpia repeämiä.
Ponnistin puoli-istuvasta asennosta, ja multa repesi häpyhuulet, emätin ja väliliha. Tosin epparia ei tehty, ja nuokin repeämät olivat lieviä. Tikkejä vain tuli useampaan kohtaan. Kova rääkki vatsalihaksille!
eli esikoiseni synnytin 6/1997 täpötäydessä Tayssisa jossa kätilöillä oli kiire. Synnytykseni kesti lähes 20h joten itselläkin alkoi hermo raastamaan.. no siellä oli kätilö, joka oli sitä mieltä että ainoa ja oikea vaihtoehto on se ns. puoli-istuva asento. Vastoin omaa pyyntöäni väänsi siis synnytyspöydän puoli-istuvaan asentoon ja käski pidellä sukista kiinni. Lopputulos: vasen häpyhuuli sekä emätin ja väliliha pahasti revennyt. Ja synnytyksen jälkeen 14 tikkiä.
Toinen synnytys 12/1999. Ei ruuhkaa sairaalassa, omia toiveitani kuunneltiin (tosin synnytys käynnistyttyään erittäin raju ja nopea) ja loppujen lopuksi synnytys tapahtui täysin selällään maaten ja lopputuloksena ei tikin tikkiä. Puhuttuani ko.synnytyksessä mukana olleen kätilöni (vielä kerran kiitos hänelle) kanssa, hän kertoi että täysin makuulla synnyttäneet välttyvät usein tikkauksilta. Kertoi myös, että puoli-istuvaa asentoa suositaan ainoastaan sen vuoksi, että tällöin äidin vatsalihakset eivät ole niin kovilla kun ponnistukseen saa tukea selkäpuolelta.
Mutta: omien kokemusteni perusteella en voi suositella puoli-istuvaa asentoa kenellekkään.
En tiennytkään, että myös täysin pötkällään voi ponnistuksen hoitaa. Kiitokset kommentista. Esikoisesi synnytys kuulostaa kyllä hurjalta. Tuota pelkään, että kätilö määrää - ilman hyvää perustetta johonkin asentoon ja pieleen menee...
kans sellasessa makuuasennossa, ei tullu kun pieniä pintarepeämiä jolle ei tehty mitään.Palauduin tosi nopeasti.
kuin tuosta puoli-istuvasta. 6 tikkiä tuli suoraan taakse suuntautuvaan repeämään, eikä välilihaa leikattu. Aloitin ponnistamisen pystyasennossa mieheeni nojaten, mutta en jaksanut olla siinä enkä myöskään jakkaralla koko tunnin kestänyttä ponnistusvaihetta. Silloin harmitti, kun olin lukenut myös tuosta repeämisasiasta. Mutta eipä tuollaisesta pikku-repeämästä, minkä sain, ollut harmia ollenkaan. Maltillisesti kun ponnistaa, eikä hirveällä rytinällä, niin kudokset ehtivät joustaa paremmin. Paljonhan tuo riippuu kuitenkin kudostyypistä ym. ja esim. vedessä oleilu parantaa joustavuutta.
myös repeämiin, vaikkei siitä ihme kyllä paljon puhuta. Mutta onhan se loogisesti ajateltuna selvä, että esim. hieman alle kolmikiloinen tulee ulos helpommin kuin yli nelikiloinen.