USA-vetoisen Nato-hakuisuuden tärkein motiivi ei olekaan sotilaallisen turvallisuuden hakemisessa, vaan jossain ihan muualla.
Analyysini valossa USA vuosina 1950–65 todella (osittain Neuvostoliiton paineen takia) oli mahti, joka halusi levittää "demokratiaa", "sananvapautta" ja sosiaalisten oikeuksien laajenemista. Myöhemmin USA:n sisäinen kehitys alkoi murtaa tämän mission perustaa – samassa tahdissa kuin USA:n talouden suhteellinen merkitys alkoi heikentyä.
Sosialismin romahdus käynnisti suuren paradoksin. Bushin USA kuvittelee nyt olevansa maailman ylivallan haltija – samalla kun sen oma riippuvuus muusta maailmasta on jyrkästi kasvanut. USA rettelöikin maailmalla nyt peittääkseen todellista heikkouttaan.
Tämä savijalkainen supervalta tarjoaa nyt kaikkien maiden eliiteille "imperiaalista avioliittoa": USA:n ylivallan tunnustamista ja oman uusliberalistisen talousmallinsa omaksumista eli "jäykkyyksien" purkamista, tuloerojen tietoista kasvattamista ja sosiaaliturvan leikkauksia. Euroopassakin kutsua on kuultu.
Kärjistäen: kotimaisen (väistyvän?) eliitin nuorempi polvi ei halua Suomea Naton jäseneksi Venäjän pelosta, vaan sitouttaakseen Suomen USA:n nykyideologian mukaiseen johtajuuteen ja talouspolitiikkaan maailmassa.
Kauan ei tarvitse seurata tämän linjan median pääkirjoittelua, kun havaitsee, että heille Nato-jäsenyys ja uusliberalismi ovat saman kolikon kaksi eri puolta.
Mutta kansa haistaa tämän kytköksen, eikä siksi lämpene natoajatukselle.
Analyysini valossa USA vuosina 1950–65 todella (osittain Neuvostoliiton paineen takia) oli mahti, joka halusi levittää "demokratiaa", "sananvapautta" ja sosiaalisten oikeuksien laajenemista. Myöhemmin USA:n sisäinen kehitys alkoi murtaa tämän mission perustaa – samassa tahdissa kuin USA:n talouden suhteellinen merkitys alkoi heikentyä.
Sosialismin romahdus käynnisti suuren paradoksin. Bushin USA kuvittelee nyt olevansa maailman ylivallan haltija – samalla kun sen oma riippuvuus muusta maailmasta on jyrkästi kasvanut. USA rettelöikin maailmalla nyt peittääkseen todellista heikkouttaan.
Tämä savijalkainen supervalta tarjoaa nyt kaikkien maiden eliiteille "imperiaalista avioliittoa": USA:n ylivallan tunnustamista ja oman uusliberalistisen talousmallinsa omaksumista eli "jäykkyyksien" purkamista, tuloerojen tietoista kasvattamista ja sosiaaliturvan leikkauksia. Euroopassakin kutsua on kuultu.
Kärjistäen: kotimaisen (väistyvän?) eliitin nuorempi polvi ei halua Suomea Naton jäseneksi Venäjän pelosta, vaan sitouttaakseen Suomen USA:n nykyideologian mukaiseen johtajuuteen ja talouspolitiikkaan maailmassa.
Kauan ei tarvitse seurata tämän linjan median pääkirjoittelua, kun havaitsee, että heille Nato-jäsenyys ja uusliberalismi ovat saman kolikon kaksi eri puolta.
Mutta kansa haistaa tämän kytköksen, eikä siksi lämpene natoajatukselle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kopsaajapelle iski jälleen :)
http://www.palkkatyolainen.fi/pt2004/pt0401/p040204-k1.html
Olet muuttanut Toddin analyysin omaksi analyysiksesi.
Pelle olet itse. Aidolla moonmanilla ei ole pistettä nikkinsä perässä. Itsekö jutun panit, että pääset viisastelemaan "löydölläsi". HAHAHAH!!!
Osuiko pahastikin, koska en ottanut kantaa mihinkään moonman-nikkiin? En myöskään ole tuota laittanut.