kohtalo

on sellainen(näköjään)että jos se on kohdallasi huono,niin se on sitten sitä.

Minä olen kunnon ns,kansalainen yli 40vee.

Mutta minun kohtaloni on ollut olla huonojen vanhempieni lapsi aikoinaan ja vieläkin kannan heidän laiminlyöntejään/sanomisiaan sydämmesäni.

Olen poikamies,ja poikamiehenä pysyn,koska en tosiaankaan voi uskoa ihmisen hyvyyteen missään muodossa.

Ehkäpä koetut traumat varhaislapsuudessani sanelee edelleen epäuskoni ihmisiin?.....Jokatapauksessa kysyn miksei ylempi pyhä voinut suojella minua silloin lapsena siltä pahalta ,jota koin.....Sillä enhän silloin lapsena ole voinut kirotakkaan jumalaani,josta en tiennyt mitään.......Vaatiiko Jumala tietämättömältä lapeltakin pyyteettömyyttä saadakseen osakseen armoa??.....Miksei Jumalani auttanut minua silloin ,kun sain turpaani pinnasängyssäni?....Ilmeisesti olin Jumalan vihattu jo syntyessäni...mutta miksi?
6174
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

ei edes kaikki naiset. epäluottamuksella vain luo epäluottamusta. vaikeahan se on uskoa, pitäisi vaan uskaltaa heittäytyä. kyllä se tapahtuu, mitä sinulle on tarkoitettu

Äänestä

Anna anteeksi isällesi ja äidillesi. Sinun elämäsi siunaus on Jeesuksessa, ja siinä että voit antaa anteeksi isällesi ja äidillesi ja kaikille ihmisille, jotka ovat sinua loukanneet. Uskoontulo Jeesukseen ja anteeksianto pelastaa sinut tuosta.

http://www.jeesusonherra.juksaa.net/

Hyvää joulua sinulle Jeesuksen nimessä ja ota vastaan jeesus pelastajanasi!

Äänestä

Voi tämän maailman ja ihmisten pahuutta!

Täällä me kannamme arpia ja vammautumisia sielussamme.

Minullakin niitä on, mutta uskon silti, että Jumala varjeli sen, etten kuitenkaan aivan kuollut lapsuuden kotiini, tai menettänyt järkeäni.

Tämä maailma on paha, kärsimyksen, synnin, sairauden ja kuoleman maa. Se on sellainen ihmisen tahdon vuoksi, ei Jumalan tahdon vuoksi.

Jumala ei ikinä olisi tahtonut, että sinua pahoinpidellään. Ihminen teki sen. Ihmisellä on vapaa tahto: hän voi valita rakastaa, ja voi valita kovuuden ja pahoinpitelyn. Siksi täällä kärsitään. Ihminen lankesi syvälle. Se, mitä jouduit kärsimään, ei ollut Jumalan rangaistus mistään, vaan ihmisen, ilmeisesti huoltajasi valinnan seuraus.

Jos Jumala poistaisi pahuuden maan päältä ensi yönä, niin kun aurinko nousisi, täällä ei olisi enää ketään meistä.

Äänestä

Nyt on armon aika. Kello käy. Ihmiset saavat nyt tehdä pahaa, sillä heillä on vapaa tahto. Mutta kerran tämä aika loppuu. Jumala on kieltänyt lyömisen, ja jokainen sitä lakia rikkova saa kerran rangaistuksen. Kerran tässä maailmassa toteutuu sittenkin oikeus! Meillä on Jumala, joka toteuttaa oikeuden. Ei vielä, mutta pian.

Mutta Jumala rakastaa sinua, koko ajan. Hän sanoo näin sille, joka ajattelee, että Jumalakin on hylännyt hänet: "Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda. Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt."

Äänestä

Jumala rakastaa sinua, ja on näyttänyt sen selkeällä tavalla. Tulemalla alas ihmiseksi, veljeksesi, tänne langenneen maailman pimeyteen. Jumalan Poika tuli ihmiseksi, ja otti omaksi syykseen sinun omat rikkomuksesi Jumalaa vastaan. Hän kärsi rangaistuksen kaikista sinun pahoista teoistasi.

Silloin kun Jeesus kärsi ja kuoli ristillä, hän teki sen sinunkin vuoksesi. Näin Jumala sanoo, mustaa valkoisella: Jokainen ihminen, joka uskoo ja turvautuu hänen Poikaansa, saa syntinsä ja koko pahuutensa anteeksi ikuisiksi ajoiksi. Siksi sinä saat olla nyt armahdettu, Jumalan oma, matkalla Taivaaseen, Jumalan luo.

Armo on todellinen, sataprosenttinen lahja. Sen saa uskoa omakseen aivan sellaisena kuin on.

Jeesuksen vuoksi olet puhdas, elät armossa joka päivä: tänään, huomenna, ylihuomenna. Hän ei vihaa sinua, vaan rakastaa. Hän tarjoaa Taivasta lahjaksi sinulle, rakkaudessaan. Ota se vastaan!

Nähdään Taivaassa!

Äänestä

Koska on aina helpompi analysoida toista kuin itseään, niin annan nyt sinustakin oman analysointini. Siis: Sinun tärkeimpinä elämänläksyinäsi ovat rakastaminen ja anteeksiantaminen. Valitsit jo ennen syntymääsi itsellesi mahdollisimman vaikean perheen haasteenasi löytää itsessäsi anteeksiantamisen vapautus ja kaiken/kaikkien rakastaminen tuomitsematta ja varsinkin ennen kaikkea itsesi hyväksyminen juuri sellaisena kuin olet. Lapsuuden haavoista ei voi päästä eroon/helpotukseen kuin anteeksiantamalla vanhemmilleen heidän tietämättömyytensä ja rakkauden puutteensa. He ovat olleet vain sitä mihin ovat yltäneet sielunsa kehityksessä. Hekin silti ovat osaa ikuisen Jumalan luomiskaavaa ja sinällään täydellisiä, niin kuin me kaikki olemme: vain jokainen omassa tietoisuutensa mittakaavassa ilmenneenä. Jokainen ihminen on toiselle peilinä näkemään omat vikansa ja kun pystymme tämän toteamaan, niin ketään ei voida sen jälkeen pelkästään tuomitsemaan hyväksi tai pahaksi, vaan näemme aina toisessa oman itsemme.
Jumalan rakkaudesta ja armosta saarnaajia on näilläkin keskustelupalstoilla yllin kyllin ja itsekustakin riippuu mitä niistä ottaa vastaan, mutta lisäisin vielä kuitenkin sen verran, että mitä enemmän löydät itsessäsi rakkautta (mihin tahansa) sen enemmän sinä myös tulet sitä saamaan, sen enemmän löydät iloa, tyytyväisyyttä ja hyvyyttäkin elämässäsi ja myös ...kiitollisuutta (jopa kaikkea kärsimiäsi asioita kohtaan.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


missä oikeus kirjoitti:

on sellainen(näköjään)että jos se on kohdallasi huono,niin se on sitten sitä.

Minä olen kunnon ns,kansalainen yli 40vee.

Mutta minun kohtaloni on ollut olla huonojen vanhempieni lapsi aikoinaan ja vieläkin kannan heidän laiminlyöntejään/sanomisiaan sydämmesäni.

Olen poikamies,ja poikamiehenä pysyn,koska en tosiaankaan voi uskoa ihmisen hyvyyteen missään muodossa.

Ehkäpä koetut traumat varhaislapsuudessani sanelee edelleen epäuskoni ihmisiin?.....Jokatapauksessa kysyn miksei ylempi pyhä voinut suojella minua silloin lapsena siltä pahalta ,jota koin.....Sillä enhän silloin lapsena ole voinut kirotakkaan jumalaani,josta en tiennyt mitään.......Vaatiiko Jumala tietämättömältä lapeltakin pyyteettömyyttä saadakseen osakseen armoa??.....Miksei Jumalani auttanut minua silloin ,kun sain turpaani pinnasängyssäni?....Ilmeisesti olin Jumalan vihattu jo syntyessäni...mutta miksi?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu