Talvisodan lopulla NL hyökkäsi Suomea vastaan miljoonalla miehellä, suomalaisia oli aseissa reilu 300 000 miestä.
Jatkosodan lopussa Neuvostoliitolla oli 450 000 miestä hyökkäämässä Suomeen. Suomella oli puoli miljoonaa miestä aseissa, lisäksi Lapissa oli 200 000 saksalaista.
Jokainen tajuaa näiden voimasuhteiden valossa että Suomi oli talvisodassa todella kusessa, kauaa ei oltaisi jaksettu, koko maa olisi kesään 1940 mennessä vallattu mikäli rauhaa ei oltaisi tehty.
Jatkosodassa ei ollut hätäpäivääkään, maan miehitys ei ollut lähelläkään. Siksi on aivan käsittämätöntä että kesä 1944 on nostettu talvisodan rinnalle Suomen kohtalonhetkeksi. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta!
Puheet venäläisten valtavasta ylivoimasta kesällä 1944 on täyttä puppua. Ylivoima oli paikallinen, voimasuhteet muuttuivat kun suomalaiset saivat siirrettyä joukkojaan ja silloin venäläisten eteneminen pysähtyi.
Jatkosodan lopussa Neuvostoliitolla oli 450 000 miestä hyökkäämässä Suomeen. Suomella oli puoli miljoonaa miestä aseissa, lisäksi Lapissa oli 200 000 saksalaista.
Jokainen tajuaa näiden voimasuhteiden valossa että Suomi oli talvisodassa todella kusessa, kauaa ei oltaisi jaksettu, koko maa olisi kesään 1940 mennessä vallattu mikäli rauhaa ei oltaisi tehty.
Jatkosodassa ei ollut hätäpäivääkään, maan miehitys ei ollut lähelläkään. Siksi on aivan käsittämätöntä että kesä 1944 on nostettu talvisodan rinnalle Suomen kohtalonhetkeksi. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta!
Puheet venäläisten valtavasta ylivoimasta kesällä 1944 on täyttä puppua. Ylivoima oli paikallinen, voimasuhteet muuttuivat kun suomalaiset saivat siirrettyä joukkojaan ja silloin venäläisten eteneminen pysähtyi.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Olet kyllä postannut tuon jutun aikaisemminkin, mutta ei se siitä totta tee. Ohessa vähän pikaisen haun perusteella löytynyttä tietoa:
"Painopistesuunnassa noin 22 kilometrin levyisellä alueella Suomenlahdesta itään oli kenraaliluutnantti D. Gusevin komentama 21. Armeija , johon kuului 15 divisioonaa. Murtoalueella oli keskimäärin 200 tykkiä rintamakilometrillä. Itä-Kannaksella toimivalla, kenraaliluutnantti A. Tsherepanovin komentamalla 23. Armeijalla oli käytössä 5 divisioonaa. Näiden armeijoiden lisäksi venäläisillä oli toisessa portaassa reservinä kenraaliluutnantti Korovnikovin komentama 59. Armeija, josta suomalaisilla ei hyökkäyksen alkuvaiheissa ollut tietoa."
"Stalin kuitenkin yllätti länsiliittoutuneet ja etenkin Suomen ratkaisullaan. Suurhyökkäystä oli valmisteltu pitkään ja huolella. Tarkoitusta varten Neuvostoliiton ylijohto oli osoittanut Leningradin rintaman käyttöön 450 000 miehen joukot, 10 000 tykkiä ja kranaatinheitintä ja 800 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä. Joukkoja oli siis koottu runsaasti ja niitä oli harjoitettu tulevan taistelumaaston kaltaisilla alueilla etukäteen."
Joukkoja oli 450.000 miestä siis pelkästään Leningradin rintaman käytössä. Tämän lisäksi Karjalan rintaman käytössä oli 150.000 miestä.
"Taistelujen alkaessa suomalaisilla oli asemissa Kannaksella Laatokalta lukien 19. Prikaati, 5. divisioona, 2. divisioona ja 10. divisioona. Reservinä olivat 3. divisioona ja 18. divisioona sekä Ratsuväkiprikaati Vammelsuu-Taipale asemassa ja Panssaridivisioona lähellä Viipuria."
Suomalaiset voimat Kannaksella hyökkäyksen alussa olivat 75.000 miestä. Miesmäärien vertaaminen johtaa kuitenkin harhakuvaan, sillä venäläisten hyökkäys ei luottanut joukkojen lukumäärän ylivoimaan, vaan materiaaliseen ylivoimaan. Materiaalinen ylivoima tykistön, panssarivoimien ja ilmavoimien osalta oli vielä musertavampi kuin jalkaväen.
Hyökkäyksen loppua kohden tilanne tasoittui. Suomalaiset kuluttivat hyökkääviä joukkoja ja saivat siirrettyä pohjoisesta irroitettuja reservejä. Myös materiaalinen ylivoima tasoittui jonkin verran osasto Kuhlmeyn ja suomalaisen tykistön massiivisen tulenkäytön ansiosta. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että venäläisillä oli taistelun alussa murskaava ylivoima. Vastustajan voimien kuluttamien sitten taas on sotataitoa.
Kun sanot, että kesällä -44 ei ollut hätäpäivää, niin totuus (joka ei tosiaan aina miellytä) on se, että pohjoisesta siirrettyjä yksiköitä saatettiin joutua heittämään taisteluun suoraan junasta täyttämään aukkoja puolustuksessa. Ne joukot saapuivat siis viimeisellä mahdollisella hetkellä pelastamaan katastrofin. Näin kävi 6. divisioonalle.
Jos lukee ylipäällikön päiväkäskyn asetuttaessa puolustukseen Viipurin menetyksen jälkeen ja tuntee ilmavoimille annetun käskyn hyökätä tappioista välittämättä, niin ymmärtää, että näitä käskyjä ei annettu muuten kuin todellisessa hädässä.
Kun sitten pahoista kriiseistä selvittiin ja joukkoja saatiin Kannakselle ja aseita Saksasta, oli tilanne hyökkäyksen lopussa suomalaisten kannalta varsin turvallinen. Se ei kuitenkaan kerro koko totuutta suurhyökkäyksen varrelta.
kää sotaa kesällä -44. He laskivat ennättävänsä tuhota Kannasta ja siten etelä-Suomea puolustavat vähäiset joukot ennenkuin apua pohjoisempaa tai Saksasta ennättää tulla hätiin. Tässä he olivat aika lähellä onnistuakin.
NL:n ei olisi tarvinnut ehtiä muuta kuin päästä Saimaan rannalle niin silloin etelä-Suomi olisi ollut heille melkein kuin tarjottimella. Itä-Karjalasta tuotavilla joukoilla olisi ollut hidas kiertotie Pieksämäen kautta. Ne joukot eivät olisi ennättäneet Kymijoelle ja Salpalinjalle ennenkuin NL:n armeija olisi ne estelinjat ohittanut.
Kerro toki lähteesi? Minun lähteeni on Spectrum tietosanakirja ja Toinen maailmansota kirjasarja. Pohjoisempana Neuvostoliitolla oli 200 000 miestä.
Ei edes etelä-Suomea.
Oli suomalaisen sodanjohton typeryyttä. Ei tarvitse kuin karttaa katsoa niin näkee että lyhin tie etelä-Suomeen on sen kautta. Oli vuosikausia aikaa linnoittaa asemat. Puolustus olisi pitänyt rakentaa syväksi. Käyttää runsaasti jalkaväki ja panssarimiinoja, pst-tykkejä. Voimakkaita tykistökeskityksiä venäläisiin joukkoihin, niitä olisi kulutettu armotta. Perääntyminen olisi ollut hallittua, venäläiset olisi pysäytetty reilusti ennen Viipuria.
Näin ei tehty vaan miehiä ja kalustoa pidettiin aivan toisarvoisissa paikoissa. Tämän virheen vuoksi tapatettiin tuhansia miehiä, rikollista typeryyttä. Vielä nykyäänkin tämän aiheen käsittely on tabu. Väitetään aivan muina miehinä että "hyvinhän se meni..."
Tähän hätään ei löydy kuin tämä nettilähde, mutta asia voitaneen hyvin tarkistaa Matti Koskimaan ansiokkaista teoksista.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kannaksen_suurhyökkäys_1944
Yhtä kaikki, suomalaisia viittä divisioonaa vastassa oli kolme armeijaa. Ja vaikka jalkaväen määrä olisikin ollut vain tuo 260.000, olisi se tarkoittanut yli kolminkertaista ylivoimaa. Ja edelleen, venäläinen taktiikka ei luottanut jalkaväen lukumääräiseen ylivoimaan, vaan massiiviseen tulivoimaan, jolla vastustaja tuhotaan. Tykistön, panssarivoimien ja ilmavoimien suhteen venäläisten ylivoima oli murskaava.
Samoja tykkejä 122 ja 152 joita suomella nykyäänkin on oli n. joka 50 m välein kannakselle. Niitten kuljetukset oli nähty ilmasta jo kauan ennen asemiinajoa. Toteutettiin Timosenkon jo talvisodassa laatimaa taktiikkaa paitsi Govorov halusi ensin ampua suomalaisten asemat auki. Tämänjälkeen maataistelukoneet tai stormovikit ja sitten panssareitten perässä miinanpolkijat tai päinvastoin sillä ei haluttu menettää vaunuja. Yllätys oli kuitenkin täydellinen. Talvisodassa pidettiin sentään Viipuri joka oli tarkoituskin pitää sillä siellä oli joukkoja melko runsaasti. Venäläiset hyökkäsivät koko kannaksen leveydeltä ja saattoi olla ihan terveellistäkin lähteä nostelemaan alta sillä vaihtoehtona oli vankeus Tserepovetsissa.
Suomalaisia oli aseissa puoli miljoonaa miestä mutta Karjalan kannakselle heitä riitti vain 75 000 miestä. Tämä oli rikollinen virhearviointi!
Kannaksella 260 000 miestä. Muualla hyökkäsi 200 000 miestä, näillä joukoilla olisi ollut mahdotonta vallata koko maata!
Se, että kesällä -44 kannaksella oli vain pieni osa Suomen armeijan miesvoimasta oli Suomen onni. Talvikaudella 1943 -1944 Suomen sodanjohto, eversti Nihtilä ym, saivat saksalaisten sotakokemuksista perusteellisen selvityksen.
Kirjallisuuden mukaan sotakokemukset osoittivat pääpiirteissään seuraavaa.
- Halutessaan venäläiset kykenivät aina läpimurtoon haluamassaan kohdassa. Tämä perustui elävän voiman ja tykistön massiiviseen käyttöön (kuten myös kannaksella).
- Läpimurron tapahduttua, venäläisten taktiikkaan kuului hyökkäyksen tiläpäinen keskeyttäminen ja kaivautuminen. Vastustaja yritti tavallisesti karkoittaa venäläiset reserviensä vastahyökkäyksillä (kuten myös Suomi). Vastustajan vastahyökkäykset torjuttiin ja reservit tuhottiin tykistön tulella liki alkuperäisistä tuliasemista (näin kävi myös Suomen paikallisten reservien). Vastustajan reservien ehdyttyä jatkui hyökkäys laajemmin tavoittein heikentynyttä vihollista vastaan.
Hyökkäyksen alku tapahtui juuri näin myös kannaksella kesäkuussa 1944. Oli suomalaisten onni, tietoinen tai vahinko, että suomalaisten ryhmitys oli sellainen kuin oli. Venäläiset lähtivät varsinaiseen hyökkäykseen ennen Aunuksesta tulleiden reservien joutumista taisteluun ja tuhoutumista alkuperäisten tykistöasemien vaikutusaluetta.
Siten Tali-Ihantalan taisteluiden aikana oli Suomella käytössä Vienasta saapuneita täysvahvuisia reservejä. Nämä ja Saksan (ilma)tuki pelastivat Suomen.
Ajatukset siitä, että suomalaisilla olisi ollut mahdollisuus torjua venäläisten hyökkäys alkuperäisellä linjalla tai sen lähellä ovat kirjoituspöytäviisautta.
,,, olivat nähdäkseni Stavkan reservistä L:n rintamalle annettuja vahvistuksia hyökkäystä varten, ei joukkojen kokonaismäärä????
Väännetään nyt rautalangasta, Karjalan kannaksella hyökkäsi 260 000 miestä, pohjoisempana 200 000 miestä. Nämä luvut voi mistä tahansa luotettavasta lähteestä tarkastaa.
Kun niitä vertaa talvisodan voimasuhteisiin huomaa jokainen että jatkosodassa ei ollut hätäpäivääkään. On pelkkä myytti että venäläisillä olisi ollut valtava ylivoima kesällä 1944.
tykistöä, ammuksia, panssareita ja lentokoneita oli käytössä moninkertainen määrä verrattuna mitä suomalaisilla oli. Massiiviset tykistökeskitykset ja suuri panssareiden käyttö mursi linjat. Alussa suomalaisilla ei ollut kunnon panssarintorjuntakalustoa vaikka panssarinyrkit olivat saapuneet Suomeen jo keväällä -44.
Olen keskustellut monen eturintamassa olleen kanssa ja aina tulee esiin tuo sama juttu; rivimiehistä majureihin asti sieltä lähetettiin tietoja NL:n hyökkäyksen valmisteluista, mutta mitään ei saanut tehdä. Vastauksena tuli tyyliin:" mitä te siellä kuvittelette ja vauhkoilette". Samoin lentotiedustelu välitti joukkojen keskitys- ja hyökkäysvalmistelutietoja, mutta yhtä kaikki, ei mitään. Nyt sitten pitäisi uskoa, että hyökkäys tuli yllätyksenä ja että päämaja ei tiennyt mitään.
Toinen ihmettelyn aihe on se, miksi NL ei pommittanut rautateiden risteysasemia. Sillä tavoin olisi ollut helppoa häiritä reservien saapuminen kannaksen puolustamiseen.
Minusta ei ole poisuljettu jokin sopimus josta ei julkisesti kerrota.
Toki reservit olisi pitänyt siirtää aiemmin taistelukentän läheisyyteen. Nythän panssaridivisioona oli Kannaksen reservinä, mutta reserveitä olisi pitänyt olla huomattavasti enemmän. Lisäksi etulinjaa ei olisi saksalaisten neuvojen valossa missään nimessä pitänyt nimetä pääpuolustusasemaksi.
Pääasemat on sitä varten ettei niitä jätetä. Venäläiset ovat itse sanoneet etteivät olisi päässeet niistä mikäli niissä olisi ollut ajanmukainen aseistus eli oikeita tykkejä eikä maximeja. Tykillä ei tarvitse edes osua kun äijät ja panssarit lentää.
Olen yhtä mieltä kanssasi pääpuolustuslinjan sijainnista. Oikea pääpuolustuslinja olisi pitänyt olla selvästi taaempana ja paikoissa joissa luonnon esteet olisivat tukeneet puolustusta. Lisäksi, jos 2,5 vuotta olisi rakennettu kunnon varustuksia eikä vain tehty puhdetöitä, olisi pääpuolustuslinja saattanut kestääkin jonkin aikaa. Kuitenkin saksalaisten kokemuksen mukaan venäläiset olisivat päässeet lävitse, jos olisivat tosissaan halunneet.
Reservien sijoittamisesta lähemmäs kannasta en ole varma. Uskon, että poliittinen paine ja kansan usko suomalaisten voittamattomuuteen olisivat pakottaneet yrittämään läpimurron torjumista kaikin käytettävissä olevin joukoin. Uskoivathan komentavat kenraalit kykenevänsä pysäyttämään venäläisten mahdollisen hyökkäyksen ilman vaikeuksia vielä keväällä 1944.
Reservien käyttö olisi ollut niiden tuho ja ilmeisesti koko Suomen tuho. Oli Suomen onni, että saatavissa olevat voimat olivat kaukana Itä-karjalassa.
Asia jää vain arvailuksi ja jossitteluksi. Varmaa tietoa ei voi olla
Sen verran kuitenkin ettei häntä vanhaa hevosmiestä tankeilla saa saarrettua. Miten kävi lahden eteläpuolella saksalaisille. Juoksivat satamiin karkuun ja hukkuivat itämereen. Suomalaisten tulivoima oli heikko ja sen tähden sopivampi harjoitusvastus.
Kun Moskovassa 1940 olivat rauhanneuvottelut käynnissä, niin rintamilla sodittiin. Tämä pointti on äärimmäisen tärkeä. Oli enää ajan kysymys koska Viipuri putoaa venäläisten syliin.
Mannerhein ehdotti tulitaukoa alkusyksyllä -44 välirauhanneuvottelujen ajaksi ja neuvostojohto suostui siihen. Tilanne olisi ollut kimurampi jos Puna-armeija olisi tuonut divisioonittain uusia joukkoja ja tykistöä tämän rauhanneuvottelun ajaksi rintamien eteen, ilman tulitaukoa. Todellista kilpajuoksua Berliiniin ei enää syksystä -44 eteenpäin ollut koska liittoutuneet olivat sopineet kolmen suuren kokouksissa miehitysalueensa. Stalinille sopi nyt hyvin se että lännen asevoimat vuodattivat vertaan Puna-armeijan asemasta.
Yksipuolisena, Stalin kun ei luottanut liittolaisiinsa, vaan oletti heidän toimivan kuten hän itse olisi toiminut vastaavassa tilanteessa.
samantekevää miesmäärä jatkosodassa, sillä mitään ei olisi voitu voittaa. Rauha oli tehtävä hyvissä ajoin, sillä ei amerikkalaiset, britit jne. olisi antaneet armoa kuitenkaan natsi-Saksan rinnalla sotineelle Suomelle. Onneksi päästiin näinkin "vähällä".
Siksi on käsittämätöntä että rakennetaan myyttiä siitä että Suomi pysäytti valtavan ylivoiman. Talvisodassa ylivoima oli valtava ja silloin oltiinkin helisemässä.
Puna-armeija oli hävitetty ja kannas olisi saatu takaisin kun olisi vain loikittu raatojen yli ja saarrettu eikä päästetty vihollista vetäytymään.
että ennemmin tai myöhemmin miesvahvuudestamme huolimatta hätä olisi tullut ja se olisi mitä todennäköisemmin ollut vielä suurempi kuin, mihin ennen rauhansopimusta oltiin jouduttu. Viisasta kaukonäköisyyttä, sillä mitä pitemmälle Suomi olisi jatkanut isompansa härnäämistä, olisi iso saanut isot kaverinsakin hakkaamaan Suomea ja Nurngergissä olisi istunut varmasti suomalaisiakin.
Vallata Viipuri, uhata Leningradia ja pakottaa NL rauhaan Suomen ehdoilla! Niiden joukot oli matkalla Berliiniin, sivusta oli jätetty vapaaksi, silloin röyhkeä hyökkäys, Karjalaa ei oltaisi menetetty!
Sinä puhut koko ajan jalkaväen määrästä. Jos jalkaväkeä on taistelun alussa ollut edes se mainitsemasi 260.000 miestä, on ylivoima ollut silti enemmän kuin 3:1. Kuten olen todennut, ei jalkaväen lukumäärällä ole ratkaisevaa merkitystä taistelussa, jossa johtavana ideana on tuhota puolustavat joukot tykistöllä ja ilmavoimilla ja hyökätä sitten panssareilla. Kaikissa näissä ratkaisevan tärkeissä aselajeissa venäläisten ylivoima oli musertava. Tätä ei selityksesi muuksi muuta.
Sinä yrität nyt käsittämättömästi rakentaa myyttiä hyvin hallitusti suoritetusta vetäytymisestä etulinjasta VKT-asemaan. Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää. Vetäytyminen suoritettiin pakon edessä ja reservit pohjoisesta saapuivat viimeisenä mahdollisena hetkenä estämään todellisen läpimurron Saimaan rannalle.
Suosittelisin tutustumaan aiheeseen muutenkin kuin mieslukuja vertailemalla.
,,,kuulemma teki jonkunlaisen hyökkäyssuunnitelman Viipurin takaisinvaltaamiseksi,olisi saattanut onnistuakin. Näin ainakin Holsti kertoo muistelmissaan. Mutta kyllä siellä olisi varmaan ollut senverran miestä ja rautatavaraa vastassa, että koko Kannas olisi jäänyt haaveeksi. Oli tullut aika sopia, ei enää sotia.
Viipuri vapaaksi ja sitten vielä uhattaisiin Leningradia joka oli strategisesti elintärkeä Neuvostoliitolla. Siellä oli valtaisa sotatarviketeollisuus keskittymä. Kun sitä oltaisiin uhattu olisi naapuri tehnyt rauhan 1939 rajojen mukaan. Heillä oli kaikki joukot sidottuina Saksaa vastaan.
Miksi kaikki keskusta wannabet aina suu vaahdossa vouhottavat Karjalasta, mitä sillä on mitään väliä loppupeleissä.
Mitä väliä jollain Karjalan menetyksellä on kun keski-Eurooppa menetettiin viholliselle?
Vaikka Karjala olisi saatukin, se ei muuttaisi sitä maailman historian käännettä joka lopullisesti aloitti koko eurooppalaisen kulttuurin ja sivilisaation tuhon.
Eurooppa on juuri tällä hetkellä raunioitumassa yhä kiihtyvää tahtia. Enkä nyt puhu rakennuksista.
Jos Eurooppa olisi elävä olento, minusta Saksa oli sen selkäranka vuoteen 1945 asti.
Ekkö sä rupeais kinuamaan takaisin. Miksi opetetaan talousmatikkaa ja maanmittausta. Siksi, että saataisiin enemmän. Mikään ei riitä. Saat nuolla naapurista vaikka miljoonia perseitä ja kusta omaan pesään ihan vapaasti (suomessa).
Älä höpötä roskaa! Sinä voit mennä jakamaan sitä natsi-persettäsi vaikka
arjalaisrotuisille talebaaneillesi ..
Mutta Eurooppa ja varsinkin Saksa on tänään paremmassa "iskussa" kuin koskaan:
Saksa on maailman merkittävin KAUPPAMAHTI, selkeästi suurempi kuin Japani tai
USA!
Ei kiinnosta pennin vertaa sinun saksa haihattelusi.
Kyllä siitä Suomen Lenigradin uhkaamisesta siinä vaiheessa voi sanoa että: milläs täi rykii kun ei ole olkapäitä. Eikä sitä evakuoitua sotatarviketuotantoakaan oltu vielä ehditty siirtää takaisin Uralin takaa; toki olivat tehtaat jotka palvelivat kaupungin puolustajia piirityksen aikana.
Minua ja monia muita Saksa ja koko Euroopan menestys maailman
'turuilla', ja taloudessa yleensäkin, kiinnostaa niin vaan VALTAVASTI!
Ja Saksan myötä koko Eurooppa 400-miljoonaisinen väestöineen on
ja on aina ollut paitsi taloudessa myös kaikessa muussa, kulttuurin yms.
kannalta äärettömän tärkeä, ja ei ainoastaan minulle ...
Mutta sinulle? Ymmärrän kyllä, että hittoako joku pohjalaisjuntti siellä
lammastilalla ja vintin ylisellä lampaiden kanssa touhuillessaan ja
ruotsalaista ”tapakulttuuria” vaaliessaan näistä asioita ymmärtää!
- että hyvästi vaan!
NL päätti hoitaa Suomen pois ongelmien joukosta ennen hyökkäystä berliiniin. Pahempi olisi ollut että olisivat ensin lyöneet saksan ja sitten keskittyneet suomen rintamaan.