Olisko kellään tietoa, onko raivurin terille saatavilla jonkunlainen tasapainoituslaite?
Muistaisin nähneeni jossain stilin mainoksessa.
Mahdollisia käyttökokemuksia.
Onko raivurin kovametalliterä hintansa väärti,
onnistuuko terotus kotikontein?
Muistaisin nähneeni jossain stilin mainoksessa.
Mahdollisia käyttökokemuksia.
Onko raivurin kovametalliterä hintansa väärti,
onnistuuko terotus kotikontein?
Vastaukset 10
Vanhimmat
en tiedä onnistuuko kotikontein,ehkä katinkontin tai jopa nelinkontin.jaahas vai stilin mainos,mikä vitun stili?
Turha kompuroida lillukan varsiin ja kirotusvihreisiin.
Ellei Sinulla ole asiallista vastattavaa, älä vastaa ollenkaan.
Helppo terottaa ja harittaa, paljon helpompi kuijm esim moottorisaha. Viilaat terän 15 asteeseen ja haritat joka toisen terän eri puolille sellasella viilalla minkä varrella saa haritettua. Ei sitä tartte tasapainottaa sen kummemmin.
aikas. Ja kun tulee isompia ongelmia terän kanssa niin sahakaupasta n. 15€kpl. Eipä noita kannata kauaa tekohenkkittää.
Jos tarkoitat, että terä on mennyt sellaiseksiettä piikit bovat eripituisianiin se onnistuu kyllä. Pane terä varovasti tukien lähelle kiveä. Hipaise hallitusti kiveen, niin että pisimpiin piikkeihin tulee jälki. Sitten vain päältä lattaviilalla ja kolosta pyöreällä teräväksi ja haritus päälle.
Kovametalliteristä ja niiden kotikunnostuksesta ei ole kokemusta. Epäilen niiden 'kustannustehokkuutta'. Kiveen se terä ottaa kuitenkin joskus, eikä siinä kalliit kovametallit paljon auta.
Kummia neuvoja totta tosiaan, vai pitäisi kiveä vasten tasoittaa terä! Alkaa menemään vaaralliseksi.
Raivaussahan terä pyörii helvetin kovaa. Se on tehty puun sahaamiseen, joskin se useimmiten kestää aika rajuakin käyttöä. Aina ei kestä.
Aina kun tällaista rajua käyttöä -kiviosumia tai muuta- on tapahtunut pitää tutkia terä halkeamien vuoksi. JOS terässä on HALKEAMIA tai se on TAIPUNUT heitä se pois heti. Missään tapauksessa ei pidä mennä sahailemaan mitään kiviä huvikseen. Silmiä on puhjennut, polviniveliä vaihdettu ja tiedän yhden lähes katkenneen leukaluunkin ja kaikki hajonneen raivaussahanterän vuoksi.
Saarna on pidetty. Nyt ohjeita.
Edellinen muistaen, Kyllä sahojen -moottori- ja raivaussahojen- terät kannattaa käyttää loppuun jos niissä ei mitään vikaa ole.
Nykyaikaiseen raivurinterään EI KOSKETA millään lattaviilalla! (perkeleen Vaari)
Terä teroitetaan vain siihen tarkoitetulla pyöreällä viilalla. Apuna voi käyttää viilan ohjainta. Kaikkien hampaiden pitää olla yhtä pitkät = terä tasapainossa. Haritukseen on valmis työkalu sahakaupoissa tai sen voi tehdä itse jos on ko. vehkeen nähnyt. Haritus = hammasta taivutetaan leikkaava reuna ulospäin terän keskilinjalta 1-2mm. Kaikkia hampaita samalla tavalla ja yhtä paljon. Tämä vaikuttaa sahausraon suuruuteen, voiman tarpeeseen leikkaustehoon eli on tärkeä mutta helppo toimenpide. Kysy neuvoa sahaliikkeestä tai metsäkoulusta ym. varmasta paikasta. Raajat manneasennossa käveleviä mututietäjiä pitää varoa.
...siitä olen kanssasi samaa mieltä. Ei tosiaan ole varaa päästää teränpalaa lentämään. Se osuu melko varmasti sahaajaan, teränsuojasta huolimatta
Kyllähän sitä raivurin terää vain joutuu päältä joskus työntämään lattaviilalla, muuten pyöröviilalla viilattu kärki jää alas. Hammas kun kuluu kärjen päältä.
Jos terä on tosiaan saatu epätasapainoon, piikit eri pituisia, niin hallittu, pienelä nopeudella tapahtuva kiveen "sahaus" tasaa mukavasti. Senjälkeen on vain vähän enempi puuhaa viilauksessa.
Niin, pyöröviilana kai yleisesti käytetään 5,5mm viilaa. Sekin ohjeistus on muuttunut aikojen saatossa, aiemmin puhuttiin 4,8mm viilasta.
Haritus tosiaan tärkeä, teräväkään terä ei mene puuhun, jos haritus liian pieni.
Olen minäkin joskus tasapainottanut terän hallitulla kiviosumalla. Ei mennyt leukaluita eikä polvilumpioita. Harvoin näitä tarvitsee tasapainottaa, huolehtii siitä vain että pitää kaikki piikit yhtä pitkinä. Tahtoo vain oikeakätisellä mennä ne vasemmat piikit oikeaa lyhemmäksi.
Terän peruskunnostuksessa lattaviilalla on hyvä pyyhkäistä päältä samassa kulmassa kuin ennenkin. Ja etenkin sen raskaan kiven- tai raudansahauksen jälkeen. Piikin jako siinä kapenee mutta harituksella se laitetaan oikealle kohdalleen.
Vanhempaan terään syntyy ylimääräinen noukka joka kannattaa viilata tai varoen (ei lämmöt nouse) mirklata pois. Erään metsäopettajan neuvo oli viilata se noukka pyöreällä viilalla piikin malliseksi, pitäisi pehmeästi leikata.
Onhan tuota tullut, sitä vanhan terän etunoukkaa, joskus pyöröviilalla viilattuakin. Tiedä sitten, ei se ainakaan haitannut. Parempi lienee ottaa kokonaan se pois. Mutta sitten jokainen noukka samalla tavalla, ettei tule terään epätasapainoa siitä.
Alkuperäinen kysyjä puhui raivurin kovametalliteristä? Onko niistä kokemuksia jollakin. Vaari ei ole välittänyt sellaista kaupasta kyselläkkään, kun tavalliset ovat kohtuuhintaisia ja reilulla viilan käytöllä ja harituksella puree kyllä.
Mitäköhän tuollaisen terän ostettuaan sanoo sitten kun vetää sen ensimmäisellä tankillisella kunnolla kiveen?
Itse viilaan raivaussahan terää kahdella viilalla. Iltaisin työpäivän jälkeen käytän ohuempaa (4,8 mm ?)viilaa ja viilaan kuivissa vaatteissa katon alla kunnolla ja sähkövalossa.
Metsässä tankatessani käyn terän nopeasti lävitse suuremmalla (5,4 mm) viilalla. Tällöin olen aina hiestynyt eikä viilaamiseen saa kulua paljon aikaa. Suurempi viila teroittaa vain pienen viilan uran laidat, joten terotus on hyvin nopea. Useimmiten vain pari vetäisyä takaa ottavan terän.