Maailma on

Etkö ole yhtään lukenut VT:ta? Jumala on varmasti sadistisin olento mitä maailmankaikkeudesta löytyy (jos on edes olemassa).

sadistin hommaa kirjoitti:

Etkö ole yhtään lukenut VT:ta? Jumala on varmasti sadistisin olento mitä maailmankaikkeudesta löytyy (jos on edes olemassa).

Kyllä Hitlerkin oli rippikoulupoika Jumalaan verrattuna:

Jer. 13:14 "Ja minä murskaan heidät, toisen toistansa vastaan, sekä isät että lapset, sanoo Herra. Minä en sääli, en säästä enkä armahda, niin että jättäisin heidät hävittämättä."
1. Sam. 15:3 "Näin sanoo Herra Sebaot: Mene siis ja voita amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on; äläkä säästä heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, raavaat ja lampaat, kamelit ja aasit."
Naah. 1:2,6 "Kiivas Jumala ja kostaja on Herra. Herra on kostaja ja vihastuvainen ... Kuka seisoo hänen tuimuutensa edessä, ja kuka kestää hänen vihansa hehkua? Hänen vihastuksensa vuotaa niinkuin tuli, ja kalliot halkeilevat hänen edessänsä."
Hoos. 14:1 "Samaria joutuu syystänsä kärsimään, koska se on niskoitellut Jumalaansa vastaan: he kaatuvat miekkaan, heidän pienet lapsensa ruhjotaan, ja heidän raskaat vaimonsa halkaistaan."
Jer. 19:9 "Ja minä (Herra) panen heidät syömään poikiensa ja tyttäriensä lihaa, ja he syövät toinen toisensa lihaa siinä hädässä ja ahdistuksessa ..."
Jer. 4:8 "Sen tähden kääriytykää säkkeihin, valittakaa ja parkukaa, sillä Herran vihan hehku ei ole kääntynyt meistä pois."
2. Sam. 22:7-9 "Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa. Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi. Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä."

raamattu todistaa tuon kirjoitti:

Kyllä Hitlerkin oli rippikoulupoika Jumalaan verrattuna:

Jer. 13:14 "Ja minä murskaan heidät, toisen toistansa vastaan, sekä isät että lapset, sanoo Herra. Minä en sääli, en säästä enkä armahda, niin että jättäisin heidät hävittämättä."
1. Sam. 15:3 "Näin sanoo Herra Sebaot: Mene siis ja voita amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on; äläkä säästä heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, raavaat ja lampaat, kamelit ja aasit."
Naah. 1:2,6 "Kiivas Jumala ja kostaja on Herra. Herra on kostaja ja vihastuvainen ... Kuka seisoo hänen tuimuutensa edessä, ja kuka kestää hänen vihansa hehkua? Hänen vihastuksensa vuotaa niinkuin tuli, ja kalliot halkeilevat hänen edessänsä."
Hoos. 14:1 "Samaria joutuu syystänsä kärsimään, koska se on niskoitellut Jumalaansa vastaan: he kaatuvat miekkaan, heidän pienet lapsensa ruhjotaan, ja heidän raskaat vaimonsa halkaistaan."
Jer. 19:9 "Ja minä (Herra) panen heidät syömään poikiensa ja tyttäriensä lihaa, ja he syövät toinen toisensa lihaa siinä hädässä ja ahdistuksessa ..."
Jer. 4:8 "Sen tähden kääriytykää säkkeihin, valittakaa ja parkukaa, sillä Herran vihan hehku ei ole kääntynyt meistä pois."
2. Sam. 22:7-9 "Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa. Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi. Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä."

Jumala on todellakin massamurhaaja, kansanmurhaaja, lastenmurhaaja, naistenmurhaaja, syyttömienmurhaaja, jne., jne.....

2. Moos. 32:27 "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Käykää sitten edestakaisinleirin halki portista porttiin ja tappakaa jokainen, olkoon vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen."
Hes. 9:5-7 "Ja niille toisille hän (Jumala) sanoi minun kuulteni: Kiertäkää kaupungin läpi hänen jäljessään jasurmatkaa. Älkää säälikö, älkää armahtako, tappakaa tyyten vanhukset, nuorukaiset, neitsyet, lapset ja vaimot."
4. Moos. 25:4 "Ja Herra sanoi Moosekselle: Ota kansan kaikki päämiehet ja lävistä heidät paaluihin Herralle, vastenaurinkoa, että Herran vihan hehku kääntyisi pois Israelista."
1. Sam. 6:19 "... ja kansa suri sitä, että Herra oli surmannut niin paljon kansaa."
Psa. 7:12-14 "Jumala on vanhurskas tuomari ja Jumala, joka vihastuu joka päivä. Jos kääntymystä ei tule, niin hänteroittaa miekkansa, jännittää jousensa ja tähtää sillä; hän valmistaa surma-aseet ja tekee nuolensa palaviksi."
5. Moos. 20:16-17 "Mutta näiden kansojen kaupungeissa, jotka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, äläjätä ainoatakaan henkeä eloon, vaan vihi ne tuhon omiksi: heettiläiset ja amorilaiset, kanaanilaiset ja perissiläiset,hivviläiset ja jebusilaiset, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt."
Tuom. 14:19 "Silloin Herran Henki tuli häneen, ja hän meni Askeloniin, löi siellä kuoliaaksi kolmekymmentä miestä."
4. Moos. 15:36 "Silloin koko seurakunta vei hänet leirin ulkopuolelle, ja he kivittivät hänet kuoliaaksi, niinkuin Herra oliMoosekselle käskyn antanut."
Hoos. 14:1 "... he kaatuvat miekkaan, heidän pienet lapsensa ruhjotaan, ja heidän raskaat vaimonsa halkaistaan."

Raamattu todistaa kirjoitti:

Jumala on todellakin massamurhaaja, kansanmurhaaja, lastenmurhaaja, naistenmurhaaja, syyttömienmurhaaja, jne., jne.....

2. Moos. 32:27 "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Käykää sitten edestakaisinleirin halki portista porttiin ja tappakaa jokainen, olkoon vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen."
Hes. 9:5-7 "Ja niille toisille hän (Jumala) sanoi minun kuulteni: Kiertäkää kaupungin läpi hänen jäljessään jasurmatkaa. Älkää säälikö, älkää armahtako, tappakaa tyyten vanhukset, nuorukaiset, neitsyet, lapset ja vaimot."
4. Moos. 25:4 "Ja Herra sanoi Moosekselle: Ota kansan kaikki päämiehet ja lävistä heidät paaluihin Herralle, vastenaurinkoa, että Herran vihan hehku kääntyisi pois Israelista."
1. Sam. 6:19 "... ja kansa suri sitä, että Herra oli surmannut niin paljon kansaa."
Psa. 7:12-14 "Jumala on vanhurskas tuomari ja Jumala, joka vihastuu joka päivä. Jos kääntymystä ei tule, niin hänteroittaa miekkansa, jännittää jousensa ja tähtää sillä; hän valmistaa surma-aseet ja tekee nuolensa palaviksi."
5. Moos. 20:16-17 "Mutta näiden kansojen kaupungeissa, jotka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, äläjätä ainoatakaan henkeä eloon, vaan vihi ne tuhon omiksi: heettiläiset ja amorilaiset, kanaanilaiset ja perissiläiset,hivviläiset ja jebusilaiset, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt."
Tuom. 14:19 "Silloin Herran Henki tuli häneen, ja hän meni Askeloniin, löi siellä kuoliaaksi kolmekymmentä miestä."
4. Moos. 15:36 "Silloin koko seurakunta vei hänet leirin ulkopuolelle, ja he kivittivät hänet kuoliaaksi, niinkuin Herra oliMoosekselle käskyn antanut."
Hoos. 14:1 "... he kaatuvat miekkaan, heidän pienet lapsensa ruhjotaan, ja heidän raskaat vaimonsa halkaistaan."

vastaan:

2. Sam. 12:11 "Näin sanoo Herra: Katso, minä nostatan sinulle onnettomuuden sinun omasta perheestäsi, ja silmiesiedessä minä otan sinun vaimosi ja annan heidät toiselle, ja hän on makaava sinun vaimojesi kanssa tämän auringonnähden."
Jes. 45:7 "Minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teenkaiken tämän."
Val. 3:38 "Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?"
2. Moos. 4:11 "Ja Herra sanoi hänelle: Kuka on antanut ihmiselle suun, tahi kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän taisokean? Enkö minä, Herra?"
Jer. 18:11 "... Näin sanoo Herra: Katso, minä hankin teille onnettomuutta ja pidän neuvoa teitä vastaan."
Hes. 20:25-26 "Niinpä minäkin annoin heille käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksia, joista he eivät voineetelää, ja annoin heidän saastua lahjoistansa ... jotta saattaisin heidät kauhun valtaan ja he tulisivat tietämään, ettäminä olen Herra."
Aam. 3:6 "Puhalletaanko pasunaan kaupungissa, niin ettei kansa peljästy? Tahi tapahtuuko kaupungissaonnettomuutta, jota ei Herra ole tuottanut?"
5. Moos. 32:23-24 "Minä (Herra) kasaan onnettomuuksia heidän päällensä, kaikki nuoleni minä heihin ammun. Henääntyvät nälkään ja menehtyvät ruttoon, kulkutautien poltteeseen; minä lähetän heidän kimppuunsa petojenhampaat ja tomussa matelevaisten myrkyn."
Joos. 11:20 "Sillä Herralta tämä tuli; hän paadutti heidän sydämensä, niin että he kävivät taisteluun Israelia vastaan,jotta heidät armotta vihittäisiin tuhon omiksi ja hävitettäisiin."
1. Sam. 16:14 "Mutta Herran henki poistui Saulista, ja Herran lähettämä paha henki vaivasi häntä."
Hebr. 12:6 "Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa."
5. Moos. 28:63 "... niin Herra silloin iloitsee teistä, siitä, että hävittää ja tuhoaa teidät."
Joos. 10:11 "Ja kun he paetessaan Israelia olivat Beet-Hooronin rinteessä, heitti Herra taivaasta heidän päällensä isojakiviä, koko matkan Asekaan asti, niin että he kuolivat;"
Jes. 6:8-13

kaikkivoipaa pahuutta kirjoitti:

vastaan:

2. Sam. 12:11 "Näin sanoo Herra: Katso, minä nostatan sinulle onnettomuuden sinun omasta perheestäsi, ja silmiesiedessä minä otan sinun vaimosi ja annan heidät toiselle, ja hän on makaava sinun vaimojesi kanssa tämän auringonnähden."
Jes. 45:7 "Minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teenkaiken tämän."
Val. 3:38 "Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?"
2. Moos. 4:11 "Ja Herra sanoi hänelle: Kuka on antanut ihmiselle suun, tahi kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän taisokean? Enkö minä, Herra?"
Jer. 18:11 "... Näin sanoo Herra: Katso, minä hankin teille onnettomuutta ja pidän neuvoa teitä vastaan."
Hes. 20:25-26 "Niinpä minäkin annoin heille käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksia, joista he eivät voineetelää, ja annoin heidän saastua lahjoistansa ... jotta saattaisin heidät kauhun valtaan ja he tulisivat tietämään, ettäminä olen Herra."
Aam. 3:6 "Puhalletaanko pasunaan kaupungissa, niin ettei kansa peljästy? Tahi tapahtuuko kaupungissaonnettomuutta, jota ei Herra ole tuottanut?"
5. Moos. 32:23-24 "Minä (Herra) kasaan onnettomuuksia heidän päällensä, kaikki nuoleni minä heihin ammun. Henääntyvät nälkään ja menehtyvät ruttoon, kulkutautien poltteeseen; minä lähetän heidän kimppuunsa petojenhampaat ja tomussa matelevaisten myrkyn."
Joos. 11:20 "Sillä Herralta tämä tuli; hän paadutti heidän sydämensä, niin että he kävivät taisteluun Israelia vastaan,jotta heidät armotta vihittäisiin tuhon omiksi ja hävitettäisiin."
1. Sam. 16:14 "Mutta Herran henki poistui Saulista, ja Herran lähettämä paha henki vaivasi häntä."
Hebr. 12:6 "Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa."
5. Moos. 28:63 "... niin Herra silloin iloitsee teistä, siitä, että hävittää ja tuhoaa teidät."
Joos. 10:11 "Ja kun he paetessaan Israelia olivat Beet-Hooronin rinteessä, heitti Herra taivaasta heidän päällensä isojakiviä, koko matkan Asekaan asti, niin että he kuolivat;"
Jes. 6:8-13

oikea paholainen...


4. Mooseksen kirja 31:14-18 "Ja Mooses vihastui sotajoukon johtajiin, tuhannen- ja sadanpäämiehiin, kun he palasivat sotaretkeltä ... Niin surmatkaa siis kaikki poikalapset ja surmatkaa myös jokainen vaimo, joka on yhtynyt mieheen. Mutta jokainen tyttö, joka ei ole yhtynyt mieheen, jättäkää itsellenne henkiin."

Raamatun pahuus kirjoitti:

oikea paholainen...


4. Mooseksen kirja 31:14-18 "Ja Mooses vihastui sotajoukon johtajiin, tuhannen- ja sadanpäämiehiin, kun he palasivat sotaretkeltä ... Niin surmatkaa siis kaikki poikalapset ja surmatkaa myös jokainen vaimo, joka on yhtynyt mieheen. Mutta jokainen tyttö, joka ei ole yhtynyt mieheen, jättäkää itsellenne henkiin."

Joulupukkiin verrattava hahmo, ts. satuolento. Siitä ovat kaikki historiantutkijat nykyisin samaa mieltä; plagio babylonialaisten kuninkaasta nimeltä Sargon.

plagio Mooses kirjoitti:

Joulupukkiin verrattava hahmo, ts. satuolento. Siitä ovat kaikki historiantutkijat nykyisin samaa mieltä; plagio babylonialaisten kuninkaasta nimeltä Sargon.

http://history-world.org/sargon_the_great.htm

Sargon The Great

SARGON OF AKKAD was an ancient Mesopotamian ruler who reigned approximately 2334-2279 BC, and was one of the earliest of the world's great empire builders, conquering all of southern Mesopotamia as well as parts of Syria, Anatolia, and Elam (western Iran). He established the region's first Semitic dynasty and was considered the founder of the Mesopotamian military tradition.

Sargon is known almost entirely from the legends and tales that followed his reputation through 2,000 years of cuneiform Mesopotamian history, and not from documents that were written during his lifetime. The lack of contemporary record is explained by the fact that the capital city of Agade, which he built, has never been located and excavated. It was destroyed at the end of the dynasty that Sargon founded and was never again inhabited, at least under the name of Agade.

According to a folktale, Sargon was a self-made man of humble origins; a gardener, having found him as a baby floating in a basket on the river, brought him up in his own calling. His father is unknown; his own name during his childhood is also unknown; his mother is said to have been a priestess in a town on the middle Euphrates. Rising, therefore, without the help of influential relations, he attained the post of cupbearer to the ruler of the city of Kish, in the north of the ancient land of Sumer. The event that brought him to supremacy was the defeat of Lugalzaggisi of Uruk (biblical Erech, in central Sumer). Lugalzaggisi had already united the city-states of Sumer by defeating each in turn and claimed to rule the lands not only of the Sumerian city-states but also those as far west as the Mediterranean. Thus, Sargon became king over all of southern Mesopotamia, the first great ruler for whom, rather than Sumerian, the Semitic tongue known as Akkadian was natural from birth, although some earlier kings with Semitic names are recorded in the Sumerian king list. Victory was ensured, however, only by numerous battles, since each city hoped to regain its independence from Lugalzaggisi without submitting to the new overlord. It may have been before these exploits, when he was gathering followers and an army, that Sargon named himself Sharru-kin ("Rightful King") in support of an accession not achieved in an old-established city through hereditary succession. Historical records are still so meager, however, that there is a complete gap in information relating to this period.

Not content with dominating this area, his wish to secure favorable trade with Agade throughout the known world, together with an energetic temperament, led Sargon to defeat cities along the middle Euphrates to northern Syria and the silver-rich mountains of southern Anatolia. He also dominated Susa, capital city of the Elamites, in the Zagros Mountains of western Iran, where the only truly contemporary record of his reign has been uncovered. Such was his fame that some merchants in an Anatolian city, probably in central Turkey, begged him to intervene in a local quarrel, and, according to the legend, Sargon, with a band of warriors, made a fabulous journey to the still-unlocated city of Burushanda (Purshahanda), at the end of which little more than his appearance was needed to settle the dispute.

As the result of Sargon's military prowess and ability to organize, as well as of the legacy of the Sumerian city-states that he had inherited by conquest and of previously existing trade of the old Sumerian city-states with other countries, commercial connections flourished with the Indus Valley, the coast of Oman, the islands and shores of the Persian Gulf, the lapis lazuli mines of Badakhshan, the cedars of Lebanon, the silver-rich Taurus Mountains, Cappadocia, Crete, and perhaps even Greece.

During Sargon's rule Akkadian became adapted to the script that previously had been used in the Sumerian language, and the new spirit of calligraphy that is visible upon the clay tablets of this dynasty is also clearly seen on contemporary cylinder seals, with their beautifully arranged and executed scenes of mythology and festive life. Even if this new artistic feeling is not necessarily to be attributed directly to the personal influence of Sargon, it shows that, in his new capital, military and economic values were not alone important.

Because contemporary record is lacking, no sequence can be given for the events of his reign. Neither the number of years during which he lived nor the point in time at which he ruled can be fixed exactly; 2334 BC is now given as a date on which to hang the beginning of the dynasty of Agade, and, according to the Sumerian king list, he was king for 56 years.

2334 BC is now given as a date on which to hang the beginning of the dynasty of Agade, and, according to the Sumerian king list, he was king for 56 years.

The latter part of his reign was troubled with rebellions, which later literature ascribes, predictably enough, to sacrilegious acts that he is supposed to have committed; but this can be discounted as the standard cause assigned to all disasters by Sumerians and Akkadians alike. The troubles, in fact, were probably caused by the inability of one man, however energetic, to control so vast an empire without a developed and well-tried administration. There is no evidence to suggest that he was particularly harsh, nor that the Sumerians disliked him for being a Semite. The empire did not collapse totally, for Sargon's successors were able to control their legacy, and later generations thought of him as being perhaps the greatest name in their history.

Attributing his success to the patronage of the goddess Ishtar, in whose honor Agade was erected, Sargon of Akkad became the first great empire builder. Two later Assyrian kings were named in his honor. Although the briefly recorded information of his predecessor Lugalzaggisi shows that expansion beyond the Sumerian homeland had already begun, later Mesopotamians looked to Sargon as the founder of the military tradition that runs through the history of their people

huijatut uskovaiset kirjoitti:

http://history-world.org/sargon_the_great.htm

Sargon The Great

SARGON OF AKKAD was an ancient Mesopotamian ruler who reigned approximately 2334-2279 BC, and was one of the earliest of the world's great empire builders, conquering all of southern Mesopotamia as well as parts of Syria, Anatolia, and Elam (western Iran). He established the region's first Semitic dynasty and was considered the founder of the Mesopotamian military tradition.

Sargon is known almost entirely from the legends and tales that followed his reputation through 2,000 years of cuneiform Mesopotamian history, and not from documents that were written during his lifetime. The lack of contemporary record is explained by the fact that the capital city of Agade, which he built, has never been located and excavated. It was destroyed at the end of the dynasty that Sargon founded and was never again inhabited, at least under the name of Agade.

According to a folktale, Sargon was a self-made man of humble origins; a gardener, having found him as a baby floating in a basket on the river, brought him up in his own calling. His father is unknown; his own name during his childhood is also unknown; his mother is said to have been a priestess in a town on the middle Euphrates. Rising, therefore, without the help of influential relations, he attained the post of cupbearer to the ruler of the city of Kish, in the north of the ancient land of Sumer. The event that brought him to supremacy was the defeat of Lugalzaggisi of Uruk (biblical Erech, in central Sumer). Lugalzaggisi had already united the city-states of Sumer by defeating each in turn and claimed to rule the lands not only of the Sumerian city-states but also those as far west as the Mediterranean. Thus, Sargon became king over all of southern Mesopotamia, the first great ruler for whom, rather than Sumerian, the Semitic tongue known as Akkadian was natural from birth, although some earlier kings with Semitic names are recorded in the Sumerian king list. Victory was ensured, however, only by numerous battles, since each city hoped to regain its independence from Lugalzaggisi without submitting to the new overlord. It may have been before these exploits, when he was gathering followers and an army, that Sargon named himself Sharru-kin ("Rightful King") in support of an accession not achieved in an old-established city through hereditary succession. Historical records are still so meager, however, that there is a complete gap in information relating to this period.

Not content with dominating this area, his wish to secure favorable trade with Agade throughout the known world, together with an energetic temperament, led Sargon to defeat cities along the middle Euphrates to northern Syria and the silver-rich mountains of southern Anatolia. He also dominated Susa, capital city of the Elamites, in the Zagros Mountains of western Iran, where the only truly contemporary record of his reign has been uncovered. Such was his fame that some merchants in an Anatolian city, probably in central Turkey, begged him to intervene in a local quarrel, and, according to the legend, Sargon, with a band of warriors, made a fabulous journey to the still-unlocated city of Burushanda (Purshahanda), at the end of which little more than his appearance was needed to settle the dispute.

As the result of Sargon's military prowess and ability to organize, as well as of the legacy of the Sumerian city-states that he had inherited by conquest and of previously existing trade of the old Sumerian city-states with other countries, commercial connections flourished with the Indus Valley, the coast of Oman, the islands and shores of the Persian Gulf, the lapis lazuli mines of Badakhshan, the cedars of Lebanon, the silver-rich Taurus Mountains, Cappadocia, Crete, and perhaps even Greece.

During Sargon's rule Akkadian became adapted to the script that previously had been used in the Sumerian language, and the new spirit of calligraphy that is visible upon the clay tablets of this dynasty is also clearly seen on contemporary cylinder seals, with their beautifully arranged and executed scenes of mythology and festive life. Even if this new artistic feeling is not necessarily to be attributed directly to the personal influence of Sargon, it shows that, in his new capital, military and economic values were not alone important.

Because contemporary record is lacking, no sequence can be given for the events of his reign. Neither the number of years during which he lived nor the point in time at which he ruled can be fixed exactly; 2334 BC is now given as a date on which to hang the beginning of the dynasty of Agade, and, according to the Sumerian king list, he was king for 56 years.

2334 BC is now given as a date on which to hang the beginning of the dynasty of Agade, and, according to the Sumerian king list, he was king for 56 years.

The latter part of his reign was troubled with rebellions, which later literature ascribes, predictably enough, to sacrilegious acts that he is supposed to have committed; but this can be discounted as the standard cause assigned to all disasters by Sumerians and Akkadians alike. The troubles, in fact, were probably caused by the inability of one man, however energetic, to control so vast an empire without a developed and well-tried administration. There is no evidence to suggest that he was particularly harsh, nor that the Sumerians disliked him for being a Semite. The empire did not collapse totally, for Sargon's successors were able to control their legacy, and later generations thought of him as being perhaps the greatest name in their history.

Attributing his success to the patronage of the goddess Ishtar, in whose honor Agade was erected, Sargon of Akkad became the first great empire builder. Two later Assyrian kings were named in his honor. Although the briefly recorded information of his predecessor Lugalzaggisi shows that expansion beyond the Sumerian homeland had already begun, later Mesopotamians looked to Sargon as the founder of the military tradition that runs through the history of their people

Miksei tällä palstalla käydä keskustelua vastaavanlaisista asioista?

http://lexicorient.com/e.o/sargon.htm

Mikko Toikkanen kirjoitti:

Miksei tällä palstalla käydä keskustelua vastaavanlaisista asioista?

http://lexicorient.com/e.o/sargon.htm

että uskovaiset eivät halua kuulla eikä nähdä totuutta, he kun ovat valheen lapsia.