voi vääryys ja ihanuus

pistää niin sapen kiehumaan kun ihmiset tulee tuputtamaan mututietojaan. ovat joskus ala-asteella oppineet yleisesti opetettua sontaa ja sitten sen pohjalta muodostavat mielipiteensä, tuomitsevat muut asiaan oikeasti perehtyneet ja eivät viitsi kuunnella oikeaa tietoa, kun ovat jo yhden totuuden omaksuneet. minä en tahdo lapsiani tähän viinan katkuiseen junttilaan. tahdon rauhaisaan lintukotoon jossa hampuusit laiduntavat ja eivät potki naapureita.

voi että eilen oli taas rakasta elämä ^^
hirvee ikävä tosin oli ja itkutti yömyöhällä, kun on niin rakas se kultunen, mutta oli sillä hetkellä niin kaukana. nähään taas vasta kahen viikon päästä. huh, mutta kolmen kuun päästä loppuu tämä epätasanen näkeminen. sitten alkaa rakkauden kevät kun vihdoin asutaan saman asvaltin päällä 8D

neuloin kultaselle täksi jouluksi lapaset. en ole koskaan kenenkään vuoksi niin aiemmmin jaksanut tehdä. mummokin sanoi, ehkä puoli vuotta sitten, että "se on menoa nyt" kun oli kuunnellut kuvailujani mussusta :> ei tosin minulle sitä ilmaissut vaan äitille, joka sittemmin kertoi sen minulle :)

olen tämän vuoden suurpuheenaihe sukuni keskuudessa ;) ihan hauskaa sinänsä..

käytin mummoa ja ukkia kirkossa ja mieleeni siellä penkissä istuessa tuli hautajaiset, kun musiikki alkoi soimaan. mietin miten hirveää on kun ajallaan oma mies kuolee. se jonka kanssa on tullut sitten niin tutuksi ja kulkenut samat vuosikymmenet.. siis enhän voi mitenkään varmaksi mennä sanomaan, että elämät kietoutuisivat yhteen kunnes kuolema meidät erottaaa, mutta ideaalitilannetta mietin. heijastui kaiketi mummon ja ukin tilanteesta tuo mieleen. ukilla kun on se syöpä ja ne on olleet naimisissa 55 vuotta ihan kohta.

joulu itsessään oli taas niin mitäänsanomaton. itseasiassa taidan inhota sitä vuosi vuodelta enemmän. rasittava juhla. tai siis ihmiset ja kapitalismi sen ovat sellaiseksi loihtineet. hyi olkoon!

mutta elämä hihertää tyytyväisenä ja minä mukana. muistakaa rakastaa!