Armo vai laki, kumpi herätysliikkeissä on rakkaampi asia?

Hmmm.

Omasta hengellisestä kodistani mietin joskus näin: Vuosisadan alussa tuohon herätysliikkeeseen kuulumattomat kokivat siinä loukkaavaksi sen, että liikkeessä pidetään kiinni kokonaisesta, ehdottomasta armosta, jonka Jumala ojentaa ihmiselle omaksi täysin ilman ihmisen omaa ansiota.

Mutta näinä päivinä saman herätysliikkeen julistuksessa muut kokevatkin loukkaavaksi sen, että siinä myös pidetään kiinni Jumalan laista niin ehdottomana kuin se on.

Kuitenkin julistus on ymmärtääkseni aina ollut samaa: Julistetaan 100%:sta lakia, jonka mittapuun mukaan ihmisellä ei ole Jumalan lain edessä mitään ansioitumisen mahdollisuutta. Ja samoin julistetaan 100%:sta evankeliumia, jossa Jumala ottaa syntisen ihmisen omakseen sen perusteella, että Jeesus on maksanut ihmisen syntivelan kokonaan.

Toisina aikoina toinen puoli loukkaa enemmän. Riippuen ajan hengestä.

- Tekopyhyys, omavanhurskaus ja farisealaisuus
ei siedä pelkkään Kristuksen ristintyöhön perustuvaa syntisen julistamista syyttömäksi.
- Huoleton jumalattomuus ja ylpeys taas ei siedä ajatusta siitä, että joku olisi ihmisen omaa ajattelua ylempänä, siis Jumala. Saati että tuo jokin olisi persoona, ja viisaampi kuin ihminen, ja että Hänen käskyjään pitäisi ja kannattaisi noudattaa.

Vielä vuonna 1965 lokakuussa Hesarissakin kirjoiteltiin kristittyjenkin olevan huolissaan teologisesta luhistumisesta, sekä yhteiskunnassa vallitsevasta ja yhä lisääntyvästä rikollisuudesta sekä kristillisten arvojen maahan polkemisesta. Kristityt vetosivat tuolloin maan hallitukseen kristillis-siveellisen tilanteen johdosta. He korostivat sitä, että tarvitaan myös lakia eikä ainoastaan evankeliumia, ja että juuri hallituksen tehtävänä on ylläpitää maassa laillista järjestystä ja yleistä moraalia. Valtioneuvostolle osoitetussa adressissa, joka luovutettiin pääministerille 19.10.1965 sanotaan mm.: ”Me allekirjoittaneet olemme huolestuneina seuranneet sitä laittomuuden valtaanpääsyä, mikä viime aikoina maassamme on ollut nähtävissä. - - Rikosten luku lisääntyy jatkuvasti, varsinkin nuorten keskuudessa. - - Kaikki tämä on seurausta siitä siveettömyyden ja jumalanpilkan kylvöstä, mitä vastuuntunnottomat henkilöt maassamme suorittavat kirjallisuudessa, erinäisissä lehdissä, elokuvissa, radiossa ja televisiossa. - - Näiden valvonnasta vastuussa olevat viranomaiset ovat heikosti hoitaneet virkavelvollisuutensa salliessaan tämän kaiken.”

Eräs ystäväni muistutteli lisäksi että: vuonna 1961 eli neljä vuotta aikaisemmin vielä maamme hallituksen rukouspäiväjulistuksessa korostettiin mm.: ”Hamasta lapsuudesta asti on erityisesti kodin ja koulun velvollisuus kirkastaa ihmiselle Jumalan lakia ja valvoa sen noudattamista. Tässä kohdin on valitettavan paljon laiminlyöty, ja seuraukset ovatkin nähtävissä. Siveellinen ryhti on heikentynyt ja käsitys oikeasta ja väärästä on hämärtynyt, koska omantunnon ääni on laajalti vaiennut.”

Näiden arkistotietojen valossa voimme todeta vain sen, että Raamatun ennustukset laittomuuden ajasta on jo käytännössä pitkälti toteutunut, selvemmin sen huomasivat kristityt vielä 60 luvulla. Mutta nyt taitaa niin kristittyjä kuin yhteiskuntamme, kotien ja koulujen vastuunkantajia vaivata ns. hyvinvoinnin ja yltäkylläisyyden, vai pitäisikö sanoa pahoinvoinnin aiheuttama sokeus edistämässä kristillisten arvojen ja moraalikäsitysten rappiotilaa. Siitä ei enää paljon edes puhuta, joten vastuunkantajien käsitykset oikeasta ja väärästä lienee entisestään hämärtynyt. On helppo sanoa että tämä jumalaton maailma on tällainen, mutta tässä on kyse nimenomaan kristillisen maailman turmeltuneisuudesta.