Moni ihminen tahtoo uskon, omilla ehdoillaan, yksi tyypillinen ihmisen asettama ehto on, ettei Jumala saa puuttua hänen elämäänsä, eikä määräillä sitä ja eikä antaa pikkumaisia sääntöjä noudatettavaksi, ihminen tahtoo pelastua, mutta vain sillä tavoin kuin se hänelle itsellensä sattuu sopimaan, hänen omilla ehdoillaan.
Sitä varten on keksitty oppi lapsikasteenarmosta, joka pitää sisällään ajatuksen siitä, että eli ihminen sitten miten tahansa, oman tahtonsa mukaan, kasteenarmoliitto pitää ja kestää, se on uskomusta siihen, että armo riittää, ettei tarvita laintekoja, kuten parannuksen tekemistä ja uskonkuuliaisuutta ja pyhitystä, sellaisia tekoja se opetus sanoo pilkallisesti omavanhurskaudeksi ja kasteenarmoliiton häpäisemiseksi.
Tuon opetuksen mukaan Helluntaiseurakuntaan päätynyt alkoholisti, joka lopettaa juopottelun ja hylkää isiensä uskon, eli Luterilaisen kirkon, tekee suuren synnin kun omavanhurkaudessa tekee omatekoisen parannuksen, lopettaessaan alkoholin käytön. Luterilainen kirkko on hyvin suvainnut alkoholin käyttöä ja kaikkea muuta syntielämää, mutta kirkosta eroamista ja Helluntaiseurakuntaan liittymistä se on pitänyt vallan suurena syntinä.
Luterilainen kirkko on ollut jumalattomien uskonharjoittamista yhdessä muutaman oikeasti uskossa olevan kanssa, sellainen kumma yhdistelmä jossa hetkellistä hartautta kaipaavat maailmanlapset ja uskovat ovat keskenään kokoontuneet, yhteistä uskoaan harjoittamaan.
Sellainen toiminta sotkee pyhän ja epäpyhän, tekee uskosta epämääräisen ja sekavan asian. Kahdentienkulkemista harrastava harras ihminen, on olevinaan uskossa ja on olevinaan menossa taivaaseen, mutta koska ottaa oppia milloin maailmasta ja milloin Jumalan sanasta, ei oikein tiedä minne onkaan menossa, joskus eteenpäin ja monesti taaksepäin, vailla selvää päämäärää.
Sellaisia ihmisiä on nykyisin paljon myös vapaiden suuntien seurakunnissa, monissa Helluntaiseurakunnissakin, heillä ei ole kovinkaan varmaa ja selkeetä käsitystä Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalasta eikä Pyhästä Hengestä, eivätkä he oikein tunne raamattuakaan, mutta tahtovat käydä jumalanpalveluksissa ja harjoittaa hartautta ja laulaa kauniita hengellisiä lauluja.
Selkeä raja Helluntaiseurakuntien ja Luterilaisen kirkon välillä on käynyt hämäräksi, sitä mukaa kun Helluntailaiset ovat tahtoneet olla enemmän kaikkien kavereita ekumeenisten ajatuksien ja oppien riivaamina.
Jokaisen uskovan ihmisen kannalta tärkein kysymys on se, tunteeko hän todella Jeesuksen Kristuksen, johon hän ajattelee ja sanoo uskovansa. Vai onko hänelle Jeesus sellainen lisäturva, joka auttaa vaikeuksissa ja josta saa lohtua elämän murheissa ja jonka varaan jättää toivon taivaaseen pääsemisestä, vaikka itse elääkin miten itselle sattuu sopimaan, Jeesuksesta välittämättä.
Jos Jeesus Kristus on ihmisen herra, jonka tahtoa ihminen tahtoo totella, jota ihminen tahtoo seurata, silloin ihmisen elämä ei ole pelkästään häntä itseänsä varten, vaan sen kaiken tekemistä, mitä Jeesus Kristus hänessä vaikuttaa, sellainen omasta elämästä luopuminen ja Jeesuksen seuraaminen, ei mahdollista itsekeskeistä omaa etuaan etsivää elämää, ajallisista mukavuuksista ja iloista elämäänsä rakentaen.
Tuntuu että tämän ajan uskovien keskuudessa, Jeesus on vain yksi viihdenumero kaikkien muiden joukossa, jota hetken ajan seurataan valkokankaalta tai tauluteeveen ruudulta, kunnes vaihdetaan toiselle kanavalle ja etsitään jotakin muuta hauskempaa. Tuntuu siltä, että Jeesuksen seuraaminen ja totteleminen on hyvin monille ihmisille, enemmän kuivaa teoriaa raamatun ja hengellisten kirjojen sivuilta, kuin johonkin tekemiseen velvoittavaa toimintaa.
Onko Jeesus Kristus herra vaiko vain hetkellistä ajallista viihdettä kaikkea hartautta harrastavien uskonnollisten ihmisten kiireellisessä elämässä… Jeesus puhui iankaikkisesta elämästä ja parannuksen tekemisestä, siitä miten hänen opetuslapsensa seuraavat häntä ja siitä miten rakkaus Jumalaan on Jumalan tottelemista, mutta mietin mitä on se usko, jonka harjoittajat, eivät ota vakavasti ja todesta, sitä mitä Jeesus Kristus sanoo.
Ajattelen, etteivät he usko oikeesti Jeesuksen Kristukseen, vaan tekevät sitä kaikkea mikä sattuu heitä itseänsä huvittamaan.
Sitä varten on keksitty oppi lapsikasteenarmosta, joka pitää sisällään ajatuksen siitä, että eli ihminen sitten miten tahansa, oman tahtonsa mukaan, kasteenarmoliitto pitää ja kestää, se on uskomusta siihen, että armo riittää, ettei tarvita laintekoja, kuten parannuksen tekemistä ja uskonkuuliaisuutta ja pyhitystä, sellaisia tekoja se opetus sanoo pilkallisesti omavanhurskaudeksi ja kasteenarmoliiton häpäisemiseksi.
Tuon opetuksen mukaan Helluntaiseurakuntaan päätynyt alkoholisti, joka lopettaa juopottelun ja hylkää isiensä uskon, eli Luterilaisen kirkon, tekee suuren synnin kun omavanhurkaudessa tekee omatekoisen parannuksen, lopettaessaan alkoholin käytön. Luterilainen kirkko on hyvin suvainnut alkoholin käyttöä ja kaikkea muuta syntielämää, mutta kirkosta eroamista ja Helluntaiseurakuntaan liittymistä se on pitänyt vallan suurena syntinä.
Luterilainen kirkko on ollut jumalattomien uskonharjoittamista yhdessä muutaman oikeasti uskossa olevan kanssa, sellainen kumma yhdistelmä jossa hetkellistä hartautta kaipaavat maailmanlapset ja uskovat ovat keskenään kokoontuneet, yhteistä uskoaan harjoittamaan.
Sellainen toiminta sotkee pyhän ja epäpyhän, tekee uskosta epämääräisen ja sekavan asian. Kahdentienkulkemista harrastava harras ihminen, on olevinaan uskossa ja on olevinaan menossa taivaaseen, mutta koska ottaa oppia milloin maailmasta ja milloin Jumalan sanasta, ei oikein tiedä minne onkaan menossa, joskus eteenpäin ja monesti taaksepäin, vailla selvää päämäärää.
Sellaisia ihmisiä on nykyisin paljon myös vapaiden suuntien seurakunnissa, monissa Helluntaiseurakunnissakin, heillä ei ole kovinkaan varmaa ja selkeetä käsitystä Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalasta eikä Pyhästä Hengestä, eivätkä he oikein tunne raamattuakaan, mutta tahtovat käydä jumalanpalveluksissa ja harjoittaa hartautta ja laulaa kauniita hengellisiä lauluja.
Selkeä raja Helluntaiseurakuntien ja Luterilaisen kirkon välillä on käynyt hämäräksi, sitä mukaa kun Helluntailaiset ovat tahtoneet olla enemmän kaikkien kavereita ekumeenisten ajatuksien ja oppien riivaamina.
Jokaisen uskovan ihmisen kannalta tärkein kysymys on se, tunteeko hän todella Jeesuksen Kristuksen, johon hän ajattelee ja sanoo uskovansa. Vai onko hänelle Jeesus sellainen lisäturva, joka auttaa vaikeuksissa ja josta saa lohtua elämän murheissa ja jonka varaan jättää toivon taivaaseen pääsemisestä, vaikka itse elääkin miten itselle sattuu sopimaan, Jeesuksesta välittämättä.
Jos Jeesus Kristus on ihmisen herra, jonka tahtoa ihminen tahtoo totella, jota ihminen tahtoo seurata, silloin ihmisen elämä ei ole pelkästään häntä itseänsä varten, vaan sen kaiken tekemistä, mitä Jeesus Kristus hänessä vaikuttaa, sellainen omasta elämästä luopuminen ja Jeesuksen seuraaminen, ei mahdollista itsekeskeistä omaa etuaan etsivää elämää, ajallisista mukavuuksista ja iloista elämäänsä rakentaen.
Tuntuu että tämän ajan uskovien keskuudessa, Jeesus on vain yksi viihdenumero kaikkien muiden joukossa, jota hetken ajan seurataan valkokankaalta tai tauluteeveen ruudulta, kunnes vaihdetaan toiselle kanavalle ja etsitään jotakin muuta hauskempaa. Tuntuu siltä, että Jeesuksen seuraaminen ja totteleminen on hyvin monille ihmisille, enemmän kuivaa teoriaa raamatun ja hengellisten kirjojen sivuilta, kuin johonkin tekemiseen velvoittavaa toimintaa.
Onko Jeesus Kristus herra vaiko vain hetkellistä ajallista viihdettä kaikkea hartautta harrastavien uskonnollisten ihmisten kiireellisessä elämässä… Jeesus puhui iankaikkisesta elämästä ja parannuksen tekemisestä, siitä miten hänen opetuslapsensa seuraavat häntä ja siitä miten rakkaus Jumalaan on Jumalan tottelemista, mutta mietin mitä on se usko, jonka harjoittajat, eivät ota vakavasti ja todesta, sitä mitä Jeesus Kristus sanoo.
Ajattelen, etteivät he usko oikeesti Jeesuksen Kristukseen, vaan tekevät sitä kaikkea mikä sattuu heitä itseänsä huvittamaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oletko herran palvelija?
2. Moos. 15:3 "Herra on sotamies; Herra on hänen nimensä." Kuka tuo hän on, oliskohan se itse saatana joka tappaa ja tapattaa rikkoakseen Jumalan antamaa ja Jeesuksen vahvistamaa älä tapa käskyä vastaan.
Kaksi esimerkkiä faktaa sanasta herra:
Käsky 1
Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
Tuossa ei tarvita herra sanaa muuta kuin piilosaatanallisuuden mukana olemiseksi.
Katekismuksen selitys:
Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia minun rinnallani.
Tuossa ei tarvita herra sanaa muuta kuin piilosaatanallisuuden mukana olemiseksi.
Eli tuon käskyn sanoma on selvästi saatanallinen koska "minä olen herra, sinun Jumalasi" tekee herrasta jumalan eli mielestäni saatana on herra tuon mukaan!
Käsky 2
Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.
Tuossakaan ei tarvita herra sanaa muuta kuin piilosaatanallisuuden mukana olemiseksi.
Katekismuksen selitys:
Älä turhaan käytä Jumalasi nimeä, sillä Herra ei jätä sitä rankaisematta, joka turhaan käyttää hänen nimeään.
Eli tuossa on jo todella julmaa saatanallisuutta Jumalaakin kohtaan ja sitä vois ihan puhtaalla omalla tunnolla kutsua Jumalan pilkaksi jossa Jumalalta otetaan pois rangaistus oikeus! herra (saatana) rankaisee jos herran (saatanan) nimen turhaan lausuu...
Eli selvää piilosaatanallisuutta ja tätä löytyy kristinuskon teksteistä enemmän kuin arvaattekaan. Ei Jumala ole tehnyt raamattua saatanalliseksi vaan saatana ja saatanan palvelijat! Jumala on meille selvä ja ristiriidattomasti oikeaoppinen Jumala joka ei sanaansa noin saatanallisesti meille kertoisi joten jokaiselle Jumalaa ja Jeesusta sielussaan pitävän tulisi huomata piilosaatanallisuuksien jumalattomuudet.
2.Korinttolaiskirje:
11:14 Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.
11:15 Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.
Jumala on!
Jeesus on!
Pyhä Henki on!
Saatana on!
Raamattu(ja) on väärennös!
Helvetti on! (maanpäällinen, sen kristinusko on näyttänyt noitavainoissakin jne)
Toivottavasti taivaski on! (epävarmuus vääräoppisuuden seuraus)
Tietous Oikeasta Jumalasta ja Jeesuksesta sekä Heidän tahdosta TEOILLA osoitetusti - olkoon tulevaisuuden tavoite.
Niin paljon on saatana maailmaa rakastanut että antoi meille kristinuskon joka murhasi Jeesuksen seuraajat ja antoi meille itsensä ainaiseksi vaivaksi Jumalan ja Jeesuksen nimessä toimivana terroristi järjestönä jonka ansiosta sadat miljoonat ihmiset ovat menettäneet henkensä.
Ja jotta sitä saatanan jumalattomuutta emme ymmärtäisi niin saatana antoi meille myös väärennetyn raamatun ettemme vahingossakaan Jumalaa ja Jeesusta löytäisi vaan olisimme ja pysyisimme saatanalle uskollisena. Kiittäkää herraa (saatanaa) siitä!
Mutta olkaa Jumalalle ja Jeesukselle kiitollisia ja kuuliaisia jos Heidät sielustanne olette löytäneet kristinuskon saatanallisuuksista ja harhautuksista huolimatta!
Maailma on mennyt todella sekaisin, kun jokainen sinun tyyliisi sooloillen vääntelee Raamatun selvää sanaa harhaksi. Herra = Jumala, Luoja, Jeesuksen isä, eikä mikään saatana. Psykiatriset tapaukset askaroivat omissa maailmoissaan ja luovat omia leikkijumalia ja leikkisaatanoita, joilla ei ole mitään tekemistä Raamatun Herran tai Raamatun saatanan kanssa.