on joskus ollut iltakylissä puhetta siitä että mikä vois olla sellainen asia joka menisi uskomisen edelle...ehkä...ja kylläpä se varsinkin vähän vanhemmilla "yksinäisillä" ihmisillä monesti on se että kokee elämä menee hukkaan, koska ei ole ketään joka rakastaisi, ja jolle osoittaisi rakkautta ja hellyyttä, jokainen ihminen varmasti kaipaa tälläisiä asioita elämäänsä, mutta harveminpa niitä kehtoo ääneen sanoo ..._"kiitos ihan hyvää!-naistako/ miestäkö?-mitäs minä sellasella...-kiva kun saa tehdä mitä haluaa..."
jne.Mutta kyllä se joskus koskee ja kovaa että on ko oikeesti tarkoitus että "minulle ei ole ketään"
totakai pitäisi vain tyytyä osaansa- mutta niin on sellaisen helppo sanoa jolla on,tai ei sellaista kaipaa. helposti tutlee ajateltua,, että kyllähän niitä tuolta kyliltä löytyisi...
ja usein esimerkiksi työelämässä kohtaa sellaisia ihmisiä että tulee mieleen -voi kun tuo olisi meikäläinen...ehkä sitä ihminen aina haluaa sitä mitä ei ole... mutta sittenkin uskoa ei kannata menettää...kumpajos joku jossakin joskus...:)
*ryhtyy taas odottamaan* ;)))
p.s ihan kuin viikot menisivät nykyään nopammin...
joku raplaa almanakkoja,...ikä painaa ;))
jne.Mutta kyllä se joskus koskee ja kovaa että on ko oikeesti tarkoitus että "minulle ei ole ketään"
totakai pitäisi vain tyytyä osaansa- mutta niin on sellaisen helppo sanoa jolla on,tai ei sellaista kaipaa. helposti tutlee ajateltua,, että kyllähän niitä tuolta kyliltä löytyisi...
ja usein esimerkiksi työelämässä kohtaa sellaisia ihmisiä että tulee mieleen -voi kun tuo olisi meikäläinen...ehkä sitä ihminen aina haluaa sitä mitä ei ole... mutta sittenkin uskoa ei kannata menettää...kumpajos joku jossakin joskus...:)
*ryhtyy taas odottamaan* ;)))
p.s ihan kuin viikot menisivät nykyään nopammin...
joku raplaa almanakkoja,...ikä painaa ;))
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ei muuta kuin tutustumaan niihin miehiin, käyt kahvilla, vaihdatte ajatuksia, ja sitten kun hän kiinnostuu, niin kerrot hengellisestä taustastasi ja katsot, miten mies reagoi. Voihan olla, että hän suhtautuisi asiaan vain myönteisesti ja kiinnostuisi itsekin lestadiolaisuudesta. Mikä estää?
että kaipaa ystävää rinnalle!
Et ole ainoa. Meitä on muutamia/monia. Itselläni on kokemusta ja välillä oikeen pysähtyy miettii, miksi kohdallani useimmat ovat halunneet vain ystävyyttä. Siis joillakin ei ole edes halua pitemmälle....Sisarilla on vaikeampaa, sen tunnustan, sillä meitä miehiä on vähemmän.
Tää on elämää. On sinkkuna olemisessa hyvätkin puolensa. Saa tehdä mitä haluaa ja kaikki on myös tehtävä itse. Ei voi odottaa toisen tekevän puolestansa mitään. Yksnäisenä on kaiketi vaikeinta elämän kriisit joissa haluaisi toisen rinnalle. Kyllä sekin on kivaa, että saa keskustella jonkun kanssa kasvotusten eikä vain puhelimessa.
Voimia sinulle näin ystävänpäivänä!
...ja toivottaa miehelle myös hyvää ystävänpäivää!
Tiedän ettei voi aviopuolisoakaan ottaa jollei sitä anneta.
Avioerosta jutellessa *olen eronnut* on tullut usein esille että olisin akkalupaa seurakunnalta hakemassa, kun yritän selittää sen yksinkertaisen kaavan miten avioero ja uudelleen avioitumiset ovat raamattuun kirjoitettu.
Mahdoton on kuitenkn ottaa jollei anneta, ja tuntuupa ettei voi laistaakaan jos se annetaan.
Avioeron kokeneella uskovaisella on myöskin vastaanseisojana ,melkein koko seurakunta tosin *ymmärtämättömyyttään* he sen tekevät. mutta kuitenkin ymmärsi tahi ei, niin kaikki vääryys on syntiä, tehtiinpä se yhteistuumin eli yksilönä.
Toivoa tuputan sinulle, ei se niin hassua ole Paavalin mallinkaan jälkeen elää.
Minulla on vain se että. ihminen on se kuin sinne syötetään, ja kun sanotaan että olisi vaimo,niin silloin alkaa odottamaan että missähän se ruoka viipyy, ja miten ei ole tiskattukaan ja pyykitkin pesemätä..
Ole kiitollinen ettei sinulla *toivoakseni* ole tällaista.
Olen yrittänyt kääntää tätä, ja jonkin verran siinä olen edistynytkin, mutta kaukana se todellisuus on,se etti minulla ole vaimoa..
Avioeron kun voi vain Jumala antaa, ja hän antaa sen vain huoruuden tähden,Vaimoni huorasi*suuttui minuuun* joka oli seurakunnan provosoinnin tähden tapahtuvana*
JOTTA OLEN VAPAA SIITÄ LIITOSTA:
Tsemppiä sinulle.
Niin tuossa edellisessä jo pikakisen onkin asiaa, mutta vielä tää.
Jos sattuisit tykästymään uskovaiseen mieheen joka on eronnut.
Niin ota vain selvä, että ero on otettu HUORUUDEN tähden..
Jos avioliitossa on tapahtunut tällainen niin sanottu Huoruus ja on maallinen ero otettu, niin silloin on nämät kumpainenkin osapuoli vapaita siitä liitosta ja vapaat huolimaan tahollaan.
Niin yksinäisyyteensähän kaipaa seuraa, jos ei mitään muuta.
Todeksi huomaamme ettei ihmisen ole yksin hyvä olla.
Toivottavasti Taivaan isä muistaa sinuakin, ja antaa sinulle lohdutuksen,niin käskeehän se sana jo meitä lohduttamaan Hänen kansaansa..
Toivottavasti seuroissa on puhumassa tämän raamatun paikan lukenut mies.
ja että hän myös lohduttaa herran kansaa.
itse olen miettinyt samoja juttuja. Sitten vielä kun asuu isolla paikkakunnalla ja kummasti, kun on kaveriporukka "parinmuodostuksien" vuoksi hajonnut, ei jäljellä ole jääneet kuin me muutamat hylkiöt. Huomaan nykyisin, että en ole juuri ollenkaan kenenkään lestadiolaisen miespuolisten kans. opiskelun ja työn ohessa paljon tekemisissä miesten kans kylläkin ei-lest. kai tää on epänormaalia. Rauhanyhdistys on niin iso, ettei siellä enää mitään uusia mahdollisuuksia tutustua edes ole ja kun on vielä tämmönen ujoliini.
Kyllä kieltämättä olis mukava ettei tarvis olla yksin ja olinkin tossa ehkä pikkasen ihastunut yhteen ei-lestadiolaiseen opiskelukaveriin, mut en sen kummempaa. Kiusaus olis kyllä suuri jos huomais saavansa vastakaikua...Ei kiinnosta ajatella sellasta tulevaisuutta, että mä istun siellä ry:llä sellasena harmaana täti-ihmisenä tai olla semmonen reipas joka paikan höylä joka ehtii tulevaisuudessa aina joka paikkaan; " sinähän se ehdit kun sulla ei oo perhettä, eihän sulla oo muuta kuin aikaa." Semmosta se on...
Harmaita muoreja, seuroisas, ja tyytyväiset ovat osaansa.
Aika jota elämme on raska.
Joten muistakaa tytöt että Evankeljumi on Jumalan voima jokaiselle sen uskovalle autuudeksi.
Ei se niin kaposta ole mitä mainostavat..
Olenpa joskus verranuut sitä Syntienanteeksi saamiseen..
Ei niitä voi verratakaan, ei niistä voi puhua samana päivänäkään.
Mitä es: yhdyntä antaa, ja mitä silloin kun saa syntinsä anteeksi.
Kirjoitat aika sekavasti ja toit ton asian aika inhottavasti esille. en minä oo vain mitään seksiseuraa ettimässä. Tarkoitin, että olis ihanaa kohdata joku jota rakastaa ja joka rakastais. Tietysti se lihallinenki puoli tulis avioliitossa mukaan, jos nyt koskaan meen naimisiin. Kirjoitinkin vain miltä minusta tuntuu. Tää on aika vaikee asia mulle. Kaipaan ihmistä rinnalleni,varmaan monilla muilla on samanlaisia ajatuksia.
Niistä harmaista muoreista. En halveksi heitä millään tavalla, mutta kun mietin näitä asioita tuntuu etten haluais olla sellanen itse.
Tarkoitusa ei ollut loukaa, mnulla vain sattuu olemaan neliskanttinen ulostuonti!
Niin pakostakinhan se tulee,lihallinen esiin.
Juu tiedän ei se helppoa ole. anteeksi että mitään sanoin.
Hei !
Osallistu yhteisiin työhommiin Ry:llä jos tutustua ihmisiin ja olet ujo.
Siellähän on monenlaisia työhommia joihin voit osallistua.Esim. keittiölle,vartiointi isommilla yhdistyksillä,kolehti,monenlaiset myyjäisjärjestelyt,ym.
Varmasti jokaiselle löytyy jotain sopivaa työtä.
Ja se ujoushan on yleensä meillä siellä oman pään sisällä.
Itsekkin aikoinaan olin samassa tilanteessa ja mietin usein sitä miten siitä pääsis eroon ja tein kerran sellaisen päätöksen nyt se on loppu !
Ry:llähän muodostuu "porukoita" nuorilla joihin pääsy voi tuntua vaikealta mutta minun kohdallani siinä auttoi se kun minun ns. mielitietty tyttö menikin aina eri paikkaan kylään kuin minun "porukkani! ja päätöksen tehtyäni suuntasin seurojen jälkeen porisemaan siihen porukkaan jossa minun ihastukseni oli.
Huomasin seuraavat asiat
- kukaan ei ampunut minua
-kukaan ei lyönyt minua
-tietyn jäykkyyden jälkeen tunsin päässeeni porukan sisälle ja olihan se mukava kun sitten lähettiin iltakyllään niin pääsikin sinne jonne minunkin ihastukseni oli menossa
Kun aviopuoliso on Jumalalta annettu niin eihän se mikään vaihtokauppa olisi, vain jos sivuversoja riivit.
Mutta jos on vaikeaa, niin Hieronta voi auttaa .
Kait se tulee hermoston ja ruumiinjännitysten mukana , tuo liiallinen veto väärään suuntaan.
...nyt on joku tainnut ravistaa vähän liian kovaa
ylläolevan hepun päätä...ei häntää eikä varsinkaan päätä...:) minulle ei ainakaan annettu ymmärrystä käsittää mistä oli kysymys... (koskien nim. vanhL)
Sulle.
Niin toivokaamme että teille tulee sellainen vastaan joka sanoo näin.
Kolme sanaa sulle *ole ystävä mulle*
Onnea ja Taivaan isän siunaamaa kevättä teille.
Harvinaista tällä sivulla.
Itse olen ollut aviossa reilut 30 vuotta. Menimme naimisiin ollessani 22vuotias. Kokemusta ei siis ole yksinäisyydestä, mutta yhteiselosta on.
Kukaan ei ole tarpeeton ja siksi meillä on tarpeita. Ne tarpeet pinottuvat miehillä hieman eri tavalla kun naisilla, joskin vaihtelua on näissä asioissa. Puhumme animuksesta ja animasta, miehiset ominaisuudet ja naiselliset ominaisuudet.
On uskomattoman hieno asia ja siunaus, jos puolisot hallitevat yhteisen kielen. Toisin sanoen samoilla asioilla on samat, kummankin ymmärtämät merkitykset.
Tulisi paljon tarinaa näistä asioista, olemme opiskelleet yhteistä kieltä vaimoni kanssa parisuhdekursseilla ja hyvin monilla luennoilla ja tietenkin käytännössä.
Käytäntö on se kaikkein vaikein osuus. Nimittäin ei riitä, että oppii uutta tapaa toimia, se ei toteudu, ennen kun on oppinut pois vanhasta tavasta. Ja sekös vata vaikeaa on vanhalle pinttyneelle kävylle.
Toivotan siunausta teille näissä asioissa. Yhden neuvon annan.
ÄLKÄÄ UNOKTAKO RUKOILLA PUOLISOA ITSELLENNE USKOSSA, EPÄILEMÄTTÄ. Kertokaa tarpeenne Jumalallle kun Isälle. "Iskä mä tarvisin leikkikaverin, voisit sä antaa mulle". Ihan omin sanoin, ja Isä ymmärtää lapsensa tarpeet, uskokaa tai älkää.
Kummipoikamme (es.lest.) avioitui itseään paljon vanhemman VL:n kanssa. Saas kattoo nyt sitten, miten alkaa hurista.
kyllä täydellä sydämmellä olen samaa mieltä! varsin kin näin launatai illan päätteeksi, kun sydän on umppelisolmussa erään henkilön vuoksi-kiinostaakohan häntä vai ei---ei voi tietää!!! ja ite ei enää uskalla----tuskaa! TUSKAA!
Hanki itsellesi kissa! Sitä voit helliä ja paijata mielesi mukaan. Jos kaipaat fyysistä kosketusta, voit myös mennä hierontaan.
Nyt paidat tehdä aika mautonta pilaa, iso mies!!
..Siinä on lähes kaikki ne ominaisuudet joita vaimolta odotankin. Siivota osaan itsekin, ja laittaa ruokaa.
Jaa, miten niin? Kissassahan on miltei kaikki ne ominaisuudet joita vaimossa arvostan. Eikä se motkota turhasta. Siivota osaan itsekin, ja laittaa ruokaa. Sitäpaitsi, viimeaikaiset tutkimukset osoittavat yksiselitteisesti, että lemmikkieläin vähentää stressiä tehokkaammin kuin puoliso.
onnellinen on se,joka iloitsee siitä mitä on,eikä haikaile sitä mitä ei ole... kaikkea hyvää vai kissamiehelle!!:)