adventismin vastustajat uskovat valheita paholaisen suusta.
Jeesus sanoo kymmenen käskyn laista jonka hän antoi Siinailla jokaista ihmistä varten ja sapatti annettiin jo luomisessa.
1.Moos.2:
2 Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.
3 Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.
Saarn. 12:13
Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.
Jes. 56:2
Autuas se ihminen, joka tämän tekee, se ihmislapsi, joka tässä pysyy, joka pitää sapatin eikä sitä riko, joka varoo kätensä tekemästä mitään pahaa!
Jes. 56:6
Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani,
Jes. 58:13
Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita omia toimiasi, et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia,
Raamatun sana on adventistikristityn ainoa ohje laki ja sapatti asiassa. Tätä totuutta ette voi kumota paholaisen ilveilyilänne. Ja mitäpä Jeesus sanoikaan teistä:
Matt. 7:23
Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.
Jeesus sanoo kymmenen käskyn laista jonka hän antoi Siinailla jokaista ihmistä varten ja sapatti annettiin jo luomisessa.
1.Moos.2:
2 Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.
3 Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.
Saarn. 12:13
Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.
Jes. 56:2
Autuas se ihminen, joka tämän tekee, se ihmislapsi, joka tässä pysyy, joka pitää sapatin eikä sitä riko, joka varoo kätensä tekemästä mitään pahaa!
Jes. 56:6
Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani,
Jes. 58:13
Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita omia toimiasi, et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia,
Raamatun sana on adventistikristityn ainoa ohje laki ja sapatti asiassa. Tätä totuutta ette voi kumota paholaisen ilveilyilänne. Ja mitäpä Jeesus sanoikaan teistä:
Matt. 7:23
Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Luomisen muistomerkkikö ihmiskunnalle?
Papillisen ja historiallisesti nuoremman ensimmäisen luomiskertomuksen lopussa 1 Moos.2:3 on kirjoitettu, että Jumala siunasi ja pyhitti seitsemännen päivän, koska Jumala lepäsi luomistyöstään sinä päivänä. Papillisen luomiskertomuksen eräs teologinen teema onkin sapattilevon kytkeminen Jumalan luomistyöhön (vanhemmassa jahvistisessa luomiskertomuksessa ei sapatti esiinny ollenkaan, 1 Moos.2-3). Papillisen luomiskertomuksen tekstistä ei kuitenkaan saa tukea sille väitteelle, että seitsemännen päivän pitämisestä olisi säädetty laki ihmiskunnalle, eikä tekstissä sanota, että Jumala olisi käskenyt ihmisiä viettämään seitsemättä päivää viikoittaisena jumalanpalvelus- ja lepopäivänä "luomisen muistomerkkinä".
Koko väliaikana luomisen loppumisesta Mooseksen ajan "erämaavaellukseen" ei ole merkintää sapatin pitämisestä. Ilmeisenä johtopäätöksenä tämä sapatin pitämisen puuttuminen johtuu siitä, että siitä ei ollut säädetty lakia eikä siitä oltu tehty mitään normatiivista instituutiota.
Jesajan kirjan maininnat sapatista:
Jesajan kirjan toisessa ja kolmannessa osassa (Deuterojesajan ja Tritojesajan kirjoituksissa) luvuissa 56,58 ja 66 on kirjoitettu myös sapatista. Adventismin teologiassa ei oteta huomioon mihin laajempaan historialliseen kontekstiin tekstit liittyvät. Kysymys on juutalaisten pelastamisesta ja kokoamisesta Babylonian pakkosiirtolaisuudesta takaisin Luvattuun Maahan sekä temppelin jälleenrakentamisesta Jerusalemiin. Jahve nuhtelee pakkosiirtolaisuudessa olevia juutalaisia sapatin ja paastopäivien vääränlaisesta viettämisestä (Jes. 58). Jälleenrakennettu uusi temppeli Jerusalemissa on auki myös "muukalaisille", jotka tahtovat liittyä samaan liittoon Herran kanssa kuin israelilaiset. Uudessa temppelissä sekä juutalaiset että pakanakansoista Herran palvelijoiksi kääntyneet muukalaiset saavat yhdessä uhrata uhreja ja pitää sapattia.
Deuterojesajan teksteissä juutalaisten pelastus Babylonian eksiilistä (pakkosiirtolaisuudesta) kohoaa universaalisiin ulottuvuuksiin; muukalaisetkin toivotetaan tervetulleiksi samaan liittoon juutalaisten kanssa. Ja tähän liittoonhan kuului sen merkkinä sapatti. Jes.66:22-23 puhutaan sekä sapatin että uudenkuun päivän vietosta Jahven luomassa uudessa maassa ja taivaassa. Mutta yhtälailla Sak.14:16-21 puhutaan eskatologisesta Herran päivästä, jonka jälkeen jäljelle jääneet kansat viettävät lehtimajanjuhlaa ja uhraavat eläinuhreja Jerusalemin temppelissä.
Kiintoisaa, että adventismin teologiassa ei painoteta uudenkuun eikä lehtimajajuhlan vieton tärkeyttä eikä uhraamistakaan vaikka näiden VT:n profeetallisten tekstien mukaan Mooseksen lain juhlia vietetään universaalisesti ajan lopussa ja Jumalan luomassa uudessa maailmassa. Mutta ei näistäkään teksteistä löydy tukea sille opille, että sapatin pitäminen olisi voimassa uuden liiton aikana. Luonnollisesti VT:n profeetat puhuivat sapatin ja uudenkuun sekä muiden juhlien pitämisestä, koska he elivät vanhan liiton aikaa, jolloin ko. juhlat olivat pakollisia vietettäviksi. Kirkon kannalta on oleellista se, miten UT:ssa on vanhan liiton ennustukset tulkittu.
UT:n puolella ei kirjoituksissa koskaan viitata noihin sapatinvietto-profetioihin, eikä tehdä sellaista tulkintaa, että seurakunta viettäisi lopun aikana tai Jumalan valtakunnassa sapattia ja uuden kuun juhlaa. Katso Ilm. 21-22 kuvauksia uudesta taivaasta ja maasta. Sapattia, uudenkuun päivää tai lehtimajanjuhlaa ei sieltä löydy. Ei myöskään merta, ei yötä eikä aurinkoa eikä kuuta uuden Jerusalemin valonlähteinä eikä mitään temppeliäkään, vaikka VT:n profetioissa temppeli esiintyikin (Hes. 40-48). Miten ja miksi ihmeessä vietettäisiin Jumalan valtakunnassa Jes. 66 ennustamaa "uutta kuuta", kun kuuta ei ole ja muutenkin on ikuinen päivä, joten ei siis ole mitään kuun vaiheitakaan?. Samalla tavalla olisi mahdotonta viettää sapattia uudessa Jerusalemissa, koska sehän edellyttäisi 7-päiväistä viikkoa ja vuorokauden vaihtelua (sapattiahan vietetään "illasta iltaan"): Jumalan valtakunnassahan ei ole kuin yhtä ainoaa jatkuvaa päivää!