Jes.56:6.Ja muukalaiset,JOTKA OVAT LIITTYNEET HERRAAN,palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä,ollakseen hänen palvelijoitansa,KAIKKI jotka PITÄVÄT SAPATIN,eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani,
Ketä tässä raamatun kohdassa tarkoittaa
muukalaiset?
46762
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Peruskysymyksiä sapatin pitämisen vaatimusta tarkastellessa on tietysti se, kenelle sapatti on annettu ja kenelle laki säädettiin noudatettavaksi. Pentateukissa - ja Vanhassa Testamentissa muutenkin - korostetaan sitä, että Jahve teki Israelin kansan kanssa liiton, jonka sisältö on Siinailla annettu laki eli Liitonkirja (2 Moos.24:7-8). Lain julistaminen Siinain vuorella alkaa sanoilla (20:2): "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta".
Liiton kirjan säädöksien vaikutuspiirissä olivat myös ne "MUUKALAISET" eli toisiin kansoihin kuuluvat ihmiset, jotka olivat tulleet elämään israelilaisten keskuuteen -tai olivat israelilaisten orjina.
Kymmenen käskyn laki säädettiin Jumalan valitulle kansalle, israelilaisille, jotka Jumala oli pelastanut Egyptin orjuudesta. 5 Moos. 5:3 korostaa myös, että laki säädettiin Mooseksen päivinä eläville israelilaisille ja kuinka Jahve ei tehnyt tätä liittoa Egyptistä vapauttamiensa israelilaisten esi-isien kanssa. Eli ei myöskään Aadamim,Nooan tai patriarkkojen kanssa (tämä on päinvastoin kuin adventismin teologiassa väitetään). Kymmenen käskyn laissa 2 Moos.20 puhuteltava "sinä" on siis israelilainen, Israelin kansa - ei ihmiskunta universaalisti.
Sapatti on tämän Jahven ja Egyptistä vapautettujen israelilaisten välisen liiton merkki. Sapatti on nimenomaan Israelin kansalle annettu erityinen merkki heidän ja Jahven välisestä liitosta, Israelilaisten asemasta muista kansoista erottuna valittuna kansana (2 Moos.31:12-18). Sapatti säädettiin israelilaisille ikuiseksi, sukupolvesta toiseen jatkuvaksi velvollisuudeksi, jonka rikkominen rangaistiin kuolemalla.
5 Moos.5:15 korostaa edelleen, kuinka Herra antoi israelilaisille sapatin noudatettavaksi, jotta he muistaisivat orjuutensa Egyptissä, mistä Herra vapautti heidät.
Jumalan oikeudenmukainen ja hyvää tarkoittava laki on tarkoitettu KAIKILLE IHMISILLE!
Uusi seurakunta,johon MUUKALAISET LIITTYVÄT!
Jes.56:2
"Autuas SE IHMINEN(huom.ei ainoastaan juutalainen)JOKA TÄMÄN TEKEE,se IHMISLAPSI,joka tässä pysyy,JOKA PITÄÄ SAPATIN eikä sitä riko,joka varoo kätensä TEKEMÄSTÄ MITÄÄN PAHAA!"
Kaikki olemme Jumalan rakkauden lain alaisia,tarkoitetut tekemään hyviä tekoja ja uskon kautta Kristukseen istutettuina pysymään erossa kaikesta väärästä!
Niin adventistit kuin Luterilaisetkin,KAIKKI muukalaisetkin saavat tulla osalliseksi HERRAN ARMOSTA JA HYVYYDESTÄ.
NÄIN SE VAAN ON!
Vaikka en ole adventisti,mutta raamatun sana neuvoo kaikkeen hyvään ja oikeaan,kuinkas se muuten voisi ollakkaan?
Väärässä on se joka väittää,ettei meidän pidä kilvoitella KAIKESSA HYVÄSSÄ,KOKO SYDÄMISESTI.KAIKELLA USKON KILVOITUKSELLA.
Näin minä olen omalla kohdallani asian ymmärtänyt!
Sapatin pitämisen vaatimuksen kertakaikkinen kumoaminen!
Tärkeä havainto on myös tosiasia, että UT:n kirjeiden monissa paheluetteloissa ei kertaakaan mainita sapatin rikkomista vältettävänä syntinä ja lihan tekona. Jos sapatin pitäminen olisi tärkeää ja se kuuluisi uuden liiton kristityille ja jos sapatin pitäminen olisi vieläpä ratkaiseva "kuuliaisuuden koe" lopun aikana, olisi kohtuullista odottaa näkevänsä edes muutaman maininnan sapatin rikkomisesta syntiluetteloissa. Jos sapatti olisi tärkeä ja voimassa oleva käsky, ei siitä olisi varmastikaan vaiettu.
Erityisesti pakanakristityille seurakunnille suunnatuissa kirjeissä odottaisi sapattiin liittyvää opetusta ja käskyjä, sillä pakanoille kuten esim. roomalaisille sapatti oli vieras tapa, ja varmasti sapatista olisi herännyt ongelmia ja kysymyksiä. Mitä ilmeisemmin olisi esiintynyt haluttomuutta sapatin pitämiseen, mikä olisi vaatinut apostoleilta ohjeistamista. Mutta mitään sellaista ei löydy, vaikka esim. ympärileikkauksesta ja ruokasäännöistä on useampikin maininta apostolien kirjeissä. Ongelmia sapatista ei esiinny, koskapa sapatin pitämistä ei pakanoilta vaadittu on ilmeinen johtopäätös. Eikä sellaista, mitä UT ei julista synniksi ole kenelläkään (adventisteillakaan) oikeutta väittää synniksi: kuten lihan syömistä, kahvin juontia tai sapatin viettämättä jättämistä. UT:n paheluetteloissa käydään sen sijaan kattavasti läpi epäjumalien palvonta sekä erilaiset ihmissuhteisiin, siveellisyyteen ja vääriin asenteisiin liittyvät "lihan teot", kuten ylpeys, itsekkyys, riitaisuus, lahkot ja tekopyhyys.
Paavalin kolossalaiskirjeessä apostoli osoittaa sapatin kumotuksi ja ristille naulituksi (Kol.2:14-21). Nähtävästi alkukirkossa liikkui adventistien kaltaisia spekulatiivisia lakiuskonnollisia ryhmiä, jotka halusivat alistaa pakanakristityt vanhan liiton lain alle ja erityisesti sapatin ja muiden pyhäpäivien viettämiseen. Lisäksi Kolossan harhaoppisilla oli hurmoksellisia näkyjä ja taipumusta enkelien palvontaan - huomattakoon, että adventistien omintakeisen tulkinnan mukaan ylienkeli Mikael on Jeesus. Täten adventismin kristologiakin (oppi Kristuksesta) on jokseenkin kyseenalainen.
Kyseiseen harhaoppiin liittyi selvästikin myös kiellot syödä tiettyjä ruokia, mikä on leimallista adventistien teologiassa. Kolossan seurakuntaa häirinnyt harhaoppi on useiden tutkijoiden mukaan juutalaisuudesta peräisin olevaa apokalyptistä ja spekulatiivista lakihenkistä lahkolaisuutta. Harhaoppia ei voi pitää gnostilaisuutena joka kehittyi täyteen mittaansa vasta seuraavalla vuosisadalla. Kolossan harhaoppiin liittyivät erilaiset näyt (muista Ellen G. White adventismin väitettynä Jumalan inspiroimana profeettana!) ja hengellinen ylpeys (eli pidetään itseä muita parempina ja "oikeina uskovina" kun noudatetaan Mooseksen lakia).
Mutta kristityn ei tarvitse välittää tuollaisista askeettisista ja lakihenkisistä opeista tai mistään salatiedosta eikä pelätä harhaoppisten näkyjä, koska Kristuksessa meillä on täydellinen voitto näistä "maailman alkuvoimista". On luultavaa, että Kolossan harhaopettajat olivat myöhemmin perustamassa ebioniitteina tunnetun juutalaiskristillisen lahkon (ebioniitit olivat myös vegetaristeja, mikä on adventismissakin tyypillinen oppi ja käytäntö). Paavali näyttää kuinka sapatti ja muut juhlapäivät olivat Kristukseen viittaava "varjo", jotka ennakoivat Kristuksen tuomaa pelastusta. Nyt Kristus ja Hänessä täydellinen pelastus on tullut kun Hän naulitsi meidän velkakirjamme (= sovitti syntimme) ja Mooseksen lain ristille. Koska todellisuus eli kaikkien valtojen ja voimien Pää Kristus on tullut, eivät kristityt tarvitse enää varjoissa vaeltamista kuten sapatin noudattamista.
Adventistien tyypillinen selitys tähän tekstiin on, että Paavali ei puhu "viikkosapatista" vaan "seremoniasapateista", jotka ainoastaan saivat täyttymyksen Kristuksessa. Mutta alkutekstin tutkimus ja vertailu Vanhan Testamentin kreikankieliseen käännökseen Septuagintaan eivät tue tuollaista olettamusta. Tasan sama termi tarkoittaa kreikassa viikkosapattia ja kaikkia muita sapattia. Alkuteksti ei tee mitään eroa viikkosapatin ja muiden sapatinpäivien välille - ei UT:ssa eikä Septuagintassa. Kolossalaiskirjeestä ei löydy tukea adventistien vakioselitykselle, että "seremoniasapatteja" ei tarvitse noudattaa, mutta "lauantaisapattia" täytyy pitää.
Huomaa hyvin sen syyn, miksi naiselta on kielletty opettaminen. Puhut vastoin parwempaa tietoasi. Sinun väitteesi mukaan ei olisi ollut edes Kristusta! Kristuksen sovitustyön peruste oli nimenomaan erityinen Jumalan liitto vain Israelin kanssa erotukseksi muista kansakunnista. Tämä liitto mahdollisti tuon erityisaseman siirron Jeesukselle ristinkuoleman kautta. Ja sitä liittoa tarvitaan pidettäväksi voimassa vielä muistakin syistä . Samoin sen liiton on tarkoitettukin olevan erilainen loppuun asti. Israelin liitto on Juudan heimon vastuulla kuten voit lukea siitä Jeremian kirjastakin.(Jer.31:31-36) Kaikki tämä on ennustettu profeettojen välityksellä ja Jeesushan kertoi meille, ettei hän ole tullut Moosesta ja profeettoja kumoamaan. Siksi Moosesta opetetaan juutalaisten keskuudessa vieläkin kuten tehtiin Jeesuksen aikanakin. Koko sinun ymmärtämäsi lakilitaniat ovat täysin väärinymmärrettynä sinun uskomisessasi. Mooseksen kautta annetut asiat ovat olleet alunperin Israelille eikä niitä ole millään käskysanalla siirrwetty muita koskeviksi. Jos sinulla on asiassa epäselvyyttä, johtuu se siitä , että et ole ottanut uskossa Kristukseen oikeaa opetusta vielä vastaan. Olet uskossasi vielä "omatekoinen" kuten hekin joiden kera kerrot uskovasi.
Ketkä luetaan Israeliin kuuluviksi?
Jos uskotaan tämän päivän valtavirran saarnaajia niin sieltä kuuluu että luonnolliset Aabrahamin lapset, eli juutalaiset ja muut 11 kadonnutta sukukuntaa.
Tämä pitikin paikkansa Uuteen Liittoon asti.
Uudessa Liitossa Israel on se kansa joka vaeltaa valkeudessa, eli Kristuksessa.
Uuden Liiton apostoli Paavali opettaa kuinka luonnollinen Aabrahamin lapseus ei enää ole Uuden Liiton opetusta vaan pelkästään heijastusta tästä Uudemmasta jossa kaikista maailman kansoista ja heimoista koostuva Jumalan valittu kansa, tosi Israel on Aabrahamin todelliset lapset.
Tämä ei ole mikään tuulesta tai yleisestä luulosta rakentuva väite vaan perustuu siis Raamattuun itseensä ja voit tästä lukea sen itse...
Gal 3:7 Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia.
Room 9:6 Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel,
Room 9:7 eivät kaikki ole lapsia sentähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: "Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset";
Room 9:8 se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi.
Room 4:16 Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä
Room 4:17 - niinkuin kirjoitettu on: "Monen kansan isäksi minä olen sinut asettanut" - sen Jumalan edessä, johon hän uskoi ja joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat, ikäänkuin ne olisivat.
Room 4:18 Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: "Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva",
Aabrahamin lapset ovat Aabrahamin lapsia silloin kun heillä on sama usko kuin isällään Aabrahamilla...
Pyhittäjiä: Näin ollen kaikki jotka eivät hyväksy sapattia, He ovat ulkopuolisia Herran liitolle. Muukalaiset ovat Juuri näitä nykykristittyjä, jotka tekevät Herran sinun
Jumalasi Sapatista itselleen vain pilkan kohteen.Näinkö meidän todella tulee menetellä Jumalan luotettavan sanan suhteen?
Mutta Apostolien teoissa ja apostolien kirjeissä ei tehdä sellaista teologista johtopäätöstä, että pakanakristittyjen pitäisi alkaa noudattaa Mooseksen lain juhlakalenteria ja pyhäpäiviä tai ylipäätään omaksua juutalaisuutta. Apostolisissa kirjeissä, etenkin Paavalin kirjeissä, korostetaan pakanakristittyjen vapautta juutalaisten laista ja tavoista. Kristuksessa ei ole enää juutalaista eikä kreikkalaista, ei miestä eikä naista, vaan kaikissa on Kristus eikä mitään entisiä raja-aitoja ole. Näin ollen Paavalin omaa hurskauselämää ja siihen kuuluvia juutalaisia tapoja ei voida pitää ohjeellisina kristityille, hän noudatti juutalaisia tapoja vain ollessaan juutalaisessa ympäristössä. Paavali halusi olla kaikille kaikkea joustavasti, pakanoiden keskuudessa hän ei tuonut esiin juutalaisia tapoja, vaan eli kuin olisi ilman lakia (1 Kor.9:19-22) sillä hän ei halunnut tehdä mitään esteitä evankeliumille. Ruoka- ja sapattilaki sekä ympärileikkaus olivat juutalaisuuden ominaispiirteitä ja muodostivat esteitä pakanoiden kanssa yhteydessä olemiselle. Paavalin suhde lakiin oli hyvin radikaali ja juutalaisten silmissä (sekä itsensä Mooseksen lain mukaan) se merkitsi itse asiassa luopumista laista, sillä ihmisellä ei ollut oikeutta valita laista joitakin kohtia noudatettavaksi ja sivuuttaa toisia kohtia, eikä myös oikeutta noudattaa lakia vain tietyissä tilanteissa. Paavalilla oli kyllä "Kristuksen laki" (1 Kor.9:21), ja sen lain sisällön hän itse määritteli toisessa yhteydessä niin, että kaikki laki on täytetty lähimmäisen rakkaudessa ja toisten kuormien kantamisessa (Gal.5:14; 6:2).
Paavali kehoittaa luopumaan Jumalan Sapatin
vietosta muukalaisille. ja hän antaa kehoituksen pyhittää sunnuntaita?
Maran ata
LEPOPÄIVÄ!
Kenelle?
Jeesus antoi vastauksen:
"IHMISTÄ VARTEN"!
Oletko ihminen?
Jos vastauksesi oli myönteinen,niin se on sinuakin varten!
Tarkoitettu eroitettavaksi muistä päivistä rakkaudella,ilon ja levon päiväksi.
Jumala lepäsi meille esimerkiksi ja hän EROITTI JA SIUNASI tämän YHDEN PÄIVÄN kaikista muista päivistä,niin että meidän lepomme HERRASSA olisi täydellistä
ja että voisimme silloin erikoisesti jättää maalliset arkihuolemme ja unohtaa kaikki arkiset murheet ja MUISTAA että meillä on LUOJA joka on meidät luonut ja joka RAKASTAA MEITÄ.
Että viikko,viikolta AINA palaisimme TÄYSILLÄ HÄNEN LEPOONSA!Etä sinä päivänä voisimme levätä kaikista murheistamme ja ilomme Herrassa voisi olla TÄYDELLINEN!
Että tämä päivä voisi iäti muistuttaa meitä siitÄ,että MEILLÄ ON JUURET,JUMALA LUOJAMME JA LUNASTAJAMME.
Egyptistä lähdön muistoksi niin miksi meidän pitäisi viettää sapattia.? Emmehän me kuulu Egyptistä lähteneiden sukuun tai heimoon.
Eskimotkaan eivät ole lähteneet mistään ja sapattikäsky on heille vieras. Pitäisikö heidänkin kunnioittaa vieraan maan sapattikäytäntöä?
Adventistit ovat turhaan aettaneet jalkaansa sapattikahleen ja jumalakin taivaassa nauraa heidän touhuilleen.
muistojuhlaa,Luojamme ja Herramme kunniaksi!
Jo Abrahamille ilmaistiin että kaikki kansat tulisivat osalliseksi hänen kanssaan tehdystä liitosta (1.Moos.12:2; 13:16; 15:18; 17:1-4).
Tämän jälkeen tullaan historiassa Siinaille, jossa Jumala teki liiton kansansa kanssa. Ennen Siinaita oli jo voimassa Jumalan laki.
1.Moos.26
5. koska Abraham oli minun äänelleni kuuliainen ja noudatti sitä, mihin minä hänet velvoitin. Hän piti minun käskyni, määräykseni ja lakini.
2.Moos.15:25
Sapattikin oli tiedossa ennen Siinaita.
2.Moos.16:26-28.
Tässä yhteydessä Herra sanoi:
28. Herra sanoi Moosekselle: "Kuinka kauan te kieltäydytte noudattamasta minun käskyjäni ja lakiani?
Siis Jumalan laki oli tiedossa ennen Siinaita, jossa se sitten annettiin kirjallisessa muodossa.
Kun liitto tehtiin Siinailla, niin mukana oli myös pakanoita, jotka olivat lähteneet Egyptistä mukaan (2.Moos.12:38). Heitä koski myös tämä liitto, jos tahtoivat mukana olla.
Jotta asia tulisi mahdollisimman selväksi, niin otetaan Jes.56:
3. Älköön murehtiko muukalaisen poika, joka on liittynyt Herran palvelijoiden joukkoon: "Näinkö Herra sulkee minut kansansa yhteydestä?" Älköön eunukki huokailko: "Minähän olen kuivettunut puu."
4. Sillä Herra sanoo näin: - Myös eunukit, jotka pyhittävät minun sapattini, jotka tahtovat noudattaa minun mieltäni ja pysyvät minun liitossani,
5. saavat kunniakkaan nimen pyhäkössä, muurieni sisäpuolella. Heillekin minä luon muistomerkin, poikia ja tyttäriä kestävämmän, annan nimen, joka ei koskaan katoa.
6. Samalla tavoin myös muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herran palvelijoiden joukkoon, jotka rakastavat hänen nimeään ja kunnioittavat häntä, kaikki jotka varovat loukkaamasta sapatin pyhyyttä ja pysyvät minun liitossani,
7. he kaikki saavat tulla pyhälle vuorelleni. Minä täytän heidät riemulla, kun he rukoilevat siellä. Minä hyväksyn polttouhrit ja teurasuhrit, jotka he tuovat alttarilleni. Ja minun temppelistäni tulee huone, jossa kaikki kansat saavat rukoilla.
Siis liitto ei rajoittunut pelkästään juutalaisiin, vaan pakanakin, joka tahtoi liittyä Jumalan kansaan, sai liiton velvollisuudet ja oikeudet.
Sapatti, joka oli liiton merkki, joka erotti käytännöllisellä tasolla Jumalan kansan muista kansoista, tehtiin siis Jumalan ja hänen kansansa kanssa, ei Jumalan ja juutalaisten kanssa.
Tämä tärkeä seikka monesti unohdetaan. UT:n puolella sapatti merkkinä Jumalan ja hänen kansansa välillä oli täysin selvä, ja siitä ei tarvinnut pitää meteliä. Pakanoilla jotka tahtoivat liittyä Herran kansaan, oli kuitenkin joitakin kysymyksiä, mihin sitten Jerusalemin kokous (Ap.t. 15.luku) antoi vastauksia.
”karttakaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta. Kun näitä vältätte, kaikki on kohdallaan. Voikaa hyvin."
Jos lähdetään siitä, että pakana saa tehdä kaikkea paitsi sitä mitä tässä luettelossa mainitaan, niin tulisimme hyvin suuriin vaikeuksiin.
Sitten vielä sapatin merkityksestä
Sapatti on merkki Jumalan luomistyöstä:
”Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen” (2.Moos.20:11).
Sapatti on merkki Jumalan teosta vapauttaa häneen uskovat orjuudesta vapauteen:
” Muista, että itse olit orjana Egyptissä, kun Herra, sinun Jumalasi, kohotti voimakkaan käsivartensa ja johdatti sinut sieltä pois. Sen tähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivää” (5.Moos.5:15).
Sapatti on merkki siitä, että vain Herra voi pyhittää omansa:
”Myös sapattini minä annoin heille, jotta se olisi merkkinä liitostamme ja muistuttaisi heitä siitä, että minä, Herra, olen pyhittänyt heidät omaksi kansakseni” (Hes. 20:12).
Sapatin pitämisen omaksumiseen adventismissa v. 1846 vaikutti keskeisesti kaksi asiaa.
1) Joseph Bates (1792-1872; seitsemännen päivän baptisti), joka v. 1846 julkaisi sapattia koskevan kirjan.
2) Liikkeen "profeetan" tai kuten adventistit itse sanovat, "Herran sanansaattajan" Ellen G. Whiten (k. 1915) hurmosnäky Jeesuksesta seisomassa avoimen liitonarkin edessä taivaan pyhäkössä katsomassa kymmenen käskyn tauluja, neljännen käskyn (sapattikäskyn) kohdalla valo loisti ja osoitti Whiten mukaan, että Jumala halusi Hänen kansansa noudattavan sapattia.
Sitaatti adventistien uskon esittelystä alkuperäiskielellä koskien heidän sapattioppiaan:
“…[T]he divine institution of the Sabbath is to be restored… The delivering of this message will precipitate a conflict that will involve the whole world. The central issue will be obedience to God's law and the observance of the Sabbath.…Those who reject it will eventually receive the mark of the beast” (SDA’s Believe s. 262–63).
Ellen G. White kirjoitti täysin selkeästi sapatin merkityksestä rajaviivana "tosiuskovien" ja ei-uskovien välillä. EGW väitti saaneensa "tiedon" suoraan Jumalalta näyssä (adventistit pitävät EGW:n kirjoituksia inspiroituina ja arvovaltaisina):
“I saw that the Holy Sabbath is, and will be, the separating wall between the true Israel of God and unbelievers” (Early Writings, s. 33)
EGW kirjoitti myös, että jotkut adventistit epäonnistuvat sen ymmärtämisessä, että
“Sabbath… observance was of sufficient importance to draw a line between the people of God and unbelievers” (Early Writings, s. 8. )
Teos Early Writings on luettavissa vapaasti netissä.
Ei voi olla tekemättä johtopäätöstä, että sapatin noudattaminen ja sunnuntain pitämisestä luopuminen on keskeinen pelastuskysymys, joka erottelee lopun aikana "oikea kristityt" ("jäännöksen" ja "jäännöskansan" kuten adventistit sanovat itseään tarkoittaen) "luopiokristityistä" (= kristityistä, jotka viettävät sunnuntaita), jotka eivät voi pelastua lopun ajan "koetuksessa". Pelastumiseksi ei tämän opin puitteissa riitä (vähintäänkin heidän olettamassaan "lopun ajan koetuksessa" ja "kuuliaisuuden kokeessa") pelkkä usko Jumalan armoon Kristuksen sovituskuoleman tähden. Tosiasiassa pelastuminen vaatii tekoja, nimittäin lepäämistä lauantaina (ja oikeastaan myös sunnuntain viettämisestä luopumisesta).
Peruskysymyksiä sapatin pitämisen vaatimusta tarkastellessa on tietysti se, kenelle sapatti on annettu ja kenelle laki säädettiin noudatettavaksi. Pentateukissa - ja Vanhassa Testamentissa muutenkin - korostetaan sitä, että Jahve teki Israelin kansan kanssa liiton, jonka sisältö on Siinailla annettu laki eli Liitonkirja (2 Moos.24:7-8). Lain julistaminen Siinain vuorella alkaa sanoilla (20:2): "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta".
Liiton kirjan säädöksien vaikutuspiirissä olivat myös ne "muukalaiset" eli toisiin kansoihin kuuluvat ihmiset, jotka olivat tulleet elämään israelilaisten keskuuteen -tai olivat israelilaisten orjina.
Kymmenen käskyn laki säädettiin Jumalan valitulle kansalle, israelilaisille, jotka Jumala oli pelastanut Egyptin orjuudesta. 5 Moos. 5:3 korostaa myös, että laki säädettiin Mooseksen päivinä eläville israelilaisille ja kuinka Jahve ei tehnyt tätä liittoa Egyptistä vapauttamiensa israelilaisten esi-isien kanssa. Eli ei myöskään Aadamim,Nooan tai patriarkkojen kanssa (tämä on päinvastoin kuin adventismin teologiassa väitetään). Kymmenen käskyn laissa 2 Moos.20 puhuteltava "sinä" on siis israelilainen, Israelin kansa - ei ihmiskunta universaalisti.
Sapatti on tämän Jahven ja Egyptistä vapautettujen israelilaisten välisen liiton merkki. Sapatti on nimenomaan Israelin kansalle annettu erityinen merkki heidän ja Jahven välisestä liitosta, Israelilaisten asemasta muista kansoista erottuna valittuna kansana (2 Moos.31:12-18). Sapatti säädettiin israelilaisille ikuiseksi, sukupolvesta toiseen jatkuvaksi velvollisuudeksi, jonka rikkominen rangaistiin kuolemalla.
5 Moos.5:15 korostaa edelleen, kuinka Herra antoi israelilaisille sapatin noudatettavaksi, jotta he muistaisivat orjuutensa Egyptissä, mistä Herra vapautti heidät.
Merkittävä teksti on myös 3 Moos.23. luku israelilaisille säädetyistä juhla-ajoista. Siinä käsketään ilman mitään erotusta "seremoniallisiin väliaikaisiin juhliin" ja "ikuiseen sapattipäivään" Israelin kansaa pitämään ensin sapattia. Sen jälkeen määrätään muista "Herralle omistetuista pyhistä juhlista". Vanhan Testamentin kirjoituksissa israelilaisia muistutetaan muutenkin, että sapatti on Herran heille antama ja ilmoittama erityinen liiton merkki, jota heidän on siksi noudatettava (Hes. 20:10-12; Neh. 9:13-14.).
Vanhan liiton profeetat nuhtelivat vain israelilaisia sapatin rikkomisesta ja sapatin laiminlyömisestä, mutta merkillepantavaa on, että muita kansoja ei koskaan nuhdella eikä tuomita sen takia, että ne eivät pidä sapattia. "Pakanakansojen" rikoksia olivat profeettojen kirjoituksissa epäjumalien palvonta, Israelia vastaan sotiminen ja näiden kansojen ylpeys, ahneus ja korskeus (esim. Hes.28-32 Tyyron ja Egyptin tuomiosta).
Luomisen muistomerkkikö ihmiskunnalle?
Papillisen ja historiallisesti nuoremman ensimmäisen luomiskertomuksen lopussa 1 Moos.2:3 on kirjoitettu, että Jumala siunasi ja pyhitti seitsemännen päivän, koska Jumala lepäsi luomistyöstään sinä päivänä. Papillisen luomiskertomuksen eräs teologinen teema onkin sapattilevon kytkeminen Jumalan luomistyöhön (vanhemmassa jahvistisessa luomiskertomuksessa ei sapatti esiinny ollenkaan, 1 Moos.2-3). Papillisen luomiskertomuksen tekstistä ei kuitenkaan saa tukea sille väitteelle, että seitsemännen päivän pitämisestä olisi säädetty laki ihmiskunnalle, eikä tekstissä sanota, että Jumala olisi käskenyt ihmisiä viettämään seitsemättä päivää viikoittaisena jumalanpalvelus- ja lepopäivänä "luomisen muistomerkkinä".
Koko väliaikana luomisen loppumisesta Mooseksen ajan "erämaavaellukseen" ei ole merkintää sapatin pitämisestä. Ilmeisenä johtopäätöksenä tämä sapatin pitämisen puuttuminen johtuu siitä, että siitä ei ollut säädetty lakia eikä siitä oltu tehty mitään normatiivista instituutiota.
jos me teemme väärin Hän haluaisi että kaikki Hänen lapsensa kunnioittasivat Hänen antamaansa lepopäivää, sillä se on HERRAN SINUN JUMALASI SAPATTI. Jumala kärsii siitä kun me teemme sitä mikä meistä vain tuntuu hyvältä, emmekä edes vaivaudu kysymään mikä on Herran tahto.
Toisin kuin synoptiset evankeliumit (Matteus, Markus, Luukas), Johanneksen evankeliumi menee pitemmälle sapattikysymyksessä. Jeesus kumoaa sapatin (Joh.5:18). Johanneksen mukaan fariseukset halusivat tappaa Jeesuksen, koska hän rikkoi sapatin sekä teki itsensä Jumalan vertaiseksi.
On tärkeää muutenkin ottaa huomioon Johanneksen evankeliumin lakiteologia ja suhtautuminen juutalaisiin. Pelastus on kyllä juutalaisista ja Messias on juutalainen, mutta "juutalaiset" -termi Johanneksella on usein kuin instituutio ja Jeesusta vastustavan epäuskoisen maailman ilmentymä (Joh.7:1 jne.) Johanneksen Jeesus sanoo laista, että se on "teidän lakinne" - ei siis Jeesuksen itsensä tai kristittyjen laki.
Lehtimajanjuhla on juutalaisten juhla - ei Jeesuksen eikä kristittyjen (Joh.7:2, 8:17). Vertaa myös Joh. 5:1 ja 19:42 "juutalaisten juhlan /sapatin valmistuspäivä". Juutalaiset, jotka epäilivät Jeesusta ja tavoittelivat häntä tappaaksensa ovat isästä perkeleestä ja tahtovat noudattaa perkeleen himoja (Joh.8:37-44). Natanaelia sen sijaan Jeesus sanoo "oikeaksi israelilaiseksi, jossa ei vilppiä ole" (Joh.1:47s) - ei siis oikeaksi juutalaiseksi. Tässä kontekstissa on ilmeistä, että johanneslaisessa teologiassa ei vaadittu kristittyjä viettämään juutalaista sapattia ja muitakaan lakeja, vaan niitä katsellaan ulkoa päin, kristityille kuulumattomina asioina. Jeesus antoi seuraajilleen uuden lain eikä väittänyt, ettei vanhasta laista katoa piirtoakaan: "rakastakaa toisianne" on uuden lain sisältö (Joh.13:34-35; 15:10-17). Lisäksi juutalaiset olivat kristittyjen ensimmäisiä vainoajia ja kovimpia vastustajia, joten kuinka johanneslaisissa seurakunnissa (tai muissakaan seurakunnissa) olisi pakanakristityt haluttu sitoa heidän vainoajiensa keskeisimpään pyhäpäivään, joka oli aikansa eläneen Siinain liiton merkki.
Olet ymmärtänyt väärin. EGW opettaa, että usko Jumalaan ja hänen armoonsa riittää, koska muuta keinoa meillä ei ole.
Raamattu taas sanoo: ” Joka tietää, mitä on tehtävä, mutta ei tee, se syyllistyy syntiin” (Jaak.4:17).
EGW tuo tämän ajatuksen esiin jokaista käskyä koskien, niin myös sapattikäskyä. Eli, jos ihminen on tullut tietoiseksi tästä asiasta, eikä tahdo tehdä parannusta, niin hän ei voi pelastua. Näinhän Jaakob myös opettaa: ” Sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin” (Jaak.2:10).
Raamattu kertoo, että lopunaikana ilmaantuu uskovien taholta laittomuuden opetusta
Matt.7
22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
23. Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.
Matt.24
11. Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta.
12. Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.
2.Tess.2
3. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi.
Laittomuus on siis Jumalan lain rikkomista ja sen tyhjäksi tekemistä.
EGW:n mukaan, sapatti on se käsky, josta tullaan lopun aikana peistä taittamaan. Ja tätähän täällä tehdään.
Toin jo esille, että liitto ei koskenut pelkästään juutalaisia. Juutalaiset oli se ydin joukko, mutta pakana, joka tahtoi liittyä Jumalan kansaan tuli myös liiton velvollisuuksista ja siunauksista osalliseksi. Jumalan kansa jo VT:n aikaan muodostui siis juutalaisista ja pakanoista. Tuolloin juutalaiset olivat enemmistönä.
Tänään Jumalan kansa muodostuu myös juutalaisista ja pakanoista, mutta pakanat ovat vain enemmistönä. Ei tämä tämän kummempi asia ole.
Keisarin myötävaikutuksella. Vuosi oli 321 Jk.
Tämän kumoajan istuimella istuu nykyisin Vicarius
Vilii Dei. Suomeksi Jumalan pojan viransijainen.
Vanha testamentti erottaa jyrkästi ja selvästi valittun kansan juutalaiset ja vieraat kansat. Muukalaisella, joka ei kuulu Israelin kansalliseen yhteisöön on oikeus vieraanvaraisuuteen, huolenpitoon ja loukkaamattomuuteen kun hän on juutalaisten keskuudessa vieraana (5 Moos.10:18-19, Tuom. 19:20). Mutta tästä huolimatta ei-juutalainen on oikeudeton ja suojaton (1 Moos.31:15, Job 19:15). Lähimmäinen on VT:n aikana nimenomaan toinen juutalainen, valitun kansan jäsen. Eräisiin kansoihin kuuluvia ei saanut hyväksyä valittuun kansaan eikä heidän hyvinvointiaan saanut koskaan edistää (5 Moos.23:3-7). Toisiin kansoihin kuuluvia ihmisiä sai kohdella eri tavoin tietyissä asioissa (5 Moos.23:20-21 korkoa sai periä vierasmaalaisilta mutta ei toisilta juutalaisilta).
Sinun kristinopin tuntemisesi taso on alle nollatoleranssin. Ja vieläpä erittäin paljon keskimääräistä alempi. Siksi ihmetyttääkin sinun monet jankkaamisest milloin Nimbrodista ja Puavista, joilla ei ole palstan aihepiirin kanssa minkäänlaistakaankin tekemistäkäänkin.
Miten joku voi luopua sellaisesta, jota ei hänellä ole koskaan ollutkaan? voisitko ystävällisesti ensin osoittaa, mistä tuo oppi sapatista olisi ensinnä tullut, jotta pakanat olisivat siitä luopuneet? Muutenhan koko kysymyksenasettelusi olisi täysi fiasko if you know, what I mean!
Voi kuinka sinuun on uponnut advariperustelut kuin tikku p....n. Toistat kuin savikiakko toisten perusteluita, jotka on joka kerran osoitettu vääriksi, ja suurella äänten enemmistöllä. Jumala sanoi Moosekselle perustelun, miksi Hän vaatii Israelilrta Sapatinvieton. Eihän mikään kansakunta ollut tietoinen ilman viestinsaanutta kertojaa, että miksi Sapattia oli vietettävä. Mekin tiedämmesen asian vain Mooseksen kirjojen kautta, emme muuten. Ja tuo sapatinvietto nimettiin maallisen Istraelin ja Jumalan välisen liiton merkiksi. Taivaallisen liiton merkkinä ei ole Maallisten ja vajaitten epämääräiset viettämiset. Älä nyt vaan ala hullujas puhumaan,ethän?
Me emme aio liittyä juutalaisiin! Israel ja Juutalaiset muodostivat kaksi valtakuntaa jo Daavidin jälkeen. Jeesus otti juudalta Daavidin valtikan ja Israelin nimessä tuli meille Vapahtajaksemme. Juudan heimo kantaa Mooseksen viittaa maailman loppuun asti viettäen Mooseksen lain mukaisesti Sapattia. Me kuulumme Kristuksen seuraajiin emmekä "vääriin juutalaisin". Olkaa te adventistit ihan vaan ominen uskossanne. Meitä teidän joukkonne ei kaipaa. Olkaa oikein fanaattisia ja silpokaa oikein itsenne lakia seuratessanne. Pistelkää itseänne kuumilla piikeillä persuksiin ja näuyttäkää oikein asurkeille. Mutta älkää johtako muita harhaoppine saloihin.Älkää!
niin kaikki Raamattuun uskovat nauravat sinulle. Älä usko, mitä muut käskevät sinun tekemään, vaan selvitä sapatinvietto Raamatusta.
2.Moos.16:4. Niin Herra sanoi Moosekselle: "Katso, minä annan sataa teille leipää taivaasta. Ja kansa menköön ja kootkoon kunakin päivänä sen päivän tarpeen.4. Niin Herra sanoi Moosekselle: "Katso, minä annan sataa teille leipää taivaasta. Ja kansa menköön ja kootkoon kunakin päivänä sen päivän tarpeen. Näin minä koettelen heitä, vaeltavatko he minun lakini mukaan vai eivät.
5. Ja kun he kuudentena päivänä valmistavat sen, mitä ovat tuoneet kotiin, niin sitä on oleva kaksi kertaa niin paljon, kuin mitä he muutoin joka päivä kokoavat."
6. Ja Mooses ja Aaron sanoivat kaikille israelilaisille: "Tänä iltana te tulette tietämään, että Herra on vienyt teidät pois Egyptin maasta,
7. ja huomenaamuna te tulette näkemään Herran kunnian, koska Herra on kuullut teidän napinanne häntä vastaan. Sillä mitä olemme me, että te meitä vastaan napisette?"
8. Ja Mooses sanoi vielä: "Herra antaa teille tänä iltana lihaa syödäksenne ja huomenna leipää yltäkyllin ravinnoksenne, koska Herra on kuullut teidän napinanne, kun olette napisseet häntä vastaan. Sillä mitä olemme me? Ette ole napisseet meitä vastaan, vaan Herraa vastaan."
9. Ja Mooses sanoi Aaronille: "Sano koko Israelin kansalle: Astukaa Herran eteen, sillä hän on kuullut teidän napinanne".
10. Ja kun Aaron oli puhunut tämän koko Israelin seurakunnalle, kääntyivät he erämaahan päin, ja katso, Herran kunnia näkyi pilvessä.
11. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
12. "Minä olen kuullut israelilaisten napinan. Puhu heille ja sano: Iltahämärässä teillä on oleva lihaa syödäksenne, ja huomenna on teillä leipää yltäkyllin; niin te tulette tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne."
13. Ja illalla tuli viiriäisiä, ja ne peittivät leirin, ja aamulla laskeutui kastesumu leirin ympärille.
14. Ja kun kastesumu oli haihtunut, katso, erämaassa oli maan pinnalla jotakin hienoa, suomujen tapaista, jotakin hienoa niinkuin härmä.
15. Kun israelilaiset näkivät sen, kyselivät he toisiltansa: "Mitä tämä on?" Sillä he eivät tienneet, mitä se oli. Ja Mooses sanoi heille: "Tämä on se leipä, jonka Herra on antanut teille syötäväksi.
16. Ja näin on Herra käskenyt: Kootkaa sitä, jokainen tarpeenne mukaan; ottakaa goomer-mitta mieheen perheenne pääluvun mukaan, kukin niin monelle, kuin kullakin majassansa on."
17. Ja israelilaiset tekivät niin, ja he kokosivat, yksi enemmän, toinen vähemmän.
18. Mutta kun he mittasivat sen goomer-mitalla, niin ei sille jäänyt liikaa, joka oli koonnut enemmän, eikä siltä puuttunut, joka oli koonnut vähemmän; jokainen oli koonnut niin paljon, kuin hän tarvitsi.
19. Ja Mooses sanoi heille: "Älköön kukaan jättäkö siitä mitään huomiseksi".
20. Mutta he eivät kuulleet Moosesta, vaan muutamat jättivät siitä jotakin huomiseksi. Niin siihen kasvoi matoja, ja se rupesi haisemaan; ja Mooses vihastui heihin.
5. Ja kun he kuudentena päivänä valmistavat sen, mitä ovat tuoneet kotiin, niin sitä on oleva kaksi kertaa niin paljon, kuin mitä he muutoin joka päivä kokoavat."
6. Ja Mooses ja Aaron sanoivat kaikille israelilaisille: "Tänä iltana te tulette tietämään, että Herra on vienyt teidät pois Egyptin maasta,
7. ja huomenaamuna te tulette näkemään Herran kunnian, koska Herra on kuullut teidän napinanne häntä vastaan. Sillä mitä olemme me, että te meitä vastaan napisette?"
8. Ja Mooses sanoi vielä: "Herra antaa teille tänä iltana lihaa syödäksenne ja huomenna leipää yltäkyllin ravinnoksenne, koska Herra on kuullut teidän napinanne, kun olette napisseet häntä vastaan. Sillä mitä olemme me? Ette ole napisseet meitä vastaan, vaan Herraa vastaan."
9. Ja Mooses sanoi Aaronille: "Sano koko Israelin kansalle: Astukaa Herran eteen, sillä hän on kuullut teidän napinanne".
10. Ja kun Aaron oli puhunut tämän koko Israelin seurakunnalle, kääntyivät he erämaahan päin, ja katso, Herran kunnia näkyi pilvessä.
11. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
12. "Minä olen kuullut israelilaisten napinan. Puhu heille ja sano: Iltahämärässä teillä on oleva lihaa syödäksenne, ja huomenna on teillä leipää yltäkyllin; niin te tulette tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne."
13. Ja illalla tuli viiriäisiä, ja ne peittivät leirin, ja aamulla laskeutui kastesumu leirin ympärille.
14. Ja kun kastesumu oli haihtunut, katso, erämaassa oli maan pinnalla jotakin hienoa, suomujen tapaista, jotakin hienoa niinkuin härmä.
15. Kun israelilaiset näkivät sen, kyselivät he toisiltansa: "Mitä tämä on?" Sillä he eivät tienneet, mitä se oli. Ja Mooses sanoi heille: "Tämä on se leipä, jonka Herra on antanut teille syötäväksi.
16. Ja näin on Herra käskenyt: Kootkaa sitä, jokainen tarpeenne mukaan; ottakaa goomer-mitta mieheen perheenne pääluvun mukaan, kukin niin monelle, kuin kullakin majassansa on."
17. Ja israelilaiset tekivät niin, ja he kokosivat, yksi enemmän, toinen vähemmän.
18. Mutta kun he mittasivat sen goomer-mitalla, niin ei sille jäänyt liikaa, joka oli koonnut enemmän, eikä siltä puuttunut, joka oli koonnut vähemmän; jokainen oli koonnut niin paljon, kuin hän tarvitsi.
19. Ja Mooses sanoi heille: "Älköön kukaan jättäkö siitä mitään huomiseksi".
20. Mutta he eivät kuulleet Moosesta, vaan muutamat jättivät siitä jotakin huomiseksi. Niin siihen kasvoi matoja, ja se rupesi haisemaan; ja Mooses vihastui heihin. -------------------------- Selvästi huomaa sinun vääristelevän asiaa. Tuo rike, jonka Siinailta mainitset, oli kerrottu määräyksenä siinailla. Siellä tehtyä kieltoa Israelilaiset rikkoivat juuri niinkuin Paavali asian esittääkin. Sapattilaki asetettiin rikkomisten jälkeen kivitauluihin, ja se oli ensi kerran ilmoitettu Siinailla. Tuossa lainasin juuri kohdan Jumalan sanomana ;--->>4. Niin Herra sanoi Moosekselle: "Katso, minä annan sataa teille leipää taivaasta. Ja kansa menköön ja kootkoon kunakin päivänä sen päivän tarpeen. Näin minä koettelen heitä, vaeltavatko he minun lakini mukaan vai eivät.
5. Ja kun he kuudentena päivänä valmistavat sen, mitä ovat tuoneet kotiin, niin sitä on oleva kaksi kertaa niin paljon, kuin mitä he muutoin joka päivä kokoavat."
TUOSSA OLI NE SANAT, JOITA VASTAAN RIKOTTIIN. Joten ei ollut kyse aiemmin tunnetusta sapatinviettovelvollisuudesta. Tuo Sapatinvietto laaskettiin KUUDESTA MANNAA kerätystä päivästä alkaen. JA HUOMATKAA; ISRAELILAISET KERÄSIVÄT EDELLISENÄ SAPATTINA VIIRIÄISIÄ JA TEURASTIVAT JA VALMISTIVAT NE RUUAKSI. Edellisenä "Sapattina" se ei ollut vielä kiellettyä. Ovat kummaa joukkoa nuo adventistit! Ei voi kuin ihmetellä heidän perusteluitaan! Mikä ihme heillä olisi perusteluna, että lihaa sai kerätä ja valmistaa Sapattina, mutta mannan kerääminen oli syntiä?
tule koskaan viettämään sapattia: Meille on annettu tämä hieno lahja itseltään Lusiferiltä.
Ei tämä lusifer totisesti niin paha ole ollutkaan kun on antanut meille oman pyhittämänsä päivän. Kyllä ne Jumalan sapatin pitäjillekin kelpaa Sunnuntai työstä maksettu
tupla palkka. eiks vaan. Me kutsumme sunnuntaita
Herramme päiväksi. Onhan meillä vielä Jeesuksen viran hoitaja Vaticaanissa. Teillä sapattilaisilla ei ole edes viran hoitajaa. Joten huonommalle luolen olette jääneet. Onhan
meillä paljon noita pyhyyksiä. Joita teillä ei ole. Iloa ja rauhaa sunnuntain Herrassa teille!
Ota huomioon seuraava: Raamatun mukaan Jumalalla on aina ollut vain yksi kansa, johon hän on halunnut kaikki ihmiset liittää. Tänäänkin Jumalalla on vain yksi kansa. VT:n aikaan Jumalan kansan ytimen muodosti juutalaiset ja mukana oli myös pakanoita. Jumalan tarkoitus oli, että kaikki pakanat tulisivat uskoon ja liittyisivät hänen kansaansa.
Tänään Jumalan kansaan kuuluu myös juutalaisia ja pakanoita. Nyt vain pakanat muodostavat suuremman joukon. Jumalan tarkoitus olisi, että niin juutalainen kuin pakanakin tulisi uskoon, ja liittyisi Jumalan kansaan.
Raamattu myös kertoo, mitkä ohjeet Jumala oli antanut kansalleen VT:n aikaan ja mitkä noista ohjeista koskee sitä edelleen, sekä mitkä ohjeet ristillä on kumottu ja mitä ohjeita ristin tällä puolen on annettu.
Ja tämä otsake on:
Mikä on adventistilla perusteluna?
kaikkia niitä ihmisiä, jotka eivät kuulu lihalliseen Israeliin ja jotka uskovat Jeesukseen ja pitävät Jumalan käskyt.
Oletko ihan itse keksinyt tuon määritelmän?
Tarkoitatko mahdollisesti niitä, jotka uskovat Jeesus-Mikaeliin ja pitävät sapatin?
Sanoo Mikaelin tarkoittavan itseään Jumalaa:
Siksi minä kysäisen Kumpaa tämä Mikael tarkoittaa Tarkoittaako tämä Mikael Jeesusta, vai peräti itseään Jahvea. Miksi sanakirja kutsuu Mikaelia Jumalaksi. Kerroppa mistä
Jumalasta lie kyse. Minä vaan utelias tietämään
Juuri tuossa kohtaa se sanottiin. Muukalaiset=eivät lihallista israelia, pitävät sapatin=Jumalan lapset pitävät myös muut käskyt. Katso lisäksi Ilm.14:12.
Jumalan pyhät uskovat Jeesukseen ja pitävät Jumalan antamat käskyt.
Eiväthän adventistit pidä kymmenen käskyn sapattia. Ei Raamatussa löydy mistään adventismin mukaista sapatinviettotapaa. Teillä ei kunnioiteta muuta kuin Ellen G. Whiten määritelmää sapatinviettämisestä eikä se suinkaan ole oikeaa Raamatunmukaista viettoa.
eli alkuperäisen kysymyksen perään.
"Muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan." Tarkoitti Jesajan aikana ja myöhemminkin ns. proselyyttejä, eli käännynnäisiä, jotka ns. pakanuudesta kääntyivät juutalaisuuteen. Kyllähän tätä juutalaisuuteen kääntymistä vieläkin tapahtuu, esim. siinä tapauksessa, että avioidutaan juutalaisen kanssa.
Maassamme tunnetuimpia esimerkkejä lienee näyttelijä Seela Sella, jonka edesmennyt mies Eelis Sella oli juutalainen.
>"Muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan." Tarkoitti Jesajan aikana ja myöhemminkin ns. proselyyttejä, eli käännynnäisiä, jotka ns. pakanuudesta kääntyivät juutalaisuuteen<
V: Tekstissä Jumala ei puhu juutalaisuudesta sinänsä, vaan hänen palvelijoistaan, eli hänen kansastaan. Samoin Jumala ei pyydä liittymään uskontoon, vaan Häneen. Eli, tekemään liiton Jumalan kanssa ei kansan kanssa. Tietysti tästä seuraa, että ihminen tahtoo myös liittyä hänen kansaansa.
Teksti selvästi osoittaa, että VT:n liitto ei ollut tarkoitettu vain juutalaisille, vaan kaikille ihmisille. Jumalan tarkoitus oli, että kaikki ihmiset tulisivat hänen kansaansa. Näinhän se on tänäänkin.
Siksi on väärin sanoa, että esim. sapatti oli tarkoitettu vain juutalaisille. Raamattuhan puhuukin Herran sapatista, ei juutalaisten sapatista.
Mooseksen kanssa tehtiin liitto Israelin kansaa varten. Ei kaikkia ihmisiä varten. Muutenhan olisi ollut outoa jättää Egyptiläiset omaan maahansa. Ja lisäksi olisi ollut perin outoa, kun surmattiin kanaanilaiosia ja heitä ei saanut jättää ketään eloon. Samoin kiellettiin veljeily pakanakansojen kanssa ja erityisesti heidän naistensa ottamisesta vaimoiksi Israelilaisille. Kaikki nuo tapahtumat puhuvat adventistien opetusta vastaan. Herra kehoitti sotimaan muita kansoja vastaan eikä käännyttämään puolelleen. Kun teillä adventisteilla on oppinne puolustettavananne, te todistellessanne kirkkonne puolesta vääristätte selvät Raamatun tarkoitukset päinvastaisiksi kuin Raamattu kertoo niistä.
>Mooseksen kanssa tehtiin liitto Israelin kansaa varten. Ei kaikkia ihmisiä varten. Muutenhan olisi ollut outoa jättää Egyptiläiset omaan maahansa<
V: 2.Moos.12.38 kertoo, kuinka Egyptistä Israelilaisten mukaan lähti sekakansaa. Jos he halusivat kuulua Jumalan kansaan, niin heitä koski liiton ehdot ja lupaukset myös.
Jes.56:3-8 kertoo kuinka pakanakin sai liiton ehdot ja siunaukset, jos tahtoi liittyä Jumalan kansaan.
Jumalan tarkoitus on aina ollut, että hänen kansansa on maailman valona, ja että ketkä ovat tulleet uskoon, liittyisivät hänen kansaansa. Suurin osa egyptiläisistä ei tätä tahtonut, ja siksi ne eivät lähteneet mukaan.
>Ja lisäksi olisi ollut perin outoa, kun surmattiin kanaanilaiosia ja heitä ei saanut jättää ketään eloon.<
V: Heille ensin annettiin mahdollisuus ottaa sanomasta vaari, mutta suurin osa ei tahtonut. Joitakin kuitenkin oli. Esim. portto Rahab, josta kerrotaan seuraavaa:
”Joosua jätti henkiin portto Rahabin, hänen isänsä suvun ja kaikki muutkin hänen omaisensa, koska Rahab oli piilottanut tiedustelijat, jotka Joosua lähetti vakoilemaan Jerikoa. Rahabin suku elää israelilaisten keskuudessa vielä tänäkin päivänä” Joos.6:25.
Ja hänestä sanotaan seuraavaa:
”Koska portto Rahab uskoi, hän välttyi kuolemasta yhdessä niskoittelijoiden kanssa, sillä hän oli ottanut tiedustelijat ystävinä vastaan” (Hepr.11:31).
”Juuri tekojensa ansiosta portto Rahabkin osoittautui vanhurskaaksi, kun otti sanansaattajat luokseen ja auttoi heidät pois toista tietä” (Jaak.2:25).
Siis pakanakin, joka tahtoi uskoa Jumalaan, liitettiin Jumalan kansaan. Rahab oikein mainitaan Jeesuksen sukuluettelossa (Matt.1:5).
Näin Jumala olisi halunnut jokaisen pakanan kohdalla tapahtuvan. Eli, uskoon tulo ja liittyminen Herran kansaan.
>Samoin kiellettiin veljeily pakanakansojen kanssa ja erityisesti heidän naistensa ottamisesta vaimoiksi Israelilaisille<
V: Näin silloin, jos pakana ei ollut tullut uskoon ja liittynyt Jumalan kansaan.
>Herra kehoitti sotimaan muita kansoja vastaan eikä käännyttämään puolelleen<
V: Ajatukseni on täysin vastoin Raamatun ilmoitusta. Se sanoo, että Jumala tahtoisi jokaisen ihmisen pelastuvan (1.Tim.2:4). VT kertookin niistä muutamista pakanoista, jotka Jumala sai silloin pelastaa.
Muinoin Jumala antoi valonsa loistaa kansansa kautta pakanoille. Mutta kun pakanakansat eivät ottaneet sanomasta vaaria, vaan alkoivat vastustamaan Jumalaa, ja kun heidän syntimittansa oli täysi (1.Moos.15:16), niin heidät oli tuhottava, jotta he eivät olisi esteenä toisten pelastukselle.
Jumala olisi halunnut ennen vedenpaisumusta, että kaikki ihmiset tulisivat uskoon ja pelastuisivat, niin hänen ei tarvitsisi tehdä tuota outoa tekoa. Ihmiset eivät kuitenkaan ottaneet Nooan sanomasta vaaria, ja niin Jumala joutui heidät tuhomaan. Näin kävi myös niille pakanakansoille Kanaanissa, jotka Jumala joutui tuhoamaan.
Koko laki on yksi kokonaisuus, liitto Jahven ja israelilaisten välillä, ja koko tätä lakia sanotaan Pentateukissa "ikuiseksi" (2 Moos.27:21;´30:21,31 jne.) ja sukupolvesta sukupolveen voimassa olevaksi. 2 Aik.31:3 osoittaa, että Herran laki sisältää myös seremonialliset säädökset kuten pyhäpäivät ja uhrikultin, vaikka adventistit väittävät, että "Herran laki" on ikuinen moraalilaki ja Mooseksen laki on väliaikainen "seremonialaki". Katso samoin esim. 4 Moos.31:21, jonka mukaan termi "Herran laki" ei VT:ssa rajoitu pelkästään kymmeneen käskyyn, joten lakia ei voi todellakaan jaotella moraalilakiin ja seremonialakiin. Kiintoisa maininta on myös Ps.147:19-20, jonka mukaan Jahve on antanut käskynsä ja säädöksensa vain juutalaisille, muille kansoille niitä ei ole ilmoitettu eivätkä ne tunne Jahven lakeja. Näin ollen on selvää, että muut kansat eivät tiedä mitään sapatistakaan, eikä niiden tarvitsekaan, koska sapattia ei annettu muiden kansojen noudatettavaksi. Eri kansoilla on muutenkin ollut erilaisia juhlakalentereita ja eripituisia viikkoja
"Muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan." Tarkoitti Jesajan aikana ja myöhemminkin ns. proselyyttejä, eli käännynnäisiä, jotka ns. pakanuudesta kääntyivät juutalaisuuteen
V: Tekstissä Jumala ei puhu juutalaisuudesta sinänsä, vaan hänen palvelijoistaan, eli hänen kansastaan. Samoin Jumala ei pyydä liittymään uskontoon, vaan Häneen. Eli, tekemään liiton Jumalan kanssa ei kansan kanssa. Tietysti tästä seuraa, että ihminen tahtoo myös liittyä hänen kansaansa.
Teksti selvästi osoittaa, että VT:n liitto ei ollut tarkoitettu vain juutalaisille, vaan kaikille ihmisille. Jumalan tarkoitus oli, että kaikki ihmiset tulisivat hänen kansaansa. Näinhän se on tänäänkin.
Siksi on väärin sanoa, että esim. sapatti oli tarkoitettu vain juutalaisille. Raamattuhan puhuukin Herran sapatista, ei juutalaisten sapatista."
Siis ottakaa järki käteen. Jesaja oli Israelin profeetta, jonka ensisijainen sanoma oli kohdistettu hänen omalle kansalleen. Jos Jumala Jesajan kautta puhuu juutalaisille muukalaisten liittymisestä hänen omaan kansaansa, eli juutalaisiin, on tarkoitushakuista yrittää vääntää sanomaa toiseksi.
Asioita voidaan "hengellistää" ja miettiä, mikä merkitys niillä on Uuden liiton seurakunnalle, mutta sen on tapahduttava sopusoinnussa alkuperäisen sanoman kanssa. Vierasperäistä sanaa konteksti pitää soveltaa tässä niin kuin muissakin kohden älyllisesti rehellisesti. Se adventisteilta näyttä yleensä puuttuvan.
>Jesaja oli Israelin profeetta, jonka ensisijainen sanoma oli kohdistettu hänen omalle kansalleen. Jos Jumala Jesajan kautta puhuu juutalaisille muukalaisten liittymisestä hänen omaan kansaansa, eli juutalaisiin, on tarkoitushakuista yrittää vääntää sanomaa toiseksi<
V: Niin sanoma oli selvä. Jos pakana halusi liittyä Jumalan kansaan, niin liitto koski myös häntä. Tässä huomaamme, että Jumala ei ollut rajannut kansaansa vain juutalaisia.
Raamattu puhuessa laista välillä tarkoittaa kaikkia Mooseksen kirjoja ja välillä myös muita VT:n pyhiä kirjoituksia. Sitten se välillä tarkoittaa vain kymmentä käskyä ja välillä vain seremonialakia.
Konteksti ratkaisee, mistä milloinkin on kyse.
Raamattu osoittaa selkeästi, että Jumala antoi kaksi lakia, joista toisen Jumala itse kirjoitti kivitauluun ja se asetettiin liiton arkin sisälle (kymmenen käskyä) ja toisen kirjoitti Mooses kirjakääröön ja asetettiin liiton arkin ulkopuolelle (seremonia säädökset).
Raamattu sanoo kymmenestä käskystä, että se on ikuinen ja kuuluu jokaiselle ihmiselle, mutta seremonia laista se sanoo, että se oli väliaikainen, joka lakkasi Jeesukseen.
Kun Raamattu välillä puhuu laista joka ei koskaan katoa ja laista joka katoaa, niin on selvää, että kyse ei ole samasta laista.
Jos tahdot tarkemman selvityksen Raamatun teksteineen, niin voin antaa.
Perusteluja kaivataan!!!!!
Perusteluistahan meidän on keskusteltava ja jätettävä henkilökohtaisuudet pois.
Otetaan aluksi Raamatun antama informaatio kahdesta eri laista
1. KYMMENEN KÄSKYÄ: Jumala kirjoitti itse (2.Moos.31:18).
1. SEREMONIALAKI: Mooses kirjoitti (5.Moos.31:24).
2. KYMMENEN KÄSKYÄ: Liitonarkin sisällä (5.Moos. 10:1-5).
2. SEREMONIALAKI: Liitonarkin ulkopuolella/sivulla (5.Moos.31:24-26).
3. KYMMENEN KÄSKYÄ: Vahvistettu uudessa liitossa (Room. 3:31).
3. SEREMONIALAKI: Kumottu uudessa liitossa (Ef.2.15 ; Kol.2:14).
4. KYMMENEN KÄSKYÄ: Ilmaisee synnin (Room. 3:20).
4. SEREMONIALAKI: Ohjeita syntiuhreista (3.Moos. kirja).
5. KYMMENEN KÄSKYÄ: Pysyy iankaikkisesti (Ps.111:7,7 ; Luuk.16:17).
5. SEREMONIALAKI: Vain väliaikainen (Hepr.9:9,10).
Eihän Raamatussa ole sanaa "seremonialaki" ?????????
31:24 Ja kun Mooses oli kirjoittanut kirjaan tämän lain sanat, alusta loppuun asti,
31:24 Ja kun Mooses oli kirjoittanut kirjaan tämän lain sanat, alusta loppuun asti,
31:25 käski hän leeviläisiä, jotka kantoivat Herran liitonarkkia, sanoen:
31:26 "Ottakaa tämä lain kirja ja pankaa se Herran, teidän Jumalanne, liitonarkin sivulle, olemaan siellä todistajana sinua vastaan.
2:15 kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan,
2:14 ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.
9:9 Tämä on nykyistä aikaa tarkoittava vertauskuva, ja sen mukaisesti uhrataan lahjoja ja uhreja, jotka eivät kykene tekemään täydelliseksi omassatunnossaan sitä, joka jumalanpalvelusta toimittaa,
9:10 vaan jotka, niinkuin ruuat ja juomat ja erilaiset pesotkin, ovat ainoastaan lihan sääntöjä, jotka ovat voimassa uuden järjestyksen aikaan asti.
On sulla mielikuvitusta!!!!!!!!!!!
Käymme nyt samaa keskustelua kahdella eri palstalla. Olen vastannut mietteisiisi tuolla toisella palstalla, joten jätetään tämä palsta jo pois.
Tuo toinen palsta on otsikoitu: OLEN IHAN VIHREÄ NÄISSÄ