Minulla on hyvä äänitesarja pastorista, joka ihmttelee, että miksi sairaat eivät parane, vaikka Jumalan sana niin sanookin, että pitää parantua. Hän sulkeutuu komeroon ja päättää paastota kunnes joko kuolee yritykseensä tai Jumala vastaa. Jumala vastasi ja antoi ilmestyksessä 13 kohtaisen syntilistan, ja kun hän vuosia työskenteli, että hän sai nämä synnit pois, niin silloin Jumalan Ihmeitä Tekevä Voima ilmestyi toimi hänen seurakunnassaan niin että kenekään ihmisen tai hänen ei tarvinnut edes koskettaa ihmisiin, ja he paranivat Jumalallisina paranemisihmeinä ja täytyivät Pyhällä Hengellä.
Tietääkö joku mistä kirkosta on kyse?
Tietääkö joku mistä kirkosta on kyse?
Vastaukset 4
Vanhimmat
PUAAAHHHHHHH ... HEH HEH HEH ... Onneksi en ole uskis.
mut skitso tai transu
molempia...
Ei nämä kirkot ole olennaisinta elämässämme, vaan itse tämä elämä, siksipä en yritä vastata tuohon
kysymykseesi laisinkaan. Mutta vähän avarran
kuvaa Luojasta, Jumalasta, ihmiskunnan Isästä.
Valtaosa maailmaan ihmisistä elämänsä aikana sairastuvat useaan eri kertaan ja he paranevat myös useaan eri kertaan, vailla ulkopuolista apua tai erillisiä toimenpiteitä. Ja jotkut ihmiset sairastavat melkein läpi koko elämänsä ja sitten aika-ajoin vain paranevat, ja jotkut eivät parane koskaan, riippuen tietenkin hieman siitä, jotta kuinka tiukan kamman läpi itse termiä "sairas"
tai "terve" käsitellään itse kunkin kohdalla, siis mitä pidetään itse sairautena sanan varsinaisessa merkityksessä ja ketä sairaana, joka voi parantua.
Sen sijaan, valtaosa maailmaan syntyneistä vammaisista ei parana vammoistaan ollenkaan vaan pysyvät sellaisina kuin ovat. Joskin nykyinen tieto ja taito terveydenhoitoalalla on tuonut jo monia keinoja "parantaa" vamm. elämän laatua ja "vikaantuneen" kehon toimintoja.
Luoja, Jumala, taivaallinen Isä ei kuitenkaan tee ketään sairaaksi tai syökse mihinkään sairauteen, eikä Hän ketään tee vammaiseksi erikseen tieten tahtoen, eikä Hän puutu suoranaisesti ihmisen raadolliseen ja ruumilliseen elämään laisinkaan, sillä sen jonka Hän on luonut, niin sellaisena se tulee olemaan ja pysymään hamaan kuolemaan asti tai loppuun asti, oli sitten kyseessä kasvit tai eläimet tai ihmiset.
Suurin vamma tai sairaus ihmisessä kuitenkin yleensä on kyllä korvien välissä ja siihen vammaan tai sairauteen Hän kyllä kykenee puuttumaan, mutta ei ilman ko. ihmisen omaa pyyntöä. Ihmisen ja Luojan välinen suhde on ensijaisesti hengellinen ja myös henkinen ilman ruumiillisiä miniä, eli se on puhtaasti identisoituneiden persoonallisuuksien ilmentymiä ja toimintaa ilman näkyvää ja/tai toimivaa kehoa, esim. puhtaasti sanojen ja ajatuksien avulla käytävää vuorovaikutusta, eikä sen tarkoitus ole suoraan vaikuttaa mihinkään vaan välillisesti. Joten ihmistä tuo suhde auttaa ensisijaisesti viisauksien muodossa, ja sitten toissijaisesti oikeiden ja hyvien toimintamallien löytämisenä erilaisiin tilanteisiin, joita ohjaa oikeudenmukaisuus ja rehellisyys sekä vilpittömyys että rakkaus kaikkea elävää ja itse elämää kohtaan. Siksi onkin tähän loppuun hyvä painottaa sanoja; "Jumala on rakkaus", joka ohjaa meidän elämää vain jos me niin itse haluamme ja siten päätämme itse kukin omalta kohdaltamme.
Ja kun me niin päätämme, niin Hän ei enää meitä hylkää eikä käännä meille selkäämme, vaan on kansamme joka ikinen päivä, mutta ilman "kehoja", ainuastaan siis suurena viisautena ja rakkautena kaikkina hetkinä mukana joita koemme ja elämme.
Ja sitten kun kohtaamme loppumme, niin Hän ottaa meidät avosylin vastaan sellaisena joina olemme, edellyttäen että olemme ihmisyyttä ilmentäviä ihmisiä, joilla on kykyä rakastaa ja auttaa sekä opastaa toisia ihmisiä, sillä sellaisiksi Hän meidät kerran loi, jakamaan elämää iloineen ja suruineen.