Tulevaisuuden globaalissa maailmassa pääoma on keskittynyt harvoille aivan kuten entisinä aikoina, jolloin kartanonherrat omistivat maat ja mannut, torpparien tehdessä heille työtä esim. maksaakseen vuokran maista, joilla asuivat ja joita viljelivät henkensä pitimiksi.
Tulevaisuus on äärikapitalistinen. Pääomat ovat keskittyneet ja ylikansalliset suuryritykset ovat pienen murto-osan omistuksessa. Koska tuo omistajaluokka haluaa ylläpitää itsellään elintasoa, joka edellyttää vähintään satakertaisen ihmismäärän työpanosta, tuotantorakenne muuttuu väistämättä sen mukaiseksi.
Nykyisin, kun keskiluokka on suuri, tuotanto- ja kulutussektorin muodostavat hyvin pitkälle samat ihmiset, suuri kansanosa, joka tuottaa suurille massoille kulutushyödykkeitä ja palveluita, saaden työstään palkkoina ostovoiman, jolla tuo tuotanto voidaan ostaa ja kuluttaa.
Jatkossa suurin osa ostovoimasta siirretään omistajille pääomatuloina ja vain murto-osa palkkoina työn tekeville. Tämä edellyttää tietenkin tuotantorakenteen muuttumista sellaiseksi, jossa suuri osa ihmisistä tuottaa pienelle omistajaluokalle soveltuvia tavaroita ja palveluita esim. huvijahteja ja luksuskartanoita ja sen verran kulutushyödykkeitä suuremmalle joukolle, että työn tekijät saadaan pysymään hengissä. Eli tuhat ihmistä tarvitaan esim. tuottamaan tuhannelle ihmiselle (itselleen) riittävän määrän halpaa perusruokaa ja halpoja vaatteita, joiden ostamiseen heille siirretään pienen palkan kautta ostovoimaa, mutta suurin osa heidän työpanoksestaan kuluu huviveneiden, luksuskartanoiden ym. tuottamiseen, joiden ostovoima siirretään tuosta tuotannosta maksettavina osinkoina tuotantokoneiston omistajille, pienelle vähemmistölle ihmiskunnasta, joka omistaa suurpääoman/tuotantokoneiston ja aikaa myöden myös maat ja kiinteistöt.
Saattaa tuntua utopistiselta, mutta tuohon maailma menee. Ei se heilahda siihen kerralla, vaan vähitellen. Vähitellen yhä suurempi osa työn tuottamasta lisäarvosta siirretään omistajille työn tekijöiden sijaan, pääomat keskittyvät ja omistajien joukko on harvalukuisempi. Se muuttaa vähitellen kysynnän rakennetta ja sitä kautta tuotannon rakennetta. Lopulta omistus on keskittynyt harvoille ja työn tekijät tuottavat itselleen minimaalisen elintason (torpparit), suurimman osan heidän työpanoksestaan valuessa pienenen pääomat omistavan vähemmistön hyödyksi.
Tulevaisuus on äärikapitalistinen. Pääomat ovat keskittyneet ja ylikansalliset suuryritykset ovat pienen murto-osan omistuksessa. Koska tuo omistajaluokka haluaa ylläpitää itsellään elintasoa, joka edellyttää vähintään satakertaisen ihmismäärän työpanosta, tuotantorakenne muuttuu väistämättä sen mukaiseksi.
Nykyisin, kun keskiluokka on suuri, tuotanto- ja kulutussektorin muodostavat hyvin pitkälle samat ihmiset, suuri kansanosa, joka tuottaa suurille massoille kulutushyödykkeitä ja palveluita, saaden työstään palkkoina ostovoiman, jolla tuo tuotanto voidaan ostaa ja kuluttaa.
Jatkossa suurin osa ostovoimasta siirretään omistajille pääomatuloina ja vain murto-osa palkkoina työn tekeville. Tämä edellyttää tietenkin tuotantorakenteen muuttumista sellaiseksi, jossa suuri osa ihmisistä tuottaa pienelle omistajaluokalle soveltuvia tavaroita ja palveluita esim. huvijahteja ja luksuskartanoita ja sen verran kulutushyödykkeitä suuremmalle joukolle, että työn tekijät saadaan pysymään hengissä. Eli tuhat ihmistä tarvitaan esim. tuottamaan tuhannelle ihmiselle (itselleen) riittävän määrän halpaa perusruokaa ja halpoja vaatteita, joiden ostamiseen heille siirretään pienen palkan kautta ostovoimaa, mutta suurin osa heidän työpanoksestaan kuluu huviveneiden, luksuskartanoiden ym. tuottamiseen, joiden ostovoima siirretään tuosta tuotannosta maksettavina osinkoina tuotantokoneiston omistajille, pienelle vähemmistölle ihmiskunnasta, joka omistaa suurpääoman/tuotantokoneiston ja aikaa myöden myös maat ja kiinteistöt.
Saattaa tuntua utopistiselta, mutta tuohon maailma menee. Ei se heilahda siihen kerralla, vaan vähitellen. Vähitellen yhä suurempi osa työn tuottamasta lisäarvosta siirretään omistajille työn tekijöiden sijaan, pääomat keskittyvät ja omistajien joukko on harvalukuisempi. Se muuttaa vähitellen kysynnän rakennetta ja sitä kautta tuotannon rakennetta. Lopulta omistus on keskittynyt harvoille ja työn tekijät tuottavat itselleen minimaalisen elintason (torpparit), suurimman osan heidän työpanoksestaan valuessa pienenen pääomat omistavan vähemmistön hyödyksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
nyt jo
Onko sulla jotain vaihtoehtoa.
Vaihtoehto olisi kansallisvaltiot, joissa demokratia edelleen toimii eli valta on kansalla. Jossa luonnon säästämiseksi kylläkin ohjataan tuotanto- ja kulutustottumuksia kestävän kehityksen suuntaan. Pääomat ovat jakautuneet tasaisemmin ja sitä olotilaa ylläpidetään verotuksella ja muulla lainsäädännöllä. Ylikansallisten yhtiöiden toimintaa säännellään, jotta mahdollisimman paljon tavaroista ja palveluista tuotetaan paikallisesti. Samoin pääoman liikkeitä säännellään niin, että se osa mikä työn tuottamasta lisäarvosta ei tule työn tekijöille, jää hyödyntämään kuitenkin alueen taloutta. Pääomien liiallista keskittymistä ja työn kannustavuutta ylläpidetään nimenomaan sillä, että talouspoliittisin keinoin ohjataan työn tuottama lisäarvo sen tekijöille mahdollisimman suurelta osin. Tämäkin edellyttää kansallisvaltioita, joiden rajojen yli tapahtuvat tavara-, palvelu-, pääoma- ja työvoimaliikkeet, kuten muukin ihmisten liikkuminen, on säänneltyä, vaikkeivat taloudet olekaan täysin suljettuja. Ihmisillä on kuitenkin tuollaisessa järjestelmässä mahdollisuus vaikuttaa oman elinalueensa asioihin paremmin, demokratia siis toimii. Kansainvälisin sopimuksin ja lainsäädännöin puututaan ainoastaan siihen, että tuotannon ja kulutuksen rakennetta ohjataan luontoa säästävään, kestävän kehityksen suuntaan. Eli esim. tuetaan verotuksen ja muiden keinojen avulla sellaisten vaatteiden, huonekalujen ym. tuotantoa, joihin kyllä sitoutuu enemmän työtä, mutta jotka myös kestävät moninverroin kauemmin. Loppujen lopuksi kuluttajan elintason kannaltahan ei ole merkitystä sillä, maksaako sohva 2000 euroa vai 200 euroa, jos tuo kymmenkertaisen hinnan omaava sohva kestää kymmenkertaisen ajan ja sen tuottamiseen sitoutuu kymmenkertainen työmäärä, jolloin myös palkka sohvan tekijälle on kymmenkertainen sohvaa kohden.
Globaali äärikapitalismi vie maailmaa taaksepäin ison harppauksen, tehden siitä vastaavan koko maailman mittakaavassa, mitä maailma oli silloin, kun harvalukuiset kartanonherrat omistivat maat ja torpat, jotka niille oli rakennettu ja suuri torppariporukka teki valtavasti työtä kartanonherrojen ylellisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja oman hengissäpysymisensä eteen, valtaosan työpanoksesta mennessä tuon kartanonherran hyväksi.
http://www.nakokulma.net/index.php?topic=12625.0