Jälleensyntymä

Sanotaan että tietyissä tapauksissa karmaa ei synny. Jonkunhan se on Saddamikin teloitettava. Sodassakin sanotaan karmaa syntyvän vain jos tappaa toisen tarpeetonta raakuutta osoittaen.

Atomipommin Hirosimaan pudottanut sotilas menetti kuulemma järkensä, mutta en usko siitä hänelle sen enempää karmaa kertyneen.

;-)

Iso G kirjoitti:

Sanotaan että tietyissä tapauksissa karmaa ei synny. Jonkunhan se on Saddamikin teloitettava. Sodassakin sanotaan karmaa syntyvän vain jos tappaa toisen tarpeetonta raakuutta osoittaen.

Atomipommin Hirosimaan pudottanut sotilas menetti kuulemma järkensä, mutta en usko siitä hänelle sen enempää karmaa kertyneen.

;-)

Lue lisää

Olisiko sotilas osoittanut tarpeetonta raakuutta jos olisi pystynyt käsittämään tekonsa menettämättä järkeään./Kertyykö sotakarmat noin yleensä ne aiheuttaneille valtioiden päämiehille vai minne?Jokatapauksessa:Peace.Jokainen päivä pitää ajatella sotien loppuvan.

AROSUSI-09 kirjoitti:

Olisiko sotilas osoittanut tarpeetonta raakuutta jos olisi pystynyt käsittämään tekonsa menettämättä järkeään./Kertyykö sotakarmat noin yleensä ne aiheuttaneille valtioiden päämiehille vai minne?Jokatapauksessa:Peace.Jokainen päivä pitää ajatella sotien loppuvan.

Lue lisää

En ole varma tuosta legendasta, että joku lentokoneen miehistöstä olisi oikeasti menettänyt järkensä. Googlettamalla sekin varmaan selviäisi mutta olen liian laiska tälle hetkellä siihen. ;-)

Kyllähän ne varmaan suurinpiirtein tiesivät millanen paukku se tulisi olemaan mutta shokkina se sitten kuitenkin tuli heillekin. Kyllähän me tiedämme kaikenlaista karmaisevaa mutta kun sen kokee itse paikanpäällä niin onhan se ihan toinen juttu kun vaikkapa telkusta kattois tai lehdestä lukasis.

Sodan karma menee niille, jotka ovat sodista vastuussa vaikka eihän tämäkään asia ihan niin yksinkertainen ole. Vaikka se vähän hullulta kuulostaakin, niin ainakin itse uskon, että sotiakin täällä tarvitaan. Sodathan kehittävät esim. teknologista osaamista ja kiihdyttävät sitä. Jopa sodilla on siis positiivisia vaikutuksia. Ei mitään niin pahaa, etteikö siis jotain hyvääkin!

Sitten on vielä sellainenkin "viisaus", että sodat lähentäisivät ihmisiä/sieluja toisiinsa. Sota siis myös yhdistää ihmisiä ja laittaa heidät puhaltamaan yhteen hiileen. Sanotaan, että sotaa kokemattomat ihmiset olisivat itsekkäämpiä kuin sotaa kokeneet.

Uskoisin, että sodatkin loppuvat kun ihmiskunta kehittyy tarpeeksi pitkälle. Viisas ja "vanha" sielu ei nimittäin enää sodi. Ehkä tuo aika on jo lähellä tai sitten ei...

;-)

Iso G kirjoitti:

Sanotaan että tietyissä tapauksissa karmaa ei synny. Jonkunhan se on Saddamikin teloitettava. Sodassakin sanotaan karmaa syntyvän vain jos tappaa toisen tarpeetonta raakuutta osoittaen.

Atomipommin Hirosimaan pudottanut sotilas menetti kuulemma järkensä, mutta en usko siitä hänelle sen enempää karmaa kertyneen.

;-)

Lue lisää

Minä kyllä uskon, että jokainen sotilas on vastuussa tekemisistään. Tosin minun on helpompi uskoa siihen, kun olen nainen tässä elämässä. Minua on aina huvittanut, kun Napoleonia, Hitleriä, Stalinia, Saddamia, Bushia syytetään kaikesta. Heillä todella on suuri vastuu, koska päättävät monista asioista - mutta nukkejahan he loppujen lopuksi ovat. En usko, että kukaan heistä on tappanut ainuttakaan ihmistä henkilökohtaisesti. Juuri se aiheuttaa sodat, kun ihmiset eivät ota vastuuta teoistaan, aina kaikki on jonkun muun syy.

Alempana palstalla sanotaan, että sodasta on paljon hyötyäkin esim. teknologian kehityksessä. Ja niinhän se on. Kaikessa on myös positiivista karmaa. Sitä kutsutaan elämäksi.

Mutta sitten jotain aivan muuta:
Mitä mieltä olet Tarja Halosen uudenvuodenpuheesta, kun hän sanoi, että maailma ei ole luonnostaan oikeudenmukainen, vaan meidän on tehtävä siitä sellainen? Eikö karmaan uskovat yleensä usko, että oikeus tapahtuu joka tapauksessa?

kaupunkilaisjärki kirjoitti:

Minä kyllä uskon, että jokainen sotilas on vastuussa tekemisistään. Tosin minun on helpompi uskoa siihen, kun olen nainen tässä elämässä. Minua on aina huvittanut, kun Napoleonia, Hitleriä, Stalinia, Saddamia, Bushia syytetään kaikesta. Heillä todella on suuri vastuu, koska päättävät monista asioista - mutta nukkejahan he loppujen lopuksi ovat. En usko, että kukaan heistä on tappanut ainuttakaan ihmistä henkilökohtaisesti. Juuri se aiheuttaa sodat, kun ihmiset eivät ota vastuuta teoistaan, aina kaikki on jonkun muun syy.

Alempana palstalla sanotaan, että sodasta on paljon hyötyäkin esim. teknologian kehityksessä. Ja niinhän se on. Kaikessa on myös positiivista karmaa. Sitä kutsutaan elämäksi.

Mutta sitten jotain aivan muuta:
Mitä mieltä olet Tarja Halosen uudenvuodenpuheesta, kun hän sanoi, että maailma ei ole luonnostaan oikeudenmukainen, vaan meidän on tehtävä siitä sellainen? Eikö karmaan uskovat yleensä usko, että oikeus tapahtuu joka tapauksessa?

Lue lisää

Jokainen on tietenkin vastuussa teoistaan mutta lieventäviä tekijöitäkin voi olla paljon, kuten taisin aiemaasa sanoakin. Ihminen voi joutua valitsemaan oman henkensä ja toisen hengen väliltä ja aika usein tuo valintahan kohdistuu omaan henkeen. Moni sotilaskin joutuu tappamaan, vaikka ei haluaisikaan ja karmassakin tuollainen otetaan tietenkin huomioon.

>>Mitä mieltä olet Tarja Halosen uudenvuodenpuheesta, kun hän sanoi, että maailma ei ole luonnostaan oikeudenmukainen, vaan meidän on tehtävä siitä sellainen? Eikö karmaan uskovat yleensä usko, että oikeus tapahtuu joka tapauksessa?

kaupunkilaisjärki kirjoitti:

Minä kyllä uskon, että jokainen sotilas on vastuussa tekemisistään. Tosin minun on helpompi uskoa siihen, kun olen nainen tässä elämässä. Minua on aina huvittanut, kun Napoleonia, Hitleriä, Stalinia, Saddamia, Bushia syytetään kaikesta. Heillä todella on suuri vastuu, koska päättävät monista asioista - mutta nukkejahan he loppujen lopuksi ovat. En usko, että kukaan heistä on tappanut ainuttakaan ihmistä henkilökohtaisesti. Juuri se aiheuttaa sodat, kun ihmiset eivät ota vastuuta teoistaan, aina kaikki on jonkun muun syy.

Alempana palstalla sanotaan, että sodasta on paljon hyötyäkin esim. teknologian kehityksessä. Ja niinhän se on. Kaikessa on myös positiivista karmaa. Sitä kutsutaan elämäksi.

Mutta sitten jotain aivan muuta:
Mitä mieltä olet Tarja Halosen uudenvuodenpuheesta, kun hän sanoi, että maailma ei ole luonnostaan oikeudenmukainen, vaan meidän on tehtävä siitä sellainen? Eikö karmaan uskovat yleensä usko, että oikeus tapahtuu joka tapauksessa?

Lue lisää

>Napoleonia, Hitleriä, Stalinia, Saddamia, Bushia

Ainakin Napoleon ja Hitler olivat mukana sodissa ennenkuin heistä tuli Joku. Väistämättä he ovat siis tappaneet jonkun joskus jossakin. Muistini mukaan Saddam puolestaan toimi Seuran artikkelin perusteella jossakin vaiheessa kiduttajana ja olisikohan siinä ollut jotain mainintaa hänen tappamistaan ihmisistä. Stalinista en sano mitään kun en tiedä Venäjästä muutenkaan hittojakaan.

Ainoastaan Bush päässee tappotouhuista puhtain paperein, mutta sitten tullaankin siihen vastuukysymykseen...

...Niin minkähän takia Isot Pojat eivät olisi siitä vastuussa että usuttavat tavallisia ei-nyt-niin-älykkäitä yksilöitä sotimaan, murhaamaan ja rääkkäämään puolestaan? Maallinenkin oikeus osaa tuomita tyypin joka maksaa palkkamurhaajan murhaamaan, ja olettaisin että myös karma temput taitaa tuollaisten suhteen.

Vähintäänkin välitilassa sielu itse tajuaa oman vastuunsa ja väärintekonsa.

Mikäli Bush on 11.9. tilanteen takana, hänellä on tosi raskas karmataakka.

Qadesha kirjoitti:

>Napoleonia, Hitleriä, Stalinia, Saddamia, Bushia

Ainakin Napoleon ja Hitler olivat mukana sodissa ennenkuin heistä tuli Joku. Väistämättä he ovat siis tappaneet jonkun joskus jossakin. Muistini mukaan Saddam puolestaan toimi Seuran artikkelin perusteella jossakin vaiheessa kiduttajana ja olisikohan siinä ollut jotain mainintaa hänen tappamistaan ihmisistä. Stalinista en sano mitään kun en tiedä Venäjästä muutenkaan hittojakaan.

Ainoastaan Bush päässee tappotouhuista puhtain paperein, mutta sitten tullaankin siihen vastuukysymykseen...

...Niin minkähän takia Isot Pojat eivät olisi siitä vastuussa että usuttavat tavallisia ei-nyt-niin-älykkäitä yksilöitä sotimaan, murhaamaan ja rääkkäämään puolestaan? Maallinenkin oikeus osaa tuomita tyypin joka maksaa palkkamurhaajan murhaamaan, ja olettaisin että myös karma temput taitaa tuollaisten suhteen.

Vähintäänkin välitilassa sielu itse tajuaa oman vastuunsa ja väärintekonsa.

Mikäli Bush on 11.9. tilanteen takana, hänellä on tosi raskas karmataakka.

Lue lisää

Okei. Vastaukset hyväksytään. Todella hyvin argumentoitu. Kiitos.

Ei jälleensyntymä mene Hammurabin lain mukaan, vaan ymmärtämisen kasvattamisen kautta. Ko. ihminen joutuu oppimaan, mitä siitä seuraa, kun läheinen tapetaan ja sitä kautta ymmärtämään, että tappaminen ei kuulu elämään. Se on elämänvastaista.

vierailija kirjoitti:

Ei jälleensyntymä mene Hammurabin lain mukaan, vaan ymmärtämisen kasvattamisen kautta. Ko. ihminen joutuu oppimaan, mitä siitä seuraa, kun läheinen tapetaan ja sitä kautta ymmärtämään, että tappaminen ei kuulu elämään. Se on elämänvastaista.

Lue lisää

Surmaaminen kyllä kuuluu elämään, mutta käsittääkseni se on paholaiselle kauhistus, koska se pyrkii olemaan Jumalaa parempi, ja kuolema on osa Jumalan lakeja. Toisen kuolema on toisen elämä. Olosuhteet kertovat milloin surmaaminen täytyy tehdä. Moni ymmärtää vasta kun joutuu tilanteeseen, jossa kuolema on paras vaihtoehto.

kaupunkilaisjärki kirjoitti:

Minä kyllä uskon, että jokainen sotilas on vastuussa tekemisistään. Tosin minun on helpompi uskoa siihen, kun olen nainen tässä elämässä. Minua on aina huvittanut, kun Napoleonia, Hitleriä, Stalinia, Saddamia, Bushia syytetään kaikesta. Heillä todella on suuri vastuu, koska päättävät monista asioista - mutta nukkejahan he loppujen lopuksi ovat. En usko, että kukaan heistä on tappanut ainuttakaan ihmistä henkilökohtaisesti. Juuri se aiheuttaa sodat, kun ihmiset eivät ota vastuuta teoistaan, aina kaikki on jonkun muun syy.

Alempana palstalla sanotaan, että sodasta on paljon hyötyäkin esim. teknologian kehityksessä. Ja niinhän se on. Kaikessa on myös positiivista karmaa. Sitä kutsutaan elämäksi.

Mutta sitten jotain aivan muuta:
Mitä mieltä olet Tarja Halosen uudenvuodenpuheesta, kun hän sanoi, että maailma ei ole luonnostaan oikeudenmukainen, vaan meidän on tehtävä siitä sellainen? Eikö karmaan uskovat yleensä usko, että oikeus tapahtuu joka tapauksessa?

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=Oswg3tqRGlA

nbv

Iso G kirjoitti:

Sanotaan että tietyissä tapauksissa karmaa ei synny. Jonkunhan se on Saddamikin teloitettava. Sodassakin sanotaan karmaa syntyvän vain jos tappaa toisen tarpeetonta raakuutta osoittaen.

Atomipommin Hirosimaan pudottanut sotilas menetti kuulemma järkensä, mutta en usko siitä hänelle sen enempää karmaa kertyneen.

;-)

Lue lisää

Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj
 
”Shrimad-Bhagavatam” (1.1.2) julistaa: vedyaṁ vāstavam atra vastu śivadaṁ tāpa-trayonmūlanam — ”Todellisuus — vāstavam vastu, todellinen olemus, joka on kaikkien tämän maailman tekaistujen ja kuviteltujen asioiden yläpuolella”. Kaikki tähän maailmaan liittyvä kertynyt tieto on täyttä hölynpölyä. Se on seurausta vääristä käsityksistä ympäröivästä maailmasta, ja se on täynnä vääriä tulkintoja ja väärinkäsityksiä. Sanakirjat, historia, eepokset — mitä tahansa ihmiset keräävätkin — ovat kaikki vain totuuden vääristelyä, ja me olemme niiden keskipisteessä. Se kiehtoo meitä, mutta samalla meidän on noustava todellisen elämän tasolle, sillä olemme osa tuota korkeampaa maailmaa. Meidän on siis palattava Jumalan luo, palattava kotiin.
Kotimme on siellä. Mikä meitä voi houkutella täällä, paikassa, jossa kuolema vallitsee, jossa meitä odottaa uusi syntymä, jossa kaikki on tunkkaista ja aiheuttaa hajoamista ja kärsimystä? Epätoivo, kärsimys ja kuolema, mutta tämäkään ei ole vielä kaikki, vaan meidän on jatkuvasti palattava tänne yhä uudelleen ja uudelleen, seuraten samaa elämänkulkua!
Yrittäkää löytää todellista lohtua ja auttakaa myös muita pääsemään takaisin todelliseen elämäänsä, jotta he pääsisivät pois tästä ei-toivotusta ilmapiiristä. Meidän on palattava ”takaisin Jumalan luo”, paikkaan, jossa kaikki on kaunista. Mutta mitä tämä ”takaisin Jumalan luo” tarkoittaa? Siellä on meidän kotimme — suloinen ja rakas kotimme! Olemme tuon maan lapsia, ja pyhät kirjoitukset rohkaisevat meitä: ”Teille on annettu tämä ihmiselämä, tämä tilaisuus, joten yrittäkää kaikin keinoin — pohtimalla, mietiskelemällä, kertomalla, kuuntelemalla — kehittää todellista identiteettiänne, jaloa yksilöllisyyttänne kotimaassanne, jossa sielu asuu. Ajatelkaa sitä aina ja jatkuvasti. Tehkää kaikkenne poistuaksenne tältä illuusion tasolta ja astuaksenne tuohon maahan”.
Paluu Jumalan luo on paluuta kotimaahamme, todelliseen kotiimme. Se, mikä nyt on meille yö, me teemme siitä meidän päivämme! Ja sieltä, missä nyt on pimeyttä, juuri sieltä löydämme valon, ja se, mikä näyttää niin ilmeisen yksinkertaiselta ja selkeältä, on hylättävä. Vakavissa laskelmissamme koko hyväksikäytön ja itsekkäiden etujen maailma on heitettävä syrjään pimeyteen, meidän on hylättävä tämä ”tieto” kokonaan. Ja se, mikä nyt on meille pimeyttä, meidän pitäisi yrittää tehdä siitä valoisaa kiinnittämällä siihen jatkuvasti huomiomme, ajattelemalla sitä syvällisesti ja yrittämällä jatkuvasti päästä tuohon korkeampaan maahan, siihen ihmeelliseen maahan, jossa kaikki on kaunista.
w

"Esimerkissäsi kiusatuksi joutuvalla saattaa todellakin olla karmaa sovitettavanaan"

Tai sitten kyseessä on näkijä, josta muut huomaavat, että hän on erilainen, ja miellyttääkseen kavereitaan ja osoittaakseen voimaansa ja saadakseen hyväksyntää porukkaan kuulumisessa, päätyvät kiusaamaan heikompia.

Elämässä se nyt on vaan niin, että kun olet riittävän erilainen ja persoonallinen, tulet kiusatuksi. Kun auot päätäsi väärässä paikassa ja väärille ihmisille, olet pulassa ja jopa henkesi saattaa olla vaarassa. Ne ovat valintoja, jotka teet joko tietoisesti tai luonteestasi johtuen. Kiusatuksi tai vainotuksi joutuminen ei sinänsä välttämättä ole karmaa, mutta luonteesi ja ajatuksesi ovat. Olet menneisyytesi tulos ja käyttäydyt sen mukaisesti.

kaupunkilaisjärki kirjoitti:

Elämässä se nyt on vaan niin, että kun olet riittävän erilainen ja persoonallinen, tulet kiusatuksi. Kun auot päätäsi väärässä paikassa ja väärille ihmisille, olet pulassa ja jopa henkesi saattaa olla vaarassa. Ne ovat valintoja, jotka teet joko tietoisesti tai luonteestasi johtuen. Kiusatuksi tai vainotuksi joutuminen ei sinänsä välttämättä ole karmaa, mutta luonteesi ja ajatuksesi ovat. Olet menneisyytesi tulos ja käyttäydyt sen mukaisesti.

Lue lisää

Tai sitten vain ymmärtää, että "sitä saa mitä pyytää" - jo ennen seuraavaa elämääkin.

Ei kukaan ole luonteensa vanki niin, että täytyy käyttyä kuin idiootti. Valinnan varaa kyllä on, jos vain haluaa niitä käyttää.

sitten.. kirjoitti:

Tai sitten vain ymmärtää, että "sitä saa mitä pyytää" - jo ennen seuraavaa elämääkin.

Ei kukaan ole luonteensa vanki niin, että täytyy käyttyä kuin idiootti. Valinnan varaa kyllä on, jos vain haluaa niitä käyttää.

Lue lisää

oikeastaan tarkoitinkin.

Kuitenkin sillä varauksella että uskon, että mitä enemmän yksilö on tehnyt työtä itsensä kanssa, sitä enemmän mahdollisuuksia hän huomaa. Siis kykenee oivaltamaan asioita. Sillä tavoin luonne on myös karmaa.

Brunton ei muistaakseni tiennyt sieluniänkäsityksestä yhtään mitään ja ilman tätä käsitettä jälleensyntyminen ja karma voivat tuntua lohduttomalta kierteeltä.

Bruntonia tuli joskus 20 vuotta sitten luettua eikä niistä nyt mitään kovin kummoista ole mieleeni jäänyt.

Itse en koe karman lakia mitenkään vaikeaselkoisena. Kaikilla meillä on täällä luultavasti karmaa ja joillakin voi olla sitä paljonkin, kuten epäilen itselläni olevan. Ehkä se kuitenkin vain edesauttaa karman lain ymmärtämistä?

Karma ei ole mikään mukava juttu, mutta itse usein vertaan sitä asuntolainaan, joka on maksettava mutta saamme siitä myös hyötynä oman asunnon. Karmasta siis koituu paljon myös hyödyllistä, etupäässä viisautta. ;-)

Mitään muuten ei kannata yleensä miettiä liikaa mutta mielestäni joogaopettajasi ei ollut aivan oikeassa. Karmaa voi todellakin ymmärtää ja siitä voi koitua paljon lohdutusta. Ymmärtää, että kärsimys johtuu yleensä siitä, että on vain karmavelkaa maksettavana ja jaksaa kohdata vaikeudet paremmin kun uskoo ne myös ansainneensa. Ei tarvitse kiukutella ikuista :"miks just mulle piti sattua näin?" hommaa, kun tietää, että näin tässä pitikin tapahtua. Karmaa se vaan on! ;-)

Kun alkaa ajatella ihmisiä eri-ikäisinä sieluina, niin alkaa myös käsittää miksi toiset ovat niin jästipäitä ja toiset osaavat elää jo vähän paremmin. Tietysti on muitakin asioita, jotka vaikuttavat tekoihimme, mutta karkeasti ottaen sielun "ikä" vaikuttaa kaikkein eniten. Mitä nuorempi sielu, sitä karkeammat ovat myös tämän tekoset.

Hitlerin sanottiin olleen nuori sielu, mikä osin selittääkin hänen tekonsa. Tietyst kyse on ääripäästä ja siitä mitä "nuori" sielu voi pahimmillaan saada aikaan. Nuoruushan on usein kapinaa, ymmärtämättömyyttä ja suvaitsemattomuutta mutta myös rohkeutta, kokeilunhalua yms.

Mielestäni ei tule kallistua liikaa näissä karma ja jälleensyntymä jutuissa sen enempää itään kuin länteenkään, vaan etsiä jotain niiden väliltä. Kaikkea kannattaa tutkia ja vasta sitten hutkia!

;-)

Iso G kirjoitti:

Brunton ei muistaakseni tiennyt sieluniänkäsityksestä yhtään mitään ja ilman tätä käsitettä jälleensyntyminen ja karma voivat tuntua lohduttomalta kierteeltä.

Bruntonia tuli joskus 20 vuotta sitten luettua eikä niistä nyt mitään kovin kummoista ole mieleeni jäänyt.

Itse en koe karman lakia mitenkään vaikeaselkoisena. Kaikilla meillä on täällä luultavasti karmaa ja joillakin voi olla sitä paljonkin, kuten epäilen itselläni olevan. Ehkä se kuitenkin vain edesauttaa karman lain ymmärtämistä?

Karma ei ole mikään mukava juttu, mutta itse usein vertaan sitä asuntolainaan, joka on maksettava mutta saamme siitä myös hyötynä oman asunnon. Karmasta siis koituu paljon myös hyödyllistä, etupäässä viisautta. ;-)

Mitään muuten ei kannata yleensä miettiä liikaa mutta mielestäni joogaopettajasi ei ollut aivan oikeassa. Karmaa voi todellakin ymmärtää ja siitä voi koitua paljon lohdutusta. Ymmärtää, että kärsimys johtuu yleensä siitä, että on vain karmavelkaa maksettavana ja jaksaa kohdata vaikeudet paremmin kun uskoo ne myös ansainneensa. Ei tarvitse kiukutella ikuista :"miks just mulle piti sattua näin?" hommaa, kun tietää, että näin tässä pitikin tapahtua. Karmaa se vaan on! ;-)

Kun alkaa ajatella ihmisiä eri-ikäisinä sieluina, niin alkaa myös käsittää miksi toiset ovat niin jästipäitä ja toiset osaavat elää jo vähän paremmin. Tietysti on muitakin asioita, jotka vaikuttavat tekoihimme, mutta karkeasti ottaen sielun "ikä" vaikuttaa kaikkein eniten. Mitä nuorempi sielu, sitä karkeammat ovat myös tämän tekoset.

Hitlerin sanottiin olleen nuori sielu, mikä osin selittääkin hänen tekonsa. Tietyst kyse on ääripäästä ja siitä mitä "nuori" sielu voi pahimmillaan saada aikaan. Nuoruushan on usein kapinaa, ymmärtämättömyyttä ja suvaitsemattomuutta mutta myös rohkeutta, kokeilunhalua yms.

Mielestäni ei tule kallistua liikaa näissä karma ja jälleensyntymä jutuissa sen enempää itään kuin länteenkään, vaan etsiä jotain niiden väliltä. Kaikkea kannattaa tutkia ja vasta sitten hutkia!

;-)

Lue lisää

Hei,

laitan hieman tarkennusta edelliseen viestiini. On totta, että karmaa voi ymmärtää ja on hyödyllistä, että pohtii karman lain toimintaa. Vertaus asuntolainan maksamiseen tai ylipäätään pahojen tekojen sovittamiseen on osuva. Olen oppinut ymmärtämään omalla kohdallani useita asioita karman lain kautta. Ilman sitä en olisi kyennyt selviytymään useista vaikeista kokemuksista.

Jooganopettajani tarkoitti liiallisen miettimisen kohdalla sitä, että tiettyjä asioita, kuten esim. sielun rakennetta ja maailmankaikkeuden toimimista ei kannattaisi miettiä liikaa sen vuoksi, että ne sekoittavat mieltä liikaa. Silloin ihmisen rajallinen mieli, ego, alkaa työskennellä asioiden kanssa,joita se ei voi ymmärtää oman rajallisuutensa vuoksi. Olen kokenut sen hyödylliseksi neuvoksi, joten olen pyrkinyt esim. välttämään sitä, että spekuloisin paljoa omalla menneisyydelläni. Eräässä vaiheessa, kun minulla oli ajoittain hyvin voimakkkaita jälleensyntymiskokemuksia, etsin joka ikisestä pienestäkin arkipäivän asista ja tapaamistani ihmisistä viittauksia edellisiin elämiini ja sieltä tuleviin syy-seuraussuhteisin, mikä oli näin jälkikäteen ajateltuna hyödytöntä. Toki opin ymmärtämään useita asioita, mutta lopulta se sekoitti minua siten, että en osannut enää etsiä mielenrauhaa ja tyyneyttä. Toki kaikkea kannattaa tutkia ja hutkia, mutta mielestäni kannattaa pitää mielessä se, että jossakin vaiheessa on syytä todeta, että kaikkea ei voi eikä tarvitse tietää ihan tarkasti. :-)

Paul Bruntonista - olen lukenut hänen teoksiaan paljon ja hänen tuotantonsa on hyvin moniuloitteista ja siihen mahtuu tasoltaan hyvin erilaisia teoksia. Bruntonin ajatuksista postuumisti kootussa teoksessa Meditaatio ja karma on koottuna hänen näkemyksiään karman laista ja armosta sekä siitä, miten nämä toimivat yhdessä. Mitenkään syvällisesti sielunkäsityksiin tms. Brunton ei tässä teoksessa mene, mutta pointtina hänellä on se, miten neuvoa vaikeuksien kanssa kamppailevaa ihmistä ja rohkaista häntä eteenpäin. Kriisissä olevalle ihmiselle on turha luennoida teoreettisesti. Olen saanut tästä rohkaisun lisäksi hyviä ajatuksia siitä, miten karma voi toimia. Tämä on vain oma kokemukseni, mutta uskon, että sinunkin kannattaisi lukea se, vaikka sinulla ei olekaan Bruntonista kovin hyviä muistoja.

Oikein hyvää uutta vuotta ja tehkäämme vain hyvää karmaa vuonna 2007! :-)

Asiaa pohtinut kirjoitti:

Hei,

laitan hieman tarkennusta edelliseen viestiini. On totta, että karmaa voi ymmärtää ja on hyödyllistä, että pohtii karman lain toimintaa. Vertaus asuntolainan maksamiseen tai ylipäätään pahojen tekojen sovittamiseen on osuva. Olen oppinut ymmärtämään omalla kohdallani useita asioita karman lain kautta. Ilman sitä en olisi kyennyt selviytymään useista vaikeista kokemuksista.

Jooganopettajani tarkoitti liiallisen miettimisen kohdalla sitä, että tiettyjä asioita, kuten esim. sielun rakennetta ja maailmankaikkeuden toimimista ei kannattaisi miettiä liikaa sen vuoksi, että ne sekoittavat mieltä liikaa. Silloin ihmisen rajallinen mieli, ego, alkaa työskennellä asioiden kanssa,joita se ei voi ymmärtää oman rajallisuutensa vuoksi. Olen kokenut sen hyödylliseksi neuvoksi, joten olen pyrkinyt esim. välttämään sitä, että spekuloisin paljoa omalla menneisyydelläni. Eräässä vaiheessa, kun minulla oli ajoittain hyvin voimakkkaita jälleensyntymiskokemuksia, etsin joka ikisestä pienestäkin arkipäivän asista ja tapaamistani ihmisistä viittauksia edellisiin elämiini ja sieltä tuleviin syy-seuraussuhteisin, mikä oli näin jälkikäteen ajateltuna hyödytöntä. Toki opin ymmärtämään useita asioita, mutta lopulta se sekoitti minua siten, että en osannut enää etsiä mielenrauhaa ja tyyneyttä. Toki kaikkea kannattaa tutkia ja hutkia, mutta mielestäni kannattaa pitää mielessä se, että jossakin vaiheessa on syytä todeta, että kaikkea ei voi eikä tarvitse tietää ihan tarkasti. :-)

Paul Bruntonista - olen lukenut hänen teoksiaan paljon ja hänen tuotantonsa on hyvin moniuloitteista ja siihen mahtuu tasoltaan hyvin erilaisia teoksia. Bruntonin ajatuksista postuumisti kootussa teoksessa Meditaatio ja karma on koottuna hänen näkemyksiään karman laista ja armosta sekä siitä, miten nämä toimivat yhdessä. Mitenkään syvällisesti sielunkäsityksiin tms. Brunton ei tässä teoksessa mene, mutta pointtina hänellä on se, miten neuvoa vaikeuksien kanssa kamppailevaa ihmistä ja rohkaista häntä eteenpäin. Kriisissä olevalle ihmiselle on turha luennoida teoreettisesti. Olen saanut tästä rohkaisun lisäksi hyviä ajatuksia siitä, miten karma voi toimia. Tämä on vain oma kokemukseni, mutta uskon, että sinunkin kannattaisi lukea se, vaikka sinulla ei olekaan Bruntonista kovin hyviä muistoja.

Oikein hyvää uutta vuotta ja tehkäämme vain hyvää karmaa vuonna 2007! :-)

Lue lisää

Sama juttu mullakin, että olen "tyytynyt" paremmin osaani ja kohtalooni uskoessani karmaan ja reinkarnaatioon. Kun ajattelee, että ei ole mitään kiirettä kokea kaikenlaista niin pystyy myös olemaan paremmin kärsivällinen eikä kaikkea tarvitse yhden vaivaisen elämän aikana tehdä. Ei tarvitse juosta esim. ihmissuhteista toiseen heti kun jossain suhteessa koittaa vaikeammat ajat. Useinhan ihmiset eivät halua kohdata varsinkin ihmisuhteissaan vaikeuksia vaan liihottavat suhteesta toiseen kokeakseen jatkuvaa ensihetken hurmaa.

Jos ajattelee vain sitä, että on vain tämä yksi ja ainut elämämme täällä niin silloinhan se pitääkin elää siitä kaiken nautinnon irti ottaen. Tämä on ehkä suurin perversio mikä on syntynyt siitä kun ihmiset ovat omaksuneet uskon siihen, että meillä olisi todellakin vain yksi ja ainut elämä täällä.

Pitää paikkansa, että liika funtsaaminen voi olla erittäin vaarallista ja aivot saattavat alkaa käydä ylikierroksilla. Varsinkin nuorilla parikymppisillä saattaa olla valtava into ja kiinnostus henkisiin asioihin, joka saattaa kuitenkin kääntyä ihmistä itseään vastaan. Tiedän omasta kokemuksestanikin sen, että jotkut asiat saattavat jäädä pyörimään mieleen jopa siinä määrin, että ei pysty edes nukkumaan. Elämässä pitäisi olla myös ajattelemisen vastapainoksi jotain, ehkäpä fyysisiä harjoitteita, jotka tasapainoittavat liiallista ajattelua. Nykyihmisellä on aivan liikaa aikaa ajatella ja ajattelulle annetaan myös liikaa huomiota ja arvostusta, jo ihan koulun alaluokilta saakka meidät kasvatetaan ajattelemaan aika yksipuolisesti.

Itse kyllä ajattelen, että mikään ei ole varsinaisesti täysin hyödytöntä. Elämässä tulee kausia jolloin jokin asia saattaa ottaa vallan ja mennä liiallisuuksiin mutta siitäkin oppii varmasti. 10 vuottakin on mielestäni loppujen lopuksi aika lyhyt aika "hukkaanheitettyä" elämää. Mutta mikäs kiire meillä on kun on lukuisia elämiä aikaa käydä kaikki ihmisyys läpi? Olen havainnut, että monesti asia jonka ihminen on uskonut olleen täysin turhaa ja hukkaanheitettyä aikaa, onkin ollut suurin opetus tälle koko hänen elämänsä aikana!

>>Toki kaikkea kannattaa tutkia ja hutkia, mutta mielestäni kannattaa pitää mielessä se, että jossakin vaiheessa on syytä todeta, että kaikkea ei voi eikä tarvitse tietää ihan tarkasti. :-)

Ganda kirjoitti:

Sama juttu mullakin, että olen "tyytynyt" paremmin osaani ja kohtalooni uskoessani karmaan ja reinkarnaatioon. Kun ajattelee, että ei ole mitään kiirettä kokea kaikenlaista niin pystyy myös olemaan paremmin kärsivällinen eikä kaikkea tarvitse yhden vaivaisen elämän aikana tehdä. Ei tarvitse juosta esim. ihmissuhteista toiseen heti kun jossain suhteessa koittaa vaikeammat ajat. Useinhan ihmiset eivät halua kohdata varsinkin ihmisuhteissaan vaikeuksia vaan liihottavat suhteesta toiseen kokeakseen jatkuvaa ensihetken hurmaa.

Jos ajattelee vain sitä, että on vain tämä yksi ja ainut elämämme täällä niin silloinhan se pitääkin elää siitä kaiken nautinnon irti ottaen. Tämä on ehkä suurin perversio mikä on syntynyt siitä kun ihmiset ovat omaksuneet uskon siihen, että meillä olisi todellakin vain yksi ja ainut elämä täällä.

Pitää paikkansa, että liika funtsaaminen voi olla erittäin vaarallista ja aivot saattavat alkaa käydä ylikierroksilla. Varsinkin nuorilla parikymppisillä saattaa olla valtava into ja kiinnostus henkisiin asioihin, joka saattaa kuitenkin kääntyä ihmistä itseään vastaan. Tiedän omasta kokemuksestanikin sen, että jotkut asiat saattavat jäädä pyörimään mieleen jopa siinä määrin, että ei pysty edes nukkumaan. Elämässä pitäisi olla myös ajattelemisen vastapainoksi jotain, ehkäpä fyysisiä harjoitteita, jotka tasapainoittavat liiallista ajattelua. Nykyihmisellä on aivan liikaa aikaa ajatella ja ajattelulle annetaan myös liikaa huomiota ja arvostusta, jo ihan koulun alaluokilta saakka meidät kasvatetaan ajattelemaan aika yksipuolisesti.

Itse kyllä ajattelen, että mikään ei ole varsinaisesti täysin hyödytöntä. Elämässä tulee kausia jolloin jokin asia saattaa ottaa vallan ja mennä liiallisuuksiin mutta siitäkin oppii varmasti. 10 vuottakin on mielestäni loppujen lopuksi aika lyhyt aika "hukkaanheitettyä" elämää. Mutta mikäs kiire meillä on kun on lukuisia elämiä aikaa käydä kaikki ihmisyys läpi? Olen havainnut, että monesti asia jonka ihminen on uskonut olleen täysin turhaa ja hukkaanheitettyä aikaa, onkin ollut suurin opetus tälle koko hänen elämänsä aikana!

>>Toki kaikkea kannattaa tutkia ja hutkia, mutta mielestäni kannattaa pitää mielessä se, että jossakin vaiheessa on syytä todeta, että kaikkea ei voi eikä tarvitse tietää ihan tarkasti. :-)

Lue lisää

Nyökytellään nyt tässä sitten taas hih hih... Minullakin varmasti elämä olisi ollut paljon enempi ahterista, ellen omaisi näkemystä että kaiken saan minkä ansaitsenkin - hyvässä ja pahassa.

Ja minulla on ollut ne kaudet jolloin menneisyys on ihan liikaa riivannut. Ehkä senkin takia että tämä nykyelämäni on kumminkin sen verran hiljaista hissuttelua että pitää mennä rutosti taaksepäin että on jotain ns. dramaattista muisteltavaa. Jos sitä kaikkea kakkendaalia sitten on erikoisemmin syytä muistaakaan, kun saattaa halvaantua peloista ja traumoista...

Parisieluvimmaisuudesta pääsin eroon yhden hyvin mystisen kokemuksen myötä. Siitä olen toki jo vouhottanut netissäkin. Elikä seisoskelin jonain ankeana räntäaamuna bussipysäkillä tien poskessa, ja yhtäkkiä oivalsin ettei Se jota minä pidän Oikeana olekaan tarkoitettu minulle kumppaniksi tässä elämässäni, vaan hän on minun opettajani; henkioppaani nyt kun ei olla fyysisessä maailmassa molemmat. Ajatus ja ennenkaikkea tunne siitä että minun ei tarvitse odottaa ja himoita kohtaavani häntä täällä oli peevelin vapauttava. Sen tiedostaminen mikä on suhteemme perimmäinen laatu (opettaja/oppilas, EI ensisijaisesti puolisot) tuotti minulle niin suurta iloa että olin ekstaasissa lähes koko työpäivän. Palattuani töistä kotiin näin erään vastenmielisimmistä näyistäni edellisiin elämiini liittyen, mutta sekään ei minua onnessani häirinnyt. (Onneksi se ei tullut joskus toiste, vaan juuri silloin.)

Kaikille ei tuollaisia mystisiä kokemuksia pauku, eikä minullekaan ole pahemmin sen koommin enää mitään kertynyt, ja tuosta on yli 12 v. Mutta kaikki kokemukset, ajatukset ja tunteet jotka saavat ihmisen olemaan TÄSSÄ JA NYT, olemaan haikailematta mennyttä tai tulevaa, ovat kullanarvoisia.

Miksei kaikkein paras osa elämää olisi tässä ja nyt, ikuisesti tässä ja nyt? Elämä on superhypermulti SEIKKAILU. Kokemus, matka, leikki, tanssi, kaleidoskooppikuvio. Jos tuijottaa mihinkään muuhun kuin NYT-hetkeen, ei näe kuin harmaata vilinää kun kaikki menee ohi kuin tavarajuna.

Ganda kirjoitti:

Sama juttu mullakin, että olen "tyytynyt" paremmin osaani ja kohtalooni uskoessani karmaan ja reinkarnaatioon. Kun ajattelee, että ei ole mitään kiirettä kokea kaikenlaista niin pystyy myös olemaan paremmin kärsivällinen eikä kaikkea tarvitse yhden vaivaisen elämän aikana tehdä. Ei tarvitse juosta esim. ihmissuhteista toiseen heti kun jossain suhteessa koittaa vaikeammat ajat. Useinhan ihmiset eivät halua kohdata varsinkin ihmisuhteissaan vaikeuksia vaan liihottavat suhteesta toiseen kokeakseen jatkuvaa ensihetken hurmaa.

Jos ajattelee vain sitä, että on vain tämä yksi ja ainut elämämme täällä niin silloinhan se pitääkin elää siitä kaiken nautinnon irti ottaen. Tämä on ehkä suurin perversio mikä on syntynyt siitä kun ihmiset ovat omaksuneet uskon siihen, että meillä olisi todellakin vain yksi ja ainut elämä täällä.

Pitää paikkansa, että liika funtsaaminen voi olla erittäin vaarallista ja aivot saattavat alkaa käydä ylikierroksilla. Varsinkin nuorilla parikymppisillä saattaa olla valtava into ja kiinnostus henkisiin asioihin, joka saattaa kuitenkin kääntyä ihmistä itseään vastaan. Tiedän omasta kokemuksestanikin sen, että jotkut asiat saattavat jäädä pyörimään mieleen jopa siinä määrin, että ei pysty edes nukkumaan. Elämässä pitäisi olla myös ajattelemisen vastapainoksi jotain, ehkäpä fyysisiä harjoitteita, jotka tasapainoittavat liiallista ajattelua. Nykyihmisellä on aivan liikaa aikaa ajatella ja ajattelulle annetaan myös liikaa huomiota ja arvostusta, jo ihan koulun alaluokilta saakka meidät kasvatetaan ajattelemaan aika yksipuolisesti.

Itse kyllä ajattelen, että mikään ei ole varsinaisesti täysin hyödytöntä. Elämässä tulee kausia jolloin jokin asia saattaa ottaa vallan ja mennä liiallisuuksiin mutta siitäkin oppii varmasti. 10 vuottakin on mielestäni loppujen lopuksi aika lyhyt aika "hukkaanheitettyä" elämää. Mutta mikäs kiire meillä on kun on lukuisia elämiä aikaa käydä kaikki ihmisyys läpi? Olen havainnut, että monesti asia jonka ihminen on uskonut olleen täysin turhaa ja hukkaanheitettyä aikaa, onkin ollut suurin opetus tälle koko hänen elämänsä aikana!

>>Toki kaikkea kannattaa tutkia ja hutkia, mutta mielestäni kannattaa pitää mielessä se, että jossakin vaiheessa on syytä todeta, että kaikkea ei voi eikä tarvitse tietää ihan tarkasti. :-)

Lue lisää

Hei,

kirjoitit todella oivaltavia ajatuksia viestissäsi, jäin ne eilen illalla myöhään luettuani hymyillen myhäilemään. On totta, että reinkarnaatioon uskominen auttaa mielen rauhoittamisessa siten, ettei tarvitse juosta elämysten ja kokemusten perässä turhaan. Monet todellakin sotkevat elämänsä pahasti uskoessaan, että tämä elämä on ainoa mahdollisuus kokea erilaisia asioita. Itse olen saanut rauhoitettua itseni esimerkiksi viimeaikaisen ihastumisen kohdalla. Olen varma, että olen elänyt jossakin vaiheessa tämän miehen kanssa avioparina, meidän keskinäinen suhteemme on sen verran erikoinen laatuaan. Kun tiedän sen, että tulemme tapaamaan vielä uudestaan jossakin päin maailmaa, ei minulla ole kiirettä kovasta vetovoimasta huolimatta ryhtyä suhteeseen hänen kanssaan ja sotkemaan nykyistä avioliittoani... Ihan kamalaa ajatella, miten oman elämän voisikaan sotkea ilman tietoa siitä, että omista teoistaan täytyy kantaa vastuu. Ilman tietoa siitä, että elämä ei lopu nykyisen fyysisen kehon kuolemaan, voisi aiheuttaa aika pahan sotkemisvimman. :-)

Hymyilin paljon lukiessani kirjoitustasi parikymppisen ihmisen innostuksesta henkisiin asioihin. Juuri sellainen itse olin nuorempana ja siitä kai jooganopettajanikin viisaasti varoitti minua. Siksi kai näin kolmekymppisenä olen ollut hieman skeptinen ja yrittänyt päästä "yliannostuksesta" eroon ajattelemalla, että ihan kaikkea ei voi teoretisoida ja ymmärtää omalla rajallisella mielellään. Mutta on totta, että nuoruuteen kuuluu etsiminen ja asioiden perinpohjainen tonkiminen lienee tarpeellista itse kullekin. Joskus on turhauttanut liiallinen erilaisten oppien tutkiminen ja "haahuilu", mutta on totta, että niilläkin on varmasti oma merkityksensä pitkällä aikavälillä. Asioiden merkitys avautunee todennäköisesti omalla painollaan, kunhan vain malttaa mielensä.

On hyvä, jos et koe tarvitsevasi kauhean paljon "hengenravintoa" kirjallisuudesta. Olen sitä mieltä, että monesti itse todellisuus antaa parhaimmat vastaukset eri kysymyksiin, kun malttaa hiljentyä. Mutta itse kai kaipaan iltaisin jonkinlaista lohdutusta tai "hyvänyönsatua", eli lueskelen silloin Bruntonia tai jotakin muuta ylentävää. Lienee jokin jäänne lapsuudestani. :-)

Ganda kirjoitti:

Sama juttu mullakin, että olen "tyytynyt" paremmin osaani ja kohtalooni uskoessani karmaan ja reinkarnaatioon. Kun ajattelee, että ei ole mitään kiirettä kokea kaikenlaista niin pystyy myös olemaan paremmin kärsivällinen eikä kaikkea tarvitse yhden vaivaisen elämän aikana tehdä. Ei tarvitse juosta esim. ihmissuhteista toiseen heti kun jossain suhteessa koittaa vaikeammat ajat. Useinhan ihmiset eivät halua kohdata varsinkin ihmisuhteissaan vaikeuksia vaan liihottavat suhteesta toiseen kokeakseen jatkuvaa ensihetken hurmaa.

Jos ajattelee vain sitä, että on vain tämä yksi ja ainut elämämme täällä niin silloinhan se pitääkin elää siitä kaiken nautinnon irti ottaen. Tämä on ehkä suurin perversio mikä on syntynyt siitä kun ihmiset ovat omaksuneet uskon siihen, että meillä olisi todellakin vain yksi ja ainut elämä täällä.

Pitää paikkansa, että liika funtsaaminen voi olla erittäin vaarallista ja aivot saattavat alkaa käydä ylikierroksilla. Varsinkin nuorilla parikymppisillä saattaa olla valtava into ja kiinnostus henkisiin asioihin, joka saattaa kuitenkin kääntyä ihmistä itseään vastaan. Tiedän omasta kokemuksestanikin sen, että jotkut asiat saattavat jäädä pyörimään mieleen jopa siinä määrin, että ei pysty edes nukkumaan. Elämässä pitäisi olla myös ajattelemisen vastapainoksi jotain, ehkäpä fyysisiä harjoitteita, jotka tasapainoittavat liiallista ajattelua. Nykyihmisellä on aivan liikaa aikaa ajatella ja ajattelulle annetaan myös liikaa huomiota ja arvostusta, jo ihan koulun alaluokilta saakka meidät kasvatetaan ajattelemaan aika yksipuolisesti.

Itse kyllä ajattelen, että mikään ei ole varsinaisesti täysin hyödytöntä. Elämässä tulee kausia jolloin jokin asia saattaa ottaa vallan ja mennä liiallisuuksiin mutta siitäkin oppii varmasti. 10 vuottakin on mielestäni loppujen lopuksi aika lyhyt aika "hukkaanheitettyä" elämää. Mutta mikäs kiire meillä on kun on lukuisia elämiä aikaa käydä kaikki ihmisyys läpi? Olen havainnut, että monesti asia jonka ihminen on uskonut olleen täysin turhaa ja hukkaanheitettyä aikaa, onkin ollut suurin opetus tälle koko hänen elämänsä aikana!

>>Toki kaikkea kannattaa tutkia ja hutkia, mutta mielestäni kannattaa pitää mielessä se, että jossakin vaiheessa on syytä todeta, että kaikkea ei voi eikä tarvitse tietää ihan tarkasti. :-)

Lue lisää

"Jos ajattelee vain sitä, että on vain tämä yksi ja ainut elämämme täällä niin silloinhan se pitääkin elää siitä kaiken nautinnon irti ottaen. Tämä on ehkä suurin perversio mikä on syntynyt siitä kun ihmiset ovat omaksuneet uskon siihen, että meillä olisi todellakin vain yksi ja ainut elämä täällä"

Just. Tuosta maailman ongelmat johtuvat, kun yksittäiset ihmiset ajattelevat noin eivätkä ota vastuuta teoistaan.

Kun Tsernobyl räjähti 1986 huhtikuussa, me muut töissä katselimme ikkunasta, uskaltaisiko lähteä sateessa kotiin. Eräs 40-v insinööri tuli katsomaan myös ja sanoi, että mitä ihmettä te oikein pelkäätte? Kyllä tämä maailma meidän ajan kestää ja mitä väliä sillä on, mitä sen jälkeen on?

Tässä on syy moneen epäkohtaan.

Asiaa pohtinut kirjoitti:

Hei,

kirjoitit todella oivaltavia ajatuksia viestissäsi, jäin ne eilen illalla myöhään luettuani hymyillen myhäilemään. On totta, että reinkarnaatioon uskominen auttaa mielen rauhoittamisessa siten, ettei tarvitse juosta elämysten ja kokemusten perässä turhaan. Monet todellakin sotkevat elämänsä pahasti uskoessaan, että tämä elämä on ainoa mahdollisuus kokea erilaisia asioita. Itse olen saanut rauhoitettua itseni esimerkiksi viimeaikaisen ihastumisen kohdalla. Olen varma, että olen elänyt jossakin vaiheessa tämän miehen kanssa avioparina, meidän keskinäinen suhteemme on sen verran erikoinen laatuaan. Kun tiedän sen, että tulemme tapaamaan vielä uudestaan jossakin päin maailmaa, ei minulla ole kiirettä kovasta vetovoimasta huolimatta ryhtyä suhteeseen hänen kanssaan ja sotkemaan nykyistä avioliittoani... Ihan kamalaa ajatella, miten oman elämän voisikaan sotkea ilman tietoa siitä, että omista teoistaan täytyy kantaa vastuu. Ilman tietoa siitä, että elämä ei lopu nykyisen fyysisen kehon kuolemaan, voisi aiheuttaa aika pahan sotkemisvimman. :-)

Hymyilin paljon lukiessani kirjoitustasi parikymppisen ihmisen innostuksesta henkisiin asioihin. Juuri sellainen itse olin nuorempana ja siitä kai jooganopettajanikin viisaasti varoitti minua. Siksi kai näin kolmekymppisenä olen ollut hieman skeptinen ja yrittänyt päästä "yliannostuksesta" eroon ajattelemalla, että ihan kaikkea ei voi teoretisoida ja ymmärtää omalla rajallisella mielellään. Mutta on totta, että nuoruuteen kuuluu etsiminen ja asioiden perinpohjainen tonkiminen lienee tarpeellista itse kullekin. Joskus on turhauttanut liiallinen erilaisten oppien tutkiminen ja "haahuilu", mutta on totta, että niilläkin on varmasti oma merkityksensä pitkällä aikavälillä. Asioiden merkitys avautunee todennäköisesti omalla painollaan, kunhan vain malttaa mielensä.

On hyvä, jos et koe tarvitsevasi kauhean paljon "hengenravintoa" kirjallisuudesta. Olen sitä mieltä, että monesti itse todellisuus antaa parhaimmat vastaukset eri kysymyksiin, kun malttaa hiljentyä. Mutta itse kai kaipaan iltaisin jonkinlaista lohdutusta tai "hyvänyönsatua", eli lueskelen silloin Bruntonia tai jotakin muuta ylentävää. Lienee jokin jäänne lapsuudestani. :-)

Lue lisää

Vetovoimasta sen verran, että on teorioita myös siitä, ettei tuollainen vetovoima välttämättä johdukaan siitä, että olette toistenne suuri rakkaus, vaan aivan päinvastaista. Jotkut väittävät, että edellisten elämien suurimmat viholliset tuntevat toisiinsa myöhemmin suurta vetovoimaa, koska näin elämä tavallaan pakottaa heidät käsittelemään välinsä loppuun. Siksi suuresta vetovoimasta aiheutuu luultavasti suuriakin ongelmia, mutta lopputulos saattaa olla hyvä, koska sittenhän vihollisista on tullut ehkä ystäviä.

vetovoima kirjoitti:

Vetovoimasta sen verran, että on teorioita myös siitä, ettei tuollainen vetovoima välttämättä johdukaan siitä, että olette toistenne suuri rakkaus, vaan aivan päinvastaista. Jotkut väittävät, että edellisten elämien suurimmat viholliset tuntevat toisiinsa myöhemmin suurta vetovoimaa, koska näin elämä tavallaan pakottaa heidät käsittelemään välinsä loppuun. Siksi suuresta vetovoimasta aiheutuu luultavasti suuriakin ongelmia, mutta lopputulos saattaa olla hyvä, koska sittenhän vihollisista on tullut ehkä ystäviä.

Lue lisää

Hei,

tämäkin voi olla aivan hyvin mahdollista. Täytyypä pohtia asiaa, kun näen kyseisen herrasmiehen seuraavan kerran! :-)

Jos nimittäin ajatellaan että sielun voisi nakata valitsemaansa ajankohtaan kokemaan kiusatuksi tulemisen kokemuksen. Aikaa ei näin ollen varsinaisesti olisi. Toisaalta, tarvitseeko kaikkien kokea kiusaamista ja kiusatuksi tulemista jos kokemus on jo hankittu kollektiivisesti.

Jos näitä kiusaamisasioitakin vähän miettii, niin kyllähän sitäkin joutuu kokemaan varmasti lähes joka elämässään. Lukuisissa elämissä on varmasti paljon vanhan kertaustakin, mutta seuraavalla kerralla onkin jo vähän taitavampi sietämään kiusaamista tai kiusaamaankin vähän inhimillisemmin, niin ettei enää heti iske toista kirveellä päähän, vaan antaakin nyt vuorostaan pilkkakirveestä. Sanoohan ne jotain ettei haukku haavaa tee. ;) No, henkistäkin kiusamista on eri asteista...

Jos itseäni ajattelen niin olen tässä elämässäni kokenut sekä kiusaamista, että kiusaajana olemista. "Vanhana" sitä on ilmeisesti kuitenkin tullut jo "immuuniksi" ja moiset asiat ovat tulleet ja menneet, eikä niitä ole jäänyt mitenkään sen enempiä murehtimaan/märehtimään. Eniten tässä potuttaa se jos on jotain loukannut, kuin että on joutunut itse loukatuksi.

Ehkä todellisessa rakkaudessakin on aina hitunen kiusaamistakin. Pitää siis oppia kiusaamaankin oikealla tavalla ja siihenkin taitaa mennä muutama elämä. ;-)

Eiköhän tuota kiusaamistakin voida aina jotenkin järjestää vaikka ihmiskunta olisikin jo kehittynyt siitä ohi? Huvitti vähän tuo ajatus, että mistäs ne kiusaamisen kokemukset sitten saadaan, jos kukaan ei enää kiusaa ketään? XD

Kaikkein pahin kiusaaja kun taitaa arvon Q olla ihminen itse itselleen. Kyllä se kokemus sieltä saadaan vaikka kukaan muu ei enää meitä kiusaisikaan. Kiusaaminen on muutenkin vähän sellanen lasten juttu ja kehittyneimmätkin sielut saattavat siihen lapsena ollessaan syyllistyä. Huvittava ajatus sinänsä, että mitäs sitten tehdään kun kukaan ei enää suostu kiusaamaan kun tartteis vähän saada kiusausta? Ehkä roolileikeissä sitten voimme tuonkin homman hoitaa? Lapsenmielisyys on siis todellakin se "taivasten valtakunta"! ;-)

Ainahan voidaan mennä virtuaalimaailmaan kiusattavaksi!

Se on tulevaisuutta! ;-)

Ganda kirjoitti:

Jos näitä kiusaamisasioitakin vähän miettii, niin kyllähän sitäkin joutuu kokemaan varmasti lähes joka elämässään. Lukuisissa elämissä on varmasti paljon vanhan kertaustakin, mutta seuraavalla kerralla onkin jo vähän taitavampi sietämään kiusaamista tai kiusaamaankin vähän inhimillisemmin, niin ettei enää heti iske toista kirveellä päähän, vaan antaakin nyt vuorostaan pilkkakirveestä. Sanoohan ne jotain ettei haukku haavaa tee. ;) No, henkistäkin kiusamista on eri asteista...

Jos itseäni ajattelen niin olen tässä elämässäni kokenut sekä kiusaamista, että kiusaajana olemista. "Vanhana" sitä on ilmeisesti kuitenkin tullut jo "immuuniksi" ja moiset asiat ovat tulleet ja menneet, eikä niitä ole jäänyt mitenkään sen enempiä murehtimaan/märehtimään. Eniten tässä potuttaa se jos on jotain loukannut, kuin että on joutunut itse loukatuksi.

Ehkä todellisessa rakkaudessakin on aina hitunen kiusaamistakin. Pitää siis oppia kiusaamaankin oikealla tavalla ja siihenkin taitaa mennä muutama elämä. ;-)

Eiköhän tuota kiusaamistakin voida aina jotenkin järjestää vaikka ihmiskunta olisikin jo kehittynyt siitä ohi? Huvitti vähän tuo ajatus, että mistäs ne kiusaamisen kokemukset sitten saadaan, jos kukaan ei enää kiusaa ketään? XD

Kaikkein pahin kiusaaja kun taitaa arvon Q olla ihminen itse itselleen. Kyllä se kokemus sieltä saadaan vaikka kukaan muu ei enää meitä kiusaisikaan. Kiusaaminen on muutenkin vähän sellanen lasten juttu ja kehittyneimmätkin sielut saattavat siihen lapsena ollessaan syyllistyä. Huvittava ajatus sinänsä, että mitäs sitten tehdään kun kukaan ei enää suostu kiusaamaan kun tartteis vähän saada kiusausta? Ehkä roolileikeissä sitten voimme tuonkin homman hoitaa? Lapsenmielisyys on siis todellakin se "taivasten valtakunta"! ;-)

Ainahan voidaan mennä virtuaalimaailmaan kiusattavaksi!

Se on tulevaisuutta! ;-)

Lue lisää

Niin muuten, kyllä ihminen osaa itsekin itseään kiusata. Vähänkin kypsähtäneempään sieluun on päässyt pinttymään kaikenlaisia katumuksia ja kieroutumia, joissa on kyllä rutosti työstämistä vielä siinäkin vaiheessa kun ulkomaailma olisi jo about suhteellisen valmis jättämään ihmisen rauhaan. (Jos se nyt ikinä sitä tekee, mutta rauhahan lopulta on toki mielentila ja saavutettavissa nimenomaan itserääkkäyksen lopettamalla.)

Luulen melkeinpä että monet ns. pyhät kirjat itseasiassa kertovat ihmisen sisäisestä tilasta, vaikka näennäisesti kirjassa olisikin jos vaikka mitä sotimista ja riehumista. Tämän ajatuksen olen kyllä aikoinani imenyt teosofiasta (kun tuli luettua kaikenmaailman Kalevalan ja Ilmestyskirjan avaimia etc.) mutta kyllä se ajatus minua edelleenkin viehättää, vaikken nimenomaisesti teosofi katsokaan olevani. Ihmismielen on helpompi muistaa tarinoita joissa on suuria sankareita ja hirvittäviä demooooneita, joten parhaiten saa noita viisauksia välittymään sukupolvelta toiselle kun pukee ne tarinan (myytin) muotoon.

Telkusta olen seurannut Mahabharata-sarjaa, ja kyllähän se silkkaa mielen liikehdintää on ja sen ovat tekijätkin tajunneet, tehdestään ulosannista kovin viitteellisen.

Vaikka Mahabharatahan on tiätty tällaiselle paatuneelle ancient astronautikolle muutakin kuin hengellinen eepos. Siellä ne pommit paukkui ja lentokoneet lennähteli vuosituhansia sitten kenties...

Qadesha kirjoitti:

Niin muuten, kyllä ihminen osaa itsekin itseään kiusata. Vähänkin kypsähtäneempään sieluun on päässyt pinttymään kaikenlaisia katumuksia ja kieroutumia, joissa on kyllä rutosti työstämistä vielä siinäkin vaiheessa kun ulkomaailma olisi jo about suhteellisen valmis jättämään ihmisen rauhaan. (Jos se nyt ikinä sitä tekee, mutta rauhahan lopulta on toki mielentila ja saavutettavissa nimenomaan itserääkkäyksen lopettamalla.)

Luulen melkeinpä että monet ns. pyhät kirjat itseasiassa kertovat ihmisen sisäisestä tilasta, vaikka näennäisesti kirjassa olisikin jos vaikka mitä sotimista ja riehumista. Tämän ajatuksen olen kyllä aikoinani imenyt teosofiasta (kun tuli luettua kaikenmaailman Kalevalan ja Ilmestyskirjan avaimia etc.) mutta kyllä se ajatus minua edelleenkin viehättää, vaikken nimenomaisesti teosofi katsokaan olevani. Ihmismielen on helpompi muistaa tarinoita joissa on suuria sankareita ja hirvittäviä demooooneita, joten parhaiten saa noita viisauksia välittymään sukupolvelta toiselle kun pukee ne tarinan (myytin) muotoon.

Telkusta olen seurannut Mahabharata-sarjaa, ja kyllähän se silkkaa mielen liikehdintää on ja sen ovat tekijätkin tajunneet, tehdestään ulosannista kovin viitteellisen.

Vaikka Mahabharatahan on tiätty tällaiselle paatuneelle ancient astronautikolle muutakin kuin hengellinen eepos. Siellä ne pommit paukkui ja lentokoneet lennähteli vuosituhansia sitten kenties...

Lue lisää

Se voipi olla juu, että se on nimenomaan "kypsemmän" ongelma tämä itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on. "Nuoremmat" näkevät mielummin vian kaikissa muissa kuin itsessään, kun "vanhat" on taas outoja "liihottajia", hulluiksikin usein epäiltyjä. "Kypsä" siinä välissä näkee molemmat puolet, eikä tiedä oikein onko lintu vai kala, sankari vai hullu? ;)

Kaipa se on yksi tärkeimpiä asioita, että oppii arvostamaan itseään ja silti pitämään egonsa hiljaisena. Siinä sitä onkin tavoitetta 50 elämän verran. Helposti sitä menee äärimmäisyydestä toiseen ennenkuin oikeasti oppii arvostamaan ja ymmärtämään "kultaista keskitietä".

Onhan se vähän surullista jos ihminen on massojen ihailema mutta ei tule itsensä kanssa sitten ollenkaan toimeen. Siinä sen näkee mikä loppupeleissä ratkaisee. Ei ole mitään hyötyä olla ziljoonien rakastama jos ei kykene itse itseään rakastamaan. Jos rakastaa itseään on myös helpompi rakastaa muitakin ja olenpa ollut jo huomaavaninani, että itseään rakastava persoona säteilee rakkautta myös ulospäin ja saa ainakin henkisimmät ihmiset ihailemaan itseään vaikka olisi ulkoisesti pelkkä puliukko! ;-)

Kaikki todellinenhan "taistelu" tapahtuu aina lopulta ihmismielessä itsessään, joten olet ihan oikein tulkinnut "pyhiä kirjoja". Nuorimpia varten kaikki pitää vain kuorruttaa kaikella ulkoisella hapatuksella jotta se herättäisi heissäkin ajatuksia siitä miten tulisi itseään "kehittää". Aluksi voidaan lähteä karkeasti dualistisesta hyvä vs paha asetelmasta mutta ymmärryksen kasvaessa niiden ero alkaa käydä yhä epäselvemmäksi kunnes ymmärtää, että hyvä ja pahakin ovat vain suhteellisia ja toinen voi jopa johtaa toiseen. Hyvyys ja pahuus ovatkin puhtaasti "testi" joka kehittää ymmärryksen lopulta niiden tuolle puolen.

Sen pituinen se...

;-)

Ganda kirjoitti:

Se voipi olla juu, että se on nimenomaan "kypsemmän" ongelma tämä itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on. "Nuoremmat" näkevät mielummin vian kaikissa muissa kuin itsessään, kun "vanhat" on taas outoja "liihottajia", hulluiksikin usein epäiltyjä. "Kypsä" siinä välissä näkee molemmat puolet, eikä tiedä oikein onko lintu vai kala, sankari vai hullu? ;)

Kaipa se on yksi tärkeimpiä asioita, että oppii arvostamaan itseään ja silti pitämään egonsa hiljaisena. Siinä sitä onkin tavoitetta 50 elämän verran. Helposti sitä menee äärimmäisyydestä toiseen ennenkuin oikeasti oppii arvostamaan ja ymmärtämään "kultaista keskitietä".

Onhan se vähän surullista jos ihminen on massojen ihailema mutta ei tule itsensä kanssa sitten ollenkaan toimeen. Siinä sen näkee mikä loppupeleissä ratkaisee. Ei ole mitään hyötyä olla ziljoonien rakastama jos ei kykene itse itseään rakastamaan. Jos rakastaa itseään on myös helpompi rakastaa muitakin ja olenpa ollut jo huomaavaninani, että itseään rakastava persoona säteilee rakkautta myös ulospäin ja saa ainakin henkisimmät ihmiset ihailemaan itseään vaikka olisi ulkoisesti pelkkä puliukko! ;-)

Kaikki todellinenhan "taistelu" tapahtuu aina lopulta ihmismielessä itsessään, joten olet ihan oikein tulkinnut "pyhiä kirjoja". Nuorimpia varten kaikki pitää vain kuorruttaa kaikella ulkoisella hapatuksella jotta se herättäisi heissäkin ajatuksia siitä miten tulisi itseään "kehittää". Aluksi voidaan lähteä karkeasti dualistisesta hyvä vs paha asetelmasta mutta ymmärryksen kasvaessa niiden ero alkaa käydä yhä epäselvemmäksi kunnes ymmärtää, että hyvä ja pahakin ovat vain suhteellisia ja toinen voi jopa johtaa toiseen. Hyvyys ja pahuus ovatkin puhtaasti "testi" joka kehittää ymmärryksen lopulta niiden tuolle puolen.

Sen pituinen se...

;-)

Lue lisää

Minulle ei se puliukko-guru-ukko nappaa, ja annoit siihen yhden hyvän syyn lisää. Jos nimittäin itsensä rakastaminen näkyy päällepäin, niin ei kyllä omassa paskassaan ja yrjössään makaava gubbe voi mitenkään rakastaa itseään.

Älköön nyt kukaan ymmärtäkö väärin; en todellakaan oleta että itseään rakastavat ihmiset pukeutuvat silmää riipivän hehkuvan värisiin vaatteisiin kuten jotkut nyyeitsarit tekevät, käyttävät kultakoruja, ehostavat turpavärkkinsä huolellisesti (jos naisia) etc. Mutta miten kummassa voisi rakastaa itseään ja samaan aikaan olla mahdollisimman epämiellyttävä niin omaa itseään kuin muitakin kohtaan?

Sen ymmärrän kyllä jos pitkän itseinhon puliukkokauden päätteeksi, juuri ennen kuoleman tuloa yhtäkkiä ikäänkuin oivaltaa rakkauden, eikä enää ehdi elämäänsä väkertää totaaliseksi uusiksi, eikä koe tarvistakaan. Mutta jos jää vuosikausiksi vellomaan paskaansa, niin silloin on vähintäänkin huonona esimerkkinä muille ihmisille, ja miten silloin voi rakastaa itseään? Kyllä itserakkauden pitäisi heijastua muihin ihmisiin näiden rakastamisena, koska omalla itsellä ja muiden itsillä ei ole enää mitään järkyttävää eroa... Ei enää välitä erottaa itseään muista, olettaisin siis.

Joskus mietin onko sillä niin väliä miten on suhteessa muihin ihmisiin. (En tarkoita ihmissuhteessa vaan suhteutettuna, verrattuna.) Voihan siitäkin tietysti joku jotain oppia että seuraa sitä miten välinpitämättömästi joku suhtautuu tähän maiseen hahmoonsa, ja kyllähän nuo tietyt "pyhät miehet" Intiassa makaavat vaikka paskassa osoittaakseen ettei maallisella ole enää merkitystä. (Täällä voi kyllä tulla vähän vilu, sillä sonta jäähtyy pakkasella varsin nopeasti, häh häh...)

Kyllä tässä on taas kerran asia josta löytää niin pirun monta puolta, mutta eihän mitään Ainoaa Oikeaa vastausta tarvitse olla olemassakaan. Kunhan miettii kaikenlaista lämpimikseen.

Kun olentoja on niin paljon... Ei mitenkään voi olla joka hetkeään olemassa kaikkia muita varten. Pelkästään omaa itseä varten oleminen jotenkin tuntuu luonnostaan väärältä, ainakin minusta. Ehkä olen vaan neuroottinen... Parasta olisi jos olisi itseään varten ja siinä samalla luonnostaan kaikkea varten!

Qadesha kirjoitti:

Minulle ei se puliukko-guru-ukko nappaa, ja annoit siihen yhden hyvän syyn lisää. Jos nimittäin itsensä rakastaminen näkyy päällepäin, niin ei kyllä omassa paskassaan ja yrjössään makaava gubbe voi mitenkään rakastaa itseään.

Älköön nyt kukaan ymmärtäkö väärin; en todellakaan oleta että itseään rakastavat ihmiset pukeutuvat silmää riipivän hehkuvan värisiin vaatteisiin kuten jotkut nyyeitsarit tekevät, käyttävät kultakoruja, ehostavat turpavärkkinsä huolellisesti (jos naisia) etc. Mutta miten kummassa voisi rakastaa itseään ja samaan aikaan olla mahdollisimman epämiellyttävä niin omaa itseään kuin muitakin kohtaan?

Sen ymmärrän kyllä jos pitkän itseinhon puliukkokauden päätteeksi, juuri ennen kuoleman tuloa yhtäkkiä ikäänkuin oivaltaa rakkauden, eikä enää ehdi elämäänsä väkertää totaaliseksi uusiksi, eikä koe tarvistakaan. Mutta jos jää vuosikausiksi vellomaan paskaansa, niin silloin on vähintäänkin huonona esimerkkinä muille ihmisille, ja miten silloin voi rakastaa itseään? Kyllä itserakkauden pitäisi heijastua muihin ihmisiin näiden rakastamisena, koska omalla itsellä ja muiden itsillä ei ole enää mitään järkyttävää eroa... Ei enää välitä erottaa itseään muista, olettaisin siis.

Joskus mietin onko sillä niin väliä miten on suhteessa muihin ihmisiin. (En tarkoita ihmissuhteessa vaan suhteutettuna, verrattuna.) Voihan siitäkin tietysti joku jotain oppia että seuraa sitä miten välinpitämättömästi joku suhtautuu tähän maiseen hahmoonsa, ja kyllähän nuo tietyt "pyhät miehet" Intiassa makaavat vaikka paskassa osoittaakseen ettei maallisella ole enää merkitystä. (Täällä voi kyllä tulla vähän vilu, sillä sonta jäähtyy pakkasella varsin nopeasti, häh häh...)

Kyllä tässä on taas kerran asia josta löytää niin pirun monta puolta, mutta eihän mitään Ainoaa Oikeaa vastausta tarvitse olla olemassakaan. Kunhan miettii kaikenlaista lämpimikseen.

Kun olentoja on niin paljon... Ei mitenkään voi olla joka hetkeään olemassa kaikkia muita varten. Pelkästään omaa itseä varten oleminen jotenkin tuntuu luonnostaan väärältä, ainakin minusta. Ehkä olen vaan neuroottinen... Parasta olisi jos olisi itseään varten ja siinä samalla luonnostaan kaikkea varten!

Lue lisää

Mietit näemmä paljon asioita (lämpimiksesi).. :)

Olen samaa mieltä mitä sanoit, eli minunkin mielestäni itsensä korostaminen fyysisesti ei ole todellista henkisyyttä. Pitäisi elää tässä hetkessä muiden kanssa (sitä varten täällä ollaan), eikä paeta johonkin vuorelle mietiskelemään (odottamaan valaistumista), tai olla puliukko (ellei elämäntilanne pakota olemaan). Jos makaa sonnassa tahalleen (itsetarkoituksena todistaa että maallinen elämä on yks lysti), se on samanlaista pätemistä kuin hienot vaatteet.

"Ei mitenkään voi olla joka hetkeään olemassa kaikkia muita varten."

En vissiin oikein ymmärtänyt mitä tarkoitit tuolla. Tarkoititko ettei kaikkia voi miellyttää tai palvella? Ehkei se ole ideakaan. Toisiamme varten olemme (niin hyvässä kuin pahassa), jokainen kykyjensä mukaan.

"Pelkästään omaa itseä varten oleminen jotenkin tuntuu luonnostaan väärältä, ainakin minusta.
Ehkä olen vaan neuroottinen... Parasta olisi jos olisi itseään varten ja siinä samalla luonnostaan kaikkea varten"

Niin minustakin, tai siis muotoilisin sen näin: ensin muut, sitten itse. Mielestäni niin pyhittää itsensä ja oman kehityksensä. :)

Qadesha kirjoitti:

Minulle ei se puliukko-guru-ukko nappaa, ja annoit siihen yhden hyvän syyn lisää. Jos nimittäin itsensä rakastaminen näkyy päällepäin, niin ei kyllä omassa paskassaan ja yrjössään makaava gubbe voi mitenkään rakastaa itseään.

Älköön nyt kukaan ymmärtäkö väärin; en todellakaan oleta että itseään rakastavat ihmiset pukeutuvat silmää riipivän hehkuvan värisiin vaatteisiin kuten jotkut nyyeitsarit tekevät, käyttävät kultakoruja, ehostavat turpavärkkinsä huolellisesti (jos naisia) etc. Mutta miten kummassa voisi rakastaa itseään ja samaan aikaan olla mahdollisimman epämiellyttävä niin omaa itseään kuin muitakin kohtaan?

Sen ymmärrän kyllä jos pitkän itseinhon puliukkokauden päätteeksi, juuri ennen kuoleman tuloa yhtäkkiä ikäänkuin oivaltaa rakkauden, eikä enää ehdi elämäänsä väkertää totaaliseksi uusiksi, eikä koe tarvistakaan. Mutta jos jää vuosikausiksi vellomaan paskaansa, niin silloin on vähintäänkin huonona esimerkkinä muille ihmisille, ja miten silloin voi rakastaa itseään? Kyllä itserakkauden pitäisi heijastua muihin ihmisiin näiden rakastamisena, koska omalla itsellä ja muiden itsillä ei ole enää mitään järkyttävää eroa... Ei enää välitä erottaa itseään muista, olettaisin siis.

Joskus mietin onko sillä niin väliä miten on suhteessa muihin ihmisiin. (En tarkoita ihmissuhteessa vaan suhteutettuna, verrattuna.) Voihan siitäkin tietysti joku jotain oppia että seuraa sitä miten välinpitämättömästi joku suhtautuu tähän maiseen hahmoonsa, ja kyllähän nuo tietyt "pyhät miehet" Intiassa makaavat vaikka paskassa osoittaakseen ettei maallisella ole enää merkitystä. (Täällä voi kyllä tulla vähän vilu, sillä sonta jäähtyy pakkasella varsin nopeasti, häh häh...)

Kyllä tässä on taas kerran asia josta löytää niin pirun monta puolta, mutta eihän mitään Ainoaa Oikeaa vastausta tarvitse olla olemassakaan. Kunhan miettii kaikenlaista lämpimikseen.

Kun olentoja on niin paljon... Ei mitenkään voi olla joka hetkeään olemassa kaikkia muita varten. Pelkästään omaa itseä varten oleminen jotenkin tuntuu luonnostaan väärältä, ainakin minusta. Ehkä olen vaan neuroottinen... Parasta olisi jos olisi itseään varten ja siinä samalla luonnostaan kaikkea varten!

Lue lisää

Vertauskuvani oli kieltämättä ontuva. Oishan mun pitäny muistaa sun suhtautumisesi näihin puliveivareihin. Se mitä tarkoitin oli ulkoinen vaatimattomuus. Eihän kukaan itseään arvostava nyt oksennuksissaan tietenkään kaikki päivät lillu. ;-)

Jessekin puhui ulkokultaisuuden turhuudesta.

Kyllä se usein taitaa mennä niin, että sitä on ensin sonnissaan maattava ennenkuin oppii itseään arvostamaan. Kaikkihan lähtee aina omasta itsestään eikä sitä kannata itseään liiaksi muitten eteen uhrata, kuten oivalsitkin.

;-)

einari3 kirjoitti:

Mietit näemmä paljon asioita (lämpimiksesi).. :)

Olen samaa mieltä mitä sanoit, eli minunkin mielestäni itsensä korostaminen fyysisesti ei ole todellista henkisyyttä. Pitäisi elää tässä hetkessä muiden kanssa (sitä varten täällä ollaan), eikä paeta johonkin vuorelle mietiskelemään (odottamaan valaistumista), tai olla puliukko (ellei elämäntilanne pakota olemaan). Jos makaa sonnassa tahalleen (itsetarkoituksena todistaa että maallinen elämä on yks lysti), se on samanlaista pätemistä kuin hienot vaatteet.

"Ei mitenkään voi olla joka hetkeään olemassa kaikkia muita varten."

En vissiin oikein ymmärtänyt mitä tarkoitit tuolla. Tarkoititko ettei kaikkia voi miellyttää tai palvella? Ehkei se ole ideakaan. Toisiamme varten olemme (niin hyvässä kuin pahassa), jokainen kykyjensä mukaan.

"Pelkästään omaa itseä varten oleminen jotenkin tuntuu luonnostaan väärältä, ainakin minusta.
Ehkä olen vaan neuroottinen... Parasta olisi jos olisi itseään varten ja siinä samalla luonnostaan kaikkea varten"

Niin minustakin, tai siis muotoilisin sen näin: ensin muut, sitten itse. Mielestäni niin pyhittää itsensä ja oman kehityksensä. :)

Lue lisää

...ajattelin sitä ettei kaikessa voi aina ajatella vain muiden hyvää, jos se tulee ns. kalliiksi omalle itselle. Jonkinlainen tasapaino pitäisi löytyä 'minän' ja 'meidän' välille.

Mikähän olisi hyvä esimerkki... No, tietysti tulee mieleen sellainen uhrautuva äitee joka on aina ja kaikkialla olemassa vain muiden palvelijana. Kaikkihan aavistavat millainen karhunpalvelus tässä voi mahdollistua, kun ei kakaroista kasva kusipäitä kummempia, kun tottuvat siihen että aina on joku passaamassa ja putsaamassa sotkut.

Tai jos omassa sydämessä on tietty kaipuu tehdä jotain asiaa, mutta sitä pitää aina vaan lykätä ja lykätä kun ihmisten kanssa tulee kaikenlaisia velvollisuuksia hoidettavaksi, tai pyydetään suoraan apua siihen, tähän ja tuohon, eikä pysty kieltäytymään.

Jeesuskin sanoi että rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin ITSEÄSI, joten tässähän se jippo piileekin - saattaisiko joskus joku pakottava pyrkimys sisällämme ollakin itsestään Hengestä lähtöisin? Tarve vaikkapa luoda joku taideteos, ja sitten taiteilijaa tullaan syyllistämään että kovinpas olet sinä itsekäs kun ajattelet vain sitä omaa nautintoasi ja täyttymystäsi ja tässä näkee kakarat nälkää ja kumppani ei saa sitä sun tätä jne. (Pirullinen tilanne.)

Ja kuitenkin maailmamme ja sivistyksemme olisi ollut paljon köyhempi ilman ihmisiä jotka ovat "itsekkäästi" keskittyneet siihen minkä kokevat tärkeämmäksi jopa kuin päivittäisen ihmisten kanssa oleilun ja aineellisten tarpeiden tyydyttämisen.

Mutta tietenkin... kollektiivisella tasolla kun tekee sitä mitä sydän halajaa ja mihin henki palavasti pyrkii, niin siinähän KUITENKIN on olemassa nimenomaan kaikkea, koko kokonaisuutta varten. Se on väistämätöntä.

Ganda kirjoitti:

Vertauskuvani oli kieltämättä ontuva. Oishan mun pitäny muistaa sun suhtautumisesi näihin puliveivareihin. Se mitä tarkoitin oli ulkoinen vaatimattomuus. Eihän kukaan itseään arvostava nyt oksennuksissaan tietenkään kaikki päivät lillu. ;-)

Jessekin puhui ulkokultaisuuden turhuudesta.

Kyllä se usein taitaa mennä niin, että sitä on ensin sonnissaan maattava ennenkuin oppii itseään arvostamaan. Kaikkihan lähtee aina omasta itsestään eikä sitä kannata itseään liiaksi muitten eteen uhrata, kuten oivalsitkin.

;-)

Lue lisää

...veivarit ovat toki näin abstraktillakin tasolla kovin opettavaisia, koska he ovat taas kerran yksi ulottuvuus minkä avulla hahmottaa juuri näitä asioita että mikä on omasta mielestä tärkeää ja mikä ei. Olen onnekseni elämässäni tuntenut pari puliuden tai muun mömmöilyn asteella ollutta ihmistä jotka ovat havainneet tilansa kurjuuden ja ponnistaneet siitä poispäin - kumpikin korostaen henkisyyttä elämässään ilman että on pitänyt uskovaisuuteen humpsahtaa. Tämän vuoksi en usko että henkinen ihminen jää paskaan makaamaan. Sehän on laiskuutta...

Psyykkisessä kakkendaalissa makoilu on tietysti eri asia ja siihen taidan syyllistyä itse. Siis sellaiseen ettei kauheammin oikein jaksa työstää itseään, pois peloista ja sen sellaisesta. Oli vuosikausia syvä syyllisyys siitä että olen niin keskeneräinen ja blaa blaa, nykyään en paljon jaksa piitata. Olen mitä olen ja jos ei kelpaa niin ei väkiste päkiste... ;)

Qadesha kirjoitti:

...ajattelin sitä ettei kaikessa voi aina ajatella vain muiden hyvää, jos se tulee ns. kalliiksi omalle itselle. Jonkinlainen tasapaino pitäisi löytyä 'minän' ja 'meidän' välille.

Mikähän olisi hyvä esimerkki... No, tietysti tulee mieleen sellainen uhrautuva äitee joka on aina ja kaikkialla olemassa vain muiden palvelijana. Kaikkihan aavistavat millainen karhunpalvelus tässä voi mahdollistua, kun ei kakaroista kasva kusipäitä kummempia, kun tottuvat siihen että aina on joku passaamassa ja putsaamassa sotkut.

Tai jos omassa sydämessä on tietty kaipuu tehdä jotain asiaa, mutta sitä pitää aina vaan lykätä ja lykätä kun ihmisten kanssa tulee kaikenlaisia velvollisuuksia hoidettavaksi, tai pyydetään suoraan apua siihen, tähän ja tuohon, eikä pysty kieltäytymään.

Jeesuskin sanoi että rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin ITSEÄSI, joten tässähän se jippo piileekin - saattaisiko joskus joku pakottava pyrkimys sisällämme ollakin itsestään Hengestä lähtöisin? Tarve vaikkapa luoda joku taideteos, ja sitten taiteilijaa tullaan syyllistämään että kovinpas olet sinä itsekäs kun ajattelet vain sitä omaa nautintoasi ja täyttymystäsi ja tässä näkee kakarat nälkää ja kumppani ei saa sitä sun tätä jne. (Pirullinen tilanne.)

Ja kuitenkin maailmamme ja sivistyksemme olisi ollut paljon köyhempi ilman ihmisiä jotka ovat "itsekkäästi" keskittyneet siihen minkä kokevat tärkeämmäksi jopa kuin päivittäisen ihmisten kanssa oleilun ja aineellisten tarpeiden tyydyttämisen.

Mutta tietenkin... kollektiivisella tasolla kun tekee sitä mitä sydän halajaa ja mihin henki palavasti pyrkii, niin siinähän KUITENKIN on olemassa nimenomaan kaikkea, koko kokonaisuutta varten. Se on väistämätöntä.

Lue lisää

"Kaikkihan aavistavat millainen karhunpalvelus tässä voi mahdollistua, kun ei kakaroista kasva kusipäitä kummempia, kun tottuvat siihen että aina on joku passaamassa ja putsaamassa sotkut."

Niinpä, muttä Äiti ei olekaan silloin vielä oivaltanut mikä on lasten hyväksi.

"mutta sitä pitää aina vaan lykätä ja lykätä kun ihmisten kanssa tulee kaikenlaisia velvollisuuksia hoidettavaksi, tai pyydetään suoraan apua siihen, tähän ja tuohon, eikä pysty kieltäytymään."

Niin sehän riippuu tietysti tapauksesta, että kuinka akuuttia avuntarve on. Jos sydämmessä on kaipuu tehdä jotain, niin silloin olisi ehkä syytä tehdä se. Sanoihan Jeesuskin myöskin (muistaakseni), että: "Parempi tyydyttää himonsa, kuin palaa himon tulessa." Ei siitäkään ole muille iloa eikä apua jos tekee itsestään onnettoman kieltämällä itseltään hyvinvoinnin.

"Ja kuitenkin maailmamme ja sivistyksemme olisi ollut paljon köyhempi ilman ihmisiä jotka ovat "itsekkäästi" keskittyneet siihen minkä kokevat tärkeämmäksi jopa kuin päivittäisen ihmisten kanssa oleilun ja aineellisten tarpeiden tyydyttämisen."

Niinpä, Einsteinkin kuvaili itseään tunne-elämän epäonnistujaksi, mutta monet suuret nerot tai taiteilijat ovat olleet myös yksinäisiä susia, ja heillä ei ole ollut perhettä velvoitteena. Onhan se osittain yhteikunnankin vika, että luovat ihmiset joutuvat elämään köyhyydessä. Sen masterpiissin luomisesta kun ei voi olla varma, ja tuotannollisista ja taloudellisista syistä sellaista ei voi tukea. Suomen nyky-yhteiskunta tosin tarjoaa perustoimeentulon kaikille. Toisaalta voidaanhan siitä kärsimyksestäkin jotain oppia, minkä luova ihminen "itsekkyydessään" perheelleen aiheuttaa. Ehkä siinäkin haetaan tasapainoa.

"Se on väistämätöntä."

Näinhän se on. Ei tulta vakan alle, ei myöskään toisen persauksen.

Qadesha kirjoitti:

...veivarit ovat toki näin abstraktillakin tasolla kovin opettavaisia, koska he ovat taas kerran yksi ulottuvuus minkä avulla hahmottaa juuri näitä asioita että mikä on omasta mielestä tärkeää ja mikä ei. Olen onnekseni elämässäni tuntenut pari puliuden tai muun mömmöilyn asteella ollutta ihmistä jotka ovat havainneet tilansa kurjuuden ja ponnistaneet siitä poispäin - kumpikin korostaen henkisyyttä elämässään ilman että on pitänyt uskovaisuuteen humpsahtaa. Tämän vuoksi en usko että henkinen ihminen jää paskaan makaamaan. Sehän on laiskuutta...

Psyykkisessä kakkendaalissa makoilu on tietysti eri asia ja siihen taidan syyllistyä itse. Siis sellaiseen ettei kauheammin oikein jaksa työstää itseään, pois peloista ja sen sellaisesta. Oli vuosikausia syvä syyllisyys siitä että olen niin keskeneräinen ja blaa blaa, nykyään en paljon jaksa piitata. Olen mitä olen ja jos ei kelpaa niin ei väkiste päkiste... ;)

Lue lisää

Kaikki henkinen herääminenhän vaatii aikaa ja joillakin se aika menee puliukkona palloillessa. Mitä rankempia juttuja ihmisellä on takanaan, niin sitä henkisempänä hänet ainakin itse koen. Ihmiset aina jaksavat ulista vaikeuksistaan, kun eivät näe niissä valtavaa mahdollisuutta kasvaa henkisesti. Voimakkaaksi voi tulla ainoastaan heikkouden kautta ja siksi kaikenmaailman siloposkigurut eivät itseäni ainakaan olemuksellaan vakuuta.

Guruiluhan on yksi egon ansa lisää ja olenkin usein sanonut heidän olevan lähes järjestäen vielä "nuoria" sieluja. Oikeat keissit erottaakin siitä, että he ovat ensin käyneet suuren kamppailun itsensä kanssa ennenkuin ovat tiedostaneet tehtävänsä. Jeesus ja Buddhahan kävivät juuri ensin itsensä kanssa tällaisen taistelun. Ehkä heillä oli jopa tietynlaista vastenmielisyyttä tehtäväänsä kohtaan? Jeesuskin höpisi jatkuvasti, että ei ole tästä maailmasta ja linnuillakin on kotinsa mutta ihmisen pojalla ei ja muuta vähän kummaa.

Eihän se nyt tietenkään siinä mielessä ole mitenkään ihmeellistä jos kyseessä on jo vanha sielu, joka on läpeensä kyllästynyt tähän touhuun . Vain toinen "vanha" voi ymmärtää toista "vanhaa" ja kun "nuoret" ovat yrittäneet ymmärtää "vanhaa" niin verenvuodatusta ja kaikenmaailman kieroitumiahan siinä on sitten syntynyt. Miten nuori voisikaan vielä ymmärtää vanhaa kun ei ole sitä vielä omakohtaisesti kokenut? Vanhan taas on helmpompi ymmärtää nuorempaa koska on itsekin sellainen aikanaan ollut. Niin simppeliä!

Nuoremmat tietysti aina kapinoivat sitä vastaa, että olisi muka olemassa joitain "vanhoja". He ajattelevat heti, että tällainen uskoo olevansa heitä jotenkin parempi.

Tuli tuossa mieleen kun ajattelin sitä miten nuori sielu kokee Jumalan ja miten se eroo taas vanhan kokemuksesta? Nuoret sielut näyttäisivät saavan ihan konkreettisia todisteita, kuten kaikenmaailman näkyjä yms. Joku Paavali voisi olla hyvä esimerkki tästä. Kristinusko siis todellakin toimii täysillä jos kyseessä on nuorempi sielu. Tämä tietysti koskee kaikki muitakin uskontoja. Pitääkin vaan ymmärtää uskonnot nuorien sielujen "hengellisinä leikkikehinä".

Mutta "vanhahan" ei enää mitään "todisteita" enää saa vaan hän on jo sillä "tasolla", että pitää henkiset/hengelliset asiat käsittää jo ilman todisteitakin. Se, että tuntuu ettei koe enää mitään suuria henkisiä ekstaaseja saattakin olla merkkinä siitä, että niiden aika on jo ohitse. On henkisesti/hengellisesti paljon suurempi haaste jäädä "pimeään" kuin, että on kokoajan ekstaasissa. Sullakin on vissiin viime vuosina ollut kovin "hiljasta" tälle henkisellä saralla mutta ehkä olet vain ladannut akkujasi ja musta kyllä vähän tuntuu, että mitä henkisempi ihmisestä tulee, niin sitä vähemmän mitkään ekstaasit jaksaa kiinnostaa. Viisaus on se todellinen saavutus jonka jälkeen kaikki henkinen harjoitus tuntuu melko lapselliselta. Eikös se Buddhakin todennut, että paskaakos mä tässä puun alla meditoin ja samalla hetkellä hän valaistui.

Monia "henkisen tien" kulkijoita ehkä masentaa se, että siinäkö kaikki? Pelkästään viisaudenko takia kaikki tämä vaiva? Rahaa, seksiä ja vaikutusvaltaahan tässä tarvitsisin? Niitä vartenhan moni "suuri guru" täällä guruilee! Hedelmistään kyllä puu tunnetaan! ;-)

Viisauden merkitystä elämässä ei enää nykyisin tahdota ymmärtää. Elämästä on tullut nössömäisen helppoa. Riennetään tyydyttämään kaikki halut hetkestä toiseen. Tietenkin on yleensä parempi, että ihminen tyydyttää halunsa kuin jää tyydyttämättömäksi, kuten tuossa yhdessä viestissä mainitsitkin. On joukko ihmisiä, jotka kykenevät esim. selibaattiin mutta selibaatissa elää myös paljon sellaisia joille se ei ole hyväksi ja heidän olisikin parempi elää jollain muulla tavalla. Tietysti ihmisen pitää tehdä ensin väärällä tavalla kuvittelemaansa hyvää, ennenkuin moni asia hänelle valkenee. Joku ryyppää 50 vuotta ja yhtäkkiä "valaistuu", joku toinen taas näkee kovasti vaivaa ja tutkii ahkerasti maailmaa 50 vuotta ja "valaistuu". Teitä on monia. Ehkä "vanha" voikin tehdä asiat ihan miten päin vaan ja lopputulos on aina sama. Mutta kaikkihan eivät ole vanhoja ja heidän on vain elettävä reinkarnaationsa ja odottettava "hetkeään". Moni tietysti pettyy, osa jopa katkeroituu kuultuaan, että heillä on vielä elämiä edessään, mutta onneksi heistäkin tarpeistaan huolehditaan. Joskus tietysti tapaa jonkun fanaattisen "henkisen tien" kulkijan, joka on kovasti sitä mieltä, että tottakai kuka tahansa voi "valaistua" vaikka heti tässä ja nyt, jos niin vain haluaa. Tätä aikaahan se tietenkin vaan on ja kaikki haluaa kaiken tässä, heti ja nyt! Se koskee ihan samalla tavalla niin henkisyyttä kuin materialismiakin.

Buddha tosin tais sanoa, että kaikki ovat valaistuneita, he eivät vain tiedä sitä. Huumorintaju on taivaallista ja sellaisena tämäkin heitto on ymmärrettävä. ;-)

Aina jaksen kyllä "saarnata" myös sitä, että aikamme "pimeys" on myös suuri mahdollisuus henkistyä nopeammin kuin ehkä koskaan aiemmin. Maailmassamme ei taida olleen koskaan aiemmin vähemmän taikauskoa kuin nykyisin vaikka sitä edelleenkin esiintyy harmittavan paljon.

>>Oli vuosikausia syvä syyllisyys siitä että olen niin keskeneräinen ja blaa blaa, nykyään en paljon jaksa piitata. Olen mitä olen ja jos ei kelpaa niin ei väkiste päkiste... ;)

Ganda kirjoitti:

Kaikki henkinen herääminenhän vaatii aikaa ja joillakin se aika menee puliukkona palloillessa. Mitä rankempia juttuja ihmisellä on takanaan, niin sitä henkisempänä hänet ainakin itse koen. Ihmiset aina jaksavat ulista vaikeuksistaan, kun eivät näe niissä valtavaa mahdollisuutta kasvaa henkisesti. Voimakkaaksi voi tulla ainoastaan heikkouden kautta ja siksi kaikenmaailman siloposkigurut eivät itseäni ainakaan olemuksellaan vakuuta.

Guruiluhan on yksi egon ansa lisää ja olenkin usein sanonut heidän olevan lähes järjestäen vielä "nuoria" sieluja. Oikeat keissit erottaakin siitä, että he ovat ensin käyneet suuren kamppailun itsensä kanssa ennenkuin ovat tiedostaneet tehtävänsä. Jeesus ja Buddhahan kävivät juuri ensin itsensä kanssa tällaisen taistelun. Ehkä heillä oli jopa tietynlaista vastenmielisyyttä tehtäväänsä kohtaan? Jeesuskin höpisi jatkuvasti, että ei ole tästä maailmasta ja linnuillakin on kotinsa mutta ihmisen pojalla ei ja muuta vähän kummaa.

Eihän se nyt tietenkään siinä mielessä ole mitenkään ihmeellistä jos kyseessä on jo vanha sielu, joka on läpeensä kyllästynyt tähän touhuun . Vain toinen "vanha" voi ymmärtää toista "vanhaa" ja kun "nuoret" ovat yrittäneet ymmärtää "vanhaa" niin verenvuodatusta ja kaikenmaailman kieroitumiahan siinä on sitten syntynyt. Miten nuori voisikaan vielä ymmärtää vanhaa kun ei ole sitä vielä omakohtaisesti kokenut? Vanhan taas on helmpompi ymmärtää nuorempaa koska on itsekin sellainen aikanaan ollut. Niin simppeliä!

Nuoremmat tietysti aina kapinoivat sitä vastaa, että olisi muka olemassa joitain "vanhoja". He ajattelevat heti, että tällainen uskoo olevansa heitä jotenkin parempi.

Tuli tuossa mieleen kun ajattelin sitä miten nuori sielu kokee Jumalan ja miten se eroo taas vanhan kokemuksesta? Nuoret sielut näyttäisivät saavan ihan konkreettisia todisteita, kuten kaikenmaailman näkyjä yms. Joku Paavali voisi olla hyvä esimerkki tästä. Kristinusko siis todellakin toimii täysillä jos kyseessä on nuorempi sielu. Tämä tietysti koskee kaikki muitakin uskontoja. Pitääkin vaan ymmärtää uskonnot nuorien sielujen "hengellisinä leikkikehinä".

Mutta "vanhahan" ei enää mitään "todisteita" enää saa vaan hän on jo sillä "tasolla", että pitää henkiset/hengelliset asiat käsittää jo ilman todisteitakin. Se, että tuntuu ettei koe enää mitään suuria henkisiä ekstaaseja saattakin olla merkkinä siitä, että niiden aika on jo ohitse. On henkisesti/hengellisesti paljon suurempi haaste jäädä "pimeään" kuin, että on kokoajan ekstaasissa. Sullakin on vissiin viime vuosina ollut kovin "hiljasta" tälle henkisellä saralla mutta ehkä olet vain ladannut akkujasi ja musta kyllä vähän tuntuu, että mitä henkisempi ihmisestä tulee, niin sitä vähemmän mitkään ekstaasit jaksaa kiinnostaa. Viisaus on se todellinen saavutus jonka jälkeen kaikki henkinen harjoitus tuntuu melko lapselliselta. Eikös se Buddhakin todennut, että paskaakos mä tässä puun alla meditoin ja samalla hetkellä hän valaistui.

Monia "henkisen tien" kulkijoita ehkä masentaa se, että siinäkö kaikki? Pelkästään viisaudenko takia kaikki tämä vaiva? Rahaa, seksiä ja vaikutusvaltaahan tässä tarvitsisin? Niitä vartenhan moni "suuri guru" täällä guruilee! Hedelmistään kyllä puu tunnetaan! ;-)

Viisauden merkitystä elämässä ei enää nykyisin tahdota ymmärtää. Elämästä on tullut nössömäisen helppoa. Riennetään tyydyttämään kaikki halut hetkestä toiseen. Tietenkin on yleensä parempi, että ihminen tyydyttää halunsa kuin jää tyydyttämättömäksi, kuten tuossa yhdessä viestissä mainitsitkin. On joukko ihmisiä, jotka kykenevät esim. selibaattiin mutta selibaatissa elää myös paljon sellaisia joille se ei ole hyväksi ja heidän olisikin parempi elää jollain muulla tavalla. Tietysti ihmisen pitää tehdä ensin väärällä tavalla kuvittelemaansa hyvää, ennenkuin moni asia hänelle valkenee. Joku ryyppää 50 vuotta ja yhtäkkiä "valaistuu", joku toinen taas näkee kovasti vaivaa ja tutkii ahkerasti maailmaa 50 vuotta ja "valaistuu". Teitä on monia. Ehkä "vanha" voikin tehdä asiat ihan miten päin vaan ja lopputulos on aina sama. Mutta kaikkihan eivät ole vanhoja ja heidän on vain elettävä reinkarnaationsa ja odottettava "hetkeään". Moni tietysti pettyy, osa jopa katkeroituu kuultuaan, että heillä on vielä elämiä edessään, mutta onneksi heistäkin tarpeistaan huolehditaan. Joskus tietysti tapaa jonkun fanaattisen "henkisen tien" kulkijan, joka on kovasti sitä mieltä, että tottakai kuka tahansa voi "valaistua" vaikka heti tässä ja nyt, jos niin vain haluaa. Tätä aikaahan se tietenkin vaan on ja kaikki haluaa kaiken tässä, heti ja nyt! Se koskee ihan samalla tavalla niin henkisyyttä kuin materialismiakin.

Buddha tosin tais sanoa, että kaikki ovat valaistuneita, he eivät vain tiedä sitä. Huumorintaju on taivaallista ja sellaisena tämäkin heitto on ymmärrettävä. ;-)

Aina jaksen kyllä "saarnata" myös sitä, että aikamme "pimeys" on myös suuri mahdollisuus henkistyä nopeammin kuin ehkä koskaan aiemmin. Maailmassamme ei taida olleen koskaan aiemmin vähemmän taikauskoa kuin nykyisin vaikka sitä edelleenkin esiintyy harmittavan paljon.

>>Oli vuosikausia syvä syyllisyys siitä että olen niin keskeneräinen ja blaa blaa, nykyään en paljon jaksa piitata. Olen mitä olen ja jos ei kelpaa niin ei väkiste päkiste... ;)

Lue lisää

Hei, politiikkahan oli nuorien puuhailua.. ;) No vitsi..

Viisasta pohdintaa vanhoista sieluista. :) Sotkenpa keskusteluun hieman oman "erikoisalueeni" pohdintaa:

"Viisauden merkitystä ei voi korostaa liikaa ja nykyajassa sillä onkin valtaisia tilaus."

Niinpä, sinäkin tiedostat tämän. Itse uskon, että tulevaisuus tulee muuttumaankin vielä enemmän siihen suuntaan eli viisautta tullaan arvostamaan. En tiedä kuinka tuttuja asioita sinulle ovat (sen tiedän ettei Q ainakaan julkisesti usko ennenkuin näkee (kai?)), mutta kyse on siis tietoisuuden noususta, ja siitä että mielestä tulee sen myötä entistä vastaanottavaisempi uusille asioille (näillekin). Vesimiehen aikakaudellahan siis ihmiset itsenäistyvät henkisyydessään enemmän ja vanhat sielut ottavat enemmän kontrollia. (Jyvät akanoista). Eli siis politiikassakin tulee kuviot muuttumaan.

Jos jotain kyllästyttää että otan asian usein esille, koska mielestäni se on ajankohtainen silloin kun pohditaan maailman tilaa ja muutenkin (itseäni kiinostaa :)). Sillä jolla on, se antaa, eikös se niin mene? Ettei kukaan ota tätä guruiluna.. ;)

Tällaista tähän väliin.. :)

einari3 kirjoitti:

Hei, politiikkahan oli nuorien puuhailua.. ;) No vitsi..

Viisasta pohdintaa vanhoista sieluista. :) Sotkenpa keskusteluun hieman oman "erikoisalueeni" pohdintaa:

"Viisauden merkitystä ei voi korostaa liikaa ja nykyajassa sillä onkin valtaisia tilaus."

Niinpä, sinäkin tiedostat tämän. Itse uskon, että tulevaisuus tulee muuttumaankin vielä enemmän siihen suuntaan eli viisautta tullaan arvostamaan. En tiedä kuinka tuttuja asioita sinulle ovat (sen tiedän ettei Q ainakaan julkisesti usko ennenkuin näkee (kai?)), mutta kyse on siis tietoisuuden noususta, ja siitä että mielestä tulee sen myötä entistä vastaanottavaisempi uusille asioille (näillekin). Vesimiehen aikakaudellahan siis ihmiset itsenäistyvät henkisyydessään enemmän ja vanhat sielut ottavat enemmän kontrollia. (Jyvät akanoista). Eli siis politiikassakin tulee kuviot muuttumaan.

Jos jotain kyllästyttää että otan asian usein esille, koska mielestäni se on ajankohtainen silloin kun pohditaan maailman tilaa ja muutenkin (itseäni kiinostaa :)). Sillä jolla on, se antaa, eikös se niin mene? Ettei kukaan ota tätä guruiluna.. ;)

Tällaista tähän väliin.. :)

Lue lisää

    "Eikös se Buddhakin todennut, että paskaakos mä tässä puun alla meditoin ja samalla hetkellä hän valaistui."

Heh.. Mitäs muuten teikäläiset käsittävät valaistumisella? Yhteyttä sieluitseen eli laajempaa tietoisuutta, jonkun asian oivaltamista eli lamppua pään päällä vai jotain muuta? Vai voiko sitä edes kuvata millään yhdellä asialla, jos siihen liittyy energioiden virtaamisia (chakrat auki ja kundaliinit nousussa) jne...

En muuten edes tiedä mitä valaistuminen tarkalleen on buddhalaisuudessa (*häpeää nurkassa*).

Itse ajattelisin että se olisi tuota yhteyttä sieluun, siis tiedostaisi enemmän asioita itsestään ja muutenkin ja pysyisi elämään rauhassa ja kohtaamaan asiat rauhallisesti. Tulee siis henkisen kehityksen myötä ja monien elämien kautta sekä omana itsenään oleminen edellyttää egon minimoimista.

einari3 kirjoitti:

Hei, politiikkahan oli nuorien puuhailua.. ;) No vitsi..

Viisasta pohdintaa vanhoista sieluista. :) Sotkenpa keskusteluun hieman oman "erikoisalueeni" pohdintaa:

"Viisauden merkitystä ei voi korostaa liikaa ja nykyajassa sillä onkin valtaisia tilaus."

Niinpä, sinäkin tiedostat tämän. Itse uskon, että tulevaisuus tulee muuttumaankin vielä enemmän siihen suuntaan eli viisautta tullaan arvostamaan. En tiedä kuinka tuttuja asioita sinulle ovat (sen tiedän ettei Q ainakaan julkisesti usko ennenkuin näkee (kai?)), mutta kyse on siis tietoisuuden noususta, ja siitä että mielestä tulee sen myötä entistä vastaanottavaisempi uusille asioille (näillekin). Vesimiehen aikakaudellahan siis ihmiset itsenäistyvät henkisyydessään enemmän ja vanhat sielut ottavat enemmän kontrollia. (Jyvät akanoista). Eli siis politiikassakin tulee kuviot muuttumaan.

Jos jotain kyllästyttää että otan asian usein esille, koska mielestäni se on ajankohtainen silloin kun pohditaan maailman tilaa ja muutenkin (itseäni kiinostaa :)). Sillä jolla on, se antaa, eikös se niin mene? Ettei kukaan ota tätä guruiluna.. ;)

Tällaista tähän väliin.. :)

Lue lisää

>>En tiedä kuinka tuttuja asioita sinulle ovat (sen tiedän ettei Q ainakaan julkisesti usko ennenkuin näkee (kai?)), mutta kyse on siis tietoisuuden noususta, ja siitä että mielestä tulee sen myötä entistä vastaanottavaisempi uusille asioille (näillekin). Vesimiehen aikakaudellahan siis ihmiset itsenäistyvät henkisyydessään enemmän ja vanhat sielut ottavat enemmän kontrollia. (Jyvät akanoista). Eli siis politiikassakin tulee kuviot muuttumaan. >Jos jotain kyllästyttää että otan asian usein esille, koska mielestäni se on ajankohtainen silloin kun pohditaan maailman tilaa ja muutenkin (itseäni kiinostaa :)).>Heh.. Mitäs muuten teikäläiset käsittävät valaistumisella? Yhteyttä sieluitseen eli laajempaa tietoisuutta, jonkun asian oivaltamista eli lamppua pään päällä vai jotain muuta? Vai voiko sitä edes kuvata millään yhdellä asialla, jos siihen liittyy energioiden virtaamisia (chakrat auki ja kundaliinit nousussa) jne... >En muuten edes tiedä mitä valaistuminen tarkalleen on buddhalaisuudessa (*häpeää nurkassa*). >Itse ajattelisin että se olisi tuota yhteyttä sieluun, siis tiedostaisi enemmän asioita itsestään ja muutenkin ja pysyisi elämään rauhassa ja kohtaamaan asiat rauhallisesti. Tulee siis henkisen kehityksen myötä ja monien elämien kautta sekä omana itsenään oleminen edellyttää egon minimoimista.

Ganda kirjoitti:

Kaikki henkinen herääminenhän vaatii aikaa ja joillakin se aika menee puliukkona palloillessa. Mitä rankempia juttuja ihmisellä on takanaan, niin sitä henkisempänä hänet ainakin itse koen. Ihmiset aina jaksavat ulista vaikeuksistaan, kun eivät näe niissä valtavaa mahdollisuutta kasvaa henkisesti. Voimakkaaksi voi tulla ainoastaan heikkouden kautta ja siksi kaikenmaailman siloposkigurut eivät itseäni ainakaan olemuksellaan vakuuta.

Guruiluhan on yksi egon ansa lisää ja olenkin usein sanonut heidän olevan lähes järjestäen vielä "nuoria" sieluja. Oikeat keissit erottaakin siitä, että he ovat ensin käyneet suuren kamppailun itsensä kanssa ennenkuin ovat tiedostaneet tehtävänsä. Jeesus ja Buddhahan kävivät juuri ensin itsensä kanssa tällaisen taistelun. Ehkä heillä oli jopa tietynlaista vastenmielisyyttä tehtäväänsä kohtaan? Jeesuskin höpisi jatkuvasti, että ei ole tästä maailmasta ja linnuillakin on kotinsa mutta ihmisen pojalla ei ja muuta vähän kummaa.

Eihän se nyt tietenkään siinä mielessä ole mitenkään ihmeellistä jos kyseessä on jo vanha sielu, joka on läpeensä kyllästynyt tähän touhuun . Vain toinen "vanha" voi ymmärtää toista "vanhaa" ja kun "nuoret" ovat yrittäneet ymmärtää "vanhaa" niin verenvuodatusta ja kaikenmaailman kieroitumiahan siinä on sitten syntynyt. Miten nuori voisikaan vielä ymmärtää vanhaa kun ei ole sitä vielä omakohtaisesti kokenut? Vanhan taas on helmpompi ymmärtää nuorempaa koska on itsekin sellainen aikanaan ollut. Niin simppeliä!

Nuoremmat tietysti aina kapinoivat sitä vastaa, että olisi muka olemassa joitain "vanhoja". He ajattelevat heti, että tällainen uskoo olevansa heitä jotenkin parempi.

Tuli tuossa mieleen kun ajattelin sitä miten nuori sielu kokee Jumalan ja miten se eroo taas vanhan kokemuksesta? Nuoret sielut näyttäisivät saavan ihan konkreettisia todisteita, kuten kaikenmaailman näkyjä yms. Joku Paavali voisi olla hyvä esimerkki tästä. Kristinusko siis todellakin toimii täysillä jos kyseessä on nuorempi sielu. Tämä tietysti koskee kaikki muitakin uskontoja. Pitääkin vaan ymmärtää uskonnot nuorien sielujen "hengellisinä leikkikehinä".

Mutta "vanhahan" ei enää mitään "todisteita" enää saa vaan hän on jo sillä "tasolla", että pitää henkiset/hengelliset asiat käsittää jo ilman todisteitakin. Se, että tuntuu ettei koe enää mitään suuria henkisiä ekstaaseja saattakin olla merkkinä siitä, että niiden aika on jo ohitse. On henkisesti/hengellisesti paljon suurempi haaste jäädä "pimeään" kuin, että on kokoajan ekstaasissa. Sullakin on vissiin viime vuosina ollut kovin "hiljasta" tälle henkisellä saralla mutta ehkä olet vain ladannut akkujasi ja musta kyllä vähän tuntuu, että mitä henkisempi ihmisestä tulee, niin sitä vähemmän mitkään ekstaasit jaksaa kiinnostaa. Viisaus on se todellinen saavutus jonka jälkeen kaikki henkinen harjoitus tuntuu melko lapselliselta. Eikös se Buddhakin todennut, että paskaakos mä tässä puun alla meditoin ja samalla hetkellä hän valaistui.

Monia "henkisen tien" kulkijoita ehkä masentaa se, että siinäkö kaikki? Pelkästään viisaudenko takia kaikki tämä vaiva? Rahaa, seksiä ja vaikutusvaltaahan tässä tarvitsisin? Niitä vartenhan moni "suuri guru" täällä guruilee! Hedelmistään kyllä puu tunnetaan! ;-)

Viisauden merkitystä elämässä ei enää nykyisin tahdota ymmärtää. Elämästä on tullut nössömäisen helppoa. Riennetään tyydyttämään kaikki halut hetkestä toiseen. Tietenkin on yleensä parempi, että ihminen tyydyttää halunsa kuin jää tyydyttämättömäksi, kuten tuossa yhdessä viestissä mainitsitkin. On joukko ihmisiä, jotka kykenevät esim. selibaattiin mutta selibaatissa elää myös paljon sellaisia joille se ei ole hyväksi ja heidän olisikin parempi elää jollain muulla tavalla. Tietysti ihmisen pitää tehdä ensin väärällä tavalla kuvittelemaansa hyvää, ennenkuin moni asia hänelle valkenee. Joku ryyppää 50 vuotta ja yhtäkkiä "valaistuu", joku toinen taas näkee kovasti vaivaa ja tutkii ahkerasti maailmaa 50 vuotta ja "valaistuu". Teitä on monia. Ehkä "vanha" voikin tehdä asiat ihan miten päin vaan ja lopputulos on aina sama. Mutta kaikkihan eivät ole vanhoja ja heidän on vain elettävä reinkarnaationsa ja odottettava "hetkeään". Moni tietysti pettyy, osa jopa katkeroituu kuultuaan, että heillä on vielä elämiä edessään, mutta onneksi heistäkin tarpeistaan huolehditaan. Joskus tietysti tapaa jonkun fanaattisen "henkisen tien" kulkijan, joka on kovasti sitä mieltä, että tottakai kuka tahansa voi "valaistua" vaikka heti tässä ja nyt, jos niin vain haluaa. Tätä aikaahan se tietenkin vaan on ja kaikki haluaa kaiken tässä, heti ja nyt! Se koskee ihan samalla tavalla niin henkisyyttä kuin materialismiakin.

Buddha tosin tais sanoa, että kaikki ovat valaistuneita, he eivät vain tiedä sitä. Huumorintaju on taivaallista ja sellaisena tämäkin heitto on ymmärrettävä. ;-)

Aina jaksen kyllä "saarnata" myös sitä, että aikamme "pimeys" on myös suuri mahdollisuus henkistyä nopeammin kuin ehkä koskaan aiemmin. Maailmassamme ei taida olleen koskaan aiemmin vähemmän taikauskoa kuin nykyisin vaikka sitä edelleenkin esiintyy harmittavan paljon.

>>Oli vuosikausia syvä syyllisyys siitä että olen niin keskeneräinen ja blaa blaa, nykyään en paljon jaksa piitata. Olen mitä olen ja jos ei kelpaa niin ei väkiste päkiste... ;)

Lue lisää

Lueskelin aikaa tappaakseni Voi hyvin -lehteä, ja siinä haastateltiin jotain tanskalaista(?) lamaa. Tämä sanoi ettei hän eläissään ollut kokenut mitään ihmeellisiä murhenäytelmiä, mitä nyt oli vaan kova poika tappelemaan ihmisten kanssa, kunnes löysi buddhalaisuuden.

Minulle tulee luontainen allerginen reaktio sellaisia tyyppejä kohtaan jotka eivät ole eläissään kokeneet mitään kummoisia ja sitten simpsalapimpsala heistä tuleekin lamoja ja guruja ja vaikka mitä. Miten he neuvovat ihmisiä, kun ei mikään ole tosissaan koskettanut heitä?

Epäilen kuitenkin että tuo reaktioni on vähän väärä, sillä mistä minä tiedän millaisia elämiä noilla ihmisillä on jo takana... Ehkä edellisimmässä elämässä on mennyt kaikki niin päin helvettiä että sielussa syntyy vakaa aikomus heti seuraavassa elämässä syventyä johonkin "abstraktimpaan" kuin vaikkapa luonnonvoimia vastaan tappelemiseen. Tai ihmisiä.

Toisaalta itkua turskuva kaikkea mahdollista kamalaa juuri äskettäin kokenut ihminen saattaa sisäistää jonkin opin niin "ylitäydellisesti" että hänestä tulee mahdoton oikeaoppisuuden riesa ympäristölleen. Oppi jonka hän kokee itselleen kovin vapauttavana voi muodostua kahleeksi, koska raivokas tunne-energia jämähtää pystyyn ja jähmettyy konservatiivisuudeksi, fanaattisuudeksi jne. (Epäilen että minulle saattoi käydä näin toiseksi edellisessä elämässäni, ja tiedän erään ihmisen nykyelämästäni joka traagisen elämän myötä ajautui sairaalloiseen uskovaisuuteen. On toki muutakin uskovaisuutta kuin sairaalloista, hänen suhteen se vaan ei mennyt hyvin...)

***

Paavalista minulla on hieman ei-uskovaisuuden valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä, eli en ihan olisi varma että jäärä oli sellainen pässinpää kuin moni nyyeitsari saattaa uskoa. Tähän tietysti on vaikuttanut se että olen lukenut noita Freke & Gandyn kirjoja, he kun eivät edes usko että Jeesusta oli olemassakaan, ja epäilevät että Paavalin kirjoitukset olivat alunperin gnostillisia. Siis ne joita ei ole myöhemmin pantu Paavalin nimiin (esmes se missä naisten pitää vaieta seurakunnassa on muistaakseni tiedehemmojenkin mielestä väärennös, ei siis suinkaan Paven kirjoituksia).

Kaikki se Paviksen pöpinä pitäisi ymmärtää ihan toisin kuin mitä se kirjaimellisesti otettuna on, hahmottivat Freke et Gandy. Kai pitäisi joskus jaksaa lukea että no mitäs se äijä sitten oikein kirjoitteli. Enhän minä mikään gnostismispesialisti ole, mutta ehkä se mitä olen tuossa vuosien varrella sieltä täältä lueskellut vähän avaisi sitä juttua enemmän.

Ensinnäkin jos olettaisi että Paavali ei edes puhu mistään Jeesus the Kristuksesta joka olisi joskus elänyt ihmisenä (oli tai ei, sama se) vaan jokaisen ihmisen kuolemattomasta Hengestä, niin johan olisi mielikuvat ehkä vähän toiset...

***

Enivei olen aina eniten innoissani siitä jos havaitsen että ihmisille tarjoutuu vaihtoehtoja joista valita ja mahdollisuus ajatella itse. Ei sen niin väliä jos välillä sitten ajattelee "väärinkin", kunhan saa ajatella itse. Tässä kuvittelen olevani enempi jonkin tulevan "Vesimiehen ajan" airut, koska Kalaan liittyy nimenomaan sellainen ylinöyrä uskonnollisuus ja muu laumasieluisuus jossa pitäisi vaan kipittää pässinä narun päässä sinne minne muut vievät. Ei kiitos. Mielestäni maailma, tai ainakin länsimainen maailma, menee väistämättä kohti yhä suurempaa yksilöllisyyttä ja yksilöitymistä, joten miksei siitä sitten ottaisi kaiken irti. Varmasti siinä on huonojakin puolia, ja niitä sitten joudutaan korjailemaan aikanaan. Mutta on tässä jo tarpeeksi kollektiivisina ihmismöykkyinä riehuttu (maailmansodat etc.)

einari3 kirjoitti:

"Kaikkihan aavistavat millainen karhunpalvelus tässä voi mahdollistua, kun ei kakaroista kasva kusipäitä kummempia, kun tottuvat siihen että aina on joku passaamassa ja putsaamassa sotkut."

Niinpä, muttä Äiti ei olekaan silloin vielä oivaltanut mikä on lasten hyväksi.

"mutta sitä pitää aina vaan lykätä ja lykätä kun ihmisten kanssa tulee kaikenlaisia velvollisuuksia hoidettavaksi, tai pyydetään suoraan apua siihen, tähän ja tuohon, eikä pysty kieltäytymään."

Niin sehän riippuu tietysti tapauksesta, että kuinka akuuttia avuntarve on. Jos sydämmessä on kaipuu tehdä jotain, niin silloin olisi ehkä syytä tehdä se. Sanoihan Jeesuskin myöskin (muistaakseni), että: "Parempi tyydyttää himonsa, kuin palaa himon tulessa." Ei siitäkään ole muille iloa eikä apua jos tekee itsestään onnettoman kieltämällä itseltään hyvinvoinnin.

"Ja kuitenkin maailmamme ja sivistyksemme olisi ollut paljon köyhempi ilman ihmisiä jotka ovat "itsekkäästi" keskittyneet siihen minkä kokevat tärkeämmäksi jopa kuin päivittäisen ihmisten kanssa oleilun ja aineellisten tarpeiden tyydyttämisen."

Niinpä, Einsteinkin kuvaili itseään tunne-elämän epäonnistujaksi, mutta monet suuret nerot tai taiteilijat ovat olleet myös yksinäisiä susia, ja heillä ei ole ollut perhettä velvoitteena. Onhan se osittain yhteikunnankin vika, että luovat ihmiset joutuvat elämään köyhyydessä. Sen masterpiissin luomisesta kun ei voi olla varma, ja tuotannollisista ja taloudellisista syistä sellaista ei voi tukea. Suomen nyky-yhteiskunta tosin tarjoaa perustoimeentulon kaikille. Toisaalta voidaanhan siitä kärsimyksestäkin jotain oppia, minkä luova ihminen "itsekkyydessään" perheelleen aiheuttaa. Ehkä siinäkin haetaan tasapainoa.

"Se on väistämätöntä."

Näinhän se on. Ei tulta vakan alle, ei myöskään toisen persauksen.

Lue lisää

...on tosiaan nyky-hysteerisen-päivän sotahuuto, mutta eihän se nerokkuus tai luovuus välttämättä aina ole parhaimmillaan stressaavissa olosuhteissa...

Se on toki ollut murheellista millaiseen helvettiin moni "nero" on oman perheensä vienyt. Joko on kumppania kohdeltu kuin kakkaa, tai sitten on peräti koko perhe nähnyt nälkää. Ihmisessä taitaa kumminkin nuo suvunjatkamistoiminnot olla sevverta syvällä, että niiden vuoksi sitten hankkiudutaan perhekuvioihin vaikka se ei voisi vähempää sopia luovan neron/hullun askareisiin.

Tulee jopa mieleen että olisiko tuossa sitten kasvun paikka, että olisi erinäisissä tapauksissa syytä hyväksyä se että avioliitto olisi jotenkin poikkeuksellinen järjestely. Yksi lykkii niitä lapsia aikaiseksi, toinen hoitelee ja joku kolmas peräti sitten kasvattelee...

Noinkohan jokaisella planeetalla perheestä on vastuussa vain 2 aikuista... :P

einari3 kirjoitti:

Hei, politiikkahan oli nuorien puuhailua.. ;) No vitsi..

Viisasta pohdintaa vanhoista sieluista. :) Sotkenpa keskusteluun hieman oman "erikoisalueeni" pohdintaa:

"Viisauden merkitystä ei voi korostaa liikaa ja nykyajassa sillä onkin valtaisia tilaus."

Niinpä, sinäkin tiedostat tämän. Itse uskon, että tulevaisuus tulee muuttumaankin vielä enemmän siihen suuntaan eli viisautta tullaan arvostamaan. En tiedä kuinka tuttuja asioita sinulle ovat (sen tiedän ettei Q ainakaan julkisesti usko ennenkuin näkee (kai?)), mutta kyse on siis tietoisuuden noususta, ja siitä että mielestä tulee sen myötä entistä vastaanottavaisempi uusille asioille (näillekin). Vesimiehen aikakaudellahan siis ihmiset itsenäistyvät henkisyydessään enemmän ja vanhat sielut ottavat enemmän kontrollia. (Jyvät akanoista). Eli siis politiikassakin tulee kuviot muuttumaan.

Jos jotain kyllästyttää että otan asian usein esille, koska mielestäni se on ajankohtainen silloin kun pohditaan maailman tilaa ja muutenkin (itseäni kiinostaa :)). Sillä jolla on, se antaa, eikös se niin mene? Ettei kukaan ota tätä guruiluna.. ;)

Tällaista tähän väliin.. :)

Lue lisää

Innostun lievästi aina välillä kaikenlaisesta, mutta sen verran minussa on skeptikkoa etten ihan purematta niele juttuja jos ei ole jotain konkreettista osviittaa...

Mutta mitäs näistä: jos tulevaisuus on yhtä ruusuilla tanssimista, niin se on sitä enivei vaikka minä olisinkin vastarannan kiiski ja ilonpilaaja pahanilmanlintu. xD

einari3 kirjoitti:

    "Eikös se Buddhakin todennut, että paskaakos mä tässä puun alla meditoin ja samalla hetkellä hän valaistui."

Heh.. Mitäs muuten teikäläiset käsittävät valaistumisella? Yhteyttä sieluitseen eli laajempaa tietoisuutta, jonkun asian oivaltamista eli lamppua pään päällä vai jotain muuta? Vai voiko sitä edes kuvata millään yhdellä asialla, jos siihen liittyy energioiden virtaamisia (chakrat auki ja kundaliinit nousussa) jne...

En muuten edes tiedä mitä valaistuminen tarkalleen on buddhalaisuudessa (*häpeää nurkassa*).

Itse ajattelisin että se olisi tuota yhteyttä sieluun, siis tiedostaisi enemmän asioita itsestään ja muutenkin ja pysyisi elämään rauhassa ja kohtaamaan asiat rauhallisesti. Tulee siis henkisen kehityksen myötä ja monien elämien kautta sekä omana itsenään oleminen edellyttää egon minimoimista.

Lue lisää

...itse käsittäisin eniten oivalluksena. Tajuaa niinkuin itsensä perimmäisen luonteen. Vaikkapa että on kuolematon, aineeton, näkymätön henki - eikä suinkaan tämä atomien muodostuma astia sille. Voihan sen tälleen päässänsä pähkäillä, mutta jos siitä saisi veretseisauttavan sisäisen kokemuksen jonka jälkeen ei enää tarvitse arvuutella ja heittää prosentteja (onko näin vaiko eikö ole) niin siinä olisi mielestäni valaistumisen paikka.

Tai sitten se on vain maailma-koulusta tai ihmisenä olemisen koulusta valmistuminen. Heureka, olen kaikkeni kokenut ja valmis lähtemään täältä - jos haluan.

Kaippa siihen voi joku ilmiökin liittyä, niin että joku herkempi näkee että polla säteilee, kundaliini paukahtanut päähän asti ja JÄÄ sinne, eli on pysyvä energian virtaus kehon ääripisteiden välillä.

Eiköhän siinä ego kärvähtäisi pois, tai sitten siitä tulisi pelkkä astia, aivan kuten ruumiskin on astia.

Ganda kirjoitti:

>>En tiedä kuinka tuttuja asioita sinulle ovat (sen tiedän ettei Q ainakaan julkisesti usko ennenkuin näkee (kai?)), mutta kyse on siis tietoisuuden noususta, ja siitä että mielestä tulee sen myötä entistä vastaanottavaisempi uusille asioille (näillekin). Vesimiehen aikakaudellahan siis ihmiset itsenäistyvät henkisyydessään enemmän ja vanhat sielut ottavat enemmän kontrollia. (Jyvät akanoista). Eli siis politiikassakin tulee kuviot muuttumaan. >Jos jotain kyllästyttää että otan asian usein esille, koska mielestäni se on ajankohtainen silloin kun pohditaan maailman tilaa ja muutenkin (itseäni kiinostaa :)).>Heh.. Mitäs muuten teikäläiset käsittävät valaistumisella? Yhteyttä sieluitseen eli laajempaa tietoisuutta, jonkun asian oivaltamista eli lamppua pään päällä vai jotain muuta? Vai voiko sitä edes kuvata millään yhdellä asialla, jos siihen liittyy energioiden virtaamisia (chakrat auki ja kundaliinit nousussa) jne... >En muuten edes tiedä mitä valaistuminen tarkalleen on buddhalaisuudessa (*häpeää nurkassa*). >Itse ajattelisin että se olisi tuota yhteyttä sieluun, siis tiedostaisi enemmän asioita itsestään ja muutenkin ja pysyisi elämään rauhassa ja kohtaamaan asiat rauhallisesti. Tulee siis henkisen kehityksen myötä ja monien elämien kautta sekä omana itsenään oleminen edellyttää egon minimoimista.

Lue lisää

"Ihmisten annetaankin uskoa juuri miten he haluavat. Jokainenhan meistä on vielä "nuorempana" sieluna toiminut ihan yhtä ymmärtämättömästi! ;) "

Näinhän se on. Tuossa muutama topicci alemmas kävin juuri keskustelua erään k.uskovaisen kanssa. Oli mielenkiintoista huomata miten kristinusko aiheuttaa omilla opeillaan kehäpäätelmän mistä ei pääse ulos, ellei tosiaan ole ymmärrystä perusasioista. Kirjoittaja kertoi kokeilleensa aiemmin myös idän uskontoja jne, muttei ollut löytänyt niistä samaa kuin kristinuskosta. Mielestäni kristinusko sopiikin hyvin perususkonnoksi, sillä sen edellytyshän on vain pelkkä uskominen ilman sen kummempaa oheisoppia. Se mihin uskotaankin on sitten toinen juttu, mutta eiköhän sitä aika nuoresta osaa sielu kuitenkin tuon uskomisen taidon, skeptisyyttä uskomisesta seuraavista tuntemuksista ja opeista voidaankin sitten harjoitella myöhemmin.

Uskoisin myös (kuten sinäkin), että vanhemmille sieluille henkiset asiat aukeavat helpommin, sillä yleensä henkisesti kypsän oloiset henkilöt ovat henkisissä asioissa hyvin pitkälti yksimielisiä. Nuori sieluhan nyt taas ei välttämättä edes tunnista kuka on minkäkin ikäinen sielu, sillä vanhemmitenhan sitä vasta tulee herkemmäksi tuollaisille asioille. Nuorelle sielulle kaikki sielut ovat samaa puuroa.

Toisaalta eihän henkisistä asioista sepittely tee kenestäkään vanhaa sielua. Siitä tietää ehkä enemminkin ettei ole kuitenkaan mikään vasta-alkaja. En usko että kaikkein nuorimmat sielut suostuvat vielä käsitteellistämään Jumalaa juuri lainkaan, sillä maailman peruslainalaisuuksissa on vielä sen verran opittavaa. En pidä itsekänikään minään hirveän vanhana kun meikäläisestäkin löytyy vielä paljon piirteitä jotka pitäisi heittää mäkeen (kenestäpä ei! :) ), ja kuten ei teitäkään, ei minuakaan jaksa hirveämmin stressata ikä. Olen täydellinen juuri nyt. Enhän voisi olla enempää tai vähempää. Tärkeintä on tehdä sitä mikä tuntuu sisimmässään hyvältä siis toteuttaa sielunsuunnitelmaa. Jos siihen kuuluu vaikka usko kristinuskoon, niin sitten uskotaan! ;)

"Oma visioni on se, että politiikka tulisi katoamaan, kuten me sen nyt tunnemme. Tulevaisuudessa ei tarvita enää jäykkää keskusjohtoisuutta koska kaiken pitää tapahtua nopeasti ja joustavasti. Kansa saa myös osallistua valtaan internetin välityksellä suoraan ja nopeasti, sillä viisas johtaja kuuntelee aina ensin neuvonantajiaan ja tulevaisuudessa lopulta jopa koko kansakuntaa, jopa koko ihmiskuntaa! "

Perusperiaate kuulostaa hyvältä ja tutulta, juuri niin yksinkertainen ja lapsenmielinen, mutta päättäjille niin monimutkainen ja vaikea hyväksyä.. :D Uskoisin myös että ihmisten henkiset kyvyt tulevat muuttumaan. Siis uskon että dna:mme myös hieman muuttuu värähtelytaajuuden nousun myötä. Tämä nosto mikä nyt tapahtuu, nopeuttaa siis normaalia kehitystä hieman; siirtää seuraavalle tasolle. Uskoisin että päättäjillä on tulevaisuudessaan myös henkisiä kykyjä, selvännäköisyyttä nähdä kansan yleinen mielipide (siis internetin sijaan henkiset kanavat).

"Sinäpä sen sanoit! Taidat olla sinäkin jonkin elämäsi siellä buddhalaisluostarissakin viettänyt???"

Niin, en tiedä, en nimittäin tiedosta mitään edellisiä elämiäni. Herääkin kysymys että onko minullä niitä lainkaan.. ;) Olisi kyllä kiva joskus tietää mitä on tullut duunailtua. Noh, kaikki selviää aikanaan.. :) Tiedän vain että minussa on yllättävän paljon feminiisiä piirteitä mieheksi (varmaan sitten nunna! :D), siksi varmaan viihdyn myös naisten seurassa niin hyvin :P tai ainakin parhaat ystäväni ovat niitä. Äitini on usein todennutkin että olisin varmaan halunnut syntyä tytöksi. Ja eih, en ole jäänyt kiinni mistään hameleikeistä.. ;P

"Yksi todiste siitä, että Suomi olisi todellakin vanhojen sielujen maa on sekin, että täällä saa pohtia aika rauhassa näitä "henkisiäkin" juttuja ja se on jo paljon se!"

Niinpä! Tuo myös rohkaisee vanhoja sieluja syntymään tänne entistä enemmän. Rankat ihmiskokemukset perusasioista (nälänhätä jne.) ovat mielestäni enemmän nuorien sielujen heiniä. Vanhemmilla menee yhä hienosäätöisemmiksi asiat. :)

Qadesha kirjoitti:

Innostun lievästi aina välillä kaikenlaisesta, mutta sen verran minussa on skeptikkoa etten ihan purematta niele juttuja jos ei ole jotain konkreettista osviittaa...

Mutta mitäs näistä: jos tulevaisuus on yhtä ruusuilla tanssimista, niin se on sitä enivei vaikka minä olisinkin vastarannan kiiski ja ilonpilaaja pahanilmanlintu. xD

Lue lisää

Siis hyvänen aika, ruusuissahan on piikikkäät varret. :P Ruusujen päällä odottaa uudet haasteet. Meillä on piikikkäät ajat edessä.

Ei kai se muutos tapahdu hetkessä, tärkeintähän on saada maailma tasapainoon hyvinvoinnin suhteen ( saastutuksen). Sinähän elät nyt hyvinvointivaltiossa että jos kaikki saavat asua sellaisessa, niin mieti oletko sinä muutoksen suurimassa kohderyhmässä. ;)

einari3 kirjoitti:

Siis hyvänen aika, ruusuissahan on piikikkäät varret. :P Ruusujen päällä odottaa uudet haasteet. Meillä on piikikkäät ajat edessä.

Ei kai se muutos tapahdu hetkessä, tärkeintähän on saada maailma tasapainoon hyvinvoinnin suhteen ( saastutuksen). Sinähän elät nyt hyvinvointivaltiossa että jos kaikki saavat asua sellaisessa, niin mieti oletko sinä muutoksen suurimassa kohderyhmässä. ;)

Lue lisää

Siinäpä se vitsi kai piileekin, että kun näitä Kultaisia Aikoja luvataan aina jonkinlaisen karmean mullistuksen päätteeksi, niin minulle tulee sellainen fiilis että plääh. Eikö tässä ole jo itsekukin niitä mullistuksia nähnyt ja kokenut, en näe mitään jaloa, ylevää enkä mielenkiintoista siinä että joukolla kuollaan tulvaan, maanjäristykseen, ruttoon, sotaan jne.

Sellainenkin tulee jos on tullakseen, minä vain en jaksa sellaisesta säpinöissäni olla. Tämä voi jostakusta kuulostaa oudolta, mutta taidan olla vähän snobi kaikenlaisiin "junttihappeningeihin" eli siihen että joukolla kärsitään, selvitään (tai sitten ei) ja sen jälkeen rakennetaan uusi uljas maailma.

Oman roolini koen kai enempi sellaisena esilöpöttäjänä, ihmisenä joka haluaa herätellä muita ajattelemaan mikä on oikein ja mikä väärin, mikä hyvää, mikä kannattaa pitää ja millaisia arvoja korostaa. Siis varsin abstraktia kamaa kaikkinensa mihin osallistumisesta itse olen kiinnostunut.

Mutta jos sieltä nyt sitten jotain hurjaa pukkaa, niin on sitä ennenkin eletty ilman lämmintä vettä ja sen sellaista. Tässäkin elämässä. Inhottaisi elää taas, mutta jos on pakko niin siitä sitten vaan.

einari3 kirjoitti:

"Ihmisten annetaankin uskoa juuri miten he haluavat. Jokainenhan meistä on vielä "nuorempana" sieluna toiminut ihan yhtä ymmärtämättömästi! ;) "

Näinhän se on. Tuossa muutama topicci alemmas kävin juuri keskustelua erään k.uskovaisen kanssa. Oli mielenkiintoista huomata miten kristinusko aiheuttaa omilla opeillaan kehäpäätelmän mistä ei pääse ulos, ellei tosiaan ole ymmärrystä perusasioista. Kirjoittaja kertoi kokeilleensa aiemmin myös idän uskontoja jne, muttei ollut löytänyt niistä samaa kuin kristinuskosta. Mielestäni kristinusko sopiikin hyvin perususkonnoksi, sillä sen edellytyshän on vain pelkkä uskominen ilman sen kummempaa oheisoppia. Se mihin uskotaankin on sitten toinen juttu, mutta eiköhän sitä aika nuoresta osaa sielu kuitenkin tuon uskomisen taidon, skeptisyyttä uskomisesta seuraavista tuntemuksista ja opeista voidaankin sitten harjoitella myöhemmin.

Uskoisin myös (kuten sinäkin), että vanhemmille sieluille henkiset asiat aukeavat helpommin, sillä yleensä henkisesti kypsän oloiset henkilöt ovat henkisissä asioissa hyvin pitkälti yksimielisiä. Nuori sieluhan nyt taas ei välttämättä edes tunnista kuka on minkäkin ikäinen sielu, sillä vanhemmitenhan sitä vasta tulee herkemmäksi tuollaisille asioille. Nuorelle sielulle kaikki sielut ovat samaa puuroa.

Toisaalta eihän henkisistä asioista sepittely tee kenestäkään vanhaa sielua. Siitä tietää ehkä enemminkin ettei ole kuitenkaan mikään vasta-alkaja. En usko että kaikkein nuorimmat sielut suostuvat vielä käsitteellistämään Jumalaa juuri lainkaan, sillä maailman peruslainalaisuuksissa on vielä sen verran opittavaa. En pidä itsekänikään minään hirveän vanhana kun meikäläisestäkin löytyy vielä paljon piirteitä jotka pitäisi heittää mäkeen (kenestäpä ei! :) ), ja kuten ei teitäkään, ei minuakaan jaksa hirveämmin stressata ikä. Olen täydellinen juuri nyt. Enhän voisi olla enempää tai vähempää. Tärkeintä on tehdä sitä mikä tuntuu sisimmässään hyvältä siis toteuttaa sielunsuunnitelmaa. Jos siihen kuuluu vaikka usko kristinuskoon, niin sitten uskotaan! ;)

"Oma visioni on se, että politiikka tulisi katoamaan, kuten me sen nyt tunnemme. Tulevaisuudessa ei tarvita enää jäykkää keskusjohtoisuutta koska kaiken pitää tapahtua nopeasti ja joustavasti. Kansa saa myös osallistua valtaan internetin välityksellä suoraan ja nopeasti, sillä viisas johtaja kuuntelee aina ensin neuvonantajiaan ja tulevaisuudessa lopulta jopa koko kansakuntaa, jopa koko ihmiskuntaa! "

Perusperiaate kuulostaa hyvältä ja tutulta, juuri niin yksinkertainen ja lapsenmielinen, mutta päättäjille niin monimutkainen ja vaikea hyväksyä.. :D Uskoisin myös että ihmisten henkiset kyvyt tulevat muuttumaan. Siis uskon että dna:mme myös hieman muuttuu värähtelytaajuuden nousun myötä. Tämä nosto mikä nyt tapahtuu, nopeuttaa siis normaalia kehitystä hieman; siirtää seuraavalle tasolle. Uskoisin että päättäjillä on tulevaisuudessaan myös henkisiä kykyjä, selvännäköisyyttä nähdä kansan yleinen mielipide (siis internetin sijaan henkiset kanavat).

"Sinäpä sen sanoit! Taidat olla sinäkin jonkin elämäsi siellä buddhalaisluostarissakin viettänyt???"

Niin, en tiedä, en nimittäin tiedosta mitään edellisiä elämiäni. Herääkin kysymys että onko minullä niitä lainkaan.. ;) Olisi kyllä kiva joskus tietää mitä on tullut duunailtua. Noh, kaikki selviää aikanaan.. :) Tiedän vain että minussa on yllättävän paljon feminiisiä piirteitä mieheksi (varmaan sitten nunna! :D), siksi varmaan viihdyn myös naisten seurassa niin hyvin :P tai ainakin parhaat ystäväni ovat niitä. Äitini on usein todennutkin että olisin varmaan halunnut syntyä tytöksi. Ja eih, en ole jäänyt kiinni mistään hameleikeistä.. ;P

"Yksi todiste siitä, että Suomi olisi todellakin vanhojen sielujen maa on sekin, että täällä saa pohtia aika rauhassa näitä "henkisiäkin" juttuja ja se on jo paljon se!"

Niinpä! Tuo myös rohkaisee vanhoja sieluja syntymään tänne entistä enemmän. Rankat ihmiskokemukset perusasioista (nälänhätä jne.) ovat mielestäni enemmän nuorien sielujen heiniä. Vanhemmilla menee yhä hienosäätöisemmiksi asiat. :)

Lue lisää

>> Tuossa muutama topicci alemmas kävin juuri keskustelua erään k.uskovaisen kanssa. Oli mielenkiintoista huomata miten kristinusko aiheuttaa omilla opeillaan kehäpäätelmän mistä ei pääse ulos, ellei tosiaan ole ymmärrystä perusasioista.>Toisaalta eihän henkisistä asioista sepittely tee kenestäkään vanhaa sielua. Siitä tietää ehkä enemminkin ettei ole kuitenkaan mikään vasta-alkaja. En usko että kaikkein nuorimmat sielut suostuvat vielä käsitteellistämään Jumalaa juuri lainkaan, sillä maailman peruslainalaisuuksissa on vielä sen verran opittavaa.>En pidä itsekänikään minään hirveän vanhana kun meikäläisestäkin löytyy vielä paljon piirteitä jotka pitäisi heittää mäkeen (kenestäpä ei! :) ), ja kuten ei teitäkään, ei minuakaan jaksa hirveämmin stressata ikä. Olen täydellinen juuri nyt. Enhän voisi olla enempää tai vähempää.>Perusperiaate kuulostaa hyvältä ja tutulta, juuri niin yksinkertainen ja lapsenmielinen, mutta päättäjille niin monimutkainen ja vaikea hyväksyä.. :D Uskoisin myös että ihmisten henkiset kyvyt tulevat muuttumaan. Siis uskon että dna:mme myös hieman muuttuu värähtelytaajuuden nousun myötä.>Niin, en tiedä, en nimittäin tiedosta mitään edellisiä elämiäni. Herääkin kysymys että onko minullä niitä lainkaan.. ;) Olisi kyllä kiva joskus tietää mitä on tullut duunailtua. Noh, kaikki selviää aikanaan.. :) >Niinpä! Tuo myös rohkaisee vanhoja sieluja syntymään tänne entistä enemmän. Rankat ihmiskokemukset perusasioista (nälänhätä jne.) ovat mielestäni enemmän nuorien sielujen heiniä. Vanhemmilla menee yhä hienosäätöisemmiksi asiat. :)

Qadesha kirjoitti:

Siinäpä se vitsi kai piileekin, että kun näitä Kultaisia Aikoja luvataan aina jonkinlaisen karmean mullistuksen päätteeksi, niin minulle tulee sellainen fiilis että plääh. Eikö tässä ole jo itsekukin niitä mullistuksia nähnyt ja kokenut, en näe mitään jaloa, ylevää enkä mielenkiintoista siinä että joukolla kuollaan tulvaan, maanjäristykseen, ruttoon, sotaan jne.

Sellainenkin tulee jos on tullakseen, minä vain en jaksa sellaisesta säpinöissäni olla. Tämä voi jostakusta kuulostaa oudolta, mutta taidan olla vähän snobi kaikenlaisiin "junttihappeningeihin" eli siihen että joukolla kärsitään, selvitään (tai sitten ei) ja sen jälkeen rakennetaan uusi uljas maailma.

Oman roolini koen kai enempi sellaisena esilöpöttäjänä, ihmisenä joka haluaa herätellä muita ajattelemaan mikä on oikein ja mikä väärin, mikä hyvää, mikä kannattaa pitää ja millaisia arvoja korostaa. Siis varsin abstraktia kamaa kaikkinensa mihin osallistumisesta itse olen kiinnostunut.

Mutta jos sieltä nyt sitten jotain hurjaa pukkaa, niin on sitä ennenkin eletty ilman lämmintä vettä ja sen sellaista. Tässäkin elämässä. Inhottaisi elää taas, mutta jos on pakko niin siitä sitten vaan.

Lue lisää

Ei siitä tarvitse mitään täpinöitä ottaakaan. Se nyt vaan on informaatiota siitä mitä on meneillään (siis informaatio tasonnostosta), jos jotain ihmetyttää maailman meno ja haluaa tietää mistä on kyse. Niin, en minäkään suu vaahdossa siitä kirjoittele, ei minuakaan ko. asia sinänsä hetkauta (siis 2012) vaikka siitä "informoinkin" ajoittain. Kirjoittelen mielelläni myös muutakin.

En usko että kaikkea aloitetaan tällä kertaa ihan alusta, vaikka maapallo puhdistaisikin itseään rankemmalla kädellä, vaikka voihan se olla että hetken (ainakin jossain) loiskutellaan kylmää vettä iltapesulla. No näitähän sattuu aina silloin tällöin kehityksessä, ja mielestäni paljon tärkeämpää ja ns. universaalimpaa onkin elää arjessa eikä "junttihäppeninkejä vouhotellessa".

Yksi etu siitä ainakin on että tieto muutoksesta on epävarmaa, koska ei kaikkien tarvitse edes tietää. Vaikka kylmä vesi kangistaa, niin silti pula-aikana sokerin ja pinsettien hommaaminen saattaisi olla kinkkistä. Siitähän saattaisi herätä massahysteriää tms.. :P

Enivei, mielestäni kaikkien rooleja tarvitaan.. ;)

Ganda kirjoitti:

>> Tuossa muutama topicci alemmas kävin juuri keskustelua erään k.uskovaisen kanssa. Oli mielenkiintoista huomata miten kristinusko aiheuttaa omilla opeillaan kehäpäätelmän mistä ei pääse ulos, ellei tosiaan ole ymmärrystä perusasioista.>Toisaalta eihän henkisistä asioista sepittely tee kenestäkään vanhaa sielua. Siitä tietää ehkä enemminkin ettei ole kuitenkaan mikään vasta-alkaja. En usko että kaikkein nuorimmat sielut suostuvat vielä käsitteellistämään Jumalaa juuri lainkaan, sillä maailman peruslainalaisuuksissa on vielä sen verran opittavaa.>En pidä itsekänikään minään hirveän vanhana kun meikäläisestäkin löytyy vielä paljon piirteitä jotka pitäisi heittää mäkeen (kenestäpä ei! :) ), ja kuten ei teitäkään, ei minuakaan jaksa hirveämmin stressata ikä. Olen täydellinen juuri nyt. Enhän voisi olla enempää tai vähempää.>Perusperiaate kuulostaa hyvältä ja tutulta, juuri niin yksinkertainen ja lapsenmielinen, mutta päättäjille niin monimutkainen ja vaikea hyväksyä.. :D Uskoisin myös että ihmisten henkiset kyvyt tulevat muuttumaan. Siis uskon että dna:mme myös hieman muuttuu värähtelytaajuuden nousun myötä.>Niin, en tiedä, en nimittäin tiedosta mitään edellisiä elämiäni. Herääkin kysymys että onko minullä niitä lainkaan.. ;) Olisi kyllä kiva joskus tietää mitä on tullut duunailtua. Noh, kaikki selviää aikanaan.. :) >Niinpä! Tuo myös rohkaisee vanhoja sieluja syntymään tänne entistä enemmän. Rankat ihmiskokemukset perusasioista (nälänhätä jne.) ovat mielestäni enemmän nuorien sielujen heiniä. Vanhemmilla menee yhä hienosäätöisemmiksi asiat. :)

Lue lisää

Kaksoisolentoni... :D Ajatuksissasi on kyllä todella paljon samaa.

"Seurasin kyllä jonkin aikaa keskustelujanne kunnes en jaksanut niitä enää seurata."

Juu, no en olisi varmaan itsekään jaksanut :D. Samaa kaavaahan se tosiaan oli. Enkä muutenkaan harrasta mitään uskisväittelyitä, mutta kun tuossa yhteen viestiin satuin vastaamaan, niin pitihän sitä loppuihinkin.. ;) No pitihän se tuokin kokeilla.. Itselläni kiinnostus henkisyyteen lähti siitä, kun mystiset asiat alkoivat kiinnostaa joskus 13 vuotiaana, silloin aloin lukemaan joitain rajatiedon kirjoja. Itseasiassa lukemani rajatiedon kirjat ovat nykyäänkin varmaan kahden käden sormilla laskettavissa, mutta tuosta kaikki alkoi. Nykyään tongin tätä internet tunkiota jos joku asia kiinnostaa. Kuten sinäkin, pyrin pohtimaan itse asioita ja perustieto on jo haalittu, eli astinlautaa ei enää tarvita. Toki silloin murkkuiässä sitä sitten vähän passivoitui hetkeksi kun eli muutoksessa muutenkin, mutta kiinnostus ja usko oli takaraivossa kokoajan. Myös itsellänikin on kirkko ja Jeesuksen opit ovat vaikuttaneet hieman hengellisyyteen.

"Aika usein olen kirjoittelussani maininnutkin sen, että ihmiskunnan "pyhät tekstitkin" olisivat pääosin nuorten sielujen kirjoittamia."

Voi hyvinkin olla, tai ainakin nuoret sielut ovat vastuussa niiden muunteluista..

"Yhdysvaltain presidenttikin on kuin tyyppiesimerkki nuoresta sielusta vallan kahvassa. Uskonkin hänen olevan nuori sielu. "

Niinpä. Hedelmistäänhän puu tunnetaan. Tuolla ufopalstallahan itseään selvännäkijäksi sanova markku.sa kertoi joskus, että jokaisella USA:n presidentillä olisi ollut humanoidi henkioppaana. Siis muistaakseni sellainen humanoidi, joiden kanssa USA:n väitetään tehneen salaa yhteistyötä. Ns. pahis humiksia. Jos tuo pitää paikkaansa, niin siitähän siis herää kysymys että kuinkas isoja sätkynukkeja ne USA:n resupentit loppujen lopuksi ovat. Ja mikä onkaan USA:n riehumisen tarkoitus ihmiskunnan kehitystä ajatellen.. No tämä meni jo vähän ufoilun puolelle, mutta ei se mitään.. :D

"Onpa minulla vieläpä selvä kielilläpuhumiskokemuskin jossa puheeni kuulosti todellakin intiaanikieleltä. "

Tuollaista olisi kyllä mielenkiintoista olla todistamassakin joskus. :) Ei varmaan kelpaa työhakemukseen kielitaidoksi.. ;)

"Sama kuin muuttaisi tuonne savannille simpanssien kanssa asumaan. xP "

Heh.. :D Maailman menoa kun katselee välillä, niin tuntuu että savannilla ollaan. Mutta mistäs sen tietää millainen itse olisi jos jonnekin kurjiin väkivallan tähdittämiin oloihin olisi syntynyt.. :)

"On kyllä väitetty, että täältä valmistuminen olisi hyvinkin arvostettua muualla maailmankaikkeudessa ja, että meissä olisi paljon potentiaalia hoidella asioita tuolla "jossain"."

Niinpä, kyllähän tätä maapalloa on monasti kuvailtu avaruuden kehitysmaaksi. Kyllähän sillä diplomilla minkä täältä joskus saa, varmaan helpommin paikka universaaliin yliopistoon tms. työhön irtoaa. Minäkin uskon että maapallo on vain yksi (rankka) luokka sielun kehityksessä.

"Homosekauaalisuudenkin väitetään olevan yksi merkki mahdollisesta "vanhasta" sielusta. Olishan se aika vallankumouksellista jos tulevaisuudessa homous olisikin merkki henkisyydestä! Nykyäänhän se on synti ja sairaus! ;-) "

Normaalistihan ihminen syntyy naiseksi ja mieheksi suunnilleen vuorotellen. Usein karmallisista syistä tästä joudutaan jonkun verrain poikkeamaan. Homoseksuaalisuudesta olen kuullut mm. sellaista, että liian monta elämää saman sukupuolen kehossa aiheuttaa sukupuolista "vääristymää". Eli siinä mielessä henkisempää että on elämiä takana. Myös sellainen joka ei suvaitse vaikkapa homoja, saattaakin itse olla seuraavassa elämässä homo.

"Siitä vaan sitten kokemaan "vanhaa" sielunikää! Kuulostaako houkuttelevalta?"

Heh, niin meillä jokaisellahan on omat haasteemme.. :D

"Ehkä se vaan on sitten niin, että me pääsemme täältä pois myös siitäkin syystä, että emme enää kykene täällä elämään?"

Niinhän se taitaa olla. :) Toisaalta ihmetyttää myös sekin kun tuokin asia saa joskus liikaa huomiota. Kun välillä kaikki ovat valittamassa, kuinka eivät kuulu tännä, tai tämä maailma on ihan sieltä. Mielestäni se on aivan väärä asenne tai sillä ainakin hankaloittaa omaa oloaan. Kun tänne ollaan tultu, niin kyllähän siihen mielestäni pitiäisi myös asennoitua positiivisesti. Eli kaikki on kestettävissä vaikka koti-ikävä joskus iskisikin.

"Jonain päivänä voimme ehkä tänne vielä kerran palata jos tämä maailma ei ole enää niin suuressa ristiriidassa kanssamme."

Juu, tullaan paukuttelemaan henkseleitä.. "Mitäs mopot!", ja puhallellaan nollia. :D

Ganda kirjoitti:

Jos näitä kiusaamisasioitakin vähän miettii, niin kyllähän sitäkin joutuu kokemaan varmasti lähes joka elämässään. Lukuisissa elämissä on varmasti paljon vanhan kertaustakin, mutta seuraavalla kerralla onkin jo vähän taitavampi sietämään kiusaamista tai kiusaamaankin vähän inhimillisemmin, niin ettei enää heti iske toista kirveellä päähän, vaan antaakin nyt vuorostaan pilkkakirveestä. Sanoohan ne jotain ettei haukku haavaa tee. ;) No, henkistäkin kiusamista on eri asteista...

Jos itseäni ajattelen niin olen tässä elämässäni kokenut sekä kiusaamista, että kiusaajana olemista. "Vanhana" sitä on ilmeisesti kuitenkin tullut jo "immuuniksi" ja moiset asiat ovat tulleet ja menneet, eikä niitä ole jäänyt mitenkään sen enempiä murehtimaan/märehtimään. Eniten tässä potuttaa se jos on jotain loukannut, kuin että on joutunut itse loukatuksi.

Ehkä todellisessa rakkaudessakin on aina hitunen kiusaamistakin. Pitää siis oppia kiusaamaankin oikealla tavalla ja siihenkin taitaa mennä muutama elämä. ;-)

Eiköhän tuota kiusaamistakin voida aina jotenkin järjestää vaikka ihmiskunta olisikin jo kehittynyt siitä ohi? Huvitti vähän tuo ajatus, että mistäs ne kiusaamisen kokemukset sitten saadaan, jos kukaan ei enää kiusaa ketään? XD

Kaikkein pahin kiusaaja kun taitaa arvon Q olla ihminen itse itselleen. Kyllä se kokemus sieltä saadaan vaikka kukaan muu ei enää meitä kiusaisikaan. Kiusaaminen on muutenkin vähän sellanen lasten juttu ja kehittyneimmätkin sielut saattavat siihen lapsena ollessaan syyllistyä. Huvittava ajatus sinänsä, että mitäs sitten tehdään kun kukaan ei enää suostu kiusaamaan kun tartteis vähän saada kiusausta? Ehkä roolileikeissä sitten voimme tuonkin homman hoitaa? Lapsenmielisyys on siis todellakin se "taivasten valtakunta"! ;-)

Ainahan voidaan mennä virtuaalimaailmaan kiusattavaksi!

Se on tulevaisuutta! ;-)

Lue lisää

kaikkea väkivaltaan liittyvää vahingoittamatta toisia. Siksi pelit ovat myös mahtavaa terapiaa ja ovat tulevaisuus.

Qadesha kirjoitti:

...ajattelin sitä ettei kaikessa voi aina ajatella vain muiden hyvää, jos se tulee ns. kalliiksi omalle itselle. Jonkinlainen tasapaino pitäisi löytyä 'minän' ja 'meidän' välille.

Mikähän olisi hyvä esimerkki... No, tietysti tulee mieleen sellainen uhrautuva äitee joka on aina ja kaikkialla olemassa vain muiden palvelijana. Kaikkihan aavistavat millainen karhunpalvelus tässä voi mahdollistua, kun ei kakaroista kasva kusipäitä kummempia, kun tottuvat siihen että aina on joku passaamassa ja putsaamassa sotkut.

Tai jos omassa sydämessä on tietty kaipuu tehdä jotain asiaa, mutta sitä pitää aina vaan lykätä ja lykätä kun ihmisten kanssa tulee kaikenlaisia velvollisuuksia hoidettavaksi, tai pyydetään suoraan apua siihen, tähän ja tuohon, eikä pysty kieltäytymään.

Jeesuskin sanoi että rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin ITSEÄSI, joten tässähän se jippo piileekin - saattaisiko joskus joku pakottava pyrkimys sisällämme ollakin itsestään Hengestä lähtöisin? Tarve vaikkapa luoda joku taideteos, ja sitten taiteilijaa tullaan syyllistämään että kovinpas olet sinä itsekäs kun ajattelet vain sitä omaa nautintoasi ja täyttymystäsi ja tässä näkee kakarat nälkää ja kumppani ei saa sitä sun tätä jne. (Pirullinen tilanne.)

Ja kuitenkin maailmamme ja sivistyksemme olisi ollut paljon köyhempi ilman ihmisiä jotka ovat "itsekkäästi" keskittyneet siihen minkä kokevat tärkeämmäksi jopa kuin päivittäisen ihmisten kanssa oleilun ja aineellisten tarpeiden tyydyttämisen.

Mutta tietenkin... kollektiivisella tasolla kun tekee sitä mitä sydän halajaa ja mihin henki palavasti pyrkii, niin siinähän KUITENKIN on olemassa nimenomaan kaikkea, koko kokonaisuutta varten. Se on väistämätöntä.

Lue lisää

Tastulan haastattelussa jouluna, että jos ei rakasta itseään, ei voi rakastaa muitakaan.

Ganda kirjoitti:

>>En tiedä kuinka tuttuja asioita sinulle ovat (sen tiedän ettei Q ainakaan julkisesti usko ennenkuin näkee (kai?)), mutta kyse on siis tietoisuuden noususta, ja siitä että mielestä tulee sen myötä entistä vastaanottavaisempi uusille asioille (näillekin). Vesimiehen aikakaudellahan siis ihmiset itsenäistyvät henkisyydessään enemmän ja vanhat sielut ottavat enemmän kontrollia. (Jyvät akanoista). Eli siis politiikassakin tulee kuviot muuttumaan. >Jos jotain kyllästyttää että otan asian usein esille, koska mielestäni se on ajankohtainen silloin kun pohditaan maailman tilaa ja muutenkin (itseäni kiinostaa :)).>Heh.. Mitäs muuten teikäläiset käsittävät valaistumisella? Yhteyttä sieluitseen eli laajempaa tietoisuutta, jonkun asian oivaltamista eli lamppua pään päällä vai jotain muuta? Vai voiko sitä edes kuvata millään yhdellä asialla, jos siihen liittyy energioiden virtaamisia (chakrat auki ja kundaliinit nousussa) jne... >En muuten edes tiedä mitä valaistuminen tarkalleen on buddhalaisuudessa (*häpeää nurkassa*). >Itse ajattelisin että se olisi tuota yhteyttä sieluun, siis tiedostaisi enemmän asioita itsestään ja muutenkin ja pysyisi elämään rauhassa ja kohtaamaan asiat rauhallisesti. Tulee siis henkisen kehityksen myötä ja monien elämien kautta sekä omana itsenään oleminen edellyttää egon minimoimista.

Lue lisää

hyvä esitys! Melkein kaikesta täysin samaa mieltä.

Maailman pelastavat jälleensyntyneet Napoleon, Hitler, Stalin, Saddam ja kaikki muut jermut hyvässä yhteistyössä! Siis ei huolta, kyllä tekijöitä riittää. Ja ei kai tässä pulmusia olla oltu aina itsekään, joten ....

Ganda kirjoitti:

Kaikki henkinen herääminenhän vaatii aikaa ja joillakin se aika menee puliukkona palloillessa. Mitä rankempia juttuja ihmisellä on takanaan, niin sitä henkisempänä hänet ainakin itse koen. Ihmiset aina jaksavat ulista vaikeuksistaan, kun eivät näe niissä valtavaa mahdollisuutta kasvaa henkisesti. Voimakkaaksi voi tulla ainoastaan heikkouden kautta ja siksi kaikenmaailman siloposkigurut eivät itseäni ainakaan olemuksellaan vakuuta.

Guruiluhan on yksi egon ansa lisää ja olenkin usein sanonut heidän olevan lähes järjestäen vielä "nuoria" sieluja. Oikeat keissit erottaakin siitä, että he ovat ensin käyneet suuren kamppailun itsensä kanssa ennenkuin ovat tiedostaneet tehtävänsä. Jeesus ja Buddhahan kävivät juuri ensin itsensä kanssa tällaisen taistelun. Ehkä heillä oli jopa tietynlaista vastenmielisyyttä tehtäväänsä kohtaan? Jeesuskin höpisi jatkuvasti, että ei ole tästä maailmasta ja linnuillakin on kotinsa mutta ihmisen pojalla ei ja muuta vähän kummaa.

Eihän se nyt tietenkään siinä mielessä ole mitenkään ihmeellistä jos kyseessä on jo vanha sielu, joka on läpeensä kyllästynyt tähän touhuun . Vain toinen "vanha" voi ymmärtää toista "vanhaa" ja kun "nuoret" ovat yrittäneet ymmärtää "vanhaa" niin verenvuodatusta ja kaikenmaailman kieroitumiahan siinä on sitten syntynyt. Miten nuori voisikaan vielä ymmärtää vanhaa kun ei ole sitä vielä omakohtaisesti kokenut? Vanhan taas on helmpompi ymmärtää nuorempaa koska on itsekin sellainen aikanaan ollut. Niin simppeliä!

Nuoremmat tietysti aina kapinoivat sitä vastaa, että olisi muka olemassa joitain "vanhoja". He ajattelevat heti, että tällainen uskoo olevansa heitä jotenkin parempi.

Tuli tuossa mieleen kun ajattelin sitä miten nuori sielu kokee Jumalan ja miten se eroo taas vanhan kokemuksesta? Nuoret sielut näyttäisivät saavan ihan konkreettisia todisteita, kuten kaikenmaailman näkyjä yms. Joku Paavali voisi olla hyvä esimerkki tästä. Kristinusko siis todellakin toimii täysillä jos kyseessä on nuorempi sielu. Tämä tietysti koskee kaikki muitakin uskontoja. Pitääkin vaan ymmärtää uskonnot nuorien sielujen "hengellisinä leikkikehinä".

Mutta "vanhahan" ei enää mitään "todisteita" enää saa vaan hän on jo sillä "tasolla", että pitää henkiset/hengelliset asiat käsittää jo ilman todisteitakin. Se, että tuntuu ettei koe enää mitään suuria henkisiä ekstaaseja saattakin olla merkkinä siitä, että niiden aika on jo ohitse. On henkisesti/hengellisesti paljon suurempi haaste jäädä "pimeään" kuin, että on kokoajan ekstaasissa. Sullakin on vissiin viime vuosina ollut kovin "hiljasta" tälle henkisellä saralla mutta ehkä olet vain ladannut akkujasi ja musta kyllä vähän tuntuu, että mitä henkisempi ihmisestä tulee, niin sitä vähemmän mitkään ekstaasit jaksaa kiinnostaa. Viisaus on se todellinen saavutus jonka jälkeen kaikki henkinen harjoitus tuntuu melko lapselliselta. Eikös se Buddhakin todennut, että paskaakos mä tässä puun alla meditoin ja samalla hetkellä hän valaistui.

Monia "henkisen tien" kulkijoita ehkä masentaa se, että siinäkö kaikki? Pelkästään viisaudenko takia kaikki tämä vaiva? Rahaa, seksiä ja vaikutusvaltaahan tässä tarvitsisin? Niitä vartenhan moni "suuri guru" täällä guruilee! Hedelmistään kyllä puu tunnetaan! ;-)

Viisauden merkitystä elämässä ei enää nykyisin tahdota ymmärtää. Elämästä on tullut nössömäisen helppoa. Riennetään tyydyttämään kaikki halut hetkestä toiseen. Tietenkin on yleensä parempi, että ihminen tyydyttää halunsa kuin jää tyydyttämättömäksi, kuten tuossa yhdessä viestissä mainitsitkin. On joukko ihmisiä, jotka kykenevät esim. selibaattiin mutta selibaatissa elää myös paljon sellaisia joille se ei ole hyväksi ja heidän olisikin parempi elää jollain muulla tavalla. Tietysti ihmisen pitää tehdä ensin väärällä tavalla kuvittelemaansa hyvää, ennenkuin moni asia hänelle valkenee. Joku ryyppää 50 vuotta ja yhtäkkiä "valaistuu", joku toinen taas näkee kovasti vaivaa ja tutkii ahkerasti maailmaa 50 vuotta ja "valaistuu". Teitä on monia. Ehkä "vanha" voikin tehdä asiat ihan miten päin vaan ja lopputulos on aina sama. Mutta kaikkihan eivät ole vanhoja ja heidän on vain elettävä reinkarnaationsa ja odottettava "hetkeään". Moni tietysti pettyy, osa jopa katkeroituu kuultuaan, että heillä on vielä elämiä edessään, mutta onneksi heistäkin tarpeistaan huolehditaan. Joskus tietysti tapaa jonkun fanaattisen "henkisen tien" kulkijan, joka on kovasti sitä mieltä, että tottakai kuka tahansa voi "valaistua" vaikka heti tässä ja nyt, jos niin vain haluaa. Tätä aikaahan se tietenkin vaan on ja kaikki haluaa kaiken tässä, heti ja nyt! Se koskee ihan samalla tavalla niin henkisyyttä kuin materialismiakin.

Buddha tosin tais sanoa, että kaikki ovat valaistuneita, he eivät vain tiedä sitä. Huumorintaju on taivaallista ja sellaisena tämäkin heitto on ymmärrettävä. ;-)

Aina jaksen kyllä "saarnata" myös sitä, että aikamme "pimeys" on myös suuri mahdollisuus henkistyä nopeammin kuin ehkä koskaan aiemmin. Maailmassamme ei taida olleen koskaan aiemmin vähemmän taikauskoa kuin nykyisin vaikka sitä edelleenkin esiintyy harmittavan paljon.

>>Oli vuosikausia syvä syyllisyys siitä että olen niin keskeneräinen ja blaa blaa, nykyään en paljon jaksa piitata. Olen mitä olen ja jos ei kelpaa niin ei väkiste päkiste... ;)

Lue lisää

sen verran, että:
Olin Köpiksessä myöhään illalla istumassa puiston penkillä odottamassa, kun vapaana juossut koirani palaisi ja menisimme kotiin. Viereeni istahti ns. puliukko, joka tuli näyttämään minulle, mitä mahtavia löytöjä hän oli tehnyt läheisestä roskiksesta (kahvikupin, tyynyn jne.) Luulen, ettei hän ollut sillä hetkellä kovin humalassa ja hän alkoi puhumaan minulle filosofiaa ja politiikkaa. Aivan uskomattomia juttuja. Selvisi, että hän oli ollut joskus yritysjohtaja.....

guruna kirjoitti:

sen verran, että:
Olin Köpiksessä myöhään illalla istumassa puiston penkillä odottamassa, kun vapaana juossut koirani palaisi ja menisimme kotiin. Viereeni istahti ns. puliukko, joka tuli näyttämään minulle, mitä mahtavia löytöjä hän oli tehnyt läheisestä roskiksesta (kahvikupin, tyynyn jne.) Luulen, ettei hän ollut sillä hetkellä kovin humalassa ja hän alkoi puhumaan minulle filosofiaa ja politiikkaa. Aivan uskomattomia juttuja. Selvisi, että hän oli ollut joskus yritysjohtaja.....

Lue lisää

Tuollainen ihminen joka tajuaa arvostaa toisten hylkäämiä tavaroita on oikealla tiellä. Jos se vaatii puliukkoutta, niin se on sitten hänen tiensä väistämättä ollut se mikä se on.

Köyhyyskin voi johtaa tähän, ilman että pitää mennä tuopin kautta.

no olipas taas kirjoitti:

hyvä esitys! Melkein kaikesta täysin samaa mieltä.

Maailman pelastavat jälleensyntyneet Napoleon, Hitler, Stalin, Saddam ja kaikki muut jermut hyvässä yhteistyössä! Siis ei huolta, kyllä tekijöitä riittää. Ja ei kai tässä pulmusia olla oltu aina itsekään, joten ....

Lue lisää

Tuo onkin se jälleensyntymisen "vitsi"!

KAIK YHDES KOOS!

Ketään ei jätetä!

Ja, että näitä "pyhimyksiä" v*tu*taa!

sanoi kirjoitti:

Tastulan haastattelussa jouluna, että jos ei rakasta itseään, ei voi rakastaa muitakaan.

Nimittäin väistämättä toisissa ihmisissä näkee aina jonkin piirteen joka löytyy omasta itsestäänkin. Jos inhoaa itseään munaskuita myöten, miten sitten voisi rakastaa ja arvostaa toista ihmistä josta löytyy sitä samaa...

einari3 kirjoitti:

Kaksoisolentoni... :D Ajatuksissasi on kyllä todella paljon samaa.

"Seurasin kyllä jonkin aikaa keskustelujanne kunnes en jaksanut niitä enää seurata."

Juu, no en olisi varmaan itsekään jaksanut :D. Samaa kaavaahan se tosiaan oli. Enkä muutenkaan harrasta mitään uskisväittelyitä, mutta kun tuossa yhteen viestiin satuin vastaamaan, niin pitihän sitä loppuihinkin.. ;) No pitihän se tuokin kokeilla.. Itselläni kiinnostus henkisyyteen lähti siitä, kun mystiset asiat alkoivat kiinnostaa joskus 13 vuotiaana, silloin aloin lukemaan joitain rajatiedon kirjoja. Itseasiassa lukemani rajatiedon kirjat ovat nykyäänkin varmaan kahden käden sormilla laskettavissa, mutta tuosta kaikki alkoi. Nykyään tongin tätä internet tunkiota jos joku asia kiinnostaa. Kuten sinäkin, pyrin pohtimaan itse asioita ja perustieto on jo haalittu, eli astinlautaa ei enää tarvita. Toki silloin murkkuiässä sitä sitten vähän passivoitui hetkeksi kun eli muutoksessa muutenkin, mutta kiinnostus ja usko oli takaraivossa kokoajan. Myös itsellänikin on kirkko ja Jeesuksen opit ovat vaikuttaneet hieman hengellisyyteen.

"Aika usein olen kirjoittelussani maininnutkin sen, että ihmiskunnan "pyhät tekstitkin" olisivat pääosin nuorten sielujen kirjoittamia."

Voi hyvinkin olla, tai ainakin nuoret sielut ovat vastuussa niiden muunteluista..

"Yhdysvaltain presidenttikin on kuin tyyppiesimerkki nuoresta sielusta vallan kahvassa. Uskonkin hänen olevan nuori sielu. "

Niinpä. Hedelmistäänhän puu tunnetaan. Tuolla ufopalstallahan itseään selvännäkijäksi sanova markku.sa kertoi joskus, että jokaisella USA:n presidentillä olisi ollut humanoidi henkioppaana. Siis muistaakseni sellainen humanoidi, joiden kanssa USA:n väitetään tehneen salaa yhteistyötä. Ns. pahis humiksia. Jos tuo pitää paikkaansa, niin siitähän siis herää kysymys että kuinkas isoja sätkynukkeja ne USA:n resupentit loppujen lopuksi ovat. Ja mikä onkaan USA:n riehumisen tarkoitus ihmiskunnan kehitystä ajatellen.. No tämä meni jo vähän ufoilun puolelle, mutta ei se mitään.. :D

"Onpa minulla vieläpä selvä kielilläpuhumiskokemuskin jossa puheeni kuulosti todellakin intiaanikieleltä. "

Tuollaista olisi kyllä mielenkiintoista olla todistamassakin joskus. :) Ei varmaan kelpaa työhakemukseen kielitaidoksi.. ;)

"Sama kuin muuttaisi tuonne savannille simpanssien kanssa asumaan. xP "

Heh.. :D Maailman menoa kun katselee välillä, niin tuntuu että savannilla ollaan. Mutta mistäs sen tietää millainen itse olisi jos jonnekin kurjiin väkivallan tähdittämiin oloihin olisi syntynyt.. :)

"On kyllä väitetty, että täältä valmistuminen olisi hyvinkin arvostettua muualla maailmankaikkeudessa ja, että meissä olisi paljon potentiaalia hoidella asioita tuolla "jossain"."

Niinpä, kyllähän tätä maapalloa on monasti kuvailtu avaruuden kehitysmaaksi. Kyllähän sillä diplomilla minkä täältä joskus saa, varmaan helpommin paikka universaaliin yliopistoon tms. työhön irtoaa. Minäkin uskon että maapallo on vain yksi (rankka) luokka sielun kehityksessä.

"Homosekauaalisuudenkin väitetään olevan yksi merkki mahdollisesta "vanhasta" sielusta. Olishan se aika vallankumouksellista jos tulevaisuudessa homous olisikin merkki henkisyydestä! Nykyäänhän se on synti ja sairaus! ;-) "

Normaalistihan ihminen syntyy naiseksi ja mieheksi suunnilleen vuorotellen. Usein karmallisista syistä tästä joudutaan jonkun verrain poikkeamaan. Homoseksuaalisuudesta olen kuullut mm. sellaista, että liian monta elämää saman sukupuolen kehossa aiheuttaa sukupuolista "vääristymää". Eli siinä mielessä henkisempää että on elämiä takana. Myös sellainen joka ei suvaitse vaikkapa homoja, saattaakin itse olla seuraavassa elämässä homo.

"Siitä vaan sitten kokemaan "vanhaa" sielunikää! Kuulostaako houkuttelevalta?"

Heh, niin meillä jokaisellahan on omat haasteemme.. :D

"Ehkä se vaan on sitten niin, että me pääsemme täältä pois myös siitäkin syystä, että emme enää kykene täällä elämään?"

Niinhän se taitaa olla. :) Toisaalta ihmetyttää myös sekin kun tuokin asia saa joskus liikaa huomiota. Kun välillä kaikki ovat valittamassa, kuinka eivät kuulu tännä, tai tämä maailma on ihan sieltä. Mielestäni se on aivan väärä asenne tai sillä ainakin hankaloittaa omaa oloaan. Kun tänne ollaan tultu, niin kyllähän siihen mielestäni pitiäisi myös asennoitua positiivisesti. Eli kaikki on kestettävissä vaikka koti-ikävä joskus iskisikin.

"Jonain päivänä voimme ehkä tänne vielä kerran palata jos tämä maailma ei ole enää niin suuressa ristiriidassa kanssamme."

Juu, tullaan paukuttelemaan henkseleitä.. "Mitäs mopot!", ja puhallellaan nollia. :D

Lue lisää

Täytyy myöntää, että olenhan itsekin joskus lähtenyt "skabamaan" jonkun uskiksen kanssa. Onneksi aika harvoin, eikä ole niistä koskaan jäänyt mitään pahaa makua suuhunkaan.

Tää netti onkin aika hyvä henkinen/hengellinen "tunkio" kaikelle. Paljon helmpompi onkin kuulla jonkun kirjan lukeneen mielipiteen ja hänelle kirjan herättämät oivallukset, kuin itse "uhrata" 5 tuntia tuon kirjan lukemiseen.

>>Niinpä. Hedelmistäänhän puu tunnetaan. Tuolla ufopalstallahan itseään selvännäkijäksi sanova markku.sa kertoi joskus, että jokaisella USA:n presidentillä olisi ollut humanoidi henkioppaana. Siis muistaakseni sellainen humanoidi, joiden kanssa USA:n väitetään tehneen salaa yhteistyötä.>Tuollaista olisi kyllä mielenkiintoista olla todistamassakin joskus. :) Ei varmaan kelpaa työhakemukseen kielitaidoksi.. ;)>Heh.. :D Maailman menoa kun katselee välillä, niin tuntuu että savannilla ollaan. Mutta mistäs sen tietää millainen itse olisi jos jonnekin kurjiin väkivallan tähdittämiin oloihin olisi syntynyt.. :) >Normaalistihan ihminen syntyy naiseksi ja mieheksi suunnilleen vuorotellen. Usein karmallisista syistä tästä joudutaan jonkun verrain poikkeamaan. Homoseksuaalisuudesta olen kuullut mm. sellaista, että liian monta elämää saman sukupuolen kehossa aiheuttaa sukupuolista "vääristymää". Eli siinä mielessä henkisempää että on elämiä takana. Myös sellainen joka ei suvaitse vaikkapa homoja, saattaakin itse olla seuraavassa elämässä homo. >Kun tänne ollaan tultu, niin kyllähän siihen mielestäni pitiäisi myös asennoitua positiivisesti. Eli kaikki on kestettävissä vaikka koti-ikävä joskus iskisikin.>Juu, tullaan paukuttelemaan henkseleitä.. "Mitäs mopot!", ja puhallellaan nollia. :D

ganda kirjoitti:

Täytyy myöntää, että olenhan itsekin joskus lähtenyt "skabamaan" jonkun uskiksen kanssa. Onneksi aika harvoin, eikä ole niistä koskaan jäänyt mitään pahaa makua suuhunkaan.

Tää netti onkin aika hyvä henkinen/hengellinen "tunkio" kaikelle. Paljon helmpompi onkin kuulla jonkun kirjan lukeneen mielipiteen ja hänelle kirjan herättämät oivallukset, kuin itse "uhrata" 5 tuntia tuon kirjan lukemiseen.

>>Niinpä. Hedelmistäänhän puu tunnetaan. Tuolla ufopalstallahan itseään selvännäkijäksi sanova markku.sa kertoi joskus, että jokaisella USA:n presidentillä olisi ollut humanoidi henkioppaana. Siis muistaakseni sellainen humanoidi, joiden kanssa USA:n väitetään tehneen salaa yhteistyötä.>Tuollaista olisi kyllä mielenkiintoista olla todistamassakin joskus. :) Ei varmaan kelpaa työhakemukseen kielitaidoksi.. ;)>Heh.. :D Maailman menoa kun katselee välillä, niin tuntuu että savannilla ollaan. Mutta mistäs sen tietää millainen itse olisi jos jonnekin kurjiin väkivallan tähdittämiin oloihin olisi syntynyt.. :) >Normaalistihan ihminen syntyy naiseksi ja mieheksi suunnilleen vuorotellen. Usein karmallisista syistä tästä joudutaan jonkun verrain poikkeamaan. Homoseksuaalisuudesta olen kuullut mm. sellaista, että liian monta elämää saman sukupuolen kehossa aiheuttaa sukupuolista "vääristymää". Eli siinä mielessä henkisempää että on elämiä takana. Myös sellainen joka ei suvaitse vaikkapa homoja, saattaakin itse olla seuraavassa elämässä homo. >Kun tänne ollaan tultu, niin kyllähän siihen mielestäni pitiäisi myös asennoitua positiivisesti. Eli kaikki on kestettävissä vaikka koti-ikävä joskus iskisikin.>Juu, tullaan paukuttelemaan henkseleitä.. "Mitäs mopot!", ja puhallellaan nollia. :D

Lue lisää

"Tää netti onkin aika hyvä henkinen/hengellinen "tunkio" kaikelle. Paljon helmpompi onkin kuulla jonkun kirjan lukeneen mielipiteen ja hänelle kirjan herättämät oivallukset, kuin itse "uhrata" 5 tuntia tuon kirjan lukemiseen."

Näinhän se on. Hullu paljon töitä tekee.

"Vaikka olenkin aika "ufomies" itsekin, niin enpä kauheesti jaksa näitä "selvännäkijöitä" tai kuten itse heitä paremmin nimitän "epäselvännäkijöitä". Mitäs hiton näkemistä selvässä on? Kaikkihan nyt selvän näkee, epäselvää on paljon vaikeempi nähdä! ;-) "

No joo, näinhän se on että mitäs noista nyt liikoja meuhkaamaan, onhan se silti joskus kiva miettiä. Itse yritän silti rohkaista henkisen kanavan tai kyvyn omaavia puhumaan (jos sellaisen tapaan), vaikka puhuisivatkin asioista jotka jo tiedän, koska mielestäni he jäävät muutenkin varjoon ihmisten (pilkkaavien) asenteiden takia. Hukkaanhan siinä kyvyt menevät sitten. Sitten jos vielä henkisetkin ihmiset ajattelevat, että hittoakos siihen tulee näkemään, on mulla omatkin silmät, niin... ;)

ganda kirjoitti:

Täytyy myöntää, että olenhan itsekin joskus lähtenyt "skabamaan" jonkun uskiksen kanssa. Onneksi aika harvoin, eikä ole niistä koskaan jäänyt mitään pahaa makua suuhunkaan.

Tää netti onkin aika hyvä henkinen/hengellinen "tunkio" kaikelle. Paljon helmpompi onkin kuulla jonkun kirjan lukeneen mielipiteen ja hänelle kirjan herättämät oivallukset, kuin itse "uhrata" 5 tuntia tuon kirjan lukemiseen.

>>Niinpä. Hedelmistäänhän puu tunnetaan. Tuolla ufopalstallahan itseään selvännäkijäksi sanova markku.sa kertoi joskus, että jokaisella USA:n presidentillä olisi ollut humanoidi henkioppaana. Siis muistaakseni sellainen humanoidi, joiden kanssa USA:n väitetään tehneen salaa yhteistyötä.>Tuollaista olisi kyllä mielenkiintoista olla todistamassakin joskus. :) Ei varmaan kelpaa työhakemukseen kielitaidoksi.. ;)>Heh.. :D Maailman menoa kun katselee välillä, niin tuntuu että savannilla ollaan. Mutta mistäs sen tietää millainen itse olisi jos jonnekin kurjiin väkivallan tähdittämiin oloihin olisi syntynyt.. :) >Normaalistihan ihminen syntyy naiseksi ja mieheksi suunnilleen vuorotellen. Usein karmallisista syistä tästä joudutaan jonkun verrain poikkeamaan. Homoseksuaalisuudesta olen kuullut mm. sellaista, että liian monta elämää saman sukupuolen kehossa aiheuttaa sukupuolista "vääristymää". Eli siinä mielessä henkisempää että on elämiä takana. Myös sellainen joka ei suvaitse vaikkapa homoja, saattaakin itse olla seuraavassa elämässä homo. >Kun tänne ollaan tultu, niin kyllähän siihen mielestäni pitiäisi myös asennoitua positiivisesti. Eli kaikki on kestettävissä vaikka koti-ikävä joskus iskisikin.>Juu, tullaan paukuttelemaan henkseleitä.. "Mitäs mopot!", ja puhallellaan nollia. :D

Lue lisää

"Ehkä ollaan jo sillon vähän empaattisempia mutta kyllä hurtti huumori aina täällä toimii! ;-)"

Se voi olla. Meinaatko vaihtaa nimimerkkisi sitten Ganda the white:ksi?

Siinäkin elokuvassa muuten taidettu tarinaan ujutettaa vertaus valaistumisesta. :)

Minä voisin olla einarise∞

einari3 kirjoitti:

"Ehkä ollaan jo sillon vähän empaattisempia mutta kyllä hurtti huumori aina täällä toimii! ;-)"

Se voi olla. Meinaatko vaihtaa nimimerkkisi sitten Ganda the white:ksi?

Siinäkin elokuvassa muuten taidettu tarinaan ujutettaa vertaus valaistumisesta. :)

Minä voisin olla einarise∞

Lue lisää

Kylläpäs pitääkin kiirettä tämä "nettiguruna" leikkiminen. Onneksi tuo vanha Quuppa on tuossa "oikeana kätenä"!

Sorry, että puutuin ikääsi arvon Q, nainenhan on parhaassa iässä 37 vuotiaana! Ainakin mun mielestä...

Sopivan kypsä kaikkialta...

XP

Emmä taida vaihtaa "valon" puolelle. Joskus nuorena yritin olla niin "hyvää" että ja tunsin itseni täysin ääliöksi. Ripaus "pahuutta" pitää jalat sopivasti maassa, ainakin täällä maanpäällä. ;-)

Jostain syystä en tuota sorbus.. eiku sormusten herraa en edes lapsena lukenut, vaikka kaikki muu vastaava fantasia ja scifi tulikin luettua. No, suutarin lapsellahan ei tunnetusti ole kenkiä. Leffathan tuli just telkusta ja hyviä olivat. Ei tässä enää jaksa kirjaa alkaa lukemaan. Jos on vaikka huonompi kuin leffat, niin ei sitten pety! ;-P

Einari onkin ihan kunnon suomalainen nimi! Miksi siihen suhtaudutaan niin epäkunnioittavasti? Ylermi ja Urpo ovat myöskin hienoja nimiä. Oli aikoinaan kunnia tuntea psykiatri nimeltään Ylermi Hillu ja eihän se nimi koskaan miestä pahenna! ;-P

Ganda kirjoitti:

Kylläpäs pitääkin kiirettä tämä "nettiguruna" leikkiminen. Onneksi tuo vanha Quuppa on tuossa "oikeana kätenä"!

Sorry, että puutuin ikääsi arvon Q, nainenhan on parhaassa iässä 37 vuotiaana! Ainakin mun mielestä...

Sopivan kypsä kaikkialta...

XP

Emmä taida vaihtaa "valon" puolelle. Joskus nuorena yritin olla niin "hyvää" että ja tunsin itseni täysin ääliöksi. Ripaus "pahuutta" pitää jalat sopivasti maassa, ainakin täällä maanpäällä. ;-)

Jostain syystä en tuota sorbus.. eiku sormusten herraa en edes lapsena lukenut, vaikka kaikki muu vastaava fantasia ja scifi tulikin luettua. No, suutarin lapsellahan ei tunnetusti ole kenkiä. Leffathan tuli just telkusta ja hyviä olivat. Ei tässä enää jaksa kirjaa alkaa lukemaan. Jos on vaikka huonompi kuin leffat, niin ei sitten pety! ;-P

Einari onkin ihan kunnon suomalainen nimi! Miksi siihen suhtaudutaan niin epäkunnioittavasti? Ylermi ja Urpo ovat myöskin hienoja nimiä. Oli aikoinaan kunnia tuntea psykiatri nimeltään Ylermi Hillu ja eihän se nimi koskaan miestä pahenna! ;-P

Lue lisää

Tjaa, jos Q on oikea kätesi, niin pitäisiköhän minun sitten alkaa tuurailemaan vasemman kätesi pikkurilliä, olisin varmaan sopivan feminiinen heiluttelemaan sitä. :P Kuhan muistat kertoa milloin aiot raapia peppua.

"Joskus nuorena yritin olla niin "hyvää" että ja tunsin itseni täysin ääliöksi."

Niin, pitäähän sitä kontrastia saada sieltäkin puolelta.. Muista myös että pimeän voima on vahva.. ;)

En minäkään noita sormustimen kirjoja ole lukenut, elokuvat oli paljon helpompia. Se on sellainen sivuhirviö, että jo sen ajattelussa on mun elämään tarpeeksi jännitystä. :) Olen muutenkin sellainen hätähousu, että kirjoihin jaksan syventyä vain jos aihe todella kiinnostaa.

"Einari onkin ihan kunnon suomalainen nimi! Miksi siihen suhtaudutaan niin epäkunnioittavasti?"

Niinpä, ja ei varmaan auta että yksi idiootti täällä tuhrii lisää nimeä. Tätä einari -nimimerkin käyttöähän voisi muuten verrata niihin "guruihin" jotka makaavat siellä sonnassa. No ei vais, kyllähän se aasikin on ihan kelpo polle. Nimimerkillänihän ei kylläkään ole mitään tekemistä oikean nimeni kanssa (joka on muuten vielä suomalaisempi ;P). Se oli vain tarkkaan harkittu satunnainen päähänpisto, kun joku nimimerkki piti aikoinaan rustata. Rekisteröinnin (jonka puoliväkisin tein) kilpavarustelun alettua jatkoin samaa (tekopyhää) nöyrää linjaa ja sijoituin vasta kolmanneksi. Eikös se urheilussakin niin mene että pronssi aina voitetaan.. "Kahden korvapuusti on kolmannen kauppa." tai kuten olen joskus sanonut: "kolmas jätkä toden sanoo.." No eiköhän tämä jo riitä tästä.. :D

"Oli aikoinaan kunnia tuntea psykiatri nimeltään Ylermi Hillu ja eihän se nimi koskaan miestä pahenna! ;-P"

Jooh, menee samaan sarjaan kuin Heli Kopteri ja Marja Metsä. :D

t. einari

einari3 kirjoitti:

Tjaa, jos Q on oikea kätesi, niin pitäisiköhän minun sitten alkaa tuurailemaan vasemman kätesi pikkurilliä, olisin varmaan sopivan feminiinen heiluttelemaan sitä. :P Kuhan muistat kertoa milloin aiot raapia peppua.

"Joskus nuorena yritin olla niin "hyvää" että ja tunsin itseni täysin ääliöksi."

Niin, pitäähän sitä kontrastia saada sieltäkin puolelta.. Muista myös että pimeän voima on vahva.. ;)

En minäkään noita sormustimen kirjoja ole lukenut, elokuvat oli paljon helpompia. Se on sellainen sivuhirviö, että jo sen ajattelussa on mun elämään tarpeeksi jännitystä. :) Olen muutenkin sellainen hätähousu, että kirjoihin jaksan syventyä vain jos aihe todella kiinnostaa.

"Einari onkin ihan kunnon suomalainen nimi! Miksi siihen suhtaudutaan niin epäkunnioittavasti?"

Niinpä, ja ei varmaan auta että yksi idiootti täällä tuhrii lisää nimeä. Tätä einari -nimimerkin käyttöähän voisi muuten verrata niihin "guruihin" jotka makaavat siellä sonnassa. No ei vais, kyllähän se aasikin on ihan kelpo polle. Nimimerkillänihän ei kylläkään ole mitään tekemistä oikean nimeni kanssa (joka on muuten vielä suomalaisempi ;P). Se oli vain tarkkaan harkittu satunnainen päähänpisto, kun joku nimimerkki piti aikoinaan rustata. Rekisteröinnin (jonka puoliväkisin tein) kilpavarustelun alettua jatkoin samaa (tekopyhää) nöyrää linjaa ja sijoituin vasta kolmanneksi. Eikös se urheilussakin niin mene että pronssi aina voitetaan.. "Kahden korvapuusti on kolmannen kauppa." tai kuten olen joskus sanonut: "kolmas jätkä toden sanoo.." No eiköhän tämä jo riitä tästä.. :D

"Oli aikoinaan kunnia tuntea psykiatri nimeltään Ylermi Hillu ja eihän se nimi koskaan miestä pahenna! ;-P"

Jooh, menee samaan sarjaan kuin Heli Kopteri ja Marja Metsä. :D

t. einari

Lue lisää

>>Tjaa, jos Q on oikea kätesi, niin pitäisiköhän minun sitten alkaa tuurailemaan vasemman kätesi pikkurilliä, olisin varmaan sopivan feminiinen heiluttelemaan sitä. :P Kuhan muistat kertoa milloin aiot raapia peppua.

voi työstää kirjoitti:

kaikkea väkivaltaan liittyvää vahingoittamatta toisia. Siksi pelit ovat myös mahtavaa terapiaa ja ovat tulevaisuus.

Ei väkivaltaviihteessä ole mitään pahaa. Splätterit ja brutaalit leffat parhaimpia!

Entäs sitten porno? Et sinä itse konkreettisesti irstaile, joten onko tämä sallittua pyhille miehille?

munkki mielestään kirjoitti:

Ei väkivaltaviihteessä ole mitään pahaa. Splätterit ja brutaalit leffat parhaimpia!

Entäs sitten porno? Et sinä itse konkreettisesti irstaile, joten onko tämä sallittua pyhille miehille?

Lue lisää

vielä - mutta nyt kun sanoit - niin miksikäs ei samalla tavoin vois työstää jotain seksuaalista itsessään vahingoittamatta itseään tai toisia. Ainakin vois kohdata toisten perversioita ja oppia olemaan kauhistelematta kertakaikkiaan mitään elämässä.

tuota ajatelleeksi kirjoitti:

vielä - mutta nyt kun sanoit - niin miksikäs ei samalla tavoin vois työstää jotain seksuaalista itsessään vahingoittamatta itseään tai toisia. Ainakin vois kohdata toisten perversioita ja oppia olemaan kauhistelematta kertakaikkiaan mitään elämässä.

Lue lisää

Hei,

pornon ja kaiken muun viihteen kuluttamisen kohdalla pitäisi miettiä myös sitä, millaisissa olosuhteissa ja miten viihdemateriaali on tuotettu. Pornoteollisuudessa on tutkimusten mukaan melko usein hyväksikäyttöä, ajoittain jopa suoraa pakottamista. Tästä kertoi esimerkiksi Syvä kurkku -elokuvan päätähti Linda Lovelace, joka kertoi aviomiehensä pakottaneen hänet filmintekoon väkivaltaisesti. Monet ajautuvat monissa maissa (kuulemma nykyisin esim. entisen itäblokin maissa)töihin pornokuviin ja -leffoihin siksi, ettei heillä ole muita keinoja elättää itseään ja perhettään yhtä hyvin. Lapsiporno on lisäksi oma lukunsa, lapsipornomateriaalin tuottamisen karmeutta ja karmallisia vaikutuksia en uskalla edes ajatella... :-(

On sinänsä varmasti karmallisesti parempi vaihtoehto katsoa pornoa ja harjoittaa itsetyydytystä ja läpikäydä fantasioitaan tällä tavalla, jottei toteuttaisi fantasioita käytännössä ja loisi itselleen siten pahaa karmaa. Mutta eikö sekin luo pahaa karmaa, että ylläpitää käyttäjänä teollisuudenhaaraa, jossa käytetään eri tavoin hyväksi ihmisiä? Varmasti asia on OK karmallisesti, jos pornomallit ja -filmintekijät ovat mukana tuotannossa aidosti omasta vapaasta tahdostaan.

Taidan sohaista tällä viestillä muurahaispesään, porno kun on nykyisin niin kuuma peruna, ja sen käyttöä ei saisi joidenkin mielestä kyseenalaistaa ollenkaan, mutta minun on pakko lähettää tämä kommentti tähän keskusteluun. En vastusta sinänsä seksuaalisuuden kuvaamista, itsetyydytystä tms. asioita, eli "tiukkapipoisuus" ei saa minua kirjoittamaan tätä viestiä.

Asiaa pohtinut kirjoitti:

Hei,

pornon ja kaiken muun viihteen kuluttamisen kohdalla pitäisi miettiä myös sitä, millaisissa olosuhteissa ja miten viihdemateriaali on tuotettu. Pornoteollisuudessa on tutkimusten mukaan melko usein hyväksikäyttöä, ajoittain jopa suoraa pakottamista. Tästä kertoi esimerkiksi Syvä kurkku -elokuvan päätähti Linda Lovelace, joka kertoi aviomiehensä pakottaneen hänet filmintekoon väkivaltaisesti. Monet ajautuvat monissa maissa (kuulemma nykyisin esim. entisen itäblokin maissa)töihin pornokuviin ja -leffoihin siksi, ettei heillä ole muita keinoja elättää itseään ja perhettään yhtä hyvin. Lapsiporno on lisäksi oma lukunsa, lapsipornomateriaalin tuottamisen karmeutta ja karmallisia vaikutuksia en uskalla edes ajatella... :-(

On sinänsä varmasti karmallisesti parempi vaihtoehto katsoa pornoa ja harjoittaa itsetyydytystä ja läpikäydä fantasioitaan tällä tavalla, jottei toteuttaisi fantasioita käytännössä ja loisi itselleen siten pahaa karmaa. Mutta eikö sekin luo pahaa karmaa, että ylläpitää käyttäjänä teollisuudenhaaraa, jossa käytetään eri tavoin hyväksi ihmisiä? Varmasti asia on OK karmallisesti, jos pornomallit ja -filmintekijät ovat mukana tuotannossa aidosti omasta vapaasta tahdostaan.

Taidan sohaista tällä viestillä muurahaispesään, porno kun on nykyisin niin kuuma peruna, ja sen käyttöä ei saisi joidenkin mielestä kyseenalaistaa ollenkaan, mutta minun on pakko lähettää tämä kommentti tähän keskusteluun. En vastusta sinänsä seksuaalisuuden kuvaamista, itsetyydytystä tms. asioita, eli "tiukkapipoisuus" ei saa minua kirjoittamaan tätä viestiä.

Lue lisää

minulta tuo oli vain heitto ja sanoinkin etten ole asiaa aiemmin ajatellut. Puhuin väkivallan työstämisestä ja itse olen aikoinaan voittanut ahdistukseni sotaa kohtaan katselemalla riittävästi sotaelokuvia.

Mielestäni sodat ovat miesten törkeää hyväksikäyttöä samalla tavoin kuin porno on naisten.

Ja kyllä, sokaisit muurahaispesää- ainakin minun tapauksessani - olen nainen, joka on raiskattu ensimmäisen kerran 16-vuotiaana koulutiellä ja toisen kerran johtajan toimesta työpaikalla. Mistä johtuu, että minulla on hieman kriittinen asenne miesten seksitouhuille. (Ei hätää, asia ei ole ENÄÄ ongelma minulle).

sitä vaan että kirjoitti:

minulta tuo oli vain heitto ja sanoinkin etten ole asiaa aiemmin ajatellut. Puhuin väkivallan työstämisestä ja itse olen aikoinaan voittanut ahdistukseni sotaa kohtaan katselemalla riittävästi sotaelokuvia.

Mielestäni sodat ovat miesten törkeää hyväksikäyttöä samalla tavoin kuin porno on naisten.

Ja kyllä, sokaisit muurahaispesää- ainakin minun tapauksessani - olen nainen, joka on raiskattu ensimmäisen kerran 16-vuotiaana koulutiellä ja toisen kerran johtajan toimesta työpaikalla. Mistä johtuu, että minulla on hieman kriittinen asenne miesten seksitouhuille. (Ei hätää, asia ei ole ENÄÄ ongelma minulle).

Lue lisää

Hei,

asia OK, ymmärrän että olit tehnyt vain heiton keskustelun jatkeeksi. Tämä heitto vain herätti niin vahvoja ajatuksia, että oli ihan pakko kirjoittaa... sain mieleeni vahvan mielikuvan, että nyt on kyseessä miehen mielipide, mikä vaikutti vastaukseni muotoiluun.

Olen pahoillani siitä, että viestini kosketti kipeitä kokemuksiasi. Seksuaalisuuden saralla meitä naisia on helppo satuttaa ja miehet tekevät niin usein, ikävä kyllä. Tiedän sen omista kipeistä kokemuksistani, jotka ovat samansuuntaisia kuin sinun: raiskausyritys 15-vuotiaana ja myöhemmin seksuaalisen ahdistelun kohteeksi joutuminen ynnä muuta sellaista, jota ei mielellään halua muistella. Ne, joilla ei vastaavia seksuaalisen väkivallan kokemuksia ole (eli miehet), on monesti hyvin vaikeaa ymmärtää naisen näkökulmaa pornon katseluun ja prostituutioon. "Mutta kun ne tekevät sitä vapaaehtoisesti ja mitä pahaa siinä muka on" on niin usein kuultu sanonta.

On varmasti totta, että sotaelokuvia katsoessa voi vapautua tietynlaisista ahdistuksentunteista. Omalla kohdalla väkivallan katsominen aiheuttaa entistä pahempaa ahdistusta, joten nämä reaktiot lienevät erilaisia eri ihmisillä.

Jaksamista ja kaikkea hyvää sinulle! :-)

Asiaa pohtinut kirjoitti:

Hei,

asia OK, ymmärrän että olit tehnyt vain heiton keskustelun jatkeeksi. Tämä heitto vain herätti niin vahvoja ajatuksia, että oli ihan pakko kirjoittaa... sain mieleeni vahvan mielikuvan, että nyt on kyseessä miehen mielipide, mikä vaikutti vastaukseni muotoiluun.

Olen pahoillani siitä, että viestini kosketti kipeitä kokemuksiasi. Seksuaalisuuden saralla meitä naisia on helppo satuttaa ja miehet tekevät niin usein, ikävä kyllä. Tiedän sen omista kipeistä kokemuksistani, jotka ovat samansuuntaisia kuin sinun: raiskausyritys 15-vuotiaana ja myöhemmin seksuaalisen ahdistelun kohteeksi joutuminen ynnä muuta sellaista, jota ei mielellään halua muistella. Ne, joilla ei vastaavia seksuaalisen väkivallan kokemuksia ole (eli miehet), on monesti hyvin vaikeaa ymmärtää naisen näkökulmaa pornon katseluun ja prostituutioon. "Mutta kun ne tekevät sitä vapaaehtoisesti ja mitä pahaa siinä muka on" on niin usein kuultu sanonta.

On varmasti totta, että sotaelokuvia katsoessa voi vapautua tietynlaisista ahdistuksentunteista. Omalla kohdalla väkivallan katsominen aiheuttaa entistä pahempaa ahdistusta, joten nämä reaktiot lienevät erilaisia eri ihmisillä.

Jaksamista ja kaikkea hyvää sinulle! :-)

Lue lisää

Ymmärrän. Niin, ei ihme että idän uskonnot ja väkivallattomuus alkoi jo nuorena kiinnostaa. Jotain hyvää karmaa siinäkin.

Ja olen oppinut ymmärtämään miehiä paremmin, eikä ajatus siitä, että olisin itse raiskannut miehenä aikaisemmassa elämässä, vaivaa minua. Kaikki ovat tehneet kaikenlaista, jos ovat eläneet. Ehkä tarkoitin heitollani (en tietoisesti) että toivoisi miesten mieluummin katselevan pornoa kuin kulkevan kaduilla raiskaamassa naisia.

Ja niistä sotaelokuvista. Et ole varmaan katsonut niitä riittävästi. Mutta voihan asian kääntää toisinkin, onko hyvä kovettaa itsensä kohtaamaan mitä tahansa. Natsien koulutus taisi pyrkiä siihen. Enkä pidä lopputuloksesta.

>Kiusattu saa vaan enemmän pahaa niskaansa, koska kääntyy sisään päin, kieltää tunteensa ja antaa vahingoittaa itseään.

Sehän olisikin ihan hyvä vaan jos kiusaaja tajuaisi itse rangaista itseään, mutta jos nyt laajennamme tätä kiusausteemaa kaikenlaisista pikkuruisista koulukiusaamisista sun muista vähän toisenlaisiin juttuihin... Niin luuletko että joku joukolla kiusannut tyyppi, kuten natsi (taas kerran!) tai Ku Klux -klaanilainen tai kerettiläisrovioita sytytelleen fanaatikkolauman jäsen tajuaa mitenkään hävetä tekonsa tehtyään? Pöh, ei sen elämän aikana.

En tiedä yhtään tapausta että joukkokiusaamiseen osallistunut olisi myöhemmin tajunnut tehneensä väärin. Okei, kai niitäkin on, joten valistakaa minua toki...

Meinaan vaan että tuntuu tuo joukkohurmos aina ikäänkuin pyhittävän kaiken, ja sen takia en kai mistään ihmislaumoista ja laumaihmisistä tykkääkään.

Hei, ja kiitos kommentista!

Jäin vähän miettimään tuota "Kiusaajallahan
on jo vaikeaa".

Todella usein kuuluukin sanottavan
että kiusaajilla itsellään on ongelmia,
vaikka he ovatkin esillä ja vaikuttavat ilkeyksien avulla.
Lähes aina tulee mietittyä, ettäonko asia
tosiaan niin.

Mitä minä olen saanut seurata vierestä,
olen ajatellut kiusaajasta, ettei tuolla
voi olla ongelmia, koska hän pärjää
koulussa, hänellä on kavereita ja on
vahvasti esillä sekä hän luottaa itseensä
ja joskus kehuskelee saavutuksillaan.

Tiedän toki tapauksia että kiusaajalla
ei ole itsellään kaikki hyvin, mutta
kuten mainitsin, on joistakin silti
vaikea kuvitella samaa.

Saturnia kirjoitti:

Hei, ja kiitos kommentista!

Jäin vähän miettimään tuota "Kiusaajallahan
on jo vaikeaa".

Todella usein kuuluukin sanottavan
että kiusaajilla itsellään on ongelmia,
vaikka he ovatkin esillä ja vaikuttavat ilkeyksien avulla.
Lähes aina tulee mietittyä, ettäonko asia
tosiaan niin.

Mitä minä olen saanut seurata vierestä,
olen ajatellut kiusaajasta, ettei tuolla
voi olla ongelmia, koska hän pärjää
koulussa, hänellä on kavereita ja on
vahvasti esillä sekä hän luottaa itseensä
ja joskus kehuskelee saavutuksillaan.

Tiedän toki tapauksia että kiusaajalla
ei ole itsellään kaikki hyvin, mutta
kuten mainitsin, on joistakin silti
vaikea kuvitella samaa.

Lue lisää

Varmaan pitää osittain paikkaansa tuokin että kiusaajalla itsellään on ongelmia. Mielestäni lapsuudessa kerrataan jo opittuja asioita yritys ja erehdys periaatteella. Q tuossa selittikin ryhmätyhmästä; myös tätä kerrataan lapsena ja lapset usein kiusaavatkin ryhmässä. Kiusaa tai tule kiusatuksi. Joku saattaa lapsena sortua kiusaamiseen, mutta tajuta (muistaa) myöhemmin ettei siinä ole ideaa. Lapsilla (miksei aikuisillakin) oma pahaolo tietysti saattaa edesauttaa negatiivista suhtaumista muihin. Usein riittää syyksi oman egon pönkitys muiden kustannuksella (tätä ei kiusaaja itse tiedosta). Jos kuitenkaan ei vielä aikuisiälläkään näe eikä ymmärrä mikä on oikein ja väärin, niin silloin tosiaan puuttuu ymmärrystä.

einari3 kirjoitti:

Varmaan pitää osittain paikkaansa tuokin että kiusaajalla itsellään on ongelmia. Mielestäni lapsuudessa kerrataan jo opittuja asioita yritys ja erehdys periaatteella. Q tuossa selittikin ryhmätyhmästä; myös tätä kerrataan lapsena ja lapset usein kiusaavatkin ryhmässä. Kiusaa tai tule kiusatuksi. Joku saattaa lapsena sortua kiusaamiseen, mutta tajuta (muistaa) myöhemmin ettei siinä ole ideaa. Lapsilla (miksei aikuisillakin) oma pahaolo tietysti saattaa edesauttaa negatiivista suhtaumista muihin. Usein riittää syyksi oman egon pönkitys muiden kustannuksella (tätä ei kiusaaja itse tiedosta). Jos kuitenkaan ei vielä aikuisiälläkään näe eikä ymmärrä mikä on oikein ja väärin, niin silloin tosiaan puuttuu ymmärrystä.

Lue lisää

ja koska hän on parempi ja arvokkaampi kuin muut, hänellä on valta kiusata, syrjiä, käyttää väkivaltaa - mitä vain. Hänhän on oikeassa eikä taatusti muuta mieltään tässä elämässä - mutta jossakin seuraavassa ehkä.

mielestään kirjoitti:

ja koska hän on parempi ja arvokkaampi kuin muut, hänellä on valta kiusata, syrjiä, käyttää väkivaltaa - mitä vain. Hänhän on oikeassa eikä taatusti muuta mieltään tässä elämässä - mutta jossakin seuraavassa ehkä.

Lue lisää

Silloinpa sitä ymmärrystä juuri puuttuu. No sitähän täällä opitaan, jokainen omaan tahtiinsa.

mielestään kirjoitti:

ja koska hän on parempi ja arvokkaampi kuin muut, hänellä on valta kiusata, syrjiä, käyttää väkivaltaa - mitä vain. Hänhän on oikeassa eikä taatusti muuta mieltään tässä elämässä - mutta jossakin seuraavassa ehkä.

Lue lisää

Hyvä itsetunto ei olekaan sama kuin terve itsetunto. Terveen itsetunnon omaavan ihmisen ei enää tarvitse kiusata muita. Empatiakyky onkin usein varma merkki siitä, että itsetuntokin on terve.

Lapsethan usein "testaavat" toisiaan vähän kiusaamallakin mutta kun samaan syyllistyvät aikuiset, niin silloin on jotain pahasti pielessä. Koin itse lapsena kiusaamista ja toki kiusasin myös hieman itsekin. On ihan hyvä ja jopa hyödyksikin elämässä, että tietää "kolikon" molemmat puolet. Mielensä voi aina muuttaa, jopa tässäkin elämässä ja monesti sitä vaan auttaa jos joutuu itsekin uhrin asemaan, kiusaajasta kiusatuksi.

Saa nähdä aletaanko ihmisiä tulevaisuudessa järjestelmällisesti luonneanalysoimaan ja psykoterapioimaan, että osattaisiin jo aikaisessa vaiheessa tunnistaa mahdolliset psykopaatit ja muut luonnevikaiset? Pitäisikö meitä tällätavoin suojella yksityisyytemme kustannuksella?

Lääkärit tuntuvat jo nyt olevan usein Jumalasta seuraavia mutta itse saattaisin moisen järjestelyn hyväksyäkin. Ihmiset ovat mielestäni nykyisin aivan liian vapaita tekemään toisellensa mitä tahtovat. Rikollisiakin jopa suojellaan, kun heistä pitäisi informoida ainakin heidän lähiympäristölleen. Esim. pedofiilit saavat tehdä töitä lasten parissa yms.

Häpeärangaistushan on ehkä kaikkein tehokkain rangaistusmuoto ja ennen vanhaan sitä käytettiinkin paljon. Amerikassahan siihen on siellä täällä mentykin ja soisin sitä ainakin kokeiltavan Suomessakin.

Jos ihmisiä alettaisiin jo lapsina testata, niin ehkä voisimme estää häiriökäyttäytymistä ja rikollisuutta jo ennen kuin henkilö ehtii mennä liian pitkälle? Tietysti tälläinen menettely vaatii hyvin paljon myös testaajilta ja varsinkin heidän "henkisiltä" kyvyiltään. Nykyäänhän vaikkapa psykiatriksi pääsee hyvinkin epäempaattisia "kirjanoppineita", jotka saattavat jopa rahastaa, kun pitäisi rakastaa!

Nähdäkseni ihmiset usein kuitenkin kaipaavatkin jotain kontrollia? Jopa niinkin kehittymättömällä kontrollilla kuin mitä NL:ssa oli, on nykyisinkin Venäjällä kannattajansa, Natsi-Saksasta puhumattakaan. Moni Irakissakin saattaa tuumata, että Saddamin aikaan sentään jotenkin vielä tiedettiin missä mentiin kun nykyisin vaara vaanii kaikkialla. Sisällissodan uhka on vielä mitä ilmeisin! Kontrolli näyttäisi siis kuitenkin yleensä olevan se pienempi paha.

Itse ainakin haluan kovasti uskoa siihen, että ihmiskunta hitaasti ja tuskallisesti, mutta kuitenkin varmasti kokoajan kehittyisi eteenpäin. Olemme sadan viime vuoden aikana oppineet tuntemaan itseämme välillä todella rankkojenkin "oppituntien" kautta ja tieteemmekin on kehittynyt huimasti. Nyt meidän onkin alettava soveltamaan tätä tietouttamme tehdäksemme yhteiskunnastamme mahdollisimman hyvän ja tasa-arvoisen paikan kaikille ja se vaatii sitä, että meitä ohjataan jo lapsena oikeaan suuntaan ja, että meistä poistetaan kaikki mahdollinen "tuhoamiskäyttäytyminen" itseämme ja muita kohtaan. Tällainen järjestely tietenkin tarvitsee välttämättä uudenlaista ja lähes ennen näkemätöntä "henkisyyttä". Joukossamme on nykyisin paljonkin täysin käyttämätöntä potentiaalia, viisaita, jo "vanhoja" sieluja, jotka on pudotettu pois koska he eivät ole taloudellisesti kiinnostavia. Ihmiskunta onkin tenhyt itselleen histoiansa suurimman karhun palveluksensa jättämällä viisauden viime vuosikymmeninä lähes täydellisesti paitsioon!

Ja "jäljet" ovatkin jo kaikkien nähtävissä!

Koko planeetta on kuolemassa. Jäätiköt sulamassa, meret kuolemassa ja otsoniaukko vaarallisen ohut. Lista on surullisen pitkä! Valkoisen miehen suurin ongelma on se, ettei hän ole koskaan ymmärtänyt sitä viisautta, että maa ei kuulu ihmisille, vaan ihminen kuuluu maalle. Intiaanipäälikkö Seattelekin tästä meitä jo varoitti yli 150 vuotta sitten, ja vaikka puhetta pidetäänkin huijauksena, niin lukemisen arvoinen se siltikin on!

Kuten otsikossanikin vihjaisin, niin soisin, että "isoveljen" sijaan meitä "valvoisikin" tulevaisuudessa "viisas isoisä"! Tai ainakin jotkut oikeasti viisaat henkilöt. Nuorissakin heitä jonkin verran on, mutta vanhoissa aivan varmasti!

;-)

Ganda kirjoitti:

Hyvä itsetunto ei olekaan sama kuin terve itsetunto. Terveen itsetunnon omaavan ihmisen ei enää tarvitse kiusata muita. Empatiakyky onkin usein varma merkki siitä, että itsetuntokin on terve.

Lapsethan usein "testaavat" toisiaan vähän kiusaamallakin mutta kun samaan syyllistyvät aikuiset, niin silloin on jotain pahasti pielessä. Koin itse lapsena kiusaamista ja toki kiusasin myös hieman itsekin. On ihan hyvä ja jopa hyödyksikin elämässä, että tietää "kolikon" molemmat puolet. Mielensä voi aina muuttaa, jopa tässäkin elämässä ja monesti sitä vaan auttaa jos joutuu itsekin uhrin asemaan, kiusaajasta kiusatuksi.

Saa nähdä aletaanko ihmisiä tulevaisuudessa järjestelmällisesti luonneanalysoimaan ja psykoterapioimaan, että osattaisiin jo aikaisessa vaiheessa tunnistaa mahdolliset psykopaatit ja muut luonnevikaiset? Pitäisikö meitä tällätavoin suojella yksityisyytemme kustannuksella?

Lääkärit tuntuvat jo nyt olevan usein Jumalasta seuraavia mutta itse saattaisin moisen järjestelyn hyväksyäkin. Ihmiset ovat mielestäni nykyisin aivan liian vapaita tekemään toisellensa mitä tahtovat. Rikollisiakin jopa suojellaan, kun heistä pitäisi informoida ainakin heidän lähiympäristölleen. Esim. pedofiilit saavat tehdä töitä lasten parissa yms.

Häpeärangaistushan on ehkä kaikkein tehokkain rangaistusmuoto ja ennen vanhaan sitä käytettiinkin paljon. Amerikassahan siihen on siellä täällä mentykin ja soisin sitä ainakin kokeiltavan Suomessakin.

Jos ihmisiä alettaisiin jo lapsina testata, niin ehkä voisimme estää häiriökäyttäytymistä ja rikollisuutta jo ennen kuin henkilö ehtii mennä liian pitkälle? Tietysti tälläinen menettely vaatii hyvin paljon myös testaajilta ja varsinkin heidän "henkisiltä" kyvyiltään. Nykyäänhän vaikkapa psykiatriksi pääsee hyvinkin epäempaattisia "kirjanoppineita", jotka saattavat jopa rahastaa, kun pitäisi rakastaa!

Nähdäkseni ihmiset usein kuitenkin kaipaavatkin jotain kontrollia? Jopa niinkin kehittymättömällä kontrollilla kuin mitä NL:ssa oli, on nykyisinkin Venäjällä kannattajansa, Natsi-Saksasta puhumattakaan. Moni Irakissakin saattaa tuumata, että Saddamin aikaan sentään jotenkin vielä tiedettiin missä mentiin kun nykyisin vaara vaanii kaikkialla. Sisällissodan uhka on vielä mitä ilmeisin! Kontrolli näyttäisi siis kuitenkin yleensä olevan se pienempi paha.

Itse ainakin haluan kovasti uskoa siihen, että ihmiskunta hitaasti ja tuskallisesti, mutta kuitenkin varmasti kokoajan kehittyisi eteenpäin. Olemme sadan viime vuoden aikana oppineet tuntemaan itseämme välillä todella rankkojenkin "oppituntien" kautta ja tieteemmekin on kehittynyt huimasti. Nyt meidän onkin alettava soveltamaan tätä tietouttamme tehdäksemme yhteiskunnastamme mahdollisimman hyvän ja tasa-arvoisen paikan kaikille ja se vaatii sitä, että meitä ohjataan jo lapsena oikeaan suuntaan ja, että meistä poistetaan kaikki mahdollinen "tuhoamiskäyttäytyminen" itseämme ja muita kohtaan. Tällainen järjestely tietenkin tarvitsee välttämättä uudenlaista ja lähes ennen näkemätöntä "henkisyyttä". Joukossamme on nykyisin paljonkin täysin käyttämätöntä potentiaalia, viisaita, jo "vanhoja" sieluja, jotka on pudotettu pois koska he eivät ole taloudellisesti kiinnostavia. Ihmiskunta onkin tenhyt itselleen histoiansa suurimman karhun palveluksensa jättämällä viisauden viime vuosikymmeninä lähes täydellisesti paitsioon!

Ja "jäljet" ovatkin jo kaikkien nähtävissä!

Koko planeetta on kuolemassa. Jäätiköt sulamassa, meret kuolemassa ja otsoniaukko vaarallisen ohut. Lista on surullisen pitkä! Valkoisen miehen suurin ongelma on se, ettei hän ole koskaan ymmärtänyt sitä viisautta, että maa ei kuulu ihmisille, vaan ihminen kuuluu maalle. Intiaanipäälikkö Seattelekin tästä meitä jo varoitti yli 150 vuotta sitten, ja vaikka puhetta pidetäänkin huijauksena, niin lukemisen arvoinen se siltikin on!

Kuten otsikossanikin vihjaisin, niin soisin, että "isoveljen" sijaan meitä "valvoisikin" tulevaisuudessa "viisas isoisä"! Tai ainakin jotkut oikeasti viisaat henkilöt. Nuorissakin heitä jonkin verran on, mutta vanhoissa aivan varmasti!

;-)

Lue lisää

Loputon suo. Voisko sitä nyt enää tuon paremmin ja tyhjentävämmin sanoa.

Ganda kirjoitti:

Hyvä itsetunto ei olekaan sama kuin terve itsetunto. Terveen itsetunnon omaavan ihmisen ei enää tarvitse kiusata muita. Empatiakyky onkin usein varma merkki siitä, että itsetuntokin on terve.

Lapsethan usein "testaavat" toisiaan vähän kiusaamallakin mutta kun samaan syyllistyvät aikuiset, niin silloin on jotain pahasti pielessä. Koin itse lapsena kiusaamista ja toki kiusasin myös hieman itsekin. On ihan hyvä ja jopa hyödyksikin elämässä, että tietää "kolikon" molemmat puolet. Mielensä voi aina muuttaa, jopa tässäkin elämässä ja monesti sitä vaan auttaa jos joutuu itsekin uhrin asemaan, kiusaajasta kiusatuksi.

Saa nähdä aletaanko ihmisiä tulevaisuudessa järjestelmällisesti luonneanalysoimaan ja psykoterapioimaan, että osattaisiin jo aikaisessa vaiheessa tunnistaa mahdolliset psykopaatit ja muut luonnevikaiset? Pitäisikö meitä tällätavoin suojella yksityisyytemme kustannuksella?

Lääkärit tuntuvat jo nyt olevan usein Jumalasta seuraavia mutta itse saattaisin moisen järjestelyn hyväksyäkin. Ihmiset ovat mielestäni nykyisin aivan liian vapaita tekemään toisellensa mitä tahtovat. Rikollisiakin jopa suojellaan, kun heistä pitäisi informoida ainakin heidän lähiympäristölleen. Esim. pedofiilit saavat tehdä töitä lasten parissa yms.

Häpeärangaistushan on ehkä kaikkein tehokkain rangaistusmuoto ja ennen vanhaan sitä käytettiinkin paljon. Amerikassahan siihen on siellä täällä mentykin ja soisin sitä ainakin kokeiltavan Suomessakin.

Jos ihmisiä alettaisiin jo lapsina testata, niin ehkä voisimme estää häiriökäyttäytymistä ja rikollisuutta jo ennen kuin henkilö ehtii mennä liian pitkälle? Tietysti tälläinen menettely vaatii hyvin paljon myös testaajilta ja varsinkin heidän "henkisiltä" kyvyiltään. Nykyäänhän vaikkapa psykiatriksi pääsee hyvinkin epäempaattisia "kirjanoppineita", jotka saattavat jopa rahastaa, kun pitäisi rakastaa!

Nähdäkseni ihmiset usein kuitenkin kaipaavatkin jotain kontrollia? Jopa niinkin kehittymättömällä kontrollilla kuin mitä NL:ssa oli, on nykyisinkin Venäjällä kannattajansa, Natsi-Saksasta puhumattakaan. Moni Irakissakin saattaa tuumata, että Saddamin aikaan sentään jotenkin vielä tiedettiin missä mentiin kun nykyisin vaara vaanii kaikkialla. Sisällissodan uhka on vielä mitä ilmeisin! Kontrolli näyttäisi siis kuitenkin yleensä olevan se pienempi paha.

Itse ainakin haluan kovasti uskoa siihen, että ihmiskunta hitaasti ja tuskallisesti, mutta kuitenkin varmasti kokoajan kehittyisi eteenpäin. Olemme sadan viime vuoden aikana oppineet tuntemaan itseämme välillä todella rankkojenkin "oppituntien" kautta ja tieteemmekin on kehittynyt huimasti. Nyt meidän onkin alettava soveltamaan tätä tietouttamme tehdäksemme yhteiskunnastamme mahdollisimman hyvän ja tasa-arvoisen paikan kaikille ja se vaatii sitä, että meitä ohjataan jo lapsena oikeaan suuntaan ja, että meistä poistetaan kaikki mahdollinen "tuhoamiskäyttäytyminen" itseämme ja muita kohtaan. Tällainen järjestely tietenkin tarvitsee välttämättä uudenlaista ja lähes ennen näkemätöntä "henkisyyttä". Joukossamme on nykyisin paljonkin täysin käyttämätöntä potentiaalia, viisaita, jo "vanhoja" sieluja, jotka on pudotettu pois koska he eivät ole taloudellisesti kiinnostavia. Ihmiskunta onkin tenhyt itselleen histoiansa suurimman karhun palveluksensa jättämällä viisauden viime vuosikymmeninä lähes täydellisesti paitsioon!

Ja "jäljet" ovatkin jo kaikkien nähtävissä!

Koko planeetta on kuolemassa. Jäätiköt sulamassa, meret kuolemassa ja otsoniaukko vaarallisen ohut. Lista on surullisen pitkä! Valkoisen miehen suurin ongelma on se, ettei hän ole koskaan ymmärtänyt sitä viisautta, että maa ei kuulu ihmisille, vaan ihminen kuuluu maalle. Intiaanipäälikkö Seattelekin tästä meitä jo varoitti yli 150 vuotta sitten, ja vaikka puhetta pidetäänkin huijauksena, niin lukemisen arvoinen se siltikin on!

Kuten otsikossanikin vihjaisin, niin soisin, että "isoveljen" sijaan meitä "valvoisikin" tulevaisuudessa "viisas isoisä"! Tai ainakin jotkut oikeasti viisaat henkilöt. Nuorissakin heitä jonkin verran on, mutta vanhoissa aivan varmasti!

;-)

Lue lisää

Menneinä vuosisatoina kukaan ei ole rauhassa saanut olla oma itsensä, kun ylhäältä ja yhteisön sisältä on saneltu sääntöjä miten pitää olla ja elää. Homoja on kärtsätty hiljaisella tulella, myöhemmin laitettu vankilaan. Uskoa on pitänyt nimenomaan Jeesukseen tai ei hyvä ole heilunut, siinäkään.

Ei mikään ihme että 60-luvulla porukat alkoivat saada tarpeekseen, ja syntyi vimma että pitää saada duunailla omiaan ilman välintöntä rangaistusta. Syntyi kaikenlaista tietoisuutta, niin feminististä kuin homoylpeää tai rotutietoista jne.

Mikäs siinä. Mutta jossain vaiheessa homma meni ainakin täällä pohjolassa överiksi, kun kukaan ei enää antanut mitään rajoja kenellekään, ja kaikki eivät näemmä osaa niitä itse itselleen laatia. Individualismin puolestapuhujana minun on vaikea mieltää yhteiskuntaa jossa palattaisiin taas tiukan kontrollin alle - koska on vaikea kuvitella mitään muuta kontrollia kuin iänikuista uskonnollis-seksuaalista... Ja mitä näitä onkaan nähty. Mutta väistämätön tosiasia on että kaikki meistä eivät ole niin sivistyneitä että osaavat itse punnita itseään ja hahmottaa missä on korjaamisen varaa.

Jos totean, kuten joskus mieleni minun tekevi, että lapset pitäisi välittömästi ottaa pois vanhemmilta jotka osoittautuvat hommaansa kykenemättömiksi, niin eiköhän siitä joku ala kirkua kurkku putkella... Jotkut vielä kuvittelevat että lapset ovat kuin omaisuutta tai pala lihaa omasta lihasta (fyysillisesti kyllä, mutta sielullisesti EI) ja tämän vuoksi pyhää vanhemmuuden "oikeutta" ei saa missään nimessä muka loukata. Paitsi vanhempi itse saa kyllä tehdä siitä minkälaisen irvikuvan hyvänsä...

Oletan kuitenkin että moni ongelma olisi jo etukäteen vältettävissä jos erinäiset tahot eivät saisi joko lisääntyä lainkaan tai sitten lisääntyisivät vain valvotuissa olosuhteissa. Tai ne kakrut veks heiltä jos ei homma toimi.

Qadesha kirjoitti:

Menneinä vuosisatoina kukaan ei ole rauhassa saanut olla oma itsensä, kun ylhäältä ja yhteisön sisältä on saneltu sääntöjä miten pitää olla ja elää. Homoja on kärtsätty hiljaisella tulella, myöhemmin laitettu vankilaan. Uskoa on pitänyt nimenomaan Jeesukseen tai ei hyvä ole heilunut, siinäkään.

Ei mikään ihme että 60-luvulla porukat alkoivat saada tarpeekseen, ja syntyi vimma että pitää saada duunailla omiaan ilman välintöntä rangaistusta. Syntyi kaikenlaista tietoisuutta, niin feminististä kuin homoylpeää tai rotutietoista jne.

Mikäs siinä. Mutta jossain vaiheessa homma meni ainakin täällä pohjolassa överiksi, kun kukaan ei enää antanut mitään rajoja kenellekään, ja kaikki eivät näemmä osaa niitä itse itselleen laatia. Individualismin puolestapuhujana minun on vaikea mieltää yhteiskuntaa jossa palattaisiin taas tiukan kontrollin alle - koska on vaikea kuvitella mitään muuta kontrollia kuin iänikuista uskonnollis-seksuaalista... Ja mitä näitä onkaan nähty. Mutta väistämätön tosiasia on että kaikki meistä eivät ole niin sivistyneitä että osaavat itse punnita itseään ja hahmottaa missä on korjaamisen varaa.

Jos totean, kuten joskus mieleni minun tekevi, että lapset pitäisi välittömästi ottaa pois vanhemmilta jotka osoittautuvat hommaansa kykenemättömiksi, niin eiköhän siitä joku ala kirkua kurkku putkella... Jotkut vielä kuvittelevat että lapset ovat kuin omaisuutta tai pala lihaa omasta lihasta (fyysillisesti kyllä, mutta sielullisesti EI) ja tämän vuoksi pyhää vanhemmuuden "oikeutta" ei saa missään nimessä muka loukata. Paitsi vanhempi itse saa kyllä tehdä siitä minkälaisen irvikuvan hyvänsä...

Oletan kuitenkin että moni ongelma olisi jo etukäteen vältettävissä jos erinäiset tahot eivät saisi joko lisääntyä lainkaan tai sitten lisääntyisivät vain valvotuissa olosuhteissa. Tai ne kakrut veks heiltä jos ei homma toimi.

Lue lisää

Eiköhän ihmiskunta ole saanut jo tarpeeksi harjoitella niin tiukkaa kontrollia kuin vapaata rellestämistäkin?

Ollaan taidettu todellakin mennä äärimmäisyydestä toiseen. Oliskohan nyt vähitellen aika sille, että molempien hyvät puolet yhdistettäisiin eli sopivasti vapautta ja kontrollia yhteiskuntaan?

Tuossa aiemmin koitin korostaa sitä, että vain uudenlaisen "henkisyyden" avulla voimme tehdä maailmastamme mahdollisimman harmonisen paikan kaikille elää.

Nähdäkseni kaikki tämä touhu aina natsismista hippiliikeeseen on kyllä pyrkinyt jonkinlaiseen harmoniseen maailmaan, mutta aina mennyt pahasti perseelleen. On ollut joko liian tiukka kontrolli tai sitten ei juuri mitään kontrollia. Siis taas tämä vanha "Kultainen keskitie" ajatus.

Kun nyt otit arvon Q esiin vaikkapa tuon homousasian, niin "uljaassa uudessa maailmassa" homouteen suhtauduttaisiin suvaitsevaisesti ja jokaisella olisi oikeus päättää omasta seksuaalisuudestaan. Saattaisi jopa olla, että koko seksuaalisuus menee täysin uusiksi tulevaisuudessa. Ainakin tämä ihmisen omistamisasia tulee ehkäpä kokemaan suuria muutoksia? Perinteinen avioliitto institutiokin saattaa muuttua radikaalisti. Sehän on perustunut oikeastaan lähinnä lasten kasvattamiseen "harmonisessa" perhemuodossa isä, äiti ja lapset.

Ehkä tulevaisuudessa lapsia kasvaattaakin taas koko "kylä" ja vanhempien ei enää tarvitse itse "uhrautua" opettamaan esim elämän arvoja yms. mitä tosin aika harva vanhempi oikeasti nytkään tekee. Arvothan periytyvät lapsille lähinnä heidän vanhempiensa käyttäytymistä seuraillen.

En siis käyttäisi ilmaisua "tiukka kontrolli", jotkut lukijani ilmeisesti saivat aiemmasta kirjoituksestani sellaisen käsityksen. Kontrollin pitäisi olla suvaitsevaa ja ohjaavaa, eikä pakottavaa ja ahdasta, kuten oli esim. Neuvostoliitossa.

Uusimmat psykologian "tuulet" lasten kasvatuksessakin taitavat suosia vapautta ja rajoja sopivassa suhteessa. Lisäksi jokaisen lapsen kohdalla pitäisi miettä juuri hänelle sopiva määrä kontrollia ja vapautta kannustamalla ja tukemalla tätä omien vahvuuksiensa hyödyntämisessä.

Lapsia pitäisi myös ohjata yhteiskunnan kannalta hyödylliseen tekemiseen. Nykyäänhän suurin osa lapsista ja nuorista ohjataan aivan liiaksi kapealle tietotekniikkapuolelle, niin että muut alat saavat kärsiä. Jonkun täytyy rakentaa myös tulevaisuudessakin talomme ja jos kukaan ei enää osaa käyttää kirvestä vaan hiirtä, niin olemme pian pulassa. Teknologian kehittyminen saattaa tosin osaltaan ratkaista tämänkin ongelman. Tulevaisuudessahan robotit voivat tehdä raskaimmat rakennustyötkin, joten tämä ongelma saattaa ratketa lähes itsestään.

Olen samoilla linjoilla siinä, että kaikista ei ole vanhemmiksi ja silloin lapsen on parempi muualla kuin vanhempiensa luona. Tässä suhteessa kontrolli onkin aivan liian leväperäistä nykyisin. Tärkeää olisikin katkaista nämä sukujen "kiroukset", niin että tulevaisuudessa ei enää olisi vanhemmiksi sopimattomia ihmisiä.

>>Oletan kuitenkin että moni ongelma olisi jo etukäteen vältettävissä jos erinäiset tahot eivät saisi joko lisääntyä lainkaan tai sitten lisääntyisivät vain valvotuissa olosuhteissa. Tai ne kakrut veks heiltä jos ei homma toimi.

Qadesha kirjoitti:

Menneinä vuosisatoina kukaan ei ole rauhassa saanut olla oma itsensä, kun ylhäältä ja yhteisön sisältä on saneltu sääntöjä miten pitää olla ja elää. Homoja on kärtsätty hiljaisella tulella, myöhemmin laitettu vankilaan. Uskoa on pitänyt nimenomaan Jeesukseen tai ei hyvä ole heilunut, siinäkään.

Ei mikään ihme että 60-luvulla porukat alkoivat saada tarpeekseen, ja syntyi vimma että pitää saada duunailla omiaan ilman välintöntä rangaistusta. Syntyi kaikenlaista tietoisuutta, niin feminististä kuin homoylpeää tai rotutietoista jne.

Mikäs siinä. Mutta jossain vaiheessa homma meni ainakin täällä pohjolassa överiksi, kun kukaan ei enää antanut mitään rajoja kenellekään, ja kaikki eivät näemmä osaa niitä itse itselleen laatia. Individualismin puolestapuhujana minun on vaikea mieltää yhteiskuntaa jossa palattaisiin taas tiukan kontrollin alle - koska on vaikea kuvitella mitään muuta kontrollia kuin iänikuista uskonnollis-seksuaalista... Ja mitä näitä onkaan nähty. Mutta väistämätön tosiasia on että kaikki meistä eivät ole niin sivistyneitä että osaavat itse punnita itseään ja hahmottaa missä on korjaamisen varaa.

Jos totean, kuten joskus mieleni minun tekevi, että lapset pitäisi välittömästi ottaa pois vanhemmilta jotka osoittautuvat hommaansa kykenemättömiksi, niin eiköhän siitä joku ala kirkua kurkku putkella... Jotkut vielä kuvittelevat että lapset ovat kuin omaisuutta tai pala lihaa omasta lihasta (fyysillisesti kyllä, mutta sielullisesti EI) ja tämän vuoksi pyhää vanhemmuuden "oikeutta" ei saa missään nimessä muka loukata. Paitsi vanhempi itse saa kyllä tehdä siitä minkälaisen irvikuvan hyvänsä...

Oletan kuitenkin että moni ongelma olisi jo etukäteen vältettävissä jos erinäiset tahot eivät saisi joko lisääntyä lainkaan tai sitten lisääntyisivät vain valvotuissa olosuhteissa. Tai ne kakrut veks heiltä jos ei homma toimi.

Lue lisää

"Jos totean, kuten joskus mieleni minun tekevi, että lapset pitäisi välittömästi ottaa pois vanhemmilta jotka osoittautuvat hommaansa kykenemättömiksi, niin eiköhän siitä joku ala kirkua kurkku putkella... Jotkut vielä kuvittelevat että lapset ovat kuin omaisuutta tai pala lihaa omasta lihasta (fyysillisesti kyllä, mutta sielullisesti EI) ja tämän vuoksi pyhää vanhemmuuden "oikeutta" ei saa missään nimessä muka loukata. "

Varsinkin kun ottaa huomioon millaisia vaatimuksia adoptiolasten vanhemmille asetetaan...

Parempi olisi ehkä jos vanhemmaksi haluavan olisi hankittava jonkinlainen lisenssi lapsen tekemiseen. Vanhempien pitäisi läpäistä psykologiset testit ym. vähän niin kuin adoptiolasten tapauksessa. Itse asiassa ei tässä meidän keskutelussa ole mitään uutta jo Platon ajatteli samansuuntaisesti. :)

Mutta pitäpä tehdään sitten niille vahinkolapsille?

Joka tapauksessa niin paljon tuskaa ja hätää on monilla suomalaiperheidenkin lapsilla. Ei pelkästään alkoholin tai huumeiden vaan myös narsismin ja muiden mielisairauksien seurauksena. Ja näihin ei voida ja haluta puuttua, kotirauhan nimessä.

Tänäkin vuonna syntyy uusi sukupolvi lapsia jotka sairastuvat henkisesti ja ruummillisesti, koska vanhemmat eivät yksinkertaisesti ole kypsiä heistä huolehtimaan.

Henkiset mustelmat eivät neuvolassa näy ja nämä lapset jäävät yksin orvoksi omassa perheessään.

ez-al kirjoitti:

"Jos totean, kuten joskus mieleni minun tekevi, että lapset pitäisi välittömästi ottaa pois vanhemmilta jotka osoittautuvat hommaansa kykenemättömiksi, niin eiköhän siitä joku ala kirkua kurkku putkella... Jotkut vielä kuvittelevat että lapset ovat kuin omaisuutta tai pala lihaa omasta lihasta (fyysillisesti kyllä, mutta sielullisesti EI) ja tämän vuoksi pyhää vanhemmuuden "oikeutta" ei saa missään nimessä muka loukata. "

Varsinkin kun ottaa huomioon millaisia vaatimuksia adoptiolasten vanhemmille asetetaan...

Parempi olisi ehkä jos vanhemmaksi haluavan olisi hankittava jonkinlainen lisenssi lapsen tekemiseen. Vanhempien pitäisi läpäistä psykologiset testit ym. vähän niin kuin adoptiolasten tapauksessa. Itse asiassa ei tässä meidän keskutelussa ole mitään uutta jo Platon ajatteli samansuuntaisesti. :)

Mutta pitäpä tehdään sitten niille vahinkolapsille?

Joka tapauksessa niin paljon tuskaa ja hätää on monilla suomalaiperheidenkin lapsilla. Ei pelkästään alkoholin tai huumeiden vaan myös narsismin ja muiden mielisairauksien seurauksena. Ja näihin ei voida ja haluta puuttua, kotirauhan nimessä.

Tänäkin vuonna syntyy uusi sukupolvi lapsia jotka sairastuvat henkisesti ja ruummillisesti, koska vanhemmat eivät yksinkertaisesti ole kypsiä heistä huolehtimaan.

Henkiset mustelmat eivät neuvolassa näy ja nämä lapset jäävät yksin orvoksi omassa perheessään.

Lue lisää

(Hoitelen kaikki aina kerralla jos suinkin mahdollista, eli tällainen kimppavastaus taas...)

Suomessa ei oikeastaan "vahinkolapsen" mahdollisuutta ole olemassakaan, tai ainakin olen käsittänyt että täällä olisi kotia tyrkyllä kaikille lapsille joista eivät omat vanhemmat pysty huolehtimaan. Ulkomaisillekin "ylijäämälapsille" löytyisi kyllä ottajia, mutta hommelista on usein kuulema tehty pirun vaikeaa jo siellä lähtömaassa. Eivät ne mielellään anna jostain 3. maailman maasta kuin sairaat ja vammaiset lapset pois, vaikka terveetkin lapset orpoina piruina pyörisivät pitkin katuja myymässä itseään... Liekö joku kansallinen ylpeys sitten esteenä tässä lapsien liikuttelussa.

***

Mietityttää noinkohan kokonaista maailmaa voi ikinä olla olemassa missä olisi eräänlainen Kultainen Aikakausi. Jonkin verran kun olen noita Joan Grantin kirjoja lukenut, niin tuntuu niissä yleisenä teemana olevan että missä hyvänsä JG onkin inkarnoitunut, hän on aina joutunut tekemisiin sen kanssa että vääryys rehottaa, mutta hän kumppanit pyrkivät luomaan edes jonkinlaista onnelan saareketta ympärilleen.

Ovatko nuo hänen kirjansa totta vai eivät, en tiedä, mutta tuntuisi loogiselta että siellä täällä ajassa ja paikassa on aina näitä oikeamielisyyden saarekkeita, joiden pitäisi periaatteessa toimia esimerkkinä ympäröiville maille ja kansoille. Aina homma kuitenkin kusee; ja tulee pimeitä aikoja, ja sitten aletaan taas alusta.

Yksi kriteeri oikeamieliselle järjestelmälle on kai se että pystyy sietämään erilaisia näkemyksiä ja jotenkin sumplimaan kaikkia ryhmiä miellyttäviä kompromisseja. Tai sitten meillä on oltava "hyväntahtoinen diktaattori" joka pakottaa pöllömmätkin pölhökustaat oikealle tielle. En kuitenkaan usko että nykymaailmassa kovin moni on valmis enää heittäytymään täysin toisten johdettavaksi lapseksi... Vaikka tosiasiahan on että kun suurin osa maailman väestä ei ole vieläkään päässyt aineelliseen hyvään tarpeeksi käsiksi, niin ei oikein voi sanoa että koko ihmiskunta kokonaisuutena olisi valmis siihen tai tähän, tai JO saanut tarpeekseen sitä tai tätä. Yksinkertaisesti tietyt kokemukset puuttuvat vielä monelta sielulta.

En oikeastaan ihmettele että New Age -väen keskuudessa on syntynyt ajatuksia siitä että kaikki eivät jatkossa voi enää elää samalla planeetalla, mikäli emme halua pahaa taantumusta. Olen ollut nyreä sitä kohtaan että ihmiskuntaa pitäisi alkaa raakata läpi että kuka saa olla ja missä, mutta mutta... Ehkä on asioita jotka pitää jättää jonkin Suuremman Suunnitelman haltuun. Toivottavasti sellainen on olemassa. Itse en ainakaan haluaisi että tämäkin sivistys tuhottaisiin täysin ja pitäisi TAAS alkaa alusta; minua ei kiinnosta elää luolamiesasteella, olkoonkin vaikka kuinka luonnonmukaista ja terveellistä...

Jos onkin vaikea kuvitella kokonaisen planeetan kokoista Kulta-aikaa, niin itsekukin voi toki tahollaan olla halutessaan jonkinlainen majakka muiden joukossa - loistaa sitä valoa mikä omassa itsessä palaa kirkkaimmin. Joillekin pääpointti on suvaitsevaisuus, toisille oikeudenmukaisuus, ehkäpä jonkun on ajettava alkeellisimpiakin ihmisarvokäsitteitä jossakin maassa jne. Henkistä työtä on aina riittävä.

Ganda kirjoitti:

Hyvä itsetunto ei olekaan sama kuin terve itsetunto. Terveen itsetunnon omaavan ihmisen ei enää tarvitse kiusata muita. Empatiakyky onkin usein varma merkki siitä, että itsetuntokin on terve.

Lapsethan usein "testaavat" toisiaan vähän kiusaamallakin mutta kun samaan syyllistyvät aikuiset, niin silloin on jotain pahasti pielessä. Koin itse lapsena kiusaamista ja toki kiusasin myös hieman itsekin. On ihan hyvä ja jopa hyödyksikin elämässä, että tietää "kolikon" molemmat puolet. Mielensä voi aina muuttaa, jopa tässäkin elämässä ja monesti sitä vaan auttaa jos joutuu itsekin uhrin asemaan, kiusaajasta kiusatuksi.

Saa nähdä aletaanko ihmisiä tulevaisuudessa järjestelmällisesti luonneanalysoimaan ja psykoterapioimaan, että osattaisiin jo aikaisessa vaiheessa tunnistaa mahdolliset psykopaatit ja muut luonnevikaiset? Pitäisikö meitä tällätavoin suojella yksityisyytemme kustannuksella?

Lääkärit tuntuvat jo nyt olevan usein Jumalasta seuraavia mutta itse saattaisin moisen järjestelyn hyväksyäkin. Ihmiset ovat mielestäni nykyisin aivan liian vapaita tekemään toisellensa mitä tahtovat. Rikollisiakin jopa suojellaan, kun heistä pitäisi informoida ainakin heidän lähiympäristölleen. Esim. pedofiilit saavat tehdä töitä lasten parissa yms.

Häpeärangaistushan on ehkä kaikkein tehokkain rangaistusmuoto ja ennen vanhaan sitä käytettiinkin paljon. Amerikassahan siihen on siellä täällä mentykin ja soisin sitä ainakin kokeiltavan Suomessakin.

Jos ihmisiä alettaisiin jo lapsina testata, niin ehkä voisimme estää häiriökäyttäytymistä ja rikollisuutta jo ennen kuin henkilö ehtii mennä liian pitkälle? Tietysti tälläinen menettely vaatii hyvin paljon myös testaajilta ja varsinkin heidän "henkisiltä" kyvyiltään. Nykyäänhän vaikkapa psykiatriksi pääsee hyvinkin epäempaattisia "kirjanoppineita", jotka saattavat jopa rahastaa, kun pitäisi rakastaa!

Nähdäkseni ihmiset usein kuitenkin kaipaavatkin jotain kontrollia? Jopa niinkin kehittymättömällä kontrollilla kuin mitä NL:ssa oli, on nykyisinkin Venäjällä kannattajansa, Natsi-Saksasta puhumattakaan. Moni Irakissakin saattaa tuumata, että Saddamin aikaan sentään jotenkin vielä tiedettiin missä mentiin kun nykyisin vaara vaanii kaikkialla. Sisällissodan uhka on vielä mitä ilmeisin! Kontrolli näyttäisi siis kuitenkin yleensä olevan se pienempi paha.

Itse ainakin haluan kovasti uskoa siihen, että ihmiskunta hitaasti ja tuskallisesti, mutta kuitenkin varmasti kokoajan kehittyisi eteenpäin. Olemme sadan viime vuoden aikana oppineet tuntemaan itseämme välillä todella rankkojenkin "oppituntien" kautta ja tieteemmekin on kehittynyt huimasti. Nyt meidän onkin alettava soveltamaan tätä tietouttamme tehdäksemme yhteiskunnastamme mahdollisimman hyvän ja tasa-arvoisen paikan kaikille ja se vaatii sitä, että meitä ohjataan jo lapsena oikeaan suuntaan ja, että meistä poistetaan kaikki mahdollinen "tuhoamiskäyttäytyminen" itseämme ja muita kohtaan. Tällainen järjestely tietenkin tarvitsee välttämättä uudenlaista ja lähes ennen näkemätöntä "henkisyyttä". Joukossamme on nykyisin paljonkin täysin käyttämätöntä potentiaalia, viisaita, jo "vanhoja" sieluja, jotka on pudotettu pois koska he eivät ole taloudellisesti kiinnostavia. Ihmiskunta onkin tenhyt itselleen histoiansa suurimman karhun palveluksensa jättämällä viisauden viime vuosikymmeninä lähes täydellisesti paitsioon!

Ja "jäljet" ovatkin jo kaikkien nähtävissä!

Koko planeetta on kuolemassa. Jäätiköt sulamassa, meret kuolemassa ja otsoniaukko vaarallisen ohut. Lista on surullisen pitkä! Valkoisen miehen suurin ongelma on se, ettei hän ole koskaan ymmärtänyt sitä viisautta, että maa ei kuulu ihmisille, vaan ihminen kuuluu maalle. Intiaanipäälikkö Seattelekin tästä meitä jo varoitti yli 150 vuotta sitten, ja vaikka puhetta pidetäänkin huijauksena, niin lukemisen arvoinen se siltikin on!

Kuten otsikossanikin vihjaisin, niin soisin, että "isoveljen" sijaan meitä "valvoisikin" tulevaisuudessa "viisas isoisä"! Tai ainakin jotkut oikeasti viisaat henkilöt. Nuorissakin heitä jonkin verran on, mutta vanhoissa aivan varmasti!

;-)

Lue lisää

Arvon G.

"Hyvä itsetunto ei olekaan sama kuin terve itsetunto."

Tässä on mielestäni tärkeä asia sisäistää kovasti monella elämän osa-alueella itsekullekin.

"Terveen itsetunnon omaavan ihmisen ei enää tarvitse kiusata muita. Empatiakyky onkin usein varma merkki siitä, että itsetuntokin on terve."

"Kiusaaminen" on aina subjektiivinen kokemus ja näin ollen yleispätevien "sääntöjen" kertominen on enemmän kuin kyseenalaista. Terveellä itsetunnolla varustettu ihminen voi "kiusata terveesti".

Nyky-yhteiskunnan arkimääritelmät "hyvästä itsetunnosta" ovat lähinnä "viihdyttäviä" vaikka kieltämättä vakavaksi vetää tämä arvomaailman kehityssuunta.

"Saa nähdä aletaanko ihmisiä tulevaisuudessa järjestelmällisesti luonneanalysoimaan ja psykoterapioimaan, että osattaisiin jo aikaisessa vaiheessa tunnistaa mahdolliset psykopaatit ja muut luonnevikaiset? Pitäisikö meitä tällätavoin suojella yksityisyytemme kustannuksella?
"

Kuinka niin tulevaisuudessa? :) Sitä tehdään jo, mutta motiivit jotka lainauksessani mainitsit ovat totta ja...noh... perseestä :-) Kyse lienee enemmänkin tutkimusten painotuksen uudelleenohjauksesta? Monien erilaisten vapautumisien kautta vapautumista tapahtuu enenevissä määrin yhteiskunnallisella tasolla ja hyvä näin.

Ihmisinä dualismiin tottuneina "yliheilahdukset" ovat lähinnä ymmärrettäviä. Eniten minua surettaa ajattelevat ihmiset jotka omassa elämässään eivät "enää" uskalla "ylilyödä" ;-)

"Lääkärit tuntuvat jo nyt olevan usein Jumalasta seuraavia mutta itse saattaisin moisen järjestelyn hyväksyäkin. Ihmiset ovat mielestäni nykyisin aivan liian vapaita tekemään toisellensa mitä tahtovat. Rikollisiakin jopa suojellaan, kun heistä pitäisi informoida ainakin heidän lähiympäristölleen. Esim. pedofiilit saavat tehdä töitä lasten parissa yms."

Stereotyyppisesti ajatellen tuo lienee totta että kerro "setä/täti tiede", "kuinka minun täytyy elää, olla, käyttäytyä, tuntea, jne."
Vastuu omastaitsestä sälytetään sille lekurille.
Monella muullakin elämän osa-alueella tämä on nähtävissä.

Kyllä ihmisen psyykeen tutustuneet ihmiset asiansa osaavat ja apua kannattaa hakea jos siltä tuntuu.

"Häpeärangaistushan on ehkä kaikkein tehokkain rangaistusmuoto ja ennen vanhaan sitä käytettiinkin paljon. Amerikassahan siihen on siellä täällä mentykin ja soisin sitä ainakin kokeiltavan Suomessakin.
"

Äärimmäisen toimiva rangaistusmuoto jos näkee ihmisen eläimenä. Luin kyllä alemmat ketjussa olleet jutustelut myös.

Häpeä. Toimii toki tiettyyn pisteeseem, mutta ihmisen kunnioitus joutuu vaakalaudalle kuten myös vapaa valinta? Maailmassa jossa on 6 miljardia sisäistä totuutta on lähes suuruudenhulluutta hakea kaikille sopivaa yhtä "rajoitinta". Aina on myös edessä se että miksi koko tämä yhteiskunta toimii mahdollistaen nämä kysymykset :)

Olen samaa mieltä siitä, että tosiaan tiettyä kontrollia tarvitaan jotta yksilöt jotka eivät tiedosta omaa mahdollisuutta kontrolloida omaa elämäänsä ja ensisijaisesti tunteitaan.

Hienoja haasteita ;-)

Qadesha kirjoitti:

(Hoitelen kaikki aina kerralla jos suinkin mahdollista, eli tällainen kimppavastaus taas...)

Suomessa ei oikeastaan "vahinkolapsen" mahdollisuutta ole olemassakaan, tai ainakin olen käsittänyt että täällä olisi kotia tyrkyllä kaikille lapsille joista eivät omat vanhemmat pysty huolehtimaan. Ulkomaisillekin "ylijäämälapsille" löytyisi kyllä ottajia, mutta hommelista on usein kuulema tehty pirun vaikeaa jo siellä lähtömaassa. Eivät ne mielellään anna jostain 3. maailman maasta kuin sairaat ja vammaiset lapset pois, vaikka terveetkin lapset orpoina piruina pyörisivät pitkin katuja myymässä itseään... Liekö joku kansallinen ylpeys sitten esteenä tässä lapsien liikuttelussa.

***

Mietityttää noinkohan kokonaista maailmaa voi ikinä olla olemassa missä olisi eräänlainen Kultainen Aikakausi. Jonkin verran kun olen noita Joan Grantin kirjoja lukenut, niin tuntuu niissä yleisenä teemana olevan että missä hyvänsä JG onkin inkarnoitunut, hän on aina joutunut tekemisiin sen kanssa että vääryys rehottaa, mutta hän kumppanit pyrkivät luomaan edes jonkinlaista onnelan saareketta ympärilleen.

Ovatko nuo hänen kirjansa totta vai eivät, en tiedä, mutta tuntuisi loogiselta että siellä täällä ajassa ja paikassa on aina näitä oikeamielisyyden saarekkeita, joiden pitäisi periaatteessa toimia esimerkkinä ympäröiville maille ja kansoille. Aina homma kuitenkin kusee; ja tulee pimeitä aikoja, ja sitten aletaan taas alusta.

Yksi kriteeri oikeamieliselle järjestelmälle on kai se että pystyy sietämään erilaisia näkemyksiä ja jotenkin sumplimaan kaikkia ryhmiä miellyttäviä kompromisseja. Tai sitten meillä on oltava "hyväntahtoinen diktaattori" joka pakottaa pöllömmätkin pölhökustaat oikealle tielle. En kuitenkaan usko että nykymaailmassa kovin moni on valmis enää heittäytymään täysin toisten johdettavaksi lapseksi... Vaikka tosiasiahan on että kun suurin osa maailman väestä ei ole vieläkään päässyt aineelliseen hyvään tarpeeksi käsiksi, niin ei oikein voi sanoa että koko ihmiskunta kokonaisuutena olisi valmis siihen tai tähän, tai JO saanut tarpeekseen sitä tai tätä. Yksinkertaisesti tietyt kokemukset puuttuvat vielä monelta sielulta.

En oikeastaan ihmettele että New Age -väen keskuudessa on syntynyt ajatuksia siitä että kaikki eivät jatkossa voi enää elää samalla planeetalla, mikäli emme halua pahaa taantumusta. Olen ollut nyreä sitä kohtaan että ihmiskuntaa pitäisi alkaa raakata läpi että kuka saa olla ja missä, mutta mutta... Ehkä on asioita jotka pitää jättää jonkin Suuremman Suunnitelman haltuun. Toivottavasti sellainen on olemassa. Itse en ainakaan haluaisi että tämäkin sivistys tuhottaisiin täysin ja pitäisi TAAS alkaa alusta; minua ei kiinnosta elää luolamiesasteella, olkoonkin vaikka kuinka luonnonmukaista ja terveellistä...

Jos onkin vaikea kuvitella kokonaisen planeetan kokoista Kulta-aikaa, niin itsekukin voi toki tahollaan olla halutessaan jonkinlainen majakka muiden joukossa - loistaa sitä valoa mikä omassa itsessä palaa kirkkaimmin. Joillekin pääpointti on suvaitsevaisuus, toisille oikeudenmukaisuus, ehkäpä jonkun on ajettava alkeellisimpiakin ihmisarvokäsitteitä jossakin maassa jne. Henkistä työtä on aina riittävä.

Lue lisää

Kyllähän tämä länsimainen impperiumi todennäköisesti romahtaa, siinä missä Rooman valtakunta ja ne kaikki edelliset. Mutta kyllähän sielläkin vielä ihmisiä raunioiden välissä elelee, muinaista "suurta aikaa" ihmettelemässä.

Loppujen lopuksi mietityttää kuinka paljon maailma on muuttunut. Näennäisesti on tapahtunut paljon, mutta onko ihminen kehittynyt sitten kuitenkaan? Minusta näyttää siltä, että jokainen pienokainen on edelleen se Tabula rasa, johon elämä alkaa jättämään jälkiään jo kohdusta alkaen. Kaikki ihmisen eläimellisyys taakkanaan.

Ja emme me ole yhteiskuntana ja ihmiskuntana mielestäni juurikaan edistyneet. Henkisyyttä ajateleen pikemminkin päin vastoin. Pimeämpään suuntaan ollaan menossa.

Mutta ehkäpä se onkin tarkoitus. Suuren suunnitelman suuri salajuoni. :)

Qadesha kirjoitti:

(Hoitelen kaikki aina kerralla jos suinkin mahdollista, eli tällainen kimppavastaus taas...)

Suomessa ei oikeastaan "vahinkolapsen" mahdollisuutta ole olemassakaan, tai ainakin olen käsittänyt että täällä olisi kotia tyrkyllä kaikille lapsille joista eivät omat vanhemmat pysty huolehtimaan. Ulkomaisillekin "ylijäämälapsille" löytyisi kyllä ottajia, mutta hommelista on usein kuulema tehty pirun vaikeaa jo siellä lähtömaassa. Eivät ne mielellään anna jostain 3. maailman maasta kuin sairaat ja vammaiset lapset pois, vaikka terveetkin lapset orpoina piruina pyörisivät pitkin katuja myymässä itseään... Liekö joku kansallinen ylpeys sitten esteenä tässä lapsien liikuttelussa.

***

Mietityttää noinkohan kokonaista maailmaa voi ikinä olla olemassa missä olisi eräänlainen Kultainen Aikakausi. Jonkin verran kun olen noita Joan Grantin kirjoja lukenut, niin tuntuu niissä yleisenä teemana olevan että missä hyvänsä JG onkin inkarnoitunut, hän on aina joutunut tekemisiin sen kanssa että vääryys rehottaa, mutta hän kumppanit pyrkivät luomaan edes jonkinlaista onnelan saareketta ympärilleen.

Ovatko nuo hänen kirjansa totta vai eivät, en tiedä, mutta tuntuisi loogiselta että siellä täällä ajassa ja paikassa on aina näitä oikeamielisyyden saarekkeita, joiden pitäisi periaatteessa toimia esimerkkinä ympäröiville maille ja kansoille. Aina homma kuitenkin kusee; ja tulee pimeitä aikoja, ja sitten aletaan taas alusta.

Yksi kriteeri oikeamieliselle järjestelmälle on kai se että pystyy sietämään erilaisia näkemyksiä ja jotenkin sumplimaan kaikkia ryhmiä miellyttäviä kompromisseja. Tai sitten meillä on oltava "hyväntahtoinen diktaattori" joka pakottaa pöllömmätkin pölhökustaat oikealle tielle. En kuitenkaan usko että nykymaailmassa kovin moni on valmis enää heittäytymään täysin toisten johdettavaksi lapseksi... Vaikka tosiasiahan on että kun suurin osa maailman väestä ei ole vieläkään päässyt aineelliseen hyvään tarpeeksi käsiksi, niin ei oikein voi sanoa että koko ihmiskunta kokonaisuutena olisi valmis siihen tai tähän, tai JO saanut tarpeekseen sitä tai tätä. Yksinkertaisesti tietyt kokemukset puuttuvat vielä monelta sielulta.

En oikeastaan ihmettele että New Age -väen keskuudessa on syntynyt ajatuksia siitä että kaikki eivät jatkossa voi enää elää samalla planeetalla, mikäli emme halua pahaa taantumusta. Olen ollut nyreä sitä kohtaan että ihmiskuntaa pitäisi alkaa raakata läpi että kuka saa olla ja missä, mutta mutta... Ehkä on asioita jotka pitää jättää jonkin Suuremman Suunnitelman haltuun. Toivottavasti sellainen on olemassa. Itse en ainakaan haluaisi että tämäkin sivistys tuhottaisiin täysin ja pitäisi TAAS alkaa alusta; minua ei kiinnosta elää luolamiesasteella, olkoonkin vaikka kuinka luonnonmukaista ja terveellistä...

Jos onkin vaikea kuvitella kokonaisen planeetan kokoista Kulta-aikaa, niin itsekukin voi toki tahollaan olla halutessaan jonkinlainen majakka muiden joukossa - loistaa sitä valoa mikä omassa itsessä palaa kirkkaimmin. Joillekin pääpointti on suvaitsevaisuus, toisille oikeudenmukaisuus, ehkäpä jonkun on ajettava alkeellisimpiakin ihmisarvokäsitteitä jossakin maassa jne. Henkistä työtä on aina riittävä.

Lue lisää

Tulevaisuudessa siis nykyiset vanhemmat sielut tulvat olemaan enemmistönä päätöksenteossa ja muutenkin. Henkisesti kypsempiä ihmisiähän ei tarvitse nykyisen kaltaisella järjestelmällä holhota, sillä yksilö osaa ottaa enemmän vastuuta asioistaan. Eli ei tarvitse asettaa kaiken maailman lakeja jne jne. En tiedä miksi juuri näin, ilmeisesti oppiminen ei voi tapahtua enää henkisesti samalla luokalla. Mutta kukas estää toimimasta keskenkasvuisten kanssa jatkossakin.

Sitten tuosta muiden asioihin puuttumisesta, niin se onkin vähän kaksipiippuinen juttu. Mielestäni tietyllä tavalla yhteiskunnan pitäisi enemmän valvoa perhe-elämää, mutta toisaalta meillä on yksilönvapaus ja täytyy muistaa että kurjiin perheoloihin saattaa sisältyä aina joku opetus.

Kun itsekin olen joutunut oikeasti puuttumaan tilanteeseen, jolloin isäni ja hänen vaimonsa ei enää kyennyt huolehtimaan sisaristani (lue: alkoholismi), tiedän ettei se ole helppoa. Pojasta tulee isä, ja isästä poika. He oikeasti käyttäytyivät kuin pikkulapset silloin. Paras oli kun uhosin ilmoittaa heistä, niin he kysyivät minulta, että onko sitten kiva kun jos lapset joutuvat muuttamaan sen takia.. (Ihan niinkuin se olisi minun vikani siinä vaiheessa!!) Sanoin että se on teidän päätös mitä tulee tapahtumaan jatkossa. Tosiaan eihän se ole kiva että joutuu muuttamaan, sitä tosiaan joutui miettimään ihan oikeasti. Siinä yksi esimerkki asian kaksipiippuisuudesta kun puututaan toisten asioihin.

Onneksi (=suhteellista) asia saatiin hoidettua sosiaaliviraston kanssa niin, ettei kenenkään tarvinnut muuttaa sijaiskotiin, tosin vanhempi silloin kotona asuvasta sisaresta muutti sosiaaliviraston avustuksella yksin (ja toinenkin sen verran vanha että kykeni huolehtimaan itsestään). Isä ja hänen vaimonsa onneksi säikähtivät (häpesivät) ulkopuolista puuttumista, että ryhdistäytyi sen verran (vähäsen).

Jos ei esim. lapselle ole välitöntä hengenvaaraa (tai muuta kriittistä) vanhempien touhuista, niin jos ei muuta, niin mielestäni ainakin ulkopuolelta voidaan paheksua ja painostaa. Harmillisen välinpitämättömiä ihmiset ovat silti joissain asioissa. Ehkä toisen ihmisen huolehtimisessa ja välittämisessä voidaan vielä palata siihen laumahenkeen mistä nyt ollaan hankkiutumassa eroon. Kasvetaan yhdessä erikseen. Utopiaksi menee, mutta kaikkein oikeudenmukaisintahan toiminta olisi silloin kun pystyttäisiin tapauskohtaisesti tarkastelemaan ko. henkilön sielunsuunnitelmaa ja karmaa. No onneksi täällä Suomessa nyt asiat on kuitenkin suhteellisen hyvin, kun vertaa vaikkapa tuonne itänaapuriin tai afrikkaan missä kuolee 10 milj. lasta vuodessa nälkään. Ja muutenkin maapallon raiskausta ja tilaa julkisesti vähätellään. En tiedä auttaako tässä enää kohta ketään "majakat" jos muutosta ei tapahdu.

WideBelief kirjoitti:

Arvon G.

"Hyvä itsetunto ei olekaan sama kuin terve itsetunto."

Tässä on mielestäni tärkeä asia sisäistää kovasti monella elämän osa-alueella itsekullekin.

"Terveen itsetunnon omaavan ihmisen ei enää tarvitse kiusata muita. Empatiakyky onkin usein varma merkki siitä, että itsetuntokin on terve."

"Kiusaaminen" on aina subjektiivinen kokemus ja näin ollen yleispätevien "sääntöjen" kertominen on enemmän kuin kyseenalaista. Terveellä itsetunnolla varustettu ihminen voi "kiusata terveesti".

Nyky-yhteiskunnan arkimääritelmät "hyvästä itsetunnosta" ovat lähinnä "viihdyttäviä" vaikka kieltämättä vakavaksi vetää tämä arvomaailman kehityssuunta.

"Saa nähdä aletaanko ihmisiä tulevaisuudessa järjestelmällisesti luonneanalysoimaan ja psykoterapioimaan, että osattaisiin jo aikaisessa vaiheessa tunnistaa mahdolliset psykopaatit ja muut luonnevikaiset? Pitäisikö meitä tällätavoin suojella yksityisyytemme kustannuksella?
"

Kuinka niin tulevaisuudessa? :) Sitä tehdään jo, mutta motiivit jotka lainauksessani mainitsit ovat totta ja...noh... perseestä :-) Kyse lienee enemmänkin tutkimusten painotuksen uudelleenohjauksesta? Monien erilaisten vapautumisien kautta vapautumista tapahtuu enenevissä määrin yhteiskunnallisella tasolla ja hyvä näin.

Ihmisinä dualismiin tottuneina "yliheilahdukset" ovat lähinnä ymmärrettäviä. Eniten minua surettaa ajattelevat ihmiset jotka omassa elämässään eivät "enää" uskalla "ylilyödä" ;-)

"Lääkärit tuntuvat jo nyt olevan usein Jumalasta seuraavia mutta itse saattaisin moisen järjestelyn hyväksyäkin. Ihmiset ovat mielestäni nykyisin aivan liian vapaita tekemään toisellensa mitä tahtovat. Rikollisiakin jopa suojellaan, kun heistä pitäisi informoida ainakin heidän lähiympäristölleen. Esim. pedofiilit saavat tehdä töitä lasten parissa yms."

Stereotyyppisesti ajatellen tuo lienee totta että kerro "setä/täti tiede", "kuinka minun täytyy elää, olla, käyttäytyä, tuntea, jne."
Vastuu omastaitsestä sälytetään sille lekurille.
Monella muullakin elämän osa-alueella tämä on nähtävissä.

Kyllä ihmisen psyykeen tutustuneet ihmiset asiansa osaavat ja apua kannattaa hakea jos siltä tuntuu.

"Häpeärangaistushan on ehkä kaikkein tehokkain rangaistusmuoto ja ennen vanhaan sitä käytettiinkin paljon. Amerikassahan siihen on siellä täällä mentykin ja soisin sitä ainakin kokeiltavan Suomessakin.
"

Äärimmäisen toimiva rangaistusmuoto jos näkee ihmisen eläimenä. Luin kyllä alemmat ketjussa olleet jutustelut myös.

Häpeä. Toimii toki tiettyyn pisteeseem, mutta ihmisen kunnioitus joutuu vaakalaudalle kuten myös vapaa valinta? Maailmassa jossa on 6 miljardia sisäistä totuutta on lähes suuruudenhulluutta hakea kaikille sopivaa yhtä "rajoitinta". Aina on myös edessä se että miksi koko tämä yhteiskunta toimii mahdollistaen nämä kysymykset :)

Olen samaa mieltä siitä, että tosiaan tiettyä kontrollia tarvitaan jotta yksilöt jotka eivät tiedosta omaa mahdollisuutta kontrolloida omaa elämäänsä ja ensisijaisesti tunteitaan.

Hienoja haasteita ;-)

Lue lisää

WideBelief puhui asiaa. Helpotuksen huokaus. Keskustelupalstoilla on niin paljon jumalasta seuraavia.

Ja niistä lapsen huostaanotoista: ette kai te luule että ne alipalkatut ylityöllistetyt virkamiehet jaksavat aina lapsen parasta ajatella. Epäilen.

syvä huokaus kirjoitti:

WideBelief puhui asiaa. Helpotuksen huokaus. Keskustelupalstoilla on niin paljon jumalasta seuraavia.

Ja niistä lapsen huostaanotoista: ette kai te luule että ne alipalkatut ylityöllistetyt virkamiehet jaksavat aina lapsen parasta ajatella. Epäilen.

Lue lisää

Sarkasmi on toki kivaa mutta tässä yhteydessä ei rakentavaa :)

syvä huokaus kirjoitti:

WideBelief puhui asiaa. Helpotuksen huokaus. Keskustelupalstoilla on niin paljon jumalasta seuraavia.

Ja niistä lapsen huostaanotoista: ette kai te luule että ne alipalkatut ylityöllistetyt virkamiehet jaksavat aina lapsen parasta ajatella. Epäilen.

Lue lisää

Tässä kun näin idän uskonnot palstalla ajatuksia jaetaan niin tietynlainen uskomuksellinen "asenne" tulee ajatusmaailman kuvauksiin mukaan.

"Ja niistä lapsen huostaanotoista: ette kai te luule että ne alipalkatut ylityöllistetyt virkamiehet jaksavat aina lapsen parasta ajatella. Epäilen."

Eivät varmastikaan jaksa ajatella. Kertoisitko miksi sinun mielestäsi eivät jaksa?

Itse voisin kuvitella että jos ammatikseen katselee perheiden hajoamisia eritoten lasten ollessa kyseessä, väkivaltaisten, seksuaalisesti hyväksikäytettyjen/hyväksikäyttäjien, itsetunto-ongelmaisten/narsistien, päihdeongelmaisten/ehdollistuneiden absolutistien, ajattelevien/virran vietävien, etc, etc elämää tsrvitaan oikeaa "elämän ammattilaista".

"Elämän ammattilaisia" on jokainen ihminen. Joskus itsensä lähes aito "kovettaminen" vie parempaan lopputulokseen kuin itsensä loppuunpolttaminen. Toisten on poltettava itsensä loppuun ja toisten ei. Itse tunnen muutaman ihmisen sosiaalipuolelta ja heidän "taakka" voisi olla äkkipäätään "liian kova" inhimillisesti ymmärtäen mutta he hymyilevät tuska toisinaan sisintä repien :)

"Vika" ei ole ihmisissä koska ihmisiä ja "elämän ammattilaisia" jokainen olemme, vika on järjestelmässä.

WideBelief kirjoitti:

Arvon G.

"Hyvä itsetunto ei olekaan sama kuin terve itsetunto."

Tässä on mielestäni tärkeä asia sisäistää kovasti monella elämän osa-alueella itsekullekin.

"Terveen itsetunnon omaavan ihmisen ei enää tarvitse kiusata muita. Empatiakyky onkin usein varma merkki siitä, että itsetuntokin on terve."

"Kiusaaminen" on aina subjektiivinen kokemus ja näin ollen yleispätevien "sääntöjen" kertominen on enemmän kuin kyseenalaista. Terveellä itsetunnolla varustettu ihminen voi "kiusata terveesti".

Nyky-yhteiskunnan arkimääritelmät "hyvästä itsetunnosta" ovat lähinnä "viihdyttäviä" vaikka kieltämättä vakavaksi vetää tämä arvomaailman kehityssuunta.

"Saa nähdä aletaanko ihmisiä tulevaisuudessa järjestelmällisesti luonneanalysoimaan ja psykoterapioimaan, että osattaisiin jo aikaisessa vaiheessa tunnistaa mahdolliset psykopaatit ja muut luonnevikaiset? Pitäisikö meitä tällätavoin suojella yksityisyytemme kustannuksella?
"

Kuinka niin tulevaisuudessa? :) Sitä tehdään jo, mutta motiivit jotka lainauksessani mainitsit ovat totta ja...noh... perseestä :-) Kyse lienee enemmänkin tutkimusten painotuksen uudelleenohjauksesta? Monien erilaisten vapautumisien kautta vapautumista tapahtuu enenevissä määrin yhteiskunnallisella tasolla ja hyvä näin.

Ihmisinä dualismiin tottuneina "yliheilahdukset" ovat lähinnä ymmärrettäviä. Eniten minua surettaa ajattelevat ihmiset jotka omassa elämässään eivät "enää" uskalla "ylilyödä" ;-)

"Lääkärit tuntuvat jo nyt olevan usein Jumalasta seuraavia mutta itse saattaisin moisen järjestelyn hyväksyäkin. Ihmiset ovat mielestäni nykyisin aivan liian vapaita tekemään toisellensa mitä tahtovat. Rikollisiakin jopa suojellaan, kun heistä pitäisi informoida ainakin heidän lähiympäristölleen. Esim. pedofiilit saavat tehdä töitä lasten parissa yms."

Stereotyyppisesti ajatellen tuo lienee totta että kerro "setä/täti tiede", "kuinka minun täytyy elää, olla, käyttäytyä, tuntea, jne."
Vastuu omastaitsestä sälytetään sille lekurille.
Monella muullakin elämän osa-alueella tämä on nähtävissä.

Kyllä ihmisen psyykeen tutustuneet ihmiset asiansa osaavat ja apua kannattaa hakea jos siltä tuntuu.

"Häpeärangaistushan on ehkä kaikkein tehokkain rangaistusmuoto ja ennen vanhaan sitä käytettiinkin paljon. Amerikassahan siihen on siellä täällä mentykin ja soisin sitä ainakin kokeiltavan Suomessakin.
"

Äärimmäisen toimiva rangaistusmuoto jos näkee ihmisen eläimenä. Luin kyllä alemmat ketjussa olleet jutustelut myös.

Häpeä. Toimii toki tiettyyn pisteeseem, mutta ihmisen kunnioitus joutuu vaakalaudalle kuten myös vapaa valinta? Maailmassa jossa on 6 miljardia sisäistä totuutta on lähes suuruudenhulluutta hakea kaikille sopivaa yhtä "rajoitinta". Aina on myös edessä se että miksi koko tämä yhteiskunta toimii mahdollistaen nämä kysymykset :)

Olen samaa mieltä siitä, että tosiaan tiettyä kontrollia tarvitaan jotta yksilöt jotka eivät tiedosta omaa mahdollisuutta kontrolloida omaa elämäänsä ja ensisijaisesti tunteitaan.

Hienoja haasteita ;-)

Lue lisää

Niinpä niin! Tervehdys sinullekin arvoisa Waidi!

Olisipa maailma niin yksinkertainen, että kaikkeen olisi yleispätevä ratkaisumalli!

Viisauden synonyyminahan voisi käyttää myös ilmaisua "terve maalaisjärki" jotta "hitaampikin" ymmärtäisi. Jep! ;-)

>>"Kiusaaminen" on aina subjektiivinen kokemus ja näin ollen yleispätevien "sääntöjen" kertominen on enemmän kuin kyseenalaista. Terveellä itsetunnolla varustettu ihminen voi "kiusata terveesti".>Kuinka niin tulevaisuudessa? :) Sitä tehdään jo, mutta motiivit jotka lainauksessani mainitsit ovat totta ja...noh... perseestä :-)

ez-al kirjoitti:

Kyllähän tämä länsimainen impperiumi todennäköisesti romahtaa, siinä missä Rooman valtakunta ja ne kaikki edelliset. Mutta kyllähän sielläkin vielä ihmisiä raunioiden välissä elelee, muinaista "suurta aikaa" ihmettelemässä.

Loppujen lopuksi mietityttää kuinka paljon maailma on muuttunut. Näennäisesti on tapahtunut paljon, mutta onko ihminen kehittynyt sitten kuitenkaan? Minusta näyttää siltä, että jokainen pienokainen on edelleen se Tabula rasa, johon elämä alkaa jättämään jälkiään jo kohdusta alkaen. Kaikki ihmisen eläimellisyys taakkanaan.

Ja emme me ole yhteiskuntana ja ihmiskuntana mielestäni juurikaan edistyneet. Henkisyyttä ajateleen pikemminkin päin vastoin. Pimeämpään suuntaan ollaan menossa.

Mutta ehkäpä se onkin tarkoitus. Suuren suunnitelman suuri salajuoni. :)

Lue lisää

Vaikka maailma onkin mätäpaska paikka, en silti jaksa ulvoa sutena kuinka kamalaksi se on mennyt ja aina vaan kamalammaksi tulossa. Nimittäin meillä länsimaissa ei enää pidetä itsestäänselvyytenä että harhaoppisen saa polttaa elävältä, lasta saa panna ja rikas saa pitää köyhää orjanaan. Kyllä se mielestäni on edes jonninmoista edistystä, ja siitä en luopuisi. SEN takia en halua millekään kivikaudelle enää.

Mutta maailma kokonaisuutena ei tietenkään ole näin sivistynyt, ja länsimaillakin asuu yksinkertaisia yksilöitä jotka pienen yllytyksen jälkeen olisivat valmiita ihan mihin tahansa. Näitä ääriaineksia me täällä jotenkuten kykenemme pitämään rajoissa, mutta jos systeemi romahtaa... Jotkut varmasti oikein haaveilevat siitä että pääsee laukkaamaan lääniä tussari selässä ja raiskaus mielessä, mutta liekö sitten tämä sukupuoleni se händikäppi minkä vuoksi minä en tuollaisesta Mad Max -skenaariosta innostu... :P

Ajatukseni siitä että aina siellä täällä ajassa ja paikassa on jonkinlainen onnela on ehkä yltiöpäinen, mutta ajatus että siellä täällä joskus on vähän sivistyneempää on mielestäni ihan faktoihin pitäytyvä. Hysteerinen länsimainen mieli vain haluaa pelotella itseään väittämällä että aina on ollut päin helvettiä ja senkuin pahenee vain. Esimerkkieni valossa EI OLE. Voi kyllä pahentua, mutta toivottavasti ei.

Tabula rasaksi en itseäni oikein voinut tuntea lapsena, kun alkoi kaikenlaista pullahdella menneisyydestäni - joka kai johti siihen että otin reinkarnaation loogisena rakennelmana ja olen siinä pysynyt varmaan 9-vuotiaasta asti (eli siitä kun siitä kuulin).

einari3 kirjoitti:

Tulevaisuudessa siis nykyiset vanhemmat sielut tulvat olemaan enemmistönä päätöksenteossa ja muutenkin. Henkisesti kypsempiä ihmisiähän ei tarvitse nykyisen kaltaisella järjestelmällä holhota, sillä yksilö osaa ottaa enemmän vastuuta asioistaan. Eli ei tarvitse asettaa kaiken maailman lakeja jne jne. En tiedä miksi juuri näin, ilmeisesti oppiminen ei voi tapahtua enää henkisesti samalla luokalla. Mutta kukas estää toimimasta keskenkasvuisten kanssa jatkossakin.

Sitten tuosta muiden asioihin puuttumisesta, niin se onkin vähän kaksipiippuinen juttu. Mielestäni tietyllä tavalla yhteiskunnan pitäisi enemmän valvoa perhe-elämää, mutta toisaalta meillä on yksilönvapaus ja täytyy muistaa että kurjiin perheoloihin saattaa sisältyä aina joku opetus.

Kun itsekin olen joutunut oikeasti puuttumaan tilanteeseen, jolloin isäni ja hänen vaimonsa ei enää kyennyt huolehtimaan sisaristani (lue: alkoholismi), tiedän ettei se ole helppoa. Pojasta tulee isä, ja isästä poika. He oikeasti käyttäytyivät kuin pikkulapset silloin. Paras oli kun uhosin ilmoittaa heistä, niin he kysyivät minulta, että onko sitten kiva kun jos lapset joutuvat muuttamaan sen takia.. (Ihan niinkuin se olisi minun vikani siinä vaiheessa!!) Sanoin että se on teidän päätös mitä tulee tapahtumaan jatkossa. Tosiaan eihän se ole kiva että joutuu muuttamaan, sitä tosiaan joutui miettimään ihan oikeasti. Siinä yksi esimerkki asian kaksipiippuisuudesta kun puututaan toisten asioihin.

Onneksi (=suhteellista) asia saatiin hoidettua sosiaaliviraston kanssa niin, ettei kenenkään tarvinnut muuttaa sijaiskotiin, tosin vanhempi silloin kotona asuvasta sisaresta muutti sosiaaliviraston avustuksella yksin (ja toinenkin sen verran vanha että kykeni huolehtimaan itsestään). Isä ja hänen vaimonsa onneksi säikähtivät (häpesivät) ulkopuolista puuttumista, että ryhdistäytyi sen verran (vähäsen).

Jos ei esim. lapselle ole välitöntä hengenvaaraa (tai muuta kriittistä) vanhempien touhuista, niin jos ei muuta, niin mielestäni ainakin ulkopuolelta voidaan paheksua ja painostaa. Harmillisen välinpitämättömiä ihmiset ovat silti joissain asioissa. Ehkä toisen ihmisen huolehtimisessa ja välittämisessä voidaan vielä palata siihen laumahenkeen mistä nyt ollaan hankkiutumassa eroon. Kasvetaan yhdessä erikseen. Utopiaksi menee, mutta kaikkein oikeudenmukaisintahan toiminta olisi silloin kun pystyttäisiin tapauskohtaisesti tarkastelemaan ko. henkilön sielunsuunnitelmaa ja karmaa. No onneksi täällä Suomessa nyt asiat on kuitenkin suhteellisen hyvin, kun vertaa vaikkapa tuonne itänaapuriin tai afrikkaan missä kuolee 10 milj. lasta vuodessa nälkään. Ja muutenkin maapallon raiskausta ja tilaa julkisesti vähätellään. En tiedä auttaako tässä enää kohta ketään "majakat" jos muutosta ei tapahdu.

Lue lisää

"Itämaisia oppeja" lieneekin arvosteltu juuri siitä että ihmiset jätetään mielellään möllöttämään omaan sontaläjäänsä (>Intia), kun "henkinen" yksilö itsekeskeisesti vain humpsahtaa sinne omaan napaansa...

Tiedän kuitenkin että kun oikein syvällisesti asioita alkaa mietiskellä, niin usein tuntuu siltä että monissa asioissa paras on kun ei sotkeudu mukaan eikä änge väliin. Tämä tietenkin koskee vain ja ainoastaan aikuisia. Heille sanomisesta tulee usein vain pelkkää jäkätystä vastineeksi, eikä mikään muutu miksikään.

Lasten suhteen asia on eri. En pystyisi vetoamaan karmaan tai opetukseen tms. jos lapsi kärsii. (Enkä oleta että sinäkään näin tekisit, kunhan tuon vain tätä tässä esille kaikille lukijoille...)

Sekä lasten että aikuistenkin suhteen mieleeni juontuu että ehkä pitää vääryyden nähdessään tuoda se mielestään korjaava näkemys esille niin monta kertaa kuin ajattelee vielä jonkinlaisen muutoksen olevan mahdollinen, mutta ennenpitkää jossain tulee vastaan piste jonka jälkeen toinen on ilmeisesti pakko jättää omilleen.

Omaisensa suhteen tämä tietysti on erityisen pirullista. Jos oma lapsi käyttää huumeita tai isukki viinaa, niin voiko moisen antaa vaan olla ja todeta että se nyt näemmä haluaa ehdointahdoin pilata elämänsä, joten pilatkoon... Erityisesti alkoholistit vielä nappaavat näppärästi syyn juomiseen siitä että "toi se aina vaan jäkättää minulle eikä tajua kuinka herkkä ihminen olen, no otetaanpas vähän ilolientä taas"...

Monet puhuvat siitä kuinka huono itsetunto alkkiksella on, mutta minusta vähän tuntuu että aika moni heikäläisistä on vain yksi iso lapsi joka kuvittelee olevansa kaikkien muiden yläpuolella ja suree kokemaansa vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta, sitä siis etteivät muut ymmärrä hänen erinomaisuuttaan.

Mutta se tietysti on vain yksi näkemys, oma kokemukseni - mahdollisesti omasta elämästänikin muutama inkarnaatio sitten. ;)

Ganda kirjoitti:

Niinpä niin! Tervehdys sinullekin arvoisa Waidi!

Olisipa maailma niin yksinkertainen, että kaikkeen olisi yleispätevä ratkaisumalli!

Viisauden synonyyminahan voisi käyttää myös ilmaisua "terve maalaisjärki" jotta "hitaampikin" ymmärtäisi. Jep! ;-)

>>"Kiusaaminen" on aina subjektiivinen kokemus ja näin ollen yleispätevien "sääntöjen" kertominen on enemmän kuin kyseenalaista. Terveellä itsetunnolla varustettu ihminen voi "kiusata terveesti".>Kuinka niin tulevaisuudessa? :) Sitä tehdään jo, mutta motiivit jotka lainauksessani mainitsit ovat totta ja...noh... perseestä :-)

Lue lisää

Heh, jos 7-vuotias lapsi ei tajuaisi hävetä puserrettuaan paskot housuunsa, niin johan olisi mielenkiintoinen maailma... Kaikilla vaan sonta housussa lillumassa ööl tö taim.

Kyllä häpeää tarvitaan. Mutta voihan se tietysti överiksikin mennä, jos alkaa sairaalloisesti hävetä ihan mitä hyvänsä. Kuten esim. omaa olemassaoloaan. Been there, done that. Tai paremminkin does that. :(

Se kulta-aika minun täytyy fundeerata varmaan vielä moneen kertaan - mutta itämaisittain ajatellen on tietysti loogista että aikansa kutakin... Välillä ollaan valossa ja välillä pimeydessä. Alkaa vaan tämä pimiä jo vähän tympiä.

Qadesha kirjoitti:

Vaikka maailma onkin mätäpaska paikka, en silti jaksa ulvoa sutena kuinka kamalaksi se on mennyt ja aina vaan kamalammaksi tulossa. Nimittäin meillä länsimaissa ei enää pidetä itsestäänselvyytenä että harhaoppisen saa polttaa elävältä, lasta saa panna ja rikas saa pitää köyhää orjanaan. Kyllä se mielestäni on edes jonninmoista edistystä, ja siitä en luopuisi. SEN takia en halua millekään kivikaudelle enää.

Mutta maailma kokonaisuutena ei tietenkään ole näin sivistynyt, ja länsimaillakin asuu yksinkertaisia yksilöitä jotka pienen yllytyksen jälkeen olisivat valmiita ihan mihin tahansa. Näitä ääriaineksia me täällä jotenkuten kykenemme pitämään rajoissa, mutta jos systeemi romahtaa... Jotkut varmasti oikein haaveilevat siitä että pääsee laukkaamaan lääniä tussari selässä ja raiskaus mielessä, mutta liekö sitten tämä sukupuoleni se händikäppi minkä vuoksi minä en tuollaisesta Mad Max -skenaariosta innostu... :P

Ajatukseni siitä että aina siellä täällä ajassa ja paikassa on jonkinlainen onnela on ehkä yltiöpäinen, mutta ajatus että siellä täällä joskus on vähän sivistyneempää on mielestäni ihan faktoihin pitäytyvä. Hysteerinen länsimainen mieli vain haluaa pelotella itseään väittämällä että aina on ollut päin helvettiä ja senkuin pahenee vain. Esimerkkieni valossa EI OLE. Voi kyllä pahentua, mutta toivottavasti ei.

Tabula rasaksi en itseäni oikein voinut tuntea lapsena, kun alkoi kaikenlaista pullahdella menneisyydestäni - joka kai johti siihen että otin reinkarnaation loogisena rakennelmana ja olen siinä pysynyt varmaan 9-vuotiaasta asti (eli siitä kun siitä kuulin).

Lue lisää

Maailmahan on juuri sellainen kun sen haluaa nähdä tai sitten ihminen yrittää nähdä maailman sellaisena kun se on. Nämä ovat kaksi keskenään eri asiaa.

Mutta ei siinä mitään positivismi on nyky lääketieteen mukaan "hyvä asia"(tm). Vaikkakin se sitten tarkoitaisi itselleen valehtelemista.
Sinäkin näppärästi valitsit asioita jotka ovat mielestäsi paremmin nykyään. Hyvä niin, ja ovathan niistä monetkin.

Minä en näe maailmaa yhtään sen kummepana paikkana kuin se oli tuhat vuotta sitten. Onhan se erilainen, mutta jos mahdollista vielä vähemmän henkinen kuin se joskus oli.

Itse en usko kehitykseen uskon sykleihin. Uskon uuteen pimeeään aikaan, jonka jälkeen tulee taas uusi valistuksen aika jne...

Jos jälleen syntymä tapahtuu maan päälle takaisin on se minusta pikemminkin rangaistus kuin uusi mahdollisuus.

Qadesha kirjoitti:

Heh, jos 7-vuotias lapsi ei tajuaisi hävetä puserrettuaan paskot housuunsa, niin johan olisi mielenkiintoinen maailma... Kaikilla vaan sonta housussa lillumassa ööl tö taim.

Kyllä häpeää tarvitaan. Mutta voihan se tietysti överiksikin mennä, jos alkaa sairaalloisesti hävetä ihan mitä hyvänsä. Kuten esim. omaa olemassaoloaan. Been there, done that. Tai paremminkin does that. :(

Se kulta-aika minun täytyy fundeerata varmaan vielä moneen kertaan - mutta itämaisittain ajatellen on tietysti loogista että aikansa kutakin... Välillä ollaan valossa ja välillä pimeydessä. Alkaa vaan tämä pimiä jo vähän tympiä.

Lue lisää

Jepulis!

Häpeähän on mielestäni vielä pahasti "keskenkasvuisille" sieluille tosi vaikea asia käsiteltäväksi, oikeastaan lähes pahin mahdollinen olemassa oleva asia.

Koittakaa siis vaan kestää, että jaksan aina lässyttää näitä samoja sielunikäasioitani. Mulla on vaan tällänen "missio"... ;-)

Näitä asioita voisi ihan yhtä hyvin ajatella ihan maallisesta lähtökohdastakin. Vertaamalla vaikka 20-vuotiasta ja 80-vuotiasta keskenään. Aika samalla tavalla itse ainakin jäsennän näitä sielunikäasioitakin. Uskonhan siihen, että "niin maanpäällä, kuin taivaissakin" hommeliin! Tämä nyt on tietysti saman vanhan toistoa, ainakin niille jotka ovat jaksaneet höpinöitäni seurailla.

Mutta toistohan on opintojen paha äitipuoli! ;-)

Onnekseni en enää osaa hävetä häpeää! Tulee mieleeni taas nämä ns. "soturiihanteet" joiden mukaanhan häpeä on pahin mahdollinen, jopa kuolemaakin pahempi asia.

Näkisin, että häpeän käsittelemiseen oppiminen olisi todellakin yksi kovimmista "oppitunneistamme" täällä ja erittäin tärkeä apuväline egomme vaientamiseksi. Suomessa varsinkin taitaa olla aika hyvät "perinteet" häpeän kanssa pelailemiseen ja "katu-uskottavuushan" on usein vaatinut tietynlaisen valtaisan häpeänkin tunteen läpikäymistä. Siellä missä vaikeudet ovat suuria, myös edistymisen mahdollisuus on kaikkein suurinta ainakin jos asioita ajatellaan henkisen kasvun kannalta. Rappioalkoholistit ovatkin ehkä parhaita asiantuntijoita mitä häpeän tuntemiseen tulee ja jos he vielä sattuvat voittamaan tapansa, niin silloinhan heidän elämänsä on ollut erittäin "voittoisa" ja heitä henkisesti hyödyttävä. Jopa paljon hyödyllisempi kuin monilla "kunnon" ihmisillä, joista monet ovat keskittyneet vain materian ja titteleiden haalimiseen. :)

Vaikka tiedän miten arka asia "demoni alkoholin" riivaamat ihmiset sinulle ovat, niin en silti voi olla ottamatta heitä jatkuvasti esiin. Karmani ilmeisesti "vaatii" minua ottamaan ne kohdallasi aina uudelleen ja uudelleen esiin? Tai sitten sisälläni onkin jokin "riivaajahenki" joka suorastaan ajaa minut jatkuvasti siihen??? ;-D

Ehkä se nyt on vaan suomalainen "kansallistapa" valaistumiseeen tai jotain muuta mystistä? Tai eihän minusta valaistumisessa ole yhtään mitään mystistä. Joskushan olen julistanut sitä, että valaistuminen on vain egomme suurin huijaus ja sen todellinen huipentuma!

---------------------------------------------------

Katsoin kristallipallostani, että "kulta-aika" onkin tuossa ihan nurkan takana jo tuloillaan...

;-P

Ganda kirjoitti:

Jepulis!

Häpeähän on mielestäni vielä pahasti "keskenkasvuisille" sieluille tosi vaikea asia käsiteltäväksi, oikeastaan lähes pahin mahdollinen olemassa oleva asia.

Koittakaa siis vaan kestää, että jaksan aina lässyttää näitä samoja sielunikäasioitani. Mulla on vaan tällänen "missio"... ;-)

Näitä asioita voisi ihan yhtä hyvin ajatella ihan maallisesta lähtökohdastakin. Vertaamalla vaikka 20-vuotiasta ja 80-vuotiasta keskenään. Aika samalla tavalla itse ainakin jäsennän näitä sielunikäasioitakin. Uskonhan siihen, että "niin maanpäällä, kuin taivaissakin" hommeliin! Tämä nyt on tietysti saman vanhan toistoa, ainakin niille jotka ovat jaksaneet höpinöitäni seurailla.

Mutta toistohan on opintojen paha äitipuoli! ;-)

Onnekseni en enää osaa hävetä häpeää! Tulee mieleeni taas nämä ns. "soturiihanteet" joiden mukaanhan häpeä on pahin mahdollinen, jopa kuolemaakin pahempi asia.

Näkisin, että häpeän käsittelemiseen oppiminen olisi todellakin yksi kovimmista "oppitunneistamme" täällä ja erittäin tärkeä apuväline egomme vaientamiseksi. Suomessa varsinkin taitaa olla aika hyvät "perinteet" häpeän kanssa pelailemiseen ja "katu-uskottavuushan" on usein vaatinut tietynlaisen valtaisan häpeänkin tunteen läpikäymistä. Siellä missä vaikeudet ovat suuria, myös edistymisen mahdollisuus on kaikkein suurinta ainakin jos asioita ajatellaan henkisen kasvun kannalta. Rappioalkoholistit ovatkin ehkä parhaita asiantuntijoita mitä häpeän tuntemiseen tulee ja jos he vielä sattuvat voittamaan tapansa, niin silloinhan heidän elämänsä on ollut erittäin "voittoisa" ja heitä henkisesti hyödyttävä. Jopa paljon hyödyllisempi kuin monilla "kunnon" ihmisillä, joista monet ovat keskittyneet vain materian ja titteleiden haalimiseen. :)

Vaikka tiedän miten arka asia "demoni alkoholin" riivaamat ihmiset sinulle ovat, niin en silti voi olla ottamatta heitä jatkuvasti esiin. Karmani ilmeisesti "vaatii" minua ottamaan ne kohdallasi aina uudelleen ja uudelleen esiin? Tai sitten sisälläni onkin jokin "riivaajahenki" joka suorastaan ajaa minut jatkuvasti siihen??? ;-D

Ehkä se nyt on vaan suomalainen "kansallistapa" valaistumiseeen tai jotain muuta mystistä? Tai eihän minusta valaistumisessa ole yhtään mitään mystistä. Joskushan olen julistanut sitä, että valaistuminen on vain egomme suurin huijaus ja sen todellinen huipentuma!

---------------------------------------------------

Katsoin kristallipallostani, että "kulta-aika" onkin tuossa ihan nurkan takana jo tuloillaan...

;-P

Lue lisää

Mikään aihe ei ole minulle arka - ei ainakaan sillä tavalla etteikö sitä voisi ottaa esille. Itseasiassa oikeastaan nautin siitä että mitä vaikeampi joku aihe on, jos sen parissa suinkin saadaan intresanttia pohdiskelua aikaiseksi, eikä vaan pelkästään vittuilla sen minkä ehditään.

Itseasiassa jossain viime vuoden puolella alkoi sellainen kehitys että näillä kaikenlaisilla foorumeilla vihdoin viimein alkoi oikein viihtyä, kun ihmiset oppivat keskustelemaan keskenään pelkän lapsellisen naljailun sijasta. Vai minustako se johtuu itsestäni että netti tuntuu jotenkin muuttuneen... Sitähän kai saa mitä tilaa... Eli jos on itse pahalla päällä, saa kaikki pahalaiset hampaat ojossa ahteriinsa roikkumaan.

Ja tasan taatusti ne ihmiset ja ilmiöt jotka eniten ottavat päähän ovat juuri niitä mitä on itse käynyt elämissään läpi, inhonnut itseään, kammoten kääntynyt pois jostakin tietystä asiasta, ja sitten kirkasotsaisesti saarnaa nyt sitä asiaa vastaan. Sellaista se on. Kun itse saa jostakin tietystä rypemisestä tarpeekseen, niin sitten hypätään idealismin ihmehevosen selkään ja jolkotetaan provinsseihin saarnaamaan. Varsinkin ex-alkoholisteille käy usein niin että siinä vaiheessa muija ottaa ritolat kun ukko oikein kunnolla raitistuu. Sitä omahyväisyyttä mikä raivoksi raitistuneella ihmisellä saattaa ulospäin henkiä kun ei kestä erkkikään.

Muiden ihmisten kiusaamisen lopettaminen kun saattaakin olla se kiusoista suurin, koska kiusatut, katkeroituneet ajattelevat että minäpäs tiedän mitä sinä TODELLA olet, kun olen juopon ripulipaskojasi siivonnut, niin että älä äijä siinä äljentele.

Jos onni potkii, on ehtinyt siirtyä inkarnaatiosta toiseen ja kukaan ei saa tietää että olet aikoinasi rypentyt... Jos et itse sitä sano. Eikä sitä välttämättä uskota. >:P

Mutta jos ajattelen näitä addiktiovimmaisten läheisiä, niin heillä on tosi vaikea läksy opittavanaan. Miten nousta ylös pettymyksestä ja katkeruudesta jonka näyttäisi aiheuttaneen joku läheinen ihminen? (Henkiseltä kantiltahan katsoen tietenkään kukaan ei aiheuta kenellekään yhtään mitään, vaan taustalla ovat meidän OMAT valintamme jotka on tehty sielutasolla...) Katkeruus ja kauna on sellainen syöksykierre että sieltä ei hevin nousta. Helpompi on juoponkin päästää pullosta irti, kuin sellaisen päästää oikeutetuksi tuntemastaan vihasta, joka kokee joutuneensa vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden uhriksi.

Ja näitähän meillä riittää, näitä joiden omaa pyhyyttä vastaan on rikottu. Juuri tämä egovimmainen tunne on se mikä tekee ihmisistä niin pirullisia, että he pyrkivät tekemään toistensa elämästä helvettiä. Sisällissodat eivät lopu koskaan, arvet eivät umpeudu jne. koska jokainen pitää kiinni oikeudestaan olla hyvin, hyvin vihainen. Se on vaikea tajuta että itselleenhän siinä hallaa tekee, ensisijaisesti. Mädättää omaa sydäntään.

Minä en tiedä olenko antanut anteeksi kaiken maailman juopoille, himpskatin vaikea sanoa. Se että en ole vuosiin joutunut heidän kanssaan tekemisiin osoittaa että tilanne ei ole järin akuutti, se on sellaisessa pysähdystilassa että ei oikein osaa sanoa miten on. Voisi sanoa että juomarille annan anteeksi, mutta juomisen myötä tehtyjä tekoja en anna anteeksi, sillä mielestäni ei ole mikään syy eikä tekosyy tehdä kaikenlaista sen vuoksi että ehdointahdoin juo itseltään ymmärryksen olemattomiin. Olen sen verran jyrkkä, kova ja unforgiven vieläkin. Ehkä joku päivä voin sanoa että asialla ei ole enää kummoista merkitystä minulle.

***

Jos häpeä on sitä että tajuaa olleensa ilkeä toiselle, katuu sitä ja haluaa olla olematta ilkeä enää koskaan - silloin se on tervettä. Mutta se että pitäisi hävetä olemassaoloaan, sitä miltä näyttää, mistä asioista on kiinnostunut, seksuaalista suuntautuneisuuttaan etc. - se on väärin. Ne saisivat hävetä jotka kierouttavat ihmisen häpeämään OMAA ITSEÄÄN. Jokaisella pitäisi olla jumalainen oikeus olla oma itsensä. (Pedofiliaa ei sitten tarvitse tähän sotkea, koska en jaksa uskoa että kukaan syntyy sellaiseksi että on tarve raiskailla lapsia. Sekin on kieroutuma jonka toiset laittavat muihin ihmisiin.)

ez-al kirjoitti:

Maailmahan on juuri sellainen kun sen haluaa nähdä tai sitten ihminen yrittää nähdä maailman sellaisena kun se on. Nämä ovat kaksi keskenään eri asiaa.

Mutta ei siinä mitään positivismi on nyky lääketieteen mukaan "hyvä asia"(tm). Vaikkakin se sitten tarkoitaisi itselleen valehtelemista.
Sinäkin näppärästi valitsit asioita jotka ovat mielestäsi paremmin nykyään. Hyvä niin, ja ovathan niistä monetkin.

Minä en näe maailmaa yhtään sen kummepana paikkana kuin se oli tuhat vuotta sitten. Onhan se erilainen, mutta jos mahdollista vielä vähemmän henkinen kuin se joskus oli.

Itse en usko kehitykseen uskon sykleihin. Uskon uuteen pimeeään aikaan, jonka jälkeen tulee taas uusi valistuksen aika jne...

Jos jälleen syntymä tapahtuu maan päälle takaisin on se minusta pikemminkin rangaistus kuin uusi mahdollisuus.

Lue lisää

Jeah, tosi näppärästi minä kyllä koen mainitsemani asiat myönteisinä - ja sykleihin minäkin uskon. Minulla nyt vaan oman tämä vimma tarrata ajatukseen että seuraavan "pimeän keskiajan" ei olisi ihan välttämätöntä olla niin kauhean pimeää touhua, vaan se voisi olla vaikka sellainen lepoaika ettei mitään kovin kummoista (teknistä) kehitystä tapahdu.

Kaippa olen vähän ylpistynyt tässä elämäni varrella kun on tullut niin monta kirjaa luettua ja kaikenlaista pähkäiltyä, että siitä ei välttämättä päästäisi irti. Ei haluaisi menettää tietoisuudentasoaan jonka on mukamas saavuttanut. Mutta eihän se tietenkään sitä tarkoita että jos maailma sukeltaa jonkinlaiseen tiedottomuuden yöhön että minun on pakko olla mukana. Välitilassakin voi hilluskella sen aikaa, ja kuvittelisinkin että seuraavan inkarnaationi aika koittaa öpaut tuhannen vuoden kuluttua jossain siellä missä nykyään möllöttää Kiina.

Joku taannoin juuri sanoi minulle että ei sitä voi tavallinen ihminen tietää mihin seuraavaksi syntyy... Ei väkisten päkisten, en oleta varmasti tietäväni, mutta tällainen intuitio minulla on, huvikseni.

Minulle ei elämäni ole ollut mitään ruusuilla tanssimista, psyykkisessä mielessä ainakaan. Silti en jaksa pitää elämistä rangaistuksena, vaan eräänlaisena leikkinä jonka Jokin suorittaa. Minä olen vain käyttöväline Jollekin mikä on se Todellinen, minä olen vain pelkkä päiväperho ja se on Ikuisuus.

Tai sitten ei, ja materialistit ovat oikeassa. :)

Qadesha kirjoitti:

"Itämaisia oppeja" lieneekin arvosteltu juuri siitä että ihmiset jätetään mielellään möllöttämään omaan sontaläjäänsä (>Intia), kun "henkinen" yksilö itsekeskeisesti vain humpsahtaa sinne omaan napaansa...

Tiedän kuitenkin että kun oikein syvällisesti asioita alkaa mietiskellä, niin usein tuntuu siltä että monissa asioissa paras on kun ei sotkeudu mukaan eikä änge väliin. Tämä tietenkin koskee vain ja ainoastaan aikuisia. Heille sanomisesta tulee usein vain pelkkää jäkätystä vastineeksi, eikä mikään muutu miksikään.

Lasten suhteen asia on eri. En pystyisi vetoamaan karmaan tai opetukseen tms. jos lapsi kärsii. (Enkä oleta että sinäkään näin tekisit, kunhan tuon vain tätä tässä esille kaikille lukijoille...)

Sekä lasten että aikuistenkin suhteen mieleeni juontuu että ehkä pitää vääryyden nähdessään tuoda se mielestään korjaava näkemys esille niin monta kertaa kuin ajattelee vielä jonkinlaisen muutoksen olevan mahdollinen, mutta ennenpitkää jossain tulee vastaan piste jonka jälkeen toinen on ilmeisesti pakko jättää omilleen.

Omaisensa suhteen tämä tietysti on erityisen pirullista. Jos oma lapsi käyttää huumeita tai isukki viinaa, niin voiko moisen antaa vaan olla ja todeta että se nyt näemmä haluaa ehdointahdoin pilata elämänsä, joten pilatkoon... Erityisesti alkoholistit vielä nappaavat näppärästi syyn juomiseen siitä että "toi se aina vaan jäkättää minulle eikä tajua kuinka herkkä ihminen olen, no otetaanpas vähän ilolientä taas"...

Monet puhuvat siitä kuinka huono itsetunto alkkiksella on, mutta minusta vähän tuntuu että aika moni heikäläisistä on vain yksi iso lapsi joka kuvittelee olevansa kaikkien muiden yläpuolella ja suree kokemaansa vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta, sitä siis etteivät muut ymmärrä hänen erinomaisuuttaan.

Mutta se tietysti on vain yksi näkemys, oma kokemukseni - mahdollisesti omasta elämästänikin muutama inkarnaatio sitten. ;)

Lue lisää

Niin molemmat nuoremmat sisarenihan olivat silloin alaikäisiä. Tosin esoteerisesta näkökulmastahan aikuisia ollaan varmaan vasta joskus vähän päälle parikymppisinä, tai ainakin vielä aivot fyysisesti kehittyvät siihen asti. Ei kyllä mielessä käynyt jättää lapsia kärsimään, koska enhän minä ole herra karma. En jättäisi aikuistakaan kärsimään, mutta en kyllä puutu asiaankaan jos näen ettei ko. henkilö ole itse halukas muuttumaan ja lapset eivät kärsi. Nuorin sisarhan ei olisi halunut sossuntätien väliintuloa (pelkäsi että joutuu muuttamaan), mutta ei kahden aikuisen matti ja mervi touhujen katsominen tee hyvää lapsen henkiselle tasapainolle, ja kukahan sinne jääkaappiinkin hakisi täydennystä, joten...

Aikuista voi ainoastaan auttaa muuttumaan, ei pakottaa siihen. Itse ajattelen tuota toisten asioihin puuttumista siten, että aina pitäisi auttaa jos vaan voi. Tarkoitan nyt tilannetta missä henkilö tapattaa itseään touhoullaan, joko henkisesti tai fyysisesti tai molempia. En siis puutuisi esim. parisuhdeasioihin jne, vaikka näkisinkin että nyt menee metsään. Niihin ei sentään kuole, ellei toinen osapuoli jää märhetimään itseään kuoliaaksi. Silloin taas pitäisi jonkun huomata auttaa ja nostaa suosta.

Kun jollain menee huonosti, ei pitäisi ajatella mitä opetusta tuollakin on taustalla, vaan se on mielestäni korkeamman käsissä. Mielestäni auttaminen ei onnistu jos se on niin tarkoitettu. Tai sielu on valinnut sellaisen tilanteen tarkoituksella missä häntä voida auttaa. Joku taas saattaakin haluta kokemuksen missä häntä autetaan elämän vaikean vaiheen yli.

Minunkin mielestäni alkkiksia on turha luokitella mihinkään persoonaluokkaan (siis esim. huonoitsetunto jne.). Alkkiksien veneeseen mahtuu niin paljon erilaisia ihmisiä. Yksi on riippuvainen tupakasta, yksi alkoholista, yksi peleistä, yksi roikkuu väkisin kuolleessa parisuhteessa, kaikkiin noihin mahtuu kaikkia. Riippuvuus on riippuvuus mistä pitäisi oppia eroon, aivan sama mistä siihen tilanteeseen ollaan tultu.

Qadesha kirjoitti:

Jeah, tosi näppärästi minä kyllä koen mainitsemani asiat myönteisinä - ja sykleihin minäkin uskon. Minulla nyt vaan oman tämä vimma tarrata ajatukseen että seuraavan "pimeän keskiajan" ei olisi ihan välttämätöntä olla niin kauhean pimeää touhua, vaan se voisi olla vaikka sellainen lepoaika ettei mitään kovin kummoista (teknistä) kehitystä tapahdu.

Kaippa olen vähän ylpistynyt tässä elämäni varrella kun on tullut niin monta kirjaa luettua ja kaikenlaista pähkäiltyä, että siitä ei välttämättä päästäisi irti. Ei haluaisi menettää tietoisuudentasoaan jonka on mukamas saavuttanut. Mutta eihän se tietenkään sitä tarkoita että jos maailma sukeltaa jonkinlaiseen tiedottomuuden yöhön että minun on pakko olla mukana. Välitilassakin voi hilluskella sen aikaa, ja kuvittelisinkin että seuraavan inkarnaationi aika koittaa öpaut tuhannen vuoden kuluttua jossain siellä missä nykyään möllöttää Kiina.

Joku taannoin juuri sanoi minulle että ei sitä voi tavallinen ihminen tietää mihin seuraavaksi syntyy... Ei väkisten päkisten, en oleta varmasti tietäväni, mutta tällainen intuitio minulla on, huvikseni.

Minulle ei elämäni ole ollut mitään ruusuilla tanssimista, psyykkisessä mielessä ainakaan. Silti en jaksa pitää elämistä rangaistuksena, vaan eräänlaisena leikkinä jonka Jokin suorittaa. Minä olen vain käyttöväline Jollekin mikä on se Todellinen, minä olen vain pelkkä päiväperho ja se on Ikuisuus.

Tai sitten ei, ja materialistit ovat oikeassa. :)

Lue lisää

"Tai sitten ei, ja materialistit ovat oikeassa. :)"

Eivät ne ole, ole huoletta.

einari3 kirjoitti:

Niin molemmat nuoremmat sisarenihan olivat silloin alaikäisiä. Tosin esoteerisesta näkökulmastahan aikuisia ollaan varmaan vasta joskus vähän päälle parikymppisinä, tai ainakin vielä aivot fyysisesti kehittyvät siihen asti. Ei kyllä mielessä käynyt jättää lapsia kärsimään, koska enhän minä ole herra karma. En jättäisi aikuistakaan kärsimään, mutta en kyllä puutu asiaankaan jos näen ettei ko. henkilö ole itse halukas muuttumaan ja lapset eivät kärsi. Nuorin sisarhan ei olisi halunut sossuntätien väliintuloa (pelkäsi että joutuu muuttamaan), mutta ei kahden aikuisen matti ja mervi touhujen katsominen tee hyvää lapsen henkiselle tasapainolle, ja kukahan sinne jääkaappiinkin hakisi täydennystä, joten...

Aikuista voi ainoastaan auttaa muuttumaan, ei pakottaa siihen. Itse ajattelen tuota toisten asioihin puuttumista siten, että aina pitäisi auttaa jos vaan voi. Tarkoitan nyt tilannetta missä henkilö tapattaa itseään touhoullaan, joko henkisesti tai fyysisesti tai molempia. En siis puutuisi esim. parisuhdeasioihin jne, vaikka näkisinkin että nyt menee metsään. Niihin ei sentään kuole, ellei toinen osapuoli jää märhetimään itseään kuoliaaksi. Silloin taas pitäisi jonkun huomata auttaa ja nostaa suosta.

Kun jollain menee huonosti, ei pitäisi ajatella mitä opetusta tuollakin on taustalla, vaan se on mielestäni korkeamman käsissä. Mielestäni auttaminen ei onnistu jos se on niin tarkoitettu. Tai sielu on valinnut sellaisen tilanteen tarkoituksella missä häntä voida auttaa. Joku taas saattaakin haluta kokemuksen missä häntä autetaan elämän vaikean vaiheen yli.

Minunkin mielestäni alkkiksia on turha luokitella mihinkään persoonaluokkaan (siis esim. huonoitsetunto jne.). Alkkiksien veneeseen mahtuu niin paljon erilaisia ihmisiä. Yksi on riippuvainen tupakasta, yksi alkoholista, yksi peleistä, yksi roikkuu väkisin kuolleessa parisuhteessa, kaikkiin noihin mahtuu kaikkia. Riippuvuus on riippuvuus mistä pitäisi oppia eroon, aivan sama mistä siihen tilanteeseen ollaan tultu.

Lue lisää

Yleensä ihmiset ovat halukkaita auttamaan ja ymmärtämään omaan ryhmäänsä tai laumaan kuuluvia. Eivätkä pane pahakseen negatviivisiakaan tunteita kunhan ne ovat suhteessa asioiden suuruuteen.

Ongelma ovat sitten nuo elämän yksinäiset, jotka eivät kuulu mihinkään, eivät osaa hakea tai edes halua hakea apua. Alati syvenevässä syöksykierteessä heitä on vuosi vuodelta vaikeampi auttaa tai heidän itsetuhoaan pysäyttää.

Toisen ryhmän muodostavat ns. Moralistit jotka pohjaavat opetuksensa johonkin uskontoon. Esim. "Avioero on syntiä". Vaikka puolisosi olisi pahoinpitelevä juoppo on sinun oltava naimisissa, jotta pääset taivaaseen! Ja vain jotta et pääse livahtamaan sinne ennen aikojaan on itsemurhakin syntiä *katkera hymy*

ez-al kirjoitti:

Yleensä ihmiset ovat halukkaita auttamaan ja ymmärtämään omaan ryhmäänsä tai laumaan kuuluvia. Eivätkä pane pahakseen negatviivisiakaan tunteita kunhan ne ovat suhteessa asioiden suuruuteen.

Ongelma ovat sitten nuo elämän yksinäiset, jotka eivät kuulu mihinkään, eivät osaa hakea tai edes halua hakea apua. Alati syvenevässä syöksykierteessä heitä on vuosi vuodelta vaikeampi auttaa tai heidän itsetuhoaan pysäyttää.

Toisen ryhmän muodostavat ns. Moralistit jotka pohjaavat opetuksensa johonkin uskontoon. Esim. "Avioero on syntiä". Vaikka puolisosi olisi pahoinpitelevä juoppo on sinun oltava naimisissa, jotta pääset taivaaseen! Ja vain jotta et pääse livahtamaan sinne ennen aikojaan on itsemurhakin syntiä *katkera hymy*

Lue lisää

"Yleensä ihmiset ovat halukkaita auttamaan ja ymmärtämään omaan ryhmäänsä tai laumaan kuuluvia."

Niinpä, ja valitettavan usein tämä lauma rajoittuu vain omaan perheeseen. Mielestäni tämä on opittu sosiaalinen käyttäytyminen, että vain omasta perheestä tai ystävistä kuuluu välittää, on kuitenkin muutettavissa. Toki jotkut osaavat nähdä pidemmälle, mutta toisaalta taas, kuten sanoit, ulkopuolisten on ehkä jopa mahdotontakin nähdä joihinkin perheisiin sisälle. Ulkoisesti saattaa näyttää, että kaikki on hyvin. Silloin he ovat kohtalon käsissä, kunnes keksitään joku tapa paljastaa itsetuhoiset ja kieroutuneet perheet.

Mielestäni nämä uskontojen moraalisäännöt ovat kuitenkin pienempi pahe tässä "pahoinvointiyhteiskunnassa". Sitä voi lähinnä huvittuneena katsella, tai itse en ainakaan ota siitä mitään paineita.

Tokihan sitä voi livahtaa ennenaikojaan pois itsemurhalla (en kuitenkaan suosittele) ;). Siitä vain keräytyy sellaista "turhaa" karmaa.

Qadesha kirjoitti:

Mikään aihe ei ole minulle arka - ei ainakaan sillä tavalla etteikö sitä voisi ottaa esille. Itseasiassa oikeastaan nautin siitä että mitä vaikeampi joku aihe on, jos sen parissa suinkin saadaan intresanttia pohdiskelua aikaiseksi, eikä vaan pelkästään vittuilla sen minkä ehditään.

Itseasiassa jossain viime vuoden puolella alkoi sellainen kehitys että näillä kaikenlaisilla foorumeilla vihdoin viimein alkoi oikein viihtyä, kun ihmiset oppivat keskustelemaan keskenään pelkän lapsellisen naljailun sijasta. Vai minustako se johtuu itsestäni että netti tuntuu jotenkin muuttuneen... Sitähän kai saa mitä tilaa... Eli jos on itse pahalla päällä, saa kaikki pahalaiset hampaat ojossa ahteriinsa roikkumaan.

Ja tasan taatusti ne ihmiset ja ilmiöt jotka eniten ottavat päähän ovat juuri niitä mitä on itse käynyt elämissään läpi, inhonnut itseään, kammoten kääntynyt pois jostakin tietystä asiasta, ja sitten kirkasotsaisesti saarnaa nyt sitä asiaa vastaan. Sellaista se on. Kun itse saa jostakin tietystä rypemisestä tarpeekseen, niin sitten hypätään idealismin ihmehevosen selkään ja jolkotetaan provinsseihin saarnaamaan. Varsinkin ex-alkoholisteille käy usein niin että siinä vaiheessa muija ottaa ritolat kun ukko oikein kunnolla raitistuu. Sitä omahyväisyyttä mikä raivoksi raitistuneella ihmisellä saattaa ulospäin henkiä kun ei kestä erkkikään.

Muiden ihmisten kiusaamisen lopettaminen kun saattaakin olla se kiusoista suurin, koska kiusatut, katkeroituneet ajattelevat että minäpäs tiedän mitä sinä TODELLA olet, kun olen juopon ripulipaskojasi siivonnut, niin että älä äijä siinä äljentele.

Jos onni potkii, on ehtinyt siirtyä inkarnaatiosta toiseen ja kukaan ei saa tietää että olet aikoinasi rypentyt... Jos et itse sitä sano. Eikä sitä välttämättä uskota. >:P

Mutta jos ajattelen näitä addiktiovimmaisten läheisiä, niin heillä on tosi vaikea läksy opittavanaan. Miten nousta ylös pettymyksestä ja katkeruudesta jonka näyttäisi aiheuttaneen joku läheinen ihminen? (Henkiseltä kantiltahan katsoen tietenkään kukaan ei aiheuta kenellekään yhtään mitään, vaan taustalla ovat meidän OMAT valintamme jotka on tehty sielutasolla...) Katkeruus ja kauna on sellainen syöksykierre että sieltä ei hevin nousta. Helpompi on juoponkin päästää pullosta irti, kuin sellaisen päästää oikeutetuksi tuntemastaan vihasta, joka kokee joutuneensa vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden uhriksi.

Ja näitähän meillä riittää, näitä joiden omaa pyhyyttä vastaan on rikottu. Juuri tämä egovimmainen tunne on se mikä tekee ihmisistä niin pirullisia, että he pyrkivät tekemään toistensa elämästä helvettiä. Sisällissodat eivät lopu koskaan, arvet eivät umpeudu jne. koska jokainen pitää kiinni oikeudestaan olla hyvin, hyvin vihainen. Se on vaikea tajuta että itselleenhän siinä hallaa tekee, ensisijaisesti. Mädättää omaa sydäntään.

Minä en tiedä olenko antanut anteeksi kaiken maailman juopoille, himpskatin vaikea sanoa. Se että en ole vuosiin joutunut heidän kanssaan tekemisiin osoittaa että tilanne ei ole järin akuutti, se on sellaisessa pysähdystilassa että ei oikein osaa sanoa miten on. Voisi sanoa että juomarille annan anteeksi, mutta juomisen myötä tehtyjä tekoja en anna anteeksi, sillä mielestäni ei ole mikään syy eikä tekosyy tehdä kaikenlaista sen vuoksi että ehdointahdoin juo itseltään ymmärryksen olemattomiin. Olen sen verran jyrkkä, kova ja unforgiven vieläkin. Ehkä joku päivä voin sanoa että asialla ei ole enää kummoista merkitystä minulle.

***

Jos häpeä on sitä että tajuaa olleensa ilkeä toiselle, katuu sitä ja haluaa olla olematta ilkeä enää koskaan - silloin se on tervettä. Mutta se että pitäisi hävetä olemassaoloaan, sitä miltä näyttää, mistä asioista on kiinnostunut, seksuaalista suuntautuneisuuttaan etc. - se on väärin. Ne saisivat hävetä jotka kierouttavat ihmisen häpeämään OMAA ITSEÄÄN. Jokaisella pitäisi olla jumalainen oikeus olla oma itsensä. (Pedofiliaa ei sitten tarvitse tähän sotkea, koska en jaksa uskoa että kukaan syntyy sellaiseksi että on tarve raiskailla lapsia. Sekin on kieroutuma jonka toiset laittavat muihin ihmisiin.)

Lue lisää

Ehkä tämä Yleistä idän uskontojen palsta onkin muuten yksi parhaista "henkisistä" palstoista koko kaksnelosella??? Täältä tuntuisi puuttuvan nämä yhden asian fanaatikot lähes tyystin! ;-)

Kohta tänne varmaan syöksyy taas joku "julistaja", kun aletaan piruja seinille maalaamaan...

Eihän nämä keskustelut nykyään nyt niin kovin "itämaisikaan" ole, vaan lähinnä yleismaailmallisia. Pitäsköhän ehdottaakin uutta palstaa: "Yleismaailmaista henkisyyttä"??? ;-)

Mitäpä sulle kommentoisin tuota kirjoitustasi? Terävää ajatuksenjuoksua, kuten sinulla yleensä ja eipä paljon ole lisättävää.

Ehkä olet pääsemässä eroon tuosta "juoppohullun karmastasi", kun tilanne on ollut selvästi kohdallasi jo rauhoittumaan päin?

>>Jos häpeä on sitä että tajuaa olleensa ilkeä toiselle, katuu sitä ja haluaa olla olematta ilkeä enää koskaan - silloin se on tervettä. Mutta se että pitäisi hävetä olemassaoloaan, sitä miltä näyttää, mistä asioista on kiinnostunut, seksuaalista suuntautuneisuuttaan etc. - se on väärin. Ne saisivat hävetä jotka kierouttavat ihmisen häpeämään OMAA ITSEÄÄN. Jokaisella pitäisi olla jumalainen oikeus olla oma itsensä.

Ganda kirjoitti:

Ehkä tämä Yleistä idän uskontojen palsta onkin muuten yksi parhaista "henkisistä" palstoista koko kaksnelosella??? Täältä tuntuisi puuttuvan nämä yhden asian fanaatikot lähes tyystin! ;-)

Kohta tänne varmaan syöksyy taas joku "julistaja", kun aletaan piruja seinille maalaamaan...

Eihän nämä keskustelut nykyään nyt niin kovin "itämaisikaan" ole, vaan lähinnä yleismaailmallisia. Pitäsköhän ehdottaakin uutta palstaa: "Yleismaailmaista henkisyyttä"??? ;-)

Mitäpä sulle kommentoisin tuota kirjoitustasi? Terävää ajatuksenjuoksua, kuten sinulla yleensä ja eipä paljon ole lisättävää.

Ehkä olet pääsemässä eroon tuosta "juoppohullun karmastasi", kun tilanne on ollut selvästi kohdallasi jo rauhoittumaan päin?

>>Jos häpeä on sitä että tajuaa olleensa ilkeä toiselle, katuu sitä ja haluaa olla olematta ilkeä enää koskaan - silloin se on tervettä. Mutta se että pitäisi hävetä olemassaoloaan, sitä miltä näyttää, mistä asioista on kiinnostunut, seksuaalista suuntautuneisuuttaan etc. - se on väärin. Ne saisivat hävetä jotka kierouttavat ihmisen häpeämään OMAA ITSEÄÄN. Jokaisella pitäisi olla jumalainen oikeus olla oma itsensä.

Lue lisää

Siitäpä saakin oivan mittarin itselleen omalle käytökselleen ja suhteilleen muihin ihmisiin, että tarkkailee millaisia asioita häpeää. Häpeääkö sitä että oma itsetunto on saanut kolauksen vaiko sitä että on kohdellut toista epäoikeudenmukaisesti. (Mikäs sen epäoikeudenmukaisempaa kuin viedä henki sellaiselta joka ei ole juuri ottamassa sinulta itseltäsi henkeä, elikkäs itsepuolustus mielestäni on toki sallittavaa!)

Meidän pitäisi oikeastaan kai kaikkien hävetä silmät päästämme sitä että joskus on ollut aika että olemme iloisesti plöröttäneet kaikki soosit allemme ja aika monella on vieläkin elossa se ihminen joka se sotkut siivosi: oma äiti... Heureka - olisikohan tässä muuten yksi sivujuonne joka johtaa siihen omituiseen vaivautuneisuuteen ja syyllisyydentunteisiin mitä aika moni ihminen taitaa kokea vanhempiaan, varsinkin äitiään, kohtaan... Vai kuvittelenko vain omiani...

Olen miettinyt sitä aina joskus että jos sanon jollekulle pahasti alkaako minua pänniä se että selviää etten olekaan täydellinen, vaiko se että toiselle on tullut paha mieli. Koska noihin tilanteisiin on kamalan usein liittynyt se että minulla itselläni on ollut paha mieli toisen ihmisen sanomisten takia, olen helposti tuntenut oman toimintani oikeutetuksi. Tällaisesta kai ne sodatkin sitten alkunsa saavat. Siitä että kokee saaneensa oikeutuksen. Silloin on valmis tanssimaan piikkikorot jalassa vaikka toiselta selkänahan puhki.

Loppujen lopuksi jokainen ihminen joutuu kasvattamaan itse itsensä, sillä eihän meitä kukaan nykyään kehota miettimään oman itsemme tilaa. Koko nykysysteemi vain yllyttää purkamaan kaiken välittömästi jonkun toisen niskaan, ettei vain itse pääse vähääkään turhautumaan tai estymään. Tietokonepeleissä voi napsia örkeiltä päät pois, tai sitten voi katsoa aivotonta pornoa.

Action actin action. Eikä kukaan koskaan kysy että MIKSI. Tärkeintä on toimia. Viis siitä onko toiminnassa sinänsä mitään järkeä.

Itämailla ne ovat sentään edes joskus funtsailleet että ihminen voisi toimia ilman että on omien intohimojensa sokeuttama... Silloin toki herää kysymys että mitäs sitten toimia lainkaan jos ei siihen ole jotain tunneperäistä yllykettä.

Mutta ovatko ne tunteet tosiaan niin hemmetin yläpuolella kaiken, että niiden kanssa voi hillua viiripäänä...?

ez-al kirjoitti:

Yleensä ihmiset ovat halukkaita auttamaan ja ymmärtämään omaan ryhmäänsä tai laumaan kuuluvia. Eivätkä pane pahakseen negatviivisiakaan tunteita kunhan ne ovat suhteessa asioiden suuruuteen.

Ongelma ovat sitten nuo elämän yksinäiset, jotka eivät kuulu mihinkään, eivät osaa hakea tai edes halua hakea apua. Alati syvenevässä syöksykierteessä heitä on vuosi vuodelta vaikeampi auttaa tai heidän itsetuhoaan pysäyttää.

Toisen ryhmän muodostavat ns. Moralistit jotka pohjaavat opetuksensa johonkin uskontoon. Esim. "Avioero on syntiä". Vaikka puolisosi olisi pahoinpitelevä juoppo on sinun oltava naimisissa, jotta pääset taivaaseen! Ja vain jotta et pääse livahtamaan sinne ennen aikojaan on itsemurhakin syntiä *katkera hymy*

Lue lisää

Olen tuotakin mietiskellyt että mikähän siinä sitten on että päästää jonkun lahkolaisen itseään kiusaamaan. Miksi pitäisi hämmentyä tai häiriintyä siitä mitä minkään sortin uskovainen keskenään keuhkoaa... Sen kun on vaan ylpeästi oma itsensä. Niin joo, ylpeydestä toki tässä maassa sakotetaan, mutta en tietenkään tarkoita sairaalloista ylpeyttä jossa kuvittelee olevansa joku kukkulan kuningas kun on vaan naapurin Eino. Sellaista ylpeyttä että kun tajuaa ettei ole mitenkään paha ihminen tai muille häiriöksikään, niin keskenään voi sitten olla sellainen kuin huvittaa. Jotenkin originelli, homo, ei-urheilusta-kiinnostunut jne.

Mutta sitten tietysti jos joutuu uskovaisten ja/tai moralistien kanssa olemaan tekemisissä, tahtomattaankin (esim. oma sukulainen uskossa) niin sitten menee toki vaikeaksi. Jotenkin heikäläisille kai vain pitäisi tehdä selväksi että vaikka sinä nyt kuinka itse olet noin negatiivinen ihminen että tykkäät hekumoida helvetin lieskoilla, tai vaikka olet noin typerä että uskot Jeesuksen tarvitsevan juuri minunkin rakkauttani, niin ole sitä keskenäs vaan.

Nimittäin ei JEESUS kaikkia meitä tarvitse itseensä rakastumaan, sillä hänellä riittää niitä fanittajia ihan tarpeeksi. Ihmisten noin yleensä olisi syytä rakastaa toisiaan. Elävät konkreettiset ihmiset sitä rakkautta enemmän tarvitsevat kuin yksikään maailman jeesuksista. Hehän ovat jo täydellisiä itsessään, joten he eivät tarvitse meiltä mitään. >:D

Ganda kirjoitti:

Niinpä niin! Tervehdys sinullekin arvoisa Waidi!

Olisipa maailma niin yksinkertainen, että kaikkeen olisi yleispätevä ratkaisumalli!

Viisauden synonyyminahan voisi käyttää myös ilmaisua "terve maalaisjärki" jotta "hitaampikin" ymmärtäisi. Jep! ;-)

>>"Kiusaaminen" on aina subjektiivinen kokemus ja näin ollen yleispätevien "sääntöjen" kertominen on enemmän kuin kyseenalaista. Terveellä itsetunnolla varustettu ihminen voi "kiusata terveesti".>Kuinka niin tulevaisuudessa? :) Sitä tehdään jo, mutta motiivit jotka lainauksessani mainitsit ovat totta ja...noh... perseestä :-)

Lue lisää

Taivaan kiitos maailma ei ole niin yksinkertainen että kaikkeen olisi yleispätevä ratkaisumalli. Sehän tarkoittaisi että kaikki vaiheet ihmisyydessä globaalisti on jo läpikäyty ja maailma voisi voisi loppua alkaakseen taas ;)

Tuttua turinaa lapsuudenkin ajoilta tuo: Rakkaudesta se hevonenkin potkii.

Sitähän se kaikki on... Rakkautta, Rakkautta vaan. Jotta viestini ei liian homoeroottiselta vaikuta niin asiaan :-D

Joka ammattialalla toki toimii ihmisiä jotka ovat "ajautuneet" siihen mitä tekevät "koska nuorena tuntui siltä". Jos katsellaan asiaa siinä mielessä että jokainen meistä on "luoja-osa" niin ihmisen psyyken kanssa "pelaavien" vastuu on suurempi kuin suurin osa ammatissaan toimiva ymmärtää.

Suomalaiseen yhteiskuntaan istuva "palkkapappi" termi kuvaa oikeastaan hyvin niitä tunnetasoja jotka voidaan liittää monesti ihmisten inhimillisten oman elämän tarpeisiin/haluihin/toiveisiin alasta riippumatta.

Itse en ole ollut terapiassa (ehkä pitäisi :-D ), mutta tavannut sekä ammatissa toimivia psykologeja ja myös alaa opiskelevia ja huomannut heidän "elämän haasteiden" määrän. Osa oli mielestäni aivan "väärällä" alalla :) Karmallisessa mielessä tismalleen oikeassa paikassa.

Hyvyyden/pahuuden suhteellisuus heijastuu ed. kommentissani.

Itselläni ei ole lapsia, mutta jokin itsellennikin käsittämättömän suuri "suojelu-intuitio" lapsia kohtaan, niin lapsen mielen kanssa "pelaavien" kannattaa miettiä äärimmäisen tarkkaan kuinka toimivat. Aivan tulevaisuutta ajatellen. Tämä toki koskee eritoten lasten vanhempia. Informaatiotulva joka iskee nykylapseen on jotain aivan käsittämätöntä verrattuna meihin pre-80-lukulaisiin.

Häpeä on yksi tunne muiden joukossa ja kaikilla tunteilla on yhteys egoismiin. Lähinnä kommentoin tuota häpeän aiheuttamista rangaistusmuotona. Mielestäni se on elämän letkajenkassa askel "taaksepäin", ei eteen. Häpeä on toki toiminut itsellenikin hyvänä opettajana elämän varrella, mutta se onkin ollut itse valittua häpeää. Rangaistusmuotona häpeä toimii "työkaluna" jota joku toinen käyttää, et sinä itse. Työkalut omaan itseen on jokaisen itse haettava. Snif... Haistan pelon syntymisen mahdollisuuden ;-)

Kuten olet kertonut arvon G omasta taaperruksestasi tässä inkarnaatiossa en ollenkaan ihmettele asenteitasi ja näin varmasti on asia puolin jos toisin.

Cheers.

WideBelief kirjoitti:

Taivaan kiitos maailma ei ole niin yksinkertainen että kaikkeen olisi yleispätevä ratkaisumalli. Sehän tarkoittaisi että kaikki vaiheet ihmisyydessä globaalisti on jo läpikäyty ja maailma voisi voisi loppua alkaakseen taas ;)

Tuttua turinaa lapsuudenkin ajoilta tuo: Rakkaudesta se hevonenkin potkii.

Sitähän se kaikki on... Rakkautta, Rakkautta vaan. Jotta viestini ei liian homoeroottiselta vaikuta niin asiaan :-D

Joka ammattialalla toki toimii ihmisiä jotka ovat "ajautuneet" siihen mitä tekevät "koska nuorena tuntui siltä". Jos katsellaan asiaa siinä mielessä että jokainen meistä on "luoja-osa" niin ihmisen psyyken kanssa "pelaavien" vastuu on suurempi kuin suurin osa ammatissaan toimiva ymmärtää.

Suomalaiseen yhteiskuntaan istuva "palkkapappi" termi kuvaa oikeastaan hyvin niitä tunnetasoja jotka voidaan liittää monesti ihmisten inhimillisten oman elämän tarpeisiin/haluihin/toiveisiin alasta riippumatta.

Itse en ole ollut terapiassa (ehkä pitäisi :-D ), mutta tavannut sekä ammatissa toimivia psykologeja ja myös alaa opiskelevia ja huomannut heidän "elämän haasteiden" määrän. Osa oli mielestäni aivan "väärällä" alalla :) Karmallisessa mielessä tismalleen oikeassa paikassa.

Hyvyyden/pahuuden suhteellisuus heijastuu ed. kommentissani.

Itselläni ei ole lapsia, mutta jokin itsellennikin käsittämättömän suuri "suojelu-intuitio" lapsia kohtaan, niin lapsen mielen kanssa "pelaavien" kannattaa miettiä äärimmäisen tarkkaan kuinka toimivat. Aivan tulevaisuutta ajatellen. Tämä toki koskee eritoten lasten vanhempia. Informaatiotulva joka iskee nykylapseen on jotain aivan käsittämätöntä verrattuna meihin pre-80-lukulaisiin.

Häpeä on yksi tunne muiden joukossa ja kaikilla tunteilla on yhteys egoismiin. Lähinnä kommentoin tuota häpeän aiheuttamista rangaistusmuotona. Mielestäni se on elämän letkajenkassa askel "taaksepäin", ei eteen. Häpeä on toki toiminut itsellenikin hyvänä opettajana elämän varrella, mutta se onkin ollut itse valittua häpeää. Rangaistusmuotona häpeä toimii "työkaluna" jota joku toinen käyttää, et sinä itse. Työkalut omaan itseen on jokaisen itse haettava. Snif... Haistan pelon syntymisen mahdollisuuden ;-)

Kuten olet kertonut arvon G omasta taaperruksestasi tässä inkarnaatiossa en ollenkaan ihmettele asenteitasi ja näin varmasti on asia puolin jos toisin.

Cheers.

Lue lisää

Jaa, että munimiseksi meni tämäkin...

Muistan kun hunsvotti enoni joskus kalareissulla 80-luvulla koetteli isoisäni hermoja tuota mummoni muni mun mammani jorinaa hoilatessaan...

Muistot onkin hauskoja, "vanhan" ainoita iloja. Aina kun tulee sellanen kuolemisfiilis niin alan muistella elämäni hyviä hetkiä ja taas jaksaa painaa pitkää päivää...

Häpeähän on muuten kuin ladattu ase ja vain harva osaa sitä käsitellä. Varmaan moni elämä on päättynyt jo alkutekijöihinsä, kun ihminen ei ole osannut käsitellä häpeän tunnettaan! Suomessahan häpeän voisi julistaa oikein "kansallistunteeksemme"! Täällä mennään hirteen ja Nipponin poikakin jo aikoinaan repi suolensa ulos. Harakiri on vissiin oikeesti seppuku vaikka kyllähän tuo hara muistaakseni vatsaa tarkoittaa.

On se yhtä helvettiä kun mielisairaalassakin on kaiken maailman porukkaa työssä. Etenkin nää "bodybilderit", jotka vasta empaattisia ovatkin! Kaipa niitäkin siellä sitten tarvitaan, kun hullut voi olla voimiltaan yli-inhimillisiä ja yhtä tarvitaan taltuttamaan vähintään 8 tällaista "steroidihoitsua"!!!

Kaikenlaista "mielenterveysammattilaista" on siis tämänkin "urani" aikana tullut nähtyä. Kaipa se tämä "hullun karma" vaan on siis just tätä?!?!?

Välillä tuntu kun olis keskitysleirillä ollut...

No, en minäkään ole koskaan missään varsinaisessa terapiassa ollut. Taidan olla siihen aivan liian hullu tai sitten liian köyhä. Muistaakseni KELAn korvauksenkin jälkeen köyhä ihminen joutuu vielä laittamaan 20-30€/45min omasta pussistaan. Pirun hyvä bisnes, eikä tartte muuta kuin huilailla tuolillaan, nyökkäillä hyväksyvästi ja aina välillä sanoa, että "Aikun mielenkiintoista!"

Juu nehän on tosiaankin vaan "ajautunu" alalle, kun eivät muutakaan keksineet! Luoja paratkoon...

Jättäsivät edes lapset rauhaan!

No, huonomminkin vois mennä? Vähän ollaan sentään edistetty ja nykyään mielisairaskin voi tuntea hetkittäin itsensä hyvinkin onnelliseksi.

Onko su nmielestä informatiotulva nyt niin oleellisesti meidän lapsuudestamme muuttunut? Tulihan sieltä jo 70-luvun alussa Vietnamia ja muuta sellasta. Ehkä näitä Matti ja Mervi juttuja ei silloin niin ollut mutta muuta pashaa ihan tarpeeksi. Ehkä laatu on nykyään paljon huonompaa uutisoinnissa mutta muuten samanlaista "tulvaa" kuin ennenkin. Ehkä se sitten on niin, että nykyään on enemmän kaikenlaista lapsille sopimatonta uutisointiakin? Huvittaa kun elokuvissa on kaikenmaailman K-16, K-18 ja mitä näitä on, kun uutiset on täynnä väkivaltaa! Uutisissa pitäs olla vähintään K-18 merkintä ja varoitus lapsille sopimattomasta materiaalista!

On tämä maailma nykyään yks hiton iso "Pölhölä"! Onneksi huumorintaju pelaa, mutta pitää varoa, ettei nauruun kuole. Sellainenkin oli kerran todella lähellä. Taisin olla sillon kyllä riivajan vallassa, mutta näitähän sattuu...

;-)

Ganda kirjoitti:

Jaa, että munimiseksi meni tämäkin...

Muistan kun hunsvotti enoni joskus kalareissulla 80-luvulla koetteli isoisäni hermoja tuota mummoni muni mun mammani jorinaa hoilatessaan...

Muistot onkin hauskoja, "vanhan" ainoita iloja. Aina kun tulee sellanen kuolemisfiilis niin alan muistella elämäni hyviä hetkiä ja taas jaksaa painaa pitkää päivää...

Häpeähän on muuten kuin ladattu ase ja vain harva osaa sitä käsitellä. Varmaan moni elämä on päättynyt jo alkutekijöihinsä, kun ihminen ei ole osannut käsitellä häpeän tunnettaan! Suomessahan häpeän voisi julistaa oikein "kansallistunteeksemme"! Täällä mennään hirteen ja Nipponin poikakin jo aikoinaan repi suolensa ulos. Harakiri on vissiin oikeesti seppuku vaikka kyllähän tuo hara muistaakseni vatsaa tarkoittaa.

On se yhtä helvettiä kun mielisairaalassakin on kaiken maailman porukkaa työssä. Etenkin nää "bodybilderit", jotka vasta empaattisia ovatkin! Kaipa niitäkin siellä sitten tarvitaan, kun hullut voi olla voimiltaan yli-inhimillisiä ja yhtä tarvitaan taltuttamaan vähintään 8 tällaista "steroidihoitsua"!!!

Kaikenlaista "mielenterveysammattilaista" on siis tämänkin "urani" aikana tullut nähtyä. Kaipa se tämä "hullun karma" vaan on siis just tätä?!?!?

Välillä tuntu kun olis keskitysleirillä ollut...

No, en minäkään ole koskaan missään varsinaisessa terapiassa ollut. Taidan olla siihen aivan liian hullu tai sitten liian köyhä. Muistaakseni KELAn korvauksenkin jälkeen köyhä ihminen joutuu vielä laittamaan 20-30€/45min omasta pussistaan. Pirun hyvä bisnes, eikä tartte muuta kuin huilailla tuolillaan, nyökkäillä hyväksyvästi ja aina välillä sanoa, että "Aikun mielenkiintoista!"

Juu nehän on tosiaankin vaan "ajautunu" alalle, kun eivät muutakaan keksineet! Luoja paratkoon...

Jättäsivät edes lapset rauhaan!

No, huonomminkin vois mennä? Vähän ollaan sentään edistetty ja nykyään mielisairaskin voi tuntea hetkittäin itsensä hyvinkin onnelliseksi.

Onko su nmielestä informatiotulva nyt niin oleellisesti meidän lapsuudestamme muuttunut? Tulihan sieltä jo 70-luvun alussa Vietnamia ja muuta sellasta. Ehkä näitä Matti ja Mervi juttuja ei silloin niin ollut mutta muuta pashaa ihan tarpeeksi. Ehkä laatu on nykyään paljon huonompaa uutisoinnissa mutta muuten samanlaista "tulvaa" kuin ennenkin. Ehkä se sitten on niin, että nykyään on enemmän kaikenlaista lapsille sopimatonta uutisointiakin? Huvittaa kun elokuvissa on kaikenmaailman K-16, K-18 ja mitä näitä on, kun uutiset on täynnä väkivaltaa! Uutisissa pitäs olla vähintään K-18 merkintä ja varoitus lapsille sopimattomasta materiaalista!

On tämä maailma nykyään yks hiton iso "Pölhölä"! Onneksi huumorintaju pelaa, mutta pitää varoa, ettei nauruun kuole. Sellainenkin oli kerran todella lähellä. Taisin olla sillon kyllä riivajan vallassa, mutta näitähän sattuu...

;-)

Lue lisää

Heh :-D Muistot on toki viihdyttäviä, viimeistään ainakin silloin jos "kuolemisfiilis" pukkaa päälle, mutta toivottavasti ei sentään "vanhan" AINOITA iloja :-D

Tavallaan vanhahan iloitsee siitä että osaa luoda nyt muistoja joita vanhana muistella hymyssä suin :-DD

Hyvin sanottu tuo "ladattu ase". Häpeä ja syyllisyys toimivat äärimmäisen voimallisina edelleen meidän suomalaisten keskellä. Toimii hienosti muissakin länsimaissa etenkin USA:ssa. Kulttuurinen hubbabbubba manipuloi nuoret vain eritavalla kuin suomessa. Täällä on sentään vielä aitoutta jäljellä tosin suuntaus huomattavissa.

Itselläni kun ei ole omakohtaista kokemusta ainakaan tässä inkarnaatiossa näistä mielenterveyspalveluiden "asenteista" niin kokemuksiasi on hieman vaikea kommentoida.

Sellainen tuli vain mieleeni että niin kauan kuin immeisinä huinailemme lihaksille, fyysisisille kyvyille on aivan yhtäläinen "tarve" kuin myös henkisille. Kotelo ohjaa lihaksia ei lihakset koteloa. Puhumattakaan tunteesta joka on sekä kotelo, lihas että jotain jota en edes yritä ymmärtää (vaikka yritänkin) :-D

Anyway... Äärimmäisen hienosti olet keskitysleirikokemuksesi kasannut puhumattakaan karmallisesta oivalluksesta oman persoonasi kohdalla. Ihaillen luen edelleen kirjoituksiasi, vilpittömästi.

Mielipiteitäni lapsosista. Kyllä nykylapseen todellakin iskee aivan erityyppinen informaatiotulva kuin meihin pre-80-lukulaisiin. Eipä silloin ollut kuin 2 kanavaa telkussa ja aluksi ainakin meidän perheessä vieläpä mustavalkoisesta telkusta :) Toki postimerkkienkeräily eri maista varmaan oli tuolloin mielenkiintoista jne.

Nykyäänhän "tiede omasta mielestään" on jo niin pitkällä että terveitä ei ole olemassakaan :-D
Harmi vain että tieteellä ei ole mieltä vaan ihmisillä. Aivan kuten persoona-Jumalan mieltäminen :-D

Vauva syntyy, vauva alkaa oivaltamaan ensimmäisiä aakkosia omasta fyysisestä itsestään aistiensa kautta sielullisessa mielessä vielä kiinni "kokonaisuuteen". Vauva syntyy aistiärsykkeiltään erilaisiin paikkoihin. Toisessa paikassa vauva repäistään napanuorasta kirjaimellisesti naps, toisessa paikassa napanuora katkaistaan kovasti hellävaroen mutta samantien vauvaa viedäänkin kuin "vierasta sikaa". Nuppi alas, pupilliin käsittämättömän kirkas valo, oho kopsahti pöydänkulmaan kyllä se tokenee happikaapissa :-)

Vauva kasvaa. Myrkyt (rokotteet) pyllyyn pre-2v ja menoksi elämään.

Aivan selviö se on tieteellisestikin katsoen että informaation määrä on lisääntynyt exponentiaalisesti alkaen -70 luvun puolesta välistä lähtien mitä ihmisen fyysisyyteen tulee. "Informaatiota" on aina ollut saatavilla riippumatta "ajasta". Tunteet eivät ole alkaneet olemaan tai lakanneet olemasta riippumatta ajasta :-D

Vanhemmilla onkin nykyään astetta "erilaisempi" haaste lapsiensa kanssa kuin esim. nykyisten isien/äitien omien vanhempien mukanaan tuoma vapaus/taakka.

Kyllä me pre-80-lukulaiset "vähällä" päästiin mehän ollaan nyt isejä ja äitejä ;-D

Kuinka minusta tuntuu että tämä on kirjoitettu vuosikymmenestä tai sadasta tai tuhannesta riippumatta :-D

WideBelief kirjoitti:

Heh :-D Muistot on toki viihdyttäviä, viimeistään ainakin silloin jos "kuolemisfiilis" pukkaa päälle, mutta toivottavasti ei sentään "vanhan" AINOITA iloja :-D

Tavallaan vanhahan iloitsee siitä että osaa luoda nyt muistoja joita vanhana muistella hymyssä suin :-DD

Hyvin sanottu tuo "ladattu ase". Häpeä ja syyllisyys toimivat äärimmäisen voimallisina edelleen meidän suomalaisten keskellä. Toimii hienosti muissakin länsimaissa etenkin USA:ssa. Kulttuurinen hubbabbubba manipuloi nuoret vain eritavalla kuin suomessa. Täällä on sentään vielä aitoutta jäljellä tosin suuntaus huomattavissa.

Itselläni kun ei ole omakohtaista kokemusta ainakaan tässä inkarnaatiossa näistä mielenterveyspalveluiden "asenteista" niin kokemuksiasi on hieman vaikea kommentoida.

Sellainen tuli vain mieleeni että niin kauan kuin immeisinä huinailemme lihaksille, fyysisisille kyvyille on aivan yhtäläinen "tarve" kuin myös henkisille. Kotelo ohjaa lihaksia ei lihakset koteloa. Puhumattakaan tunteesta joka on sekä kotelo, lihas että jotain jota en edes yritä ymmärtää (vaikka yritänkin) :-D

Anyway... Äärimmäisen hienosti olet keskitysleirikokemuksesi kasannut puhumattakaan karmallisesta oivalluksesta oman persoonasi kohdalla. Ihaillen luen edelleen kirjoituksiasi, vilpittömästi.

Mielipiteitäni lapsosista. Kyllä nykylapseen todellakin iskee aivan erityyppinen informaatiotulva kuin meihin pre-80-lukulaisiin. Eipä silloin ollut kuin 2 kanavaa telkussa ja aluksi ainakin meidän perheessä vieläpä mustavalkoisesta telkusta :) Toki postimerkkienkeräily eri maista varmaan oli tuolloin mielenkiintoista jne.

Nykyäänhän "tiede omasta mielestään" on jo niin pitkällä että terveitä ei ole olemassakaan :-D
Harmi vain että tieteellä ei ole mieltä vaan ihmisillä. Aivan kuten persoona-Jumalan mieltäminen :-D

Vauva syntyy, vauva alkaa oivaltamaan ensimmäisiä aakkosia omasta fyysisestä itsestään aistiensa kautta sielullisessa mielessä vielä kiinni "kokonaisuuteen". Vauva syntyy aistiärsykkeiltään erilaisiin paikkoihin. Toisessa paikassa vauva repäistään napanuorasta kirjaimellisesti naps, toisessa paikassa napanuora katkaistaan kovasti hellävaroen mutta samantien vauvaa viedäänkin kuin "vierasta sikaa". Nuppi alas, pupilliin käsittämättömän kirkas valo, oho kopsahti pöydänkulmaan kyllä se tokenee happikaapissa :-)

Vauva kasvaa. Myrkyt (rokotteet) pyllyyn pre-2v ja menoksi elämään.

Aivan selviö se on tieteellisestikin katsoen että informaation määrä on lisääntynyt exponentiaalisesti alkaen -70 luvun puolesta välistä lähtien mitä ihmisen fyysisyyteen tulee. "Informaatiota" on aina ollut saatavilla riippumatta "ajasta". Tunteet eivät ole alkaneet olemaan tai lakanneet olemasta riippumatta ajasta :-D

Vanhemmilla onkin nykyään astetta "erilaisempi" haaste lapsiensa kanssa kuin esim. nykyisten isien/äitien omien vanhempien mukanaan tuoma vapaus/taakka.

Kyllä me pre-80-lukulaiset "vähällä" päästiin mehän ollaan nyt isejä ja äitejä ;-D

Kuinka minusta tuntuu että tämä on kirjoitettu vuosikymmenestä tai sadasta tai tuhannesta riippumatta :-D

Lue lisää

No, onhan "vanhalla" toki vielä paljon muitakin iloja!

Olen funtsannut kyllä, että ei olis voinu parempaan aikaan tänne maanpäälle inkarnoitua kuin 60-luvun lopulle. On saanut elää ehkä koko tähän astisen historian mielenkiintoisimpia vuosikymmeniä. Lapsuus ja 70-luku oli jotenkin hienon naivia aikaa diskoineen ja hassuine teevesarjoineen ja sitten teini-ikä 80-luvulla kun tulivat tietokoneet, pizzat, videot ja vaikka mitkä pelit ja vehkeet! Talouselämäkin toimi vielä tuolloin kuin junan vessa, kunnes koitti noh, sanotaan vaikka "haastava" 90-luku! ;-)

Ja nyt ollaan sitten uudella vuosituhannella! On tämä nettikin, joka tulee "räjäyttämään ihmiskunnan tajunnan!" Minä ainakin lataan ihan täysillä mystisintä mustiikkaa koko netin täyteen! ;-D

Hiton hienoja muistoja, vaikka toki ongelmiakin oli mutta ainahan kunnon nostalgiaakin täällä tarvitaan!

Lihaksilla aina pärjää ja kannattaa treenata molempia, niin "henkisiä" kuin ihan niitä oikeitakin! Jep!

Tuossa jossain mainitsinkin sen, että "hulluhan" elää äärimmäisen rikasta elämää kuvitellessaan itsensä välillä kuninkaaksi ja välillä taas kerjäläiseksi. Vähän sellasta se on tämä elämäni ollutkin, välillä keskitysleirissä ja välillä kunnian kukkuloilla ja molempia "kokemuksiahan" tarvitaan jotta "Big Picture" voi alkaa hahmottumaan.

Voi olla, että mulla on ihan oikeestikin jokin hiton "missio" täällä maanpäällä meneillään. Onpa jotkut "hupsut mussukat" verranneet mua jopa Jesseen! ;-D

Kun kaikki tietävät "hulluuteni" niin tämä nyt tuskin tuli kenellekään enää minään yllärinä? X-D

Mut mitäs siitä, vaikka olisin mikä tahansa "universumin keisari"! Paskaakos siitä! Elämää eletään ihan muilla "meriiteillä", lähinnä oppimalla relaamaan ja nauramaan itselleen ja vähän muillekin! Tosin siinä täytyy olla vähän hienotunteisempi kuin itsensä kohdalla...

Mutta taidan minäkin vain olla täällä jotain "natsikarmaani" sovittamassa ja yrittämässä korjata vanhoja misteikkejäni! Silleen olen sen ainakin itse "analysoinnut". En mä mikään hiton "Jumalan poika" ole, ainakaan yhtään sen enempää kuin muutkaan täällä! ;-)

***

Vähän kismittää kyllä kun aikoinaan rahapulassa jouduin myymään suomalaisten postimerkkien kokoelmani erääseen postimerkkiliikeeseen. Se kokoelma oli 3000 markan arvonen ja sain siitä 200 markkaa!

:-(

No, luopumisen taitohan on myös aina hyvä taito osata!

;-)

On se rankka juttu tuo synnyttäminen ja syntyminen tänne! Kaikki kunnia naisille, jotka ovat synnyttämisenkin läpikäyneet! Ja niillekin naisille, jotka eivät ole! ;-)

Synnyttäminen on naiselle sama kuin meille miehille sotaanlähtö. RANKKAA! Jotenkin niin olen sen funtsannut...

Ehkäpä "informaatiotulvakin" on ollut vain ihmiskunnan "tajunnan räjäytystä" valmisteleva juttu. Kun ajattelee kaikkia näitä television avaruusrainojakin, joissa on kaikenmaailman alieneita sun muita, niin eivät sitten ihmiset enää säiky kun sellasia näkevät! Laulohan tuo David Bowiekin 70-luvulla "Starmanista" joka olis halunnut tulla maan päälle, mutta pelkäs, että räjäyttäis vaan ihmisten mielet! Ehkä nyt 35 vuotta myöhemmin ihmiskunta jo kestäis paremmin sen "jysärin"???

Kaikkihan on jo tehty, nähty ja kirjoitettu, ei siis mitään uutta pikkusella boltsilla jossain keskikokoisen galaksin laitamilla...

X-D

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18271273/gunat---materian-kolme-olomuotoa
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18271908/gunat---materian-kolme-olomuotoa--osa2
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18274383/hienojakoinen-keho
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18273516/ihmisen-metafyysinen-rakenne
Ihmisen metafyysinen rakenne

Me kaikki tunnemme ihmisen anatomian, mutta entä metafyysinen rakenne?

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18274310/ihmisen-metafyysinen-rakenne--osa-2

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18285116/mita-ihminen-tekee-olipa-se-sitten-fyysista-tai-henkista-sama-energia-tulee-lopulta-takaisin

Monien kansojen tiedossa on karman laki, vaikka he eivät tietäisikään, että kyse on karman laista.