jauhaa jostain Seitajärvestä jossa on tapettu n. tusina siviilejä. Ikäväähän se on että ihmisiä kuolee, mutta niin tapahtuu sota-aikana. Tämä jatkuva jauhaminen muutamasta kuolleesta ja partisaaneista on mautonta kun samaan aikaan Afrikassa kuolee tuhansia ihmisiä päivässä. Jos vielä palataan sota-aikaan, niin yhdessä pommituksessakin kuoli Neuvostoliitossa, Saksassa, Puolassa ja Englannissa tuhansia kertoja enemmän siviilejä. Puhumattakaan Japanista. Jotain suhteellisuuden tajua kiitos.
Ketä jaksaa
Suhteellisuuden taju
4394
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Jotain suhteellisuuden tajua kiitos."
Partisaanien tekemillä murhilla hehkutellaan vain peitelläkseen sitä ikävää tosiasiaa että suomalaisten ylläpitämillä keskitysleireillä kuoli samaan aikaan tuhansia venäläisiä siviilejä NÄLKÄÄN ja tauteihin. Onhan se nyt seksikkäämpää hurskastella ampumisista ja raiskauksista kuin hitaasti nälkään tappamisesta. Suhteellisuus siinä todella on hukassa, kymmenet suomalaisuhrit vastaan tuhannet venäläisuhrit.
Suomessa oli talvella 1941-42 ankara elintarvikepula. Olin silloin kolmevuotias, mutta kyllä se jäi lapsenkin mieleen. Ei kestänyt kauankaan kun kuulin vankileireillä menehtyneistä sotavangeista. Lapsi ei voi tietää, oliko leirien huolto asiallista, mutta puutetta oli kaikkialla, miksei sielläkin. Nämä vankileirikuolemat eivät ole koskaan olleet salassa pidettyä tai vaiettua tietoa.
Partisaanien uhreista ei saanut puhua. "Yhteiskunnallisesti tiedostavat henkilöt" 1960-70 luvulla eivät halunneet tietää totuutta, ja julistivat neuvostovihamielisiksi sellaiset henkilöt, jotka mainitsivatkaan asiasta. Stalinistit rallattelivat partisaanivalssia, ja heistä oli niin hienoa, että yön pimeydessä tehtiin salamurhia.
Todellista kuvaa tapahtumaista oli vaikea saada; minäkin luulin, että partisaanien uhreja oli 80-100 kunnes totuus 1990-luvulla paljastui. Inarissa oli patsaskin partisaanen surmaaman kirkonmiehen ja hänen seurueensa muistoksi, mutta julkisesti ei asiasta saanut puhua, eikä tietoa ollut saatavissa.
Peittely, salailu ja tosiasioiden kieltämionen ovat aiheuttaneet tämän trauman, ei tappioiden suuruus. Menihän Helsingin pommituksissa ihmishenkiä huomattavasti enemmän kuin partisaanien uhrina, mutta pommitukset eivät ole jääneet kaihertamaan ihmisten ajatuksia, koska niistä on aina voitu puhua.
"Ketä jaksaa puhua Seitajärven murhista, joissa tapettiin vain tusina ihmistä--"
Mitä tarkoitat? joidenkin yksityisten henkilöiden murhista on puhuttu ja kirjoitettu valtavasti. Jokaa päivä puhutaan lukemattomista murhia vähäpätöisemmistä asioista, eikö saisi.
Partisaanin sai kiinniotettaessa ampua välittömästi. Se se oli oikein jos mikä.