Kun kuuntelee tuota nauhoitetta ei voi kuin ihmetellä miten tuollainen
idiootti on joskus voinut nousta valtaan Saksassa?
Ja vielä enemmän täytyy ihmetellä, että kuinka tuollainen idiootti voi
saada seuraajia tänäänkin - ja vielä täällä SUOMESSA!
idiootti on joskus voinut nousta valtaan Saksassa?
Ja vielä enemmän täytyy ihmetellä, että kuinka tuollainen idiootti voi
saada seuraajia tänäänkin - ja vielä täällä SUOMESSA!
Vastaukset 25
Vanhimmat
on idiootin seuraajat Venäjällä, siis mainitsemasi idiootin.
vielä mitään, ajatelkaas minkälainen idiootti on nykyään USA:n pressana.
idioot(e)istamme!
Marskin synttärit oli tietenkin hyvä tekosyy tulla Suomeen, mutta mikään huviretki vaarallinen lento kotkanpesästä ei varmaan ollut.
Hitler selittelee tähänastista huonoa menestystä, ja ikäänkuin varmistellakseen Suomen uskollisuutta myös jatkossa, kehuskelee myös pelastaneensa Suomen Molotovin Berliinin vierailun aikana marraskuussa 1940. Tähän asti tällainen puhe oli ehkä tehonnutkin suomalaisiin, mutta nyt Marskinkin into on muuttunut varautuneemmaksi.
Varmasti Hitler kuitenkin tulee vierailun aikana vakuuttuneeksi suomalaisten uskollisesta aseveljeydestä ja suomalaistenkin usko parempaan menestykseen elää vielä hetken aikaa?
Saksan mahdollisuudet vaikuttivat alkukesällä 1942 erittäin hyviltä. Edellisen kesän hyökkäys Neuvostoliiton sisäosiin näytti etenevän hienosti. Vielä ei ollut nähtävissä sodan tuleva käänne, hyökkäyksen pysähtyminen ja asteittainen perääntyminen. Niin Mannerheim kuin koko Suomi muisti Hitlerin vierailun aikaan hyvin, miten Saksa ja Neuvostoliitto olivat olleet hetkeä aiemmin liittolaisia ja miten Hitler ja Stalin olivat jakaneet Puolan ja Baltian maat keskenään. Samaan aikaan Saksan tukiessa oli Neuvostoliitto yrittänyt valloittaa Suomen Talvisodassa. Mitään virallista tietoa salaisesta lisäpöytäkirjasta ei tarvittu sen sisällön tajuamiseen. Mannerheimilla ei ollut mitään syytä luottaa Hitleriin, vaikka Saksan ja Neuvostoliiton välirikko olikin näiden liittolaisuutta parempi vaihtoehto meille.
Hitler yrittää selittää äänityksessä miten he eivät ole hyökkääjiä vaan itsepuolustajia, koska hän oletti suomalaisten omien kokemustensa perusteella olevan automaattisesti hyökkääjiä vastaan. Suomea olisi tuolloin tarvittu Leningradin piiritystä varmistamaan ja katkaisemaan Murmanskin rataa, jota kautta länsivallat toivat sotatarvikkeita Neuvostoliitolle. Todennäköisesti keskustelu kääntyikin myöhemmässä vaiheessa juuri näihin kysymyksiin. Sääli, ettei tästä ole jäänyt mitään dokumenttia. Hitler siis pyrki kaikin keinoin antamaan kuvan itsestään Suomea ihailevana ja sitä puolustavana vakavana valtiomiehenä.
Mannerheimin varovaisuus selittynee ensinnäkin tällä epäluulolla Saksan vilpittömyyttä kohtaan ja sillä, että hän tiesi Saksan mahdollisuuden tuossa vaiheessa alistaa Suomen halutessaan valtansa alle. Suomen johtajien oli oltava varovaisen diplomaattisia maanosan arvaamattomimman ja vahvimman sotilasmahdin kanssa käymissään neuvotteluissa. Oli pidettävä Saksa siinä uskossa, ettei suomesta tulisi heille ongelmaa, mutta samanaikaisesti pyrittävä pitämään oma liikkumatila mahdollisimman suurena tulevaisuutta varten. Tilanne muistutti hieman Suomen nuorallatanssia myöhemmin Neuvostoliiton vieressä.
Taitavuutta Suomen johdolta oli pysyä tuossakin vaiheessa irti selvästä Leningradin piiritykseen osallistumisesta ja etenemisestä Murmanskin radalle. Molemmat olisivat onnistuneet tuolloin, mutta niiden seuraukset olisivat olleet sodan päättyessä rauhansopimuksia tehtäessä tuhoisia. Stalin tai venäläiset laajemminkaan tuskin olisivat sallineet minkäänlaista itsenäisyyttä Leningradin piirittäjille.
Valtiojohdon on pyrittävä aina pitämään mahdollisimman monia ovia avoinna erilaisia mahdollisia tulevaisuuden kuvia varten. Vaikka Saksan häviö ei 1942 alkukesästä näyttänyt todennäköiselle, myös tätä vaihtoehtoa varten oli varauduttava. Näin Suomi toimi ollessaan osallistumatta Hitlerin pohjoisen rintaman suunnitelmiin.
On hyvä, että palautat mieliin käydyn keskustelun aikaisen rintamatilanteen ja sen vaikutukset kannanottoihin.
Loppulauseesi, jonka mukaan kansakunnan on aina pidettävä mahdollisimman monia ovia auki, vaikuttaa mielestäni väärältä.
Mikäli neuvotteluissa ei ole päästy sopimukseen vaan päädytään sotaan, tulee mielestäni sotia tosissaan, eikä leikisti. Tässä tilanteessa ei ole oikein pitää ovia auki ja olla vain sotivinaan. Tällä tarkoitan luonnollisesti Leningradia. Suomi kieltäytyi osallistumasta sen valtaamiseen ja se jäi valtaamatta saksalaisilta. Oliko päätös oikea ? Oliko päätös seurausta ovien aukipitämisestä ?
Voidaan jossitella, oliko päätös viisas, onnekas vai tyhmä. Varmuutta ei voida saada. Kuitenkin, jos Suomi olisi osallistunut hyökkäykseen ja Leningrad siitä syystä kukistunut, niin nykyinen maailma saattaisi olla toisenlainen. Parempi tai huonompi kuin nykyinen. Ilman näitä tietoja ei voi arvioida Suomen päätöksiä oikeiksi tai vääriksi.
Ajatellaan tilannetta kesäälä 1942. Vaihtoehtoja olivat: Saksa voittaa sodan tai häviää sen. Suomen ratkaisut vaikuttaisivat Saksan voittoon tai eivät vaikuttaisi.
On varsin ymmärrettävää, että Suomen johtajat eivät olettaneet Suomen ratkaisujen olevan koko maailmansodan kannalta kovin olennaisia. Näin ottaen huomioon resurssiemme mitättömyyden verrattuna kaikkien sotaa käyvien maiden resursseihin. Mahdollistahan tietenkin olisi, että panoksemme ratkaisisi koko sodan kulun, mutta realistisesti ajateltuna erittäin epätodennäköistä.
Jos siis Saksa voittaisi se todennäköisesti tapahtuisi Suomen ratkaisuista riippumatta. Tällöin Leningradin aiheuttama ongelma poistuisi. Jos taas Saksa häviäisi sodan osasyyllisyys silloin tiedetyn historian kammottavimpaan kansanmurhaan tai joka tapauksessa valtavan kaupungin julmaan tyhjentämiseen ei tulisi olemaan maallemme eduksi sodan jälkipyykkiä selvitettäessä. Leningradin kukistumisen seurauksista siellä asuville asukkaille tuskin Mannerheimilla oli minkäänlaista epäselvyyttä.
Ratkaisuja tehdään tuntemattoman tulevaisuuden edessä. Ainoa keino on yrittää arvioida, mitä erilaisia mahdollisuuksia on ja miten todennäköisiä ne ovat. Näin Suomen johtajat ilmeisesti toimivat tuolloin ja näin yleensä valtiomiehet toimivat.
Sinänsä ansiokasta analyysia sinulta, näytät vaan sivuuttavan tai unohtavan siitä pois yhden seikan: Sodan Nliitoa vastaan piti olla jo voitokkaasti ohi kesällä -42. Tämä on asia, jonka toteutumattomuus vaatii selittämistä liittolaiselle.
Hitler selittää osittaista epäonnistumista monin tavoin, mm. Nliiton odottamattoman suurilla panssarivoimilla.
Mitä tulee Leningradin kaupungin valtaamiseen, se tuskin on relevantti keskustelun aihe, silla saksalainen armeijaryhmä pystynyt syksyllä -41 etenemään lasketusti, ja Hitler oli pakotettu luopumaan etukäteen suunnitellusta kaupungin valtauksesta. Hitler oli jo aikaa sitten tehnyt päätöksen kaupungin piirityksestä ja näännyttämisestä, eikä hän enää aikonut hyökätä sinne.
Olet oikeassa, Saksa kärsi imago-tappion jo talven tullessa vuonna 1941 ilman, että Neuvostoliitto olisi saatu nujerrettua. Suomen lehdissä mm. asiasta oli talven mittaan avoimesti kirjoitettu. Tilannetta ei tuolloin kuitenkaan vielä nähty muuna kuin pelkkänä harmillisena hidastuksena. Vasta syksyn 1942 tullessa tarkkanäköisimmät alkoivat aavistaa mitä tulevaisuus toisi.
Aivan varmasti Hitlerin puheissa oli uskonvahvistusta Mannerheimille ja samalla myös selittelyä, siitä miksi sota ei ollut päättynyt edellisenä syksynä. Siinä saattoi olla myös painostusta Suomea kohtaan, että kaikki voimat on nyt keskitettävä myös Suomessa hyökkäyksen jatkamiseen. Hitler kuvaili valtavia panssarivaunutehtaita Venäjällä, ehkei niinkään korostaakseen omia voittojaan kuin antaakseen suomalaisten ymmärtää, että sodan pitkittyessä vihollisen voimavarat vain kasvaisivat. Suomen ei siis olisi Hitlerin mielestä pitänyt asettua tuolloin asemasotaan odottelemaan miten maailmansota päättyy.
Suomi ei noudattanut Hitlerin toiveita, vaan jäi paikoilleen katsomaan, miten kaikki päättyisi. Saamattomalta vaikuttava paikoillaan olo oli loppujen lopuksi viisas ratkaisu. Paria vuotta myöhemmin Suomi todennäköisesti odotteli ja toivoi, että maailmansota ja myös Suomen rajat ratkaistaisiin Saksan kaatuessa eikä Suomen tarvitsisi lainkaan joutua enää taisteluihin. Vaikkei näin hyvin meille käynytkään, eikä pitkällä Itä-Karjalassa olleilla joukoilla ollut mitään käyttöä, onnistui Suomi kuitenkin säilyttämään itsenäisyytensä.
Epäilemättä Aatu selittää, miksi kakka on housussa.
Vaatiiko hän suomalaiten etenemistä, se ei käy ilmi nauhalta, tai ainakaan minun saksani ei riitä siihen. Uskon kuitenkin, että jos tällainen vaatimus olisi esitetty, olisi jälkeenpäin kokoonnuttu vielä sotamarsalkoiden kesken neuvonpitoon mahdollisista koordinoiduista sotatoimista. Myös Muurmannin radan katkaiseminen oli saksalaisten vastuulla, koska venäläisten oli onnistunut siirtää sitä etelässä suomalaisten ulottumattomiin.
Kyllä Hitlerin natsipuolue nousi vaaleissa Saksan suurimmaksi puolueeksi. Puolueen johtajana Hitleristä tuli Valtakunnan kansleri (pääministeri).
Mielestäni peli oli rehellistä. Juuri tällä tavoin valittua demokraattista johtajaa Bush halusi esimerkiksi Irakiin diktatoorisen Saddamin tilalle..
NSDAP nousi kyllä suurimmaksi puolueeksi, mutta enemmistöä sillä ei ollut. Jotta Hitler olisi saanut haluamansa päätökset läpi, täytyi Valtakunnan kanslerin valtaoikeuksia lisätä. Tästä äänestettiin valtiopäivillä ja koska puheenjohtajalla (Göring) oli oikeus pidättää kansanedustajia, paikalla taisi olla esimerkiksi sosiaalidemokraatteja kaksi. Että se siitä rehellisyydestä.
Kyllä siinä valtaan pääsemisessä oli monta muutakin mutkaa matkassa. Lakeja täytyi muuttaa ja muutenkin menoveerata vähän kyseenalaisilla keinoilla. Kaikkia vaiheita ei voi tällä palstalla kerrata, enkä väitä pääosaa edes tietäväni.
Pointi on kuitenkin se, että Saksan kansa äänesti Hitlerin Saksan suurimman puolueen johtajana valtaan. Kyseessä ei ollut vallankaappaus tai vallankunous.
Nykysaksalaiset (ja osa suomalaisistakin) unohtavat kovin mielellään Hitlerin demokraattisen valtaatulon.
Hitler ei saanut milloinkaan vaaleissa enemmistöä. Hän sai noin kolmanneksen kannatuksen. Päästyään muutaman puolueen katastrofalisen virhearvioinnin ansiosta valtakunnankansleriksi hän ja natsipuolue suoritti selvän vallankaappauksen. Kaappaus oli Saksan silloisten lakien mahdollistama hyvin kyseenalaisesti (vasemmiston edustajien pidätykset). Kyse kuitenkin oli yhtäkaikki selvästä vallankaappauksesta. Muut puolueet, jotka edustivat kahden kolmasosan saksalaisten tahtoa kiellettiin ja perustuslaki kumottiin kansalta kysymättä.
Saksan demokratian kyvyttömyys puolustautua demokratiaa hyväkseen käyttävää uhkaa vastaan mahdollisti Hitlerin vallan kaappaamisen.
On totta, että meidän demokratiassa elävien tulee muistaa, ettei demokraattinen järjestelmä takaa, ettei sitä taitavasti käyttävä vallananastaja pystyisi näennäisin demokraattisin pienin askelin ohjaamaan maan totalitaariseen diktatuuriin, josta ei ole enää paluuta.
reformistit vrt. nykyajan demarit päästivät hänet valtaan. Ajatteles Lipposta ja Rajamäkeä sekä heidän keinojaan. Toki yhteiskunnallinen tilanne on toinen, vaan jos tilanne muuttuisi... ja joku karismaattinen henkilö alkaisi veivaamaan demagodisesti "väärän uskoisista, rotuisista jne. hipheijaa. Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan?
..huomiosi verrattuna nykyaikaan on hyvä...tällaiset ääriliikkeet voivat saada masinoitua hyvinkin nopeasti isonkin vaalivoiton aivan demokraattisessa maassa vielä nykypäivänäkin...arvot on muuttumassa selkeästi kovemmiksi nykymaailman menossa...ja tämäkin saattais suosia tämäntyyppisiä kansanjohtajia...karismaa se kyllä vaatisi mahottoman määrän...onneksi tuollaisia tyyppejä kuitenkin on harvassa. Hitler oli vaarallinen ja hirveintä kaikessa on se että hänen ajatuksensa olivat kyllä tuttuja näille äänestäjille jo aivan alussa...tietysti on eri asia kuka sitten kaikkeen uskoi ....mutta kuitenkin...
Eilisen dokumentin kauhistuttavin väärennys oli, kun sanottiin Rooseveltin pyrkineen estämään sodan. Tämä olisi ollut esim. nootti, jossa Hitleriltä kysyttiin, aikooko Saksa hyökätä puolen maailman kimppuun. Tällainen mailmanvalloittaja Hitler oli tietysti vain Rooseveltin siionistipropagandassa. Hitlerillä nauru maittoi, kun hän oli halunnut vain Puolan käytävää ja tarjonnut vastineeksi Versaillesin aluemenetysten tunnustamista ja jopa uutta saksalaiskaupunkia etelästä tilalle.
Todelisuudessa Roosevelt halusi sotaa ja oli itse asiassa koko sodan takana. Tämä on näytetty jo Tansillin kirjassa Backdoor to War (1952). Useat tutkijat puhuvat jopa Rooseveltin sodasta 1937-1945. Roosevelt kehotti kaikkia Euroopan maita salaisesti propagandansa takana otaan ja Puolaa taipumattomuuteen vielä sittenkin, kun Molotov ja Ribbentrop olivat tehneet sopimuksensa. Tään sopimuksen salainen lisäpöytäkirja oli jo seuraavana päivänä Rooseveltin pöydällä.
Hitler halusi vain Puolan kysymyksen ratkaisun ja tarjosi rauhaa sen jälkeen. Hänen oli pakko hyökätä Neuvostoliittoon, koska Stalin oli todellinen uhka ja Hitler todella piti häntä uhkana ennen sitäkin. Hän kylläkin lopullisesti päätti hyökkäyksestä vasta Berliinin neuvottelujen jälkeen, joissa Molotov vaati mielettömiä eikä suostunut Hitlerin tarjouksiin. Molotov todellakin vaati Suomea marraskuussa 1940. Se ei ole vain Hitlerin kertomus. Romania todellisuudessa pyysi Saksalta apua 1940 ja neuvostojoukot liikehtivät uhkaavasti ja miehittivät vastoin sopimuksia Pohjois-Bukovinan. Myös Suomi pyysi apua ja sai kauttakulkujoukot. Todellisuudessa neuvostoarmeijat oli keskitetty jo talvella länsirajalle vahvoin voimin ja Zukov vaatimalla vaati Romanian öljykentille hyökkäämistä talvella.
Siitä pääsemmekin Talvisotaan. Hitler selitteli nuivaa suhtautumistaan sillä, että ei voinut hyökätä Ranskaan jo 1939 syksyllä. Todellisuudessa Molotov vaati Suomen ja Baltian intressipiiriinsä 1939, minkä Hitler aivan oikein selittikin kiristykseksi. Intressipiiri ei tarkoittanut saksalaisten mielestä Suomen miehittämistä, mutta jonkinlainen etupiirijako oli tehtävä N-liiton vaatimuksesta. Se, joka todella tarjosi koko Suomea N-liitolle, oli länsivaltojen osapuoli kesällä 1939.
Kun Hitler ihmetteli isoa tehdasta ja kertoi, että bolshevikkityyliin työläiset elivät kuin eläimet, siionistidokkari käänsi tämän venäläisen työläisen halveksunnaksi. Todellisuudessa Hitler piti N-liittoa siionistien orjavaltiona, jonka tavoin hän ei ikinä kohtelisi saksalaisia työläisiä.
idiootti.
Ei, Hitler ei ollut idiootti, vaan älykäs fanaatikko, joka on paljon pahempaa. Sellainen onnistuu saamaan aikaan paljon enemmän pahaa kuin tavallinen idiootti.
Ohjelma ja varsinainen nauhoite ei kyllä kulkeneet yhtäjalkaa.
Esim. ohjelmassa puhuttiin useita kertoja ja toistelleen samaa lausetta mm. holocaustista ja juutalaisten kohtalosta, mutta varsinaisessa nauhoitteessa siitä ei olut sanaakaan.
Miksi tuhlattiin huomattava osa ohjelma-ajasta asiaan jolla ei ollut mitään yhtymäkohtaa itse nauhoitteeseen ???
Toinen asia mikä vaivasi, että Mannerheim lausui nauhoitteessa vain yhden lauseen, silti ohjelmassa käytettiin paljon aikaa ja materiaalia sen todistamiseen että nauhoitus oli ääniteknikon oma päätös ja toimenpide.
Itselle jäi sellainen kuva, että Mannerheim ei halunnut sanoa mitään sellaista mikä olisi käynyt todisteeksi häntä vastaan myöhemmin.
Silloin Mannerheimin olisi pitänyt tietää nauhoituksesta, eli se olikin ennalta sovittu juttu ja Marski osasi siksi olla hiljaa nauhoituksen ajan.
Kolmas asia mikä häiritsi, oli jatkuva samojen asioiden toisteleminen kerta kerran jälkeen, aivan kuin nauhoituksella ja sen dokumentti ohjelmalla olisi ollut muitakin päämääriä kuin itse nauhoituksesta tai sen sisällöstä kertominen.
Minua jäi vaivaamaan näiden edellä mainittujen asioiden takia myös sellainen asia, että jospa nauhoitteesta oli leikattu jotakin pois, koska dokumenttiohjelma ei mielestäni ollut dokumentti puhtaasti.
Valheluettelostani jäi ylhäällä pois se, että Mannerheim olisi muka kieltäytynyt juutalaisten luovuttamisesta tai Suomi. Todellisuudessa Suomelta ei luovuttamista koskaan vaadittu.
Kalle Lehmus sanoo, että nauhoitus oli vahinko. Ei tiedetty, että Hitler tulee ja nauhoitusta valmisteltiin juhlamenoista. Ilmeisesti Damen luuli, että keksustelut tulee nauhoittaa. On tietysti mahdollista, että hänkään ei kerro kaikkea.
Kirjassa Tuntematon Mannerheim Lehmus sanoo itse katkaiseensa nauhoituksen, kun sai siitä tietää. MAnnerheim ei olisi tiennyt koko nauhoituksesta kuin vasta sodan jälkeen Lehmuksen hänelle kerrottua asiasta.
Kerrotaan, että uutisfilmiä Hitlerin vierailusta Mannerheimin syntymäpäivillä esitettiin sodan jälkeen opetusfilminä Sandhurstin sotilasakatemiassa, Englannissa. Mannerheimia käytettiin esimerkkinä siitä, miten hierarkiassa alemman sotilashenkilön on oman arvonsa tietäen kohteliaasti pidettävä etäisyyttä vähemmän toivottuun poliitikkoon tai muuhun vastaavaan vieraaseen.
Mannerheim oli entinen hovimies ja osasi etiketin salat. Uutisfimi Mannerhemin ja Göringin tapaamisesta esittää suomalaisvieraan hyväntahtoisen kohteliaana herrasmiehenä, joka hieman hymyilee isäntänsä touhukkuudelle. Vastavierailullaan Hitlerin luokse, Mannerheim vei lahjaksi hopeisen Suomi-konepistoolin, josta Hitler ei lainkaan pitänyt. Se oli muistutus siitä, millainen ase saksalaisilta oli puuttunut idän sotaretkellä.
Televisiofilmissä sanottiin että Hitlerin tapaaminen olisi jännittänyt Mannerheimia. Kenties. Kerrotaan kuitenkin, että vieraillessaan valtionhoitajana Englannin kuninkaan luona, Mannerheim oli kiittänyt tarjotuista käytösohjeista ilmoittaen tuntevansa hovitavat jo nuoruudestaan.
Näillä pikkujutuilla ei sen suurempaa merkitystä ole, mutta ne kertovat siitä, miten merkittävät miehet pyrkivät pitämään kanssakäymisissään tilanteet hallinnassaan ja esiintymään varmoina.
Hitlerillä oli ollut Berliinin seurapiireissä omat tukijansa, jotka olivat opettaneet hänelle valtionpäämieheltä vaadittavia esiintymistaitoja. Mannerheimin rinnalla Hitler oli vielä harrastelijatasoa.
Useimmat muistavat miten NL:n edustaja kylmän sodan aikana takoi YK:ssa kenkää pöytään saadakseen puheen vuoron.
Hieman vulgääriä kyllä, mutta kun takana oli kuitenkin koko supervallan auktoriteetti, niin kummasti vaikutti.
Saksa oli silloin supervalta, Hitler ei ollut saanut chevaljeeri koulutusta ensimmäisen maailman sodan juoksuhaudoissa.
Tekevälle aina sattuu ja lastut lentelee, mutta miten uskottavaa on se että sen aikaisella tekniikalla nauhakelat pyörii ja juttu menee purkkiin ilman että sitä huomataan, kun kyseessä on näinkin merkittävä tapahtuma?
Sitä että dokumentti oli hieman teennäinen ei pidä ihmetellä, sillä tunnettu tosiasia on että Aadolf oli antikristus, koko sodanjälkeinen historian kirjoitus todistaa tämän.
Tv:n kautta tulee tästä viikoittain useita ohjelmia. Noin viidennes koko media teollisuudesta on rakennettu aiheen ympärille.
Firmat pystyvät määrittämään brändilleen tasearvon, yksittäisistä henkilöistä suurin tasearvo olisi joko Jeesuksella tai Aadolfilla.
Paradoksaalista kyllä juutalaiset ovat sen itse luoneet ja juttu alkaa kääntyä itseään vastaan.
Kyllä, mutta dokumentin muotoja esitystapa, eli jatkuva samojen asioiden toistaminen tekee dokumentistä itsestään kyseenalaisen.
Tämä jatkuva samojen asioiden toistaminen koko dokumentin ajan viittaa siihen, että koko dokumentti on tehty mainosalan viestintä metodeilla ja kohdeyleisöksi on ajateltu paljon teeveetä katsovat nuoret ihmiset, joilla ei ole tietoa tai sivistystä asioiden analyyttiseen tarkasteluun.
Dokumenteissä pitäisi pysyä itseasiassa, eli faktoissa mitä nauhalla ilmenee. Dokumenttiin ei missään nimessä pitäisi sekoittaa asioista joita ei nauhalla käsitellä ollenkaan.
Nyt kun meneteltiin viestintä ja mainosalan metodeilla ja asiaan sekoitettiin teemoja joita ei nauhalla käsitelty ollenkaan, niin usko nauhan aitouteenkin alkaa rapista, itse ainakin aloin heti tämän dokumentin katsottuani epäillä, että koko nauhaa ei ole esitelty.
En epäile ihailusi aitoutta, mitä tunnet Mannerheimiä kohtaan, mutta mietippä sitä, että olikohan ihan sattumaa että Mannerheim lausui vain yhden lauseen koko keskustelun ajan.
Mannerheimin tausta on kumminkin tiedustelupuolella Venäjällä, eli se teki pääosan urastaan KGB:n edeltäjän palveluksessa.
Sellaiset miehet varautuvat kaikken ja epäilevät luonnostaan kaikkea, mikä ei välttämättä ole huono ominaisuus.