Onko helvetti ikuinen?

http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli/14a.html


Tuo on adventistin sivuilta, mutta on lähes täysin yhdenpitävä Jt näkemyksen kanssa.
Helvetti on ikuinen Jehovan todistajienkin mielestä. Jeesus käytti helvettiä ikuisen tuhon vertauskuvana. Joka helvettiin joutuu on tiedoton ikuisesti koska ei saa ylösnousemusta.
Vaikka helvetistä kertovat raamatunjakeet yhdistävät tulen ja tuhon, missään ei ole ajatusta kuolemattomasta sielusta ja siitä että helvetti olisi kuoleman jälkeen.
Monet takertuvat myös sanaan "sammumaton tuli" perustellessaan että helvetti olisi tuonpuoleisessa. Gehennan kaatopaikan tuli oli sammumaton siinä mielessä että siellä pidettiin raamatunaikoina jatkuvasti tulta, eikä sitä päästetty sammumaan.

Lainaan muutaman otteen Vartiotorniseuran CD-levyltä.

*** Helvetti

Sana, jota useimmissa vanhemmissa raamatunkäännöksissä käytetään heprealaisen sanan še’ōl′ ja kreikkalaisen sanan hai′dēs vastineena. Vuoden 1776 kirkkoraamatussa sana še’ōl′ on käännetty vastineella ”helvetti” 49 kertaa ja hai′dēs 10 kertaa. Tämä käännös ei kuitenkaan ole johdonmukainen, sillä še’ōl′ käännetään myös 13 kertaa ”haudaksi”, 2 kertaa ”tuonelaksi” ja kerran ”ahdistukseksi”. Vuoden 1992 kirkkoraamatussa še’ōl′ on käännetty sanoilla ”tuonela” ja ”Tuoni” ja hai′dēs on käännetty sanalla ”tuonela”, kun taas ”helvetiksi” on käännetty sana ge′en·na.

Englantia puhuvassa maailmassa sana ”helvetti” on Kuningas Jaakon käännöksessä käännetty 31 kertaa sanasta še’ōl′ ja 10 kertaa sanasta hai′dēs, mutta še’ōl′ on käännetty myös 31 kertaa vastineella ”hauta” ja 3 kertaa vastineella ”kuoppa”. Katolisessa Douay-käännöksessä še’ōl′ on käännetty 64 kertaa vastineella ”helvetti”, kerran sanalla ”kuoppa” ja kerran sanalla ”kuolema”.

Kun English Revised Version julkaistiin kokonaisuudessaan vuonna 1885, oli alkuperäinen sana še’ōl′ monin paikoin translitteroitu englanninkieliseen Raamatun heprealaisten kirjoitusten tekstiin, vaikka useimmiten käytettiinkin vastineita ”hauta” ja ”kuoppa” ja vastinetta ”helvetti” noin 14 kertaa. Amerikkalainen käännöskomitea oli tässä eri mieltä brittikääntäjien kanssa, ja niinpä he translitteroivat American Standard Versionissa (1901) sanan še’ōl′ kaikissa 65 kohdassa, joissa se esiintyy. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa molemmat käännökset käyttävät sanasta hai′dēs sen translitteroitua muotoa kaikissa sen kymmenessä esiintymiskohdassa, mutta kreikankielinen sana ge′en·na (suom. ”Gehenna”) käännetään aina ”helvetiksi”, kuten monissa muissakin nykykielisissä käännöksissä.

Näiden heprean ja kreikan alkuperäisten sanojen kääntämisestä ”helvetiksi” sanotaan teoksessa Vine’s Expository Dictionary of Old and New Testament Words (1981, 2. osa, s. 187): ”HAADES – – Se vastaa sanaa ’Šeol’ VT:ssa [Vanhassa testamentissa]. Valitettavasti se on käännetty KJ:ssä ’helvetiksi’ sekä VT:ssa [Vanhassa testamentissa] että UT:ssa [Uudessa testamentissa].”

Collier’s Encyclopedia (1986, 12. osa, s. 28) sanoo sanasta ”helvetti”: ”Se vastaa ensinnäkin heprean Šeolia Vanhassa testamentissa ja kreikan Haadesta Septuagintassa ja Uudessa testamentissa. Koska Šeolilla tarkoitettiin Vanhan testamentin aikoina yksinkertaisesti kuolleiden olinpaikkaa eikä se viitannut mihinkään moraalisiin erotuksiin, niin sana ’helvetti’ sellaisena kuin se nykyään ymmärretään, ei ole onnistunut käännös.”

Se miten sana ”helvetti” nykyään ymmärretään, on tehnyt sen varsin epätyydyttäväksi vastineeksi näille Raamatun alkuperäissanoille. Suomen sanojen alkuperä (1. osa, 1992) sanoo sanan ”helvetti” alkuperästä: ”Vrt. mr [muinaisruotsin] hæl, isl[annin] hel ’kuoleman valtakunta’.” Vastaava muinaisenglannin ja yläsaksan sana on sukua verbille helan ’kätkeä’. (Webster’s Third New International Dictionary, ”hell”). ”Helvetti” ei siis alun perin sisältänyt ajatusta kuumuudesta tai piinasta, vaan merkitsi yksinkertaisesti ’peitettyä tai kätkettyä paikkaa’.

”Helvetille” annetaan nykyään se merkitys, joka kuvaillaan Danten Jumalaisessa näytelmässä ja Miltonin Kadotetussa paratiisissa ja joka on aivan toinen kuin tuon sanan alkuperäinen määritelmä. Ajatus tulisen kidutuksen ”helvetistä” on kuitenkin syntynyt jo kauan ennen Danten ja Miltonin päiviä. Grolier Universal Encyclopedia (1971, 9. osa, s. 205) sanoo hakusanan ”Helvetti” alla: ”Hindut ja buddhalaiset pitävät helvettiä hengellisen puhdistumisen ja lopullisen uudistumisen paikkana. Islamilaisen perinteen mukaan se on ikuisen rangaistuksen paikka.” Käsitys kuoleman jälkeisestä kärsimyksestä esiintyy muinaisten Babylonian ja Egyptin kansojen pakanallisissa uskonnollisissa opetuksissa. Babylonialaisten ja assyrialaisten uskomuksissa kuvattiin ”manala – – kauhuja täynnä olevaksi paikaksi, jota hallitsivat hyvin voimakkaat ja raivoisat jumalat ja demonit”. Vaikka vanhoissa egyptiläisissä uskonnollisissa teksteissä ei opetetakaan, että jonkin uhrin polttaminen jatkuisi ikuisesti, niissä kerrotaan, että ”toiseen maailmaan” kuului ”tulikuoppia” ”tuomittuja” varten. (Morris Jastrow jr., The Religion of Babylonia and Assyria, 1898, s. 581; The Book of the Dead, jonka johdannon on laatinut E. Wallis Budge, 1960, s. 135, 144, 149, 151, 153, 161, 200; ks. myös Spectrum, Porvoo 1977, 3. osa, s. 514.)

”Helvetin tuli” on monien satojen vuosien ajan ollut kristikunnan perusopetuksia. On ymmärrettävää, että The Encyclopedia Americana (1956, XIV osa, s. 81) sanoi: ”Varhaisten raamatunkääntäjien itsepintainen tapa kääntää heprean Šeol ja kreikan Haades ja Gehenna sanalla helvetti on aiheuttanut paljon sekaannusta ja väärinymmärrystä. Vaikka Raamatun tarkistettujen laitosten kääntäjät ovat sittemmin yksinkertaisesti translitteroineet nämä sanat, niin se ei ole riittävässä määrin poistanut sekaannusta ja väärinymmärrystä.” Kuitenkin tällainen translitterointi ja käännöksen johdonmukaisuus antavat Raamatun tutkijalle mahdollisuuden vertailla tarkasti ja avoimin mielin raamatunkohtia, joissa näitä alkuperäisiä sanoja on käytetty, jolloin hän voi ymmärtää oikein niiden todellisen merkityksen. (Ks. GEHENNA; HAADES; HAUTA; ŠEOL; TARTAROS.)

Em. teksti oli lainattu kirjasta "Raamatun ymmärtämisen opas, osa 1, sivut 684-686)

*** Gehenna

(kreikk. muoto hepr. sanoista gē hin·nom′ ’Hinnominlaakso’).

Tämä nimi esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa 12 kertaa, ja vaikka monet kääntäjät ottavat vapauden kääntää sen sanalla ”helvetti”, lukuisat uudemmat käännökset translitteroivat sanan sen kreikankielisestä muodosta ge′en·na (Mt 5:22, UM, Ro, Mo, ED, BC, NC; myös Da:n ja RS:n alaviitteet).

Syvä ja kapea Hinnominlaakso, joka myöhemmin tunnettiin tällä kreikkalaisella nimellä, sijaitsi muinaisen Jerusalemin etelä- ja lounaispuolella, ja se on nykyinen Wadi er-Rababi (Ge Ben Hinnom) (Jos 15:8; 18:16; Jer 19:2, 6; ks. HINNOMINLAAKSO). Juudan kuninkaat Ahas ja Manasse harjoittivat siellä epäjumalanpalvelusta, johon kuului ihmisuhrien uhraaminen tulessa Baalille (2Ai 28:1, 3; 33:1, 6; Jer 7:31, 32; 32:35). Jotta tällaista ei olisi tapahtunut siellä enää tulevaisuudessa, uskollinen kuningas Josia saastutti myöhemmin tuon epäjumalanpalveluspaikan, varsinkin sen Tofetiksi kutsutun osan (2Ku 23:10).

Ei ikuisen piinan vertauskuva. Jeesus Kristus yhdisti Gehennaan tulen (Mt 5:22; 18:9; Mr 9:47, 48), samoin teki opetuslapsi Jaakob, ainoa raamatunkirjoittaja joka Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan lisäksi käytti tuota sanaa (Ja 3:6). Jotkut kommentaattorit pyrkivät yhdistämään nuo Gehennaan liittyvät maininnat tulesta siihen ihmisuhrien polttamiseen, jota harjoitettiin ennen Josian hallituskautta, ja tällä perusteella he väittävät, että Jeesus käytti Gehennaa ikuisen piinan vertauskuvana. Koska Jehova Jumala kuitenkin ilmaisi inhoavansa tuota tapaa ja sanoi sen olevan sellaista, ”mitä minä en ole käskenyt ja mikä ei ole noussut sydämeeni” (Jer 7:31; 32:35), niin on varsin epätodennäköistä, että Jumalan Poika olisi Jumalan tuomiosta puhuessaan ottanut sellaisen epäjumalanpalvelukseen liittyvän tavan Gehennan vertauskuvallisen merkityksen pohjaksi. Lisäksi Jumala sääti profeetallisesti, että Hinnominlaaksoa käytettäisiin ruumiiden joukkohävityspaikkana, ei elävien uhrien kidutuspaikkana (Jer 7:32, 33; 19:2, 6, 7, 10, 11). Näin ollen Jeremian 31:40:n viittauksen ’ruumiiden ja rasvaisen tuhkan alatasankoon’ ajatellaan yleisesti tarkoittavan Hinnominlaaksoa, ja portti, joka tunnetaan nimellä ”Tuhkakasojenportti”, johti ilmeisesti tuon laakson itäpäähän, missä Hinnominlaakso yhtyi Kidronin purolaaksoon (Ne 3:13, 14). On ilmeistä, että mainitut ”ruumiit” ja ”rasvainen tuhka” eivät liity niihin ihmisuhreihin, joita uhrattiin Ahasin ja Manassen johdolla, sillä epäjumalanpalvelijat olisivat epäilemättä pitäneet näin uhrattuja ruumiita ”pyhinä” eivätkä olisi jättäneet niitä virumaan laaksoon.

Se, mitä Raamattu sanoo Gehennasta, onkin yleensä yhdenmukaista rabbiinisten ja muiden lähteiden esittämän perinteisen näkemyksen kanssa. Tuon näkemyksen mukaan Hinnominlaaksoa käytettiin Jerusalemin jätteiden kaatopaikkana. (J. B. Phillipsin The New Testament in Modern English kääntää Mt 5:30:ssä olevan sanan ge′en·na ”roskakasaksi”.) Juutalainen kommentaattori David Kimhi (1160–1235?) kertoo sanasta ”Gehinnom” joitakin historiallisia tietoja kommentissaan psalmiin 27:13: ”Ja se on Jerusalemin lähistöllä oleva paikka, ja se on vastenmielinen paikka, ja sinne heitetään epäpuhtauksia ja ruumiita. Siellä oli myös jatkuva tuli epäpuhtauksien ja ruumiiden luiden polttamista varten. Tämän vuoksi jumalattomien tuomiota sanotaan vertauskuvallisesti Gehinnomiksi.”

Täydellisen tuhon vertauskuva. Jeesus käytti Gehennaa selvästi edustamaan Jumalan langettamasta epäsuotuisasta tuomiosta johtuvaa perusteellista tuhoa, josta ei ole mitään mahdollisuutta saada ylösnousemusta elämään sieluna (Mt 10:28; Lu 12:4, 5). Kirjanoppineet ja fariseukset tuomittiin jumalattomana luokkana ’Gehennan alaisiksi’ (Mt 23:13–15, 33). Välttyäkseen tältä tuholta Jeesuksen seuraajien tuli hankkiutua eroon kaikesta, mikä aiheuttaisi hengellistä kompastumista, ja ’käden tai jalan pois hakkaaminen’ ja ’silmän repäiseminen pois’ tarkoittivat kuvaannollisesti näiden ruumiinjäsenten kuolettamista syntiin nähden (Mt 18:9; Mr 9:43–47; Kol 3:5; vrt. Mt 5:27–30).

Jeesus viittasi ilmeisesti myös Jesajan 66:24:ään kuvaillessaan Gehennaa paikaksi, ”jossa ei ruumiiden mato kuole eikä tulta sammuteta” (Mr 9:47, 48). Tässä ei kuitenkaan vertauskuvata kidutusta vaan täydellistä tuhoa, mikä käy ilmi siitä, että Jesajan kohdassa ei puhuta elossa olevista ihmisistä vaan ”niiden miesten ruumiista, jotka rikkoivat” Jumalaa vastaan. Jos – kuten käytettävissä olevat todisteet osoittavat – Hinnominlaakso oli paikka, jossa jätteet ja ruumiit hävitettiin, niin tuli, jota ehkä voimistettiin lisäämällä siihen rikkiä (vrt. Jes 30:33), oli ainoa sopiva keino sellaisten jätteiden hävittämiseen. Siellä mihin tuli ei yltänyt, lisääntyivät madot, jotka tekivät lopun kaikesta, mitä tuli ei ollut tuhonnut. Tällä perusteella Jeesuksen sanat tarkoittavat sitä, että Jumalan epäsuotuisan tuomion tuhoisa vaikutus ei lakkaa, ennen kuin hävitys on täydellinen.

Kuvaannollista käyttöä. Se miten opetuslapsi Jaakob käyttää sanaa ”Gehenna”, osoittaa, että levoton kieli on sinänsä epävanhurskauden maailma ja että tuliset sanat, jotka saastuttavat puhujan ruumiin, voivat vaikuttaa koko hänen elämänkulkuunsa. Sellaisen ihmisen kieli on ”täynnä kuoleman tuottavaa myrkkyä”, ja koska se todistaa huonosta sydämentilasta, se voi johtaa siihen, että Jumala tuomitsee tuon kielenkäyttäjän vertauskuvalliseen Gehennaan. (Ja 3:6, 8; vrt. Mt 12:37; Ps 5:9; 140:3; Ro 3:13.)

Raamatussa vertauskuvallisesti käytetty ilmaus ”Gehenna” vastaa Ilmestyskirjassa esiintyvää ”tulijärveä” (Il 20:14, 15; ks. TULIJÄRVI).

Em. aineisto on lainattu samasta oppaasta, osasta 1, sivuilta 594,595

*** Haades



Suomen kielessä yleisesti käytetty muoto vastaavasta kreikankielisestä sanasta hai′dēs (luetaan: haadees). Se merkinnee ’näkymätöntä paikkaa’. Sana ”Haades” esiintyy Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten varhaisimmissa käsikirjoituksissa kaikkiaan kymmenen kertaa (Mt 11:23; 16:18; Lu 10:15; 16:23; Ap 2:27, 31; Il 1:18; 6:8; 20:13, 14).

Vuoden 1992 kirkkoraamatussa sana hai′dēs on näissä raamatunkohdissa käännetty vastineella ”tuonela”, mutta vuoden 1776 kirkkoraamatussa sanalla ”helvetti”. Monissa uudemmissa käännöksissä käytetään sanaa ”Haades” sanan ”helvetti” asemesta.

Raamatun heprealaisten kirjoitusten (1. Mooseksen kirjasta Malakiaan) kreikankielisessä Septuaginta-käännöksessä sanaa ”Haades” on käytetty 73 kertaa. Näistä 60 kertaa se on käännetty heprealaisesta sanasta še’ōl′, jonka vastineena tavallisesti käytetään sanaa ”Šeol”. Luukas, joka Jumalan henkeyttämänä kirjoitti Apostolien teot, osoitti Haadeksen olevan varmasti kreikankielinen vastine Šeolille, kun hän käänsi sanat, jotka Pietari lainasi psalmista 16:10 (Ap 2:27). Yhdeksän uudempaa Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankielistä käännöstä käyttää puolestaan sanaa ”Šeol” Haadeksen vastineena Ilmestyksen 20:13, 14:ssä, ja syyrialaisessa käännöksessä käytetään sen sukulaissanaa Šiul.

Kaikissa kohdissa – kahta seuraavassa kappaleessa mainittua poikkeusta lukuun ottamatta – joissa sana Haades esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa, se yhdistetään kuolemaan joko itse jakeessa tai heti tekstiyhteydessä. Haades ei viittaa yksityiseen hautaan (kreik. ta′fos) eikä yksityiseen muistohautaan (kreik. mnē′ma tai mnē·mei′on) vaan ihmiskunnan yhteiseen hautaan, jonne kuolleet on haudattu näkymättömiin. Näin ollen se merkitsee samaa kuin Šeol, minkä todistaa niiden kymmenen kohdan tarkastelu, joissa sana Haades esiintyy. (Ks. HAUTA; ŠEOL.)

Haades-sanan ensimmäisessä esiintymiskohdassa, Matteuksen 11:23:ssa, Jeesus Kristus moittii Kapernaumia sen uskonpuutteen vuoksi ja käyttää Haadesta edustamaan sen alennustilan syvyyttä, johon Kapernaum joutuisi, vastakohdaksi sille taivaan korkeudelle, johon se oli korotettu Jeesuksen siellä suorittaman palveluksen vuoksi. Rinnakkaiskohta on Luukkaan 10:15:ssä. Huomaa, että sanaa Šeol käytetään samalla tavalla Jobin 11:7, 8:ssa.

Jeesus ja seurakunta vapautettu. Jeesus sanoi kristillisestä seurakunnasta Matteuksen 16:18:ssa, etteivät ”Haadeksen portit [”kuolema”, UTN] saa sitä valtaansa”. Ollessaan kuolemaisillaan kuningas Hiskia käytti samanlaista ilmausta: ”Kesken päivieni minun pitää mennä Šeolin porteista.” (Jes 38:10.) Jeesuksen lupaus Haadeksen voittamisesta merkitsee siis selvästikin sitä, että sen ”portit” avautuvat ja vapauttavat kuolleet ylösnousemuksen kautta, kuten Kristus Jeesus itsekin vapautettiin.

Koska Haades tarkoittaa ihmiskunnan yhteistä hautaa, ei tilaa vaan paikkaa, Jeesus astui sisään ”Haadeksen porteista”, kun Arimatiasta kotoisin oleva Joosef hautasi hänet. Helluntaina vuonna 33 Pietari sanoi Kristuksesta: ”Häntä [ei] jätetty Haadekseen eikä hänen lihansa nähnyt turmeltumista. Tämän Jeesuksen Jumala herätti, minkä todistajia me kaikki olemme.” (Ap 2:25–27, 29–32; Ps 16:10.) ”Haadeksen portit” (Mt 16:18) pitivät Daavidia yhä vallassaan Pietarin päivinä (Ap 2:29), mutta Kristukselle Jeesukselle ne olivat jo auenneet, kun hänen Isänsä oli herättänyt hänet Haadeksesta. Siitä lähtien Jeesuksella on ollut ”kuoleman ja Haadeksen avaimet” (Il 1:17, 18), koska hänelle on annettu valta herättää kuolleita (Joh 5:21–30).

Raamatun Haades ei selvästikään ole se kuviteltu paikka, jota antiikin ei-kristityt kreikkalaiset kuvailivat mytologiassaan ”pimeäksi, auringottomaksi paikaksi maan sisällä”, sillä tuosta tarujen tuonelasta ei ollut ylösnousemusta.

Kuvaannollista käyttöä. Ilmestyksen 6:8:ssa Haadeksen kuvataan seuraavan aivan hallavalla hevosella ratsastavan personoidun Kuoleman kannoilla ottaakseen vastaan sodan, nälänhädän, vitsausten ja petojen surmaamia uhreja.

Meri (joka on joidenkuiden vesihauta) mainitaan Haadeksen (yhteisen maahaudan) lisäksi sen korostamiseksi, että Ilmestyksen 20:13, 14:ssä tarkoitetaan kaikkia kuolleita, kun siinä sanotaan meren, kuoleman ja Haadeksen antavan niissä olevat kuolleet. Sen jälkeen kuolema ja Haades (mutta ei merta) heitetään ”tulijärveen”, ”toiseen kuolemaan”. Näin ne kuvaannollisesti puhuen kuolevat eli lakkaavat olemasta, mikä merkitsee Haadeksen (Šeolin), ihmiskunnan yhteisen haudan, ja Aadamilta perityn kuoleman loppua.

Haades esiintyy vielä Luukkaan 16:22–26:ssa, jossa kerrotaan ”rikkaasta miehestä” ja ”Lasaruksesta”. Koko kertomuksen kieli on selvästi vertauskuvallista, eikä sitä voida käsittää kirjaimellisesti, kun otetaan huomioon edellä käsitellyt raamatunkohdat. Huomaa kuitenkin, että vertauksen mukaan ”rikas mies – – haudattiin” Haadekseen, mikä edelleen todistaa Haadeksen tarkoittavan ihmiskunnan yhteistä hautaa. (Ks. GEHENNA; TARTAROS.)

Tämä viimeinen lainaus on samasta kirjasta, osa 1, sivut 621,622

ei ole. en ole seuran jäsen enkä pidä seuran uskonnollista logiikkaa useimmissa asioissa kovinkaan vakuuttavana , mutta helvettioppi heillä on paremmin hallinnassa kuin tämän ns. kristikunnan. helvetti- käsitys on hindu- oppi, tullut persian kautta kreikkaan ja roomaan jo aleksanteri suuren isän filippos 2.n aikana.
käsitykseni ylösnousemuksesta on eri kuin jt. seuran. he s. että jehova "tuhoaa" lumalattomat;
kirjoitus sanoo kuitenkin sekä vanhan että uuden liiton kirjoituksissa
raamatun keskeisimmän ,peruuttamattoman totuuden ;" minun suustani on lähtenyt käsky; peruuttamaton sana: jokaisen on minun eteeni tultava."
tämä on ylösnousemus: vanhurskaiden ja väärien.
raamattu sanoo kuitenkin ettei "ensimmäisessä "kuolemassa ole mitään tietoisuutta. ei siis voi olla mitään kidutuspaikkaakaan,

Mutta Vartiotorniseuran, monen luopiopapin ja yllätys, yllätys.... itse Saatanan mielestä sitä ei oikeastaan olekaan..Niin he haluavat meille uskotella ja varmaan itselleenkin..ja eksyttävät eksyneet muitakin...Raamatun ja Jeesuksen mukaan taasen on. Ilm. 14: 11, Matt. 10:28,..mutta helvetistä löytyy lukemattomasti kirjoja. Suosittelen mm.Mitä mieltä helvetistä-Ajith Fernando-Perussanoma..löytyy kristillisistä kirjakaupoista kautta maan.

Käytetäänkö sitä Sheolin tai Gehennan tai muiden vastaavien sanojen sijasta tms.?..Mitä sanoo kielitietäjät?