Valmistiko se teitä kohtaamaan temppelitoimitukset, vai jouduitteko kuitenkin shokkiin mennessänne itse temppelin läpi ensi kertaa?
VIP-jäsenet, olitteko temppeliseminaariin
tyytyväisiä?
201027
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Minulle, temppelissä käyminen ensimmäisellä kerralla, varsinkin oli niin herkistävä kokemus että vain itkin koko ajan. Itkemään aloin, heti vaatteitten vaihdossa ja pesussa ja voitelussa. Tunsin vahvasti, että edesmenneet sukulaiset, seurasivat kiitollisuudella. Celestinen huone oli sanoinkuvaamaton elämys, joka nostaa vieläkin minulla ihokarvat pystyyn, kun vain ajattelen, sitä kaikkea. Olen suunnattoman kiitollinen, siitä että nyt me Suomessa voimme menneä temppeliin, aina kun vain tunnemme halua palvella. Itken melkein, aina kun ajattelen tätä meidän temppeliä nyt, täällä.
vai etkö käynyt millään kurssilla ennen temppeliin menoasi?
Minä en ainakaan ole mikään VIP jäsen, mutta en koskaan käynyt temppeliseminaarissa, taisin kerran keskustella erittäin lyhyesti piispan kanssa samalla kun sain temppelisuosituksen.
Minusta Temppelin läpimeneminen oli ihan ok... en todellakaan ymmärä mitä shokkiin menemistä tai mitä kummallista Temppelissä joidenkin mielestä tapahtuu!!! Kaiken lisäksi menin läpi vanhaan malliin, enkä todellakaan voi käsittää mikä siinä sitten oli niin kamalaa!!
Voin kyllä ymmärtää, että joku jonka on HETI ymmärrettävä kaikki ja jolla ei ole kärsivällisyyttä oppia vähitellen, vaan on HETI tiedettävä kaikki, sekä jonka mielestä on itse niin nero että tietää ja ymmärtää kaiken, sille voi olla vaikeata. Myös ne jotka ovat sangen epäluuloisia ja aina luulevat kaikkien olevan itsensä perässä saadakseen ko. henkilön pauloihinsa, heille on varmaan vaikeata koska he kokoajan etsivät negatiivisia kokemuksia voidakseen "paljastaa petoksen" itseään kohtaan.
Tulin juuri Temppelistä ja muistelin kuink aensimmäsien kerran jälkeen halusin HETI mennä uudelleen jonkun toisen puolesta ja samalla kuulla jälleen koko litanian uudelleen.
Mielestäni Temppelin vertauskuvalliset toimitukset ovat todella kauniita. Ne kuvastavat Jumalan rakkautta ihmisiä kohtaan. Miksi Jumala haluaa juuri näin tehtävän, en tiedä, mutta luotan ja uskon että Hän tietää parhaiten, miten setviä jyvät akanoista.
Suomen Temppeli on todella kaunis! Onnitteluni vielä kerran Suomen kansalle, joka on saanut niin kauniin Temppelin!
Täytyypä tutkia, mikä ihmisestä siellä tekee noin myrkyllisen.
Minä en ole käynyt temppelissä muuta kuin virtuaalisesti (meinaan niinkuin kunnolla temppelissä). Aikoinani ajattelin, että temppelissä silmäni avautuvat ja ymmärrän elämän tarkoituksen ja läimäytän Jeesusta olkapäälle... Mutta nyt kun ajattelen mitä se endowment pitää sisällään, niin kaipa minä olisin saanut jonkinlaisen kulttuurishokin.
Minusat VIPpisi oli lähinnä huvittava... olisi kai pitänyt jatkaa pitempi hahahhahahhaaa otsikkoonko? Sen jälkeen kerroin vain totuuden. Mitä myrkyllistä siitä lie löytänet. Taidat taas lukea rivien välistä olemattomia.
Jos kerran on valmistautunut henkiseti Temppeliin menoon tarpeeksi, ei mitään shokkia tule. Ihmettelin muutamaa asiaa, mutta nekin selvisivät ajan mittaan. Uusia asioita on paras sulatella rauhassa, ilman paniikkia ja räyhäämistä. Positiivinen katsanto auttaa aina.
Henkisesti voi valmistautua mihin vaan, vaikkapa läheisen kuolemaan tai joa omaan kuolemaansa. Näin ollen jos temppeliinmenoon valmistautuu niin, että tapahtukoon siellä sitten mitä vaan (tai ennemmin vaikka ei tapahtuisi yhtään mitään), niin nöyränä jäsenenä otan sen vastaan ja kaipa se sitten aukeaa 20v päästä...
Jos olisin käynyt aktiivijäsenenä temppelissä, niin ainakin olisin pettynyt siihen, että temppelissä ei tarjota yhtään "vahvempaa ruokaa" kuin kirkossakaan ja lisäksi koko homma on väritetty pakanallisilla rituaaleilla ja sormikoukunvedolla. Kaipa olisin kaiken hyväksynyt aikoinani, mutta miksi jotain sormisymboleita tarvitaan taivaaseenpääsyyn? En voi sitä nykyään millään ymmärtää enkä oikein hyväksyäkkään.
sekä temppeliseminaarin, että temppelitoimitukset. Olin valmistautunut hengellisesti, joten shokista ei voi puhua, mutta korkeasti hengellisestä kokemuksesta, joka ei heti auennut minulle kuin osittain.
70-luvun alussa jolloin se tapahtui kohdallani ja myös vaimoni kohdalla me kävimme Sveitsin temppelissä. Siellä oli erityinen kappeli jossa pidimme hartaustilaisuuden ennen istunnon alkamista. Siinä temppelin presidentti piti meille opetustilaisuuden jossa opetettiin endaumentin tarkoitusta. Se selventi minulle paljon asioita, mutta nykyisin kun ei opetusta enää ole niin voimme itse saada Pyhän Hengen välityksellä tietoa endaumentistä. Se onkin katsottu paremmaksi, että jäsenet voivat oppia näin omakohtaisesti Hengen välityksellä. Tunnen saaneeni lähes joka kerralla uutta opetusta Hengen välityksellä tästä pyhästä toimituksesta. (Viimeksi tänään).
temppeliseminaarin -91, ei siinä mun mielestä mitään uutta ja ihmellistä opetettu, kuten myös termppelitoimitus oli hyvin "simppeli" ja jo opittujen asioiden vahvistamista ja syventämistä. Tänäänkin oivalsin jälleen "uuden" asian. Niin, kuin joka kerta,jos syvennyn seuraaman opetusta.
Kun mieheni vuosi sitten oli ensimmäistä kertaa temppelissä. Temppelin esimies keskusteli meidän kanssa ennen jokaista toimitusta ja oli valmiina vastamaan jokaisen kysymyksen. Itselleni jäi mieleeni, kuinka kauniisti hän kertoi omasta kokemuksestaan ja kuinka kauniisti hän puhui vaimostaan ja tunteistaan häntä kohtaan ja kuinka temppelitoimitus vahvisti näitä tunteita.Hän sanoi miehelleni, että "tämän päiväisen temppelitoimituksen jälkeen tulet arvostaman ja rakastamaan entistä enemmän vaimoasi". Ja näin vuoden taaksepäin katsoen voin todeta, että hän oli oikeassa.:)
En kokenut minkäänlaista shokkia, ei myöskään mieheni. Itse olin vaan äärettömän kiitollinen ja onnellinen. Tämän onnen tunteeen ylitti ainoastaan tämän vuotinen onnen tunne, kun perheeni sinetöitiin yhteen ajaksi ja iankaikkisuudeksi.
temppeliseminaaria, mutta olin lukenut ja tutkinut vuosikausia kaikkea löytämääni temppeliin liittyvää materiaalia, mm. Maljasen pariskunnan "paljastukset", ennenkuin menin ensimmäistä kertaa temppeliin.
Täytyy myöntää, että temppelikokemus poikkeaa suuresti tällaisen postmodernin länsimaalaisen muusta kokemuspiiristä. Uskon, että se voi olla jonkinasteinen kulttuurisokki, oli ehkä sitä minullekin. Varsinaista sokkia en ole ainakaan kuullut kenenkään saavan temppelissä.
Kun muistaa, että temppeliseremonia on tarkoitettu kaikille ihmisille kaikkina aikakausina, se avautuu uudella tavalla. Temppelissä käytetyt opetusmenetelmät ovat monipuolisia, niin että erilaiset oppijat voivat kukin saada siitä jotakin itselleen. Lisäksi temppelissä on mahdollista kokea ainutlaatuista pyhyyden tunnetta.
Suosittelen jokaista suhtautumaan avoimin mielin eri uskontojen pyhiin paikkoihin ja toimituksiin. Useinkaan niitä ei ymmärrä ensimmäisellä kerralla. Oiva esimerkki olkoon muutaman vuoden takainen sanomalehtikirjoitus, jossa toimittaja kertoi muslimimiehen rukouksesta suunnilleen näin: "Hän kumarteli matolla mumisten käsittämättömiä sanoja." Käsittämättömiä kenelle? Ainakin kulttuurisokin vaivaamalle toimittajalle. Rukoilijalle itselleen kysymyksessä oli tuttuakin tutumpi hartaudenharjoitus.
Kyllä se ensin tuntui oudolta -tosi oudolta mutta kun oli tosiaan se valmisteleva seminaari, niin jotenkin odottikin jotain outoa minkä sitten selitti päässään "pyhäksi" ja todella hienoksi ja koin olevani jopa erikoisasemassa kokiessani sen.
Muutaman kerran jälkeen huomasin jäsenten arkisen suhtautumisen temppeli"työhön" ja hehkutuksesta häipyi hehku. Sitä tehtiin koska niin piti tehdä ollakseen kelvollinen. Siellä nukahdeltiin ja pilkittiin... Distributioncenteristä osteltiin morkkukrääsää tuliaisiksi ja kotiin koristeiksi.
Huh, onneksi pysähdyin ajattelemaan asioita hetkeksi!
esiinny mitään hurmahenkisyyttä eikä "hihhulointia". Päin vastoin kaikki on hiljaista ja rauhallista, jopa niin rauhallista, että siellä saattaa vaikka torkahtaa, kuten mainitsit.
Käväisin vastikään Espoon temppelissä. Kohokohtia oli vastavihitty nuoripari, joka astui temppelin ovesta pihalle, ihmeen kaunis auringonlasku temppelin takana ja kirkas puolikuu vastapäisellä taivaalla, temppelissä vallitseva pyhätunnelma ja valkopukuiset, kuiskaten puhuvat ja rauhaa henkivät temppelivieraat.
Luin joulunpyhinä Luukkaan evankeliumia. Siinä kerrottiin kahdesta ihmisestä, Simeonista ja Hannasta, jotka olivat temppelissä ja saivat nähdä siellä Jeesuksen. Temppeli on edelleen oivallinen paikka ajatella Jeesusta ja tuntea Hänen läsnäolonsa.
kuvauksesi vastasi hyvin myös omia kokemuksiani. Minulle on vain syventynyt käsitys miten Jumala toimii meidän suhteemme ja kuinka hän valaisee meitä pelastustamme koskevalla tiedolla. Tunnen joka kerralla pyhyyttä tehdessäni sijaistoimituksia esivanhempieni puolesta ja opin siinä samalla itse hyvin paljon. Menen jälleen huomenna temppeliin todistamaan tuttavaperheen avioliiton iankaikkista sinetöimistä. Ehkäpä kesällä on vuorossa poikani avioliitto Suomen temppelissä. Maltan tuskin odottaa sitä.:-)
kestänyt, ennen kuin Espoossa sijaitsevasta temppelistä tuli rakkaiden muistojen, hartaiden toiveiden ja suloisten haaveiden kohde. "Temppeli mäntyjen keskellä."
Tulkaa, ystävät, katsomaan sitä vaikka vain ulkopuolelta. Ehkä alatte ymmärtää paremmin, miksi se on niin tärkeä paikka meille mormoneille.
Sain endowmenttini hääpäivänäni 4.4.1980. Huh-huh, onpa siitä aikaa! Joka tapauksessa menin sinne kaikkine suurine hengellisine odotuksineni... Pesu ja voitelu eivät vaivanneet minua lainkaan... Yllätyin haltioituneena siitä, että syntini olivat anteeksiannetut. Ei silti, että niitä olisi ollut niin kovin monta, kun olin ultra-neitsyt hääpäivänäni, mutta siitä joskus toiste. ;-)
Yritin parhaani sisäistääkseni ja pitääkseni arvossa kokemusta jokaisen seremonian vaiheen aikana. Mielestäni näytetty elokuva oli okei... hiukan jankuttava, muttei sen enempää kuin esimerkiksi sakramenttikokouksen rukoukset. Näin sen osan jossa oli [kirkon ulkopuolinen] pappi ja ajattelin ohimennen: "No tuo on hiukan kummaa..." mutten pitänyt sitä sen pahempana kuin Ilmestyskirjaa jossa sanonnat kuten "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti" lentelevät kuin kärpäset...
Selestisessä huoneessa (Washington DC:n temppelissä) istuin hetken ja lausuin pienen rukouksen että minusta tulisi hyvä, uskollinen ja rakastava vaimo ja äiti (niin minä tein... nyt voitte kaikki ottaa sormet kurkustanne:) ). Sisustus oli ... (hihitän vieläkin muistaessani Steven mielipiteen temppelien sisustuksista) oikein hieno minun mielestäni... Nautein sievistä kyntteliköistä ja plyysimatoista. Ja hiljaisuudesta. Hei voisin hyödyntää vähän sitä hiljaisuutta nyt...
Kuten jotkut teistä tietävät, oikea nimeni on Debra. Sinä päivänä kun menin Washington DC:n temppelin läpi, päivän nimi tytöille oli - 'Deborah'.
"Se on melkein kuin ihme," temppelityöntekijä intoili kertoessaan minulle uuden nimeni... Silmissäni oli kyyneleitä, kun istuin siinä ajatellen että täytyi olla joku syy miksi Kaikkivaltias näki hyväksi antaa minulle uusi nimi, joka periaatteessa oli vanha nimeni toisin kirjoitettuna. Ehkä Hän luuli että olen hiukan viallinen muististani ja päätti tehdä asian helpoksi minulle..:) Olin joka tapauksessa aina toivonut, että nimeni kirjoitettaisiin 'Deborah'... joten päätin että se oli Jumalan lahja minulle...
Minulla ei tietenkään ollut aavistustakaan siitä, että jokaiselle muullekin naiselle, joka meni temppelin läpi sinä päivänä, annettiin uudeksi nimeksi Deborah. Se tieto olisi ehdottomasti kolhaissut tilaisuuden 'erikoisuutta'. Jotain samaa on tilanteessa, jossa lapset mykistyvät hämmästyksestä kun taikuri tekee silmänkääntötempun, kunnes he saavat tietää miten temppu tehdään...
Mieheni, joka oli maailman hienoimpia ihmisiä, kuoli viisi vuotta myöhemmin... Hän oli TBM [text-book mormon, tosiuskovainen mormoni] (niin olin minäkin, silloin) loppuun saakka, joten en koskaan saanut tietää hänen uutta nimeään.
No, siinä suunnilleen kaikki. On ollut todella kiinnostavaa lukea ihmisten kokemuksia temppelistä. Ennen kuin liityin tähän listaan en koskaan tajunnut, että jotkut naiset saavat niin epäraamatullisia uusia nimiä. Mutta kun ajattelee kuinka harva nainen on nimeltä mainittu pyhissä kirjoituksissa, alkaa tajuta miksi...
ja miltä sivulta? Vähän kömpelöä!
Muistaakohan tuon tekstin alkuperäinen kirjoittaja mítään niistä liitoista, joita temppelissä tehdään! Kaikki siellä innostaa uskomaan ja on tarkoitettu lujittamaan evankeliumin mukaista elämää. Nuo liitot ja niiden pitämisestä seuraavat siunaukset ovat keskeisintä.
Minua se (seminaari) ei (80-luvulla) valmistanut erityisemmin, mutten oikeastaan odottanutkaan että siellä olisi mitään ihmeellistä tietoa annettu. Lähinnä luettiin kirkon johtajien lainauksia endaumentista (tai kuten silloin Suomessakin kirjoitettiin englantilaisittain edowmentista).
Varsinaista temppeliin menoa odotin toki kovasti. En osaa sanoa oliko siinä pelkkää "pyhää" odotusta osallistua liittoihin Taivaallisen Isän kanssa vaiko myös puhdasta uteliaisuutta - verhosihan temppelitoimituksia "salaisuuden verho", niistä ei pahemmin puhuttu- ehkäpä molempia, utelias olen aina ollut.
Tiesin etukäteen (temppelin läpi käyneiden jäsenten jutustelusta) että siellä puetaan erityiset vaatteet (tämä toki kerrottiin seminaarissakin), garmentit olivat tietysti jo entuudestaan tuttu asia (olinhan kirkon jäsenperheestä)ja olin myös kuullut joiltain jäseniltä että siellä tehdään valoja, annetaan käsimerkkejä jne. mutta eivät kertoneet enempää koska niistä ei saa kertoa ja jos kertoo, niin on "rangaistuksen alainen". Minkä rangaistuksen -sitä eivät kertoneet.
Varsinainen temppelikokemus oli mielenkiintoinen. Esitoimituksista en pitänyt (en koskaan osallistunut niihin sen jälkeen, endaumenttiin taas lukemattomia kertoja). Silloin puettiin vain viitta (sivuilta avoin) ennenkuin garmentti annettiin, ja ei ollut kovin kohottavaa nähdä eräänkin veljen perhekalleuksia. Lisäksi en pitänyt voitelukohdasta. Nythän tämä on muutettu, joten voipi olla että on jo ihan ok toimituksena.
Muistan uuden nimen annosta sen, kun kysyin (aivan, Temppelissä saa kysyä!) mistä nimi "saatiin" juuri minulle ja minulle kerrottiin että kaikki samana päivänä ensimmäistä kertaa endaumenttinsa saavat saivat saman nimen. Ei se minua vaivannut, muttei kyllä se "oma" uusi nimi tuntunut myöskään kovin tärkeältä kun se oli liukuhihnatavaraa.
Endaumenttia on vaikea kuvata muutamin sanoin, mutta kyllä se päällimmäinen tunne oli jotenkin "ylentävä". Vaikka silloin symbolisesti katkottiin oma kurkku auki ja viillettiin vatsa rangaistuksen merkkeinä (jos paljastaa temppelissä annetut merkit ja tunnukset) niin en niitä koskaan ottanut muutakuin symbolisesti.
Parasta koko seremoniassa oli ehkä rauhallinen ilmapiiri ja mahdollisuus hiljaisuuteen.
Selestisessä huoneessa vain mietiskellään ja ollaan rukouksessa tai muuten vaan hiljaa, tämä oli pikkuinen pettymys, olin odottanut jotain hieman "enemmän". Minuun huoneen sisustus ei sinänsä tehnyt mitään vaikutusta nääs. Mutta toki ymmärrän että selestisen huoneen tarkoitus onkin että voi hieman "sulatella" kokemaansa ja vaikkapa kiittää rukouksessa Jumalaa.
Juu, ennenkuin kukaan irvileuka alkaa vääntelemään niin lopussa kun sanoin että parasta oli hiljaisuus ja rauha ja sitten totesin että Selestisessä huoneessa oli vain "pettymyksekseni" hiljaisuutta niin tarkoitan että silloin ensimmäisellä kerralla odotin että siellä huoneessa, mikä kuvaa Jumalan kasvojen edessä olemista olisi ollut joku "kaiken kruunaava toimitus" tai jotain muuta (esiripun läpi meneminen ei minulle ollut sellainen "kliimaksi"). Jos kukaan ymmärtää mitä tarkoitan. Tämä siis ei kuitenkaan sulje pois sitä että koko seremonia on rauhallinen ja "hiljainen" (toki opetus annetaan ääneen, samoin rukous ja tietyt muutkin osat seremoniasta- eli ääntä kyllä on, mutta siellä ei ole sosiaalista rupattelua eikä lasten itkua eikä muuta, tätä tarkoitin rauhalla - joskus aikamoinen vastakohta "eläväisiin" sunnuntaikokouksiin :)