Pohdiskellut tässä varsinkin Joulua vietellessä, Joulun syvintä olemusta ja harkinnut vakavasti kirkosta eroamista. Ainoa syy olla eroamatta kirkosta on se, että minut on kysytty ja haluan ryhtyä ystäväni lapselle kummiksi.
Ystäväni uskoo ja kuuluu kikkoon, ei ole silti epäilystäkään ettekiö hän hyväksyisi tässä ratkaisuani erota kirkosta. Hän voisi kenties hyväksyä minut lapselleen uskonnottomaksikin kummiksi, aikuiseksi ystäväksi. Millaista ratkaisua voin hänelle ehdottaa?
Jos olen oikein ymmärtänyt lapselle voi pitää uskonnottomat nimiäiset, joissa lapselle voi nimetä siviilikummit. Entä silloin kun lapsi kastetaan kirkossa ja yksi kummiksi kaavailluista ei kuulu kirkkoon? Kummitodistuksiakin Pro-Seremonioiden kautta saa. Saako niitä kirkossa kastetun lapsen kirkkoon kuulumattomalle siviilikummille?
Ystäväni uskoo ja kuuluu kikkoon, ei ole silti epäilystäkään ettekiö hän hyväksyisi tässä ratkaisuani erota kirkosta. Hän voisi kenties hyväksyä minut lapselleen uskonnottomaksikin kummiksi, aikuiseksi ystäväksi. Millaista ratkaisua voin hänelle ehdottaa?
Jos olen oikein ymmärtänyt lapselle voi pitää uskonnottomat nimiäiset, joissa lapselle voi nimetä siviilikummit. Entä silloin kun lapsi kastetaan kirkossa ja yksi kummiksi kaavailluista ei kuulu kirkkoon? Kummitodistuksiakin Pro-Seremonioiden kautta saa. Saako niitä kirkossa kastetun lapsen kirkkoon kuulumattomalle siviilikummille?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Luterilainen kirkko edellyttää, että lapsella on vähintään kaksi evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvaa kummia. Lisäksi kummiksi voidaan hyväksyä myös sellaiseen kirkkoon kuuluva henkilö, joka tunnustaa lapsikasteen. Jos et kuulu kirkkoon, sinua ei siis voida virallisesti hyväksyä kummiksi. Tietysti on eri asia se, jos vanhemmat kutsuvat sinut lapsen erityiseksi "aikuiseksi ystäväksi" tai siviilikummiksi. Tämä on sinun ja vanhempien välinen asia. Virallisesti sinua ei siis voida merkitä kummiksi.
"Virallisesti sinua ei siis voida merkitä kummiksi."
Kerrotko lisää mitä virallista kummiudessa on?
Kummius on sikäli virallista, että kastetun (niin lapsen kuin aikuisenkin) kummit merkitään väestörekisteritietoihin kasteen kohdalle. Täten kullakin kastetulla on virallisesti vain tietty määrä kummeja, joiden tulee sitä paitsi täyttää tietyt edellytykset (esim. kirkon jäsenyys ja konfirmaatio).
Toisaalta kummiuteen ei liity varsinaisia virallisia velvollisuuksia, vaikka kasteen yhteydessä kummeille sanotaankin, että he ovat vastuussa lapsen kristillisestä kasvatuksesta yhdessä vanhempien ja seurakunnan kanssa. Tätä velvollisuutta on vain kovin hankala mitata millään mittarilla, eikä se muutenkaan ole laillisesti sitova velvoite (kummilta ei voida vaatia korvausta, vaikka hän löisi laimin kristillisen kasvatuksen). Sama koskee muitakin kummin "velvollisuuksia" synttäreistä rippijuhliin.
?? Väestötietolaki on osoitteessa http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930507 ja tuolla lukee siirtymäsäännöksissä "Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2005. - - Väestötietojärjestelmästä poistetaan kirkollisia toimituksia koskevat tiedot tämän lain tullessa voimaan." Sitäpaitsi muutenkin olen elänyt siinä tiedossa, että väestörekisteritiedoissa on merkittynä "N.N. kastettiin 30.2.2006", mutta ei kummien nimiä.
Mutta joka tapauksessa evlut kummius on kyllä sikäli virallinen, että Jariällä voi (teoriassa) saada sakkoja jos hyväksyy vääränlaisen kummin, metodistipastori puolestaan voi saada potkut mutta ei rangaistusta oikeudessa. Kirkkolakihan on osa Suomen lainsäädäntöä, kun taas mm. metodistikirkon säännöt eivät ole.
Ainakin kummit merkitään seurakunnan rekistereiin kastetietojen yhteyteen. Väestötietojärjestelmään niitä ei ilmeisesti merkitä.
Sakkojen saaminen on toki teoriassa mahdollista, mutta todennäköisempi vaihtoehto on tiukkasävyinen puhuttelu (sekä tietysti se, etä vanhemmilta kysytään uusi, "kelvollinen" kummi). Järeämmät aseet otettaisiin käyttöön ehkä sitten, jos toimisin väärin toistuvasti ja vastoin parempaa tietoani - ja tällöinkin kyseessä olisi varmasti kirkon sisäinen kurinpitomenettely.
Tuollaisen Pro-Seremonioiden kummitodistuksen saavat toki kirkossa kastetun lapsen siviilikummitkin.
Jos ystäväsi paitsi kuuluu kirkkoon, myös uskoo, ei asiassa pitäisi olla ongelmia. Hän varmaankin arvostaa suoruuttasi ja vakaumuksen takana seisomista. Kai järjestely voi olla vaikka sellainen, että kasteen ajan olet vieraana, ja sen jälkeen sinulle ojennetaan tuo kummitodistus. Vieraat tuskin asiaa kummastelevat, ellei asiaa esitetä häpeillen vaan selvänä asiana: "Haluan kutsua lapselleni vielä yhden aivan erityisen tukiaikuisen. N.N. on luvannut auttaa ja tukea... Toivon lopuksi, että vieraat allekirjoittavat tämän N:n kummitodistuksen." Tai mitä nyt haluaa, tuo voi olla liian juhlallinen jos tilaisuus muuten on kovin rento, tai liian arkinen jos halutaan todella vakavan juhlallinen tilaisuus.
En nyt heti keksi mikä luterilaisen teologian mukaankaan olisi ongelma tuossa - kaipa lapselle saa muitakin erityisiä aikuisia nimetä. Sitäpaitsi on se rehellisempää kuin tulla kristilliseksi kummiksi vaikka ei usko kirkon opetukseen.
Pro-Seremonioiltakin asiaa voi kysyä, ks. http://www.pro-seremoniat.fi
Ei muuta ongelmaa luterilaiselta kannalta, kuin lause: "Toivon lopuksi, että vieraat allekirjoittavat tämän N:n kummitodistuksen."
Luterilaisen käsityksen mukaan ko. henkilö ei ole kummi. Hänelle ei siis allekirjoiteta 'kummitodistusta', vaan joku muu todistus. Jos pappi vielä on kasteen yhteydessä puhunut kummiudesta ja antanut seurakunnan kummitodistukset, silloin tällainen hänen työnsä korjailu heti sakramentin jälkeen on kuin "läpsäytys" hänen kasvoilleen.
Käyttäisin siis uskonnottomasta todistuksesta muuta nimeä kuin kummitodistus.
Joo, hyvä huomio. Ehkä parempi on sitten vaikka nimikkoaikuisen todistus tms.
Toinen nyt mieleen tullut oli "Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa." (Matt. 12:30), mutta kyllä tuokin aika vaikea on tulkita tähän sopivaksi.
Ja kai varminta on etukäteen kertoa papille, että ko. todistuksessa ei lue "lupaan kasvattaa lapsesta kelpo telaketjuateistin" tms.
Hyvä olisi tietysti sanoa asiasta kastavalle papille etukäteen, ainakin, jos antaa todistuksen jollain lailla kasteen yhteydessä tai ylipäänsä papin paikalla ollessa. Muutoin tämä voi kyllä alkaa ihmetellä, mitä on tekeillä. Itse ainakin toivoisin saavani tietää tällaiset asiat jo etukäteen.
Niin, minäkin haluaisin "Järiällä" tavoin tietää asiasta etukäteen, sillä kastetoimituksen aikana en hyväksyisi ko. todistuksen antamista. Toimituksen päätyttyä hyväksyisin, sillä se on sitten jo vanhempien ja ao. henkilöiden välinen asia.
Mitä tulee telaketjuateismiin, niin minua ei suoranaisesti kiinnosta mitä vanhempien ja heidän ateistiystäviensä keskinäisessä todistuksessa lukee. Mutta minua kiinnostaa, mitä opetusta kummiudesta, kasteesta, kirkosta tai kirkon uskosta annetaan tilaisuudessa, josta olen vanhemmille (siis seurakuntani jäsenille), piispalleni ja kirkolleni sekä viimekädessä Jumalalleni vastuussa.
Lainaamaasi raamatunkohtaan liittyen uskon, että kaikki ko. tilaisuudessa haluavat yhdessä lapsen parasta. Jeesuksen asiaahan ateistit eivät halua tukea ja ovat siis häntä vastaan. Näin olen ymmärtänyt.
voit olla uskova kummi kirkon ulkopuolella. riittää että sinulla on suun tunnustus ja sydämen usko.
Onko kummi jotenkin ramatullinen vai onko se kristinuskon saatnallinen kummitus juttu kun lapselta riistetään oma oikeus päättää omasta kasteestaan???
Kummius on peräisin aikuiskasteen ajalta, jolloin pari uskovaista auttoi käännynnäistä kasvamaan kunnon kristityksi. Kummius muuttui olennaisesti, kun kristityt alkoivat vainomaan muita uskovaisia ja vaatimaan lasten kastamista. Jokaisella lapsella piti olla kummi, joka huolehti hänen kristillisestä kasvatuksesta. Kummin piti olla kunnon kristitty (häntä ei ollut rangaistu oikeudessa, hän ei luonnollisestikaan elänyt avoliitossa...) ja kummius käsitettiin läheiseksi sukulaisuudeksi (esimerkiksi nuoret, joilla oli yhteinen kummi, eivät voineet avioitua). Nykyään kummius on lähinnä lasten vanhempien kunnianosoitus omalleen ystävälleen. Hyvin useasti lapsen ja kummin välinen yhteydenpito loppuu avioeroon ja siksi nykyään on mahdollista lisätä myöhemmin kummeja. Kirkko on kehittänyt kummiutta mm. lisäämällä ripille pääsyyn kummien ja lasten yhteisen rukouksen. Käsittääkseni kirkollisessa mielessä kummius lakkaa jos kummi eroaa kirkosta.
Vakavasti uskontoon suhtautuva miettii toisenkin kerran ennen kuin ryhtyy kummiksi.
Tuli mieleen, että älä ehdota mitään, vaan kysy mitä ystäväsi ja hänen puolisonsa haluaisivat tässä tilanteessa sinun olevan heidän lapselleen. Kerro, että kirkosta eroamisesta huolimatta haluat olla yksi merkityksellinen ihminen heidän ja heidän lapsensa elämässä. Anna heidän päättää kutsuteenko sinua kummiksi vai joksikin muuksi. Kaste tilaisuus vie hetken, mutta lapsi elää ja kasvaa aikuiseksi ja hän tarvitsee ihmisiä ympärilleen, jotka välittävät hänestä. Sillä ei ole mitään merkitystä kuuluvatko nämä ihmiset kirkkoon vai ei.
Kertokoon joku saako lapseni kummin mitätöityä, perusteluja riittää?
Kummiutta ei voi nykyisten säädösten mukaan kumota, mutta uusia kummeja voidaan kasteen jälkeenkin nimetä erityisistä syistä. Niitä ovat mm. kummin kuolema, kummin eroaminen kirkosta, adoptio, kummeista ei ole tietoa esim. ulkomailla tapahtuneen kasteen vuoksi, kummin ja kummilapsen yhteys on tosiasiallisesti katkennut jne. Hyvä olisi, että kummiksi lisättävä olisi ollut läsnä lapsen kastetoimituksessa. Korkeintaan kaksi kummia voidaan lisätä kasteen jälkeen. Päätöksen kummin lisäämisestä tekee seurakunnan kirkkoherra.
Kun eroan kirkosta, lähteekö kummilapseni vanhemmille tieto erostani? Pitääkö heidän tällöin hankkia viralliseksi kummiksi joku toinen henkilö?
Jatkaisin kyllä lapsen "kummina" kuten tähänkin asti.