MIKS EROTETAAN SEURAKUNNASTA?

Miten erotettuun tulee suhtautua?

Peeno kirjoitti:

Miten erotettuun tulee suhtautua?

Kaikki yhteydenpito on katkaistava tai rajoitettava mahdollisimman vähiin, olipa kyse erotetusta tai itse eronneesta, kaverista tai perheenjäsenistä.

Peeno kirjoitti:

Miten erotettuun tulee suhtautua?

"Kun Paavali kirjoitti Korinttoon erottamista koskevan apostolisen ohjeensa, niin hänellä oli aikaisempi henkeytetty tieto, johon hän voi perustaa ohjeensa. Kristus Jeesus itse oli antanut tämän tiedon.

Matt. 18:15–17 kertoo hänen ohjeensa yksilöitä vastaan tehtyjen (ei ilmeisestikään vähäisten rikkomusten, vaan todella vakavien) syntien käsittelemisestä. Hän mainitsi erottamisen mahdolliseksi, kun syntiä tekevä ei ilmaise lainkaan katumusta. Kuvailtuaan edistyviä yrityksiä, joita tehdään tällaisen 'voittamiseksi', niin että hänet saataisiin tunnustamaan vääryytensä ja katumaan sitä, Jeesus sanoi: "Jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani."


Kristillistä seurakuntaa ei tähän aikaan (vuonna 32) ollut muodostettu, joten Jeesuksen mainitseman "seurakunnan" täytyi tarkoittaa silloista juutalaista järjestelyä vanhimmistoineen, joihin kuuluivat ne, jotka palvelivat tuomareina ja edustivat tässä ominaisuudessa seurakuntaa paikallisesti. (Esra 10:14; Luuk. 7:3) Jeesuksen ohjeet olivat siitä huolimatta opastava periaate, joka oli auttava tulevaa kristillistä seurakuntaa.




Meitä kiinnostaa erityisesti sen tietäminen, mitä katumattoman syntisen pitäminen "pakanana ja publikaanina" merkitsee.
Saadaksemme sen selville meidän on tarkasteltava, miten juutalainen seurakunta oikein suhtautui sellaisiin. Tämä auttaa meitä paremmin ymmärtämään apostolin ohjeita, jotka 1. Kor. 5:11–13 esittää sen suhteen, miten kristittyjen tulee suhtautua kristillisen seurakunnan erottamiin henkilöihin.

Tarkastellessamme juutalaisten asennetta pakanoihin me emme voi ottaa oppaaksemme yksistään rabbiinien kirjoituksia, jotka laadittiin Jeesuksen maan päällä oloajan jälkeen. Eräät näistä kirjoituksista ilmaisevat äärimmäistä asennetta, todellista vihaa ja halveksuntaa "pakanoita", kansoihin kuuluvia ihmisiä, kohtaan. Jotkut rabbiinien kirjoitukset olivat sitä mieltä, ettei juutalaisen pitänyt mennä pelastamaan pakanaa, vaikka hän oli kuoleman vaarassa. (Maimonides, Rozeach, IV, 12; McClintockin ja Strongin tietosanakirja, III osa, s. 789) Me voimme sen sijaan saada luotettavaa tietoa Jumalan henkeyttämästä Raamatusta oppaaksemme, jotta saisimme selville ensimmäisen vuosisadan juutalaisten asenteen.


Kun apostoli Pietari oli lähetetty pakana Korneliuksen kotiin Kesareaan, hän sanoi sinne kokoontuneille: "Te tiedätte, että on luvatonta juutalaisen miehen seurustella vierasheimoisen kanssa tai mennä hänen tykönsä; mutta minulle Jumala on osoittanut, etten saa sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi enkä saastaiseksi." (Apt. 10:27, 28) Kun Pietari meni myöhemmin Jerusalemiin, niin ympärileikkauksen kannattajat sikäläisessä kristillisessä seurakunnassa väittelivät hänen kanssaan "sanoen: 'Sinä olet käynyt ympärileikkaamattomien miesten luona ja syönyt heidän kanssansa'." (Apt. 11:2, 3)


Juutalaisten perusasenne oli siis se, ettei heidän pitänyt veljeillä pakanoiden kanssa, vaan pitää heitä hengellisesti saastaisina. He olivat sellaisia, koska olivat "vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille", joten heillä ei siis ollut todellista asemaa Jehova Jumalan edessä eli hyväksyttyä suhdetta hänen kanssaan. (Ef. 2:11, 12) Veljeily heidän kanssaan, heidän koteihinsa meneminen ja heidän kanssaan syöminen olisi aiheuttanut hengellisen saastumisen juutalaisille. – Vrt. Joh. 18:28; Gal. 2:11–14.

Jeesus Kristus piti kiinni tästä perussäännöstä eikä veljeillyt kansoihin kuuluvien ihmisten kanssa. Ja hän opetti opetuslapsilleen heidän saarnaamistoiminnastaan: "Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö." (Matt. 10:5, 6) Jeesus ei kuitenkaan kaikesta tästä huolimatta osoittanut hyväksyvänsä rabbiinien kirjoituksissa olevaa äärimmäistä katsantokantaa, jonka mukaan kaikki pakanat olivat vihollisia, joita oli kohdeltava todella halveksien, eikä hän mukautunut niihin eikä sallinut sellaisten asenteiden hallita menettelyään samarialaisiakaan kohtaan. (Joh. 4:4–40) Kaukana tästä – Jeesus lainasi Isänsä profeetallista Sanaa osoittaakseen, että kansoihin kuuluvat ihmiset, hyväksyisivät Messiaan, että temppelin piti olla kaikkien kansojen rukoushuone ja että Messias oli osoittautuva valoksi kansoille. (Matt. 12:18, 21; Mark. 11:17; vrt. Luuk. 2:27–32; Apt. 13:47.) Kun eräs ei-juutalainen sotaväen upseeri, joka oli osoittanut suurta huomaavaisuutta juutalaisille, pyysi Jeesusta parantamaan sairaan orjan, niin Jeesus paransi. (Luuk. 7:2–10)


Vaikka Jeesus ei siis koskaan tehnyt vastoin sitä Mooseksen lakia, joka kielsi veljeilemästä Jumalan seurakuntaan kuulumattomien (pakanoiden) kanssa, niin hän ei tullut tasapainottomaksi, äärimmäisyyksiin meneväksi eikä joustamattoman ankaraksi, niin että olisi omaksunut vihamielisen asenteen heihin. Hän näki viisaasti Jumalan ohjeisiin sisältyvät periaatteet ja antoi niiden ohjata itseään.


Sama piti paikkansa publikaaneista eli veronkokoojista, jotka eivät olleet tavallisesti pakanoita vaan juutalaisia. Koska publikaanit olivat kovin usein epärehellisiä, niin heidän juutalaistoverinsa pitivät yleisesti heitä huonomaineisina, tunnettujen syntisten ja porttojen luokkaan kuuluvina. (Matt. 9:10, 11; 21:31, 32) Vaikkei Jeesus suvainnutkaan heidän vääriä menetelmiään, niin hän ei pidättynyt auttamasta heitä, kun he ilmaisivat taipumusta vanhurskauteen, kuten sellaiset publikaanit kuin Matteus Leevi ja Sakkeus. Koska Jeesus auttoi sellaisia edistymään hengellisesti, niin häntä syytettiin väärin "publikaanien ja syntisten ystäväksi". Mutta ystävyydellä ja Jeesuksen yrityksillä parantaa hengellisesti sairaita ja ohjata heitä katumukseen ja vanhurskauden polulle oli kuitenkin ero. – Matt. 11:19; Luuk. 5:27–36; 19:2–10." (lähde: w 15.10.74)

näin tää menee kirjoitti:

"Kun Paavali kirjoitti Korinttoon erottamista koskevan apostolisen ohjeensa, niin hänellä oli aikaisempi henkeytetty tieto, johon hän voi perustaa ohjeensa. Kristus Jeesus itse oli antanut tämän tiedon.

Matt. 18:15–17 kertoo hänen ohjeensa yksilöitä vastaan tehtyjen (ei ilmeisestikään vähäisten rikkomusten, vaan todella vakavien) syntien käsittelemisestä. Hän mainitsi erottamisen mahdolliseksi, kun syntiä tekevä ei ilmaise lainkaan katumusta. Kuvailtuaan edistyviä yrityksiä, joita tehdään tällaisen 'voittamiseksi', niin että hänet saataisiin tunnustamaan vääryytensä ja katumaan sitä, Jeesus sanoi: "Jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani."


Kristillistä seurakuntaa ei tähän aikaan (vuonna 32) ollut muodostettu, joten Jeesuksen mainitseman "seurakunnan" täytyi tarkoittaa silloista juutalaista järjestelyä vanhimmistoineen, joihin kuuluivat ne, jotka palvelivat tuomareina ja edustivat tässä ominaisuudessa seurakuntaa paikallisesti. (Esra 10:14; Luuk. 7:3) Jeesuksen ohjeet olivat siitä huolimatta opastava periaate, joka oli auttava tulevaa kristillistä seurakuntaa.




Meitä kiinnostaa erityisesti sen tietäminen, mitä katumattoman syntisen pitäminen "pakanana ja publikaanina" merkitsee.
Saadaksemme sen selville meidän on tarkasteltava, miten juutalainen seurakunta oikein suhtautui sellaisiin. Tämä auttaa meitä paremmin ymmärtämään apostolin ohjeita, jotka 1. Kor. 5:11–13 esittää sen suhteen, miten kristittyjen tulee suhtautua kristillisen seurakunnan erottamiin henkilöihin.

Tarkastellessamme juutalaisten asennetta pakanoihin me emme voi ottaa oppaaksemme yksistään rabbiinien kirjoituksia, jotka laadittiin Jeesuksen maan päällä oloajan jälkeen. Eräät näistä kirjoituksista ilmaisevat äärimmäistä asennetta, todellista vihaa ja halveksuntaa "pakanoita", kansoihin kuuluvia ihmisiä, kohtaan. Jotkut rabbiinien kirjoitukset olivat sitä mieltä, ettei juutalaisen pitänyt mennä pelastamaan pakanaa, vaikka hän oli kuoleman vaarassa. (Maimonides, Rozeach, IV, 12; McClintockin ja Strongin tietosanakirja, III osa, s. 789) Me voimme sen sijaan saada luotettavaa tietoa Jumalan henkeyttämästä Raamatusta oppaaksemme, jotta saisimme selville ensimmäisen vuosisadan juutalaisten asenteen.


Kun apostoli Pietari oli lähetetty pakana Korneliuksen kotiin Kesareaan, hän sanoi sinne kokoontuneille: "Te tiedätte, että on luvatonta juutalaisen miehen seurustella vierasheimoisen kanssa tai mennä hänen tykönsä; mutta minulle Jumala on osoittanut, etten saa sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi enkä saastaiseksi." (Apt. 10:27, 28) Kun Pietari meni myöhemmin Jerusalemiin, niin ympärileikkauksen kannattajat sikäläisessä kristillisessä seurakunnassa väittelivät hänen kanssaan "sanoen: 'Sinä olet käynyt ympärileikkaamattomien miesten luona ja syönyt heidän kanssansa'." (Apt. 11:2, 3)


Juutalaisten perusasenne oli siis se, ettei heidän pitänyt veljeillä pakanoiden kanssa, vaan pitää heitä hengellisesti saastaisina. He olivat sellaisia, koska olivat "vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille", joten heillä ei siis ollut todellista asemaa Jehova Jumalan edessä eli hyväksyttyä suhdetta hänen kanssaan. (Ef. 2:11, 12) Veljeily heidän kanssaan, heidän koteihinsa meneminen ja heidän kanssaan syöminen olisi aiheuttanut hengellisen saastumisen juutalaisille. – Vrt. Joh. 18:28; Gal. 2:11–14.

Jeesus Kristus piti kiinni tästä perussäännöstä eikä veljeillyt kansoihin kuuluvien ihmisten kanssa. Ja hän opetti opetuslapsilleen heidän saarnaamistoiminnastaan: "Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö." (Matt. 10:5, 6) Jeesus ei kuitenkaan kaikesta tästä huolimatta osoittanut hyväksyvänsä rabbiinien kirjoituksissa olevaa äärimmäistä katsantokantaa, jonka mukaan kaikki pakanat olivat vihollisia, joita oli kohdeltava todella halveksien, eikä hän mukautunut niihin eikä sallinut sellaisten asenteiden hallita menettelyään samarialaisiakaan kohtaan. (Joh. 4:4–40) Kaukana tästä – Jeesus lainasi Isänsä profeetallista Sanaa osoittaakseen, että kansoihin kuuluvat ihmiset, hyväksyisivät Messiaan, että temppelin piti olla kaikkien kansojen rukoushuone ja että Messias oli osoittautuva valoksi kansoille. (Matt. 12:18, 21; Mark. 11:17; vrt. Luuk. 2:27–32; Apt. 13:47.) Kun eräs ei-juutalainen sotaväen upseeri, joka oli osoittanut suurta huomaavaisuutta juutalaisille, pyysi Jeesusta parantamaan sairaan orjan, niin Jeesus paransi. (Luuk. 7:2–10)


Vaikka Jeesus ei siis koskaan tehnyt vastoin sitä Mooseksen lakia, joka kielsi veljeilemästä Jumalan seurakuntaan kuulumattomien (pakanoiden) kanssa, niin hän ei tullut tasapainottomaksi, äärimmäisyyksiin meneväksi eikä joustamattoman ankaraksi, niin että olisi omaksunut vihamielisen asenteen heihin. Hän näki viisaasti Jumalan ohjeisiin sisältyvät periaatteet ja antoi niiden ohjata itseään.


Sama piti paikkansa publikaaneista eli veronkokoojista, jotka eivät olleet tavallisesti pakanoita vaan juutalaisia. Koska publikaanit olivat kovin usein epärehellisiä, niin heidän juutalaistoverinsa pitivät yleisesti heitä huonomaineisina, tunnettujen syntisten ja porttojen luokkaan kuuluvina. (Matt. 9:10, 11; 21:31, 32) Vaikkei Jeesus suvainnutkaan heidän vääriä menetelmiään, niin hän ei pidättynyt auttamasta heitä, kun he ilmaisivat taipumusta vanhurskauteen, kuten sellaiset publikaanit kuin Matteus Leevi ja Sakkeus. Koska Jeesus auttoi sellaisia edistymään hengellisesti, niin häntä syytettiin väärin "publikaanien ja syntisten ystäväksi". Mutta ystävyydellä ja Jeesuksen yrityksillä parantaa hengellisesti sairaita ja ohjata heitä katumukseen ja vanhurskauden polulle oli kuitenkin ero. – Matt. 11:19; Luuk. 5:27–36; 19:2–10." (lähde: w 15.10.74)

Lue lisää

Poltetaanko seurakunnan taholta sillat? Onko erottaminen miten lopullista, onko mahdollisuuksia takaisinpääsemiselle ja millä ehdoilla?

näin tää menee kirjoitti:

"Kun Paavali kirjoitti Korinttoon erottamista koskevan apostolisen ohjeensa, niin hänellä oli aikaisempi henkeytetty tieto, johon hän voi perustaa ohjeensa. Kristus Jeesus itse oli antanut tämän tiedon.

Matt. 18:15–17 kertoo hänen ohjeensa yksilöitä vastaan tehtyjen (ei ilmeisestikään vähäisten rikkomusten, vaan todella vakavien) syntien käsittelemisestä. Hän mainitsi erottamisen mahdolliseksi, kun syntiä tekevä ei ilmaise lainkaan katumusta. Kuvailtuaan edistyviä yrityksiä, joita tehdään tällaisen 'voittamiseksi', niin että hänet saataisiin tunnustamaan vääryytensä ja katumaan sitä, Jeesus sanoi: "Jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani."


Kristillistä seurakuntaa ei tähän aikaan (vuonna 32) ollut muodostettu, joten Jeesuksen mainitseman "seurakunnan" täytyi tarkoittaa silloista juutalaista järjestelyä vanhimmistoineen, joihin kuuluivat ne, jotka palvelivat tuomareina ja edustivat tässä ominaisuudessa seurakuntaa paikallisesti. (Esra 10:14; Luuk. 7:3) Jeesuksen ohjeet olivat siitä huolimatta opastava periaate, joka oli auttava tulevaa kristillistä seurakuntaa.




Meitä kiinnostaa erityisesti sen tietäminen, mitä katumattoman syntisen pitäminen "pakanana ja publikaanina" merkitsee.
Saadaksemme sen selville meidän on tarkasteltava, miten juutalainen seurakunta oikein suhtautui sellaisiin. Tämä auttaa meitä paremmin ymmärtämään apostolin ohjeita, jotka 1. Kor. 5:11–13 esittää sen suhteen, miten kristittyjen tulee suhtautua kristillisen seurakunnan erottamiin henkilöihin.

Tarkastellessamme juutalaisten asennetta pakanoihin me emme voi ottaa oppaaksemme yksistään rabbiinien kirjoituksia, jotka laadittiin Jeesuksen maan päällä oloajan jälkeen. Eräät näistä kirjoituksista ilmaisevat äärimmäistä asennetta, todellista vihaa ja halveksuntaa "pakanoita", kansoihin kuuluvia ihmisiä, kohtaan. Jotkut rabbiinien kirjoitukset olivat sitä mieltä, ettei juutalaisen pitänyt mennä pelastamaan pakanaa, vaikka hän oli kuoleman vaarassa. (Maimonides, Rozeach, IV, 12; McClintockin ja Strongin tietosanakirja, III osa, s. 789) Me voimme sen sijaan saada luotettavaa tietoa Jumalan henkeyttämästä Raamatusta oppaaksemme, jotta saisimme selville ensimmäisen vuosisadan juutalaisten asenteen.


Kun apostoli Pietari oli lähetetty pakana Korneliuksen kotiin Kesareaan, hän sanoi sinne kokoontuneille: "Te tiedätte, että on luvatonta juutalaisen miehen seurustella vierasheimoisen kanssa tai mennä hänen tykönsä; mutta minulle Jumala on osoittanut, etten saa sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi enkä saastaiseksi." (Apt. 10:27, 28) Kun Pietari meni myöhemmin Jerusalemiin, niin ympärileikkauksen kannattajat sikäläisessä kristillisessä seurakunnassa väittelivät hänen kanssaan "sanoen: 'Sinä olet käynyt ympärileikkaamattomien miesten luona ja syönyt heidän kanssansa'." (Apt. 11:2, 3)


Juutalaisten perusasenne oli siis se, ettei heidän pitänyt veljeillä pakanoiden kanssa, vaan pitää heitä hengellisesti saastaisina. He olivat sellaisia, koska olivat "vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille", joten heillä ei siis ollut todellista asemaa Jehova Jumalan edessä eli hyväksyttyä suhdetta hänen kanssaan. (Ef. 2:11, 12) Veljeily heidän kanssaan, heidän koteihinsa meneminen ja heidän kanssaan syöminen olisi aiheuttanut hengellisen saastumisen juutalaisille. – Vrt. Joh. 18:28; Gal. 2:11–14.

Jeesus Kristus piti kiinni tästä perussäännöstä eikä veljeillyt kansoihin kuuluvien ihmisten kanssa. Ja hän opetti opetuslapsilleen heidän saarnaamistoiminnastaan: "Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö." (Matt. 10:5, 6) Jeesus ei kuitenkaan kaikesta tästä huolimatta osoittanut hyväksyvänsä rabbiinien kirjoituksissa olevaa äärimmäistä katsantokantaa, jonka mukaan kaikki pakanat olivat vihollisia, joita oli kohdeltava todella halveksien, eikä hän mukautunut niihin eikä sallinut sellaisten asenteiden hallita menettelyään samarialaisiakaan kohtaan. (Joh. 4:4–40) Kaukana tästä – Jeesus lainasi Isänsä profeetallista Sanaa osoittaakseen, että kansoihin kuuluvat ihmiset, hyväksyisivät Messiaan, että temppelin piti olla kaikkien kansojen rukoushuone ja että Messias oli osoittautuva valoksi kansoille. (Matt. 12:18, 21; Mark. 11:17; vrt. Luuk. 2:27–32; Apt. 13:47.) Kun eräs ei-juutalainen sotaväen upseeri, joka oli osoittanut suurta huomaavaisuutta juutalaisille, pyysi Jeesusta parantamaan sairaan orjan, niin Jeesus paransi. (Luuk. 7:2–10)


Vaikka Jeesus ei siis koskaan tehnyt vastoin sitä Mooseksen lakia, joka kielsi veljeilemästä Jumalan seurakuntaan kuulumattomien (pakanoiden) kanssa, niin hän ei tullut tasapainottomaksi, äärimmäisyyksiin meneväksi eikä joustamattoman ankaraksi, niin että olisi omaksunut vihamielisen asenteen heihin. Hän näki viisaasti Jumalan ohjeisiin sisältyvät periaatteet ja antoi niiden ohjata itseään.


Sama piti paikkansa publikaaneista eli veronkokoojista, jotka eivät olleet tavallisesti pakanoita vaan juutalaisia. Koska publikaanit olivat kovin usein epärehellisiä, niin heidän juutalaistoverinsa pitivät yleisesti heitä huonomaineisina, tunnettujen syntisten ja porttojen luokkaan kuuluvina. (Matt. 9:10, 11; 21:31, 32) Vaikkei Jeesus suvainnutkaan heidän vääriä menetelmiään, niin hän ei pidättynyt auttamasta heitä, kun he ilmaisivat taipumusta vanhurskauteen, kuten sellaiset publikaanit kuin Matteus Leevi ja Sakkeus. Koska Jeesus auttoi sellaisia edistymään hengellisesti, niin häntä syytettiin väärin "publikaanien ja syntisten ystäväksi". Mutta ystävyydellä ja Jeesuksen yrityksillä parantaa hengellisesti sairaita ja ohjata heitä katumukseen ja vanhurskauden polulle oli kuitenkin ero. – Matt. 11:19; Luuk. 5:27–36; 19:2–10." (lähde: w 15.10.74)

Lue lisää

Mikä tavoite erottamiselle on asetettu? Siis miksi on tarpeen erottaa?

Peeno kirjoitti:

Mikä tavoite erottamiselle on asetettu? Siis miksi on tarpeen erottaa?

Seurakunta puhtaana Jumalan kunniaksi!

1.Kor. 5:11–13 KR-33/38:
"11. Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa.
12. Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella?
13. Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."

Matt. 18:15–17 KR-33/38:
"15. Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.
16. Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla'.
17. Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani."




Suoja; säilyttää Jumalan suosion!

1.Kor. 5:5 KR-33/38:
"5. Herran Jeesuksen nimessä hyljättävä saatanan haltuun lihan turmioksi, että hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä."

2.Kor. 7:11 KR-33/38:
"11. Sillä katsokaa, kuinka suurta intoa juuri tuo Jumalan mielen mukainen murehtimisenne on saanut teissä aikaan, mitä puolustautumista, mitä paheksumista, mitä pelkoa, ikävöimistä, kiivautta, mitä kurittamista! Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne puhtaat tässä asiassa."




Muut karttavat väärää menettelyä

1.Tim. 5:20 KR-33/38:
"20. Syntiä tekeviä nuhtele kaikkien kuullen, että muutkin pelkäisivät."

San. 3:7 KR-33/38:
"7. Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Herraa ja karta pahaa."

Hepr. 12:15 KR-33/38:
"15. ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi,"


SEURAKUNTA PUHTAANA JUMALAN KUNNIAKSI:

"11 Mutta nyt kirjoitan teille: lakatkaa olemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun seurassa, joka on haureellinen tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai herjaaja tai juoppo tai kiristäjä, älkääkä edes syökö sellaisen kanssa. 12 Sillä mitä tekemistä minulla on ulkopuolella olevien tuomitsemisen kanssa? Ettekö te tuomitse sisäpuolella olevia, 13 kun taas Jumala tuomitsee ulkopuolella olevat? "Poistakaa paha ihminen keskuudestanne."" - 1.Korinttilaisille 5:11-13 UM

"15 Mutta jos veljesi tekee synnin, mene ja paljasta hänen virheensä kahden kesken. Jos hän kuuntelee sinua, olet voittanut veljesi. 16 Mutta jos hän ei kuuntele, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, jotta jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan suulla. 17 Jos hän ei kuuntele heitä, puhu seurakunnalle. Jos hän ei kuuntele seurakuntaakaan, olkoon hän sinulle niin kuin kansakuntien ihminen ja kuin veronkantaja." -Matteus 18:15-17 UM



SUOJA; SÄILYTTÄÄ JUMALAN SUOSION:

"5 luovutatte sellaisen miehen Saatanalle lihan tuhoksi, jotta henki pelastuisi Herran päivänä." - 1.Korinttilaisille 5:5 UM

"11 Sillä katso, mitä suurta hartautta juuri tämä, että tulitte murheellisiksi jumalisella tavalla, on saanut teissä aikaan, niin, puhdistautumista, niin, närkästystä, niin, pelkoa, niin, kaipausta, niin, palavaa intoa, niin, vääryyden oikaisua! Olette joka suhteessa osoittautuneet tässä asiassa siveellisesti puhtaiksi." - 2.Korinttilaisille 7:11 UM



MUUT KARTTAVAT VÄÄRÄÄ MENETTELYÄ:

"20 Syntiä harjoittavia ojenna kaikkien katselijoiden edessä, jotta muutkin pelkäisivät." - 1.Timoteukselle 5:20

"7 Älä tule viisaaksi omissa silmissäsi. Pelkää Jehovaa ja käänny pois pahasta." - Sananlaskujen 3:7

"15 ja valvokaa huolellisesti, ettei keneltäkään riistettäisi Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä; ettei mikään myrkyllinen juuri versoisi ja aiheuttaisi levottomuutta ja etteivät monet saastuisi siitä;" - Heprealaisille 12:15


lähde: 7. Erottaminen (td 1979)

Peeno kirjoitti:

Mikä tavoite erottamiselle on asetettu? Siis miksi on tarpeen erottaa?

Väärintekijät halutaan eroittaa seurakunnasta jotta seurakunta säilyisi puhtaana ja yksimielisenä. Jos haluaa olla JT täytyy elää raamatun periaatteiden mukaan, siten kun JT hallintoelin ne tulkitsee.

Erotetut tai itse eronneet voivat päästä takaisin. Tähän tarvitaan kuitenkin katumusharjoituksia. Seurakunnan vanhimmat määräävät kuinka pitkään kyseisen henkilön on kaduttava. Katumus tarkoittaa sitä että käy kokouksissa säännöllisesti, eikä kukaan saa silloin tervehtiä tai puhua katuvan kanssa. Kun katumusta on suoritettu riittävästi, otetaan henkilö takaisin seurakuntaan ilmoittamalla siitä kokouksissa. Katuva ei saa myöskään vastata kokouksissa eikä häneltä oteta vastaan kenttäpalvelus eli ovityö, raportteja.
Katumusaika on vähintään muutama kuukausi, tosi pitkiäkin katumusaikoja saatetaan määrätä suoritettavaksi.

Jehovan todistajista ei ole helppoa lähtä eikä helppoa tulla takaisin, koska kuvioihin kuuluu sosiaalisilla suhteilla kiristäminen.

Peeno kirjoitti:

Poltetaanko seurakunnan taholta sillat? Onko erottaminen miten lopullista, onko mahdollisuuksia takaisinpääsemiselle ja millä ehdoilla?

KATUMUS VÄLTTÄMÄTÖN, JOTTA JUMALA ANTAISI ANTEEKSI



- Tosi katumus lähtee murtuneesta sydämestä:

2.Samuelin kirja 24:10 UM
"10 Ja Daavidin sydän alkoi soimata häntä sen jälkeen kun hän siten oli laskenut kansan. Sen vuoksi Daavid sanoi Jehovalle: "Olen tehnyt paljon syntiä siinä mitä olen tehnyt. Ja nyt, Jehova, annathan palvelijasi erheen mennä ohitse, sillä olen menetellyt hyvin tyhmästi." "

2.Kuninkaiden kirja 22:19 UM
"19 koska sydämesi oli pehmeä, niin että nöyrryit Jehovan takia kuullessasi, mitä olen puhunut tätä paikkaa ja sen asukkaita vastaan, että se tulee hämmästelyn kohteeksi ja kiroukseksi, ja repäisit sitten vaatteesi ja aloit itkeä edessäni, niin minäkin olen kuullut”, lausuu Jehova."



- Ei vain pahoittelua, vaan pahan vihaamista:

Sananlaskut 8:13 UM
"13 Jehovan pelko merkitsee pahan vihaamista. Itsensä korottamista ja ylpeyttä ja pahaa tietä ja turmeltunutta suuta olen vihannut."

Psalmit 97:10 UM
"10 Oi te, jotka rakastatte Jehovaa, vihatkaa pahaa. Hän varjelee uskollistensa sielut, hän vapauttaa heidät jumalattomien kädestä."



- Oltava todisteita katumuksesta:

Matteus 3:8 UM
"8 Tuottakaa siis katumukseen sopivaa hedelmää,"

Luukas 3:8 UM
"8 Tuottakaa sen tähden katumukseen sopivia hedelmiä. Älkääkä ruvetko sanomaan itseksenne: 'Meillä on isänä Abraham.' Sillä minä sanon teille, että Jumalalla on voima herättää näistä kivistä lapsia Abrahamille.

Apostolien teot 26:20 UM
"20 vaan lähdin viemään sekä Damaskoksessa oleville ensiksi että Jerusalemissa oleville ja kaikkialle Juudean maahan ja kansakunnille sanomaa siitä, että heidän tulisi katua ja kääntyä Jumalan puoleen tekemällä katumukseen sopivia tekoja."



- Katuvalle väärintekijälle osoitetaan armoa:

2.Korinttilaisille 2:7 UM
"7  niin että teidän päinvastoin tulisi nyt huomaavaisesti antaa anteeksi ja lohduttaa häntä, jottei sellaisen miehen liiallinen murhe vain nielaisisi häntä."

2.Korinttilaisille 7:10 UM
"10 Sillä jumalinen murhe saa aikaan katumuksen pelastukseksi, jossa ei ole pahoittelemista, mutta maailman murhe tuottaa kuoleman."




lähde: Erottaminen (td79)

näin tää menee kirjoitti:

KATUMUS VÄLTTÄMÄTÖN, JOTTA JUMALA ANTAISI ANTEEKSI



- Tosi katumus lähtee murtuneesta sydämestä:

2.Samuelin kirja 24:10 UM
"10 Ja Daavidin sydän alkoi soimata häntä sen jälkeen kun hän siten oli laskenut kansan. Sen vuoksi Daavid sanoi Jehovalle: "Olen tehnyt paljon syntiä siinä mitä olen tehnyt. Ja nyt, Jehova, annathan palvelijasi erheen mennä ohitse, sillä olen menetellyt hyvin tyhmästi." "

2.Kuninkaiden kirja 22:19 UM
"19 koska sydämesi oli pehmeä, niin että nöyrryit Jehovan takia kuullessasi, mitä olen puhunut tätä paikkaa ja sen asukkaita vastaan, että se tulee hämmästelyn kohteeksi ja kiroukseksi, ja repäisit sitten vaatteesi ja aloit itkeä edessäni, niin minäkin olen kuullut”, lausuu Jehova."



- Ei vain pahoittelua, vaan pahan vihaamista:

Sananlaskut 8:13 UM
"13 Jehovan pelko merkitsee pahan vihaamista. Itsensä korottamista ja ylpeyttä ja pahaa tietä ja turmeltunutta suuta olen vihannut."

Psalmit 97:10 UM
"10 Oi te, jotka rakastatte Jehovaa, vihatkaa pahaa. Hän varjelee uskollistensa sielut, hän vapauttaa heidät jumalattomien kädestä."



- Oltava todisteita katumuksesta:

Matteus 3:8 UM
"8 Tuottakaa siis katumukseen sopivaa hedelmää,"

Luukas 3:8 UM
"8 Tuottakaa sen tähden katumukseen sopivia hedelmiä. Älkääkä ruvetko sanomaan itseksenne: 'Meillä on isänä Abraham.' Sillä minä sanon teille, että Jumalalla on voima herättää näistä kivistä lapsia Abrahamille.

Apostolien teot 26:20 UM
"20 vaan lähdin viemään sekä Damaskoksessa oleville ensiksi että Jerusalemissa oleville ja kaikkialle Juudean maahan ja kansakunnille sanomaa siitä, että heidän tulisi katua ja kääntyä Jumalan puoleen tekemällä katumukseen sopivia tekoja."



- Katuvalle väärintekijälle osoitetaan armoa:

2.Korinttilaisille 2:7 UM
"7  niin että teidän päinvastoin tulisi nyt huomaavaisesti antaa anteeksi ja lohduttaa häntä, jottei sellaisen miehen liiallinen murhe vain nielaisisi häntä."

2.Korinttilaisille 7:10 UM
"10 Sillä jumalinen murhe saa aikaan katumuksen pelastukseksi, jossa ei ole pahoittelemista, mutta maailman murhe tuottaa kuoleman."




lähde: Erottaminen (td79)

Lue lisää

Seurakunnan vanhimmat pyrkivät aina toimimaan Raamatun ohjeiden mukaan, sillä he tekevät tuota palvelustehtäväänsä vastuullisina Jehovan edessä.


"1 Sen tähden annan keskuudessanne oleville vanhimmille tämän kehotuksen, sillä minäkin olen vanhin kuten he ja Kristuksen kärsimysten todistaja, vieläpä siitä kirkkaudestakin osallinen, joka on tuleva ilmi: 2 Paimentakaa huolenpidossanne olevaa Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan halukkaasti, eikä epärehellisen voiton rakkaudesta, vaan alttiisti, 3 eikä herroina halliten niitä, jotka ovat Jumalan perintö, vaan tulemalla laumalle esimerkeiksi." - 1.Pietarin kirje 5:1-3 UM


"17 Olkaa tottelevaisia niille, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, ja olkaa alistuvaisia, sillä he valvovat teidän sielujanne sellaisina, jotka tulevat tekemään tilin, jotta he voisivat tehdä sitä iloiten eikä huokaillen, sillä tämä olisi teille vahingollista." Heprealaisille 13:17 UM

"28 Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan, jonka keskuuteen pyhä henki on nimittänyt teidät valvojiksi, paimentamaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän osti omansa verellä." - Apostolien teot 20:28 UM

"13 Eikä ole yhtään luotua, joka ei ole ilmeinen hänen katseelleen, vaan kaikki on alastonta ja täysin paljastettua hänen silmilleen, jolle
meidän on tehtävä tili" Heprealaisille 4:13 UM

Se on kurittoman ojennusta.