Sinä päivänä tapahtuu maailman viimeinen murhenäytelmä. Se tapahtuu viimeisen ylösnousemuksen jälkeen.
"Autuaita ja pyhiä ovat ne, jotka pääsevät osallisiksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta! Heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he ovat Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta." (Ilm. 20:5) [Ilm. 2:11 | Jes. 61:6; Room. 5:17; 1. Piet. 2:5; Ilm. 1:6, 5:109
Tästä ylösnousemuksesta löytyvät kaikkien aikojen Jeesukseen uskovat.
"Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. [1. Kor. 15:26,54; Ilm. 2:11]
Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen. [Ps. 69:29; Dan. 12:1; Matt. 25:41; Ilm. 19:20]
Ilm. 20:13.15
Heidän kohdallaan, jotka ovat hylänneet Jeesuksen, tapahtuu tuo viimeinen murhenäytelmä. He havahtuvat lyhyeksi hetkeksi vain todetakseen, ettei heillä ole sijaa taivaassa, he ovat kadotetut, he näkevät Jumalan rakkauden ja kirkkauden, ja tajuavat, että he eivät koskaan saa nauttia elämästä hänen luonaan taivaassa. He menettävät ikuisuuden. Millainen tuska, ei ihme, että Raamattu puhuu itkusta ja hampaiden kiristelystä. Emme osaa kuvitellakaan tuota menetyksen tunnetta.
Mutta toisille tuo päivä tuo ilon ja riemun. Jumala luo uuden maan.
"Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. [Jes. 65:17, 66:22; 2. Piet. 3:13] Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla- asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. [Jes. 52:1; Gal. 4:26; Hepr. 12:22; Ilm. 3:12 | 2. Kor. 11:2; Ilm. 19:7] Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, [3. Moos. 26:11,12; Hes. 37:27; Sak. 2:14; Joh. 1:14; Ilm. 7:15] ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." [Jes. 25:8; Ilm. 7:17] Valtaistuimella istuva lausui: "Uudeksi minä teen kaiken." Hän sanoi: "Kirjoita nämä sanat muistiin. Ne ovat luotettavat ja todet." [Jes. 43:19 | Ilm. 19:9]
Tuossa Johannes kuvaa sitä hetkeä, kun lunastetut saavat palata uuden Jerusalemin kanssa takaisin tänne maan päälle ihastelemaan Jumalan luomistekoja. Hän tulee asumaan meidän kanssamme,(jae 3) ja on meidän Jumalamme. Jokainen on aivan varmasti aivan haltioissaan tuona hetkenä.
Saatanalle ja hänen enkeleilleen ja myös niille ihmisille, jotka hän on eksyttänyt tämä ei ole hyvä uutinen. Se tietää sitä, että heillä ei todellakaan ole tulevaisuutta Jumalan uudessa maassa. He ovat kadotetut lopullisesti, ja he tuhoutuvat tuossa tulijärvessä, joka syntyy, kun "tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät"
"Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät." (Ilm. 20:9) ja "he tulevat maan lannaksi".
Tämän Jeremia, Jumalan profeetta näki:
"Ja Herran surmaamia on oleva sinä päivänä maan äärestä maan ääreen. Ei heille pidetä valittajaisia, ei heitä koota eikä haudata; he tulevat maan lannaksi." (Jer. 25:33)
"Autuaita ja pyhiä ovat ne, jotka pääsevät osallisiksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta! Heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he ovat Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta." (Ilm. 20:5) [Ilm. 2:11 | Jes. 61:6; Room. 5:17; 1. Piet. 2:5; Ilm. 1:6, 5:109
Tästä ylösnousemuksesta löytyvät kaikkien aikojen Jeesukseen uskovat.
"Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. [1. Kor. 15:26,54; Ilm. 2:11]
Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen. [Ps. 69:29; Dan. 12:1; Matt. 25:41; Ilm. 19:20]
Ilm. 20:13.15
Heidän kohdallaan, jotka ovat hylänneet Jeesuksen, tapahtuu tuo viimeinen murhenäytelmä. He havahtuvat lyhyeksi hetkeksi vain todetakseen, ettei heillä ole sijaa taivaassa, he ovat kadotetut, he näkevät Jumalan rakkauden ja kirkkauden, ja tajuavat, että he eivät koskaan saa nauttia elämästä hänen luonaan taivaassa. He menettävät ikuisuuden. Millainen tuska, ei ihme, että Raamattu puhuu itkusta ja hampaiden kiristelystä. Emme osaa kuvitellakaan tuota menetyksen tunnetta.
Mutta toisille tuo päivä tuo ilon ja riemun. Jumala luo uuden maan.
"Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. [Jes. 65:17, 66:22; 2. Piet. 3:13] Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla- asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. [Jes. 52:1; Gal. 4:26; Hepr. 12:22; Ilm. 3:12 | 2. Kor. 11:2; Ilm. 19:7] Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, [3. Moos. 26:11,12; Hes. 37:27; Sak. 2:14; Joh. 1:14; Ilm. 7:15] ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." [Jes. 25:8; Ilm. 7:17] Valtaistuimella istuva lausui: "Uudeksi minä teen kaiken." Hän sanoi: "Kirjoita nämä sanat muistiin. Ne ovat luotettavat ja todet." [Jes. 43:19 | Ilm. 19:9]
Tuossa Johannes kuvaa sitä hetkeä, kun lunastetut saavat palata uuden Jerusalemin kanssa takaisin tänne maan päälle ihastelemaan Jumalan luomistekoja. Hän tulee asumaan meidän kanssamme,(jae 3) ja on meidän Jumalamme. Jokainen on aivan varmasti aivan haltioissaan tuona hetkenä.
Saatanalle ja hänen enkeleilleen ja myös niille ihmisille, jotka hän on eksyttänyt tämä ei ole hyvä uutinen. Se tietää sitä, että heillä ei todellakaan ole tulevaisuutta Jumalan uudessa maassa. He ovat kadotetut lopullisesti, ja he tuhoutuvat tuossa tulijärvessä, joka syntyy, kun "tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät"
"Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät." (Ilm. 20:9) ja "he tulevat maan lannaksi".
Tämän Jeremia, Jumalan profeetta näki:
"Ja Herran surmaamia on oleva sinä päivänä maan äärestä maan ääreen. Ei heille pidetä valittajaisia, ei heitä koota eikä haudata; he tulevat maan lannaksi." (Jer. 25:33)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Näin Raamattu selittää sinun murheesi ja tuskasi:
7:11 Niin en minäkään hillitse suutani, minä puhun henkeni ahdistuksessa, minä valitan sieluni murheessa.
10:1 "Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,
14:22 Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."
5:24 Sitten hän juottakoon vaimolla sen katkeran kiroveden, ja menköön kirovesi häneen, tuskaksi hänelle.
6:29 ja jos silloin joku ihminen, kuka hyvänsä, tai koko sinun kansasi Israel, rukoilee ja anoo armoa, kun he kukin tuntevat vitsauksen ja tuskan, joka on kohdannut heitä, ja ojentavat kätensä tähän temppeliin päin,
38:15 Mitä nyt sanonkaan? Hän lupasi minulle ja täytti myös: minä vaellan hiljaisesti kaikki elämäni vuodet sieluni murheen tähden.
1:16 Älä pidä palvelijatartasi kelvottomana naisena, sillä tuskani ja suruni suuruuden tähden minä olen näin kauan puhunut."
6:29 ja jos silloin joku ihminen, kuka hyvänsä, tai koko sinun kansasi Israel, rukoilee ja anoo armoa, kun he kukin tuntevat vitsauksen ja tuskan, joka on kohdannut heitä, ja ojentavat kätensä tähän temppeliin päin,
3:26 Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
16:6 Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
39:3 Minä olin vaiti, olin ääneti, en puhunut siitä, mikä hyvä on; mutta minun tuskani yltyi.
2:23 Ovathan kaikki hänen päivänsä pelkkää tuskaa ja hänen työnsä surua, eikä yölläkään hänen sydämensä saa lepoa. Tämäkin on turhuutta.
4:19 Voi minun rintaani, voi minun rintaani! Minä vääntelehdin tuskasta. Voi sydämeni kammioita! Sydämeni väräjää minussa; en voi vaieta, sillä minä kuulen pasunan äänen, sotahuudon.
10:16 Ja katso, olento, ihmislasten muotoinen, kosketti minun huuliani; silloin minä avasin suuni ja puhuin ja sanoin edessäni seisovalle: "Herrani, nähdessäni näyn valtasi minut tuska, ja minulta meni kaikki voima.
22:44 Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan.
6:10 Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.
esiin jonkun asian aloitteessaan - niin tulee toinen joka alkaa kirjoitella aivan muusta.
Olisinhan minäkin voinut hakusanoilla etsiä nämä asiat. Nyt kuitenkin AJATTELIN, mitä nämä tunteet voivat olla sillä hetkellä, kun Jeesus saapuu. Koska se on yllättävä tapahtuma kaikesta huolimatta, meidän on jokaisen oltava valmiina tuon hetken varalle. Raamatusta löytyy yllin kyllin varoituksia, joten kenenkään ei ole pakko mennä harhaan. Kuten aina, joka rukoillen tutkii Jumalan sanaa, tulee löytämään totuuden myös tästä asiasta.
Päinvastoin minulla ei ole murhetta ja tuskaa. Olen iloinen ja onnellinen, koska tunnen Vapahtajani, luotan Hänen johtoonsa, teen työtä ja toimin Hänen johdossaan, jopa yritän tännekin kirjoittaa siitä rakkaudesta, jota Hän osoitti ihmiskuntaa kohtaan.
Hän ei tule enää seimen lapsena, vaan Kunnian Kuninkaana, joten Hänen tulolleen on valmistuttava jokaisen, ettei hän kohtaa meitä nukkumasta. Kun pasuuna soi, on myöhäistä miettiä. Silloin on joko iloinen tai murheellinen. Valintamme johtaa jompaan kumpaan mahdollisuuteen.
Ilo Herrassa on meidän väkevyytemme. Maran ata!