Tuli tässä tämmöinen kysymys mieleen.
Aloin muistelemaan yläasteen kuvaamataidon tunteja. Se oli aina se tietty tapa piirtää tai maalata mikä oli ikään kuin "oikein." Muistan, miten olin taiteillut jonkin kuvan ja opettaja kommentoi sen olevan sarjakuvamainen, hahmot eivät ilmeisesti näyttäneet tarpeeksi aidoilta, joka oli siis huono asia. Kun joku oli piirtänyt hirtetyn enkelin joutui hän kahdenkeskeiseen puhutteluun siitä. Opettajalla oli aina mielessä se tietty kuvaamistyyli tai tapa jota hän selvästi suosi enemmän.
Tiedän, että opettajillakin on luonnollisesti omat mieltymyksensä asioiden suhteen, mutta mielestäni esim. koulun kuvaamataidon tunneilla tulisi kannustaa kaikenlaisia tapoja ja tyylejä. Kohdataan totuus; kuvaamataito ei ole koululaitoksen tärkeimpiä aineita ja mielestäni sen ei tarvitse olla mitenkään vakavaa. Mielesäni kyseisessä aineessa tärkeämpää on taiteilun ilo ja pelkkä tekeminen.
Toinen muisto joka tuli mieleen on äidinkielen tunnilta. Olin 7. luokalla kirjoittanut aineen joka oli opettajan mielestä liian mielikuvituksellinen ja satumainen. Muistaakseni aihepaperissa oli valittavana monia aiheita, minä valitsin sen missä sai kirjoittaa tarinan. Siis TARINAN, en mielipidekirjoitusta. Siitä hyvästä jouduin kirjoittamaan uuden aineen, mielipidekirjoituksen.
Eräs tuttavani käy aikuislukiota ja hänen opettajansa totesi hänelle, että hänen äidinkielen aineensa oli liian luova.
Miteköhän pärjäisin nykyajan koulussa tänä päivänä kun en osaa enää kirjoittaa enkä sen pahemmin piirtääkään. :)
Miksi koululaitos tappaa luovuuden?
Aloin muistelemaan yläasteen kuvaamataidon tunteja. Se oli aina se tietty tapa piirtää tai maalata mikä oli ikään kuin "oikein." Muistan, miten olin taiteillut jonkin kuvan ja opettaja kommentoi sen olevan sarjakuvamainen, hahmot eivät ilmeisesti näyttäneet tarpeeksi aidoilta, joka oli siis huono asia. Kun joku oli piirtänyt hirtetyn enkelin joutui hän kahdenkeskeiseen puhutteluun siitä. Opettajalla oli aina mielessä se tietty kuvaamistyyli tai tapa jota hän selvästi suosi enemmän.
Tiedän, että opettajillakin on luonnollisesti omat mieltymyksensä asioiden suhteen, mutta mielestäni esim. koulun kuvaamataidon tunneilla tulisi kannustaa kaikenlaisia tapoja ja tyylejä. Kohdataan totuus; kuvaamataito ei ole koululaitoksen tärkeimpiä aineita ja mielestäni sen ei tarvitse olla mitenkään vakavaa. Mielesäni kyseisessä aineessa tärkeämpää on taiteilun ilo ja pelkkä tekeminen.
Toinen muisto joka tuli mieleen on äidinkielen tunnilta. Olin 7. luokalla kirjoittanut aineen joka oli opettajan mielestä liian mielikuvituksellinen ja satumainen. Muistaakseni aihepaperissa oli valittavana monia aiheita, minä valitsin sen missä sai kirjoittaa tarinan. Siis TARINAN, en mielipidekirjoitusta. Siitä hyvästä jouduin kirjoittamaan uuden aineen, mielipidekirjoituksen.
Eräs tuttavani käy aikuislukiota ja hänen opettajansa totesi hänelle, että hänen äidinkielen aineensa oli liian luova.
Miteköhän pärjäisin nykyajan koulussa tänä päivänä kun en osaa enää kirjoittaa enkä sen pahemmin piirtääkään. :)
Miksi koululaitos tappaa luovuuden?
Vastaukset 5
Vanhimmat
tasapäistää!!! Se oudoksuu lahjakkaita ja syyllistää ja painaa maanrakoon ihmisiä, jotka ovat taiteellisia, tai muuten lahjakkaita! Esim jos osaa lukea ennen ala-asteen alkua, on todella huono ihminen ja pakotetaan etenemään luokan dorkimman imbesillin tahdissa. Tiedän lahjakkaita lapsia ja nuoria, jotka ovat joutuneet tarkkailuluokalle menetettyään kaiken mielenkiinnon oman itsensä alaspainamiseen ja tyhmimmän mukaan etenevään opetukseen. Suomessa ei saa olla hyvä, lahjakas eikä muutakaan. Pitää olla tasapaksua mössöä. Koulujärjestelmä täällä ala-asteelta yliopistoon/korkeakouluun opettaa vain kopioimaan ja olemaan samaa mieltä aktoriteetin kanssa. Jos eroat tästä systeemistä, tulevaisuutta ei ole. Oma ajattelu on kielletty ja innovatiivisuus. Tämä kaikki on syynä siihen, miksi tähän onnettomaan ja kurjistavaan itsemurhamaahan ei koskaan tule Nobeleita, eikä tämä maa koskaan nouse mihinkään täältä Euroopan pohjamudasta!!!
Antoisaa loppuelämää kaikille kanssaihmisille tasapaksuun massaan tasapaksuun ja lowlife-elämään!!!
Koululaitos kasvattaa ihmisistä alamaisia, eli ihmisiä joilla on vähän oma-aloitteisuutta ja luovuutta. Tällaiset ihmiset ovat sitten aikuisina vaarattomia hallintokoneistolle.
Tekevät orjatöitä nöyrästi ja äänestävät kolmea valtapuoluetta vuodesta toiseen. Katsokaa vaikka vaalituloksia, mitään muutoksia ei tapahtunut pariinkymmeneen vuoteen. Seuraavien vaalien tulos on todella helppo ennustaa.
Itse äänestän perussuomalaisia.
Koulun tehtävä ei ole opastaa luovia ja itsellisiä yksilöitä kehittämään lahjakkuuttaan tai muutenkaan arvostamaan ominaisuuksiaan.
Koulun tehtävä on jalostaa lapsimassaa lopputuotteiksi, eli biologisiksi koneenosiksi koneistoon. Tästä syystä politiikotkin haluavat että lapset aloittaisivat koulunkäynnin yhä aikaisemmin ja valmistuvat nopeammin yhä tehokkaammin ja tehokkaammalla (vähemmällä) opetuksella elinkeinoelämän palvelukseen. Muuten olisi kilpailukyky vaarassa. Erikseen tietenkin on valtaeliitin jälkikasvu, joka sijoitetaan erityisoppilaitoksiin joissa itsellinen kasvu sallitaan.
Moniarvoisuus on asia jolla ei ole mitään tekemistä oppijärjestelmän taikka luovuuden tai lahjakkuuden kanssa. Moniarvoisuus tarkoittaa nykysuomessa sitä että kaupunkien yössä "yllätysrakastelevat" klaanilaiset ovat hyväksyttävä ja välttämätön osa uutta modernia ja parempaa kulttuuria.
Näin on koululaitos kehityksessään vastannut nykyajan muutospaineisiin.
Ehkäpä syy tasapäistämiseen löytyy opettajien koulutuksesta. Muistanpa erään gurun kertoman kokemuksen opettajien koulutuksesta. Hän oli seuraamassa opettajiksi opiskelevien opetusnäytteitä. Arvosteluraati ei antanut myönteistä palautetta kenellekään. Vain virheet kaivettiin esiin ja otettiin suurennuslasin alle. Ja virheitä olivat kaikki ne tavat opettaa, jotka poikkesivat kaavasta. Kun opettajat koulutetaan näin kovalla kädellä pysymään ruodussa ja kaavassa ja välttämään luovuuden käyttöä kaikessa toiminnassaan, niin suoranainen ihme olisi jos he tämän läpikäytyään antaisivat luovuudelle plussapisteitä.
Ja loppusilaus tapahtuu opettajanhuoneessa. Tunnen montakin vastavalmistunutta opettajaa jotka ovat menneet innosta hehkuen opettamaan kansakunnan toivoja. Varttuneemmat opettajat ovat aika nopeasti ottaneet heiltä luulot pois. Opettajakin on sosiaalinen eläin,eikä jaksa koko ajan olla eri mieltä muiden kanssa.
Onnsellainen sanonta että ”ope on maailman napa”
Tuo kertoo oikeastaan kaiken, mistä koululaitoksessa on kyse.
Se on täynnä ihmisiä, jotka haluavat nostaa omaa egoaan pienten ja nuorten lasten luovuuden ja kokemattomuuden kustannuksella.
Koululaitos nimenomaan turmelee ihmisen jo lähtökuopissa.
Systeemi tulisi rakentaa aivan uudenlaiseksi. Opetus tulisi räätälöidä sellaiseksi, että vain välttämättömät taidot ja tiedot opetetaan ja nekin kotiopetuksen, eli omat vanhemmat valvovat että oppilas tekee tarvittavat tehtävät ja ne viedään jollekulle ns. Opettajalle tarkistettaviksi.
Painotus opetuksessa tulisi olla käytännön taidoissa ja sitäkin tulisi ohjata oppilaan omat mielenkiinnon kohteet
Näin saataisiin kitkettyä pois itseään korostavien opettajien mielivalta ja vallan väärinkäyttö ja oppilaan ihmisarvo, itsetunto ja luovuus saataisiin kukoistamaan. Ja kokonaisuutena koko yhteiskunta isossa kuvassa voisi paremmin ja olisi vahva