niin siihen nämä luonnehäiriöisten koplan (vastustajiamme) jäsenet tuovat sihinäänsä, sen vanhan käärmeen kaltaista, peliin. Se kuvastaa hyvin heidän arvomaailmaansa ja uskonelämän tasoa. Useimmiten heidän Raamatun tuntemuksenskin on vain opittuja ihmiskäskyjä. Turhuutta!
Aian kun adventisti sanoo totuuden
adventtitotuus
11346
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Heidänkään totuus ei kerro kristinuskon omasta historiasta murhaajana, eli Jumalan ja Jeesuksen nimissä toimivasta saatanan palvojasta, esimerkiksi syyttömien lasten, naisten ja miesten kiduttaminen ja roviolla polttamiset noitina! Sellaista teettää herra saatana!
Suuret murhat jopa omia uskovaisia joihin kristityt ovat syyllistyneet:
- Jeesusta seuranneiden varhaiskristittyjen murhat
- mustasurma
- ristiretket murhineen
- noitavainot murhineen
- intiaanien murhat
- etelä amerikassa tehdyt murhat
- pakanavainot murhineen
- kristinuskon poliittisin perustein suorittama murhat
(esimerkiksi suomen sisällissota 1918)
Siis satoja vuosia jatkuneet ihmisten murhaamiset kristinuskon taholta.
Mitä yrität kertoa, en minä ainakaan ole ollut osallisena noissa tapahtumissa.
Huomaatko jo nimimerkistäsi sanan adventtitotuus.
Kyllä adventisteilla on todella olemassa oma totuutensa, mutta Kristukseen oksastus armosta ei tunne tätä adventtitotuutta.
Kun haluamme kertoa siitä, että Golgatan täytetyn työn täydellinen sovitus, se kattaa vajavaisenkin elämän matkan perille asti uskon kautta Jeesukseen, niin se on ristin sanoman syvin olemus. Se perustuu Jumalan pelastussuunnitelmaan.
Siksi siihen ei sovi rakentaa ihmisoppista tulkintaa, että jonkun esim. käskyn pitämisellä tahi pitämättä jättämisellä meidät tuomittaisiin helvettiin. Tästä on kyse. Joku armon alla oleva mummeli vaeltaa täydestä sydämestä Herran edessä, kiittää Herraa ja viettää lepopäivää sunnuntaina, niin adventtitotuudessa sinä tuomitset hänet helvettiin. Missä se sihinän ääni silloin kuuluu?
Taitaa arvomaailma silloin olla Ellen syntyisen opin syvimmät juuret jotka kuivina oksina on katkottava pois.
Ei uskonmaailma ole niin mustavalkoinen, että ota tahi jätä oppimme on kadottava määre kerran tuomiolla.
Ihminen kun saa uudestisyntyä ylhäältä, hänen suhteensa Isään on Jeesuksessa Kristuksessa, Hän kasvattaa, opettaa ja vie perille.
Rakas adventtitotuuden puhuja, minkään kirkkokunnan juuret ja opit eivät ole elämäntien rajapyykkeinä matkalla. Jopa adventismissa on varmasti ihmisnäköistä poispantavaa, että totuudeksi ei voi sitä asettaa.
Vai elätkö 100% totuuden keskellä?
myös adventisteille. Täällä riidellään JUMALAN ARMOSTA. Se on uskomatonta? Miksi väittää kiven kovaa adventisteista sellaista mikä ei ole edes heidän oppiaan?
Vai etkö todella tiedä että adventistit luottavat Jumalan armoon Jeesuksessa ja vain siihen kun on kysymys heidän pelatuksestaan?
On kummallista erittäin kummallista että täällä jatkuvasti väitetään jotain muuta - voi vain ihmetellä mistä moiset puheet johtuvat?
Hassua, mutta väittämät on ensin aivan päinvastoin.
Kuten kirjoitin, adventistin mielestä muut eivät pelastu ts. oppi silloin on pelastuksen ehto.
Taas kohdaltani uskon Jumalan rakkauden täydelliseen armoon, jossa syntisen vapahtaa yksin ja ainoastaan Jumalan rakkaus ja armo. Se ei katso oppiin ja kirkkokuntiin. Tähän Kristukseen oksastettuna uskon kautta adventistikin pelastuu, mutta silloin ei huulten hedelmänä kaiu sanat, "liity, on pelastuksen ehto olla adventisti".
Jos tällaisen ehdon adventisti asettaa, niin luottavatko he itse silloin yksin ja pelkästään Jumalan armoon? Itse kannan uskoa Jeesukseen, Lunastajaani ja Pelastajaani. Siinä ei kaiu seurakuntien nimen tuoksua ollenkaan, ehkä vain varoituksen sana, jos näen muun ehdollisen käsitteen uskon perustaksi.
Ketä näistä teidän kirjoittajistanne tarkoitit?
totuutenne ?
Ehkä on hyväkin, että uskonveljet ja sisaret nykivät adventisteja ruotuun, koska se "omanapa" arkikielellä lämmittää niin mukavasti, että huomattaisiin evankeliumin tuovan sanoihin enämpi Kristusta. Katsokaas, rakkavuutta kaikki, hiominenkin. Heti kun täällä huokuu kokoajan sanan sisältö Kristus minussa kirkkauden toivo, on elämä kohdallaan. Mutta jos kaikuu sanat, joissa nautiskellaan hitusenkin vertaa ohi evankeliumin, on olalle koputtajia paikalla. Älkää ymmärtäkö silloin meitä väärin. Kun saarnanne asettuu uomiin, laki tuo synnintunnon, josta tehdään parannus ja saadaan armo. Laki ei silloin tuomitse, mutta on suojaamassa elämää, mutta ei voi pelastaa ihmistä. Pelastus on yksin Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen täydellisessä työssä.
Se, mitä sitten lähdetään tulkitsemaan lakia, etenkin tätä sapatin merkityksistä, niin sillä on siunaava merkitys, ei pelastava merkitys. Sapatin pitämisellä ei pelastuta, mutta sapatin levon merkitys on ei kirjaimellinen käsky käskyn päälle luettelointia. Elämme orjuuden maailmassa, jossa maa on kirottu synnin tähden josta vasta Kristuksen tullessa tulee kaikille vapaus, ja sapatin lopullinen lepo astuu voimaan. Ihminen elää jokapäiväistä Jumala suhdetta ja saa levätä viikoittain Herransa edessä. Ainut synti mikä saastuttaa ruumiin, on haureus, mutta kristittyinä elämme kunnioittaen muutenkin Jumalan tahtoa, että tapahtuisi sen toteutuminen maan päällä niin kuin taivaassakin.
Silloin lähimmäinen saa sellaisen kohtelun, että hän tulee kiittämään Herraa rakkauden kohtaamisesta, siitähän meidätkin tullaan tuomitsemaan, ollaanko se kohdaltamme toteutettu vai ei. Siinä ei kysytä sapatti tuomiota.
Sapatti on alapuolellamme oleva asia, joka tuo siunauksen lepona ja yhteytenä Jumalaan, tutkiessamme Hänen rakkauden lähteittään.
Saamme olla osallisia siitä, jos tahdomme.
Sitten on ihmisiä, jotka eivät edes ymmärrä koko asiaa, ja tietämättömyys tässä ei kadota jos usko Kristuksen täydelliseen uhriin minun kohdaltani on sinetöinyt suhteemme. Jos se olisi kadottava asia, niin Golgatan risti olisi silloin jäänyt vajaamittaiseksi. Tämä meidän pitää ymmärtää kaikkien. Tätä pitää kirkkojenkin julistaa.
Mutta kun kirkko ei pelasta vaan Kristus, niin seurakunta on yksin se, mikä on Häneen oksastettujen joukko. Nämä elämänkirjat on taivaassa, eikä minkään jäsenrekisterin joukko.
Tätä vastaan kirjoittelemme. Se ei ole adventistien, helluntalaisten, vapaakirkollisten, babtistien, luteliraisten, jne. joukko. Me emme voi rakentaa uskoamme kirkkojemme perustukselle.
Siksi kukaan ei voi tulla trumpetein soittelemaan kansojen keskuuteen, että olemme jokin erikoinen viimeinen joukko "tarkkaan rajattu" yhteisö jota pitäisi kumartaa. Joka näin uskoo, pitää kolkutella olkapäälle ja sanoa, että tarkistelee perustuksia mihin rakentaa. . .
Ei adventtitotuutta ole meille piirretty raamattuun, ei katolista, luterilaista jne. vielä sanoakseni. Siksi on arvosteltava ja siksi en rakenna edes käymäni kirkon perustukselle. Perustus on yksin Jeesus. Mutta seurakuntien keskuudessa voi olla näitä eläviä kiviä, jotka sitten pitää herätellä ihmiset huomaamaan olkitiilet rakennuksesta.
Rauhaan ja rakkauteen
karhi
___________
() ((((
Voisitko ystävällisesti näyttää Uudesta Testamentista väitteellesi Jeesuksen tai apostolien sana, joka kertoisi meille tuon siunauksen ja pelastuksen eron,jota esittelit. Minusta tuntuu, että tuollaista ei mistään opetettuna löydy. Pelkäämpä ettei edes vihjettä tuohon suuntaan. Täällä monet viljelevät juuri noita hurskaalta kuulostavia puheenparsia joita ei kuitenkaan löydy Raamatun teksteillä todisteltuina. Muutkin suunnat (vapaat) käyttävät noita kyseenalaisia sanontoja. JA KAIKKI TUOLTA AMERIKASTA KOTOISIN!??
Huomasin tuon kysymyksen vasta iltapäivällä, kun olin lähdössä liikenteeseen ja palasin vasta koneeni ääreen vastaus on hieman viiveellä.
Kysäisit, että kertoisin mainitsemani siunauksen ja pelastuksen eron jonka olin kirjoittanut, sapatin pitämisestä, ettei se pelasta, mutta siunaus siinä on.
Käytin tässä sanaa sapatti, käsitellessäni adventistista sapatin pelastavaa ja sunnuntain kadottaviin kirjoituksiin. En tee ongelmaa tarkoitushakuisesti Jumalan sanaan ja siksi en tee sitä sapatin ja sunnuntainkaan välille. Olen kuuluttanut, että Raamatussa on vain yksi nimi, missä meillä on pelastus, on Jeesus, se veren merkki sydänten pihtipieliin merkittynä, niin kuoleman enkeli tulee menemään ohi. Tämän vertaus löytyy jo pääsisäisestä jossa israelilaisia ei pelastanut mikään muu kuin veren merkki ovien pihtipielissä. Jumala toimeenpani rangaistustuomion. Jokaisessa kodissa sai surmansa joku, joko viaton karitsa tahi esikoinen, egyptiläisten kodeissa.
Israelilaista ei pelastanut heidän hyvyytensä vaan veri, uhri veri, karitsan uhri veri.
Sitä se on tänäänkin, meitä ei pelasta hyvyytemme, ei onnistumisemme, ei mikään muu kuin tämä Jeesuksen uhrikaritsan veri. Ei edes sapatti.
Mutta kun katselemme sitä, että kuinka tärkeä meidän on kokoontua kuuntelemaan Jumalan sanaa, meidän ei pidä jättää yhteisiä kokoontumisiamme jne. tämä viittaa siihen lepopäivään, jolloin saamme seurustella yhdessä, veisata virtemme ja kiittää Jumalan palveluksessa. Siitä tulee siunaus.
Usko myös tulee kuulemisesta jne. Kyllä uudenliiton uskovalle kuuluu tulla yhteen, kokoontua sanan ääreen, jolloin voimme rakentua, ja jakaa sitä, mitä Herra on meille antanut.
Tämä on selvä opetus meille uudessa testamentissa
Minulle uskovien kokoontuminen on tärkeä ja en tee ongelmaa, enkä pelastuskysymystä päiviin.
Jos joku haluaa pitää sen sapattina eli lauantaina, pitäköön, kunhan ei tule sanomaan sitä minulle, että pitäisi oven pihtipieleen vielä kirjata lappua, anteeksi vain 7.n päivän verenmerkki = yksin ja ainoastaan silloin pelastus.
Mutta en kyllä tuomitsekaan niitä jotka sen pitävät, jos eivät tee siitä pelastuksen määrettä eli ehtoa.
Voin jopa ajatella sen, että jos seurakunta kokoontuu lauantaina ilman lainalaisuuksia, ei se ole este jopa mukanaolollenikaan. Päivät eivät pelasta vaan usko Kristukseen.
Näkisin myös lainalaiseksi tulkinnaksi senkin, että hylkäisimme kokonaan käsitteen lepopäivä ja vieläpä perustaen sitä "Moosesmaiseksi tulkinnaksi".
Rönsyilen hieman asiasta ulos.
Itseäni on siunannut rovasti Olavi Peltolan kirja vanhasta testamentista ja Mooseksen kirjoista.
Hän tuo sen esille kuinka se kertoo juuri Jeesuksesta. Viittaa myös Paavaliin, kuinka hän uskoo mitä on kirjoitettu laissa ja profeetoissa. Apt. 24:14 Peltola siteeraa Francis A Schaeffer.in tekstiä, miten suunnaton arvo on esim 1 Moos 1-11 nykyihmiselle. Ne ovat eräässä mielessä Raamatun tärkeimmät, sillä ne sijoittavat ihmisen paikalleen maailmankaikkeudessa.
Luther sanoo, että tämä kirja on Raamatun tärkeimpiä kirjoja: ”siinä on kaiken taivaallisen tiedon todelliset lähteet, ja siitä sekä profeetat että a.p.o.s.t.o.l.i.t.. ovat saaneet ylenpalttisen runsaan viisautensa. (kannattaako meidän lukea vain uutta testamenttia)?
Voi kuinka rikas on Mooseksen kirjan sisältö, esikuvia Jeesuksesta, myös siitä, kuinka ihmisen hyljättyä kuuliaisuuden Jumalan tahdolle niin astui uskon yhteys Herraan, viittaukset Aabrahamiin, Aabeliin, Eenokiin ja Nooaan. Hän tuo ajatuksen, kuinka usko syntyy vasta kun ihminen kokee häpeää ja pelkoa syntiensä tähden, jolloin Jumala pääsee lähelle, Jumala antaa evankeliumin ja Jumalan uhriteolla tarjoaa langenneelle peitteen turvaksi 1 Moos 3:21
Usko on siis Jumalan sanan kuulemista jo heti alusta lähtien, siinä tarjotun lahjan vastaanottoa ja sen turvissa elämistä. Luther sanoo: ”Siihen Aadam uskoi, se teki hänet lankeemuksestaan huolimatta kristityksi ja autuaaksi”. (kuinka rikas sanoma).
Liitoista, Nooan kanssa armoliitto, Aabrahamin kanssa on lupauksen liitto, Iisakin ja Jaakobin kanssa jatkuva ympärileikkaus ja tämäkin oli armoliitto. Room 4:1-11; Gal 3:15-18
Vaikka niin mielellään unohdettaisiin ”Mooseksen kirjat”, ettei se tuo meille tarvetta tutkia sitä jäämme paitsi paljosta. Kirjan päähenkilö ei ole Mooses vaan Jumala, Jahve, se on vanhantestamentin Jeesuksen Kristuksen nimi, joka uudessa testamentissa lausutaan; ”Jeesus on Herra”. Näin lainatakseni Peltolaa.
Raamattu on kokonaisuus, kaikella on oma sanomansa, hieman rajaamme suhdettamme Häneen jos aina kysymme, löytyykö se ja se uudesta testamentista. Tämä uusi testamenttikin on vajaamittainen kirkkoisien kokoonpanema kirjoitusten kirjasto, josta varmasti voi puuttua monta oleellista kirjoitusta ja rikkautta on saada kahlata VL-kirjaa heidän kanssa, jotka ovat vaivaa nähneet tutkimuksissaan sitä käydessään.
Mutta perusta siinä on varma, uhrikaritsa joka kantoi syntimme ristin puulle ja sanoi, ” se on täytetty”. Siihen ei voi lisätä mitään ja tämän armon alla vaeltaessamme voimme pitää Jumalan tahtoa niinä ohjeina, jotka antavat sen rakkaudellisen hyvinvoinnin siunauksen elämäämme kun niitä armossa vaeltaen haluamme seurata. Mutta yhtä hyvin kuin israelilaiset pystyivät olemaan uskollisia, niin on meidänkin osa. Vanha Aadam, sitä kuoletetaan lailla, koska se sydämessä muistuttaa tekemisistämme, mutta jos Henki saa kuljettaa, niin se vie voitosta voittoon. Henki annetaan sydämeen, jonka pihtipielet on verenmerkki saanut sivellä armoon ja lupausten lähteille odottelemaan toivon täyttymistä.
Rauhaan ja rakkauteen tv. karhi.
________
() ( (
Tavataan taas tuonnempana. Kurkistin itsekin nyt tämän sattumalta ja kömmin yöpuulle. ;-)