Esitänpä pari kysymystä, jotka jää uskovaisilta usein perimmäisiä kysymyksiä pohtiessa itseltä kysymättä(siinäpä virke):
1. Kuinka paljon vastaukset tyydyttävät minun ihmisyyteen kuuluvia tarpeitani?
2. Kuinka paljon vastaukset yleensä liittyvät minuun?
Minusta on mielenkiintoista kuinka hihhulit usein mollaavat meitä uskottomia siitä kuinka emme muka usko että kaikella on tarkoitus. Tämähän on suuri harhaluulo, sillä tuskin kukaan tosissaan uskoo että jotain tapahtuu ilman tarkoitusta. Minun mielestäni kaikella on tarkoitus. Kuinka paljon nämä tarkoitukset sitten liittyvät meihin ihmisiin ja tarpeisiimme, onkin aivan eri kysymys-kysymys joka itsekeskeisiltä hihhuleilta jää usein kysymättä.
Tässä on nimenomaan uskottoman ja uskiksen välinen ero:uskottomalla on paljon realistisempi näkemys tarkoituksenmukaisuudesta ja syy-seuraus-suhteista, kun taas hihhulin käsitykset ovat kovin minäkeskeisiä. Uutiskuvat eri luonnonkatastrofeista ja konflikteista ilmentävät tätä hyvin, kun uskovaiset huutavat kurkku suorana tyyliin:"Miksi näin tapahtui? Miksi läheiseni kuoli?".
Hihhulilla tuntuu olevan suuria vaikeuksia käsittää että hän ei ole maailmankaikkeuden keskipiste. Läheinen kuolee tulvassa koska vesimassat vyöryivät hänen päälleen, capish. Ei vesi välitä kuinka hyvä tai paha ihminen on kyseessä, sillä hyvyys ja pahuus ovat vain ihmisyyteen kuuluvia asioita, eikä jotain universaaleja parametreja, joiden vaikutuksesta hiukkaset liikkuvat.
Onnen selittäminen jumalan ihmeillä on myös äärimmäisen narsistinen teko. Aina kun ihminen kokee olleensa jumalan ihmeen kohteena, hän unohtaa sen tosiasian että monet muut eivät ole olleet, eivätkä tule olemaan-hihhuli syyllistyy suureen itsekeskeisyyteen ja ahdasmielisyyteen. Pidättelen aina oksennusta kun hihhuli sanoo jumalan pelastaneen hänet pinteestä. Entäs kaikki ne miinoista palasiksi räjähtelevät lapset Vietnamissa? Mitäs jumalaa digaa heistä?
Tämän meidän silmissämme kaaottiselta vaikuttavan maailmankaikkeuden selittäminen jumalalla on äärimmäisen narsistinen teko. Hauskaa kuinka hihhulit kokevat olevansa niin epäitsekkäitä, vaikka kaiken järjen mukaan jumala on kovin itsekäs vastaus. Toisaalta, eiväthän he perustele asioita järjellä. Itserakkaus ei nimittäin ole järkevää.
1. Kuinka paljon vastaukset tyydyttävät minun ihmisyyteen kuuluvia tarpeitani?
2. Kuinka paljon vastaukset yleensä liittyvät minuun?
Minusta on mielenkiintoista kuinka hihhulit usein mollaavat meitä uskottomia siitä kuinka emme muka usko että kaikella on tarkoitus. Tämähän on suuri harhaluulo, sillä tuskin kukaan tosissaan uskoo että jotain tapahtuu ilman tarkoitusta. Minun mielestäni kaikella on tarkoitus. Kuinka paljon nämä tarkoitukset sitten liittyvät meihin ihmisiin ja tarpeisiimme, onkin aivan eri kysymys-kysymys joka itsekeskeisiltä hihhuleilta jää usein kysymättä.
Tässä on nimenomaan uskottoman ja uskiksen välinen ero:uskottomalla on paljon realistisempi näkemys tarkoituksenmukaisuudesta ja syy-seuraus-suhteista, kun taas hihhulin käsitykset ovat kovin minäkeskeisiä. Uutiskuvat eri luonnonkatastrofeista ja konflikteista ilmentävät tätä hyvin, kun uskovaiset huutavat kurkku suorana tyyliin:"Miksi näin tapahtui? Miksi läheiseni kuoli?".
Hihhulilla tuntuu olevan suuria vaikeuksia käsittää että hän ei ole maailmankaikkeuden keskipiste. Läheinen kuolee tulvassa koska vesimassat vyöryivät hänen päälleen, capish. Ei vesi välitä kuinka hyvä tai paha ihminen on kyseessä, sillä hyvyys ja pahuus ovat vain ihmisyyteen kuuluvia asioita, eikä jotain universaaleja parametreja, joiden vaikutuksesta hiukkaset liikkuvat.
Onnen selittäminen jumalan ihmeillä on myös äärimmäisen narsistinen teko. Aina kun ihminen kokee olleensa jumalan ihmeen kohteena, hän unohtaa sen tosiasian että monet muut eivät ole olleet, eivätkä tule olemaan-hihhuli syyllistyy suureen itsekeskeisyyteen ja ahdasmielisyyteen. Pidättelen aina oksennusta kun hihhuli sanoo jumalan pelastaneen hänet pinteestä. Entäs kaikki ne miinoista palasiksi räjähtelevät lapset Vietnamissa? Mitäs jumalaa digaa heistä?
Tämän meidän silmissämme kaaottiselta vaikuttavan maailmankaikkeuden selittäminen jumalalla on äärimmäisen narsistinen teko. Hauskaa kuinka hihhulit kokevat olevansa niin epäitsekkäitä, vaikka kaiken järjen mukaan jumala on kovin itsekäs vastaus. Toisaalta, eiväthän he perustele asioita järjellä. Itserakkaus ei nimittäin ole järkevää.
Vastaukset 11
Vanhimmat
*hoilaa*
Saako mainostaa? No mainostan silti...
[email protected]
anteeks
[email protected]
ei missään muodossa ole järkevää. Johan se järkikin joutuisi koetukselle mikäli rakkautta joutuisi selittelemään.
Jospa tuo itse rakkaus olisikin viisautta?
"itse rakkaus ei missään muodossa ole järkevää."
Perustelehan. Olen nimittäin täysin eri mieltä kanssasi. Rakkaus kaikissa muodoissaan korreloi minusta täydellisesti tieteellisten faktojen ja siten myös järjen kanssa.
Olen useinkin kuullut tuon oudon väitteen että rakkaus on muka järjetöntä, mutten koskaan ole aanut mitään järkevää selitystä sille.
Ensin rakasta itseäsi, sitten lähimmäistä kuten itseäsi.
Itseään vihaava ja inhoava vaikuttaa toistenkin suhteen välinpitämättömältä ja piittaamattomalta.
Katkeruus itseään kohtaan on paljon vahingollisempaa kuin aito itse rakkaus.
;D
vajaus, koska et ole edes opetellut oikeinkirjoitusta
Oletpas sinä lapsiraukka nyt takertunut pahasti tuohon samaan lauseeseen. Kokeilepa käydä eskari loppuun-saatat oppia uusia sanoja, joiden avulla viestiesikin sisältö ehkä paranee.
Vieras ja erilaisuus pelottavat ja usein vieraita asioita kuvaillaankin huonoina jo etukäteen.
Se mitä on vanhastaan louksutettu, tuttua entuudestaan , on jotain mitä tahdotaan.
Ei uutta tai muutoksia, sillä ne vievät tuhoon.
Kaikenlisäksi tämä vieraiden aatteiden kammoksuminen kohentaa itsetuntoa. Siksi Egoistin oloinen vaikutelma.
QUOTE: ”Esitänpä pari kysymystä, jotka jää uskovaisilta usein perimmäisiä kysymyksiä pohtiessa itseltä kysymättä(siinäpä virke):
1. Kuinka paljon vastaukset tyydyttävät minun ihmisyyteen kuuluvia tarpeitani?” QUOTE
Tärkeää ei mielestäni ole vastausten saaminen, vaan oikeat kysymykset. Mitä minä tarkoittamillasi vastauksilla teen? Mihin niitä tarvitsen? Ihmisyys on kyselyä, epävarmuutta ja epäilyä. Tätä on myös kristinusko minulle. Elinikäinen paini asian kanssa, joka pakenee kaikkia määrittely-yrityksiäni ja kysymyksiäni. Sitten kun väsyn painimiseen ja olen valmis hylkäämään kaiken, niin huomaankin sen olevan mahdotonta. Kysyn, koska elän. Mutta vastauksilla en tee mitään.
QUOTE: ”2. Kuinka paljon vastaukset yleensä liittyvät minuun?” QUOTE
Vastaukset eivät liity sinuun millään lailla… Anteeksi, en voinut olla lohkaisematta. Kuten äsken sanoin, vastaukset eivät kiinnosta. Kysymykset sen sijaan nousevat elämästäni, ts. ne liittyvät ja pyörivät vain ja ainoastaan oman napani ympärillä.
QUOTE: ”Minusta on mielenkiintoista kuinka hihhulit usein mollaavat meitä uskottomia siitä kuinka emme muka usko että kaikella on tarkoitus. Tämähän on suuri harhaluulo, sillä tuskin kukaan tosissaan uskoo että jotain tapahtuu ilman tarkoitusta. Minun mielestäni kaikella on tarkoitus. Kuinka paljon nämä tarkoitukset sitten liittyvät meihin ihmisiin ja tarpeisiimme, onkin aivan eri kysymys-kysymys joka itsekeskeisiltä hihhuleilta jää usein kysymättä.” QUOTE
Minun mielestäni vain harvalla asialla elämässä on tarkoituksensa. Tämä maailma on mieletön. Täällä tapahtuu paljon sellaista, johon tarkoituksen ”löytäminen” ei ole pelkästään itsekeskeisyyttä vaan se on suorastaan valhetta. Mihin minä tarkoitusta oikeastaan tarvitsen? Miten se vaikuttaa elämääni, jos tiedän kaikki salaisuudet ja elämän tarkoituksen? Tylsäksi kaikki muuttuisi ja vajoaisin itsekeskeisyyteen vielä syvemmin kuin mitä sinä voit aavistaakaan. En kuitenkaan voi olla kyselemättä. Haluan ymmärtää, miten maa makaa. Mitään kosmista en oikeastaan mieti. Itsekeskeinen olen ja siitä ylpeä.
QUOTE: ”Tässä on nimenomaan uskottoman ja uskiksen välinen ero:uskottomalla on paljon realistisempi näkemys tarkoituksenmukaisuudesta ja syy-seuraus-suhteista, kun taas hihhulin käsitykset ovat kovin minäkeskeisiä. Uutiskuvat eri luonnonkatastrofeista ja konflikteista ilmentävät tätä hyvin, kun uskovaiset huutavat kurkku suorana tyyliin:"Miksi näin tapahtui? Miksi läheiseni kuoli?".” QUOTE
Läheiseni kuoli pitkän ja riuduttavan sairauden jälkeen. En huutanut kurkku suorana ”miksi näin tapahtui? Miksi läheiseni kuoli?”, pikemminkin kaikki tuntui niin tyhjältä ja tarkoituksettomalta. Läheiseni oli minulle tärkeä ihminen, persoona, jota kaipaan syvästi. Siksi tuo kirjoituksesi tuntuu kuolemasta ja syy-seuraus-suhteista tuntuu nousevan elämättömästä elämästä. Tässä kohtaa et tiedä mistä kirjoitat. Vai onko tarkoituksesi vain herjata?
QUOTE: ”Hihhulilla tuntuu olevan suuria vaikeuksia käsittää että hän ei ole maailmankaikkeuden keskipiste. Läheinen kuolee tulvassa koska vesimassat vyöryivät hänen päälleen, capish. Ei vesi välitä kuinka hyvä tai paha ihminen on kyseessä, sillä hyvyys ja pahuus ovat vain ihmisyyteen kuuluvia asioita, eikä jotain universaaleja parametreja, joiden vaikutuksesta hiukkaset liikkuvat.” QUOTE
Jokainen tiedostava ihminen on maailmankaikkeutensa keskipiste. Emme voi mitenkään tietää, miltä toisesta tuntuu, tiedämme vain sen, mitä itse tunnemme ja ajattelemme. Toiseuden ja vierauden kohtaaminen on taito, joka meidän on opiskeltava. Kun ymmärrämme itsekeskeisyytemme, ehkäpä pystymme myös kohtaamaan Toiseuden. Ihan vain mielenkiinnosta kysyn: Miksi kirjoitat: ”ei vesi välitä”? Käsittelet suuria kysymyksiä aika vieraantuneella tavalla, ulkokohtaisesti ja kyynisesti, ikään kuin et olisi lainkaan tosissasi.
QUOTE: ”Onnen selittäminen jumalan ihmeillä on myös äärimmäisen narsistinen teko. Aina kun ihminen kokee olleensa jumalan ihmeen kohteena, hän unohtaa sen tosiasian että monet muut eivät ole olleet, eivätkä tule olemaan-hihhuli syyllistyy suureen itsekeskeisyyteen ja ahdasmielisyyteen. Pidättelen aina oksennusta kun hihhuli sanoo jumalan pelastaneen hänet pinteestä. Entäs kaikki ne miinoista palasiksi räjähtelevät lapset Vietnamissa? Mitäs jumalaa digaa heistä?” QUOTE
Tässä kohtaa olen pitkälti samaa mieltä kanssasi. Toisaalta mielestäni jokaisella on oikeutensa tulkita elämäänsä ja elämänsä tapahtumia miten parhaaksi näkee. Jos joku kokee onnensa tai varjeluksensa olevan Jumalan ihmeen, niin miksi hän ei sitä saisi tehdä? Mutta sitä kokemustaan ei saisi siirtää maksiimiksi eli mallikokemukseksi toisille. Eikä myöskään päinvastoin, niin kuin sinä teet.
QUOTE: ”Tämän meidän silmissämme kaaottiselta vaikuttavan maailmankaikkeuden selittäminen jumalalla on äärimmäisen narsistinen teko. Hauskaa kuinka hihhulit kokevat olevansa niin epäitsekkäitä, vaikka kaiken järjen mukaan jumala on kovin itsekäs vastaus. Toisaalta, eiväthän he perustele asioita järjellä. Itserakkaus ei nimittäin ole järkevää.” QUOTE
On olemassa uskonnosta nousevaa epäitsekkyyttä, joka todellakin on naamioitua itsekkyyttä. Mutta on myös olemassa uskonnosta nousevaa vastuullisuutta, joka ”epäitsekkäästi” ottaa huomioon Toiseuden. Esimerkkejä on olemassa, vaikkapa arkkipiispa Desmond Tutun organisoima Etelä-Afrikan totuuskomissio, jotkut kontekstuaalisen teologian ja uskontodialogin piirit jne. Sitä paitsi yhdessä asiassa et voisi olla enemmän väärässä: me kristityt emme selitä maailmankaikkeutta ja sen rakennetta Jumalalla. Tiede saa esittää maailmankaikkeuden ja sen rakenteiden selitykset puolestamme. Mitä kaoottisuuteen tulee, niin se on tulkitsijan mielessä. Maailma voi todellakin olla maallikon silmissä kaoottinen paikka, kun niin moni kysymys jää vastausta vaille. Mutta kysymättä emme voi elää. Ja järkeään saa kukin käyttää mittojensa ja kykyjensä mukaisesti.
Ei liene moitteen sijaan pohdiskeluissasi. Kysymykset ovat usein täällä suunnattu "hihhuleille" eli niille, jotka ovat fundamentaalisia uskonnossaan. Ja näitä hihhuleita on kansasta n. 10% ??
Kaiken teismin ja uskon hylättyään voi kuitenkin uskoa itse olevansa jumala ja kaiken keskipiste. Kun teeveestä säätä katson, niin mun fiiliksistäni ne vain kertovat, mutta mikä se Venäjä oikein on joka vei toisen kätöseni? :)
Sitten vielä vähän psilokkeja naamariin Rene D:n kirja kätöseen, kyllä sillä hoituupi.
P.S: Hulluus on katsojan korvassa ja skitsofrenia on etuoikeus...