Olen ratsastanut pikkutytöstä ja haaveillut siitä asti oman hevosen hankkimisesta. Nyt alkaa vihdoin tuntua että elämäntilanne ja aika olisi se oikea. En halua mitään super hyvää kilparatsua vaan olen ajatellut hankkivani lämminverisen ihan senkin vuoksi että ne ovat huomattavasti edullisempia, enkä tosiaan halua mitään muuta kuin kivan kaverin itselleni, jonka kanssa 4-vuotias poikani voisi rauhallisesti tutustua ratsastamisen maailmaan. Niinpä haluaisinkin kysyä vinkkejä teiltä oman hevosen hankkineilta (sillä itse en ole sitä koskaan ennen kokenut) että mitä asioita tulisi ottaa huomioon? Kertokaa vaikka omia kokemuksianne :) Lisäksi toinen asia mikä huolettaa on se että jos se oikea hevonen nyt löytyisikin miten löytyisi tallipaikka, itse asun espoossa ja olisi ihanteellista löytää paikka näiltä nurkilta. Kaikki kokemukset ja vinkit ovat tervetulleta :) sillä en halua hosua asian suhteen ennen kuin kaikki asiat on selvitetty!
kiitos niille jotka vaivautuvat minulle vastaamaan ja hauskaa uutta vuotta kaikille!
kiitos niille jotka vaivautuvat minulle vastaamaan ja hauskaa uutta vuotta kaikille!
Vastaukset 6
Vanhimmat
talli paikkoja helppo etsiä paikkakunnan / lähialueen talleista.
Joo tottakai, olenhan jo katellutkin noita mitä mm. hevostalli.net:in kautta talleja löytyi ja vertaillut hieman hintoja itsekseni, mutta se mikä pointtina oli se että jos löytää sen oikean hevosen löytääkö silloin juuri hyvän tallipaikan vapaana. Voi kuulostaa hölmöltä mutta kaikenlaisia mietteitä tässä käynyt läpi :) tätäkin.
Hevoshaaveen voi toteuttaa! Itselleni tupsahti vuosien ratsastustauon ja vuosikymmenten (!) haaveilun jälkeen juuri se oikea kohdalle vuosi sitten. Tarkoitus ei ollut hankkia hevosta mutta se oli kerrasta menoa ...
Itselleni koin tärkeäksi, että hevonen oli kaikin puolin terve. Asian totesi pätevä ratsastuksenopettaja, joka tunsi tämän tuntsarin hyvin ja sitten eläinlääkäri teki vielä tarkastuksen. Lisäksi hevonen oli kiltti ja hyvin osaava, niin että se opetti minua ratsastamaan paremmin.
Aluksi hevonen oli edelleen tuntsarina ja olin itse tunneilla kolme kertaa viikossa ja leireilin ahkerasti. Kesän jälkeen olinkin mielestäni kypsä ottamaan hevosen kokonaan itselleni. Ja kyllä on ollut ihanaa, kun ei ole sidottu mihinkään koulun aikatauluihin.
Hevonen on 9-vuotias eli aikuinen mutta vielä kehittyvä persoona ja meillä lienee yhteiseloa parikymmentä vuotta. Tämä on minusta tärkeää.
Rahanmenoon sai tottua. Kunnon tallipaikka maksaa siellä pääkaupunkiseudulla varmaan kamalasti. Itselleni kävi onni saada paikka hyvin rauhallisesta 8 hevosen tallista jossa on kokopäivätarhaus isoissa tarhoissa ja tosi laadukas ruoka (paaliheinää, vihantarehua, kauraa, kivennäisiä,melassia, pellavarouhetta, omenia, porkkanoita, ...). Valaistu kenttä ja hyvät maastot ovat tärkeät.
Lisäksi ostin superhyvän satulan 1500 euroa, kun vanha oli ihan romu. Tämä kestää koko hevosen iän ja kauemminkin. Muuten en varusteilla koreile - on kaksi harjaa ja kolem loimea ...
Kun välillä tekee mieli maneesiin ja pikkukisoihin piti hankia traileri ja lirkutella mies kuskiksi. Nämä reissut ovat ihan ajankulua, sillä hevonen on todellakin lemmikki ja kaveri. Mutta tuossa ratsaatustaito kehittyy ja hevonenkin tykkää vaihtelusta - kunhan ei liian vaikeita koita.
Vaikka olen kohtalaisen kokenut, tuntuu vastuu omasta hevosesta edelleen isolta. Mitä jos sillä on vaikka jalka rasittunut enkä huomaa ajoissa? Jne., jne. Tarrapintelitkin tahtovat rullautua aina väärin päin ... Onneksi tallilla on kokeneempien turvaverkko jolta voi kysyä vaikka mitä tyhmiä.
Niin että hevosen omistaminen on elämäntapa - jos annat pikkusormen se vie koko käden ...
Onnea sinulle ja tulevalle unelmahevosellesi!
Kiitos ihanasta viestistäsi, se vain puski intoani eteenpäin :)
Kyllähän se suuren vastuun tuo, mutta kun oma mieskin on "hevoshullu" ja omistanut aikoinaan hevosen tuntuu että sekin helpottaa että on toinen vastuun jakamassa, tietysti päävastuu tulisi minulle, mutta onpahan toinen extra käsipari auttamassa. ja kun tuo poika tuosta kasvaa niin meitä on kolme :)
Ihanaa kuulla että sinä olet löytänyt unelmahevosen ohella loistavan paikan, itse muistan nuoruudesta kuinka paljon se merkitsi miten hyvä ilmapiiri tallilla oli. Erillaisia talleja ikäni aikana kokeilleena voin vain todeta että niissäkin on eroja. Joten toivotaan että sitten löytyy sellainen talli, jossa ilmapiiri on hyvä ja kehtaa kyselläkkin niitä tyhmiäkin viisaammilta.
On se vaan ollut haave niin kauan että kadun jos en sitä ikinä toteuta.
Kuluja tottakai tulee, sitähän ei voi väistää, mutta kyllä se varmasti on sen arvoista ja tosiaan ei niillä tavaroilla koreilla tarvitse kunhan on se perustavara mitä ilman ei pärjää.
Jatkan asian kehittelyä ja katsotaan jos tuossa viimeistään ennen kevättä asia toteutuisi :)
Huippu mukavaa uutta vuotta sinulle ja unelma hevosellesi!
Kannattaa ainaki ottaa huomioon hevosen terveys (jalat), miten suhtautuu kengitykseen, ratsastettavuus (kannattaa käydä kokeilemassa ainakin kerran, mahd. toisenkin), koe-aika kannattais sopia. Ei nyt tuu näin äkkiä muuta mieleen.
Minkä ikästä heppaa sä etit?
Hei, kehotan sinua lukemaan vastaukseni mitkä kirjoitin opiskeli hevonen- aiheeseen nimimerkillä -ratsu- ja hevosen osto- aiheeseen nimimerkillä -ronja-
Oman hevosen kohtaaminen oli rakkautta ensi silmäyksellä! Tulin talliin ja näin uuden hevosen. Menin koppiin ja hevonen hörisi minulle ja painoi päänsä minua vasten, kuin sanoakseen missä olet ollut. Tämä oli sikäli erikoista sillä hevonen ei ollut luottanut uudessa paikassa kehenkään ja oli ollut hyvinkin levoton. Itse olin harrastanut ratsastusta jo reilut 15 vuotta ja kerennyt vuokrata useita sekä kouluttaa monia. Kukaan vain ei tuntunut omalta. monet kysyivät miksi en ostaisi hevosta mutta kun omaa ei ollut kohdalle osunut niin minkäs teet. Vei aikaa ennen kuin uskalsin kysäistä omistajalta möisikö hän juuri ostaneen hevosen minulle. Vajaa vuosi siihen kaiken kaikkiaan meni kun sovin hevosen ostosta ja alkoi vimmattu rahojen haalinta. Kaikkihan piti lainata opiskelija kun olin. Mutta viimein koitti päivä kun karvaturri oli lopulta virallisesti minun. Olin kyllä hevosen kanssa touhunnut lähes joka päivä ensitapaamisestamme. Onnea etsintään ja luota sydämen ääneen, löydätte toisenne kyllä.