VANHASEN HALLITUS SUOSITTU

Kulttuuriministeriksi Merja Vanhanen vai Tanja Saarela, liikenneministeriksi ehdottomasti Susa osaa ainakin lähetellä tekstareita. Tästä ei hallitus huonone.

Vanhasen hallitus on suosittu, mutta niin näyttää olevan myös presidentti Tarja Halonen. Vanhasen hallituksen ylivoimaisesti arvostetuin ministeri on puolestaan ulkoministeri Erkki Tuomioja, jonka taidot ja tiedot näyttävät ylitävän koko muun ministerikatraan tiedot ja taidot yhteensä.

Suosion taustatekijänä on ennakoituakin vahvempi talouskasvu, joka näyttää vain jatkuvan. Tämä luo positiivista ilmapiiriä yhteiskuntaan ja heijastuu myös hallituksen ja presidentin suosiona. Toki hallituksella on oma ansionsa talouskasvussa. Hallituksen merkitystä ei ole kuitenkaan syytä ylikorostaa, koska kasvu on paljolti vientivetoista. Siinä eivät ole tuloveroratkaisut merkityksellisiä. Sen sijaan voi sanoa, että aikoinaan solmittu EU-sopimus on luonut edellytykset nykyisellekin talouskasvulle. Saksan talouden kohentuminen tuo lisäpotkua myös Suomen talouskasvulle. EU-sopimus näyttää hyödyttäneen eniten Irlantia, mutta Suomi on ollut myös hyvissä asemissa.

Vanhasen hallitus on vetänyt varsin matalaa profiilia. Kun ei ole tehty mitään, ei ole tullut suurempia nurinoita. Hallituksen umpisurket kepuministerit Saarela, Korkeaoja ja Hyssälä sekä demarien epäsuosittu Rajamäki eivät ole saaneet hallituksen suosiota laskemaan. Tuomiojan onnistumiset ja Vanhasen matala profiili ovat menneet näiden töppöjen edelle. Pekkarinenkin onnistui puolittain kääntämään sähkön hinnan nousun "luonnolliseksi" kehitykseksi, kun Fortumin ja muiden suomalaisten enrgiayhtiöiden monopoliasemaa haluttiin suojella.

Kepualueilla kuntauudistuksen vesittäminen koettiin voitoksi. No, onhan se voitto, jos ei välitetä siitä, että se tulee kalliiksi veronmaksajille. Tällaisia voittojahan Kepu koko ajan hakeekin, kustannuksista piittaamatta.

Ihmiset seuraavat valtaosin politiikkaa vain syrjäsilmällä tai ei ollenkaan. Kun ulkoisesti näyttää menevän paremmin kuin ennen, se lasketaan hallituksen ansioksi. Ei ole kuitenkaan vertailukohtaa, varjohallitusta, jonka ratkaisuilla olisi voitu päästä kaksinverroin parempaan tulokseen taikka kaksinverroin huonompaan. Ylipäänsä ei ole mittaria, millä tuloksia voitaisiin objektiivisesti arvioida. Talouskasvuluvut ei ole mikään politiikan onnistumisen mittari.

Edellä mainitusta käy esimerkiksi Kepun aluepolitiikka. Kepulainen aluepolitiikka aiheuttaa veronmaksajille suurempia kustannuksia, paljon suurempia kuin sellainen politiikka, missä suosittaisiin työvaltaisuutta. Aluepolitiikka on arvovalinta, missä hyväksytään suuremmat kustannukset sen nimissä, että koko maa pidetään väljästi asuttuna. Arvovalintana on metsäsuomalaisuus. Jos suomalaiset tätä haluavat ja haluavat siten erottautua muista eurooppalaisista, asia on ok. Hallituksen suosio pitää, jos ihmisten ja hallituksen arvovalinnat osuvat tässä yhteen. Itse luulen, etteivät osu, vaan kyse on osin tiedon puutteesta. Metsäsuomalaisuuteen kuuluu myös sivistymättömyys eli asioista selville ottamisen halun puute.

jatkaa, niin saadaan maa lopullisesti jaloilleen. Näin on nännit.

ehdokas, myös seuraavaksi pääministeriksi.


Olisi hirveä painajainen, jos Heinähattu tai Niinistö pääsisi hanikoihin.

siinä ei loanheittäjien vikinät mitään merkkaa.


Kyllä kansa tietää.