Olen toistuvasti lukenut täältä kirjoituksia, joissa eri seurakuntien edustajat ovat riitaisasti kirjoitelleet pahaa toisistaan ja hyvin ikävin sanakääntein panetelleet toisiaan. Jotkut jopa korottavat "itsensä ainoaksi oikeaksi suunnaksi"ja mylly pyörii. Se mylly, on vihollisemme, saatanan aikaansaama ja hämmästyttävän moni suostuu olemaan siinä mukana.Saatana haluaa hajaannusta uskovien keskelle, se haluaa että me olemme omissa karsinoissamme ja mulkoilemme eri liikkeiden ja kirkkokuntien niitä korostuksia, joista meille on opetettu eritavalla. Se haluaa hajottaa uskovien lauman koska se tietää, että jos me olisimme yhtä, sillä olisi vain vähän valtaa tässä maassa.
Saatana juhlii Suomessa koska niin monet kristityt nukkuvat. Pimeys estää heitä häkemästä, missä ollaan menossa. Kuljetaan omia pieniä ympyröitämme, keskitytään epäolennaisuuksiin, kun samaan aikaan vihollinen varastaa sieluja Helvettiin.
Tiedättekö, ettemme me ole tänäpäivänä rauhan ajassa, vaan on käynnissä sota. Meillä ei ole taistelu verta eikä lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.
Jos uskovat ymmärtäisivät, että meidän tulee käydä hengellistä sodankäyntiä, kukistaaksemme ne henkivallat joita omien paikkakuntiemme ja koko suomen päällä lepää, niin ymmärtäisimme myös, että suomesta tulisi tuolloin todellinen kristitty maa. Mutta tähän sodankäyntiin ei ole valmiuksia niin kauan, kun veli taistelee veljeään vastaan ja keskustelee oppikysymyksistä niinkuin ne olisivat tärkein asia.
Meillä tulisi olla hätä sielujen pelastumisesta. Meidän tulisi yhdessä julistaa veren evankeliumia ja näyttää, että olemme yhtä. On pelkästään hyvä asia, että on olemassa erilaisia seurakuntia, koska ihmisetkään eivät ole samanlaisia. En puhu nyt mistään ekumeniasta, jossa kaikki maailman uskonnot olisi yhtä. Puhun niistä seurakunnista,herätysliikkeistä ja suunnista jotka suhtautuvat Jumalan sanaan täytenä auktoriteettina ja toimivat sen mukaisesti.
Tutkitaan ensin omaa elämäämme ja mietitään, onko omassa elämässämme asioita, joista täytyisi tehdä kertakaikkinen parannus. Puhunko pahaa sisaristani ja veljistäni, juoruilenko, katselenko kaikki irstaudet televisiosta, murehdutanko Jumalan Pyhän Hengen käytökselläni, onko sydämessäni anteeksiantamattomuutta, katkeruutta, olenko alamainen seurakunnassani ja niin edelleen? Kun elämme pyhityselämää, meillä on mahdollisuus lähteä taistelemaan. Ja se taistelu on Jeesuksen. Hän tarvitsee meitä kaikkia tällä sotatantereella.
Saatana juhlii Suomessa koska niin monet kristityt nukkuvat. Pimeys estää heitä häkemästä, missä ollaan menossa. Kuljetaan omia pieniä ympyröitämme, keskitytään epäolennaisuuksiin, kun samaan aikaan vihollinen varastaa sieluja Helvettiin.
Tiedättekö, ettemme me ole tänäpäivänä rauhan ajassa, vaan on käynnissä sota. Meillä ei ole taistelu verta eikä lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.
Jos uskovat ymmärtäisivät, että meidän tulee käydä hengellistä sodankäyntiä, kukistaaksemme ne henkivallat joita omien paikkakuntiemme ja koko suomen päällä lepää, niin ymmärtäisimme myös, että suomesta tulisi tuolloin todellinen kristitty maa. Mutta tähän sodankäyntiin ei ole valmiuksia niin kauan, kun veli taistelee veljeään vastaan ja keskustelee oppikysymyksistä niinkuin ne olisivat tärkein asia.
Meillä tulisi olla hätä sielujen pelastumisesta. Meidän tulisi yhdessä julistaa veren evankeliumia ja näyttää, että olemme yhtä. On pelkästään hyvä asia, että on olemassa erilaisia seurakuntia, koska ihmisetkään eivät ole samanlaisia. En puhu nyt mistään ekumeniasta, jossa kaikki maailman uskonnot olisi yhtä. Puhun niistä seurakunnista,herätysliikkeistä ja suunnista jotka suhtautuvat Jumalan sanaan täytenä auktoriteettina ja toimivat sen mukaisesti.
Tutkitaan ensin omaa elämäämme ja mietitään, onko omassa elämässämme asioita, joista täytyisi tehdä kertakaikkinen parannus. Puhunko pahaa sisaristani ja veljistäni, juoruilenko, katselenko kaikki irstaudet televisiosta, murehdutanko Jumalan Pyhän Hengen käytökselläni, onko sydämessäni anteeksiantamattomuutta, katkeruutta, olenko alamainen seurakunnassani ja niin edelleen? Kun elämme pyhityselämää, meillä on mahdollisuus lähteä taistelemaan. Ja se taistelu on Jeesuksen. Hän tarvitsee meitä kaikkia tällä sotatantereella.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus ja sanon AMEN! Mutta!!!hmm...
Sanot-
>>Meillä tulisi olla hätä sielujen pelastumisesta. Meidän tulisi yhdessä julistaa veren evankeliumia ja näyttää, että olemme yhtä. On pelkästään hyvä asia, että on olemassa erilaisia seurakuntia, koska ihmisetkään eivät ole samanlaisia. En puhu nyt mistään ekumeniasta, jossa kaikki maailman uskonnot olisi yhtä.
Puhun niistä seurakunnista,herätysliikkeistä ja suunnista jotka suhtautuvat Jumalan sanaan täytenä auktoriteettina ja toimivat sen mukaisesti.
Ef.4:4 yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte;
Ef.4:5 yksi Herra, yksi usko, yksi kaste;
Ef.4:6 yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.
1.Kor.12:13 sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.