...salaisuus pienen ihmisen: -Kuule..., minä lennän isona kuuhun!
Mutta sitä ennen kerron teille mitä miulle tapahtui tänää:
Olin aamupäivällä tavanomaisella lenkillä koiravaljakolla. Matka sujui joutuisasti, kunnes yhtäkkiä johtajahusky iski jarrut pohjaa ja myö meinattii koko loppukonkkaronkka pasahtaa yhtee läjjää. Kuitenkii sain reen pysähtymää iha hilkulla.
Vetoliinoja siinä oikoessani satuin vilkaisemaa kuusten välistä viereiselle peltoaukeelle ja aatelkaa mitä mie näin:
sellaisia äijänrähjiä, ulkonäöltään jotai Haisulin ja Röllipeikon välimuotoo, pitivät ilotulitusraketeilla kiihytyskilpailuja! Aatelkaa!
Heput istuivat raketin kyyvissä ja hirveellä suhinalla ja räimeellä siitä vaan pellon pokki päätykuusikkoo! Mitä rajumpi rytinä, sen kovempi rätkätys raikui tienoolla: rjähkjährähkrähjkrähkräää...!!!
Sieltä kaseikosta heput vaan kömpivät kikattaen ja syleskellen sammalta ja kuusenneuloja: rihhihjihkrihhih...
Tiijättekö viime kesänä meijän pyykkinaruilta katosi kolme isoa lakanaa. Miulta meinas silmät tippuu päästä: kiihytyskilpailijat käytti meijjän lakanoita jarruvarjoina! Eikä onnettomat ees osanneet tai halunneet laukaista jarruvarjoa ajoissa.
Sitten se tapahtui!
Iha yllättäen miun jalkojen vällii tyrkättii kauhia iso rakettipötkö ja tulta perrää.
"Pijä kii, naavaparta! Nyt sie saat kunno kyyvit!" ilkkui peikonräähkät ja sit mentii!
Sieltä sitten kaivoin itteni naapurinisännän lantaläjäst tonkien sontaa nenästä. Krähjähkräh...naavaparta...jähkrähk!!!
Eipä heput vielä miuta mihikää laskenu vaan löysin itteni peikkorouvien puffetiista ja suuhuni työnnettii tutunnäköistä vuohenjuustoa. Tää alkoi olemaa jo aika paksuu.
" Tiiätsie naavaparta, että tässä lähellä auu vuohii? Jihkihjihkiik..."
Kun sitten aikanaa selvisin kotia valjakkoineni ja sain koirat tarhaan sekä itteäni vähä siistittyä, niin vaimo sattui justiisa tulemaa kirkolta kauppareissulta ja tuli juttusille:
"Meinasin muuten ostaa uuvenvuuenraketteja, mut joku ihme sisäine ääni sano miulle että älä viitti tuhlata rahojas niihi raketteihin."
"Hy-hyvä ettet ostanu. En mie niistä ois välittänytkää" -sain vastattua.
"Mitäs nuo meijän huskyt oikei vikisee? Eihä ne yleensä sano mittää." -ihmetteli rouva.
"En tiijä. Jospa ne vaistoo että uuvenvuuvenaatto lähestyy"
Oikein hauskaa ja turvallista Uutta Vuotta kaikille.
Mutta sitä ennen kerron teille mitä miulle tapahtui tänää:
Olin aamupäivällä tavanomaisella lenkillä koiravaljakolla. Matka sujui joutuisasti, kunnes yhtäkkiä johtajahusky iski jarrut pohjaa ja myö meinattii koko loppukonkkaronkka pasahtaa yhtee läjjää. Kuitenkii sain reen pysähtymää iha hilkulla.
Vetoliinoja siinä oikoessani satuin vilkaisemaa kuusten välistä viereiselle peltoaukeelle ja aatelkaa mitä mie näin:
sellaisia äijänrähjiä, ulkonäöltään jotai Haisulin ja Röllipeikon välimuotoo, pitivät ilotulitusraketeilla kiihytyskilpailuja! Aatelkaa!
Heput istuivat raketin kyyvissä ja hirveellä suhinalla ja räimeellä siitä vaan pellon pokki päätykuusikkoo! Mitä rajumpi rytinä, sen kovempi rätkätys raikui tienoolla: rjähkjährähkrähjkrähkräää...!!!
Sieltä kaseikosta heput vaan kömpivät kikattaen ja syleskellen sammalta ja kuusenneuloja: rihhihjihkrihhih...
Tiijättekö viime kesänä meijän pyykkinaruilta katosi kolme isoa lakanaa. Miulta meinas silmät tippuu päästä: kiihytyskilpailijat käytti meijjän lakanoita jarruvarjoina! Eikä onnettomat ees osanneet tai halunneet laukaista jarruvarjoa ajoissa.
Sitten se tapahtui!
Iha yllättäen miun jalkojen vällii tyrkättii kauhia iso rakettipötkö ja tulta perrää.
"Pijä kii, naavaparta! Nyt sie saat kunno kyyvit!" ilkkui peikonräähkät ja sit mentii!
Sieltä sitten kaivoin itteni naapurinisännän lantaläjäst tonkien sontaa nenästä. Krähjähkräh...naavaparta...jähkrähk!!!
Eipä heput vielä miuta mihikää laskenu vaan löysin itteni peikkorouvien puffetiista ja suuhuni työnnettii tutunnäköistä vuohenjuustoa. Tää alkoi olemaa jo aika paksuu.
" Tiiätsie naavaparta, että tässä lähellä auu vuohii? Jihkihjihkiik..."
Kun sitten aikanaa selvisin kotia valjakkoineni ja sain koirat tarhaan sekä itteäni vähä siistittyä, niin vaimo sattui justiisa tulemaa kirkolta kauppareissulta ja tuli juttusille:
"Meinasin muuten ostaa uuvenvuuenraketteja, mut joku ihme sisäine ääni sano miulle että älä viitti tuhlata rahojas niihi raketteihin."
"Hy-hyvä ettet ostanu. En mie niistä ois välittänytkää" -sain vastattua.
"Mitäs nuo meijän huskyt oikei vikisee? Eihä ne yleensä sano mittää." -ihmetteli rouva.
"En tiijä. Jospa ne vaistoo että uuvenvuuvenaatto lähestyy"
Oikein hauskaa ja turvallista Uutta Vuotta kaikille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Raketit sitten kuuhun...
http://www.youtube.com/watch?v=pujwNNcMS48
ja kiitos kertomuksesta.
Hauskoja sinulla nämä sadut, sekin jouluinen ja nyt tämä. Mahtaako sinulla näitä olla enemmältikin?
Hyvää Uutta Vuotta 2007 sinulle!
.. nämä tarinat nyt ovat ihan sponttaaneja mielikuvituksen juoksun tuotetta. Kun joku hassu jutunjuuri tulee mieleen, saatan alkaa kirjoittaa ja siitä se samalla sitten jalostuu.
Eipä niitä juuri varastossa senenempää ole.
Hyvää Uutta Vuotta sinullekin