Liian vaikea

Ei kukaan ihminen voi vastata Jumalan puolesta.

Sairauksista paraneminen on Jumalan työ.

mutta annan silti oman arvioni. Ihmeteot eivät aina ole Jumalasta, vaan ihmisille saatetaan uskotella, että Jumala minut paransi.
Kun kuuntelee salissa kiitosaiheita, niin siellä kiitetään parantuneesta flunssasta, kipeä korva on parantunut, jalka ei enää ole kipeä, yms.
Useimmiten ne ovat aivan tavallisia vaivoja, jotka paranevat ihan itsestään.
Mutta näin toimien voidaan läsnäolijoille vakuutella, että Herra paransi minut.
Mielestäni tämä on vastuutonsa ja yliampuvaa touhua, eikä todista varmasti yhtään mitään.

Matteus 7:22-23

22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
23. Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.

Näitä "ihmeitä" tuodaan esille myös helluntailaisuudessa, mutta Nokia Mission taitaa olla näissä ylivertainen.

en voi sinulle antaa. Käsitykseni on että vaikeiden kysymysten tarkoitus on johtaa ihminen syvemmälle Jumalan syliin, Hänen armonsa salaisuuteen. Se kuitenkin on perimmäinen vastaus, jota mitkään muut - sinänsä tärkeitä mutta tärkeimmän rinnalla pinnallisia asioita koskettavat - vastaukset eivät voi antaa. Ne eivät voi tuoda tyydytystä syvimpään kaipaukseen, syvimpään ongelmaan.

Jotain kuitenkin voin sanoa sen käsityksen mukaan mikä minulle uskovana on syntynyt...
Ensinnäkin. En usko että Jumala haluaa markkinoida itseään ihmeillä.
Asia ei ole aivan mustavalkoinen, yksiselitteinen.

Toisaalta Jeesus sanoi "uskokaa edes tekojen tähden" ja Raamattu julistaa että "merkit seuraavat niitä, jotka uskovat". Mutta mikä on uskomme keskus ja kiinnekohta? Uskon tulee perustua Jeesuksen varaan kaikessa - muuten on kyse ihmisen omasta mahtipontisesta uskottelusta ja psyykkauksesta. Siksi Jeesus sanoo toisaalla, niille jotka tavoittelevat ihmeellisiä merkkejä, että heille ei anneta muuta kuin "Joonaan merkki". Ilmiselvä viittaus Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen.

Uskon tulee siis perustua Jeesuksen sovintotyön todellisuuteen.
Sielullisen ylikarismaattisuuden vaarana on että ihmisten huomio Jeesuksen, uskon alkajan ja täyttäjän sijasta kiinnitetään ilmiöihin ja kokemuksiin joiden perusteella uskoa aletaan sitten mittailla ja punnita: mitä enemmän kokemuksia sitä enemmän "oikeaa" uskoa. Kaikki kokemukset eivät kuitenkaan ole Pyhän Hengen vaikuttamia vaan ihmisen kiihottuneen psyyken luomia ilmiöitä. Näin tervehenkinen kristillinen usko jää elämyskeskeisen tunnelmoinnin ja ihmeiden tavoittelun jalkoihin.

Jumala ei halua olla jokin ihmeidentekoautomaatti. Usko ei kestä ihmeiden eikä elämysten varassa. Vain terve Jeesukseen juurtunut usko kestää elämän koettelemukset.
On niinkin, että juuri sairauden alhoissa moni on löytänyt sen terveemmän uskon ja näin fyysinen sairaus on saanut olla suuremman välikappaleena, se kun on laittanut ihmisen punnitsemaan elämänsä arvoja ja etsimään syvempää yhteyttä uskonsa keskukseen, persoonaan.

- -

Kirjoittaisin tähän erään läheisen ystäväni kertomuksen hänen parantumisesta mutta asiasta kirjoittamani traktaatti on minulla jossain en tiedä missä. Kerron lyhyesti. Hän oli jalkapalloilijana alemmalla sarjatasolla, hyvä pelaaja. Katkaisi pelissä akillesjänteen. Katkennut jänne ehti vielä tulehtua ennen leikkaukseen pääsyä. Vammasta oli röntgenkuvat ja kaikki lausunnot. Hän oli leikkausjonossa Sakari Oravalle joka on urheiluvammoihin erikoistunut, maamme parhaita kirurgeja ja on toiminut mm. huippu-urheilijoiden lääkärinä. Nilkka oli tietysti voimakkaasti turvoksissa, käveleminen vaikeaa ja tuskallista. Kirkossa, kokoustilanteen jälkeen, eräs vanhahko uskova nainen sai sisimpäänsä varmuuden että Jumala parantaa tämän vamman, hän pyysi ystävää istumaan viereensä tuolille ja rukoili. Ystävän kertomuksen mukaan kuuma virta kulki jalan läpi, jänteen kohdalla tuntui kihelmöintiä ja turvotus laski muutamassa sekunnissa ja kaikki kipu jalasta katosi. Hän käveli ympäri kirkkosalia ja seuraavana päivänä juoksulenkillä vielä varmuuden vuoksi hyppeli yhdellä jalalla todetakseen että se on tosiaankin täysin parantunut.

Kyseinen ystäväni on tasapainoisimpia uskovia mitä tunnen eikä todellakaan juokse ihmetapausten perässä, mutta Jumalan sanan ja kokemustensa perusteella uskoo vahvasti että Jumala voi myös parantaa. Hän on kokenut useita "yliluonnolliseksi" luokiteltavia parantumisia. Kyseinen henkilö on suorittanut päihde- ja mielenterveysalaan painottuvan lähihoitajakoulutuksen ja toimii hoitoalalla.

- -

Olen itsekin kokenut monia asioita tältä alueelta mutta en tahdo lähteä niitä mainostaan. Korostan, että syvin ongelma ihmisen elämässä ei koske hänen kysymyksiään vaan häntä itseään.
Tämä kaikkeista syvin ongelma saa ratkaisunsa Kristuksessa syntien anteeksiantamuksen ja elävän Jumalasuhteen kautta jolloin ihminen ei enää ole irrallaan Jumalasta ja Jumalan kautta löytyvästä yhteydestä vaan on löytänyt itsensä, se merkitsee uusien näkökulmien avautumista ja mielekästä kokemusta todellisuudesta.

Yhteys Jumalaan on suurinta mahdollista parantumista ja on laadultaan hengellinen parantuminen. Usein se on myöskin henkisen eheytymisen alku - tässä toki on olennaista monet seikat, hengellisen yhteisön toimintakulttuuri, omat ehdollistumat, suostuminen Jumalan armon opetettavaksi jne.

Kaikenlaisiin vaikeisiin kysymyksiin keskittyminen ja Jumalan syyttäminen milloin mistäkin on usein, ei varmasti aina, ihmisellä pelkkä tekosyy ja peite oman syntisyyden verhoksi, ettei joutuisi kohtaamaan olemuksensa ydintä ja omaa pelastuksen tarvettaan.

Tänään olen lueskellut paria vanhaa keskusteluketjua, poimin kirjoituksestani 26.3.2004:
> Olen vakaasti sitä mieltä, että jos Jumalan rakkaudentyö Jeesuksessa sais enemmän olla meille jokapäiväinen ihme, jonka otamme ei vaan jonain fraasina vaan todella ihmetellen Jumalan hyvyyttä, niin sen myötä luonnostaan tapahtuisi myös asioita, joita yleensä pidetään "ihmeinä".
Ei ne nyt niin kovin suuria ihmeitä ole. Luonnollistahan se on että Jumala toimii oman luontonsa mukaisesti omiensa elämässä.

Jeesuksen eläessä parantuivat sokeat ja kuurot ja rammat ja jopa kuolleita heräsi. Samaten opetuslapsien aikana.

Nykyisin tilanne on aivan toinen. Puheita ja suuria sanoja on, mutta parantuneita saa etsimällä etsiä, ja jos löytää, parantuneet ovat vain hetken parantuneita ja sairaus on tullut takaisin, tai se vaiva mistä ovat parantuneet, on sitä lajia, ettei voida ihmeestä puhua.


Nykyisten hmm parantajien suurin vaikeus on se, että tahtovat itsellensä kunniaa ja mainetta, tahtovat tehdä suuria ihmeitä, ollakseen suuria ihmisten silmissä. Se on asenne, joka estää Jumalaa käyttämästä heitä sairaiden parantamiseen.


Toinen suuri este on se, etteivät nämä hmm parantajat julista Jumalan sanaa, jota ihmeet ja merkit raamatun opettaman mukaan seuraavat, vaan he julistavat jotakin toista evankeliumia, useimmiten menestysteologiaa.

Siellä missä nykyisin puhutaan sairaiden parantumisesta, suureen ääneen, taitaa todellisuus olla sitä, että siellä kaikkein vähiten todellisia sairaita paranee todellisista sairauksista.

Uskovien ei kannata suurilla sanoilla puhua sairaiden parantamisesta, koska sen edellytykset, pitäisi laittaa ensin kuntoon ja antaa sitten tekojen kautta, tulla ilmi se, että Jumala on uskovien kanssa.

Kehitysvamman tai katkenneen käden uudelleen kasvaminen, ei ole yhtään suurempi ihme, kuin jonkun sydämen parantuminen, tai syövän tai jonkun muun kuolemaan johtavan sairauden parantuminen.

Matteus 15:30 Ja hänen tykönsä tuli paljon kansaa, ja he toivat mukanaan rampoja, raajarikkoja, sokeita, mykkiä ja paljon muita, ja laskivat heidät hänen jalkojensa juureen; ja hän paransi heidät,
15:31 niin että kansa ihmetteli nähdessään mykkäin puhuvan, raajarikkojen olevan terveitä, rampojen kävelevän ja sokeain näkevän; ja he ylistivät Israelin Jumalaa.


Kehitysvamman kohdalla voidaan ajatella, että ihmisille on annettu erillaisia asioita eri määrissä, toiselle toista enemmän kuin toiselle, joku voi olla ulkonaisesti kaunis, toinen voi raajarikko, mutta olisi sitten mikä tahansa elämän ajaksi annettu osa, tärkeintä on etsiä Jumaala ja löytää Hänet.

Jos joltakin puuttuu jotakin tässä ajassa tarvittavaa, se voi avuksi siihen, että ihminen alkaa etsimään Jumalaa ja Hänet löytää.

Monet niistä joilla on kaikki hyvin, eivät koe tarvitsevansa Jumalaa, uskovat itse olevansa oman onnensa rakentajia. Joskus joutuvat tilanteeseen, jossa huomaavat, etteivät esim. voi itse itseänsä parantaa, jolloin kääntyminen Jumalan puoleen voinee tulla mieleen.


Luukas 14:16 Niin hän sanoi hänelle: "Eräs mies laittoi suuret illalliset ja kutsui monta.
14:17 Ja illallisajan tullessa hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: 'Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina.'
14:18 Mutta he rupesivat kaikki järjestään estelemään. Ensimmäinen sanoi hänelle: 'Minä ostin pellon, ja minun täytyy lähteä sitä katsomaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä.'
14:19 Toinen sanoi: 'Minä ostin viisi paria härkiä ja menen niitä koettelemaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä.'
14:20 Vielä toinen sanoi: 'Minä otin vaimon, ja sentähden en voi tulla.'
14:21 Ja palvelija tuli takaisin ja ilmoitti herralleen tämän. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalleen: 'Mene kiiruusti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat tänne sisälle.'

Tämä on mielipiteeni eikä mikään dogmi.
Ajattelen niin että on toissijaista parantua vammasta tai kehityksellisen vamman "parantuminen" sielun pelastumisen rinnalla.

Pentecostal, RitariO ja Frihet ovat palstan ylivoimaisesti tyhmimmät, epäloogisimmat ja vähiten kaikista asioista perillä olevat pelle-hermannit.

Heillä on myös voimakas taipumus valehteluun ja asioiden vääristelyyn.