auttakaa!!tahtoo sudaniin!

HIV-rokotetta.

Juu, kyllä mullakin on sellainen käsitys, että Visa Electron ym. -luottokortit eivät käy Sudanissa.

:D

Sudaniin tarvitaan keltakuumerokote, josta saa keltaisen todistevihkosen, johon lisätään muut rokotteet:tetanus, polio, havrix x 2, typherix, meningovax. Kaikkiahan ei voi ottaa kerralla, vaan muutama viikko pitää välissä olla tiettyjen rokotteiden kesken. Malarialääkitys pitää aloittaa noin 2 viikkoa ennen matkaa. Vaatteiksi kannattaa valita ohuita pitkiä vaatteita & hattu tai huivi, siellä on todella kuuma, vaikka säätiedotteiden mukaan olis 30, oikeasti päivälämpötila kohoaa 50:een. Hiekka, jota maa suurimmaksi osaksi on on polttavan kuumaa.Oikealla asenteella matka voi olla valaiseva kokemus, älä odota mitään suuria, ylemmänkin luokan talot saattavat olla alkeellisia, ulkotulella ruokaa, sähköt katkeilee, ilmastointi ei aina pelaa, jos sellainen löytyy.Taloissa usein torakoita.Eurooppalaiseen makuun ruokaa saattaa olla vaikea löytää, ja se on kallista. Paikallisethan hakevat pikku-vuohensa markkinoilta ja teurastavat sen kunniaksesi ruoaksi... Itse menisin uudelleen, mutta matkat ovat liian kalliita tällä hetkellä. Jos kaverillasi on joku tuttu, viisumin saa yleensä järjestettyä jopa kun saavut maan lentokentälle, muuten lähetystön kautta kannattaa hyvissä ajoin lähteä liikkeelle, kun ne toimistot eivät pelitä ihan niinkuin Suomessa.Vaikka muslimimaista puhutaan paljon pahaa, minä koin sen erittäin turvalliseksi ihmisten hyvän ryhmäkurin ja moraalin ansiosta.HYVÄÄ MATKAA!

Vietin vuonna -93 Sudanissa lähes 3 kuukautta ja matkailin pitkin ja poikin maata yksin (nuori valkoinen nainen) ja parin puolalaisen nuorenmiehen kanssa osan matkasta. Olin pääasiassa Khartoumissa, mutta Omdurman toki tuli nähtyä kun on siinä vieressä, lisäksi matkailin Wad Medaniin ja Kassalaan ja siitäkin jonkin verran etelään sekä punaiselle merelle Port Sudaniin. Matkat tein paikallisilla busseilla, vain Port Sudanista lensi paikallisella pienkoneella Khartoumiin.
Upea maa, ihania ihmisiä, todella näkemisen arvoisia paikkoja valtavasti. Tuolloin kun itse kävin ko maassa sielä oli sharia-lait käytössä ja sisällissota aika kiihkeänä Juban alueella, lisäksi Eritrean sota oli loppunut vain muutamaa kuukautta aiemmin. Iltaisin ja öisin oli ulkonaliikkumikskielto sotatilan takia, ja jotta tämä ei olisi riittänyt, sattui siellä oleskeluaikanani muutamia jenkkien vastaisia mielenosoituksia ammuskeluineen kaduilla sekä päälle päätteeksi vielä 6,7 Richterin asteikolla maanjäristys jälkijäristyksineen parina päivänä.

KOkemuksena Sudan on sanoin kuvaamaton, kuten suurin osa muutakin Afrikkaa. Ihmiset ovat iloisia, ystävällisiä, huomaavaisia ja suvaitsevaisia. KOteihin kutsutaan ihan ventovieraita ihmisiä ja tarjotaan juhla-ateria siitä vähästä mitä perheellä on. Otin tavaksi varata mukaan säilykkeitä tms ja ehdotin suomalaisen salaatin tms pienen aterian tekemistä minut kylään kutsuneelle perheelle, johon suostuttiin aina. Pelkän ruoan tai rahan antaminen sellaisenaan olisi ollut verinen loukkaus, enkä katsonut sitä asialliseksi muutoinkaan. Ikinä en missään tuntenut oloani turvattomaksi millään lailla, arabimaiden kulttuurissa yhteisön kontrolli ja toisaalta tuki on niin vahva ettei kukaan olisi niin tyhmä että hankkiutuisi ulos omasta yhteisöstään.
Alkoholia ei ollut saatavilla missään, paitsi länsimaiden suurlähetystöjen henkilöstöltä tai esim. amerikkalaisen klubin (johon liityin jotta pääsin välillä uimaan kohtuullisella hinnalla ja riisuman uimapukusilleni ylipäätään) tiloissa tiskin alta. Ehkä nyt sharian kúmoutumisen jälkeen tilanne on toinen, itse en kaivannut alkoa vaikka olut olisi kieltämättä siinä kuumuudessa ollut joskus ihan ok.
Paikallisten kunnioittamiseksi ja oman terveytesi suojaamiseksi, älä kulje missään liian vähissä vaatteissa. Vaaleat, ohuet pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet suojaavat kuumuudelta ja auringon säteilyltä, sekä jos olet nainen saat olla rauhassa ilkeiltä katseilta ja joskus kommenteiltakin. KOtimaassa voi sitten kesällä pukeutua toisin, meidän kulttuurissamme se on ok. Sharian aikaan ainakin lisäksi nainen piti pitkät hiukset kiinni, huivia tai huntua tms ei kukaan olettanut minun käyttävän, mutta hattu pysyi päässä ihan omasta halustani. Toisaalta, huivin päähän sitominen (näin naiselle) avasi monta uutta ovea ko maassa enkä nähnyt sitä suinkaan haitaksi..
Rokotteista voi konsultoida kansanterveyslaitosta (nettisivutkin löytyvät) tai tk-lääkäriä/hoitajaa.
Itse hankin viisumin Moskovan suurlähetystöstä (asuin tuolloin Venäjällä), mutta kannattaa kysellä asiasta Tukholman edustustosta ellei Suomeen sitten ole tullut oma edustustoa.

OIkein hyvää matka Sudaniin, et varmasti kadu jos sinne lähdet!

Olen käynyt Sudanissa Khartoumissa nyt kaksi kertaa kolmen kuukauden aikana. Ensimmäisen kerran lähdin sinne joulukuussa 2006 ja vietin perillä reilun kolme viikkoa. Toinen reissu oli lyhyempi nyt helmikuussa. Mieheni on suomalainen mutta työskentelee Khartoumissa.

Viisumi hoitui Sudanin lähetystön kautta joka on Oslossa. Löytyy netistä http://www.sudanoslo.no
He neuvoivat sekä puhelimitse että sähköpostilla, jos vain tuli jotain kysyttävää. Lähetin sinne passini ja viisumihakemuksen, sekä pari passikuvaa DHL:n kautta. Ainoa ongelma oli, että viisumimaksu piti suorittaa käteisellä. Joten rahat (Norjan kruunut) menivät perässä normaalilla postilla. Passin ja viisumin sain todella nopeasti muutaman päivän kuluttua takaisin vaihtorahojen kanssa. Uskoisin että matkatoimisto tai hotelli voi auttaa kutsuasiassa. Nimittäin viisumi jonka minä sain, täytyi rekisteröidä paikallisella poliisiasemalla kolmen päivän kuluessa saapumisesta ja siinä meni hyvin yksi kokonainen päivä. Jos viisumin hoitaa hotelli tai matkatoimisto, homma voi olla vähän helpompaa. Koska minulla oli majoitus tiedossa, maksoin vain lentoliput, meno-paluu Helsinki-Khartoum maksaa Lufthansalla noin 950 euroa.

Rokotejuttu oli helppo homma. Ainakin Helsingissä on Postitalon lääkäriasemalla ”matkailuklinikka”. Koko operaatio hoitui parilla kerralla, lääkäri tiesi mitä rokotteita tarvitaan. Mukaan piti tietysti ottaa rokotuskortti. Joku rokotteista vaati vahvistusrokotteen ja siksi käyntikertoja tuli kaksi. Toinen syy kahdelle käyntikerralle oli se, että sain piikkejä monta, enkä halunnut kaikkia yhdellä kertaa käsivarteen. Meillä molemmilla oli jo Havrix ja keltakuumerokotus, ja silti rokotteita tuli monta.
Jos mietit mitä rokotteita tarvitset, katso http://www.rokote.fi

Malarialääkitys on hyvä olla, meille lääkäri suositteli Doximyciniä, nimittäin se on mieto antibiootti ja siten tepsii estolääkkeenä myös joihinkin sikäläisiin pikkutauteihin/vaivoihin. Doximycin on siitä hyvä, että se pitää aloittaa vain yhtä päivää ennen matkaa. Yleensä kaikkia malariapillereitä tulisi jatkaa neljä viikkoa matkan jälkeen.

Matkakassa kannattaa tosiaan varata mukaan jo Suomesta, sillä Visaa tai muita luottokortteja on turha yrittää käyttää Sudanissa. (Hotelleista en osaa sanoa) Myöskään pankkiautomaatit eivät ymmärrä niitä - tosin en uskaltanut kokeilla mitä tapahtuisi jos työntäisin suomalaisen kortin automaatin reiästä sisään. Sudanin dinaareja ei saa Suomesta, joten ota mukaan euroja ja vaihda niitä paikanpäällä aina tarpeen mukaan. Perjantai on Sudanissa pyhäpäivä, ja silloin rahanvaihtopisteet ovat monesti kiinni.

Ruokaan sai kulumaan noin 10-25 euroa päivässä yhteensä kahdelta hengeltä. Riippuen tietysti siitä kuinka iso nälkä oli ja kuinka paljon haluttiin herkutella. Ruokaa löytyy ihan hyvin länsimaiseen makuun, mutta uskoisin että erilaisten ruoka-aineallergioiden kanssa voisi tulla vähän päänvaivaa. Meidän kulkureiteillä ravintolat olivat turkkilaisia ja syyrialaisia, joten ruoka oli ennemminkin lähi-idästä kuin afrikkalaista. Kiva pikkuruoka on lihaa käärittynä tortillan tapaiseen leipään, nimeltä "shawarma". Välillä leipänä toimii sämpylä. Se on erinomaisen hyvää ja sitä saa kaikkialta. Söimme ihan surutta salaatteja, hummusta, ranskalaisia perunoita, pizzaa, hedelmiä, jugurtteja, juustoja - mitä vain - paitsi aivoja. Vatsatauteja ei tullut kertaakaan, ainoa joka aiheutti murinaa mahassa, oli tyhjään vatsaan syöty malariapilleri.

Omdurmanista minulla on kokemusta vain markkinoista, josta löytyy kivasti ostettavaa - esimerkiksi paikallisia vaatteita. Riippuu tinkimistaidosta paljonko joudut maksamaan tavaroista. Ostin parit paikalliset ”kaftaanit”, simppelimpi versio maksoi noin 20 euroa (sen olisi kuulemma pitänyt saada 10 eurolla). Ja toinen oli vähän hienompi josta maksoin noin 30 euroa.

Muuten kauppoja on erilaisia, osa ihan normaaleja ”Siwa”-tyyppisiä kauppoja ja osa pieniä kioskeja. Yleisesti kaupoista saa kaikkea Coca-colasta pussikeittoihin. Muutenkin kauppoja on kaikenlaisia, ja valikoima ihan runsas. Ei tietenkään ylellistä, mutta valikoimaa on niin paljon että sillä tulee hyvin toimeen. Khartoumissa on yksi iso ostoskeskus, nimeltä Afra. Se on koko Sudanin ainoa ostoskeskus ja sijaitsee heti lentokentän eteläpuolella.

Hintoja oli meidän mielestä tosi vaikea ymmärtää. Nimittäin siellä puhutaan Sudanin punnista ja dinaareista ja monella tavalla. Hinta saattoi olla 100 tai 1000. Tai sitten 1000 tai 10000. Jotenkin vain piti oppia ymmärtämään, paljonko asiat maksavat. Esimerkiksi vesipullo tai Coca-Cola tms. juoma on aina 100 dinaaria jos sen ostaa kaupasta tai kioskista. 250 dinaaria on 1 euro.

Jotta homma olisi vielä sekavampaa, tammikuun puolivälissä dinaarista pudotettiin kaksi nollaa pois ja rahasta tuli taas punta pitkän tauon jälkeen. Joten 100 dinaaria on 1 punta ja 1000 dinaaria on 10 puntaa. Setelit vaihtuvat vähitellen, joten jos matkustat sinne lähiaikoina, kädessäsi voi olla kahdenlaisia rahoja. Ja tästä en jatka enempää koska en pysty selittämään sitä selvästi. Ohjeeksi voin sanoa että aina kannattaa ajatella että hinta on se alin. Varsinkin jos olet markkinoilla tai ostat katukauppiaalta jotain. Nimittäin jos annat katukauppiaalle 4000 dinaaria, ja tarkoitus olikin maksaa 400 dinaaria (vielä vanhan rahan aikaan siis), katukauppias sai kerralla koko kuukauden palkan tyhmältä turistilta eikä todellakaan anna vaihtorahoja takaisin. Nimimerkki ”näin kävi meille”.

Noin yleensä paikalliset eivät oleta että nainen kulkisi huivi päässä, mutta nilkat ja olkapäät on kohteliasta pitää peitossa. Miehillä myös pitäisi olla pitkät housut. Jos miehet kulkevat shortseissa, paikallisten mielestä se on kuin kulkisi alasti kadulla. Itse kuljin sandaaleissa, pellavahousuissa ja tavallisessa perusmallisessa t-paidassa. Jotenkin olo tuntui vielä paremmalta jos paita oli kevyt kyynärpäät peittävä kesäpaita. Lisäksi pidin pientä kesähattua, mutta syynä siihenkin oli vain aurinko.

Mutta jos haluat kulkea paikallisissa vaatteissa, se on ihan ok. Paikalliset ottavat sen suurena kohteliaisuutena, olit sitten nainen tai mies. Sukkia ei tarvitse ottaa mukaan kuin meno- ja paluumatkaa varten, sillä kaikki kulkevat ilman sukkia, se säästää pyykin määrää. Sudanissa on joka paikassa hiekkaa. Ja usko kun sanon, sitä on ihan joka paikassa. Hiekka on hienoa oranssia Saharan hiekkaa, joskus sitä on ilmassakin ja hampaiden välissä, mutta ainakin sitä on varpaiden välissä jos ei muualla. Jos sinulla on vaaleat housunlahkeet, ne ovat kolmessa päivässä oranssit.

Kesää kohti lämpötila nousee, kuulemma kesällä voi olla jopa 55 astetta lämmintä. Loppukesästä alkaa myös sadekausi ja hyttyset lisääntyvät. Sade kestää aina vain hetken, mutta vettä tulee massoittain. Meikäläinen kesäinen ukkos-kaatosade saattaa antaa pientä osviittaa sateen määrään. Nyt talvella lämpötila oli ihan mukavat 28 tai sitä luokkaa. Ilmasto on hyvin kuivaa, joten lämpö ei ole painostavan tuntuista. Kevättä kohden lämpötila nousee ja helmikuun alussa lämpöä oli jo reilusti yli 30, mutta silti kuumuus oli ennemminkin kuivan polttavaa kuin kostean ahdistavaa.

Sudanissa tulee yleisesti toimeen englannilla ja arabialla vielä paremmin. Ihmiset nostivat yleisesti peukkua ja hymyilivät, ja usein kuuli lausahduksen ”Welcome” tai ”How are you”. En kertaakaan tuntenut oloani turvattomaksi, valkoisena naisena sain olla yleisesti rauhassa. Paitsi pienet kerjäläislapset nykivät hihaa aina välillä. Ainoa asia minkä otti rankasti päähän, oli joka aamuinen kello viiden rukouskutsu lähimoskeijan minareetista. Siihen vaan ei yksinkertaisesti tottunut, onneksi korvatulpat on keksitty.

Sähköt katkeilivat joitakin kertoja, mutta jokaisessa talossa on siksi generaattori jotta ei tarvitse olla pimeässä. Silti taskulamppu - tai otsalamppu - on ihan hyvä ottaa mukaan. Me asuimme isossa talossa mieheni työtovereiden kanssa, ja meillä oli käytössä normaalit kylpyhuoneet ja vessat, kaasuliedet, hienot jääkaapit sekä tv josta näkyi 1200 satelliittikanavaa, tosin 1198 niistä oli arabiankielisiä.

Khartoumin alueella ei juuri näe mitään omituisia eläimiä. Torakoita näin kokonaista kaksi kappaletta, mutta muurahaisia sitäkin enemmän. Koiria myös juoksee laumoittain paljon vapaana, ja aasi on yleinen näky kärryjen edessä. Taivaalla lentelee paljon kotkia ja teiden varsilla myydään lampaita. Lampaita ostetaan ruuaksi ja ne teurastetaan itse. Joskus kadulla saattaa törmätä pariin pois heitettyyn lampaan jalkaan.

Muista että alkoholi on kielletty Sudanissa. Sitä ei saa ostaa mistään (ei edes hotelleista) eikä sitä saa myöskään viedä maahan. Lisäksi kuvaaminen on kielletty, sitä varten tarvitaan erityislupa. Eli jos poliisi näkee sinun kuvaavan jotain, hänellä on oikeus takavarikoida kamerasi. Itse otin enimmäkseen kuvia kännykameralla, joka on myös sudanilaisten tapa. Eihän siinä ole mitään eroa, mutta se tuntui minusta sopivalta välimuodolta. Silti monia asioita jäi kuvaamatta, koska järki kannattaa pitää kädessä ja ihan kaikkea ei siksi voi kuvata.

Khartoum ja Omdurman eivät ole maailman siisteimpiä ja kauneimpia paikkoja, tosin parannustöitä tehdään paljon, mutta afrikkalaisella tehokkuudella. Jos lähdet sinne ja pidät silmät auki, tulet näkemään hauskoja ja omituisia asioita, ja paljon myös surullisia asioita. Toisaalta Sudanissa voi myös matkustaa ”turistikuplassa” eli mennä lentokentältä taksilla hotelliin, syödä hotellissa ja maata vain uima-altaalla. Riippuen ihan miten itse haluat. Toivottavasti olet matkustanut ennen omatoimisesti ja muuallakin kuin turistimatkalla Kanarialla. Jos et ole, matkustaminen Sudaniin voi olla radikaali aloitus.

Sudanissa iskee elämän realismi päin kasvoja, voit huomata välillä käveleväsi kuin uutiskuvassa kadulla vilisevien YK:n autojen ja pään päällä pörräävien YK:n helikoptereiden vuoksi. Lisäksi voit joskus huomata olevasi kuin keskellä luontodokumenttia, tosin hajut ja näyt ovat käsin kosketeltavia.

Matkalla Sudanissa ei itse asiassa ollut mitään vikaa, kaikki hommat sujuivat ennemmin tai myöhemmin, ruokaa ja juomaa sai ja sääkin oli aina aurinkoinen. Eli pitkää pinnaa ja hymyä naamalle, sillä pärjää!

Mitä tarvitaan koko maailma tietää, että suuri ja voimakas profeetta nimeltään dr ratkaisu, hän on auttanut monia ihmisiä koko maailmassa monet ihmiset tulivat eri maista nähdä hänet ratkaisuja, kuten minulle, joka sijaitsee Yhdistyneessä kuningaskunnassa, koska olen sairaus (HIV) i kulkenut Britanniasta Afrikassa nähdä hänet parannuskeinoa ja se ei ota hänelle pilke silmä parantua löin pystyi tarjoamaan kaikki vaatimukset tarvitaan parannuskeinoa, ja olen nyt onnellinen, että olen nyt 1 tänä vuonna, ja miten jota en tavannut tätä dr todistuksen pääoman olisin ollut syvän ja liittyi esivanhempieni tänään ... .thanks dr ratkaisu hänen parannuskeinoa ja armotekonsa hän näyttää minulle ... sähköpostitse profeetta, dr ratkaisu, [email protected] hänen verkkosivuilla on http://drsolution.webs.com/

Jos olisit sudanilainen nainen, sinut olisi pikku tyttönä ympärileikattu erittäin julmalla tavalla. Häpyhuulet ja klitoris leikataan pois, ja aukko ommellaan lähes umpeen.
Ei ole kovin upea kulttuuri.