Suuriin Sanoihin, lauseisiin jotka oli sanottava?
Tyydyitkö keskinkertaisuuteen silloin kun olisi pitänyt puhua? Mietitkö yksin ollessasi rakentamattomia majoja?
Ajatteletko alkamatonta suhdetta joka sinun sanomattomuutesi
tähden on loistavaa tulevaisuutta menneisyydessä?
Olisiko siitä sittenkin pitänyt puhua silloin kun silta oli alhaalla?
Huudatko lossin perään joka on jo kohta toisella rannalla?
Jatkatko samaa mistä ei ole tullut mitään aikaisemminkaan?
Tuleeko Uudesta Vuodestasi hämmästyttävien uusien saavutusten
savotta joka on parempi kuin aikaisemmat vuodet yhteensä?
Näin kysyn nyt.
Tyydyitkö keskinkertaisuuteen silloin kun olisi pitänyt puhua? Mietitkö yksin ollessasi rakentamattomia majoja?
Ajatteletko alkamatonta suhdetta joka sinun sanomattomuutesi
tähden on loistavaa tulevaisuutta menneisyydessä?
Olisiko siitä sittenkin pitänyt puhua silloin kun silta oli alhaalla?
Huudatko lossin perään joka on jo kohta toisella rannalla?
Jatkatko samaa mistä ei ole tullut mitään aikaisemminkaan?
Tuleeko Uudesta Vuodestasi hämmästyttävien uusien saavutusten
savotta joka on parempi kuin aikaisemmat vuodet yhteensä?
Näin kysyn nyt.
Vastaukset 13
Vanhimmat
tuotan liikaa koska kirjoittelen harrastuksekseni. Keskinkertaisuuteen taitavat kuulua juuri suuret sanat, pienet ajatukset.
Muuten tuleva vuosi on sopivasti aiempien kokoinen, en aio rimpuilla kasaan mitään itseäni isompaa. Jos tästä vielä henkisesti kasvan, halkean.
laastariin ja halpoihin vaatteisiin kun keskiyön hetki kalahtaa. Kierrän vielä puristuspintelin pään ympäri ja ideaalisiteen jalkaan vain varmuuden vuoksi. Jos sattuu jotain.
Odotan Uudelta Vuodelta huikaisevaa suursuoritetta entisen elämäni jatkeeksi ja aion tehdä kaiken sen mitä tänä vuonna en ehtinyt. Liitopukukin on vielä kokeilematta ja jos joku nainen uskaltaa tulla mukaan niin menen hänen kanssaan naimisiin ja saamme ensin pieniä lapsia niin kuin lasten tapana on. Sillä edellytyksellä että puku kestää. Jos ei, ei sillä ole niin väliä sitten.
Jos nainen kaikista ennakko-odotuksista sanoo ettei tahdo lapsia niin silläkään ei ole niin väliä. Ja jos liitopuku ei kestä niin ihan millään ei ole niin väliä.
Mitä laatua kirjoitat? Novelleja, runoja, teknistä, lehtijuttuja?
muodot kiinnostavat, aforismi, mietelmä, haiku, tanka, runo, fragmentti ym ym. Tuollaisen perinteisen tekstiviestin pituuden jälkeen alkavat synapsit tapulissa mennä maitohapoille.
kerrottua lyhyestikin. Olen pyrkinyt sivuun, kahteen. Pari kuukautta sitten aloitin yhden kertomuksen ja nyt on yli viisikymmentä sivua ainakin kulunut eikä loppua näkyvissä. Olisi kiva tietää etukäteen miten juttu päättyy. Tai tiedänhän sen mutta miten se sinne kietoutuu...
Joku pieni halu olisi vääntää elokuva jutusta mutta se on jo aika iso projekti ja vaatii aikaa ja rahaa jota nyt jostain syystä ei ole liikaa. Niinpä joutuu tekemään jotain mistä saa rahaa ja silloin ei riitä aika elokuvaamiseen kaikkine lavasteineen, asuineen, valoineen päivästä toiseen. Harmittaa vähän sillei että kalusto olisi käytettävissä ja kuvakässärin saisi kyllä tehtyä. Taitaa kai olla paras tyytyä siihen että on jotain epämääräistä tulevaisuutta.
aiheuttaa minulla usein sen, että huudan laivan perään kun se on jo irronnut satamasta. Toisaalta jos ei harkitse asioita perin pohjin... Hmm! Mitä sitten voi sattua? Voi törmätä elämään kenties?
voi saada partaasta kiinni pitäen suurenkin laivan. Isossa Laivassa riittää uutta koko ajan ja Matka tuntuu lyhyemmältä ja nopeammalta. Harmillistahan on siinä se, että Elämä päättyy silloin kun pirskeet ovat parhaimmillaan.
Pienessä Laivassa kanssamatkustajista saa irti enemmän. Tukkoista ja pientä piiriä voi kai Pienessä Laivassa laajentaa vielä pienempiin pelstusveneisiin. Jos pienissä pelastusveneissä menee lujaa niin ainahan voi irroittaa köyden Pienestä Laivasta ja katsoa minne vene vie.
Huudetaan yhdessä Uutena Vuotena Ison Laivan perään ja katsotaan mitä saadaan siitä irti. Huomaako miehistö sumutorven rääkäisyn takaa meidät?
Hyvää Tulevaa sulle.
5tdj
fkfkfk
Paljain pyllyin hyllyin kuin Teutori Jesaja toisen kirjoittajan kirjassa.
Ja tulee tietysti uudesta savotasta paree kuin edellinen kesken jäänyt.
Enemmän ehkä sanoista karsin; arvostelun kitkerää makua ja lisään myötätunnon ymmärtävää pehmeyttä.
Keskinkertaisuus on helppoa ja hepposta. Suuriin sanoihin sisätyy syvempää viisautta. Silti tulee vieläkin lörpöteltyä ja puhuttua turhuuksia.
Joskus sanat takertuvat kurkkuun, eivätkä löydä ulospääsyä edes itsensä ymmärtää.
Suhteita on yritettävä vaalia. Toiset ihmiset häviävät omista ympyröistä ja toiset lähenevät sydämen kosketukseen.
Ankkuri on joskus laskettava, vaikkakin meri myrskyää. Suunta löytyy sumussakin ja laiva rantautuu aikanaan.
Jokainen vuosi tuo uudet haastensa. Rohkeasti ne on kohdattava. Toiset tulee arvaamatta ja toiset taas on odotettavissa.
Hengen kasvusta en luovu. Luotan viisastumiseen ja sallin huomisen tulla.
...muistelen joskus aikoja, jolloin en oikein vielä uskaltanut olla minä. Elämäni oli huomattavasti vuoristoradattomampaa, ilman sen kummempia nousuja, laskuja. Mutta sitten minusta tuli minä ja nykyinen elämäni kaikkine mausteineen satuttaa, koskettaa paljon paljon enemmän, koska uskallan paljon enemmän. Siihen hymyillen tyydyn.
Juu.
Paitsi, että en mieti enkä pohdi asioita joita en ole tehnyt enkä sanoja joita en ole sanonut. En edes niitä asioita joita olen tehnyt ja sanonut.
Sanoin mitä sanoin, tein mitä tein, kirjoitin mitä kirjoitin.
Huomenna on uusi päivä.
sanottavani silloin kun tarvis on ja olen hiljaa kun sanoja ei tarvita. En koskaan tyydy keskinkertaisuuteen, kaikki tulee tunteella ja liiankin kanssa (mihinkäs sekin nyt häipyi..?). Ja mietin niin maan perusteellisesti minne kaikkialle haluaisin majani rakentaa. Ajattelen sitä suhdetta joka sanallisuuteni takia on onnellisesti mennyttä, en huutele lossien perään, soudan veneellä ohi, enkä koskaan jatka samaa jonka huomaan toivottomaksi.
Ja Uusi Vuosi on aina parempi kuin entinen, aina.