Tämä kysymys on tällä kertaa suunnattu "aateveljilleni" (ateistit, skeptikot yms) Joten toivoisinkin arvon lähetyssaarnaajia pidättäytymään kommentoinnista tällä kertaa.
Kiitos.
Siis kysymys uskonnottomille: Mitä positiivista näet kristinuskossa?
Jos et löydä mitään hyvää niin senkin saa toki sanoa, mutta sen minä tiedän jo ennestään ;)
Kiitos.
Siis kysymys uskonnottomille: Mitä positiivista näet kristinuskossa?
Jos et löydä mitään hyvää niin senkin saa toki sanoa, mutta sen minä tiedän jo ennestään ;)
Vastaukset 24
Vanhimmat
Se on ainua tosiasia joka perustuu Kristukseen.
Ainakaan lukutaidosta, luetun ymmärtämiskyvystä ja käytöstavoista ei kristittyä tunnista.
Keskusteluavaukseni idea oli antaa "meikäläisille" tilaisuus kertoa mitä hyvää he mahdollisesti näkevät kristinuskossa.
ILMAN että joku tolvana räyhäjeesus provosoi keskustelun vittuilutasolle heti lähtökuopissa.
Toivottavasti itselläsi on nyt hyvä&autuas olo..... koska kellään muulla tuskin on ja asiallisia ateistivastauksia tähän ketjuun tuskin kaltaistesi ansiosta enää tulee.
kristinusko ainakin pitää kurissa monta psykopaattia, jotka omia halujaan toteuttamaan päästessään alkaisivat hirmuisen ryöskelyn, raiskailun ja murhailun.
Päättelen tämän ihan heidän omista jutuistaan - vain (kristin)usko pitää heidät aisoissa. :(
Arvelen kyllä ettei ko jengillä tosiasiassa riittäisi kiveksiä mihinkään vaikka jumalallinen tappolupa heltiäisikin.
Toteuttaisivat edelleen itseään fantasian tasolla. ;)
Lähetyskäskyn toteuttajilla on ilmeinen hyvä tarkoitus motiivinaan.
Samaa mieltä, kyllä iso osa heistä varmaan on aivan vilpittömin mielin tarjoamassa "hyvää".
Valitettavasti hyväntahtoinen hölmökin on silti vain.... hölmö.
Paljonkin. Ilmeisesti palstan valtalinjasta poiketen, olen ateisti joka pitää uskontoja ihan hyvänä asiana. Yksittäisen uskovat ihmiset ovat sitten tietenkin ihan mitä sattuu, mutta uskonto ei ilmiönä on enemmän positiivista kuin negatiivista.
Uskonnot yleensäkin toimivat monille ihmisille mielialaa parantavana ja onnellisuutta lisäävänä asiana. Siitä on hyötyä myös koko yhteiskunnan kannalta vaikka yksittäisen ihmisen elämän parantuminenkin on hyvä asia.
Kristityt seurakunnat tekevät aivan oikeasti hyviä töitä niin koti- kuin ulkomailla. Lähetystyön pyrkimyksenä on tietenkin tappaa jotain uskontoja (= huono asia), mutta usein siellä maailmalla ollaan nimenomaan auttajia, ei saarnaajia.
Kristinusko, siten kun sitä yleensä nykyään tulkitaan (maallistunut?), on aika viatonta ja vailla mitään erityisen vahingollisia piirteitä. Osin tietenkin siksi, että olen kasvanut täällä luterilaisessa maassa. Moraalikäsitykset yms. sopivat aika hyvin yhteen mun omien ja opittujen käsitysten kanssa.
Kristityllä uskovalla henkilöllä ei ole mitään suuria rajoituksia esimerkiksi ammattinsa suhteen; hän voi olla mikä vain upseerista siivoojaan ja teurastajasta alusvaatemalliksi. Monissa muissa uskonnoissa noita rajoituksia on paljon enemmän.
Edelleenkin nykyisen tulkinnan mukainen kristinusko on kohtuullisen suvaitsevainen sallien erilaisia käsityksiä, eri uskontoja ja uskonnottomia.
Yllätytkö jos sanon että olen samaa mieltä uskontojen tarpeellisuudesta?
Periaatteessakaan rationaaliseen ajatteluun ei sovi näkemys jonka mukaan uskonto olisi haitallinen elementti joka vain "tulla tupsahti" "jostakin" ihmisen kiusaksi.
Sehän olisi nähdäkseni saatananpalvontaa jossa palvoja on niin teistiä että....
Palvonnan kohteena vain on (saman uskomusrakennelman) "paha" "hyvän" sijasta.
Jumalakonseptille ja uskonnoille on selvästikin ollut "markkinarako" käyttötarkoitus ja paikka.
Uskontoja on käytetty ja käytetään edelleen sosiaalisen kanssakäymisen pelisääntöjen opettamiseen ja myös muokkaamiseen.
Minä en edes (itse ateistina) toivo uskonnotonta ihmiskuntaa, olen siinä suhteessa pessimisti ihmisen kehitysvauhdin ja suunnan suhteen etten usko ihmiskunnan enemmistön kykenevän elämään ilman uskontoa minun elinaikanani, tai välttämättä koskaan.
Mutta loppuun pitänee sanoa että vaikka vastauksesi onkin sinällään punnittua puhetta ja olen monesta kohtaa samaa mieltä niin se ei kuitenkaan vastaa siihen kysymykseen jota yritin esittää.
"Mitä hyvää näet kristinuskossa? (oppirakennelmana)
Vastasit mielestäni ennemminkin kysymykseen (jota en esittänyt) "mitä hyvää näet kristityissä ihmisissä"
Huomaatko eron?
Jokatapauksessa vaikka tämä lähtikin sivuraiteelle (kuten näissä yleensäkin käy) niin mielipiteesi sinällään on hyvin perusteltu ja lukemisen arvoinen, muillekin kuin minulle.
kiitos siitä, toivottavasti kommentoit jatkossakin tällä keskustelualueella :)
>>>rationaaliseen ajatteluun ei sovi näkemys jonka mukaan uskonto olisi haitallinen elementti joka vain "tulla tupsahti" "jostakin" ihmisen kiusaksi.>>>
Käsittääkseni on niin, että ne samat ominaisuudet, jotka altistavat ihmisen uskonnolliselle uskolle, ovat _myös_ hyödyllisiä. Näitä ominaisuuksia ovat esim. hyväuskoisuus tai auktoriteettiusko. On lapselle hyödyllistä uskoa puhetta kun vanhempi kieltää sytyttämästä sänkyään tuleen. Ikävä kyllä, lapsella ei ole valmiuksia arvioida, mitkä vanhempien väitteistä ovat asiallisia, joita kannattaa oman hyvinvointinsa takia uskoa, ja mitkä ovat tarpeetonta taikauskoa.
Muista ominaisuuksista, jotka ovat sinänsä tarpeellisia, mutta voivat sopivissa olosuhteissa altistaa uskonnolle, tulee tässä mieleen vaikkapa luovuus (mielikuvitus). Samat aivot, jotka osaavat kuvitella pyörillä kulkevat kärryt, osaavat kuvitella näkymättömiä olentoja.
Se seikka, että uskontoja on, ei vielä todista että ne olisivat sinänsä olleet hyödyllisiä. Uskonnot voidaan nähdä ikään kuin hyödyllisten asioiden sivutuotteena.
Jos uskonnoista olisi meille (lajina) pelkkää haittaa, niitä ei enää olisi..... tai sitten meitä ei olisi.
Toki asia voi olla myös kuten esitit, että uskonnot ovat luovuuden ja auktoriteettien tunnustamisen "sivuvaikutusta.
Mutta ihmiskunnan kulttuurien kehittymiseen niillä on ollut merkittävä vaikutus.
Niin tieteen kuin taiteidenkin saralla.
Ihmisen vanhimmat korkeakulttuurit ovat kehittyneet temppeleiden ympärille.
Älä käsitä väärin, tämä ei mielestäni tarkoita että mitään jumalaa olisi niiden sisällä koskaan ollut, eikä sellaista tarvitakaan.
Usko sinällään on toiminut yhtenä järjestyneen yhteisön rakennuspalikkana.
Siksi se on mielestäni ollut (kehitysopillisesti) hyödyllinen ominaisuus.
Omaa spekulointia: uskontoa keksimättömien yhteisöjen jäädessä herkemmin yhden perheen/suvun klaanitasolle ja tultua siitä syystä "poppamiehen" johtaman voimakkaamman yhteisön jyräämäksi.
provoilemassa eikä kadulla piikittelemässä.
Jos olisi totta, itse en usko nikkiä SUP käyttävässä nilkissä minkään olevan sitä mitä hän yrittää esittää ;)
Tuskin on edes uskossa, nettihörhö pelle.
sitten täysin sekaisin.. mutta onko niillä loppujen lopuksi suurtakaan eroa..
Kristinusko kehittyy ihan "hyvään" suuntaan. Maltillisempaan, suvaitsevampaa ja humanistisempaa suuntaa. Sen oppirakennelmassa tähän on mahdollisuus.
moraaliopeissa "tehkää muille, kuten toivoisitte itsellenne tehtävän" tai "tuomitko, ettei teitä tuomittaisi" ja anteeksiannon korostamisessa noin yleisesti ottaen mitään pahaa ole. Itekin kattee asioita samasta näkövinkkelistä, kun on tähän kulttuuriin kerran sattunut syntymään... Mutta voisihan se lähtökohta olla joku muukin, esim. "vahvin voittakoon aina", tms.
Aika erikoista on, että tuosta moraaliasetelmasta on saatu kasaan helvetilliset väkivalta- ja valtakoneistorakennelmat aikojen saatossa. Avuksi tulee raamatun sekavuus, sillä sillä kirjalla voi perustella aivan mitä vain (tai sitten ei mitään, jos siihen ei satu uskomaan).
Onni on, että lainkäyttö on eriytynyt kristinuskosta varmaan osittain jo roomalaisten aikaan. Surullista lukea islamilaisista sharia -tuomioistuimista, esimerkiksi. Maat, joissa lakia jaetaan uskontoperusteisesti, ovat tuomittu jäämään takapajuloiksi aivan kuten muutkin diktatuurit.
Eli, kristinuskon hyvä puoli on sen moraalikoodi ja se, että uskontona se on sekava ja heikko. On pelkkää harhaa laskea uskonnon vahvuudeksi vaikkapa kannattajamääriä. Todellisuudessa itse kukin on luonut ikioman jeesuksensa, joka elää ja pelastaa vain kyseisen yksilön. Tai sitten ei, mutta sillähän nyt ei sitten paljon ole väliä, sitten kun virtapiirit ovat sammununeet.
On ollut hauskaa seurata, kuinka kristinuskon vaatimukset pelastuksen suhteen lieventyvät sitä mukaa, kun kannattajat vaurastuvat ja pulskistuvat. Lähetyskäskyn toteuttamiseen riittää sekava kirjoitus ateistipalstalle ja muuta ei sitten tarvitakaan.
Köyhät saavat kuolla nälkään, sairaat sairastaa, jne. Hyviä tekoja ei enää vaadita. Minulle riittää, että uskon Jesseen, ja jos tartten apua, esim. päivähoito-ongelmiini, niin rukoileminen auttaa... Ja simbsalapim, kaikki muuttui hyväksi kuin taikaiskusta. Kyllä herra on suuri:P
PS. Tuli vähän hapuileva kirjoitus tästä, toivottavasti sait selvää. Aihe on aika laaja..
Kirjoituksesi oli hyvin tarkkanäköinen. Kristillisyyden pahin vastus kaiketi on juuri kristittyjen vaurastuminen. "Helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä taivasten valtakuntaan,,," Aika rankkaa tekstiä ja pistää uskovaisen kristityn monesti miettimään ja peiliin katsomaan. Olenko valmis luopumaan omaisuudestani, elintasostani Jeesuksen takia? "Myy omaisuutesi ja seuraa minua,,," Että kyllä tässä saa peiliin katsella. Armosta lopulta elellään,,,Kuitenkin pitää muistaa se, että Jumala on luvannut siunata uskolliset perinnöllään.
Suuresti alkuseurakunnan toimintaa, jossa kristityt olivat
itse vainottuja eikä vainoajia! He siis TODELLAKIN
uskoivat Jeesuksen opetuksiin mm. elivät vaatimattomasti, käänsivät
sen kuuluisan toisenkin posken jne. ja uskoivat
Jeesuksen ylösnousemiseen!
Jeesus ei olisi tuominnut Saddamia kuolemaan: "käännä
toinenkin poski, joka miekkaan tarttuu..., älä tapa
jne!
Jeesus kehoitti rikkaita luopumaan mammonasta ja antamaan
omaisuutensa köyhille, jotta nämä voisivat olla TÄYDELLISIÄ!
Jesse oli kaikenkaikkiaan mielestäni ihmisenä täydellinen!
Jeesus oli mielestäni aikaansa edellä monessa asiassa,
että en jaksa edes kirjoittaa missä kaikessa!
Olisi "kristityillä" kuten G. Bushilla hieman
oppimista...
jotka muutoin saattaisivat olla uhka muille tai yhteiskuntarauhalle.
Onhan kristinusko, kuten muutkin taikauskot, saatu aika hyvin lainsäädännön yms. keinoin melkoisen vaarattomaksi.
Musiikki? Goethe? Passion of the christ. Paras gore-elokuva ikinä?
Uusivuosi painaa päälle joten en ehdi enää vastata hen.koht kaikille, jokaisen viestin olen kyllä lukenut.
Erityskiitos siitä että älyvapaata trollausta tuli poikkeuksellisen vähän palstan normitasoon verrattuna.
Pitänee kehitellä teemasta jatkokysymys tyyliin: Mitä sellaista positiivista löydät kristinuskosta jota ei löydy muista valtauskonnoista.
Tämä askarruttaa minua siitä syystä että lähes jokainen tuntemani kristitty pitää uskoaan "ylivertaisena" muihin verrattuna.
Minulle ei vain ole tähän ikään auennut miksi?
Se siitä ja ensi vuonna jatketaan.
Hyvää uuttavuotta kaikille.
T:jumalaton ateisti Seemos
Minä en ole itseasiassa edes koskaan ajatellut, että kristinusko olisi läpimätä. En pidä mitään uskontoa tai ideologiaa ykskantaan täysin huonona. En oikeastaan edes usko, että olisi olemassakaan mitään absoluuttisen hyvää tai absoluuttisen pahaa, ihan joka asiassa lienee aspekteja molemmista.
Mutta asiaan. Kristinuskon hyviin puoliin voisin laskea loppujen lopuksi kuuluvaksi niin monta asiaa, etten viitsi kaikkia edes kirjoittaa, joten yritän poimia mukaan muutaman tärkeimmän. (Ne vähemmän tärkeät hyvät puolet olisivat kai lähinnä jotian kauniita Raamatun lauseita, mutta puhun nyt vain sellaisista ajatuksista, jotka vaikuttavat kristinuskoon ja sitä tunnustaviin ihmisiin laajemminkin.)
Ensimmäisenä tulee heti mieleen lähimmäisen rakkaus, joka ilmenee valtaosassa tuntemiani ja tietämiäni kristittyjä ihmisiä hyväntahtoisuutena toisia kohtaan. He jotenkin tosi vilpittömästi haluavat hyvää kanssaihmisilleen. Kaiketi heillä on omastani poikkeava käsitys sen hyvyyden määreistä ja siitä, kuinka monin tavoin hyvää voisi edistää, mutta se on sivuseikka. Vähän niinkuin nuo joululahjaksi saamani sukat; ei ne täysin sopivat minun jalkaani ole, mutta ajatus on tärkein.
"Älä tuomitse, jotta sinua ei tuomittaisi" on ajatuksena ja elämänohjeena yksi maailman kirjallisuuden viisaimmista neuvoista mielestäni. Sen noudattaminen vain taitaa vaatia ihmisluonteelta aikamoisen paljon, enkä valitettavasti ole huomannut kristittyjen onnistuvan siinä yhtään suuremmalla prosentilla kuin muidenkaan. Mutta kun huomaa ihmisen, uskontoon ja maailmankatsomukseen katsomatta, toimivan tämän ajatuksen puitteissa, se herättää minussa arvostusta ja ihailua.
Kymmenen käskyä ovat muutenkin ihan hyviä ohjeita. Kahta ensimmäistä lukuunottamatta voin tietyin rajoituksin allekirjoittaa ne kaikki.
Kauniina pidän myös kristinuskon perusajatusta anteeksiannosta. Sitä, ettei koskaan ole liian myöhäistä pyytää ja saada anteeksi, ettei ole niin suurta syntiä, jota ei anteeksi annettaisi. Tämäkin tosin on hieman kaksiteräinen miekka: uskonpuute tähän nimenomaiseen kristinuskon Jumalaan taitaa kuitenkin olla se synneistä kaikkein anteeksiantamattomin...
Lopuksi, parhaimmillaan usko mitä ilmeisimmin tekee kokijansa onnelliseksi. Antaa hänelle sellaista sisäistä rauhaa, että se on riittävän voimakas parantamaan vaikka erilaiset päihderiippuvuudetkin. Minulle ei ole merkitystä sillä, saavuttaako ihminen onnellisuuden uskon, tai sen puutteen tai vaikka rakkauden kautta, enkä usko, että juuri jumalusko olisi ainoa asia maailmassa, jolla tällainen vaikutus ihmiseen on. Kuitenkin onnellinen ihminen on hyvä asia.
Sunikset on ihmiskunnan syöpäsoluja joista on pelkkää haittaa.
Sunikset on ihmiskunnan syöpäsoluja joista on pelkkää haittaa.
Tämä ei varsinaisesti liity kristinuskon sisältöihin, mutta yksi Lutherin ajatuksista oli lukutaidon opettaminen kaikille. Tästä on kiittäminen Suomenkin korkeaa koulutustasoa. Tosin Luther uskoi, että kaikkien ollessa lukutaitoisia kaikista tulisi automaattisesti kristityjä heidän päästessään lukemaan totuutta ;)