Illalla menimme Ulriikan ja Terhin kanssa libanonilaiseen ravintolaan syömään. Olimme hyvällä tuulella muun muassa siksi, että järjestämämme tilaisuus oli mennyt hyvin, siitäkin huolimatta että Wangari ei loppujen lopuksi tullut paikalle. Kun olimme lopettelemassa illallista ja iloista rupatteluamme, huomasin että käsilaukkuni oli poissa. Syntyi kohtalainen häslinki. Ravintolan henkilökunta epäili, olinko ylipäänsä tullut laukun kanssa ravintolaan. Satuin olemaan aivan varma, etten ollut unohtanut sitä minnekään muualle, koska olin maksanut taksissa tulomatkan, laukku oli sylissäni kun nousin autosta. Yksi ensimmäisistä ajatuksistani oli, että onneksi olin ottanut laukusta ja lompakostani pois aika paljon kaikenlaista, joka tavallisesti on tuossa ”survival kitissä”. Valitettavasti passi ja lentoliput kuitenkin olivat laukussa. Takaisin Eurooppaan pitäisi lentää huomenillalla.
Ulriikka ja Terhi ryhtyivät etsimään puhelintensa muisteista ulkoministeriön päivystyksen ja Suomen Nairobin suurlähetystön puhelinnumeroita. Saimmekin yhteyden ulkoministeriön päivystykseen ja sen kautta Suomen Kenian konsuliin ja erääseen toiseenkin lähetystön työntekijään, joka neuvoi olemaan menemättä poliisiasemalle nyt yöllä. Saimme myös kuoletetuksi laukussa olleen luottokortin.
Tämä on ensimmäinen kerta elämässäni, kun minulta viedään käsilaukku. Edes lompakkoa ei koskaan ole viety, vaikka olen matkustellut aika paljon.
Läksimme aamulla Ulriikan kanssa lähetystöön hakemaan väliaikaista passia. Ulriikka oli tilannut paikalle ”Taxi Johnin”, Terhin kenialaisten ystävien tunteman taksinkuljettajan. Hotelli oli neuvonut meille väärän paikan passivalokuvan ottamiseen. ”Taxi John” lähti opastamaan meitä toiseen paikkaan, kävellen, koska näin oli kuulemma nopeampaa. Lähetystön pihalla hän jäi autoon odottamaan meitä.
Lähetystöstä oli jo hoidettu ilmoitus varkaudesta erityiselle diplomaattipoliisiasemalle. Väliaikaisen passi teki nuori virkailija, joka sanoi olevansa hommassa kohtalaisen kokematon. Autoin häntä liimaamaan paikalleen nimi- ja valokuvasivun peitoksi tulevan muovin. Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen itse osallistunut oman passini tekemiseen.
Sain lähetystöstä myös kopion todella juhlallisen näköisestä virallisesta kirjeestä Kenian hallitukselle tämän tapauksen johdosta. Ulriikka lähti vielä tämän kirjeen ja uuden passini kanssa maahanmuuttovirastoon hakemaan leimaa. Varastetussa passissanihan oli myös Kenian viisumi. Leima tarvittiin siihen, että pääsisin illalla maasta ulos. Ulriikka haki myös uuden lentolipun. Kaikkeen tähän suttaantui minulta koko aamupäivä ja Ulriikalta noin kello neljään iltapäivällä asti.
Tässä vasta 1/1000 osa tämmöisestä "vihreästä" erittäin tärkeästä kokouksesta.
http://www.satuhassi.net/puheet/lue_marras.htm#18.11.06
Ulriikka ja Terhi ryhtyivät etsimään puhelintensa muisteista ulkoministeriön päivystyksen ja Suomen Nairobin suurlähetystön puhelinnumeroita. Saimmekin yhteyden ulkoministeriön päivystykseen ja sen kautta Suomen Kenian konsuliin ja erääseen toiseenkin lähetystön työntekijään, joka neuvoi olemaan menemättä poliisiasemalle nyt yöllä. Saimme myös kuoletetuksi laukussa olleen luottokortin.
Tämä on ensimmäinen kerta elämässäni, kun minulta viedään käsilaukku. Edes lompakkoa ei koskaan ole viety, vaikka olen matkustellut aika paljon.
Läksimme aamulla Ulriikan kanssa lähetystöön hakemaan väliaikaista passia. Ulriikka oli tilannut paikalle ”Taxi Johnin”, Terhin kenialaisten ystävien tunteman taksinkuljettajan. Hotelli oli neuvonut meille väärän paikan passivalokuvan ottamiseen. ”Taxi John” lähti opastamaan meitä toiseen paikkaan, kävellen, koska näin oli kuulemma nopeampaa. Lähetystön pihalla hän jäi autoon odottamaan meitä.
Lähetystöstä oli jo hoidettu ilmoitus varkaudesta erityiselle diplomaattipoliisiasemalle. Väliaikaisen passi teki nuori virkailija, joka sanoi olevansa hommassa kohtalaisen kokematon. Autoin häntä liimaamaan paikalleen nimi- ja valokuvasivun peitoksi tulevan muovin. Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen itse osallistunut oman passini tekemiseen.
Sain lähetystöstä myös kopion todella juhlallisen näköisestä virallisesta kirjeestä Kenian hallitukselle tämän tapauksen johdosta. Ulriikka lähti vielä tämän kirjeen ja uuden passini kanssa maahanmuuttovirastoon hakemaan leimaa. Varastetussa passissanihan oli myös Kenian viisumi. Leima tarvittiin siihen, että pääsisin illalla maasta ulos. Ulriikka haki myös uuden lentolipun. Kaikkeen tähän suttaantui minulta koko aamupäivä ja Ulriikalta noin kello neljään iltapäivällä asti.
Tässä vasta 1/1000 osa tämmöisestä "vihreästä" erittäin tärkeästä kokouksesta.
http://www.satuhassi.net/puheet/lue_marras.htm#18.11.06
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.