Eräs miespuolinen tuttavani rakastui erääseen naiseen n. 5 vuotta sitten, joka on mennyt kahdesti naimisiin tänä aikana muiden kanssa. Nainen sanoo että viimeinen aviomies on käyttäytynyt erittäin huonosti häntä kohtaan, ollut jopa väkivaltainen, ja tuo liitto näyttää hajoavan.
Nyt tuon naisen aviomies on ulkomailla käymässä sukunsa luona. Sillä aikaa nainen on kutsunut tuttavani luokseen useaksi päiväksi. Tämä pari tapasi myös kesäloman aikana, ja entinen suhde siis lämpeni. Mitä mieltä uskovat olette, olisiko parempi, että nainen palaisi varsinaisen aviomiehensä luo vaiko se, että eroaisi ja menisi tämän entisen heilansa kanssa pysyvästi yhteen. Tässä asetelmassa on varmaan paljon syntiä, mutta toisaalta Jumala on armon Jumala. Onko se aviorikos jos tuttavani ja tämä nainen menisivät naimisiin tai avoliittoon? Nämä ihmiset eivät ole uskovia.
Nyt tuon naisen aviomies on ulkomailla käymässä sukunsa luona. Sillä aikaa nainen on kutsunut tuttavani luokseen useaksi päiväksi. Tämä pari tapasi myös kesäloman aikana, ja entinen suhde siis lämpeni. Mitä mieltä uskovat olette, olisiko parempi, että nainen palaisi varsinaisen aviomiehensä luo vaiko se, että eroaisi ja menisi tämän entisen heilansa kanssa pysyvästi yhteen. Tässä asetelmassa on varmaan paljon syntiä, mutta toisaalta Jumala on armon Jumala. Onko se aviorikos jos tuttavani ja tämä nainen menisivät naimisiin tai avoliittoon? Nämä ihmiset eivät ole uskovia.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tämän naisen viimeisin aviomies ei ollut tietääkseni se väkivaltainen vaan tätä edellinen, joten se ero oli mielestäni hyväksyttävä.
Mitä vittua se sinulle kuuluu?
Onhan ihmisilla silmätkin, jotka näkevät paljon enemmän kuin
korvat kuulevat; oletko siis sitä mieltä että pitäisi alkaa,
sen lisäksi, että mp-soittimien auvoisella avulla voi korvinensa,
"haluamaansa" musiikkia tai kuka mitäkin räimettä korviinsa
syöttäen olla olematta läsnä todellisuudessa, kulkemaan
vielä jollain lailla silmätkin ummistettuina niiltä näköhavainnoilta,
joita niitten kautta yleensä tullee suuria määriä, ja joka datana tallentuu
aivojen kovalevylle, mahdollista käyttöä varten.
Niin voisi maksimoida sen välinpitämättömyyden ja muista ihmisistä
välittämättä olemisen. Torjuen sen alkukantaisen tunteen,
jota kutsutaan empatiaksi ja jota joillakin vanhanaikaisilla
ja omituisilla ihmisillä vielä nykyäänkin esiintyy.
-Ihan vain "ihanasti" sulkeutumalla omaan ihmeelliseen
"Tää on MUN"-maailmaansa, johon vain itsellä on yksinoikeus,
koska sen maailman nimi on "MUN"...
Mitenkähän sitten kun mp-korvainen ihminen, omassa maailmassaan,
saakin kadulla sairaskohtauksen, niin katsovatko muut saman
"lajin" eustajat, asiaan puuttumatta, vain että "jaa sillä on napit korvilla"
-Eikös niiden viesti olekin että "antakaa MUN olla -mielellään
ei metriä lähemmäs, -etteks te tajuu!!!"
Niin, kyllähän se selkeästi Raamatun mukaan olisi
aviorikos, niin kuin on nykyinenkin asiantila eli viraita miehiä taloudessa isännän ollessa muilla mailla.
Kerrankos sitä on aviorikoksia ja syntiä tehty, teki Daavidkin aviorikoksen Batseban kanssa.
(En silti sano, että kenenkään pitäisi niin tehdä. Ei missään nimessä.!)
Tärkeintä olisi kuitenkin, että ihminen pääsisi selville vesille itsensä kanssa. Ne ihastumiset
ja rakastumiset kestävät tutkimusten mukaan korkeintaan pari vuotta ja sitä ennen pitäisi
tulla todellinen sitoutuminen toiseen, vastuu.
Jos elämä on vain arvuuttelua, onko tämä tai tuo oikea, ei ihminen pääse kasvamaan vastuullisuuteen. Jumala siunaa vastuun kannon
on ihminen uskossa tai ei.
Roinen asia on sitten se, että ihmisen puhtaus seksuaalisella alueella menee ja saattaa olla
elinikäinen taistelu ja Jumalan korjaavan , parantavan voiman rukoilu näillä alueilla, että pääsee taas suurin piirtein raiteilleen, eikä
menetä mielenrauhaansa heti, kun joku kaksilahkeinen vähänkin imartelee.
Sääli meidän nuortemmekin kohdalla, että liian moni ehtii käydä seksisuhteen läpi ennen naimisiinmenoaan, siinä riittää korjaamista
pitkäksi aikaa,
Ja ennen kaikkea: Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muukin teille annetaaan!
Eli oleellista ei ole se, onko tämä vai tuo mies oikea, vaan se, että haluamme elää lähellä Jumalaa ja Hänen sanansa mukaan kantaa vastuuta itsestämme ja läheisistämme.
Ainakin erilaisten lehtien ja nettikirjoitelmien perusteella vispiläkaupasta on usein seurauksena, että henkilö onkin eronnut aiemmasta suhteesta ja: "ollaan nyt oltu viistoista vuotta yhdessä ja meillä on kaksi ihanaa lasta" -tyyliin. Perusteluna kuulee: "Eikö saa olla onnellinen?"
Entä onko nuoruusiän seurustelu tuomittavaa? Silloinhan tavallaan löytää itsensä ja omat rajansa ja vaatimuksensa puolison suhteen.
Seurusteleminen ja teerenpeli voidaan kieltää kokonaan, mutta ne tavallaan kuuluvat ihmisen perustarpeisiin, eikä niitä voida kieltämällä poistaa (tai siis voidaan, mutta sitten on kysymys natsiyhteiskunnasta). Naimisiinmenolla sen sijaan on (ainakin joskus) ollut jokin erityinen merkitys. Veikkaisin, että se on toiselle ihmiselle lupautuminen koko loppuelämäksi, mikä tarkoittaa, että SITOUTUU pidättäytymään teerenpelistä ja muusta keikailusta. Minusta suurin virhe tehdään siis kun sitoudutaan (naimisiin) liian äkkiä.
-Toisaalta, jotkut syrjähypyn tekijät tilittävät, kuinka nykyinen liitto on vain syventynyt siitä, että on tehnyt syrjähypyn.
-
On kovin vaikea tehdä elämästä normistoa, jonka mukaan elettäessä tehtäisiin aina oikein. Joskus täysin oikeaoppisuutta vastoin tehty teko johtaakin (kaiken logiikan vastaisesti) onnellisempaan lopputulokseen. -Life is a bitch.
Tosiaankin ihmiset perustavat paljon tunteille ja kun tunteet haalistuvat ollaan pian valmiita eroon. Tuo puheesi sitoutumisesta ja vastuullisuudesta on tärkeää, se se vasta rakkautta onkin, että haluaa rakastaa vaikka tunteet heittelehtivätkin.
Toisaalta näillä palstoilla on joku esittänyt ja jota olen itsekin pohtinut, kysymys "siitä oikeasta" on sittenkin aika tärkeä. Joku kyseli tuolla toisella palstalla, että "haluan rukoilla että naapurin Liisa (tai joku muu nimikö se oli) tulee vaimokseni", johon eräs kristitty vastasi: "Me emme rukoile että saat naapurin Liisan vaimoksesi, vaan hänet jonka Jumala on tarkoittanut sinulle". Tätä asiaa kun miettii niin tuntuu että monet avioliitot onkin kenties solmittu aivan väärän henkilön kanssa. Kuten eräs vanha rouva sanoi: "kaikkia avioliittoja ei ole solmittu taivaassa".
Itse haluaisin olla varma, että mahdollinen tuleva kumppanini olisi se, joka olisi myös Jumalan mielen mukainen valinta. Toisaalta olisi viisasta välttää parisuhdetta, kyllä se niin vaativa laji on, ja asua vaikka korttelinmitan päässä toisesta. Avioliitto on kammottava asia, sanoi filosofi Timo Airaksinen, eikä ole ainoa filosofi joka niin tuumaa.
Uskon että lasten takia monet pitkittävät huonojakin liittoja, jotta lapsilla olisi molemmat vanhemmat.
Mitä tuohon ihastumiseen ja rakastumiseen tulee, eräs ranskalainen kirjailija oli sitä mieltä että intohimo voi kestää korkeintaan neljä vuotta. Lisäisin että jos asutaan saman katon alla, tuo mainitsemasi pari vuotta vaikuttaa todennäköisemmältä.
Ihmiset haluaisivat olla onnellisia, mutta kuinka voi olla onnellinen, jos on kaksi suhdetta yhtaikaa. Tuo mies jonka ex-heila valittaa huonoista liitoista ei varmaan ole onnellinen satunnaisen lohduttajan roolissaan, eikä tuo nainen joka ei tiedä kehen todella sitoutua vaikuttaa tuuliviiriltä joka pian taas hurahtaa johonkin uuteen mieheen. Tästähän seuraa epävarmuutta, luottamuspulaa ja ties mitä. Mitä syrjähyppyihin tulee, Dr Phil sanoi että syrjähyppyinä alkaneista suhteista 95 % epäonnistuu, joten yleistä onnellisuutta ei siltäkään taholta voida odottaa. Tilapäinen huvi, ja murheita jälkeenpäin. Syrjähypyt aiheuttavat itsetunnon menetystä ja muita kuluttavia tunteita kuten monet psykologit ym. asiantuntijat meille kertovat. Kyllä tässä tapauksessa mielestäni tuon naisen olisi yritettävä pelastaa olemassaoleva aviosuhteensa ja lopetettava rakastaja kaapissa -leikkiminen, ja jos aviosuhde on pielessä, ja välttämätöntä lopettaa, hänelle olisi hyväksi olla yksin jonkin aikaa ja pohtia asioita syvällisemmin ja tulla sinuiksi itsensä kanssa, ottaa etäisyyttä miehiin ja kypsyä ihmisenä, eikä syöksyä suhteesta toiseen vieden edellisen suhteen ongelmat käsittelemättöminä seuraavaan.
Hei, jatkan vielä aikojen päästä.
Niin, siinäpä iso ongelma, tämä, ketkä Jumala on tarkoittanut yhteeen. Ja sitten vielä tämä, että jos on mennyt naimisiin toisen kuin Jumalan parhaan vaihtoehdon kanssa, antaako tämä oikeuden avioliiton purkamiseen tai haikailuun toisten perään.
Niin... Siinäpä saisikin olla Jumala totisesti meille kertomassa, miten menetellä.
Mutta... Sanoihan Jeesuskin syntiselle naiselle: Tämä mies, joka sinulla nyt on, ei ole sinun omasi. Ei hän silti sanonut: Lähde heti
pois! Liekö mies sitten virallisesti ollut jonkun toisen kanssa naimisissa vai liekö jo taas ihastunut johonkin uuteen tai jotakin muuta, sitä ei Raamattu kerro.
Mutta tuossa on tosiaan se vaikeus rakstumisen ja kestävän liittoutumisen, toiseen sitoutumisen välillä.
Vaikka Jumala ihan selvästi sanoisikin ihmiselle, että hänelle on tarkoitettu tietty ihminen aviopuoisoksi, ei sekään tarkoita mitään
helppoa liittoa välttämättä.
Itselleni Jumala sanoi tavattuani mieheni ensimmäisen kerran: "Tässä on aviomiehesi,
teidän avioliitonne tulee alussa olemaan vaikea, mutta hän on sinun miehesi." En minä
silloin ollut uskossa siinä mielessä , että olisin halunnut olla kuuliainen Herralle. Elinpä vain elämääni niin kuin ennenkin. Tuon sanoman nyt kuitenkin otin Häneltä saatuna ja aloin seurustella. Uskoon tulin lähes 10 vuoden päästä. Monenlaisia vuosia on ollut, monet hyvinkin vaikeita, niin että kyllä meiltä aiankin on sitoutumista vaadittu enemmän kuin ihastumisia.
Muistan, kuinka paras lapsuudenaikainen ystäväni kertoi tavanneensa nykyisen miehensä.
Hän oli siihen aikaan ollut toistakymmentä vuotta yksinhuoltajana, tullut äskettäin uskoon ja tapasi sitten tämän èlämänsä miehen`.
"Onpahan harvinaisen turhamainen kaveri!", ajatteli ystäväni.
- "Entä jos hän on sinun tuleva aviopuolisosi?"
kysyi Jumala. Ja pari heistä tuli, nyt he toimivat päätoimisina evankelistoina ja sielunhoitajina. Jumala on antanut rakkautta ja
kiintymystä sinne, missä luonnollisella ihmisellä oli vain hienoista ivaa.
Vielä yksi tilanne. Eräälle nuorelle uskovalle
naiselle oli profetoitu, että tioetty nuori mies oli häntä varten.
Kävi kuitenkin niin, että nainen meni toisen miehen kanssa naimisiin, ja kun kaikki ei niin
auvoista aina ollutkaan, alkoi hän haikailla,
että hänhän ei ollut mennyt naimisiin Jumalan
haluaman miehen kanssa. Ja niin hän alkoi haahuilemaan ajatuksissaan oikealle ja vasemmalle löytääkseen paremman miehen. Tämä
ei-Jumalan-paras oli kuitenkin uskova mies,
yritti parhaansa, teki paljon työtä jokapäiväisen elämän, lapsen ja kodin hyväksi. Tässäkin Jumala suri nimenomaan sitä, että vaimon mielialat vaihtelivat, ei sitä, että mies ei ollut Hänen paras vaihtoehtonsa.
Nyt tilanne näyttää olevan taas ok, mutta siihen tarvittiin miehen vakava sairastuminen,
ennen kuin vaimokulta lopetti haahuilunsa.
Toivottavasti ei aloita uudelleen.
Niin, nämä ovat niin monisyisiä ongelmia, että
tiedäpä sitten, mitä tehdä milloinkin.
Ainakin Raamattu kieltää eroamasta ja kehottaa
sellaista, joka eroaa, asumaan yksin.
Toisaalta tuo turhanpäiväisen miehen kanssa
naimisiin mennyt ystäväni oli aikoinaan eronnut,
koska hänen miehensä pahoinpieli häntä.
Kun ystäväni meni toisen miehen kanssa sitten naimisiin, monet olivat valmiita heittelemään kiviä perustellen kiviään Raamatulla. Ja kuitenkin Jumala otti heidät työpariksi elopellolleen. Eli taitaa olla
niin, että Jumala on suurempi kuin ajatuksemme,
vaikka toisaalta Raamatun sanoma rakastamisesta
ja vastuun kantamisesta on perussävel ihmisen elämässä.
Aika ratkaisevia ovat varmaan motiivit. Eli onko kysymys Jumalan tahdon vai omien mielihalujen ja fiilisten etsimisestä.
No, olkoot, ei tästä pohtimisesta loppua tule.
Hyvää jatkoa sinulle!
on vaikeaa. Kun halutaan elää kirjaimemellisesti raamatun mukaan. On sekasotkua koko juttusi.Sekaisin siinä menee jos yrittää olla täydellinen. Tekee sen mikä omatunto sallii ja käskee. Minä itse olen ollut ensivuonna viisikymmentävuotta naimisissa enkä ole omistanut raamattua. En myöskää ole hairahtunut "uskovaiseksi". Tapeltukin on ,avioerostakin joskus on ollut puhetta. Mutta myös rukoiltu on, joka päivä, ilman kiihkoilevaa ja ahditusta tarjoavaa "lahkouskonyhteisöä" Joka kuuseen kurkottaa se katajahan kapsahtaa.
ei tietenkään ole aviorikos, koska aviorikoksen käsite poistettiin lainsäädännöstä jo (tai vasta, kirkon painostuksesta johtuen) 1980-luvun lopussa.
onko ns. syntiä, se on toinen asia.. eikös syntiä ole jo ajatuskin? muslimit verhoavat naisia burkhaan ettei näkisi.. syntiä siis on, mutta..
koko synnin käsite on kiero ja väärä,
se kannattaa unohtaa
etiikka ja moraali on paljon parempi muodostaa sekulaaristi ilman juutalaisten sekalaisen perinnekirjan sekoiluja
Thaimaassa ollaan realistisempia. Kun vaikka ukko lähtee toispaikkakunnalle töihin tai muuten niin mamma pitää huolen että ukko käy purkamassa paineitaan tietyssä paikassa tai tietyn naisen luona eikä mene vieraisiin. Se vieraisiinmeno siis tarkoittaa ihan muuta siellä kuin täällä. Seksuaalisen tarpeen tyydytys on normaalia.
Höps höps; se on vain saatanan valhetta, ettei ihminen muka
kestä ilman seksin harrastamista seuraavaan kertaan vaimonsa kanssa,
jos vain haluaa olla aviolupauksensa mukaan uskollinen.
Tietysti sitä ihminen usein yrittää syntejään selitellä,
ja niitä kaunistella valheellisilla selityksillä.
Thaimaassa ja monissa muissa pimeiden epäjumalauskontojen maissa,
ei tietenkään olekaan kristillistä moraalia, mutta siellä on myös
paljon sellaista henkivaltojen pimeyttä, pelkoa ja henkistä tuskaa,
mistä kohteisiin houkutteleviksi tarkoitetut turisti-infot yms.,
eivät tietenkään, mitään kerrokaan.
Täällä meilläkin, juuri avioliittojen hajoaminen, johtuu paljolti
juuri kristillisen elämänmuodon ja Jumalan sanan hylkäämisestä
Paljon vaikuttaa myös hedonistinen elämän asenteen voimistuminen
jota markkinatalouskulttuurikin osaltaan manipuloi monin tavoin.