ihmiset elävät terveempinä ja paranevat vähän paremmin, kuin muut. Positiivisella mielialalla on vaikutuksensa, kuten myös läheisten antamalla tuella. Sisäisellä elämällämme on siis vaikutusta tervehtymiseemme ja toivo tukee tervehtymistä.
Lääketieteen pitäisi omasta mielestäni kehittyä vielä enemmän siihen suuntaan, että ihminen otettaisiin huomioon kokonaisuutena ... lääketiede ja pehmeämmät hoitokeinot eivät saisi poissulkea toinen toisiaan, vaan kulkea toinen toistaan tukien rinnakkain!
Lääketieteen pitäisi omasta mielestäni kehittyä vielä enemmän siihen suuntaan, että ihminen otettaisiin huomioon kokonaisuutena ... lääketiede ja pehmeämmät hoitokeinot eivät saisi poissulkea toinen toisiaan, vaan kulkea toinen toistaan tukien rinnakkain!
Vastaukset 29
Vanhimmat
Minusta terveyteen auttaa myös, jos voi huolensa jonkun niskoille heittää, eli vähemmällä stressillä pääsee.
Menaan vaan, kun Vapahtajamme kantoi taakkamme, niin saa puhtain sydämmin omat taakkansa jättää Hänen huolekseen.
tarkoitin :)! Olet kommentissasi aivan oikeassa.
Mistä lähtien uskovaiset ovat positiivisia olleet? Ainahan nämä manaavat maailmanloppua, Harmageddonia ja karmeita lopun ajan vitsauksia. Ei siinä juuri valo pilkota, kun tuhon, sodan, sairauden ja kuoleman ilosanomaa julistetaan.
Harmagedonia ovat ennustaneet jehovat jo 666 kertaa, aina pieleen. Viimeksi kun ennustivat, vierailin heidän palstallaan vaatien korvauksia takaisin kun uskoin heidän ennustuksiinsa, myin koko omaisuuteni ja pistin tuulemaan ja sitten.... ei tietenkään mitään loppua tullut ja minä ressukka PA, että silleen sillä kerralla.
ja se on hieno asia. Heillä on syvä luottamus Jumalasta lähtöisin olevaan eheyttävään ja tervehdyttävään voimaan ja sen varaan, kun heittäytyy aidosti täydestä sydämestään, se kantaa!
Että teet jo alustavan anomuksen, kun tiede on saanut selville, että 2106 jouluna Malmössa ei ole lunta.
Meinaan jos sattus joku finni saharassa ilmavaivoissaan paukauttaan, niin että aattona sit satas kuiteski Malmössa ruskeeta lunta.
Ehkä saisit korvauksen, kun säästät varman tiedon, tosin muistutan, että elät nyt terveellistä elämää, ettei mitään ikävää sataan vuoteen sinulle tapahdu.
että tiede (vaikken sitä aliarvioikaan) ennustaa samat 666 kertaa pieleen maailmanlopun kuin jehovalaisetkin.
Hei kundi, sinä taidat nyt olla pikkuisen höperömpi kuin mitä laki sallii. Lopeta se pilven polttaminen.
Kerrohan, mikä on oma suhteesi ihmeisiin?
Eks muuten usko noihin viisaisiin tiede miehiin?
Toissa illan uutisissa tuo meille svenneille annettiin, että tottahan tieteen saavutuksiin tarvitsee elämänsä rakantaa, kysy vaikka poikala..
Mitäs tuossa kirjoituksessa oli mätää.
Meinaat sä ettei, ate finni kykene hernekeiton jälkeen paukauttaan sellasen paukun että se huomataan pohjolassa seuraavana päivänä, vaik nyt "ruskeena lumena".
Kakka sanaa ei täällä kristittynä saa käyttää, siitä minua on muistutettu tänä päivänä, ihan uhkailemalla kadotuksella, et siks tää lumi.
Kun niissä kerrottiin tuollane tieto ja tieteen edistymisestä, ketä tuo tieto auttaa, onko sillo lunta Malmössä vai ei.
hurskastelevaa tekopyhyyttä! Eikö olisi jo aika tehdä parannusta synneistäsi?
usko tuommoisiin satuihin! Olet kuule ateisti ihan oikeassa!
Tee parannus!
ottaa ihminen kokaisvaltaisesti huomioon, lääketieteessä.
Se on totta, mutta siihen kuuluu hengellinen ihminen myöskin, jos koko ihminen huomioidaan, mutta mitenkäs ottaa, jos ei tunne koko aluetta?
Kiinalaisen mm. ja länsimaisen lääketieteen ero on siinä, että täällä maksetaan palkkaa lääkäreille, ketkä pyrkivät parantamaan jo olemassaolevia sairauksia, kun taasen kiinalaisen lääketieteen parissa pyritään nimenomaan ennaltaehkäisemään niitä. Mitä paremmin siinä onnistut (ennaltaehkäisyssä) sen parempi lääkäri olet! :)
Kun ihmistä parannetaan palasina ja osa-alueina , kenenkään ei tarvitse ottaa kokonaisvastuuta.
Vaihtoehtoisten, pehmeämpien hoitomuotojen hyöty on lähinnä siinä, että ihminen kykenee kuuntelemaan itse ja se rohkaisee häntä, nimenomaan kuuntelemaan omaa kehoaan.
Omat elämäntapamme, oma elämäntilanteemme ja erillaiset kriisit elämässämme juuri tällä hetkellä tai menneisyydessä, vaikuttavat oman kehomme terveydentilaan. Potilaan kohtaamisessa juuri vuorovaikutus on tärkeää ja se, että potilas tuntee tulevansa aidosti kuulluksi ja ymmärretyksi. Ja näitä asioita ei voi kylliksi korostaa opiskeluvaiheessa. Niitä ei korosteta riittävästi ja se puoli pitäisi huomioida paremmin. Nyt jää täysin lääkärin oman persoonan ja sosiaalisuuden varaan, miten kohtaat toisen ihmisen työssäsi.
Nykyään ollaan kuitenkin yhä enemmän pyrkimässä siihen, että lääkäri antaa potilaalleen kaiken tarvittavan tiedon sairaudesta, sekä sen eri hoitomuodoista ja potilas saa osallistua aktiivisesti omaan hoitoonsa.
Vanhempieni kuoltua syöpään, muistan erityisesti isäni kohdalla kun tauti eteni luustoon, muuttuivat kivut sietämättömiksi. Morfiini-lääkitys aloitettiin. Hänen ei tarvinnut kipuja tuntea viimeisinä viikkoina. Olen jostain kuullut puuhailtavan kipulääkityksen vähentämistä (potilas voi tulla riippuvaiseksi). Voi hyvä Luoja! Mitä sillä on väliä jos tulee riippuvaiseksi kun kuoleman on muutaman kuukauden päässä!
JK. En usko sinun olevan kaksoisnimimerkki, niin kuin jossain väitettiin. Uskoisin tunnistavani miehen naisesta.
pitäisi terminaalivaiheessa taata riittävä kivunhoito, eikä sillä ole enää mitään merkityksellisyyttä, tuleeko siitä riippuvaiseksi vai ei. Ei osoita kovinkaan korkeaa sosiaalista älykkyyttä, eikä tilannetajua, jos joku hoitohenkilökunnasta menee omaisille/potilaalle tuollaisia laukomaan vasten kasvoja.
Kivun tuntemuksetkin ovat niin yksilöllisiä ... jotkut pääsevät pitkällekin lähes täysin ilman mitään kipulääkitystä, toiset taas tarvitsevat sitä jo varhaisemmassa vaiheessa.
noin 13 vuotta sitten 93 vuotias rakas mummoni putosi tuolilta (ilmeisesti jonkin asteinen aivohalvaus). Hänet vietiin terkkarille tiputukseen. Noin viikon kuluttua johtava terveyskeskuslääkäri kutsui lähiomaiset luokseen neuvonpitoa varten. Piti alustuspuheen saate sanoilla: "Jos tämä olisi minun äitini/mummoni en pitkittäisi hänen elämäänsä, koska hänen mielestään potilas on jo ikään kuin kuollut. Olimme järkyttyneitä. Setäni totesi lääkärille, ettei mummoa nälkään tapeta. Emme suostuneet letkujen pois ottamiseen. Meni viiko tai pari. Mummo alkoi osoittaa elonmerkkejä. Pikku hiljaa alkoi jo nauttia ruokaa suun kautta. Eli vielä vuoden. Kommunikoi omalla tavallaan. Puhui muutamia sanojakin. Mummoni viimeisellä vuodella ei hänen itsensä kannalta välttämättä ollut niin suurta merkitystä. Sillä, että hän oli suvun hurskaimpia ihmisiä, rakastetuin ehkä kaikista. Ihmisiä kävi virtanaan hänen luonaan laulamassa hengellisiä lauluja, opettelemassa itse uudellen rukoilemista mummoni tähden. Vielä viimeisenä elin vuotenaan hän auttoi jäljelle jääneitä sukulaisiaan ja ystäviään löytämään tien Kristuksen luo.
tilanteessa lääkäri toimi aivan oikein. Hän ajatteli yksinomaan potilaan parasta! Ajattelehan, mummosi oli jo 93-vuotias ja varsin iäkäs ihminen ja jokaisen pitää ymmärtää osata luopua niistä meille rakkaista ihmisistä. Kukaan, kun ei voi luvata, että olisimme kuolemattomia. Hän olisi ollut varmasti jo silloin valmis lähtemään taivaan kotiin. Mutta te ette olleet valmiita! Sillä ylimääräisellä vuodella ei ollut varmasti mitään merkitystä hänen kannaltaan katsottuna, päinvastoin. Teille sillä oli. En sanonut tätä sinua loukatakseni, se ei ollut tarkoitukseni. Mutta ihmisen ei ole hyvä olla itsekäs toisen, kärsivän ihmisen kustannuksella!
Mummoni ei kärsinyt yhtään koko vuoden aikana. Omaisten ratkaisu oli oikea. Lääkärit tehkööt omien omaistensa kanssa niin kuin hyväksi näkevät.
JK. Mennäänkö nukkumaan ja vilkaistaan vaikkapa sähköpostit mennessämme?
"Uskonnollinen mielenlaatu" on meille lähes kirosana! Meillä ei sellaista mielenlaatua ole, olemme sydämestämme aitoja uskovia emmekä pelkästään "uskonnollisia", se on nimikristillistä ja saastaista tekopyhyyttä!
henkilökohtaisesti aloituksellani. Se ei ollut tarkoitus!
Kaikkein pehmein hoitokeino syntyy silloin, kun luotu ja Luoja ovat yhtä.
Siinä hoitosuhteessa jää eittämättä toiseksi positiivisesti ajatteleva, lämminhenkinen ateistikin.
Elämän realiteetit huomioonottaen kipu ja itku ovat kuitenkin usein läsnä, vaikka yhteys Luojan ja luodun välillä toimisikin.
Toisaalta sitten taas tämä kulkee monissa sairaaloissa ns. sisäpiirivitsinä, että " monet tupakoivat ihmiset pääsevät parhaiten paranemisen alkuun, koska heillä on niin mahdoton tupakan himo, että sieltä sängyn pohjalta on vain kertakaikkiaan noustava mahdollisimman nopeasti ylös ja lähdettävä sauhuttelemaan" :)!
Halusin tuoda tämän näkökannan esiin siksikin, että elämä on välistä monelle aika toivotonta, eikä monet usko, kuin tähän olemassaolevaan, karuunkin, todellisuuteen. Ihmeiden kautta taas meille avautuu uusia mahdollisuuksia! pelkkä ajatuskin sen olemassaolosta ilahduttaa ...että jotain muutakin olisi mahdollisesti olemassa.
jolla on loppupelissä merkitystä, on Ristin Ihme.
mitä ajoin tässä koko ajan takaa! Toivosta ei kannata luopua koskaan.
Toivo on ihmisyyteen kuuluva taitolaji.
En näet usko, että helluntailaiskissani osaa toivoa, vaikka se herättyäni se näytteli uskottavasti nälkiintynyttä kattia - oli saanut jo runsaan aamiaisen -.
Nyt tode lähtee sauvakävelemään! Olisi mukavaa, jos voisit tulla völjyyn! :-))
sama satakuntalaisella murteella sanottuna "fölliin" :)! Voisi kieltämättä tehdä hyvää kipeytyneille hartioilleni, koska mieskin on niin laiska hieromaan.