kivipuro

Oletko enää edes olemassa?
-Kyllä, minä olen olemassa.

Mikset tee mitään?
-Sait minut epävarmaksi

Sunhan piti olla jääräpäinen,
Miksi kuitenkin luovutit,
Miksi haluat olla jääräpäinen väärään suuntaan?
-Tämä on kai itsesuojelua.

Menetinkö mä sut?
-Et menettänyt, olet minulle tärkeä.

Oliko mitään, mitä olisin voinut edes menettää?
-Et voi edes kuvitella…

Olitko koskaan edes lähelläkään mua?
-Etkö tuntenut? Ajatuksissani istuit jo sylissäni.

Miksi tämä on niin vaikeaa?
-Ujoutesi takia en voi edetä, en halua ahdistaa, en tungetella.

Onko sinulla toinen?
-Ei ole, sinun takiasi. Jos sinulla olisi, olisi kai minullakin, voisi olla helpompaa.

Enkö olisi pystynyt saamaan sua onnelliseksi?
-Siihen voisi vain yhteinen tulevaisuus antaa vastauksen. Uskon kuitenkin, että olisin kanssasi onnellinen.

Luuletko, etten hyväksynyt sinua?
-Sitä olen pohtinut paljon.

Miksi en saa sua pois mielestäni, vaikka olet kohdellut mua niin kylmästi?
-Koska ajatuksissamme olemme niin lähellä toisiamme päivä päivän ja yö yön jälkeen.

Miten ihminen, joka on niin vieras
voi tuntua niin läheiseltä?
-Ihmisen sisällä on ylimääräinen aisti. Se aktivoituu, kun se oikea tulee lähelle..

Saanko sua koskaan lähelleni?
-En tiedä, jospa vain näkisin sisääsi edes sen verran, että varmasti tietäisin, etten ahdista sinua. En voi koskaan lähestyä sinua muuten. En haluaisi tuntea olevani kuin norsu lasikaupassa. Nyt tuntuu siltä kuin jokainen tekemäni liike rikkoisi jotakin..En halua koheltaa..

Vai jäämmekö vieraiksi?
-Ehkä meillä on toivoa, ehkä..

Kertoisitko?
-Toivottavasti tämä selvensi ajatuksiasi.

...vaikka epätodennäköistähän se näin silti on. Siitä huolimatta avasin meiliosoitteen tätä varten. Eli meilaa, niin vastauksessa kerron jotain mistä voit päätellä olenko oikea henkilö.
[email protected]