Historiallinen Jeesus
Uuden Testamentin ja kirkon ulkopuolisia viitteitä itse Jeesuksen elämään ja historialliseen henkilöön ei ole paljoa. Harvoja lähteitä esittelee mm. FF Brucen Jesus and Christian Origins outside the New Testament, Hodder, 1974.
Varhaisia viittauksia kristittyihin tms. on vuodelta 120 jKr. Hadrianuksen hovivirkailija Svetoniuksella Claudiuksen määräämään juutalaisten karkoitukseen ja Neron toimeenpanemiin kristittyjen vainoihin liittyen (Claudiuksen Elämä 25.4; Keisarien Elämä 26.2.).
Vähä-Aasian Bitynian maaherran Plinius nuoremman kirjeenvaihdossa keisari Trajanuksen kanssa vuonna 112 jKr. (Epistles x. 96-97) kysytään, pitäisikö kristittyjen teloitukset rajoittaa koskemaan enää johtajia. Plinius kehuu kristittyjen yhteiskunnallista kunnollisuutta ja sanoo heidän ainoaksi rikkeekseen keisarinpalvonnan hylkäämisen Kristuksensa vuoksi (Epistles X, 96).
Noin 53 jKr. syntynyt Aasian provinssin maaherra Cornelius Tacitus mainitsee Jeesuksen teloituksen Pilatuksen käskystä Tiberiuksen aikana (Annals XV, 44) kertoessaan Neron aikaisista kristittyjen vainoista Rooman palon yhteydessä. Lisäksi hän viittaa kristittyihin kertoessaan Jerusalemin temppelin hävityksestä 70 jKr. Katkelma Historiat-teoksesta on säilynyt Sulpicius Severuksen ansiosta. Tacitus oli antisemiitti ja piti kristinuskoa vahingollisena taikauskona.
Vuonna 37 jKr. syntynyt Josefus, sikäli kuin hänen Jeesusta koskevan mainintansa alkuperäinen muoto voidaan rekonstruoida, luultavasti vahvistaa hänen teloituksensa ristiinnaulitsemalla Pilatuksen määräyksestä juutalaisten syytteen perusteella, ja kertoo hänen maineestaan ihmeidentekijänä ja opettajana. (Antiquities XVIII. 3.3 (64)). Katkelma on erittäin kiistanalainen myönteisyytensä vuoksi Jeeuksen henkilöä kohtaan, ja sen uskotaan yleisesti tulleen myöhemmin lisätyksi. Kappaleesta on kuitenkin olemassa arabiankielisessä kokoomateoksessa säilynyt astetta maltillisempi ja lyhyempi versio, jota pidetään luotettavampana. Myös tässä versiossa todetaan Jeesuksen kannattajien kertoneen johtajansa ilmestyneen heille kolme päivää ristiinnaulitsemisensa jälkeen ja väitetään Jeesuksen käyttäytymistä luonteeltaan asialliseksi. Toisessa yhteydessä Josefus mainitsee Jeesuksen veljen Jaakobin mestaamisesta (Antiquities XX 9:1).
Lucianus Samosatalainen oli toisen vuosisadan satiirikko, joka mainitsi ylenkatseellisesti kristityt ja Kristuksen muutamaan otteeseen. Lucianus kertoo kristittyjen palvovan ristiinnaulittua johtajaansa ja paheksuu menestyneen kultin aikaansaamaa kreikkalaisten jumalien hylkäämistä (Kuoleva Peregrinus, Väärä Profeetta Aleksanteri).
Samarialainen Thallus kirjoitti jo 52 jKr. kommentoiden ristiinnaulitsemisen pimeyttä auringonpimennyksenä. Katkelma on säilynyt kristityn kirjoittajan Julius Afrikanuksen toimesta (221 jKr.), jossa sen ajankuvausta kritisoidaan.
Myös 1. vuosisadan historioitsija Flegonus mainitsee ristiinnaulitsemisen yhteydessä tapahtuneen pimennyksen täysikuuna ja kertoo epätavallisen pimennyksen tulleen merkityksi myös keisari Tiberiuksen historiallisiin mainintoihin. Flegonuksen Aikakirjat on säilynyt katkelmana niin ikään Julius Afrikanuksen toimesta.
Kirkkoisistä piispa Agapius lainaa ja listaa useita muinaisia teoksia, jotka viittaavat ristiinnaulitsemisen tapahtumaan, mutta näistä lähteistä vain osa on tutkijoiden tuntemia, saati sitten säilyneitä. (Shlomo Pines, An Arabic Version of the Testimonium Flavianum and Its Implications. Jerusalem: Jerusalem Academic Press, 1971.)
Syyrialainen Mara bar Serapionin kirje puhuu myös juutalaisista, jotka ”tappoivat viisaan kuninkaansa” johonkin aikaan ennen Jerusalemin vuonna 70 tapahtunutta tuhoa ja verrataan tätä Pythagoraan ja Sokrateen kohtaloihin. Kirje on kirjoitettu hieman vuoden 73 jKr. jälkeen ja sitä säilytetään British Museumissa.
Lisäksi ovat juutalaisten oppineiden kirjoitukset. Kirjahyllyn täyttävässä Talmudissa säilyneet ei-kristityt lähteet kertovat, että juutalaisjohtajat teloittivat Jeesuksen pääsiäisaattona etupäässä taikurina ja petturina: Babylonian Talmud, Sanhedrin 43a.
Encyclopedia Britannican 15. painos käyttää ennätykselliset 20 000 sanaa kuvatessaan historiallisen Jeesuksen henkilöä. Se kertoo ”itsenäisten merkintöjen todistavan, etteivät muinaisina aikoina kristinuskon vastustajatkaan epäilleet Jeesuksen historiallisuutta, joka kyseenalaistettiin ensimmäisen kerran ja riittämättömältä pohjalta monien kirjoittajien toimesta 1700-luvun lopussa, 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa.”
---------------
Historioitsija Sueton (70 - 140 j.aa) oli keisari Hadrianuksen kansliapäällikkö. Hänellä oli luonnollisesti edellisten keisarien arkistoituja dokumentteja käytössään. Niistä käy ilmi, että keisari Claudius (41-54 j.aa) oli ajanut Roomasta joitakin juutalaisia, jotka olivat jonkun Chrestoksen vaikutuksesta aiheuttaneet levottomuuksia kaupungissa. Tämä voi todistaa, että noin v. 50 j.aa. Roomassa oli varhaiskristittyjä, oikeammin jeesuslaisia.
----------------
Pontius Pilatus (Matt. 27:11-26)
Juutalainen historioitsija Josefus ja roomalainen historioitsija Tacitus kirjoittavat (n. 100 jKr.) Pilatuksen olleen maaherra.
Vuonna 1961 löydettiin Kesareasta, Israelista, kivi mihin Pontius Pilatuksen nimi on hakattuna "(Pon)tius Pilatus, Juudean maaherra". Lisäksi Vanhoista rahoista on saatu tietoja Pontius Pilatuksesta (26-36 eKr.), samoin kuin muista saman ajan maaherroista Coponiuksesta aina Antonius Felixiin (Apt. 24:3).
Ylipappi Kaifas (Luuk. 3:2)
Joulukuussa 1990 Jerusalemista löydettiin hautaluola. Hauta sijaitsi Jerusalemin laidalla ja hienosta koristelusta pöötellen haudan omistama suku kuului ylempään sosiaaliluokkaan. Haudan joittamisessa
auttoi haudasta löydetty raha, joka oli Herodes Agrippa I:n ajalta 42/43 eKr.
Haudasta löytyi useita luuarkkuja eli ossuaareja. Niissä yhdessä oli kirjoitus Jehosef Bar Kaiafe eli Joosef Kaifaan poika. Josef muunelmineen on yleinen nimi tuona aikana. Sen sijaan Kaifas esiintyy tässä ensimmäistä kertaa piirtokirjoituksissa. Raamatusta Kaifaan nimi on tuttu, samoin roomalaisajan historioitsijan Josefuksen teksteistä ja parista juutalaisesta lähteestä. Tämän niminen ylimmäinen pappi on ollut Jerusalemin korkein virkamies vuosina 18-26 eKr. Josefus mainitsee kaksi kertaa ylipapin nimellä "Josefus, jota kutsutaan Kaifaaksi." Nämä tiedot yhdessa 40-luvulla jKr. painetun rahan kanssa ovat johtaneet juutalaiset tutkijat pitämään asiaa melko varmana: muita Josef Kaifaita ei tuolta ajalta tunneta.
Luukkaan mainitsema verollepano (Luuk. 2:1-5)
Papyruksista on voitu pöötellö, että Kyrenius (Quirinius) oli kahdesti Syyrian maaherrana, luultavasti vähän ennen vuotta 4 eKr. ja sitten v. 6-7 jKr. Papyrukset osoittavat myös, että Rooman valtakunnan väestönlaskenta suoritettiin joka 14. vuosi ja että ihmisten oli tuolloin mentävä rekisteröitäviksi siihen paikkaan, mistä heidän sukunsa oli lähtöisin. Tämä tukee Luukkaan kertomusta.
Gallio Akaijan käskynhaltijana (Apt. 18:12)
Gallion nimi mainitaan keisari Claudiuksen kirjeessa Delfin kaupungille. Kirjeen mukaan Lucius Iunius Gallion on Akaian käskynhaltija. Löydetyn kirjeen ajankohdaksi mainitaan aika jolloin keisari Claudius 26. kerran nimitetaan imperatoriksi. Tämä tapahtui vuoden 52 jKr. lopulla. Tämä kirje antaa hyvän lähtökohdan Paavalin toiminnan ajoitukselle. Apt. 18:12 kertoo Paavalin joutuneen Gallion, Akaijan käskynhaltian, tuomioistuimen eteen.
VANHA TESTAMENTTI
Baabelin torni 1Moos.10:1-32
Mesopotamian alueelta tunnetaan lähes 30 muinaista temppelitornia eli zikkuratia, jollainen Baabelin tornikin lienee ollut.
Aabrahamin syntymäpaikka 1Moos.11:27-31
Sir Leonard Woolleyn v. 1922-1934 kaivausten ansiosta Uur on eteläisen Babylonian parhaiten tunnettuja muinaisia rauniokaupunkeja. Aabraham lähti Uurista kolmannen dynastian aikana (n. 2113-1991 eKr).
Aabraham Harranissa 1Moos 11:31;12:5
Kiilakirjoitukset ovat selvittäneet, että Harran oli olemassa jo 1800-1700 eKr. Kaupunki sijaitsi huomattavan kauppareitin varrella.
Mesopotamia 1 Moos:20;26:6
Naahor oli Rebekan, Iisakin vaimon kotikaupunki, joka mainitaan myös Raamatussa. Se mainitaan v. 1935 löytyneissä ns. Marin asiakirjoissa, jotka ovat 1700-l:lta eKr. Tämän seudun kaupungeista tunnetaan myös Raamatussa mainitut Terah, Peleg ja Regu (vrt. 1 Moos.11:10-30).
Patriarkkojen aika 1Moos.12:1-50;26
Italiaiset tutkijat Pettenato ja Matthiae löysivät 1975 Pohjois-Syyriasta savitaulukirjaston n. 2300 eKr. Savitaulut todistavat heprealle lähisukua olevasta muinaiskanaanilaisesta kielestä. Monet savitauluissa esiintyvistä nimistä muistuttavat Raamatun nimiä (esim. Eber - Ebrum, Ismael - Ishmail ja Israel - Ishrail).
Löydöt todistavat myös Raamatun patriarkkakertomusten puolesta, sillä niissä mainitaan mm. seuraavat Raamatussa mainitut paikan nimet: Haasor, Megiddo, Jerusalem, Laakis ja Gaza ja mahdollisesti Sodoma ja Gomorra.
Nususta Kirkukin läheltä 1925-1941 löytyneet savitulut kertovat patriarkkojen elämän asioista, jotka mainitaan Raamatun kertomuksissa, kuten adoptio, avioliitto, esikoisen oikeudet ja kotijumalat.
Israelin Egyptissä 2Moos.1-14
Beni Hasanista löydetty hautaveistos, 1900 eKr., kuvaa seemiläisryhmän tuloa Egyptiin 'ylänköjen sheikin Ibshen' johdolla. Leeviläisillä (eräs Israelin heimo) on Raamatussa egyptiläisiä nimiä kuten Mooses, Assir, Pashur, Merari, Hofni, Piinehas ja Puutiel.
Varhaisin Raamatun ulkopuolinen asiakirja, jossa Israel mainittiin on ns. 'Israel-kivi' farao Meremptan ajalta 1200-l:lta. Merempta hallitsi aikana, jota Raamatussa kutsutaan tuomarien ajaksi, jolloin Merempta teki 'Israel-kivessä' mainitun sotaretken Palestiinaan.
Jeriko ja Joosuan aika Joos.6:1-27
Tässä kaupungissa on tehty useita kaivauksia. Egyptistä löydettiin v. 1887 ns. Amarna-kirjeet, joissa puhutaan habiruista (vrt. hebrealaiset) ja todennäköisesti Kanaanin maan valtaamisesta.
Arvostelijat 1800-luvulla päättelivät, että Joosuan kirja ja Tuomarien kirja olisivat kirjoitettu paljon myöhäisemmällä ajankohdalla kuin mitä Raamattu antaa olettaa, koska näissä kirjoissa puhutaan raudasta. 1800-luvulla uskottiin yleisesti, ettei rauta olisi ollut tunnettu ennen 12. vuosisataa eKr. Mutta 1922 Howard Carter löysi Tutankhamonin haudasta rautaesineitä, jotka osoittivat raudan olleen käytössä jo 14. vuosisadalla eKr.
Siilon kaupunki 1Sam.1:1-8:22
Siilossa suoritetut kaivaukset osoittavat kaupungin joutuneen filistealaisten käsiin n. 1050 eKr. ja se hävitettiin, niin kuin Raamattu kertoo (vrt. Jer.7:10-15).
Kuningas Saul 1Sam.9:1-31:13
Gilgalissa, Jerusalemin lähellä, sijaitsi Saulin palatsilinnoitus. Paikan löysi 1800-luvulla Edward Robinson. Siellä tehdyt kaivaukset antoivat lisätietoja Saulin hallituskaudesta.
Kuningas Daavid 1Sam.1:1-24:25
Daavidin valloittama jebusinialaisten (2Sam.5:6-8) kaupunki on tutkimusten mukaan sijainnut Jerusalemista kaakkoon.
Prof. Avraham Diranin johtama arkeologiryhmä löysi viime vuonna Raamatun ulkopuolisen viittauksen kuningas Daavidista. Danin kaupungin sijaitipaikalta löytyi kivenpala, johon oli kaiverrettu kirjoitusta. Kivenpala on ehkä muistomerkistä, joka on pystytetty syyrialaisten voitettua Israelin 800-l:lla eKr. Kirjoituksessa mainitaan Daavidin huone eli Daavidin dynastia, joka tarkoittaa Juudan kuningaskuntaa. (Salomonin Davidin pojan kuoleman jälkeen Daavidin kuningaskunta jakaantui kahteen osaan, Juudaan ja Israeliin.) Syyrian kuningas Benhadad valtasi Raamatun kirjoituksen mukaan Danin kaupungin 885 eKr. Tätä tukevat tekstifragmentit, joista voi päätellä, että Juuda ja Israel olivat kirjoitushetkellä Syyrian vihollisia. Daavidin on väitetty olevan myöhempien vuosisatojen kehittämä myytti, ei historiallisesti olemassaoleva henkilö. Tämä löydös kuitenkin todistaa Daavidin historiallisuuden puolesta.
Kuningas Salomon 1Kun.3:1-11:43
Kaivaukset Megiddossa ja Geserissä ovat vahvistaneet Raamatun tiedot Salomon ratsuväestä ja sotavaunuista (1Kun.9:15-19;10:26). Nelson Glueck löysi v. 1938 Salomon kuparisulatot Esjon-geberistä (1Kun.7:45-46).
Suusakin sotaretki 1Kun.14:25-28
Egyptin hallitsija Suusak eli Siisak, 945-924 eKr., teki Raamatussa mainitun sotaretken Palestiinaan. Karnakin temppelin Siisakin voittomuistomerkissä luetellaan hänen Palestiinassa valloittamansa kaupungit ja kylät ja kerrotaan tunkeutumisesta Gileadiin.
Benhadad 1Kun.15:18
Raamatussa mainittu Aramin kuningas Benhadadin nimeä kantava steele löydettiin Pohjois-Syyriasta v. 1940.
Omri ja Meesa 1Kun.16:21-27;2Kun.3:4-27
Isrelin kuninkaasta Ahabista ja Omrista ja Mooabin kuninkaasta Meesasta on Raamatussa kertomus. Vuonna 1868 Diibonista löydetyssä Meesan steelessä mainitaan Omri, Ahab ja Meesa. Eli myös nämä Raamatussa mainitut henkilöt ovat historiallisia.
Ahab ja Jeehu 1Kun16 ja 1Kun9
"Israelilainen Ahab", jonka Raamattu kertoo olleen Isrelin kuninkaana, mainitaan Salmassar III:n monoliittikirjoituksessa.
Vuonna 1846 Layard löysi Nimrudista Mesopotamiasta "mustan obeliskin". Kivessä on tekstiä ja kuvia kuninkaista tuomassa veroa assyrialaisille. Eräässä kiven tekstin osassa kerrotaan Israelin kuninkaasta Jeehusta, joka maksoi veroa. Jeehu mainitaan Israelin kuninkaana 2Kun.9.
Ahabin norsunluupaltsi; 1 Kun. 22:39
Irakista Nimrudista löydettiin kaivuksissa v. 1940-1951 satoja norsunluusta tehtyjä laattoja. Muutama vuosi löydön jälkeen samanlaisa laattoja löytyi Samariasta Palestiinasta. Laatat olivat identtiset Nimrudista löydettyjen kanssa. Samariasta löydetyt laatat osoittautuivat olevan peräisin "Ahabin norsunluun palatsista". Ahabin (874-853), Israelin kuninkaan, palatsi oli koristeltu näillä laatoilla. Assyrialaisten ryöstäessa v. 722 eKr. palatsin, laatat irroitettiin seinästä ja vietiin sotasaaliina Assyriaan,
vrt. Aamos 3:15.
Jerobeam II; 2 Kun. 14:23-29
Megiddosta löydettiin 1900-luvun alussa Megiddon Jaspissinetti, jossa oli teksti: "Shema, Jerobeamin palvelija". Jerobeam oli eräs Raamatussa mainittuja Israelin kuninkaita. Kaivauksissa on saatu
tietoja Jerobeam II paakaupungista Samariasta.
Menahem; 2 Kun. 15:19
Israelin kuninkaan Menahemin maksama vero mainitaan Assyrian hallitsijan Tiglat III:n (745-727 eKr.) Iranista läydetysta steelista.
Asarja; 2 Kun. 15:1-7
Juudan kuningas Asarja, Aramin hallitsija Resin ja Juudan kuningas Aahas (2 Kun 16:7-8)sekä Pekah ja Hoosea (2 Kun. 15:29-30) mainitaan assyrialaisissa teksteissä.
Samarian kukistuminen; 2 Kun. 17:3-23
Samarian valtasi Sargon II (722-705 eKr.) Vrt. Jes. 20:1. Ns. Khorsabadin annaaleissa Sargon kertoo vieneensä pakkosiirtolaisuuteen 27 290 samarialaista kuten myös Raamattu kertoo. Sama asia kerrotaan Sargonin viimeisestä pääkaupungista löytyneestä piirtokirjoituksessa. Kirjoituksissa luki: "Minä piiritin ja valloitin Samarian ja vein 27 290 ihmista sotasaaliina".
Hiskia ja Sanherib; 2 Kun. 18:13-19:37; Jes. 36:1-37:38
British Museumissa Lontoossa säilytetään v. 1830 löydettyä ns. Taylorin särmiötä, jonka kuudella kiilakirjoitussivulla Assyrian kuningas Sanherib (705-681 eKr.) kertoo mm. Jerusalemin piirityksesta (701 eKr.) Hän sanoo sulkeneensa kuningas Hiskian kaupunkiinsa.
Hiskian vesijohto; 2 Kun. 20:20
Kuningasten kirja Raamatussa mainitsee kuningas Hiskian rakentaneen vesijohdon, jolla hän johti veden kaupunkiin. Vuonna 1880 löydettiin ns. Siiloan kirjoitus Jerusalemin lähettyviltä, vesijohtotunnelin läheltä, kirjoitus, joka kertoo 512 m pituisen tunnelin valmistumisesta (n. 700 eKr.)
*Manasse; 2 Kun. 33:10-13*
Kuningas Manassen pakkokäynti Niinivessä mainitaa assyrialaisissa teksteissä.
*Jesajan profetia; Jes. 1:1-66:24*
Qumranista löydettiin v. 1947 yhdessä muiden ns. Kuolleenmeren kirjakääröjen kanssa koko Jesajan kirjan sisältävä käärö, joka oli tuhat vuotta vanhempi kuin vanhimmat siihen asti tunnetut Vanhan
testamentin käsikirjoitukset, noin vuodelta 100 eKr.. Käsikirjoissa on myös otteita Habakukin kirjan kahdesta ensimmöäsesta luvusta, osia 1. ja 5. Mooseksen kirjasta, Tuomarien kirjasta ja Danielin kirjasta.
38 kirjakaaroa sisätää tekstiä 19:sta Vanhan Testamentin kirjastä. Kieli on hepreaa, arameaa ja kreikkaa, kirjoitusmateriaali on pergamenttia ja papyrusta. Tämä löydetty vanha Jesajan kirjan kaaro on sisällöltään samanlainen kuin nykyisten Raamatunkäännösten esim. suomenkielisen, Jesajan kirja.
Kolme vuotta taman jälkeen löydettiin läheltä edellisiä löydöksiä käärö, jossa oli kopioita Raamatun ns. pikku profeetoista. Rulla sisälsi 12 VT:n kirjaa, jotka meilläkin on Raamatussa, kirjat ovat sisällöltään samanlaisia ja jopa samassa järjestyksessä kuin nykyisessä Raamatussa. Tämä käärö kirjoitettiin noin 100 jKr.
*Niinive; Naahaum 1-3, Joona 1-4*
1800-luvun puolivälissä Raamatun maininta Ninivesta Assyrian valtakunnan pääkaupunkina pidettiin kyseenalaisena. Epäiltiin, että oliko niin suuren ja kuuluisan kaupungin, kuten Raamattu sen
kuvailee, mahdollista hävitä jäljettomiin. Pääteltiin, että Raamatun kertomus kaupungin koosta ja merkityksestä oli liioiteltu ja että kaupunki on ollut korkeintaa kylänpahanen. Mutta Niinive löytyi
1800-luvun lopulla. Niinivesta on nyt kaivettu esiin tuhansia savitauluja, muureja, portteja, huoneistoja, veistoksia, kohokuvia, assyrialaista taidetta, tarvekaluja ja aseita. Nyt tiedetään, että Niinive ei ollut kyläpahanen tai vain mielikuvitusta, vaan se oli maailmankaupunki, johon assyrialaisten valtakunnan kulttuuri oli keskittynyt.
.
*Juudan pakkosiirtolaisuus; 2 Kun. 25:1-30; Hes., Dan., Esra*
Babyloniasta lahelta Ishtarin porttia on loydetty 300 kiilakirjoitustaulua, jotka on ajoitettu vuosien 595 ja 570 eKr. väliin. Näissa tauluissa esiintyy Juudan kuninkaan Joojakinin nimi muiden vangittujen ruhtinaiden nimien joukossa. Jahudin maassa oleva Jaukin (Juudasta oleva Joojakin) mainitaan yhtenä niistä, joille Babylonian kuningas antoi elatuksen. Samoissa kirjoituksissa mainitaan Samaria ja Israelin maa nimella 'Omrin maa', Omri oli voimakas Israelilainen hallitsija, joka mainitaan Raamatussa.
Palestiinasta Gibeasta löydettiin sinettikivi, johon oli kaiverrettu teksti: "Jaasanja, kuninkaan virkamies." Sinetti on täytynyt kuulua Jaasanjalle, joka mainitaan 2 Kun. 25:23 ja Jeremian kirjassa 40:8.
Hän oli yksi armeijan pääliköistä, jotka tulivat Nebukadnessarin asettaman Juudan käskynhaltijan Gedaljan luo (2 Kun. 25:23).
*Nebukadnessar II; Jer., Hes., Dan. 2:1-4:34*
R. Koldewey suoritti v. 1899-1914 kaivauksia jossa löydettiin mm. Ishtarin portti, kuninkaallinen palatsi, zikkurat, Mardukin temppeli ja ns. riippuvat puutarhat. Nebukadnessarin rakennustoiminnasta
kertovat tiilet, joihin on lyöty hänen nimensä.
*Belsassar; Dan. 5:1-31*
Raamatun mukaan Belsassar oli kaldealaisten viimeinen kuningas. Babylonialaisten asiakirjojen perusteella tiedetään nyt, että Belsassar oli Nabunaidin vanhin poika ja kanssahallitsija. Belsassar
hallitsi Nabunaidin sijaisena (Dan. 5:1-31; 7:1;8:1) vuodesta 549 eKr. aina Babylonian kukistumiseen v. 539 eKr.
*Kyyroksen kasky; Esra 1:1-3;2 Aik. 36:22-23*
Ns. Kyyroksen lieriö, jonka H. Rassam löysi Babyloniasta 1800 l:lla, on sopusoinnussa Raamatun kanssa, sillä siinä kerrotaan Kyyroksen palauttaneen kansoja entisille asuinsijoilleen, kuten myös Raamattu kertoo.
*Paluu pakkosiirtolaisuudesta; Esra 1:1-10:44*
Kansan johtomiehiin kuuluvilla Sesbassarilla (Esra 1:11) ja Serubbaabelilla (Esra 2:2) oli babylonialaiset nimet. "Dareikki" (Esra 2:26) tarkoitti kreikkalaista drakmaa. Tutkimusten perusteella tiedetään tätä rahayksikkoa käytetyn juuri tähän aikaan.
*Kserkses; Esterin kirja*
Persian pääkaupungista Persepoliista löydetyistä piirtokirjoituksissa kerrotaan kuinka Kserkses I (486-465 eKr.) kärsi tappion kreikkalaisille Salamiin ja Plataian taisteluissa. Suusanin linna (Ester 1:2) sijaitsi Susassa, josta löydettiin Kserksekseen palatsi.
*Esran ja Nehemian kirjat*
Esran ja Nehemian kirjojen aitous oli 1800-l:n loppupuolella hyökkäyksen kohteena. Niiden historiallinen luotettavuus tehtiin kyseenalaiseksi. Lähellä Nubian ja vanhan Egyptin rajaa sijaitsee Elefantinen saari. Tältä saarelta löytyi papyruskääröjä, jotka vahvistavat Raamatussa olevien Esran ja Nehemien kirjojen
luotettavuuden. Ne mm. todistavat juutalaisten käyttäneen Nehemian aikana kalenteria, jonka mukaan vuosi alkaa syksyllä. Tällaisesta ajanlaskusta puhuttiin niiden lisaksi ainoastaa Raamatun Nehemian kirjassa. Asiakirjoissa mainitaan Nehemian vihollinen Sanballat ja Jerusalemin juutalaisen ylipappi Joohanan ja niistä käy myös ilmi, että Sanballat oli Samarian kuvernööri aivan kuten Raamattu myös kertoo.
http://www.espoohsrk.fi/html/arkeologia.htm
Uuden Testamentin ja kirkon ulkopuolisia viitteitä itse Jeesuksen elämään ja historialliseen henkilöön ei ole paljoa. Harvoja lähteitä esittelee mm. FF Brucen Jesus and Christian Origins outside the New Testament, Hodder, 1974.
Varhaisia viittauksia kristittyihin tms. on vuodelta 120 jKr. Hadrianuksen hovivirkailija Svetoniuksella Claudiuksen määräämään juutalaisten karkoitukseen ja Neron toimeenpanemiin kristittyjen vainoihin liittyen (Claudiuksen Elämä 25.4; Keisarien Elämä 26.2.).
Vähä-Aasian Bitynian maaherran Plinius nuoremman kirjeenvaihdossa keisari Trajanuksen kanssa vuonna 112 jKr. (Epistles x. 96-97) kysytään, pitäisikö kristittyjen teloitukset rajoittaa koskemaan enää johtajia. Plinius kehuu kristittyjen yhteiskunnallista kunnollisuutta ja sanoo heidän ainoaksi rikkeekseen keisarinpalvonnan hylkäämisen Kristuksensa vuoksi (Epistles X, 96).
Noin 53 jKr. syntynyt Aasian provinssin maaherra Cornelius Tacitus mainitsee Jeesuksen teloituksen Pilatuksen käskystä Tiberiuksen aikana (Annals XV, 44) kertoessaan Neron aikaisista kristittyjen vainoista Rooman palon yhteydessä. Lisäksi hän viittaa kristittyihin kertoessaan Jerusalemin temppelin hävityksestä 70 jKr. Katkelma Historiat-teoksesta on säilynyt Sulpicius Severuksen ansiosta. Tacitus oli antisemiitti ja piti kristinuskoa vahingollisena taikauskona.
Vuonna 37 jKr. syntynyt Josefus, sikäli kuin hänen Jeesusta koskevan mainintansa alkuperäinen muoto voidaan rekonstruoida, luultavasti vahvistaa hänen teloituksensa ristiinnaulitsemalla Pilatuksen määräyksestä juutalaisten syytteen perusteella, ja kertoo hänen maineestaan ihmeidentekijänä ja opettajana. (Antiquities XVIII. 3.3 (64)). Katkelma on erittäin kiistanalainen myönteisyytensä vuoksi Jeeuksen henkilöä kohtaan, ja sen uskotaan yleisesti tulleen myöhemmin lisätyksi. Kappaleesta on kuitenkin olemassa arabiankielisessä kokoomateoksessa säilynyt astetta maltillisempi ja lyhyempi versio, jota pidetään luotettavampana. Myös tässä versiossa todetaan Jeesuksen kannattajien kertoneen johtajansa ilmestyneen heille kolme päivää ristiinnaulitsemisensa jälkeen ja väitetään Jeesuksen käyttäytymistä luonteeltaan asialliseksi. Toisessa yhteydessä Josefus mainitsee Jeesuksen veljen Jaakobin mestaamisesta (Antiquities XX 9:1).
Lucianus Samosatalainen oli toisen vuosisadan satiirikko, joka mainitsi ylenkatseellisesti kristityt ja Kristuksen muutamaan otteeseen. Lucianus kertoo kristittyjen palvovan ristiinnaulittua johtajaansa ja paheksuu menestyneen kultin aikaansaamaa kreikkalaisten jumalien hylkäämistä (Kuoleva Peregrinus, Väärä Profeetta Aleksanteri).
Samarialainen Thallus kirjoitti jo 52 jKr. kommentoiden ristiinnaulitsemisen pimeyttä auringonpimennyksenä. Katkelma on säilynyt kristityn kirjoittajan Julius Afrikanuksen toimesta (221 jKr.), jossa sen ajankuvausta kritisoidaan.
Myös 1. vuosisadan historioitsija Flegonus mainitsee ristiinnaulitsemisen yhteydessä tapahtuneen pimennyksen täysikuuna ja kertoo epätavallisen pimennyksen tulleen merkityksi myös keisari Tiberiuksen historiallisiin mainintoihin. Flegonuksen Aikakirjat on säilynyt katkelmana niin ikään Julius Afrikanuksen toimesta.
Kirkkoisistä piispa Agapius lainaa ja listaa useita muinaisia teoksia, jotka viittaavat ristiinnaulitsemisen tapahtumaan, mutta näistä lähteistä vain osa on tutkijoiden tuntemia, saati sitten säilyneitä. (Shlomo Pines, An Arabic Version of the Testimonium Flavianum and Its Implications. Jerusalem: Jerusalem Academic Press, 1971.)
Syyrialainen Mara bar Serapionin kirje puhuu myös juutalaisista, jotka ”tappoivat viisaan kuninkaansa” johonkin aikaan ennen Jerusalemin vuonna 70 tapahtunutta tuhoa ja verrataan tätä Pythagoraan ja Sokrateen kohtaloihin. Kirje on kirjoitettu hieman vuoden 73 jKr. jälkeen ja sitä säilytetään British Museumissa.
Lisäksi ovat juutalaisten oppineiden kirjoitukset. Kirjahyllyn täyttävässä Talmudissa säilyneet ei-kristityt lähteet kertovat, että juutalaisjohtajat teloittivat Jeesuksen pääsiäisaattona etupäässä taikurina ja petturina: Babylonian Talmud, Sanhedrin 43a.
Encyclopedia Britannican 15. painos käyttää ennätykselliset 20 000 sanaa kuvatessaan historiallisen Jeesuksen henkilöä. Se kertoo ”itsenäisten merkintöjen todistavan, etteivät muinaisina aikoina kristinuskon vastustajatkaan epäilleet Jeesuksen historiallisuutta, joka kyseenalaistettiin ensimmäisen kerran ja riittämättömältä pohjalta monien kirjoittajien toimesta 1700-luvun lopussa, 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa.”
---------------
Historioitsija Sueton (70 - 140 j.aa) oli keisari Hadrianuksen kansliapäällikkö. Hänellä oli luonnollisesti edellisten keisarien arkistoituja dokumentteja käytössään. Niistä käy ilmi, että keisari Claudius (41-54 j.aa) oli ajanut Roomasta joitakin juutalaisia, jotka olivat jonkun Chrestoksen vaikutuksesta aiheuttaneet levottomuuksia kaupungissa. Tämä voi todistaa, että noin v. 50 j.aa. Roomassa oli varhaiskristittyjä, oikeammin jeesuslaisia.
----------------
Pontius Pilatus (Matt. 27:11-26)
Juutalainen historioitsija Josefus ja roomalainen historioitsija Tacitus kirjoittavat (n. 100 jKr.) Pilatuksen olleen maaherra.
Vuonna 1961 löydettiin Kesareasta, Israelista, kivi mihin Pontius Pilatuksen nimi on hakattuna "(Pon)tius Pilatus, Juudean maaherra". Lisäksi Vanhoista rahoista on saatu tietoja Pontius Pilatuksesta (26-36 eKr.), samoin kuin muista saman ajan maaherroista Coponiuksesta aina Antonius Felixiin (Apt. 24:3).
Ylipappi Kaifas (Luuk. 3:2)
Joulukuussa 1990 Jerusalemista löydettiin hautaluola. Hauta sijaitsi Jerusalemin laidalla ja hienosta koristelusta pöötellen haudan omistama suku kuului ylempään sosiaaliluokkaan. Haudan joittamisessa
auttoi haudasta löydetty raha, joka oli Herodes Agrippa I:n ajalta 42/43 eKr.
Haudasta löytyi useita luuarkkuja eli ossuaareja. Niissä yhdessä oli kirjoitus Jehosef Bar Kaiafe eli Joosef Kaifaan poika. Josef muunelmineen on yleinen nimi tuona aikana. Sen sijaan Kaifas esiintyy tässä ensimmäistä kertaa piirtokirjoituksissa. Raamatusta Kaifaan nimi on tuttu, samoin roomalaisajan historioitsijan Josefuksen teksteistä ja parista juutalaisesta lähteestä. Tämän niminen ylimmäinen pappi on ollut Jerusalemin korkein virkamies vuosina 18-26 eKr. Josefus mainitsee kaksi kertaa ylipapin nimellä "Josefus, jota kutsutaan Kaifaaksi." Nämä tiedot yhdessa 40-luvulla jKr. painetun rahan kanssa ovat johtaneet juutalaiset tutkijat pitämään asiaa melko varmana: muita Josef Kaifaita ei tuolta ajalta tunneta.
Luukkaan mainitsema verollepano (Luuk. 2:1-5)
Papyruksista on voitu pöötellö, että Kyrenius (Quirinius) oli kahdesti Syyrian maaherrana, luultavasti vähän ennen vuotta 4 eKr. ja sitten v. 6-7 jKr. Papyrukset osoittavat myös, että Rooman valtakunnan väestönlaskenta suoritettiin joka 14. vuosi ja että ihmisten oli tuolloin mentävä rekisteröitäviksi siihen paikkaan, mistä heidän sukunsa oli lähtöisin. Tämä tukee Luukkaan kertomusta.
Gallio Akaijan käskynhaltijana (Apt. 18:12)
Gallion nimi mainitaan keisari Claudiuksen kirjeessa Delfin kaupungille. Kirjeen mukaan Lucius Iunius Gallion on Akaian käskynhaltija. Löydetyn kirjeen ajankohdaksi mainitaan aika jolloin keisari Claudius 26. kerran nimitetaan imperatoriksi. Tämä tapahtui vuoden 52 jKr. lopulla. Tämä kirje antaa hyvän lähtökohdan Paavalin toiminnan ajoitukselle. Apt. 18:12 kertoo Paavalin joutuneen Gallion, Akaijan käskynhaltian, tuomioistuimen eteen.
VANHA TESTAMENTTI
Baabelin torni 1Moos.10:1-32
Mesopotamian alueelta tunnetaan lähes 30 muinaista temppelitornia eli zikkuratia, jollainen Baabelin tornikin lienee ollut.
Aabrahamin syntymäpaikka 1Moos.11:27-31
Sir Leonard Woolleyn v. 1922-1934 kaivausten ansiosta Uur on eteläisen Babylonian parhaiten tunnettuja muinaisia rauniokaupunkeja. Aabraham lähti Uurista kolmannen dynastian aikana (n. 2113-1991 eKr).
Aabraham Harranissa 1Moos 11:31;12:5
Kiilakirjoitukset ovat selvittäneet, että Harran oli olemassa jo 1800-1700 eKr. Kaupunki sijaitsi huomattavan kauppareitin varrella.
Mesopotamia 1 Moos:20;26:6
Naahor oli Rebekan, Iisakin vaimon kotikaupunki, joka mainitaan myös Raamatussa. Se mainitaan v. 1935 löytyneissä ns. Marin asiakirjoissa, jotka ovat 1700-l:lta eKr. Tämän seudun kaupungeista tunnetaan myös Raamatussa mainitut Terah, Peleg ja Regu (vrt. 1 Moos.11:10-30).
Patriarkkojen aika 1Moos.12:1-50;26
Italiaiset tutkijat Pettenato ja Matthiae löysivät 1975 Pohjois-Syyriasta savitaulukirjaston n. 2300 eKr. Savitaulut todistavat heprealle lähisukua olevasta muinaiskanaanilaisesta kielestä. Monet savitauluissa esiintyvistä nimistä muistuttavat Raamatun nimiä (esim. Eber - Ebrum, Ismael - Ishmail ja Israel - Ishrail).
Löydöt todistavat myös Raamatun patriarkkakertomusten puolesta, sillä niissä mainitaan mm. seuraavat Raamatussa mainitut paikan nimet: Haasor, Megiddo, Jerusalem, Laakis ja Gaza ja mahdollisesti Sodoma ja Gomorra.
Nususta Kirkukin läheltä 1925-1941 löytyneet savitulut kertovat patriarkkojen elämän asioista, jotka mainitaan Raamatun kertomuksissa, kuten adoptio, avioliitto, esikoisen oikeudet ja kotijumalat.
Israelin Egyptissä 2Moos.1-14
Beni Hasanista löydetty hautaveistos, 1900 eKr., kuvaa seemiläisryhmän tuloa Egyptiin 'ylänköjen sheikin Ibshen' johdolla. Leeviläisillä (eräs Israelin heimo) on Raamatussa egyptiläisiä nimiä kuten Mooses, Assir, Pashur, Merari, Hofni, Piinehas ja Puutiel.
Varhaisin Raamatun ulkopuolinen asiakirja, jossa Israel mainittiin on ns. 'Israel-kivi' farao Meremptan ajalta 1200-l:lta. Merempta hallitsi aikana, jota Raamatussa kutsutaan tuomarien ajaksi, jolloin Merempta teki 'Israel-kivessä' mainitun sotaretken Palestiinaan.
Jeriko ja Joosuan aika Joos.6:1-27
Tässä kaupungissa on tehty useita kaivauksia. Egyptistä löydettiin v. 1887 ns. Amarna-kirjeet, joissa puhutaan habiruista (vrt. hebrealaiset) ja todennäköisesti Kanaanin maan valtaamisesta.
Arvostelijat 1800-luvulla päättelivät, että Joosuan kirja ja Tuomarien kirja olisivat kirjoitettu paljon myöhäisemmällä ajankohdalla kuin mitä Raamattu antaa olettaa, koska näissä kirjoissa puhutaan raudasta. 1800-luvulla uskottiin yleisesti, ettei rauta olisi ollut tunnettu ennen 12. vuosisataa eKr. Mutta 1922 Howard Carter löysi Tutankhamonin haudasta rautaesineitä, jotka osoittivat raudan olleen käytössä jo 14. vuosisadalla eKr.
Siilon kaupunki 1Sam.1:1-8:22
Siilossa suoritetut kaivaukset osoittavat kaupungin joutuneen filistealaisten käsiin n. 1050 eKr. ja se hävitettiin, niin kuin Raamattu kertoo (vrt. Jer.7:10-15).
Kuningas Saul 1Sam.9:1-31:13
Gilgalissa, Jerusalemin lähellä, sijaitsi Saulin palatsilinnoitus. Paikan löysi 1800-luvulla Edward Robinson. Siellä tehdyt kaivaukset antoivat lisätietoja Saulin hallituskaudesta.
Kuningas Daavid 1Sam.1:1-24:25
Daavidin valloittama jebusinialaisten (2Sam.5:6-8) kaupunki on tutkimusten mukaan sijainnut Jerusalemista kaakkoon.
Prof. Avraham Diranin johtama arkeologiryhmä löysi viime vuonna Raamatun ulkopuolisen viittauksen kuningas Daavidista. Danin kaupungin sijaitipaikalta löytyi kivenpala, johon oli kaiverrettu kirjoitusta. Kivenpala on ehkä muistomerkistä, joka on pystytetty syyrialaisten voitettua Israelin 800-l:lla eKr. Kirjoituksessa mainitaan Daavidin huone eli Daavidin dynastia, joka tarkoittaa Juudan kuningaskuntaa. (Salomonin Davidin pojan kuoleman jälkeen Daavidin kuningaskunta jakaantui kahteen osaan, Juudaan ja Israeliin.) Syyrian kuningas Benhadad valtasi Raamatun kirjoituksen mukaan Danin kaupungin 885 eKr. Tätä tukevat tekstifragmentit, joista voi päätellä, että Juuda ja Israel olivat kirjoitushetkellä Syyrian vihollisia. Daavidin on väitetty olevan myöhempien vuosisatojen kehittämä myytti, ei historiallisesti olemassaoleva henkilö. Tämä löydös kuitenkin todistaa Daavidin historiallisuuden puolesta.
Kuningas Salomon 1Kun.3:1-11:43
Kaivaukset Megiddossa ja Geserissä ovat vahvistaneet Raamatun tiedot Salomon ratsuväestä ja sotavaunuista (1Kun.9:15-19;10:26). Nelson Glueck löysi v. 1938 Salomon kuparisulatot Esjon-geberistä (1Kun.7:45-46).
Suusakin sotaretki 1Kun.14:25-28
Egyptin hallitsija Suusak eli Siisak, 945-924 eKr., teki Raamatussa mainitun sotaretken Palestiinaan. Karnakin temppelin Siisakin voittomuistomerkissä luetellaan hänen Palestiinassa valloittamansa kaupungit ja kylät ja kerrotaan tunkeutumisesta Gileadiin.
Benhadad 1Kun.15:18
Raamatussa mainittu Aramin kuningas Benhadadin nimeä kantava steele löydettiin Pohjois-Syyriasta v. 1940.
Omri ja Meesa 1Kun.16:21-27;2Kun.3:4-27
Isrelin kuninkaasta Ahabista ja Omrista ja Mooabin kuninkaasta Meesasta on Raamatussa kertomus. Vuonna 1868 Diibonista löydetyssä Meesan steelessä mainitaan Omri, Ahab ja Meesa. Eli myös nämä Raamatussa mainitut henkilöt ovat historiallisia.
Ahab ja Jeehu 1Kun16 ja 1Kun9
"Israelilainen Ahab", jonka Raamattu kertoo olleen Isrelin kuninkaana, mainitaan Salmassar III:n monoliittikirjoituksessa.
Vuonna 1846 Layard löysi Nimrudista Mesopotamiasta "mustan obeliskin". Kivessä on tekstiä ja kuvia kuninkaista tuomassa veroa assyrialaisille. Eräässä kiven tekstin osassa kerrotaan Israelin kuninkaasta Jeehusta, joka maksoi veroa. Jeehu mainitaan Israelin kuninkaana 2Kun.9.
Ahabin norsunluupaltsi; 1 Kun. 22:39
Irakista Nimrudista löydettiin kaivuksissa v. 1940-1951 satoja norsunluusta tehtyjä laattoja. Muutama vuosi löydön jälkeen samanlaisa laattoja löytyi Samariasta Palestiinasta. Laatat olivat identtiset Nimrudista löydettyjen kanssa. Samariasta löydetyt laatat osoittautuivat olevan peräisin "Ahabin norsunluun palatsista". Ahabin (874-853), Israelin kuninkaan, palatsi oli koristeltu näillä laatoilla. Assyrialaisten ryöstäessa v. 722 eKr. palatsin, laatat irroitettiin seinästä ja vietiin sotasaaliina Assyriaan,
vrt. Aamos 3:15.
Jerobeam II; 2 Kun. 14:23-29
Megiddosta löydettiin 1900-luvun alussa Megiddon Jaspissinetti, jossa oli teksti: "Shema, Jerobeamin palvelija". Jerobeam oli eräs Raamatussa mainittuja Israelin kuninkaita. Kaivauksissa on saatu
tietoja Jerobeam II paakaupungista Samariasta.
Menahem; 2 Kun. 15:19
Israelin kuninkaan Menahemin maksama vero mainitaan Assyrian hallitsijan Tiglat III:n (745-727 eKr.) Iranista läydetysta steelista.
Asarja; 2 Kun. 15:1-7
Juudan kuningas Asarja, Aramin hallitsija Resin ja Juudan kuningas Aahas (2 Kun 16:7-8)sekä Pekah ja Hoosea (2 Kun. 15:29-30) mainitaan assyrialaisissa teksteissä.
Samarian kukistuminen; 2 Kun. 17:3-23
Samarian valtasi Sargon II (722-705 eKr.) Vrt. Jes. 20:1. Ns. Khorsabadin annaaleissa Sargon kertoo vieneensä pakkosiirtolaisuuteen 27 290 samarialaista kuten myös Raamattu kertoo. Sama asia kerrotaan Sargonin viimeisestä pääkaupungista löytyneestä piirtokirjoituksessa. Kirjoituksissa luki: "Minä piiritin ja valloitin Samarian ja vein 27 290 ihmista sotasaaliina".
Hiskia ja Sanherib; 2 Kun. 18:13-19:37; Jes. 36:1-37:38
British Museumissa Lontoossa säilytetään v. 1830 löydettyä ns. Taylorin särmiötä, jonka kuudella kiilakirjoitussivulla Assyrian kuningas Sanherib (705-681 eKr.) kertoo mm. Jerusalemin piirityksesta (701 eKr.) Hän sanoo sulkeneensa kuningas Hiskian kaupunkiinsa.
Hiskian vesijohto; 2 Kun. 20:20
Kuningasten kirja Raamatussa mainitsee kuningas Hiskian rakentaneen vesijohdon, jolla hän johti veden kaupunkiin. Vuonna 1880 löydettiin ns. Siiloan kirjoitus Jerusalemin lähettyviltä, vesijohtotunnelin läheltä, kirjoitus, joka kertoo 512 m pituisen tunnelin valmistumisesta (n. 700 eKr.)
*Manasse; 2 Kun. 33:10-13*
Kuningas Manassen pakkokäynti Niinivessä mainitaa assyrialaisissa teksteissä.
*Jesajan profetia; Jes. 1:1-66:24*
Qumranista löydettiin v. 1947 yhdessä muiden ns. Kuolleenmeren kirjakääröjen kanssa koko Jesajan kirjan sisältävä käärö, joka oli tuhat vuotta vanhempi kuin vanhimmat siihen asti tunnetut Vanhan
testamentin käsikirjoitukset, noin vuodelta 100 eKr.. Käsikirjoissa on myös otteita Habakukin kirjan kahdesta ensimmöäsesta luvusta, osia 1. ja 5. Mooseksen kirjasta, Tuomarien kirjasta ja Danielin kirjasta.
38 kirjakaaroa sisätää tekstiä 19:sta Vanhan Testamentin kirjastä. Kieli on hepreaa, arameaa ja kreikkaa, kirjoitusmateriaali on pergamenttia ja papyrusta. Tämä löydetty vanha Jesajan kirjan kaaro on sisällöltään samanlainen kuin nykyisten Raamatunkäännösten esim. suomenkielisen, Jesajan kirja.
Kolme vuotta taman jälkeen löydettiin läheltä edellisiä löydöksiä käärö, jossa oli kopioita Raamatun ns. pikku profeetoista. Rulla sisälsi 12 VT:n kirjaa, jotka meilläkin on Raamatussa, kirjat ovat sisällöltään samanlaisia ja jopa samassa järjestyksessä kuin nykyisessä Raamatussa. Tämä käärö kirjoitettiin noin 100 jKr.
*Niinive; Naahaum 1-3, Joona 1-4*
1800-luvun puolivälissä Raamatun maininta Ninivesta Assyrian valtakunnan pääkaupunkina pidettiin kyseenalaisena. Epäiltiin, että oliko niin suuren ja kuuluisan kaupungin, kuten Raamattu sen
kuvailee, mahdollista hävitä jäljettomiin. Pääteltiin, että Raamatun kertomus kaupungin koosta ja merkityksestä oli liioiteltu ja että kaupunki on ollut korkeintaa kylänpahanen. Mutta Niinive löytyi
1800-luvun lopulla. Niinivesta on nyt kaivettu esiin tuhansia savitauluja, muureja, portteja, huoneistoja, veistoksia, kohokuvia, assyrialaista taidetta, tarvekaluja ja aseita. Nyt tiedetään, että Niinive ei ollut kyläpahanen tai vain mielikuvitusta, vaan se oli maailmankaupunki, johon assyrialaisten valtakunnan kulttuuri oli keskittynyt.
.
*Juudan pakkosiirtolaisuus; 2 Kun. 25:1-30; Hes., Dan., Esra*
Babyloniasta lahelta Ishtarin porttia on loydetty 300 kiilakirjoitustaulua, jotka on ajoitettu vuosien 595 ja 570 eKr. väliin. Näissa tauluissa esiintyy Juudan kuninkaan Joojakinin nimi muiden vangittujen ruhtinaiden nimien joukossa. Jahudin maassa oleva Jaukin (Juudasta oleva Joojakin) mainitaan yhtenä niistä, joille Babylonian kuningas antoi elatuksen. Samoissa kirjoituksissa mainitaan Samaria ja Israelin maa nimella 'Omrin maa', Omri oli voimakas Israelilainen hallitsija, joka mainitaan Raamatussa.
Palestiinasta Gibeasta löydettiin sinettikivi, johon oli kaiverrettu teksti: "Jaasanja, kuninkaan virkamies." Sinetti on täytynyt kuulua Jaasanjalle, joka mainitaan 2 Kun. 25:23 ja Jeremian kirjassa 40:8.
Hän oli yksi armeijan pääliköistä, jotka tulivat Nebukadnessarin asettaman Juudan käskynhaltijan Gedaljan luo (2 Kun. 25:23).
*Nebukadnessar II; Jer., Hes., Dan. 2:1-4:34*
R. Koldewey suoritti v. 1899-1914 kaivauksia jossa löydettiin mm. Ishtarin portti, kuninkaallinen palatsi, zikkurat, Mardukin temppeli ja ns. riippuvat puutarhat. Nebukadnessarin rakennustoiminnasta
kertovat tiilet, joihin on lyöty hänen nimensä.
*Belsassar; Dan. 5:1-31*
Raamatun mukaan Belsassar oli kaldealaisten viimeinen kuningas. Babylonialaisten asiakirjojen perusteella tiedetään nyt, että Belsassar oli Nabunaidin vanhin poika ja kanssahallitsija. Belsassar
hallitsi Nabunaidin sijaisena (Dan. 5:1-31; 7:1;8:1) vuodesta 549 eKr. aina Babylonian kukistumiseen v. 539 eKr.
*Kyyroksen kasky; Esra 1:1-3;2 Aik. 36:22-23*
Ns. Kyyroksen lieriö, jonka H. Rassam löysi Babyloniasta 1800 l:lla, on sopusoinnussa Raamatun kanssa, sillä siinä kerrotaan Kyyroksen palauttaneen kansoja entisille asuinsijoilleen, kuten myös Raamattu kertoo.
*Paluu pakkosiirtolaisuudesta; Esra 1:1-10:44*
Kansan johtomiehiin kuuluvilla Sesbassarilla (Esra 1:11) ja Serubbaabelilla (Esra 2:2) oli babylonialaiset nimet. "Dareikki" (Esra 2:26) tarkoitti kreikkalaista drakmaa. Tutkimusten perusteella tiedetään tätä rahayksikkoa käytetyn juuri tähän aikaan.
*Kserkses; Esterin kirja*
Persian pääkaupungista Persepoliista löydetyistä piirtokirjoituksissa kerrotaan kuinka Kserkses I (486-465 eKr.) kärsi tappion kreikkalaisille Salamiin ja Plataian taisteluissa. Suusanin linna (Ester 1:2) sijaitsi Susassa, josta löydettiin Kserksekseen palatsi.
*Esran ja Nehemian kirjat*
Esran ja Nehemian kirjojen aitous oli 1800-l:n loppupuolella hyökkäyksen kohteena. Niiden historiallinen luotettavuus tehtiin kyseenalaiseksi. Lähellä Nubian ja vanhan Egyptin rajaa sijaitsee Elefantinen saari. Tältä saarelta löytyi papyruskääröjä, jotka vahvistavat Raamatussa olevien Esran ja Nehemien kirjojen
luotettavuuden. Ne mm. todistavat juutalaisten käyttäneen Nehemian aikana kalenteria, jonka mukaan vuosi alkaa syksyllä. Tällaisesta ajanlaskusta puhuttiin niiden lisaksi ainoastaa Raamatun Nehemian kirjassa. Asiakirjoissa mainitaan Nehemian vihollinen Sanballat ja Jerusalemin juutalaisen ylipappi Joohanan ja niistä käy myös ilmi, että Sanballat oli Samarian kuvernööri aivan kuten Raamattu myös kertoo.
http://www.espoohsrk.fi/html/arkeologia.htm
Vastaukset 31
Vanhimmat
vielä merkittävämpi hän on kaunokirjallisena luomuksena, jollaisena hän esiintyy klassisen kreikkalaisen kirjallisuuden viimeisisssä ihmeteltävissä saavutuksissa, evankeliumeissa. Ne kannattaa lukea, ja jättää Mel Gibsonin mauton Jeesus-elokuva katsomatta. Jos haluaa nähdä hyvän elokuvan jeesuksesta, kannattaa katsoa Kristuksen vimeinen kiusaus, joka perustuuu Kazantzakisin samannnimiseen romaaniiin.
Suurin osa viestistä on Raamatussa lueteltavien viittausten luettelointia, jonka olisi voinut jättää kokonaan pois. Alkupuolella oli sentään pari mielenkiintoa herättävää kappaletta, mutta kaiken kaikkiaan kovin ohueksi tämä "todisteiden" listaus jää. Kaikkia kohtia en viitsi näin massiivisesta postauksesta poimia kritisoitaviksi, joten käytän vain esimerkkejä, jotka sopivat moneen kohtaan.
Kysymyksestä Jeesuksen historiallisuudesta ammoin eläneenä henkilönä ei ratkaista siten, että todetaan kristittyjä olleen olemassa silloin-ja-silloin. Oikeasti ongelmasta kiinnostunut jättäisi niiden luettelemisen pois, mutta sitä aloittaja ei tehnyt.
Siis että "todetaan Jeesus-kulttilaisten kertoneen juttuja Jeesuksesta"! Ihan huimaa tämä murskaava todistusvoimaisuus!
Oliko tämä kukalie-Thallus siis kuolemanrangaistuksen vastustaja? Eihän nyt pitänyt jutella siitä, onko ristiinnaulitsemisia tapahtunut, vaan keitä on naulattu.
Olivatko tuolloin pimennykset "tavallisia" eli odotettuja sen ajan astronomisella tietämyksellä? (Mitä näillä pimennyksillä on muutenkaan tekemistä itse asian kanssa?)
1) viitteet kristittyjen olemassaoloon ovat todisteita Jeesuksen elin ajankohdasta. ennen Jeesusta ei ole ollut kristittyjäkään.
2) kristittyjen todistukset tuon ajan tapahtumista ovat myös todisteita. Ne ovat RAAMATUN ULKOPUOLISIA HISTORIALLISIA TODISTEITA
3) Josefus ei välttämättä ollut kristitty, tai pysynyt kristittynä koko elämäsä aikaa.
Talmudin todiste Jeesuksen teloituksesta, kirjoitettiin ennen vuotta 135:
Rabbi Akiba, before his death on 135, recorded oral traditions, especially of a legal nature, in what is known as the Mishnah. This, together with commentaries called the Gemaras, constitute the Talmud. Sanhedrin 43a, which dates to the earliest period of composition (Tannaitic period) contains the following:
One the eve of the Passover, Yeshu was hanged, Forty days before the execution took place, a herald went forth and cried: "He is going forth to be stoned because he has practiced sorcery and enticed Israel to apostasy. Any one who can say anything in his favour, let him come forward and plead on his behalf." But since nothing was brought forward in his favour he was handed on the eve of the Passover.[57]
The term "hanged" (kremamenos) is used infrequently as a description for crucifixion in the New Testament (Luke 23:29, Galatians 3:13); the stoning is not recorded, but similar threats are (John 8:58-59, John ).
1) Lönnrot kuuli puheita Väinämöisestä 1820-luvulla. Joten Väinämöinen on siis todistettavasti ollut olemassa ja elänyt joskus ennen 1820-lukua. Sillä jos ei olisi Väinämöistä, ei olisi puheita hänen ihmeteoistaankaan.
2) Puheet Väinämöisestä eivät rajoitu vain Kalevalan teksteihin. Myös KALEVALAN ULKOPUOLELTA löytyy paljon erilaisia kuvauksia Väinämöisen ihmeteoista. Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistot ovat täynnä Väinämöisen ihmeteoista kertovia selostuksia.
3) Lönnrot oli kristitty, samoin Väinämöisestä hänelle kertoneet karjalaiset. Tämä siis lisää Väinämöisen uskottavuutta ihmeidentekijänä ja suurvelhona, sillä miksi kristityt kertoisivat pakanallisen Väinämöisen ihmeteoista?
Vertauksesi on virheellinen.
1) Sinä sekoitat tahallasi todistajien ja havainnon välisen ajan. Nyky-kristityn todistuksella Jeesuksen olemassaolosta ei ole painoarvoa. Sensijaan niiden todistuksella jotka ovat eläneet tuolloin on painoarvoa, varsinkin niillä jotka ovat nähneet itse, tai kirjanneet silminnäkijätodistuksia.
Samoin on väimöisen tapauksessa: jos olisi olemassa useita henkilöitä jotka väittäisivät nähneensä väinämöisen omakohtaisesti, samana ajanjaksona, niin silloin olisi syytä epäillä että väinämöismyytin taka saattaa olla oikea henkilö. Tarut väinämöisen ihmeistä ei silti tarvitse olla totta.
3) Kun puhutaan Jeesuksen historiallisuudesta, ei pyritä todistamaan Jeesuksen ihmetekoja. Jeesus on voinut olla olemassa vaikka hän ei olisi tehnyt yhtään ihmettä.
4) Kristittyjen tai muiden Jeesus-myönteisten henkilöiden silminnäkijä todisteet ovat valideja todisteita.
Jeshu, tämä kivitettiin Lyddassa 100v ennen kristinuskon aikaa syytettynä taikuudesta.Tarina on bavlista, gemara, eikä siis vanha.
1) Tuo katkelma on kirjoitettu ennen 135 jkr. Ei 500 luvulla kuten väität.
2) Tutkijat ovat sitä mieltä että kyseessä on juuri kristinuskon Jeesus koska teloitus tapahtui pääsiäisenä ja kaikkia pikkurikollisia ei olisi kirjattu Talmudiin
http://en.wikipedia.org/wiki/Historicity_of_Jesus
ei-tutkijan. Yhtäkään Talmudin tarinaa ei ole varmuudella pystytty liittämään kristinuskon Jeesukseen ja kaikki Talmudien tarinat jotka on liitetty Jeesukseen ovat paljon häntä myöhemmältä ajalta.
että teloitus juuri pääsiäisenä
erikoista että nimi "Jesu"
miksi olisi otettu Talmudiin? Vain jeesus oli uskonnollinen johtohahmo ja kulttijohtaja
Jesu niminen henkilö teloitettiin pääsiäisenä juutalaisten toimesta.... lähellä Jeesuksen elinajankohtaa... ettei vain olisi viittaus itse Jeesukseen...?
aikanaan ollut mitään huomattavaa ja ne kirjoitukset jotka Talmudissa ehkä ovat hänestä ovat ajoilta jolloin kirkko ja kristityt alkoivat olla juutalaisten kimpussa. Silloin olikin jo pakko huomioida uusi uskonto jumalineen. Haluaisin kuitenkin sen tutkijan/tutkijoiden nimen jotka varmuudella ovat yhdistäneet kristinuskon Jeesuksen Sandhedrinin 43a traktaatin Jeshuun.
aikalaistodistuksia Jeesuksesta ei ole, mutta totta kai kun Jeesus-nimistä kuollutta juutalaista jumalana palvova liike alkoi levitä ympäri Rooman valtakuntaa siihen alettiin kiinnittää huomiota ja kertoa sen omaa selitystä: liike on galilealaisesta Jeesuksesta lähtöisin joka ristiinnaulittiin ja uskovien mukaan nousi ylös ja on nyt jumalana "taivaassa".
Liikkeen levittyä siitä tuli lisää huomioita ja muistiinpanoja, mutta eiväthän ne todista Jeesuksesta muuta kuin mitä kristityt uskoivat ja kertoivat liikkeestään ja sen perustajasta.
Talmud:kaikki maininnat Jeesuksesta ovat Gemarassa joka on kirjoitettu n 500 j.Kr ja perustuvat nekin kristityiltä kuultuihin tarinoihin. Ainuttakaan juutalaista mainintaa Jeesuksesta hänen omalta ajaltaan tai läheltäkään niitä ei ole. Ei liioin veronkannosta joka olisi saattanut koko asujaimiston liikekannalle, ei lastenmurhista joka ei olisi voinut jäädä huomioitta vaikka Jeesus itse pikkutekijänä ja pahojen henkien lähdettäjänä olisikin jäänyt.
Raamatusta muuten: Aabrahamia ei tutkimus pidä historiallisen hahmona, raamatun aabraham-tarinassa on runsaasti virheitä, siinä mainitut kaupungit ja hallitsijat eri ajoilta ym. Ur on olemassa, kaksikin Uria, mutta ei todisteita Abrahamista.
Uskovat katsovat todisteeksi jo sen että jossain vaiheessa on ollut olemassa jokin Raamatussa mainittu kaupunki tai maa, mutta raamattuhan kirjoitettiin tietyssä ajassa ja paikassa joten sen kirjoittajat ovat tietysti tunteneet oman maansa ja naapurimaiden kaupungit vaikka toisinaan sekoitavat niidenkin kirjoitusaikaiset nimet tai olot varhempiin.
Nusu ei yhteyttä patriarkkatarinoihin, nykyään arvellaan että osa nk patriarkkanimistä oli vanhojen heimojen nimiä jotka ovat vähitellen tarinoissa muuttuneet esi-isien nimiksi, Raamatussakin on tästä viitteitä.
Israelin oleskelusta Egyptissä tai lähdöstä sieltä ei ole mitään todisteita missään. Joosuan kirjan maanvalloituksesa luetellut kaupungit:kaikissa ajoitus pielessä, jopa Jeriko ei ole ollut edes asuttu aikana jolloin maanvalloituksen olisi pitänyt tapahtua. Nämä tiedot viime vuosikymmeniltä israelilaisten ja muiden arkeologien päästyä kaivamaan nk. Länsirantaa eli tiedot ovat uusia, Carterin rautaa 20-luvulta ei tässä kaivata.
Ahab ja Omri ja eräät muut Israelin kuninkaat: heistä on mainintoja Raamatun ulkopuolelta.
David-kivi Danista: ei täyttä varmuutta mitä teksti sanoo eikä kiveä löydetty in situ vaan osaksi esillä maasta, joten ei ole täyttä varmuutta onko kaiverrus aito vai väärennös. Mitään reliikkejä Salomon tai Davidin ajoilta ei ole löydetty, ei liioin mainintoja muistakaan lähteistä vaikka heidän valtakuntansa Raamatun mukaan oli alueellinen suurvalta. Arkeologia on osoittanut että Jerusalem 1000-900 e.Kr aikaan oli hyvin pieni kaupunki ja koko Juuda köyhä ja hyvin harvaan asuttu, joten suurvallaksi siitä ei olisi ollut.
Nykyjesajassa ja Qumranin Jesajassa yli 1300 eroa ja lisäksi Qumranissa oli useampia erilaisia Jesajan pätkiä, omanlaisensa pentateukki jne.Esran ja Nehemjian tekstien luotettavuus ei vieläkään ole varma kuin osittain, niissä on tietoa joka ilmeisesti pitää paikansa sekä sellaista mikä ei. Tekstien luotettavuushan varmistetaan aina kohta kohdalta.
Elefantinen temppeli muuten kertoo sen että juutalaisuus myöhäisessäkään vaiheessa ei ollut aivan sitä mitä Raamatun keskitettyyn Jahvekulttiin pyrkivät kirjoittajat antavat ymmärtää.
Jos Jeesus olisi hoitanut hommansa kunnolla, olisi hänestä jäänyt historiaan kunnon todisteet...
Mutta koska hän oli tunari, ei hänestä jäänyt muuta jälkeä historiaan kun muutama epävarma ja hutera viittaus. Uskovaiset joutuvat epätoivoisesti postittamaan keskustelupalstoille yhä uudelleen ja uudelleen samoja köykäisiä Tacitus ja Josefus-juttujaan. Ja noiden juttujen kumoaminen on aina yhtä helppoa.
Vaikea uskoa sellaisen tyypin juttuihin, jonka olemassaolokin on jo kyseenalainen...
Jeesus oli tunari. Eikä tunari voi olla Jumalan poika. (Tai sitten myös Jumala on tunari.)
Tacitus ja Josefus muodostavat vankan pohjan Jeesuksen historiallisuudelle. Tacitusta ei ole kumottu millään lailla, koskaan tai missään. Josefus on myös hyvä todiste.
Historoitsijat vertaavat Jeesuksen historiallisuutta Aleksanteri suureen. Kummastakin on yhtä vankat todisteet.
Varmaan pisin postaus ikinä.
Jos tuon luettuaan ei käänny,on päässä vikaa.
En lukenut.
olisi tietenkin, että oliko Jeesus todellakin joku jumalan poika ja ylösnoussut vapahtaja?
Ja kun tästä olennaisesta puolesta nimenomaan ei ole olemassa MITÄÄN todisteita, niin on täysin yhdentekevää onko joskus elänyt joku Jeesus vai ei...
Tosin jokainen joka lukee Raamattua, tietää että Jumalan Poika termiä käytettiin tavallisista ihmisistä.
kutsui itseään ihmisen pojaksi, joka on vielä tavallisempi ja tarkoittaakin nimenomaan ihmistä(Aatamin poika, ihmisen poika).
Termi ihmisen poika on käännösvirhe, ja se on syntynyt Jeesuksen vaikutusajan jälkeen. Se perustuu puhtaasti kielitieteelliseen ja teologiseen virheeseen. Oikea käännös: Aatamin poika.
ja hepreaksi ihminen on ben Adam, Aatamin poika, yhä edelleen.
ihminen on yleinimi, adam ei ole yleisnimi
Tacitus kertoo keisari Vespasianuksen tehneen ihmetekoja. Hän mm. paransi sokean miehen. Ja erään toisen miehen halvaantuneen käden. (Tacituksen historiateos luku 4 jae 81)
Koska kristityt käyttävät Tacitusta Jeesuksensa olemassaolon toditamiseen, niin samaa Tacitusta pitää siis käyttää sen toteamiseen, että keisari Vespasianus TODISTETUSTI teki ihmeitä.
Jeesus taas ei todistetusti tehnyt muuta kuin kuoli/katosi.
Todisteiden perusteella palvokaamme siis keisari Vespasianusta! (Hänestä on säilynyt muotokuviakin, toisin kuin tuosta epämääräisestä Jeesuksesta.)
on molempia:jos luet alkukertomuksen hepreaksi siellä on välillä adam ja sitten sama sana määrätyn artikkelin kera jolloin tarkoitetaan lajia, käännös sen mukaan, välillä ihminen, välillä Aatami. Ihmiset sanaa ei voi sanoa hepreaksi millään muulla tavoin kuin "bnei-adam".
Jos se on molempia, silti Jeesuksen viitatessa itseensä, se pitää kääntää Aatamin poika.
En tosin ole varma onko se molempia.
se tarkoittaakin:Aatamin poika, tuolloin uskottiin että koko ihmissuku oli Aatamista lähtöisin joten kaikki olivat Aatamin poikia tai tyttäriä muuta sanaa "ihmiselle" ei heprea edes kehittänyt.En ymmärrä mikä on pointtisi tässä, joku teologinen jippo väärin ymmärretyn heprean sanaston pohjalta?
kaikki ihmiset eivät polveudu aatamista
Aadam ei ollut ensimmäinen ihminen
luomiskertomus kertoo miten israelilaiset muinoin uskoivat maailman ja ihmissuvun saaneen alkunsa. Kaikki kansathan ovat tuota pohdiskelleet, meillä on nyt vasta välineet tutkia ja tietää, muinoin vain tarinoitiin. Sinä kuitenkaan et tarkoita tätä, vaan...?
ei helmiä siolle
sinusta itsestäsi kaiken tarpeellisen.
Typerykseksi nimittämisenihän kertoi saman jo aiemmin. Turha se on jatkaa keskustelua tällaisten kanssa, jotka eivät osaa ollenkaan hillitä itseään.
On täysin mahdollista, että Jeesus henkilönä on historiallinen tosiasia, vaikka aikalaisten kertomukset Jeesuksen elämästä puuttuvatkin.
Muistaakseni on olemassa yksi viittaus Jeesuksen elinajalta, jossa viitataan Chrestos nimiseen henkilöön ja on oletettu, että kyseessä saattaisi olla Jeesus.
Se, että ensimmäiset ylös kirjoitettut tiedot Jeesuksesta ilmaantuvat vasta sukupolvi jeesuksen elämän jälkeen kertoo mielestäni, ettei Jeesus ollut aikalaisilleen sittenkään kovinkaan tärkeä henkilö vaan 'Jeesus-kultti' muodostui vasta myöhemmin.
Olisi todella hämmästyttävää, etteivät aikalaiset olisi Jeesusta noteeranneet, mikäli Jeesus olisi todellakin ollut niin värikäs henkilö, kuin väitetään.
On myös epätodennäköistä, (mikäli oletetaan, että jeesuksen elämää olisi dokumentoitu jo aiemmin) että, kaikki dokumentaatio olisi kadonnut, koska tuolta ajalta sitä on säilynyt paljon nykypolvillekin.
Myös evankeliumien keskinäiset ristiriitaisuudet ja epätarkkuudet viittaavat, että Jeesuksen elämää taltioitiin kuulopuheiden perusteella, vaikkakin muiden evankeliumien pohjana on varmaankin ollut Matteuksen tai Markuksen evankeliumi. Tästähän kiistellään edelleen, kumpi on vanhempi.
Oli miten oli, Jumalan poika en Jeesuksen usko olevan.