NAURETTAVAA

Kuoron alennustila

Ei pidä ikinä pitää hyräilykuoroa niin kovissa ohjissa, eikä kuoron johtajana olla niin omahyväinen, että mesoaa: "Meidänpä kuoro ei peruuta esiintymisiä ikinä!" Mitä jos tuleekin koko kuorolle flunssa ja räkätauti? Kuinka käy!

Nenä tukossa ei onnistu hyräily. Mutta paikalle on mentävä, koska kuoronjohtaja on niin maineenkipeä ja kuorolaiset niin muukalaislegioonankovassa äksiisissä, että eivät kykene mitään vastaan mukisemaan, kipittävät vain pää painuksissa lyhyttä pika–askelta esiintymispaikalle, ett'ei kuoron johtaja vaan taas raivostu että kapinahenkeä, ja ala roimia ulahtelevia kuorolaisia nahkavyöllään. Ja kuinka käy! Alkaa kuoro nuhassa hyräillä, ei kuulu mitään, hyräilevät kovemmin ja kovemmin ja kovemmin, kunnes nenät aukeavat ja puserolle tulee kaikilta räät.

Silmät sirrillään, suu pienen o–kirjaimen muotoisena, nenä valuen ja pää painuksissa kävelee kuoro hiljaa pois, tällä kertaa hitaasti jalkojaan vetäen, ja yleisö istuu kuolonhiljaa ja kummatkin ajattelevat: meidät on häpäisty taas.

Mutta kuoronjohtaja narskuttelee hampaitaan, että tämän maksatte vielä!