Historiallinen Danielin kirjan tulkinta
Danielin kirjan ajoitus ja 70 vuosiviikkoa
Danielin kirja on VT:ssa oleva kuuluisa eskatologinen ja apokalyptinen teos, jonka alkuperästä ja tulkinnasta on mitä erilaisimpia käsityksiä. Tässä historiallista lähestymistapaa soveltavassa tutkielmassa en lähde kategorisesta olettamuksesta, että tulevaisuutta aidosti ennustava profetia olisi mahdotonta. Kysymystä Danielin kirjaan mahdollisesti sisältyvästä aidosta ennustavasta profetiasta pitää tarkastella kaikkien historiallisten tosiasioiden valossa. Tarkastelen Danielin kirjan alkuperän kysymystä tekstistä itsestään tulevien havaintojen ja historiallisten tosiseikkojen perusteella päätyen luontevimpaan ja perustelluimpaan johtopäätökseen. Danielin kirja on erittäin keskeinen varsinkin eräille pienehköille,mutta toiminnassaan aktiivisille lopunajoista kiinnostuneille fundamentalistisille piireille kuten adventisteille ja kristikuntaan kokonaan lukeutumattomille Jehovan todistajille.
Danielin kirjan alkuperä
Danielin kirja kuvailee 500-luvun tapahtumia eKr., mutta on paljon merkkejä siitä, että kirja on todellisuudessa paljon myöhäisempi eikä myöskään Danielin, kirjan päähenkilön, tekemä. Vanhin tunnettu Danielin kirjan käsikirjoitus on ajalta n. 125-100 eKr. mutta vielä n. 200-180 eKr. kirjoitettu Jeesus Siirakin kirjakaan ei mainitse häntä lainkaan monien muiden merkittävien profeettojen joukossa. Kun taas VT:n suurista profeetat ja 12 pientä profeettaa hän mainitsee ja varsinkin suurten profeettojen Jesaja, Jeremia ja Hesekiel arvoa korostetaaan viittaamalla heidän ennustuksiensa toteutumiseen. On siten outoa juuri tältä kannalta, että Danielista ei puhuta mitään jos sellainen suuri profeetta olisi tiedetty olemassa olleeksi 500-luvulla.
Danielin kirjan alkuperä sijoittuu vasta toisella vuosisadalla eKr., eli juuri Antiokus Epifaneen ja aivan sitä edeltäneeseen aikaan. Kirjassa ei ole mitään mainintaa Antiokoksen kuolemasta, joten kirjan voi katsoa kirjoitetun 168 -165 eKr. tienoolla vainoissa kärsivien juutalaisten rohkaisuksi. Mitä myöhäisimmistä tapahtumista Danielin kirja kertoo, sitä tarkempaa ja luotettavampaa kuvaus on. Antiokoksen ajoista kerrotaan hyvin yksityiskohtaisesti ja historiallisesti luotettavasti kuin kirjoittaja olisi aikalainen, kuten luonnollista on niin ajatellakin. Mutta mitä varhaisempiin tapahtumiin historiassa mennään (160-luvulta eKr. katsoen), sitä epämääräisempää, niukempaa ja suoranaisesti virheellistä tapahtumien kerronta on. Näin ei pitäisi olla jos kirja olisi syntynyt 500-luvulla eKr.
Legendan mukaan Ptolemaios II Filadelfoksen (285-246 eKr.) aikana aloitettu VT:n kääntäminen kreikaksi nimellä Septuaginta (lyh. LXX, seitsemänkymmentä) sisälsi silloin ainoastaan Tooran (Ant. pref. 3, Megillah 9a). Muut VT:n kirjat käännettiin vasta myöhemmin, joten Septuagintaa ei voida pitää todisteena Danielin kirjan olemassaolosta jo 200-luvulla eKr tai aikaisemmin. Myös Danielin kirjan sijoittaminen heprealaisessa kaanonissa vasta sen kolmanteen osaan eli Kirjoituksiin (monien muiden "epäilyttävien", alkuperältään kyseenalaisten kirjojen ohella), viittaa myöhäisempään kirjoitusaikaan, jolloin Profeettojen kaanon oli jo vakiintunut.
Persian hallitsijoiden Kyyroksen ja Dareioksen sekoittaminen on niin huomattava historiallinen virhe, että 500-luvulla elänyt kirjan tekijä ei olisi voinut tehdä sellaista erehdystä .Ahasveroksen poikaa Dareios Meedialaista ei ole ollut edes olemassa (5:31, 6:1,28, 9:1, 11:1), vaan Nabunaidin kukistuttua persialainen Kyyros liitti välittömästi Babylonian Persiaan. Todisteita tällaisen Meedialaisen Dareioksen olemassaolosta ei ole. Lähin mahdollisen ehdokas voisi olla Dareios I (521-486 eKr.), mutta aika Danielin kirjassa viittaa kuitenkin vuoteen 539 eKr. Kyyroksen hallitusaikana, Babylonian valloituksen jälkeen. Myös on jokseenkin mahdotonta historiallisesti, että hurskas juutalainen olisi nimitetty pakanallisen papiston päämieheksi (2:48). Maininta Jerusalemin piirityksestä Jojakimin kolmantena hallitusvuotena (1:1) on historiallisesti väärin tai vähintäänkin epätarkka väite.
Danielin eräs näky on päivätty Dareioksen ensimmäiselle hallitusvuodelle (9:1) ja toisaalta Dareiosta sanotaan Belsassarin seuraajaksi (5:30) ja toisaalta myös Kserkseen pojaksi (9:1) sekä järjestäneen valtion hallinnon jakamalla maan 120 satraappikuntaan, joten Danielin kirjan tiedot ovat yhteensovittamattomia. Kirjan tekijällä ei ollut tarkkaa käsitystä 500 - ja 400 -lukujen historiasta.
VT:n ensimmäinen viittaus Danielin kirjassa mainittuun yleiseen ylösnousemukseen sitten Jesajan apokalypsin jälkeen (Jes. 26:19 hurskaiden israelilaisten ylösnousemuksesta) löytyy vasta 150 eKr. tienoilta toisesta makkabealaiskirjasta (7:9,14,23, 12:43,44), kun taas Siirakin kirjassa pitäydytään edelleen israelilaisten alkuperäiseen odotukseen palkkioista ja rangaistuksista vain tämän elämän aikana (Siir. 11:26). Hesekielin kirjan maininnat (14:14,20, 28:3) hurskaudestaan ja viisaudestaan tunnetusta Danielista viittaavatkin siihen samaan legendaperinteeseen, jonka pohjalta Danielin kirja myöhemmin valmistui ja josta Septuagintaan mukaan otetut Asarjan rukous, Kolmen miehen kiitosvirsi tulessa, Susanna, Bel ja Lohikäärme jätettiin apokryfisinä pois heprealaista kaanonista.
Qumranista löydetty teksti Naboniduksen rukous (n. 75-50 eKr.) taas kertoo siitä kuinka alunperin vain nimettömään juutalaiseen henkienmanaajaan viitannut tarina on traditiossa myöhemmin siirretty tunnetumman hahmon (Danielin) nimiin Dan. 12:4 ( ja 8:26) saattaa myös antaa vastauksen siihen miksi "satoja vuosia aiemmin eläneen Danielin kirja (tai sen loppuosa) oli ollut tuntematon" niin kauan, sillä enkeli oli käskenyt sen kirjoittajaa sanoen. Tällä tavalla Danielin kirja saattoi "kaupata itsensä uskottavasti" Antiokoksen ajan juutalaisille lohdutuskirjoitukseksi. Menettely ei toki vähennä tai mitätöi Danielin kirjan uskonnollista arvoa eikä ole "moraalitonta" oman aikansa taustaa vasten, vaan yleinen kirjallinen käytäntö, että kirjoituksia laitettiin menneiden suurmiesten nimiin.
Qumranilainen teksti Naboniduksen rukous taas esim. vahvistaa sen että Danielin kirjan neljännen luvun tarina Nebukadnessarin mielisairaudesta koski todennäköisesti alunperin kuningas Nabonidusta (556-539 eKr.), mitä tulkintaa eräs babylonialainen piirtokirjoituskin tukee. Tässä on jälleen eräs historiallinen sekaannus ja vähintäänkin epäselvyys, mikä tukee Danielin myöhäistä ajoitusta.
Antiokos Epifaneen vainojen alla eläneet juutalaiset saattoivat täten hyvin uskoa, että Danielin kirjakäärö oli tämän lupauksen mukaisesti säilynyt sinetillä suljettuna lopunaikaan asti (jonka keskellä kirjan taidolliset kirjanoppineet uskoivat nyt elävänsä), ja vasta silloin Jumala oli sallinut sen sinetin murtamisen ja kirjan avaamisen.
Danielin kirjan rakennekin on ongelmallinen. Kirja alkaa hepreaksi (1-2:3), jatkuu arameaksi (2:4-7:28) ja loppuu hepreaksi. Alkuosa on kerrottu kolmannessa persoonassa, loppuosa on ensimmäisessä persoonassa esitettyjä Danielin näkyjä. On hyvin vaikea antaa pätevää selitystä moiseen vaihteluun jos kyseessä olisi yhtenäinen, yhden tekijän kirjoittama teos 500-luvulta. On todennäköisintä, että kirja on syntynyt kahdessa tai useammassa vaiheessa kun kansanomaisiin kertomuksiin Danielista liitettiin Antiokoksen aikana kirjoitettu apokalypsi (eli ilmestykset).
Miten sana ja näky on ymmärrettävissä
Danielin kirjassa kuvataan seitsemääkymmentä vuosiviikkoa, joihin liittyy merkittviä lopunajallisia tapahtumia.
"Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja." Dan. 9:25
Ilmaisu "sana" tarkoittaa ehkä sitä Jeremian kirjan kohtaa, jota Daniel oli juuri lukenut ennen rukoustaan, "...Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta." (9:2) eli:
"Sillä näin sanoo Herra: Vasta kun ne seitsemänkymmentä Baabelin vuotta ovat täyttyneet, minä katson teidän puoleenne ja panen täytäntöön teitä kohtaan hyvän lupaukseni [devari; sanani] ja palautan teidät tähän paikkaan."
(Jer. 29:10 25:12)
Daniel saattoi yhdistää nämä sanat Deuterojesajan kirjan tekstiin, jossa kerrotaan Kyyros Suuren käskystä temppelin ja Jerusalemin jälleenrakentamiseksi:
"Hän täyttää kaiken minun tahtoni, hän sanoo Jerusalemille: "Sinut rakennettakoon!" ja temppelille: "Sinut perustettakoon!... Hän rakentaa minun kaupunkini ja päästää vapaiksi minun pakkosiirtolaiseni... "
(Jes. 44:28, 45:13),
Jälleenrakentamiseen viittaa se, että tekstissä mainitaan samasta tapahtumasta ja Jeremia viittaa siihen itsekin vähän myöhemmin:
"Näin sanoo Herra: Katso, minä käännän Jaakobin majojen kohtalon, minä armahdan hänen asuntojansa; kaupunki rakennetaan kukkulallensa, ja linna on oleva oikealla paikallansa...Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin Herran kaupunki rakennetaan jälleen Hananelin-tornista Kulmaporttiin asti." (Jer. 30:18, 31:38).
Ilmaisu 'eräs voideltu ruhtinas tarkoittaa joko Jumalan valitsemaan hallitsijaa tai sitten yllipappia. On kiintoisaa huomata, että Deuterojesajan kirjan jälleen rakentamista tarkoittavassa tekstissä 44:28 heti seuraavassa jakeessa Jahve kutsuu Kyyros Suurta nimeltä voideltu: ("Näin sanoo Herra voidellulleen [meshiho] Koorekselle...", 45:1), eli Jumalan valitsemaksi kuninkaaksi. Jeremia oli lähettänyt kirjeensä pakkosiirtolaisille 593-588 eKr. välisenä aikana eli Sidkian neljännen hallitusvuoden ja tämän tekemän kapinan välisenä aikana (Jer. 28:1, 29:1-3, 2 Kun 25:1).
Mikäli olettamus sen tapahtumisestai melko lähellä Jerusalemin tuhoa on paikkansapitävä (586 eKr.), voidaan aikaa laskea kuluneen tämän sanan tulemisesta profeetta Jeremialle sen toteuttamiseen Voidellun eli Kyyrokseen toimesta juuri noin 49 vuotta ("seitsemän vuosiviikkoa") eli 588-539/8 eKr. välisen ajan. Tulkintaa siitä että ensimmäinen voideltu olisi juuri Kyyros Suuri saattaa lisäksi tukea tätä profetiaa heti seuraava jae 10:1 jonka mukaan
"Persian kuninkaan Kooreksen kolmantena hallitusvuotena ilmoitettiin sana Danielille, jota kutsuttiin Beltsassariksi; ja se sana on totuus ja merkitsee suurta vaivaa. Ja hän ymmärsi sanan, ja hän käsitti näyn."
Aiemmin enkeli oli sanonut Danielille koskien juuri 70 vuosiviikon profetiaa, "Käsitä siis se sana ja ymmärrä näky." (9:23). Ja sen jälkeen kun Kyyros oli antanut pakkosiirtolaisille luvan palata omaan maahansa, 'paljastettiin (1540)' siis tämän sanan merkitys Danielille 'ja se sana oli tosi ', mahdollisesti viitaten siihen että Daniel olisi silloin havainnut Kyyroksen olleen se voideltu ruhtinas jonka oli määrä toteuttaa se sana joka Jeremialle oli tullut lupauksena Jerusalemin jälleenrakentamisesta.
"... Kooreksen, Persian kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena herätti Herra, että täyttyisi Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, Kooreksen, Persian kuninkaan, hengen..." Esra 1:1.
"Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty." Dan. 9:26.
Tämän jälkeen Jerusalemia jälleenrakennettaisiin 434 vuotta ("kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa"), eli aiempaan kronologiaan lisättynä vuosien 539/8-105/4 eKr. aikana, jonka jälkeen eräs toinen voideltu (mashiach) joko tapettaisiin tai karkotettaisiin ehkä jumalattomuutensa tähden ja 'sen tulevan ruhtinaan kansa ' tuhoaisi tai turmelisi Jerusalemin ja sen temppelin.
Jos tuleva ruhtinas viittaa jo aiemmin mainittuun ruhtinaaseen (kuten määr. artik. 'tuleva' sanan edessä viittaisi), tämä kansa olisi persialaiset, eli temppelin jälleenrakentanut valtakunta tulisi sen myös hävittämään, jolloin kysymys olisi siis historiallisen toteutumattomuutensa perusteella jo persialaisvallan aikana tehdystä ennustuksesta.
On myös tulkittavissa, että 9:25:n 'sana todella viittaa Kyyroksen 538 eKr. antamaan käskyyn koskien Jerusalemin ja temppelin jälleenrakentamista (ja vuosiviikkojen siis jatkuessa siitä mihin Jeremian 70 vuotta päättyi), jolloin 49 vuotta toisi meidät vuoteen 489 eKr. Siinä tapauksessa 'voideltu ruhtinas' saattaisi viitata joko Juudan käskynhaltijaan Serubbaabeliin (joka oli Daavidin kuninkaallista sukua) tai ylipappi Joosuaan, joista sanotaan Sak. 4:14:ssa:
"Nämä ovat ne molemmat öljyllä voidellut, jotka seisovat kaiken maan Herran edessä".
Danielin kirjassa 69 viikkoa olisi kuitenkin päättynyt vasta vuonna 55 eKr, jolloin ainoa kosketuskohta todelliseen historiaan saattaisi olla (kahdeksan vuoden virheellä) vuosi 63 eKr., jolloin roomalainen kenraali Pompeius häpäisi temppelin menemällä sen kaikkeinpyhimpään (mikäli kysymys olisi oikeaasta ennustavasta profetiassa ). Mutta vuosi 489 eKr. on ilmeisesti liian myöhäinen myös Serubbaabelin ja Joosua toiminnan kannalta, joka ajoittui pikemminkin 500-luvun loppupuoliskolle kun temppeli tuli valmiiksi n. 515 eKr.
"Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse." Dan. 9:27.
Kiintoisa huomio tässä yhteydessä on, että profeetta Haggain kirjassa kohdistettiin Serbubbaabeliin messiaanisia toiveita luvatusta Daavidin sukuisesta pelastaja-kuninkaasta, mutta Haggain toiveet eivät toteutuneet kun Serubbaebel ei voinut täyttää häneen kohdistettuja suuria odotuksia. Jae 27 viittaakin todennäköisimmin ja luontevimmin Syyrian seleukidisen kuninkaan Antiokus IV Epifaneen aikaan. Hänen sanotaan juuri ensin ryöstäneen temppelin arvotavarat (1 Makk. 1:20-23), myöhemmin lähettäneen sotajoukon polttamaan Jerusalemin ja repimään alas sen talot ja muurit (1 Makk. 1:29-32), sekä vihdoin turmelleen temppelikultin kieltämällä uhraamisen Jahvelle (1 Makk. 1:45, Dan. 8:11). Antiokos pystytti varsinaisen alttarin päälle "hävityksen kauhistuksen" eli Zeus-jumalan alttarin, jolla uhrattiin juutalaisille saastaisia sikoja (1 Makk. 1:47,54,59, 2 Makk. 6:2-5, Dan. 11:31). Lisäksi hän kielsi kaiken muun paitsi hellenistisen uskonnon harjoittamisen kuolemanrangaistuksen uhalla (1 Makk. 1:41-50).
Juutalainen historioitsija Josefus tulkitsi myös Danielin profetioiden tarkoittavan juuri Antiokos Epifanesta (Ant. 10.11.7, 12.7.6, vrt. 1 Makk. 1:54, 6:7, "hävityksen kauhistus", joskin hän sovelsi niitä myös omaan aikaansa ja roomalaisiin). Siinä tapauksessa toinen voideltu saattaisi viitata jompaan kumpaan silloisista ylipapeista, Onias III:een tai Jasoniin. Onias III oli hurskas ylipappi jonka Antiokus Epifaneen sijaishallitsija Andronikus murhasi myöhemmän ylipapin Menelauksen neuvosta 171 eKr. (2 Makk. 4:34), ja häntä ylipappina seurannut Jason taas tunnettiin jumalattomana hellenistinä ja hän kuolikin edes hautausta saamatta halveksittuna maanpakolaisena Spartassa (2 Makk. 5:6-10, lakedaimonilaiset = spartalaiset).
Toinen näistä voidelluista siis 'leikattiin pois' elävien maasta ja toinen 'Ihanasta maasta' (Dan. 8:9, 11:16,41). Siinä tapauksessa jakeen 9.24 voiteleminen (vrt. 1 Aik. 23:13 "Amramin pojat olivat Aaron ja Mooses. Mutta Aaron poikinensa erotettiin olemaan ikuisesti pyhitetty, korkeasti-pyhä ikuisesti suitsuttamaan Herran edessä, palvelemaan häntä ja siunaamaan hänen nimessään."), voisi tarkoittaa uuden ylipapin voitelemista virkaansa viimeisen vuosiviikon loputtua.
Tällöin kronologiassa olisi kuitenkin virhettä noin 60-70 vuotta, joka ei olisi mitenkään ihmeellistä, sillä monia vuosisatoja pakkosiirtolaisuuden jälkeen kirjoittava profeetta tiesi puutteellisesti historian tapahtumia (mikä ilmenee myös hänen puutteellisessa Babylonian ja Persian historian tuntemuksessaan, joka on - kuten sanottu - vahva peruste kirjan myöhäiselle ajoitukselle).
Ensimmäinen tulkintavaihtoehto on, että Jeremia erehtyi tässä ennustuksessaan, sillä Jerusalem oli raunioina vain 47 vuotta (586-539 eKr., 2 Kun. 25:9,10) :
"Niin koko tämä maa tulee raunioiksi, autioksi, ja nämä kansat palvelevat Baabelin kuningasta seitsemänkymmentä vuotta." (Jer. 25:11;29:10), joka päättyi Babylonin kukistumiseen, "Mutta kun seitsemänkymmentä vuotta on täyttynyt, niin minä kostan Baabelin kuninkaalle ja sille kansalle,sanoo Herra, heidän pahat tekonsa, kostan kaldealaisten maalle ja teen sen ikuiseksi erämaaksi." (Jer. 25:12).
Toinen selitys on, että luku 70 ymmärrettiin paremminkin itämäisen symboliikan kuin tarkan matemaattisen ajanlaskun mukaisesti (vrt. "Sitten he tulivat Eelimiin; siellä oli kaksitoista vesilähdettä ja seitsemänkymmentä palmupuuta." Samaa symboliikkaa liittyy Raamatussa lukuihin 7, 77 ja 490.
2 Aik. 36:22,23 ja Esra 1:1-4, mainitsevat kylläkin vain temppelin jälleenrakentamisen, mutta ainakin Deuterojesajan mukaan Kyyros antoi siis käskyn itse kaupunginkin rakentamisesta uudestaan Toinen tulkintavaihtoehto on se, että kyseinen Jesajan profetia edustaa ylimitoitettua odotusta tuen saamisesta Kyyrokselta.
Sana voideltu, messias tai kristus on tekstissä ilman määräistä artikkelia. Tulevaan daavidilaiseen kuninkaaseen ryhdyttiin viittaamaan Messias (ha-Mashiach, Mashiach) nimityksellä vasta ensimmäisellä vuosisadalla eKr.
"Silloin Samuel otti öljyastian, vuodatti öljyä hänen päähänsä, suuteli häntä ja sanoi:"Katso, Herra on voidellut [meshachakha] sinut perintöosansa ruhtinaaksi." 1 Sam. 10:1.
"Ja sotajoukkojen tulva huuhtoutuu pois hänen edestänsä ja menee murskaksi, niin myös liiton ruhtinas ", todennäköisesti Onias III, Dan. 11:22
Tärkeä seikka Danielin kirjan historiallisen ymmärtämisen kannalta on huomata, että juutalaisuudessa ei ole olemassa minkäänlaista 360 päivän pituista "profeetallista vuotta", vaan ainoastaan 365 päivän aurinkovuosi ja 354 päivän kuuvuosi, joiden välinen ero korjattiin babylonialaisilta saadulla laskentamenetelmällä lisäämällä tarpeen vaatiessa vuoteen 13. kuukausi. Kyseinen käsitys "profeetallisesta vuodesta" on perusteettomasti omaksuttu myöhemmin sen takia, että Danielin vuosiviikot saataisiin jollain tavalla sovellettua Jeesuksen elinaikaan ja toimintaan. Perusteluna olettamukselle on käytetty Ilmestyskirjan mainitsemia 1260 päivää (11:3, 12:6, vrt. Dan. 12:11,12), jotka vastaavat Ilmestyskirjassa 42 kuukautta (11:2, 13:5) ja 3,5 vuotta (12:14, vrt. Dan. 7:25, 9:27, 12:7), jotka saadaan viittaamaan vuosiin kun vuoden kuukaudet on pyöristetty 30 päiväisiksi eli lopputulos on 360 päivää pitkä vuosi. Mutta UT:n kirjoittajat eivät koskaan tee tuonkaltaista tulkintaa eivätkä sovella Danielin 70 vuosiviikkoa Jeesuksen elämään.
Samanlaista perusteetonta ja epähistoriallista Danielin kirjan tulkintaa esiintyy myös eräiden kristillisten tahojen dispensaatioteologiaa edustavassa tulkinnassa, että 69 vuosiviikon päättymisen oletetusti noin 30 eKr. ja 70eKr. tapahtuneen temppelin hävityksen (jossa 9:26 tulkitaan toteutuneen, mikä on myös todistamaton olettamus) välinen noin 40 vuoden ja sen ja viimeisen vuosiviikon sekä Kristuksen toisen tulemisen välinen "seurakuntakausi" olisivat jotenkin sovitettavissa Danielin 490 vuoden odotusaikaan Jumalan kirkkauden valtakunnan tulemiselle. Sellaisen olettamuksen tueksi ei ole todisteita itse tekstissä. 'Voideltuun, ruhtinaaseen, asti..." voi viitata yhtä hyvin niin vuoteen 539 eKr. jolloin Kyyros Suuri valloitti Babylonin (ja jolloin Danielin sanotaan saaneen kyseisen profetian, 9:1), kuin 538 eKr., jolloin hän antoi juutalaisille luvan palata kotimaahansa. Jeremian sanat:
"Mutta kun seitsemänkymmentä vuotta on täyttynyt, niin minä kostan Baabelin kuninkaalle ja sille kansalle, sanoo Herra,heidän pahat tekonsa, kostan kaldealaisten maalle ja teen sen ikuiseksi erämaaksi." (Jer. 25:12), viittaavat juuri vuoteen 539 eKr.
"Sillä näin sanoo Herra: Vasta kun ne seitsemänkymmentä Baabelin vuotta ovat täyttyneet, minä katson teidän puoleenne ja panen täytäntöön teitä kohtaan hyvän lupaukseni ja palautan teidät tähän paikkaan." (Jer. 29:10), viittaa puolestaan vuoteen 538 eKr.
Kyseinen ns. dispensaatioteologia eli oppi armotalouskausista sisältää olettamuksen, että Danielin kirjan vuosiviikoissa olisi lähes parin tuhannen vuoden tauko, jonka jälkeen ns. lopun aikoina toteutuisi viimeinen vuosiviikko eli 7 vuotta pitkä "antikristillinen vaivan aika" ei saa mitään tukea itse Danielin kirjan tekstistä. Esim. helluntailaisten lopunajallisissa käsityksissä dispensaatioteologia on varsin tyypillistä. "Dispensaatioteologit" väittävät lopun ajan alkaneen Israelin valtion perustamisesta vuonna 1948. Käsitys on räikeässä ristiriidassa UT:n oman eskatologian kanssa, jonka mukaan lopuna aika alkoi jo Kristuksen maailmaan tulemisesta. Samalla tavalla täysin perusteeton selitysopilliseti on adventistien olettamus, että lopun aika alkoi 1844 (adventismi alkoi kun amerikkalainen maanviljelijä Miller laskeskeli Danielin kirjan avulla, että Kristus tulee takaisin suurena sovintopäivänä 26.10. 1844).
Vuosiviikot ovat todellisuudessa ilman mitään katkoksia ihanteellisia seitsemän vuoden jaksoja (joka 7. vuosi oli sapattivuosi, jolloin maa jätettiin viljelemättä Mooseken lain säädöksen mukaan), jotka on tässä kerrottu seitsemällä (joka 50. vuosi eli 7. sapattivuoden jälkeinen vuosi oli riemuvuosi) ja seitsemälläkymmenellä, muodostaen aikajaksoja joiden ei ole syytä ajatella välttämättä osuvan täysin yksiin tärkeinä pidettävien historiallisten tapahtumien kanssa. 2 Aik. 36:21:ssa Jeremian 70 pakkosiirtolaisuus vuotta tulkitaan korvauksena maalle pitämättä jätetyistä sapattivuosista eli 70 x 7 a = 490 vuotta, jatkuen aina kuningasten ajan alkupuolelle saakkai.
Kirjaimellisesti 'ja suuri joukko, on merkitykseltään epävarma. Se saattaa merkitä 'suurta sotajoukkoa' eli vaikeaa vastustajaa, "vaikeatulkintaisuutta", mutta sen on arveltu voivan merkitä myös 'suurta (eskatologista) sotaa', tai 'pitkää säädettyä aikaa'. Se voi kuitenkin myös viitata pakkosiirtolaisuudesta palaavien juutalaisten suureen joukkoon (luvussa kahdeksan hurskaita juutalaisia kuvataan allegorisesta 'taivaan joukkona eli 'tähtinä, taivain 'joukkona ', 8:10-13, vrt. 12:1,3 ja 7:13,22,26), tai yhdennentoista luvun lopunaikana eläviin hurskaisiin juutalaisiin.
Tämän tulkinnan ongelmana voitaneen kuitenkin pitää sitä että 'paljastettiin sana Danielille ' kohdassa ei "sanan" edessä ole määräistä artikkelia eikä se välttämättä tarkoita aikaisemmin annettuua sanaa, vaan jo tekstissä myöhemmin tulevaa näkyä. Nimitys 'mashiach' on myös tässä iIman määräistä artikkelia, joten se ei siis todennäköisesti viittaa aiemmin mainittuun voideltuun ruhtinaaseen. Teksti on luontevinta ymmärtää, Voideltuun ruhtinaaseen asti [on] seitsemän seitsikkoa. Ja kuusikymmentä seitsikkoa ja kaksi seitsikkoa ja [se] jälleen rakennetaan...', koska muutoin ilmaisu 'seitsemän, kuusikymmentä ja kaksi' olisi käsittämätön hepreassa. Seitsemän ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon erillisyyteen viittaa myös ilmaisu, "Ja (niiden) kuudenkymmenen kahden vuosiviikon [määräisellä artikkelilla] mentyä..."
Heprean karat -verbiä; leikata, verbiä käytetään VT:ssa ihmisiin
sovellettaessa usein puhuttaessa juuri jumalattomista, heidät 'leikataan pois' kansasta, esim., "Siis pitäkää sapatti, sillä se on teille pyhä. Joka sen rikkoo, rangaistakoon kuolemalla; sillä kuka ikinä silloin työtä tekee, hävitettäköön kansastansa." esim. 2 Moos. 31:14 ja Hes. 21:3,4.
Ilmaisu voi merkitä joko surmaamista tai seurakunnasta/kansasta erottamista eli karkotusta, jonka jälkeen 'häntä ei enää ole'. Eräs mahdollisuus kuitenkin on myös että 'leikataan pois voideltu' viittaisikin uhraamisen väliaikaiseen lakkaamiseen jakeen 9:27 mukaisesti (vrt. Jer. 33:18, "Ja aina on mies leeviläisten pappien suvusta oleva minun edessäni ja leeviläisiltä papeilta ei leikata pois miestä minun edestäni uhraamassa polttouhria ja sytyttämässä ruokauhria ja toimittamassa teurasuhria joka päivä.").
Heprean shachat voi merkitä niin tuhoamista kuin jonkinlaista turmelemistakin. Teksti 'ja hänen loppunsa' (9:26) voidaan kääntää myös 'ja sen (kansan) loppu', koska hepreassa ei ole varsinaista 'se' sanaa. 'Tulvassa' viittaa mahdollisesti lopun vastustamattomuuteen ja väistämättömyyteen eli se tulee väkisin kuin tulva (vrt. Dan. 11:22).
Persian valtakunnan aikaa kesti yli 200 vuotta aina vuoteen 330 eKr. ja Aleksanteri Suuren valloitukseen saakka. Mahdollinen esi-makedonilainen ennustus olisi siis käytännössä luvannut persialaisille aikaa vielä toiset kaksi vuosisataa. Tämä ei myöskään toteutunut historiassa jos tällaisesta ennustuksesta oli kyse.
Sanaa 'iljettävyys' 9:27 käytetään VT:ssa kuvaamaan muita jumalia:(Hoos. 9:10,1 Kun. 11:7. Vrt. Baalsebub eli Kärpästen Herra (2 Kun. 1:16, Matt. 12:24) joka on todennäköisesti väännös Baalsebulista ; (Ylhäisen Asumuksen Herra, Mark. 3:22). Tämän ilmauksen käyttö johtui dekalogin (10 käskyn laki) kiellosta lausua muiden jumalien nimiä, jolloin niihin saatettiin viitata vain vääristetyssä tai lyhennetyssä muodossa (2 Moos. 23:13, Avodah Zarah 46a).
Se saattaisi kuitenkin koskea yhtä hyvin myös alttarin uudelleen vihkimistä sen kokeman "hävityksen kauhistuksen" jälkeen, "Ja voitele polttouhrialttari kaikkine kaluineen ja pyhitä alttari, että alttari tulisi korkeasti-pyhäksi", 2 Moos. 40:10 mukaan.
Danielin kirjan asema kaanonissa ja vaikutus historian aikana
Kirjoitusten kaanonia ei ilmeisestikään ollut vielä tähän aikaan olemassa, ja vielä kirjan kirjoittajan Shimon ben Jeshua ben Eleazar ben Siran pojanpoikakin (132 eKr.) viittaa niihin epämääräisesti vain 'muina isiemme kirjoina' (Siir. 53:1,3,6), joihin hän kertoo isoisänsä perehtyneen, mutta mihin Daniel ei selvästikään näytä vielä hänenkään aikana kuuluneen. Niiden sisältämä traditio on ollut vanhempaa alkuperältään, mutta niiden ei kuitenkaan oltu vielä kyseisenä aikana katsottu omaavan tarpeeksi pyhyyttä jotta ne olisi voitu kelpuuttaa kaanoniin. Olisikin siis ihmeellistä jos Danielin kaltaista ainoaa varsinaisesti profeetallista kirjaa näiden joukossa ja vieläpä todella harvinaisen yksityiskohtaista profetiaa sisältävää sellaista, ei olisi hyväksytty Profeettojen kaanoniin, jos kirja olisi ollut nykyisessä muodossaan jo silloin olemassa.
Toisaalta kirjaa ei olisi myöskään hyväksytty pyhäksi kirjoitukseksi niin lyhyessä ajassa jollei sen olisi ainakin uskottu todella kuuluneen Babyloniassa vaikuttaneen Danielin jäämistöön, mikä viittaa siihen että sen uskottiinkin vain olleen kadoksissa ja löytyneen monien vuosisatojen jälkeen aivan kuin se unohduksissa ollut lakikirja (ilmeisesti Deuteronomium eli 5 Moos.), jonka ylipappi Hilkia oli löytänyt temppelistä kuningas Joosian aikana (2 Kun. 22:8, 2 Aik. 34:13).
Monitulkintaisuutensa ja allegorisuutensa ansiosta Danielin kirja on kiehtonut kaikkien aikojen uskovia ihmisiä, mutta kovin usein Danielin kirja on houkutellut sen historiallisesta taustasta tietämättömiä tahoja hyvinkin villeihin ja kestämättömiin subjektiivisiin tulkintoihin, jotka eivät ole kestäneet kriittistä tarkastelua. Kokonainen uskonnollinen liike, adventismi, syntyi Amerikassa 1800-luvulla erityisesti Danielin kirjan perusteella tehtyjen epäasiallisten aikalaskelmien perusteella (käyttäen silloista englanninkielistä raamatunkäännöstä ja alkukieliin perehtymättä).
Danielin kirjan ajoitus ja 70 vuosiviikkoa
Danielin kirja on VT:ssa oleva kuuluisa eskatologinen ja apokalyptinen teos, jonka alkuperästä ja tulkinnasta on mitä erilaisimpia käsityksiä. Tässä historiallista lähestymistapaa soveltavassa tutkielmassa en lähde kategorisesta olettamuksesta, että tulevaisuutta aidosti ennustava profetia olisi mahdotonta. Kysymystä Danielin kirjaan mahdollisesti sisältyvästä aidosta ennustavasta profetiasta pitää tarkastella kaikkien historiallisten tosiasioiden valossa. Tarkastelen Danielin kirjan alkuperän kysymystä tekstistä itsestään tulevien havaintojen ja historiallisten tosiseikkojen perusteella päätyen luontevimpaan ja perustelluimpaan johtopäätökseen. Danielin kirja on erittäin keskeinen varsinkin eräille pienehköille,mutta toiminnassaan aktiivisille lopunajoista kiinnostuneille fundamentalistisille piireille kuten adventisteille ja kristikuntaan kokonaan lukeutumattomille Jehovan todistajille.
Danielin kirjan alkuperä
Danielin kirja kuvailee 500-luvun tapahtumia eKr., mutta on paljon merkkejä siitä, että kirja on todellisuudessa paljon myöhäisempi eikä myöskään Danielin, kirjan päähenkilön, tekemä. Vanhin tunnettu Danielin kirjan käsikirjoitus on ajalta n. 125-100 eKr. mutta vielä n. 200-180 eKr. kirjoitettu Jeesus Siirakin kirjakaan ei mainitse häntä lainkaan monien muiden merkittävien profeettojen joukossa. Kun taas VT:n suurista profeetat ja 12 pientä profeettaa hän mainitsee ja varsinkin suurten profeettojen Jesaja, Jeremia ja Hesekiel arvoa korostetaaan viittaamalla heidän ennustuksiensa toteutumiseen. On siten outoa juuri tältä kannalta, että Danielista ei puhuta mitään jos sellainen suuri profeetta olisi tiedetty olemassa olleeksi 500-luvulla.
Danielin kirjan alkuperä sijoittuu vasta toisella vuosisadalla eKr., eli juuri Antiokus Epifaneen ja aivan sitä edeltäneeseen aikaan. Kirjassa ei ole mitään mainintaa Antiokoksen kuolemasta, joten kirjan voi katsoa kirjoitetun 168 -165 eKr. tienoolla vainoissa kärsivien juutalaisten rohkaisuksi. Mitä myöhäisimmistä tapahtumista Danielin kirja kertoo, sitä tarkempaa ja luotettavampaa kuvaus on. Antiokoksen ajoista kerrotaan hyvin yksityiskohtaisesti ja historiallisesti luotettavasti kuin kirjoittaja olisi aikalainen, kuten luonnollista on niin ajatellakin. Mutta mitä varhaisempiin tapahtumiin historiassa mennään (160-luvulta eKr. katsoen), sitä epämääräisempää, niukempaa ja suoranaisesti virheellistä tapahtumien kerronta on. Näin ei pitäisi olla jos kirja olisi syntynyt 500-luvulla eKr.
Legendan mukaan Ptolemaios II Filadelfoksen (285-246 eKr.) aikana aloitettu VT:n kääntäminen kreikaksi nimellä Septuaginta (lyh. LXX, seitsemänkymmentä) sisälsi silloin ainoastaan Tooran (Ant. pref. 3, Megillah 9a). Muut VT:n kirjat käännettiin vasta myöhemmin, joten Septuagintaa ei voida pitää todisteena Danielin kirjan olemassaolosta jo 200-luvulla eKr tai aikaisemmin. Myös Danielin kirjan sijoittaminen heprealaisessa kaanonissa vasta sen kolmanteen osaan eli Kirjoituksiin (monien muiden "epäilyttävien", alkuperältään kyseenalaisten kirjojen ohella), viittaa myöhäisempään kirjoitusaikaan, jolloin Profeettojen kaanon oli jo vakiintunut.
Persian hallitsijoiden Kyyroksen ja Dareioksen sekoittaminen on niin huomattava historiallinen virhe, että 500-luvulla elänyt kirjan tekijä ei olisi voinut tehdä sellaista erehdystä .Ahasveroksen poikaa Dareios Meedialaista ei ole ollut edes olemassa (5:31, 6:1,28, 9:1, 11:1), vaan Nabunaidin kukistuttua persialainen Kyyros liitti välittömästi Babylonian Persiaan. Todisteita tällaisen Meedialaisen Dareioksen olemassaolosta ei ole. Lähin mahdollisen ehdokas voisi olla Dareios I (521-486 eKr.), mutta aika Danielin kirjassa viittaa kuitenkin vuoteen 539 eKr. Kyyroksen hallitusaikana, Babylonian valloituksen jälkeen. Myös on jokseenkin mahdotonta historiallisesti, että hurskas juutalainen olisi nimitetty pakanallisen papiston päämieheksi (2:48). Maininta Jerusalemin piirityksestä Jojakimin kolmantena hallitusvuotena (1:1) on historiallisesti väärin tai vähintäänkin epätarkka väite.
Danielin eräs näky on päivätty Dareioksen ensimmäiselle hallitusvuodelle (9:1) ja toisaalta Dareiosta sanotaan Belsassarin seuraajaksi (5:30) ja toisaalta myös Kserkseen pojaksi (9:1) sekä järjestäneen valtion hallinnon jakamalla maan 120 satraappikuntaan, joten Danielin kirjan tiedot ovat yhteensovittamattomia. Kirjan tekijällä ei ollut tarkkaa käsitystä 500 - ja 400 -lukujen historiasta.
VT:n ensimmäinen viittaus Danielin kirjassa mainittuun yleiseen ylösnousemukseen sitten Jesajan apokalypsin jälkeen (Jes. 26:19 hurskaiden israelilaisten ylösnousemuksesta) löytyy vasta 150 eKr. tienoilta toisesta makkabealaiskirjasta (7:9,14,23, 12:43,44), kun taas Siirakin kirjassa pitäydytään edelleen israelilaisten alkuperäiseen odotukseen palkkioista ja rangaistuksista vain tämän elämän aikana (Siir. 11:26). Hesekielin kirjan maininnat (14:14,20, 28:3) hurskaudestaan ja viisaudestaan tunnetusta Danielista viittaavatkin siihen samaan legendaperinteeseen, jonka pohjalta Danielin kirja myöhemmin valmistui ja josta Septuagintaan mukaan otetut Asarjan rukous, Kolmen miehen kiitosvirsi tulessa, Susanna, Bel ja Lohikäärme jätettiin apokryfisinä pois heprealaista kaanonista.
Qumranista löydetty teksti Naboniduksen rukous (n. 75-50 eKr.) taas kertoo siitä kuinka alunperin vain nimettömään juutalaiseen henkienmanaajaan viitannut tarina on traditiossa myöhemmin siirretty tunnetumman hahmon (Danielin) nimiin Dan. 12:4 ( ja 8:26) saattaa myös antaa vastauksen siihen miksi "satoja vuosia aiemmin eläneen Danielin kirja (tai sen loppuosa) oli ollut tuntematon" niin kauan, sillä enkeli oli käskenyt sen kirjoittajaa sanoen. Tällä tavalla Danielin kirja saattoi "kaupata itsensä uskottavasti" Antiokoksen ajan juutalaisille lohdutuskirjoitukseksi. Menettely ei toki vähennä tai mitätöi Danielin kirjan uskonnollista arvoa eikä ole "moraalitonta" oman aikansa taustaa vasten, vaan yleinen kirjallinen käytäntö, että kirjoituksia laitettiin menneiden suurmiesten nimiin.
Qumranilainen teksti Naboniduksen rukous taas esim. vahvistaa sen että Danielin kirjan neljännen luvun tarina Nebukadnessarin mielisairaudesta koski todennäköisesti alunperin kuningas Nabonidusta (556-539 eKr.), mitä tulkintaa eräs babylonialainen piirtokirjoituskin tukee. Tässä on jälleen eräs historiallinen sekaannus ja vähintäänkin epäselvyys, mikä tukee Danielin myöhäistä ajoitusta.
Antiokos Epifaneen vainojen alla eläneet juutalaiset saattoivat täten hyvin uskoa, että Danielin kirjakäärö oli tämän lupauksen mukaisesti säilynyt sinetillä suljettuna lopunaikaan asti (jonka keskellä kirjan taidolliset kirjanoppineet uskoivat nyt elävänsä), ja vasta silloin Jumala oli sallinut sen sinetin murtamisen ja kirjan avaamisen.
Danielin kirjan rakennekin on ongelmallinen. Kirja alkaa hepreaksi (1-2:3), jatkuu arameaksi (2:4-7:28) ja loppuu hepreaksi. Alkuosa on kerrottu kolmannessa persoonassa, loppuosa on ensimmäisessä persoonassa esitettyjä Danielin näkyjä. On hyvin vaikea antaa pätevää selitystä moiseen vaihteluun jos kyseessä olisi yhtenäinen, yhden tekijän kirjoittama teos 500-luvulta. On todennäköisintä, että kirja on syntynyt kahdessa tai useammassa vaiheessa kun kansanomaisiin kertomuksiin Danielista liitettiin Antiokoksen aikana kirjoitettu apokalypsi (eli ilmestykset).
Miten sana ja näky on ymmärrettävissä
Danielin kirjassa kuvataan seitsemääkymmentä vuosiviikkoa, joihin liittyy merkittviä lopunajallisia tapahtumia.
"Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja." Dan. 9:25
Ilmaisu "sana" tarkoittaa ehkä sitä Jeremian kirjan kohtaa, jota Daniel oli juuri lukenut ennen rukoustaan, "...Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta." (9:2) eli:
"Sillä näin sanoo Herra: Vasta kun ne seitsemänkymmentä Baabelin vuotta ovat täyttyneet, minä katson teidän puoleenne ja panen täytäntöön teitä kohtaan hyvän lupaukseni [devari; sanani] ja palautan teidät tähän paikkaan."
(Jer. 29:10 25:12)
Daniel saattoi yhdistää nämä sanat Deuterojesajan kirjan tekstiin, jossa kerrotaan Kyyros Suuren käskystä temppelin ja Jerusalemin jälleenrakentamiseksi:
"Hän täyttää kaiken minun tahtoni, hän sanoo Jerusalemille: "Sinut rakennettakoon!" ja temppelille: "Sinut perustettakoon!... Hän rakentaa minun kaupunkini ja päästää vapaiksi minun pakkosiirtolaiseni... "
(Jes. 44:28, 45:13),
Jälleenrakentamiseen viittaa se, että tekstissä mainitaan samasta tapahtumasta ja Jeremia viittaa siihen itsekin vähän myöhemmin:
"Näin sanoo Herra: Katso, minä käännän Jaakobin majojen kohtalon, minä armahdan hänen asuntojansa; kaupunki rakennetaan kukkulallensa, ja linna on oleva oikealla paikallansa...Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin Herran kaupunki rakennetaan jälleen Hananelin-tornista Kulmaporttiin asti." (Jer. 30:18, 31:38).
Ilmaisu 'eräs voideltu ruhtinas tarkoittaa joko Jumalan valitsemaan hallitsijaa tai sitten yllipappia. On kiintoisaa huomata, että Deuterojesajan kirjan jälleen rakentamista tarkoittavassa tekstissä 44:28 heti seuraavassa jakeessa Jahve kutsuu Kyyros Suurta nimeltä voideltu: ("Näin sanoo Herra voidellulleen [meshiho] Koorekselle...", 45:1), eli Jumalan valitsemaksi kuninkaaksi. Jeremia oli lähettänyt kirjeensä pakkosiirtolaisille 593-588 eKr. välisenä aikana eli Sidkian neljännen hallitusvuoden ja tämän tekemän kapinan välisenä aikana (Jer. 28:1, 29:1-3, 2 Kun 25:1).
Mikäli olettamus sen tapahtumisestai melko lähellä Jerusalemin tuhoa on paikkansapitävä (586 eKr.), voidaan aikaa laskea kuluneen tämän sanan tulemisesta profeetta Jeremialle sen toteuttamiseen Voidellun eli Kyyrokseen toimesta juuri noin 49 vuotta ("seitsemän vuosiviikkoa") eli 588-539/8 eKr. välisen ajan. Tulkintaa siitä että ensimmäinen voideltu olisi juuri Kyyros Suuri saattaa lisäksi tukea tätä profetiaa heti seuraava jae 10:1 jonka mukaan
"Persian kuninkaan Kooreksen kolmantena hallitusvuotena ilmoitettiin sana Danielille, jota kutsuttiin Beltsassariksi; ja se sana on totuus ja merkitsee suurta vaivaa. Ja hän ymmärsi sanan, ja hän käsitti näyn."
Aiemmin enkeli oli sanonut Danielille koskien juuri 70 vuosiviikon profetiaa, "Käsitä siis se sana ja ymmärrä näky." (9:23). Ja sen jälkeen kun Kyyros oli antanut pakkosiirtolaisille luvan palata omaan maahansa, 'paljastettiin (1540)' siis tämän sanan merkitys Danielille 'ja se sana oli tosi ', mahdollisesti viitaten siihen että Daniel olisi silloin havainnut Kyyroksen olleen se voideltu ruhtinas jonka oli määrä toteuttaa se sana joka Jeremialle oli tullut lupauksena Jerusalemin jälleenrakentamisesta.
"... Kooreksen, Persian kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena herätti Herra, että täyttyisi Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, Kooreksen, Persian kuninkaan, hengen..." Esra 1:1.
"Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty." Dan. 9:26.
Tämän jälkeen Jerusalemia jälleenrakennettaisiin 434 vuotta ("kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa"), eli aiempaan kronologiaan lisättynä vuosien 539/8-105/4 eKr. aikana, jonka jälkeen eräs toinen voideltu (mashiach) joko tapettaisiin tai karkotettaisiin ehkä jumalattomuutensa tähden ja 'sen tulevan ruhtinaan kansa ' tuhoaisi tai turmelisi Jerusalemin ja sen temppelin.
Jos tuleva ruhtinas viittaa jo aiemmin mainittuun ruhtinaaseen (kuten määr. artik. 'tuleva' sanan edessä viittaisi), tämä kansa olisi persialaiset, eli temppelin jälleenrakentanut valtakunta tulisi sen myös hävittämään, jolloin kysymys olisi siis historiallisen toteutumattomuutensa perusteella jo persialaisvallan aikana tehdystä ennustuksesta.
On myös tulkittavissa, että 9:25:n 'sana todella viittaa Kyyroksen 538 eKr. antamaan käskyyn koskien Jerusalemin ja temppelin jälleenrakentamista (ja vuosiviikkojen siis jatkuessa siitä mihin Jeremian 70 vuotta päättyi), jolloin 49 vuotta toisi meidät vuoteen 489 eKr. Siinä tapauksessa 'voideltu ruhtinas' saattaisi viitata joko Juudan käskynhaltijaan Serubbaabeliin (joka oli Daavidin kuninkaallista sukua) tai ylipappi Joosuaan, joista sanotaan Sak. 4:14:ssa:
"Nämä ovat ne molemmat öljyllä voidellut, jotka seisovat kaiken maan Herran edessä".
Danielin kirjassa 69 viikkoa olisi kuitenkin päättynyt vasta vuonna 55 eKr, jolloin ainoa kosketuskohta todelliseen historiaan saattaisi olla (kahdeksan vuoden virheellä) vuosi 63 eKr., jolloin roomalainen kenraali Pompeius häpäisi temppelin menemällä sen kaikkeinpyhimpään (mikäli kysymys olisi oikeaasta ennustavasta profetiassa ). Mutta vuosi 489 eKr. on ilmeisesti liian myöhäinen myös Serubbaabelin ja Joosua toiminnan kannalta, joka ajoittui pikemminkin 500-luvun loppupuoliskolle kun temppeli tuli valmiiksi n. 515 eKr.
"Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse." Dan. 9:27.
Kiintoisa huomio tässä yhteydessä on, että profeetta Haggain kirjassa kohdistettiin Serbubbaabeliin messiaanisia toiveita luvatusta Daavidin sukuisesta pelastaja-kuninkaasta, mutta Haggain toiveet eivät toteutuneet kun Serubbaebel ei voinut täyttää häneen kohdistettuja suuria odotuksia. Jae 27 viittaakin todennäköisimmin ja luontevimmin Syyrian seleukidisen kuninkaan Antiokus IV Epifaneen aikaan. Hänen sanotaan juuri ensin ryöstäneen temppelin arvotavarat (1 Makk. 1:20-23), myöhemmin lähettäneen sotajoukon polttamaan Jerusalemin ja repimään alas sen talot ja muurit (1 Makk. 1:29-32), sekä vihdoin turmelleen temppelikultin kieltämällä uhraamisen Jahvelle (1 Makk. 1:45, Dan. 8:11). Antiokos pystytti varsinaisen alttarin päälle "hävityksen kauhistuksen" eli Zeus-jumalan alttarin, jolla uhrattiin juutalaisille saastaisia sikoja (1 Makk. 1:47,54,59, 2 Makk. 6:2-5, Dan. 11:31). Lisäksi hän kielsi kaiken muun paitsi hellenistisen uskonnon harjoittamisen kuolemanrangaistuksen uhalla (1 Makk. 1:41-50).
Juutalainen historioitsija Josefus tulkitsi myös Danielin profetioiden tarkoittavan juuri Antiokos Epifanesta (Ant. 10.11.7, 12.7.6, vrt. 1 Makk. 1:54, 6:7, "hävityksen kauhistus", joskin hän sovelsi niitä myös omaan aikaansa ja roomalaisiin). Siinä tapauksessa toinen voideltu saattaisi viitata jompaan kumpaan silloisista ylipapeista, Onias III:een tai Jasoniin. Onias III oli hurskas ylipappi jonka Antiokus Epifaneen sijaishallitsija Andronikus murhasi myöhemmän ylipapin Menelauksen neuvosta 171 eKr. (2 Makk. 4:34), ja häntä ylipappina seurannut Jason taas tunnettiin jumalattomana hellenistinä ja hän kuolikin edes hautausta saamatta halveksittuna maanpakolaisena Spartassa (2 Makk. 5:6-10, lakedaimonilaiset = spartalaiset).
Toinen näistä voidelluista siis 'leikattiin pois' elävien maasta ja toinen 'Ihanasta maasta' (Dan. 8:9, 11:16,41). Siinä tapauksessa jakeen 9.24 voiteleminen (vrt. 1 Aik. 23:13 "Amramin pojat olivat Aaron ja Mooses. Mutta Aaron poikinensa erotettiin olemaan ikuisesti pyhitetty, korkeasti-pyhä ikuisesti suitsuttamaan Herran edessä, palvelemaan häntä ja siunaamaan hänen nimessään."), voisi tarkoittaa uuden ylipapin voitelemista virkaansa viimeisen vuosiviikon loputtua.
Tällöin kronologiassa olisi kuitenkin virhettä noin 60-70 vuotta, joka ei olisi mitenkään ihmeellistä, sillä monia vuosisatoja pakkosiirtolaisuuden jälkeen kirjoittava profeetta tiesi puutteellisesti historian tapahtumia (mikä ilmenee myös hänen puutteellisessa Babylonian ja Persian historian tuntemuksessaan, joka on - kuten sanottu - vahva peruste kirjan myöhäiselle ajoitukselle).
Ensimmäinen tulkintavaihtoehto on, että Jeremia erehtyi tässä ennustuksessaan, sillä Jerusalem oli raunioina vain 47 vuotta (586-539 eKr., 2 Kun. 25:9,10) :
"Niin koko tämä maa tulee raunioiksi, autioksi, ja nämä kansat palvelevat Baabelin kuningasta seitsemänkymmentä vuotta." (Jer. 25:11;29:10), joka päättyi Babylonin kukistumiseen, "Mutta kun seitsemänkymmentä vuotta on täyttynyt, niin minä kostan Baabelin kuninkaalle ja sille kansalle,sanoo Herra, heidän pahat tekonsa, kostan kaldealaisten maalle ja teen sen ikuiseksi erämaaksi." (Jer. 25:12).
Toinen selitys on, että luku 70 ymmärrettiin paremminkin itämäisen symboliikan kuin tarkan matemaattisen ajanlaskun mukaisesti (vrt. "Sitten he tulivat Eelimiin; siellä oli kaksitoista vesilähdettä ja seitsemänkymmentä palmupuuta." Samaa symboliikkaa liittyy Raamatussa lukuihin 7, 77 ja 490.
2 Aik. 36:22,23 ja Esra 1:1-4, mainitsevat kylläkin vain temppelin jälleenrakentamisen, mutta ainakin Deuterojesajan mukaan Kyyros antoi siis käskyn itse kaupunginkin rakentamisesta uudestaan Toinen tulkintavaihtoehto on se, että kyseinen Jesajan profetia edustaa ylimitoitettua odotusta tuen saamisesta Kyyrokselta.
Sana voideltu, messias tai kristus on tekstissä ilman määräistä artikkelia. Tulevaan daavidilaiseen kuninkaaseen ryhdyttiin viittaamaan Messias (ha-Mashiach, Mashiach) nimityksellä vasta ensimmäisellä vuosisadalla eKr.
"Silloin Samuel otti öljyastian, vuodatti öljyä hänen päähänsä, suuteli häntä ja sanoi:"Katso, Herra on voidellut [meshachakha] sinut perintöosansa ruhtinaaksi." 1 Sam. 10:1.
"Ja sotajoukkojen tulva huuhtoutuu pois hänen edestänsä ja menee murskaksi, niin myös liiton ruhtinas ", todennäköisesti Onias III, Dan. 11:22
Tärkeä seikka Danielin kirjan historiallisen ymmärtämisen kannalta on huomata, että juutalaisuudessa ei ole olemassa minkäänlaista 360 päivän pituista "profeetallista vuotta", vaan ainoastaan 365 päivän aurinkovuosi ja 354 päivän kuuvuosi, joiden välinen ero korjattiin babylonialaisilta saadulla laskentamenetelmällä lisäämällä tarpeen vaatiessa vuoteen 13. kuukausi. Kyseinen käsitys "profeetallisesta vuodesta" on perusteettomasti omaksuttu myöhemmin sen takia, että Danielin vuosiviikot saataisiin jollain tavalla sovellettua Jeesuksen elinaikaan ja toimintaan. Perusteluna olettamukselle on käytetty Ilmestyskirjan mainitsemia 1260 päivää (11:3, 12:6, vrt. Dan. 12:11,12), jotka vastaavat Ilmestyskirjassa 42 kuukautta (11:2, 13:5) ja 3,5 vuotta (12:14, vrt. Dan. 7:25, 9:27, 12:7), jotka saadaan viittaamaan vuosiin kun vuoden kuukaudet on pyöristetty 30 päiväisiksi eli lopputulos on 360 päivää pitkä vuosi. Mutta UT:n kirjoittajat eivät koskaan tee tuonkaltaista tulkintaa eivätkä sovella Danielin 70 vuosiviikkoa Jeesuksen elämään.
Samanlaista perusteetonta ja epähistoriallista Danielin kirjan tulkintaa esiintyy myös eräiden kristillisten tahojen dispensaatioteologiaa edustavassa tulkinnassa, että 69 vuosiviikon päättymisen oletetusti noin 30 eKr. ja 70eKr. tapahtuneen temppelin hävityksen (jossa 9:26 tulkitaan toteutuneen, mikä on myös todistamaton olettamus) välinen noin 40 vuoden ja sen ja viimeisen vuosiviikon sekä Kristuksen toisen tulemisen välinen "seurakuntakausi" olisivat jotenkin sovitettavissa Danielin 490 vuoden odotusaikaan Jumalan kirkkauden valtakunnan tulemiselle. Sellaisen olettamuksen tueksi ei ole todisteita itse tekstissä. 'Voideltuun, ruhtinaaseen, asti..." voi viitata yhtä hyvin niin vuoteen 539 eKr. jolloin Kyyros Suuri valloitti Babylonin (ja jolloin Danielin sanotaan saaneen kyseisen profetian, 9:1), kuin 538 eKr., jolloin hän antoi juutalaisille luvan palata kotimaahansa. Jeremian sanat:
"Mutta kun seitsemänkymmentä vuotta on täyttynyt, niin minä kostan Baabelin kuninkaalle ja sille kansalle, sanoo Herra,heidän pahat tekonsa, kostan kaldealaisten maalle ja teen sen ikuiseksi erämaaksi." (Jer. 25:12), viittaavat juuri vuoteen 539 eKr.
"Sillä näin sanoo Herra: Vasta kun ne seitsemänkymmentä Baabelin vuotta ovat täyttyneet, minä katson teidän puoleenne ja panen täytäntöön teitä kohtaan hyvän lupaukseni ja palautan teidät tähän paikkaan." (Jer. 29:10), viittaa puolestaan vuoteen 538 eKr.
Kyseinen ns. dispensaatioteologia eli oppi armotalouskausista sisältää olettamuksen, että Danielin kirjan vuosiviikoissa olisi lähes parin tuhannen vuoden tauko, jonka jälkeen ns. lopun aikoina toteutuisi viimeinen vuosiviikko eli 7 vuotta pitkä "antikristillinen vaivan aika" ei saa mitään tukea itse Danielin kirjan tekstistä. Esim. helluntailaisten lopunajallisissa käsityksissä dispensaatioteologia on varsin tyypillistä. "Dispensaatioteologit" väittävät lopun ajan alkaneen Israelin valtion perustamisesta vuonna 1948. Käsitys on räikeässä ristiriidassa UT:n oman eskatologian kanssa, jonka mukaan lopuna aika alkoi jo Kristuksen maailmaan tulemisesta. Samalla tavalla täysin perusteeton selitysopilliseti on adventistien olettamus, että lopun aika alkoi 1844 (adventismi alkoi kun amerikkalainen maanviljelijä Miller laskeskeli Danielin kirjan avulla, että Kristus tulee takaisin suurena sovintopäivänä 26.10. 1844).
Vuosiviikot ovat todellisuudessa ilman mitään katkoksia ihanteellisia seitsemän vuoden jaksoja (joka 7. vuosi oli sapattivuosi, jolloin maa jätettiin viljelemättä Mooseken lain säädöksen mukaan), jotka on tässä kerrottu seitsemällä (joka 50. vuosi eli 7. sapattivuoden jälkeinen vuosi oli riemuvuosi) ja seitsemälläkymmenellä, muodostaen aikajaksoja joiden ei ole syytä ajatella välttämättä osuvan täysin yksiin tärkeinä pidettävien historiallisten tapahtumien kanssa. 2 Aik. 36:21:ssa Jeremian 70 pakkosiirtolaisuus vuotta tulkitaan korvauksena maalle pitämättä jätetyistä sapattivuosista eli 70 x 7 a = 490 vuotta, jatkuen aina kuningasten ajan alkupuolelle saakkai.
Kirjaimellisesti 'ja suuri joukko, on merkitykseltään epävarma. Se saattaa merkitä 'suurta sotajoukkoa' eli vaikeaa vastustajaa, "vaikeatulkintaisuutta", mutta sen on arveltu voivan merkitä myös 'suurta (eskatologista) sotaa', tai 'pitkää säädettyä aikaa'. Se voi kuitenkin myös viitata pakkosiirtolaisuudesta palaavien juutalaisten suureen joukkoon (luvussa kahdeksan hurskaita juutalaisia kuvataan allegorisesta 'taivaan joukkona eli 'tähtinä, taivain 'joukkona ', 8:10-13, vrt. 12:1,3 ja 7:13,22,26), tai yhdennentoista luvun lopunaikana eläviin hurskaisiin juutalaisiin.
Tämän tulkinnan ongelmana voitaneen kuitenkin pitää sitä että 'paljastettiin sana Danielille ' kohdassa ei "sanan" edessä ole määräistä artikkelia eikä se välttämättä tarkoita aikaisemmin annettuua sanaa, vaan jo tekstissä myöhemmin tulevaa näkyä. Nimitys 'mashiach' on myös tässä iIman määräistä artikkelia, joten se ei siis todennäköisesti viittaa aiemmin mainittuun voideltuun ruhtinaaseen. Teksti on luontevinta ymmärtää, Voideltuun ruhtinaaseen asti [on] seitsemän seitsikkoa. Ja kuusikymmentä seitsikkoa ja kaksi seitsikkoa ja [se] jälleen rakennetaan...', koska muutoin ilmaisu 'seitsemän, kuusikymmentä ja kaksi' olisi käsittämätön hepreassa. Seitsemän ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon erillisyyteen viittaa myös ilmaisu, "Ja (niiden) kuudenkymmenen kahden vuosiviikon [määräisellä artikkelilla] mentyä..."
Heprean karat -verbiä; leikata, verbiä käytetään VT:ssa ihmisiin
sovellettaessa usein puhuttaessa juuri jumalattomista, heidät 'leikataan pois' kansasta, esim., "Siis pitäkää sapatti, sillä se on teille pyhä. Joka sen rikkoo, rangaistakoon kuolemalla; sillä kuka ikinä silloin työtä tekee, hävitettäköön kansastansa." esim. 2 Moos. 31:14 ja Hes. 21:3,4.
Ilmaisu voi merkitä joko surmaamista tai seurakunnasta/kansasta erottamista eli karkotusta, jonka jälkeen 'häntä ei enää ole'. Eräs mahdollisuus kuitenkin on myös että 'leikataan pois voideltu' viittaisikin uhraamisen väliaikaiseen lakkaamiseen jakeen 9:27 mukaisesti (vrt. Jer. 33:18, "Ja aina on mies leeviläisten pappien suvusta oleva minun edessäni ja leeviläisiltä papeilta ei leikata pois miestä minun edestäni uhraamassa polttouhria ja sytyttämässä ruokauhria ja toimittamassa teurasuhria joka päivä.").
Heprean shachat voi merkitä niin tuhoamista kuin jonkinlaista turmelemistakin. Teksti 'ja hänen loppunsa' (9:26) voidaan kääntää myös 'ja sen (kansan) loppu', koska hepreassa ei ole varsinaista 'se' sanaa. 'Tulvassa' viittaa mahdollisesti lopun vastustamattomuuteen ja väistämättömyyteen eli se tulee väkisin kuin tulva (vrt. Dan. 11:22).
Persian valtakunnan aikaa kesti yli 200 vuotta aina vuoteen 330 eKr. ja Aleksanteri Suuren valloitukseen saakka. Mahdollinen esi-makedonilainen ennustus olisi siis käytännössä luvannut persialaisille aikaa vielä toiset kaksi vuosisataa. Tämä ei myöskään toteutunut historiassa jos tällaisesta ennustuksesta oli kyse.
Sanaa 'iljettävyys' 9:27 käytetään VT:ssa kuvaamaan muita jumalia:(Hoos. 9:10,1 Kun. 11:7. Vrt. Baalsebub eli Kärpästen Herra (2 Kun. 1:16, Matt. 12:24) joka on todennäköisesti väännös Baalsebulista ; (Ylhäisen Asumuksen Herra, Mark. 3:22). Tämän ilmauksen käyttö johtui dekalogin (10 käskyn laki) kiellosta lausua muiden jumalien nimiä, jolloin niihin saatettiin viitata vain vääristetyssä tai lyhennetyssä muodossa (2 Moos. 23:13, Avodah Zarah 46a).
Se saattaisi kuitenkin koskea yhtä hyvin myös alttarin uudelleen vihkimistä sen kokeman "hävityksen kauhistuksen" jälkeen, "Ja voitele polttouhrialttari kaikkine kaluineen ja pyhitä alttari, että alttari tulisi korkeasti-pyhäksi", 2 Moos. 40:10 mukaan.
Danielin kirjan asema kaanonissa ja vaikutus historian aikana
Kirjoitusten kaanonia ei ilmeisestikään ollut vielä tähän aikaan olemassa, ja vielä kirjan kirjoittajan Shimon ben Jeshua ben Eleazar ben Siran pojanpoikakin (132 eKr.) viittaa niihin epämääräisesti vain 'muina isiemme kirjoina' (Siir. 53:1,3,6), joihin hän kertoo isoisänsä perehtyneen, mutta mihin Daniel ei selvästikään näytä vielä hänenkään aikana kuuluneen. Niiden sisältämä traditio on ollut vanhempaa alkuperältään, mutta niiden ei kuitenkaan oltu vielä kyseisenä aikana katsottu omaavan tarpeeksi pyhyyttä jotta ne olisi voitu kelpuuttaa kaanoniin. Olisikin siis ihmeellistä jos Danielin kaltaista ainoaa varsinaisesti profeetallista kirjaa näiden joukossa ja vieläpä todella harvinaisen yksityiskohtaista profetiaa sisältävää sellaista, ei olisi hyväksytty Profeettojen kaanoniin, jos kirja olisi ollut nykyisessä muodossaan jo silloin olemassa.
Toisaalta kirjaa ei olisi myöskään hyväksytty pyhäksi kirjoitukseksi niin lyhyessä ajassa jollei sen olisi ainakin uskottu todella kuuluneen Babyloniassa vaikuttaneen Danielin jäämistöön, mikä viittaa siihen että sen uskottiinkin vain olleen kadoksissa ja löytyneen monien vuosisatojen jälkeen aivan kuin se unohduksissa ollut lakikirja (ilmeisesti Deuteronomium eli 5 Moos.), jonka ylipappi Hilkia oli löytänyt temppelistä kuningas Joosian aikana (2 Kun. 22:8, 2 Aik. 34:13).
Monitulkintaisuutensa ja allegorisuutensa ansiosta Danielin kirja on kiehtonut kaikkien aikojen uskovia ihmisiä, mutta kovin usein Danielin kirja on houkutellut sen historiallisesta taustasta tietämättömiä tahoja hyvinkin villeihin ja kestämättömiin subjektiivisiin tulkintoihin, jotka eivät ole kestäneet kriittistä tarkastelua. Kokonainen uskonnollinen liike, adventismi, syntyi Amerikassa 1800-luvulla erityisesti Danielin kirjan perusteella tehtyjen epäasiallisten aikalaskelmien perusteella (käyttäen silloista englanninkielistä raamatunkäännöstä ja alkukieliin perehtymättä).
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vain vähän erilainen tulkinta 70 vuosiviikkoa !
Olen esitänyt Maailmanloppu osastolla "danielin kirjan 7-12 lukujen tulkinnat" "Danielin unet hävisi" ja " Danielin kirjan 12 luku".Sieltä löytyy myös lähes täydelliset Danielin kirjan lukujen laskemistavat ,myös minä pitäydyn täysin historiallisessa tulkinnassa koska en näe muuta lähestymistapaa Danielin unien arvoitusten ratkaisemiseksi.
HYVÄÄ ALKAVAA VUOTTA 2007 toivottaa tuhat ja yksi
Tällä Adventisti palstalla olen myös esittänyt erilaista näkemystä em. asiasta
,,2300 iltaa ja aamua on kulunut;,,
-Aika tavalla meni yksin kirjoitteluksi ja oikeastaan en paljon enempään pystykkään vastaamaan kuin mitä esitän ,katson vain tuoda julki sen mihin itse uskon ja koen sen oikeaksi kunnes toiseksi todistetaan.
-Danielin kirja ei vielä ole loppuun tutkittu !