sapatti on ikuinen merkki Jumalan ja hänen omiensa välillä!
Kumarra luojaasi
sapattina
370
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ellenhän teille sen sapatin asetti!!!!
Olet pakanallinen Jumalanpilkkaaja. Mitä ajattelet yleensä Jumalasta? Luuletko pärjääväsi hänelle? Odotatko pelolla viimeistä päivää, kun joudut tuomiolle jumalanpilkastasi?
Sapatti on tämän Jahven ja Egyptistä vapautettujen israelilaisten välisen liiton merkki. Sapatti on nimenomaan Israelin kansalle annettu erityinen merkki heidän ja Jahven välisestä liitosta, Israelilaisten asemasta muista kansoista erottuna valittuna kansana (2 Moos.31:12-18). Sapatti säädettiin israelilaisille ikuiseksi, sukupolvesta toiseen jatkuvaksi velvollisuudeksi, jonka rikkominen rangaistiin kuolemalla.
5 Moos.5:15 korostaa edelleen, kuinka Herra antoi israelilaisille sapatin noudatettavaksi, jotta he muistaisivat orjuutensa Egyptissä, mistä Herra vapautti heidät.
Merkittävä teksti on myös 3 Moos.23. luku israelilaisille säädetyistä juhla-ajoista. Siinä käsketään ilman mitään erotusta "seremoniallisiin väliaikaisiin juhliin" ja "ikuiseen sapattipäivään" Israelin kansaa pitämään ensin sapattia. Sen jälkeen määrätään muista "Herralle omistetuista pyhistä juhlista". Vanhan Testamentin kirjoituksissa israelilaisia muistutetaan muutenkin, että sapatti on Herran heille antama ja ilmoittama erityinen liiton merkki, jota heidän on siksi noudatettava (Hes. 20:10-12; Neh. 9:13-14.).
Vanhan liiton profeetat nuhtelivat vain israelilaisia sapatin rikkomisesta ja sapatin laiminlyömisestä, mutta merkillepantavaa on, että muita kansoja ei koskaan nuhdella eikä tuomita sen takia, että ne eivät pidä sapattia. "Pakanakansojen" rikoksia olivat profeettojen kirjoituksissa epäjumalien palvonta, Israelia vastaan sotiminen ja näiden kansojen ylpeys, ahneus ja korskeus (esim. Hes.28-32 Tyyron ja Egyptin tuomiosta).
5.2