Netistä löytyy monia eri kanavia jättää esirukouspyyntöjä. Eri seurakunnissa rukoillaan rukouspyyntöjen puolesta ja on myös rukousryhmiä jotka vievät lähimmäisten rukouspyyntöjä Jumalalle tiettäväksi.
Mietin joskus kun näen näitä monia rukouspyyntöjä, että tuleeko näiden kaikkien rukousten puolesta varmasti rukoiltua? Jokainen esirukoustehtävään ryhtynyt omalla kohdallaan tämän asian tiennee. Eihän sen rukouksen tarvitse olla korukielistä laulantaa, vaan joskus rukous voi olla hyvin lyhyt ja ytimekäs. Joskus voi vain yksinäisyydessä rukoilla kielillä Jumalalle.
Uskovat kyselevät ja etsivät omaa tehtäväänsä ja mieluiten tällainen tehtävä mielletään joksikin ulkoisesti näkyväksi tekemiseksi. Mutta erittäin tärkeä tehtävä on erirukoileminen. On tärkeää rukoilla viisautta sananjulistajille. On tärkeää rukoilla että he pysyisivät raittiissa Raamatun opetuksessa ja että heidän elämäänsä ei tulisi lankeemuksia. Sielunvihollinen kun yrittää erityisesti hyökätä sananjulistajien kimppuun, koska siitä saa hyvin huomioitavaa julkisuutta kun joku tunnettu uskovainen lankeaa. Myös maamme päättäjät tarvitsevat esirukousta. Että jos jollakin on työn puute niin rukousaiheita riittää.
Tällä keskustelupalstalla näyttää olevan säännöllisesti joku arvostelun kohteena. Pitänee paikkansa se sanonta, että "missä kaksi uskovaista on koolla, siellä kolmas on heidän hampaissaan". Tällä palstalla tietysti kirjoittaa moni ei-uskovainenkin, mutta monta kertaa myös uskovaiset arvostelevat aika voimakkaasti toisiaan. Eikä arvostelu sinänsä ole kielletty, mutta vaikuttaa toisinaan siltä, ettei varmuudella tiedetä onko se asia totta mitä kuitenkin toisille tiedotetaan. Että jos enemmänkin rukoiltaisiin näiden arvostelun kohteina olevien puolesta kuin arvosteltaisiin... Koska joku tähänkin asiaan varmaan takertuu, niin en väitä, ettenkö joskus itsekin olisi arvostellut jotakuta ja varmaan sellaista saatan tulevaisuudessakin tehdä. Kirjoitan näistä asioista yhtä lailla itselleni kuin toisille.
En pidä itseäni minään esirukoilijana, ainakaan sen jälkeen kun luin kirjan "Esirukoilija" joka kertoo Rees Howellsista. Mutta jokainen uskovainen voi rukoilla toisten puolesta ja myös itsensä puolesta. Itse olen saanut paljon apua kun puolestani ja kanssani on rukoiltu.
http://www.kotisatama.net/kauppa/?sid=30003&tuoteid=4037&luokkaid=&from=/kauppa/?sid=12
Mietin joskus kun näen näitä monia rukouspyyntöjä, että tuleeko näiden kaikkien rukousten puolesta varmasti rukoiltua? Jokainen esirukoustehtävään ryhtynyt omalla kohdallaan tämän asian tiennee. Eihän sen rukouksen tarvitse olla korukielistä laulantaa, vaan joskus rukous voi olla hyvin lyhyt ja ytimekäs. Joskus voi vain yksinäisyydessä rukoilla kielillä Jumalalle.
Uskovat kyselevät ja etsivät omaa tehtäväänsä ja mieluiten tällainen tehtävä mielletään joksikin ulkoisesti näkyväksi tekemiseksi. Mutta erittäin tärkeä tehtävä on erirukoileminen. On tärkeää rukoilla viisautta sananjulistajille. On tärkeää rukoilla että he pysyisivät raittiissa Raamatun opetuksessa ja että heidän elämäänsä ei tulisi lankeemuksia. Sielunvihollinen kun yrittää erityisesti hyökätä sananjulistajien kimppuun, koska siitä saa hyvin huomioitavaa julkisuutta kun joku tunnettu uskovainen lankeaa. Myös maamme päättäjät tarvitsevat esirukousta. Että jos jollakin on työn puute niin rukousaiheita riittää.
Tällä keskustelupalstalla näyttää olevan säännöllisesti joku arvostelun kohteena. Pitänee paikkansa se sanonta, että "missä kaksi uskovaista on koolla, siellä kolmas on heidän hampaissaan". Tällä palstalla tietysti kirjoittaa moni ei-uskovainenkin, mutta monta kertaa myös uskovaiset arvostelevat aika voimakkaasti toisiaan. Eikä arvostelu sinänsä ole kielletty, mutta vaikuttaa toisinaan siltä, ettei varmuudella tiedetä onko se asia totta mitä kuitenkin toisille tiedotetaan. Että jos enemmänkin rukoiltaisiin näiden arvostelun kohteina olevien puolesta kuin arvosteltaisiin... Koska joku tähänkin asiaan varmaan takertuu, niin en väitä, ettenkö joskus itsekin olisi arvostellut jotakuta ja varmaan sellaista saatan tulevaisuudessakin tehdä. Kirjoitan näistä asioista yhtä lailla itselleni kuin toisille.
En pidä itseäni minään esirukoilijana, ainakaan sen jälkeen kun luin kirjan "Esirukoilija" joka kertoo Rees Howellsista. Mutta jokainen uskovainen voi rukoilla toisten puolesta ja myös itsensä puolesta. Itse olen saanut paljon apua kun puolestani ja kanssani on rukoiltu.
http://www.kotisatama.net/kauppa/?sid=30003&tuoteid=4037&luokkaid=&from=/kauppa/?sid=12
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei sananjulistajien lankeamusta vastaan tarvitse sen kummemmin rukoilla. Jokainen rukoilkoon omaa lankeamustaan vastaan ja sen sovittamiseksi.
Esirukoilijan työ on arvokasta, mutta et saa ajatella niin että uuvutat itsesi rukoilemalla toisten vikojen korjaamiseksi.
Parhaiten elät kristillistä elämää olemalla nöyrä ja pyytämällä syntisi anteeksi Jeesukselta Kristukselta.
>>>>Ei sananjulistajien lankeamusta vastaan tarvitse sen kummemmin rukoilla. Jokainen rukoilkoon omaa lankeamustaan vastaan ja sen sovittamiseksi.>>>>>>
- Ajattelin lähinnä sitä, että sananjulistajien lankeemuksista on enemmän haittaa evankeliumin eteenpäin menolle kuin jonkun tavallisen riviuskovaisen lankeemuksista. Koska sananjulistaja voi olla opettaja, evankelista ym. hän on tavallaan enemmän esimerkkinä toisille ihmisille. Näiden julkisuudessa olevien uskovaisten kömmähdyksiin reagoi niin keltainen lehdistö, uskovaiset kuin uskomattomat. Ja sielunvihollinen riemuitsee. Tietysti sielunvihollinen riemuitsee yhtä lailla jonkun tavallisen uskovaisen lankeemuksista, mutta niitä ei välttämättä koko maailma samalla tavalla voi seurata kuin näyttämöltä. Tietysti jokaisen tulee rukoilla että itse välttäisi lankeemukset ja jos niitä tulee, niiden anteeksisaamiseksi. Mutta on hyvä muistaa myös lähimmäisiään rukouksin.
on just sitä mun mielestä just sitä että otetaan tuommoinen asenne...että syntiä saa tehdä salaa.
..ettäkö se olisi jotenkin vähemmän vahingollista, jos se ei ole"koko maailman seurattavana, näyttämöllä."
Synti on syntiä, eikä Jumala erottele ihmisiä, joten ei meidänkään pitäisi niin tehdä.
Meille esimerkkinä saa olla vain ja ainoastaan Jeesus. Kukaan muu ei siihen tehtävään ei kelpaa edes.
Ja jos vielä mietit mitä kirjoitit tuosta"evankeliumin eteenpäin menosta", ihan käytännön tasolla, niin varmaan tajuat, että "titteleistä";hengellisistä taikka muunlaisista ei ole ole ollut siinä ennenkään ollut hyötyä.
Minun kauttani on tullut muutama ihminen uskoon ihan sillä että olen evankelioinut.
Lähetyskäsky on kaikille, myös meille ns. riviuskovaisille.
Soisin sinun miettivän uudestaan myös tuota arvostelunhaluasi. Voiko Jumalalle olla mieleen sellainen rukous, jossa korostat toisen ihmisen vikoja ja virheitä ja toivot siis jotakuta muuttuvaksi.
Oikeanlaisen rukouksen kaava on rakkaudellinen ja sen tarkoitus on yhdistää ihmisiä toisiinsa: Isä MEIDÄN..."
Esirukous-sanaa en ole sieltä löytänyt. Oletko sä?
En ole sanonut enkä tarkoittanut tuota mitä sanot, että "syntiä saa tehdä salaa". Tuon olet ihan itse keksinyt. Haluat kai ihan tahallasi käsittää väärin. Tarkoitin nyt vaan sitä, että on hyvä rukoilla viisautta näille julistajille. Mutta en minä ketään pakota rukoilemaan, sehän on vapaaehtoista.
Synti on varmasti yhtä paha asia, olipa sitä syntiä sitten tekemässä rivikristitty tai esim. seurakunnan johtaja. Mutta näillä ihmisillä on kuitenkin eri tavalla vaikutusmahdollisuuksia ja eritavalla varmaan huomioidaan heidän tekemiset. Onhan se tietysti kiinni siitä synnistäkin, kuinka näkyvää se on. Mutta luulen että esim. vasta uskoontulleen ihmisen lankeemusta ymmärretään aivan eri tavalla kuin esim. seurakunnan johtajan lankeemusta. Eri mieltä saa tietysti olla.
Muistelen että etkö sinä jokin aika sitten marmattanut jostakin minun aloituksestani, että ei tuollaisista ruokaan liittyvistä asioista saa tällä palstalla kirjoittaa (vaikka kyseisessä aloituksessa oli myös hengellistä asiaa). Vai muistanko väärin? Olin huomaavinani että teit itse eilen muutamia aivan turhan tuntuisia aloituksia - miksi? Onko sinulla parempi oikeus kirjoitella tällä palstalla mitä sattuu mutta minulle olet marmattamassa vähän väliä?
>>>
Niihin aikoihin kun kirjoitin sulle kirjautumatta ja valitin kun sun höpötykset olivat niitä kissoihin ja jääkaapin sisältöön liittyviä ja hengellinen puoli keskittyi siihen, miten täällä pohdit sitä, että et ehdi rukoilla kun illalla iltarukouksen, niin.. siinä tilanteessa, että sain postia yhdeltä mieshenkilöltä, joka linkitti minut toisen mieshenkilön sivulle, joka harkitsi, vakavasti, itsemurhaa.
Minulta siis pyydettiin apua, ihan vain sillä perusteella, että olen kirjoittanut tänne.
Ne jutut ahdisti mua, koska olisin toivonut Jumalan jotenkin auttavan.
Miten ihmeessä meitä voi uskosta osaton ja evankeliumista kiinnostunut henkilö lähestyä, jos meillä ei ole tarjottavana yhtään mitään.
Me olemme se 5.evankeliumi...eikö niin? Meitä Jumala käyttää eikä ketään hyödytä tietää sinusta tai minusta että mitä me syödään tai mistä eläimistä me tykätään.
Se kertoo meistä itsestämme, ei Jumalasta yhtään mitään.
Mun uskon perusta on siinä, mitä Raamatussa sanotaan. En mäkään ns.normaalielässä(tämä on tällasta virtuaalitodellisuutta)hihhuloi sen enenpää, mutta jos mun luo tullaan sillä mielellä, että halutaan yhteys Jeesukseen, niin silloin todella tarvitsis niitä"yhteistyökumppaneita", sillä oot ihan oikeessa, että yksin ei voi.
Se vaan, että jos kaikki energia kuluu toisen syyttelemiseen(sisaren tai veljen)ja maallisista huolehtimiseen (uskonnollisessa yhteisössä!), niin eihän tästä ole silloin mitään hyötyä kenellekkään. Ihan sama jos ohjaisin ne"kandidaatit"suoraan lemmikki-tai ruokapalstalle, että mee sinne keskustelemaan ja ps.jeesus kyllä rakastaa sua.
Vastuuntunnosta on kyse. Tiedät varmaan kohdan Raamatusta, jossa Jeesus jätti 99 lammasta koska se yksi kadonnut oli tärkein.
Tämä asenne on se mitä haen....
Meillä tulisi olla samanlainen.
Mutta ehkä tähän käy se kohta, jossa Martta valitti Mariasta, kun ei osallistunut kotitöihin, vaan istuskeli vaan Jumalan jalkojen juuressa ja yritti opetella. Meillä on varmaan eri tehtävät- toiset on niitä"juhla-astioita", mutta mä oon mieluummin sitä "arkikäyttöä"varten "astia."
Ei se ole helppoa yrittää puhua ihmisille Suuren Jumalamme(!?)tarjoamasta lohdusta, varsinkin jos"omatkin"on vastaan.
Mutta onneksi kaikki ei oo. jos jossain on ovi kiinni, niin toinen ovi aukeaa, ei Hän meitä hylkää.
Mutta, mutta...en mä sun aloituksia tai muitakaan kirjoituksia sillä tavalla enää syynäile...kun nyt oon vaan musta kysymys, eikä muista.
Ehkä ois pitänyt silloin kertoa miss oikeesti mennään.
Ni ei ois sunkaan tarvinnu tolla sheriffiasialla alkaa piikittelemään.
Se silleen vähän loukkas...mulleon joku homo täällä huutanu ett kuse pulloon ym.semmosia oisin poistanu...mut nyt ku sielt ei oo kukaa mitää vastannu, toimituksesta...ni joku toinen saa sen"jobin."
Lopuksi sanosin vielä ett mun mielestä sä oot oivaltanu hyvin miten katkeruus on silleen hengellisesti(-kin)vaarallinen asia...Eihän uskoontulostakaan ole pitempään hyötyä, jos ei sitä ymmärrä.
Sellastakin oot joskus kirjoittanut ja se siunas mua tosi paljon.
Kiitos siitä....
ps.Ei riidellä.
Mitä piikittelyä siinä on jos totean että hyvä kun sinusta ei tullut sheriffiä? Kun se nyt vaan mielestäni on niin. Ja säästyt siinä itsekin monelta harmilta kun et mokomaan hommaan ryhdy. Toivot lopussa että ei riidellä, vaikka arvostelet ja piikittelet itse minkä kerkiät? Vai oletko sokea omille kirjoitteluillesi?
Miksi et puuttunut millään tapaa siihen kun itse teit niitä "Jee-aloituksia"? Todistikos ne sinun uskostasi jos täällä pitää joka aloitus olla täyttä evankeliumia? Miksi sinua niin kovasti harmittaa jos tavallisesta elämästä on mainintaa jonkun aloituksen yhteydessä? Kyllä aika moni saarnamieskin puhuu jotakin tavallisesta elämästä eikä lue vaan pelkkää Raamattua jae jakeelta. Enkä minä ole väittänyt itseäni miksikään saarnaajaksi tai opettajaksi. Keskustelupalstahan tämä on.
Ei kai täällä ole sanottu että kaikkien pitää kirjoittaa vain Raamatunjakeilla, aika moni ihminen kirjoittaa myös tavallisesta elämästä. Vai kadehditko sinä toisten ihmisten "tavallista elämää"? Ei kannata kadehtia ketään.
>>>>hengellinen puoli keskittyi siihen, miten täällä pohdit sitä, että et ehdi rukoilla kun illalla iltarukouksen,
Mene katsomaan uudestaan ne "helmet"...ni näät millasta se muiden ihmisten"tavallinen elämä"nykyään on..eli en ole kateellinen, mutta rukoilemista riittää.
jos sari voisit rukoilla tällaisen pakanan puolesta,joka on hukannut yhteyden herraan ja sairastui 8 vuotta sitten aivoinfraktiin eikä ole vieläkään täysin kuntoutunut,jos herra auttaisi myös minua parantumaan olen ollut onnellisesti aviossa 39 vuotta ja vaimoni toimii omaishoitajana olisi niin mukavaa,jos jalkani sekä kätteni kuntoutuisivat itse en saa yhteyttä vaikka olen usein yrittänyt.
Olet löytänyt kirjoituksen aivan vuoden 2007 alusta. Minun nimmari on poistettu sen tietomurtojupakan yhteydessä.
Olet sairastanut aivoinfarktin 8 vuotta sitten ja toivot esirukousta. Olen onnellinen puolestasi ettet ole yksin, ja että olet kuntoutunut noinkin hyvin. Toivon että kuntoudut niin paljon että olet täysin tyytyväinen.
T: ent.sari73
ps. valitsit viestisi ehkä päivän mukaan ? 19.7 on Sarien nimipäivä. Kiitos sinulle siitä.
Viestieni kirjoittamisesta on tosiaan jo 5 vuotta. Silloin minut ylläpito hylkäsi jotten voi sheriffinä toimia. Palsta oli ilman sefua monta vuotta.
voitaisi käyttää rukousnauhaa, kuten muslimeilla näkyy olevan tapana. Silloin esirukousta tehtäessä voisi samalla tehdä jotain muuta tärkeämpää. Lukea vaikka kirjaa tai aamun sanomalehteä. Tulisi ikään kuin kaksi kärpästä lyötyä yhdellä kertaa.
Vaikutus olisi taatusti sama. Siis nolla.
Ajatushan kai siinä rukoilussa tärkein on, ei välineet?
>>>>>>Eikö esirukouksessa
- Oy - 1.1.2007 klo 22.42
voitaisi käyttää rukousnauhaa, kuten muslimeilla näkyy olevan tapana. Silloin esirukousta tehtäessä voisi samalla tehdä jotain muuta tärkeämpää. Lukea vaikka kirjaa tai aamun sanomalehteä. Tulisi ikään kuin kaksi kärpästä lyötyä yhdellä kertaa.
Vaikutus olisi taatusti sama. Siis nolla.
Ajatushan kai siinä rukoilussa tärkein on, ei välineet?