Monet kansantaloustieteen asiantuntijat ovat päätyneet siihen tulokseen, että johtavat rahoituslaitokset, erikoisesti Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki, ovat toimillaan pakottaneet esim. kolmannen maailman maat ja Itä Euroopan näiden rahoituslaitosten kurjistaviin muutoksiin.
Globaalien rahoitusjärjestelmien ansiosta ennen muuta mainituilla planeettamme alueilla köyhyys, ympäristön tuhot, sosiaalinen eriarvoisuus, rasismi ja etniset selkkaukset ovat suorastaan globalisoituneet.
Esimerkkinä mainittakoon Somalia. Maan tuhoutumiseen ja nälänhätään ei ollut perimmäisenä syynä sisällissota, kuivuus ja tulvat. Kurjuuden ja rappion syyt löytyvät IMF:n ja Maailmanpankin väliintulolla Somalian talouteen. Somalian talous perustui vaeltavien paimenten ja pienviljelijöiden väliseen vaihdantakauppaan. Vientituloista 80 prosenttia tuli karjasta aina vuoteen 1983 asti. Toistuvista kuivuuskausista huolimatta, Somalia oli omavarainen elintarvikkeiden suhteen 1970-luvulle saakka.
IMF:n ja Maailmanpankin talousuudistukset suorastaan musersivat ”paimentolaistalouden” sekä ”aloilleen asettuneen talouden” herkkää suhdetta. Toisin sanoen paimentolaisten ja pienviljelijöiden rahaliikenne ja vaihdanta häiriintyi, kun hallitus oli laitettu noudattamaan ankaraa säästöohjelmaa siksi, että Somalia olisi pystynyt maksamaan velkoja takaisin mainituille kansainvälisille rahoituslaitoksille. Em. voidaan kutsua myös ns. rakennesopeutumisohjelmiksi.
Rakennesopeutumisohjelmien ansiosta Somalia tuli entistä riippuvaisemmaksi viljan tuonnista. Kaupallisen tuonnin kasvun ja halvan ylijäämävehnän ja riisin saapuminen myyntiin kotimaan markkinoille oli johtanut paikallisten tuottajien syrjäytymiseen sekä perinteisten viljojen maissin ja durran käytön vähentymiseen. IMF:n vaatimat Somalian shillingin devalvointi oli myös johtanut polttoaineiden, lannoitteiden ja maataloustarvikkeiden hintojen nousuun. Kurjistumista olivat myös kartuttaneet 1980-luvun alusta alkaen karjan lääkkeiden hintojen korottuminen heikon valuutan arvon tähden. On ehkä luultavaa, että myös Somalian nykyinen kriisi juontaa juurensa joiltakin osin IMF:n ja Maailmanpankin em. toiminnasta Somaliassa.
Kehitysmaiden joukossa on useita, jotka ovat kokeneet IMF:n ja Maailmanpankin kuolettavan kouristuksen ympärillään: nälänhätä raivoaa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.
Yleensä ottaen kansainvälisten rahoituslaitosten ja pankkitoiminnan tuloksena lähes kaikki Telluksen valtiot ovat epätoivoisesti velkaantuneet näille verenimijälaitoksille. Tätä velkaantumista ei ole tehnyt vähiten jättivaltio USA, joka on tähtitieteellisen summan velkaa juutalaiseliittien pankeille.
Monet asiantuntijat myöntävät, että kansainvälisten rahoituslaitosten toiminnan tuloksena on köyhyys ja kurjuus sekä taloudellinen ja poliittinen riippuvaisuus globalisoitunut näille ylikansallisille rahoituslaitoksille, joita ovat esim. IMF, Maailmanpankki, WTO jne. Tämä myöntäminen epäsuorasti tarkoittaa silloin myös sitä, että maailmanlaajuinen valta ja hallinta (sotilaallisen ja poliitttisen toiminnan lisäksi) kuuluu sionistien muodostamalle eliitille ja heidän kätyreilleen, sillä he hallitsevat em. kansainvälistä rahoitus- ja pankkitoimintaa.
Lähde: Ottawan yliopiston kansantaloustieteen professori Michel Chossudovsky, Köyhyyden globalisoituminen
Kirjallisuutta: Noam Chomsky, Uusi sotilaallinen humanismi. Noam Chomsky: Maailmanvalta vai maailmanloppu?
Globaalien rahoitusjärjestelmien ansiosta ennen muuta mainituilla planeettamme alueilla köyhyys, ympäristön tuhot, sosiaalinen eriarvoisuus, rasismi ja etniset selkkaukset ovat suorastaan globalisoituneet.
Esimerkkinä mainittakoon Somalia. Maan tuhoutumiseen ja nälänhätään ei ollut perimmäisenä syynä sisällissota, kuivuus ja tulvat. Kurjuuden ja rappion syyt löytyvät IMF:n ja Maailmanpankin väliintulolla Somalian talouteen. Somalian talous perustui vaeltavien paimenten ja pienviljelijöiden väliseen vaihdantakauppaan. Vientituloista 80 prosenttia tuli karjasta aina vuoteen 1983 asti. Toistuvista kuivuuskausista huolimatta, Somalia oli omavarainen elintarvikkeiden suhteen 1970-luvulle saakka.
IMF:n ja Maailmanpankin talousuudistukset suorastaan musersivat ”paimentolaistalouden” sekä ”aloilleen asettuneen talouden” herkkää suhdetta. Toisin sanoen paimentolaisten ja pienviljelijöiden rahaliikenne ja vaihdanta häiriintyi, kun hallitus oli laitettu noudattamaan ankaraa säästöohjelmaa siksi, että Somalia olisi pystynyt maksamaan velkoja takaisin mainituille kansainvälisille rahoituslaitoksille. Em. voidaan kutsua myös ns. rakennesopeutumisohjelmiksi.
Rakennesopeutumisohjelmien ansiosta Somalia tuli entistä riippuvaisemmaksi viljan tuonnista. Kaupallisen tuonnin kasvun ja halvan ylijäämävehnän ja riisin saapuminen myyntiin kotimaan markkinoille oli johtanut paikallisten tuottajien syrjäytymiseen sekä perinteisten viljojen maissin ja durran käytön vähentymiseen. IMF:n vaatimat Somalian shillingin devalvointi oli myös johtanut polttoaineiden, lannoitteiden ja maataloustarvikkeiden hintojen nousuun. Kurjistumista olivat myös kartuttaneet 1980-luvun alusta alkaen karjan lääkkeiden hintojen korottuminen heikon valuutan arvon tähden. On ehkä luultavaa, että myös Somalian nykyinen kriisi juontaa juurensa joiltakin osin IMF:n ja Maailmanpankin em. toiminnasta Somaliassa.
Kehitysmaiden joukossa on useita, jotka ovat kokeneet IMF:n ja Maailmanpankin kuolettavan kouristuksen ympärillään: nälänhätä raivoaa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.
Yleensä ottaen kansainvälisten rahoituslaitosten ja pankkitoiminnan tuloksena lähes kaikki Telluksen valtiot ovat epätoivoisesti velkaantuneet näille verenimijälaitoksille. Tätä velkaantumista ei ole tehnyt vähiten jättivaltio USA, joka on tähtitieteellisen summan velkaa juutalaiseliittien pankeille.
Monet asiantuntijat myöntävät, että kansainvälisten rahoituslaitosten toiminnan tuloksena on köyhyys ja kurjuus sekä taloudellinen ja poliittinen riippuvaisuus globalisoitunut näille ylikansallisille rahoituslaitoksille, joita ovat esim. IMF, Maailmanpankki, WTO jne. Tämä myöntäminen epäsuorasti tarkoittaa silloin myös sitä, että maailmanlaajuinen valta ja hallinta (sotilaallisen ja poliitttisen toiminnan lisäksi) kuuluu sionistien muodostamalle eliitille ja heidän kätyreilleen, sillä he hallitsevat em. kansainvälistä rahoitus- ja pankkitoimintaa.
Lähde: Ottawan yliopiston kansantaloustieteen professori Michel Chossudovsky, Köyhyyden globalisoituminen
Kirjallisuutta: Noam Chomsky, Uusi sotilaallinen humanismi. Noam Chomsky: Maailmanvalta vai maailmanloppu?
Vastaukset 1
Vanhimmat
kohtalo kunhan totuus valkenee kansalle
merkkejä siitä on olemassa eikä usan romahdusta mikään enää pelasta
ei ole sattuma että puska on hankkinut maatilan paraquaista... mutta sinnekin kyllä päästään tarvittaessa
taitavat olla pienessä paniikissa nyt usan 'luumiehet'
http://www.worldreports.org/news/38_paulson_and_cheney_s