Kertokaa selkeä vastaus...

olen vasta löytänyt foorumin ja haluan kertoa oman tarinani ja kysyä jotain sinulta vanhoilislestadiolainen uskova. Olen muutama vuosi sitten ollut tilanteessa jossa olin ankarassa synnin ahdistamassa tilassa. En uskaltanut nukkua..pelkäsin kuolemaa ja kadotusta. Sitten parin tuttavani kautta menin minulle entuudestaan tuntemattomaan kotiin missä oli uskovaisia ihmisiä jotka lukivat Raamattua ja kertoivat että ahdistukseni kertoo juuri siitä että olin herätyksessä. He myös kertoivat että Jeesus on kuolut minunkin syntieni tähden ja että minä voin tulla uskoon ilman omaa hyvyyttäni ihan vain uskomalla raamatun mukaisesti synnit anteeksi Jeesuksen sovintoveressä. No ilta ajautui siihen että he julistivat minulle omasta pyynnöstäni synnit anteeksi ja se oli ehkä elämäni paras kokemus. Eikä vain kokemus. Se ahdistus ja pelko loppui silloin siihen ja olen myöhemmin alkanut lukemaan raamattua ja huomannut että Jumala todella kutsui minua ennen parannustani sillä hädällä mikä sisimmässäni oli. Myöhemmin olen ymmärtänyt että ystävät jotka minun puolestani rukoilivat eivät olleet vanhoilislestadiolaisia. Olen edelleen vakuuttunut että olen nyt uskossa ja sitä mielestäni todistaa myös sisismpäni. Sydämmessäni on rauha ja pelastusvarmuus. Miksi en olisi uskomassa? Miksi Jumala sallisi minun nauttia tästä armollisesta levosta jos olisin joutunut eksytetyksi? Kertokaa se minulle?
12662
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

olet uskossa ja Jumalan lapsi.

Vl-joukko yrittää tuossa kohdin hämätä ja harhauttaa ihmisiä.
Älä niistä välitä.

Äänestä
  • Yrittää hämätä? Mistä olet tullut tuohon tulokseen?

    Olen eri mieltä. Aidosti he uskovat, että aonoastaan heillä on Pyhä Henki ja että heidän seurakuntansa on ainoastaan oikea seurakunta ja Jumalan valtakunta. Tämä on siis aito usko, ei mikään yritys hämätä.

    Tuo onkin totta heille, jotka näin uskovat. Uskon kautta se valhe näet muuttuu todeksi. Valhe? Kyllä, sillä raamatullista pohjaa sillä uskolla ei kuitenkaan ole. Totuus on, että täydellistä uskoa ei olekaan ja vain Kristus, eli Jeesuksenusko pelastaa.

    Mitä puhtaampi ja aattellisempi, sen ahtaampi ja puutteellisempi on ihminen. Hän uskoo oikeasti itseensä Kristuksen asemesta. Tämä tulee inhimillisestä heikkoudesta, siitä että vihollinen on langettanut meidät.

    Uskomme niin helposti kaiken muun pelastukseksemme, mutta ei millään ansiotonta armoa Kristuksessa Jeesuksessa. Sitä uskoa saatana vihaa. Mutta se on ainoa oikea usko, joka vapauttaa syntisen saatanan kahleista. Jotenkin vaan vangit ovat niin tottuneita kahleisiinsa, että vapaus niistä pelottaa. Omavanhurskaus on todella ovela saatanan juoni. Omavanhurskaus on saatanan todellinen ja vaarallisin ominaisuus, koska se eksyttää vuorille (hyvyyteen). Vuorille eksyneestä lampaasta sanotaankin, että JOS hän (Jeesus) sen lampaan löytää.

    Ihminen kulkee silloin korkealla ja luulee itsensä paremmaksi kristityksi, kun muut ja vieläpä ainoaksi oikeaksi uskovaksi. Hän ei vain millään huomaa sitä, kuten olemme tälläkin sivulla lukemattomia kertoja huomanneet.

    Hän ei tunne todella kuinka kurja ja alaston hän on, syyllisyyden, inhimillisten ponnitelujen, häpeän, kateuden, vihan ja ylpeyden vankina, vailla todellista rakkautta ja kosketusta lähimmäisiinsä. Hän ei edes kysy kuka on minun lähimmäiseni, sillä ainoat joita rakastetaan ovat prikulleen saman seurakunnan väki. Muut uskovat ovat vain riistaa, jota yritetään pyydystä pois uskon vapaudesta oaman vanhurkskauden tekojen vangiksi.

    Hän elää teeskentelijän elämää. Ulkonaisesti toki siveätä ja mallikelpoista elämää, kukaan ei voi toisin väittää, eikä virhetä löydy. Mutta ei omaa vapaata elämää Kristuksessa, vaan koko ajan vertaillen itseään muihin ja hän löytää itsensä tavalla tai toisella onnistuneeksi.

    Ellei sitten muuta parempaa ole, niin hän uskoo valheen omasta ainoasta oikeasta seurakunnastaan Kristuksen seurakuntana. Eli hänpä onkin tehnyt oikean ja pelastavan seurakuntavalinnan ja muut kristityt ovat kadotettuja väärän valintansa vuoksi. Hänet on johdatettu ainoaan oikeaa seurakuntaan. (yhdistykseen, tässä tapauksessa valitettavasti).

    Miten käy rakkauden muita kohtaan silloin? Juutalaiset farisealaiset ovat malliesimerkki. Rakkautta ei ole ja Kristus tulee vainotuksi siinä seurakunnassa sisällä ja uloskin päin.
    Heistä tulee Jumalan lasten tuomareta, mutta ei veljiä ja sisaria Kristuksessa.

    Vapautta ei ole, vaan ihmissääntöjen orjuus, pakkosiirtolaisuus kuivaan erämaahan. Tiedän, koska olen ollut siellä, joskaan en vanhoillisten parissa, mutta samassa väärän seurakuntaopin harhassa.

    Tässä harhassa sekoittuu myös oikea vanhurskauttamisoppi, koska vanhurskauttamiseen ei riitä Kristus yksin, vaan seurakunta kohotetaan Kristuksen rinnalle ja ohi, vaikka seurakunnan tulee olla Kristukselle alamainen.
    Sakramentit tulevat myös turhennetuiksi, koska Pyhä Henki irroitetaan Sanasta.

    Harhaoppi julistaa että seurakunta on yksityisen kristityn herra. Todellisuudessa seurakunta on Kristityt ja he ovat toinen toistensa alamaisia ja KRISTUS ON HERRA. SEKÄ SEURAKUNNAN ETTÄ YKSITYISEN HERRA.

    Silloin ei tule niitä "sammakoita" jotka
    "mättäällä" kunuttavat. Eli se joka on suurin onkin pienin ja pienin onkin suurin siinä seurakunnassa. Siellä on kaikilla hyvä olla.

    Johtaja on kaikkien palvelija, eikä kunniastaan ylpeä ja paisunut lammas, joka puskee muita. Ei ole kahdelle jalalle noussut Keituri, niinkuin Lestadius asian ilmaisee.

    Äänestä

  • Aivan kirjoitti:

    Yrittää hämätä? Mistä olet tullut tuohon tulokseen?

    Olen eri mieltä. Aidosti he uskovat, että aonoastaan heillä on Pyhä Henki ja että heidän seurakuntansa on ainoastaan oikea seurakunta ja Jumalan valtakunta. Tämä on siis aito usko, ei mikään yritys hämätä.

    Tuo onkin totta heille, jotka näin uskovat. Uskon kautta se valhe näet muuttuu todeksi. Valhe? Kyllä, sillä raamatullista pohjaa sillä uskolla ei kuitenkaan ole. Totuus on, että täydellistä uskoa ei olekaan ja vain Kristus, eli Jeesuksenusko pelastaa.

    Mitä puhtaampi ja aattellisempi, sen ahtaampi ja puutteellisempi on ihminen. Hän uskoo oikeasti itseensä Kristuksen asemesta. Tämä tulee inhimillisestä heikkoudesta, siitä että vihollinen on langettanut meidät.

    Uskomme niin helposti kaiken muun pelastukseksemme, mutta ei millään ansiotonta armoa Kristuksessa Jeesuksessa. Sitä uskoa saatana vihaa. Mutta se on ainoa oikea usko, joka vapauttaa syntisen saatanan kahleista. Jotenkin vaan vangit ovat niin tottuneita kahleisiinsa, että vapaus niistä pelottaa. Omavanhurskaus on todella ovela saatanan juoni. Omavanhurskaus on saatanan todellinen ja vaarallisin ominaisuus, koska se eksyttää vuorille (hyvyyteen). Vuorille eksyneestä lampaasta sanotaankin, että JOS hän (Jeesus) sen lampaan löytää.

    Ihminen kulkee silloin korkealla ja luulee itsensä paremmaksi kristityksi, kun muut ja vieläpä ainoaksi oikeaksi uskovaksi. Hän ei vain millään huomaa sitä, kuten olemme tälläkin sivulla lukemattomia kertoja huomanneet.

    Hän ei tunne todella kuinka kurja ja alaston hän on, syyllisyyden, inhimillisten ponnitelujen, häpeän, kateuden, vihan ja ylpeyden vankina, vailla todellista rakkautta ja kosketusta lähimmäisiinsä. Hän ei edes kysy kuka on minun lähimmäiseni, sillä ainoat joita rakastetaan ovat prikulleen saman seurakunnan väki. Muut uskovat ovat vain riistaa, jota yritetään pyydystä pois uskon vapaudesta oaman vanhurkskauden tekojen vangiksi.

    Hän elää teeskentelijän elämää. Ulkonaisesti toki siveätä ja mallikelpoista elämää, kukaan ei voi toisin väittää, eikä virhetä löydy. Mutta ei omaa vapaata elämää Kristuksessa, vaan koko ajan vertaillen itseään muihin ja hän löytää itsensä tavalla tai toisella onnistuneeksi.

    Ellei sitten muuta parempaa ole, niin hän uskoo valheen omasta ainoasta oikeasta seurakunnastaan Kristuksen seurakuntana. Eli hänpä onkin tehnyt oikean ja pelastavan seurakuntavalinnan ja muut kristityt ovat kadotettuja väärän valintansa vuoksi. Hänet on johdatettu ainoaan oikeaa seurakuntaan. (yhdistykseen, tässä tapauksessa valitettavasti).

    Miten käy rakkauden muita kohtaan silloin? Juutalaiset farisealaiset ovat malliesimerkki. Rakkautta ei ole ja Kristus tulee vainotuksi siinä seurakunnassa sisällä ja uloskin päin.
    Heistä tulee Jumalan lasten tuomareta, mutta ei veljiä ja sisaria Kristuksessa.

    Vapautta ei ole, vaan ihmissääntöjen orjuus, pakkosiirtolaisuus kuivaan erämaahan. Tiedän, koska olen ollut siellä, joskaan en vanhoillisten parissa, mutta samassa väärän seurakuntaopin harhassa.

    Tässä harhassa sekoittuu myös oikea vanhurskauttamisoppi, koska vanhurskauttamiseen ei riitä Kristus yksin, vaan seurakunta kohotetaan Kristuksen rinnalle ja ohi, vaikka seurakunnan tulee olla Kristukselle alamainen.
    Sakramentit tulevat myös turhennetuiksi, koska Pyhä Henki irroitetaan Sanasta.

    Harhaoppi julistaa että seurakunta on yksityisen kristityn herra. Todellisuudessa seurakunta on Kristityt ja he ovat toinen toistensa alamaisia ja KRISTUS ON HERRA. SEKÄ SEURAKUNNAN ETTÄ YKSITYISEN HERRA.

    Silloin ei tule niitä "sammakoita" jotka
    "mättäällä" kunuttavat. Eli se joka on suurin onkin pienin ja pienin onkin suurin siinä seurakunnassa. Siellä on kaikilla hyvä olla.

    Johtaja on kaikkien palvelija, eikä kunniastaan ylpeä ja paisunut lammas, joka puskee muita. Ei ole kahdelle jalalle noussut Keituri, niinkuin Lestadius asian ilmaisee.

    .

    Äänestä

  • Aivan kirjoitti:

    Yrittää hämätä? Mistä olet tullut tuohon tulokseen?

    Olen eri mieltä. Aidosti he uskovat, että aonoastaan heillä on Pyhä Henki ja että heidän seurakuntansa on ainoastaan oikea seurakunta ja Jumalan valtakunta. Tämä on siis aito usko, ei mikään yritys hämätä.

    Tuo onkin totta heille, jotka näin uskovat. Uskon kautta se valhe näet muuttuu todeksi. Valhe? Kyllä, sillä raamatullista pohjaa sillä uskolla ei kuitenkaan ole. Totuus on, että täydellistä uskoa ei olekaan ja vain Kristus, eli Jeesuksenusko pelastaa.

    Mitä puhtaampi ja aattellisempi, sen ahtaampi ja puutteellisempi on ihminen. Hän uskoo oikeasti itseensä Kristuksen asemesta. Tämä tulee inhimillisestä heikkoudesta, siitä että vihollinen on langettanut meidät.

    Uskomme niin helposti kaiken muun pelastukseksemme, mutta ei millään ansiotonta armoa Kristuksessa Jeesuksessa. Sitä uskoa saatana vihaa. Mutta se on ainoa oikea usko, joka vapauttaa syntisen saatanan kahleista. Jotenkin vaan vangit ovat niin tottuneita kahleisiinsa, että vapaus niistä pelottaa. Omavanhurskaus on todella ovela saatanan juoni. Omavanhurskaus on saatanan todellinen ja vaarallisin ominaisuus, koska se eksyttää vuorille (hyvyyteen). Vuorille eksyneestä lampaasta sanotaankin, että JOS hän (Jeesus) sen lampaan löytää.

    Ihminen kulkee silloin korkealla ja luulee itsensä paremmaksi kristityksi, kun muut ja vieläpä ainoaksi oikeaksi uskovaksi. Hän ei vain millään huomaa sitä, kuten olemme tälläkin sivulla lukemattomia kertoja huomanneet.

    Hän ei tunne todella kuinka kurja ja alaston hän on, syyllisyyden, inhimillisten ponnitelujen, häpeän, kateuden, vihan ja ylpeyden vankina, vailla todellista rakkautta ja kosketusta lähimmäisiinsä. Hän ei edes kysy kuka on minun lähimmäiseni, sillä ainoat joita rakastetaan ovat prikulleen saman seurakunnan väki. Muut uskovat ovat vain riistaa, jota yritetään pyydystä pois uskon vapaudesta oaman vanhurkskauden tekojen vangiksi.

    Hän elää teeskentelijän elämää. Ulkonaisesti toki siveätä ja mallikelpoista elämää, kukaan ei voi toisin väittää, eikä virhetä löydy. Mutta ei omaa vapaata elämää Kristuksessa, vaan koko ajan vertaillen itseään muihin ja hän löytää itsensä tavalla tai toisella onnistuneeksi.

    Ellei sitten muuta parempaa ole, niin hän uskoo valheen omasta ainoasta oikeasta seurakunnastaan Kristuksen seurakuntana. Eli hänpä onkin tehnyt oikean ja pelastavan seurakuntavalinnan ja muut kristityt ovat kadotettuja väärän valintansa vuoksi. Hänet on johdatettu ainoaan oikeaa seurakuntaan. (yhdistykseen, tässä tapauksessa valitettavasti).

    Miten käy rakkauden muita kohtaan silloin? Juutalaiset farisealaiset ovat malliesimerkki. Rakkautta ei ole ja Kristus tulee vainotuksi siinä seurakunnassa sisällä ja uloskin päin.
    Heistä tulee Jumalan lasten tuomareta, mutta ei veljiä ja sisaria Kristuksessa.

    Vapautta ei ole, vaan ihmissääntöjen orjuus, pakkosiirtolaisuus kuivaan erämaahan. Tiedän, koska olen ollut siellä, joskaan en vanhoillisten parissa, mutta samassa väärän seurakuntaopin harhassa.

    Tässä harhassa sekoittuu myös oikea vanhurskauttamisoppi, koska vanhurskauttamiseen ei riitä Kristus yksin, vaan seurakunta kohotetaan Kristuksen rinnalle ja ohi, vaikka seurakunnan tulee olla Kristukselle alamainen.
    Sakramentit tulevat myös turhennetuiksi, koska Pyhä Henki irroitetaan Sanasta.

    Harhaoppi julistaa että seurakunta on yksityisen kristityn herra. Todellisuudessa seurakunta on Kristityt ja he ovat toinen toistensa alamaisia ja KRISTUS ON HERRA. SEKÄ SEURAKUNNAN ETTÄ YKSITYISEN HERRA.

    Silloin ei tule niitä "sammakoita" jotka
    "mättäällä" kunuttavat. Eli se joka on suurin onkin pienin ja pienin onkin suurin siinä seurakunnassa. Siellä on kaikilla hyvä olla.

    Johtaja on kaikkien palvelija, eikä kunniastaan ylpeä ja paisunut lammas, joka puskee muita. Ei ole kahdelle jalalle noussut Keituri, niinkuin Lestadius asian ilmaisee.

    Totta puhut..

    Äänestä

  • vl kirjoitti:

    Totta puhut..

    Feikit leikkii, kuten kaimasi taannoin täällä kirjoitti.

    Äänestä

Kun Jeesus eli noin 2000 vuotta sitten. Oliko kenelläkään muulla, kuin Jeesuksella ja opetuslapsilla valta julistaa syntejä anteeksi?

Eipä ollut, eikä ole vieläkään. Vain Jumalan valtakunnan opetuslapsilla on tämä valta. Kenelläkään muulla sitä valtaa ei ole.

Olet saanut väärennettyä tavaraa, eikä siinä ole takuuta. Niin kauan saat olla rauhassa, kunnes tulee aika jättää maallinen maja ja siirtyä ajasta ikuisuuteen. Sitten se raukeaa, kun nimeäsi ei löydy elävien kirjoista. Synnin kahleet ovat vielä tiukasti kiinni, vaikka et niiden puristusta enää huomaa.

Äänestä
  • valehdella!

    Sairasta.

    Äänestä

  • Mistä sitten tiedät että nämä ihmiset jotka minulle rukoilivat synnit anteeksi eivät ollet Jumalan valtakunnan lapsia. Miksi VL.läiset ovat. Jos minä uskon että Jeesus on kuollut minun puolesta ja minulle on julistettu synnit anteeksi niin mikä tekee minun synninpäästöstäni erillaisen kuin vanhoilislestadiolaisten.

    Äänestä

  • synnin päästö kirjoitti:

    Mistä sitten tiedät että nämä ihmiset jotka minulle rukoilivat synnit anteeksi eivät ollet Jumalan valtakunnan lapsia. Miksi VL.läiset ovat. Jos minä uskon että Jeesus on kuollut minun puolesta ja minulle on julistettu synnit anteeksi niin mikä tekee minun synninpäästöstäni erillaisen kuin vanhoilislestadiolaisten.

    en ossaa muuta sannoa ku sen että en tiedä ovatko nämä ihmiset jotka sinulle ovat saarnanneet synnit anteeksi uskovaisia vai ei mutta raamatussa sanotaan että vain jumalanlapsilla joilla on taivaasta saatu oikeus saarnata katuvalle ihmiselle synnit anteeksi aivan kuten pietari ja muut opetuslapsetkin saarnasivat aikanaan.jeesus on luvannut että siellä missä kaksi taikka kolme uskovaista kokoontuu siellä hän on myös luvannut olla läsnä.oletko käynyt seuroissa?minä vaan että yksin ei jaksa kovin kauaa kilvoitella kun synti alkaa painamaan.

    Äänestä

sinuna minä luottaisin siihen tunteeseen ja tietoon, että olet pelastunut, se ei ole leikin asia, vaan totisinta totta, Jeesus rakastaa sinuakin paljon, niin kuin meitä kaikkia, Jeesus on pelastanut meidät kaikki jo silloin kauan sitten, ja meidän pitää ottaa vaan vastaan Jeesuksen rakkaus, raamatussa sanotaan että vain hullu luottaa ihmiseen, eli kysy Jeesukselta, ei ihmisiltä, olet silti heikko ja saatana tietää sen...joten rukoile!

Äänestä
  • Ennen kaikkea tulee luottaa Raamatun lupauksiin. Vanhoillislestadiolaiset ovat murheellisen eksyneitä näissä asioissa.

    Ihmettelen suuresti, miksi ne luterilaiset papit, jotka ovat uudestisyntyneitä kristittyjä, eivät opeta omassa kirkossaan olevia ihmisiä eli näitä vanhoillislestadiolaisia. Miksi he katsovat läpi sormiensa tällaista väärin opettamista? Eikö suurin vastuu vanhoillisletadiolaisten lapsista ja seuraavasta vl-sukupolvesta ole nimenomaan evankelisluterilaisella kirkolla ja siinä olevilla kristityillä papeilla?

    On hirveää, jos seuraavakin vl-sukupolvi opettaa selkeitä valheita taas seuraavalle sukupolvelle jne. Eikö kukaan osaa julistaa heille TOTUUTTA?

    Äänestä

Nimimerkki "synnin päästö".
Sinä olet saanut syntisi anteeksi. Olet Jumalan lapsi. Kiitos Jumalalle!
Seuraava kirjoitus Sinulle tallennettavaksi ja usein luettavaksi:

OLET NYT USKOSSA JEESUKSEEN ( TIEDOTE VASTAKÄÄNTYNEILLE ja vähän muillekin )

Uskoon tulo on ihmiselämän ihmeellisin ja mahtavin asia.
Kaikki uskossa olevat iloitsevat nyt yhdessä kanssasi. Taivaskin iloitsee. ”… on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen” ( Luuk. 15:10 ). Monet uskon ratkaisun tehneet saavat tunteissaankin kokea tätä taivaallista kääntymyksen iloa. Mutta ilman mahtavia tunteitakin tosiasia toimii. Sinä olet uskossa Jeesukseen. Tästä huolimatta aurinko nousee ja laskee kuten ennenkin. Ei pidä odottaa jotakin epärealistista. Muutos on tapahtunut näkymättömässä, taivaallisessa todellisuudessa ja sinun hengessäsi. Muutos kyllä näkyy aikanaan elämässäsi. Syntitottumukset vaihtuvat siunauksen asioiksi. Tahdot nyt etsiä Jumalan tahtoa ja johdatusta kaikkiin elämäsi osa-alueisiin.

Olet nyt ottanut vastaan Jeesuksen Kristuksen Pelastajaksesi. Olet tullut Taivaan kansalaiseksi, Jumalan lapseksi. Joh. 1:12; Room. 10:9-10. Miten se tapahtui? Vastaan otettuasi Jeesuksen Herraksesi teit parannuksen kaikista synneistäsi, otit upotuskasteen vedessä Hänen Nimeensä ja sait Pyhän Hengen lahjan. Sinut siunattiin Jeesuksen Nimessä Jumalan kansan yhteyteen. Olet näin uskoon tulemisesi kautta syntynyt perheeseen ( Efes. 2:19-22 ). Syntymäsi perusteella olet perheen eli Jumalan seurakunnan täysivaltainen jäsen. Olet uudestisyntynyt taivaan perillinen. Tässä perheessä ihmissuhteet kestävät.
On isoveljiä, siskoja ja äitejä ( Isä on Taivaassa ). Perheessä ei vastasyntyneitä lapsia jätetä heitteille, vaan heitä hoidetaan ja ruokitaan. Apost. 2:37-42.
Kaikki tahtovat lasten kasvavan ja kehittyvän normaalilla tavalla. Perheen ”pienimmille” on siksi välttämätöntä olla koolla ruoka-aikoina, jolloin koko perhe kokoontuu yhteen.
Ruoka-aikoja Jumalan perheessä ovat raamattutunnit ja hengelliset kokoukset.
Kukaan meistä ei koskaan unohda ja jätä toistaan, vaikka Jumala kuljettaisi kauas vieraaseen maahankin. Kompastuneet ja langenneet nostetaan. Syyttelyä ei ole. Kaikki tahtovat hyvää toisilleen. Kaikki jäsenet rukoilevat koko perheen puolesta. Tämä kaikki on nyt todellisuutta kohdallasi.

ME OLEMME ELÄVÄN JUMALAN SEURAKUNTA ( 1 Timot. 3:15 ).
Älä pety oppiessasi tuntemaan muita perheen jäseniä. Olemme nimittäin kaikki isoveljet ja siskotkin edelleen vajavaisia. Älä anna sen häiritä, vaan rukoile Herran armoa meille kaikille vajavaisille kuten itsellesikin. Saat tulla huomaamaan, että sinusta välitetään oikein toden teolla. Olet suljettu uskovien rakkauden piiriin, ja Jumalan rakkauteen.
EDESSÄSI ON UUSI ELÄMÄ täynnä uusia asioita. Moni asia on vielä epäselvää. Ota siksi vastaan opetusta ja kehotusta. Näin opit perheen tavat. Kasvat uskossasi ja Jeesus merkitsee sinulle päivä päivältä enemmän. Pyydä, että kaikki sinulle opetettavat asiat näytetään Raamatusta. ”Valvo itseäsi ja opetustasi..” ( 1 Timot. 4:16 ). Tämä tarkoittaa, että on hyvä kontrolloida keneltä kysyy ja vastaan ottaa opetusta tai kenelle uskoutuu. Älä anna kaikkien heti tunkeutua yksityisyyteesi. Tarkkaile kaikkea. Opit kyllä pian tuntemaan seurakuntalaisten tehtäväalueet, ja mitä tai minkälainen kukin on, kasvanut tai vielä raakile, josta aikanaan kasvaa kypsä hedelmä ( = 1 Piet. 4:10 – 11; Hebr. 5:14 ).
Tarvitessasi henkilökohtaista esirukousta voit itse pyytää sitä. Ole kaikessa oma-aloitteinen. Uskovina emme aina huomaa, että oppiminen esimerkin kautta ilman tuputtelua on paras kasvualusta: = ”Ole sinä uskovaisten esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa..” ( 1 Timot. 4:12 ).
Olemme kaikki erilaisia. Kaikki eivät halua eivätkä tarvitse jatkuvaa kanssakäymistä. Toiset taas eivät viihdy yksin hetkeäkään.
Jumalan Valtakunnan työ, seurakunnan kasvu on hengellistä tarkkuustyötä. Tämä sinunkin on hyvä oppia heti alkuun. Toimi aralla tunnolla, hienovaraisesti, nöyrästi, rakkaudessa ja totuudessa, siinä hyvä linjaus. Pyhä Henki on ohjaava sinua ( Joh. 16:13 ).

TÄRKEIN YHTEINEN TEHTÄVÄMME on voittaa muitakin Jeesukselle. Tämä on meille uskottu luottamustehtävä ( Markus 16:15-16 ). Lähetyskäskyn toteuttamisessa riittää jokaiselle tehtävää.

RUKOUKSESTA VERSOAA KAIKKI HYVÄ. Rukouksessa viipyessämme saamme voiman ja johdatuksen tehtäväämme. ”Missä on paljon rukousta, siellä on paljon siunausta. Missä on vähän rukousta, siellä on vähän siunausta. Missä ei ole rukousta, siellä ei ole siunausta.”
Jokainen Jeesuksen oma on korvaamaton. Kukaan muu ei voi täyttää sinun paikkaasi. Kukaan ei voi tuoda juuri sitä siunausta seurakuntaan, joka nyt sinun kauttasi annetaan.

Onneksi olkoon ja siunausta Jeesuksen Nimessä.
veljesi weijo

Katso, peruskristilliset internetsivut:
www.Jeesus-on-Herra.com

Äänestä

Kommentoi aloitusta


synnin päästö kirjoitti:

olen vasta löytänyt foorumin ja haluan kertoa oman tarinani ja kysyä jotain sinulta vanhoilislestadiolainen uskova. Olen muutama vuosi sitten ollut tilanteessa jossa olin ankarassa synnin ahdistamassa tilassa. En uskaltanut nukkua..pelkäsin kuolemaa ja kadotusta. Sitten parin tuttavani kautta menin minulle entuudestaan tuntemattomaan kotiin missä oli uskovaisia ihmisiä jotka lukivat Raamattua ja kertoivat että ahdistukseni kertoo juuri siitä että olin herätyksessä. He myös kertoivat että Jeesus on kuolut minunkin syntieni tähden ja että minä voin tulla uskoon ilman omaa hyvyyttäni ihan vain uskomalla raamatun mukaisesti synnit anteeksi Jeesuksen sovintoveressä. No ilta ajautui siihen että he julistivat minulle omasta pyynnöstäni synnit anteeksi ja se oli ehkä elämäni paras kokemus. Eikä vain kokemus. Se ahdistus ja pelko loppui silloin siihen ja olen myöhemmin alkanut lukemaan raamattua ja huomannut että Jumala todella kutsui minua ennen parannustani sillä hädällä mikä sisimmässäni oli. Myöhemmin olen ymmärtänyt että ystävät jotka minun puolestani rukoilivat eivät olleet vanhoilislestadiolaisia. Olen edelleen vakuuttunut että olen nyt uskossa ja sitä mielestäni todistaa myös sisismpäni. Sydämmessäni on rauha ja pelastusvarmuus. Miksi en olisi uskomassa? Miksi Jumala sallisi minun nauttia tästä armollisesta levosta jos olisin joutunut eksytetyksi? Kertokaa se minulle?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu