Haastan kaikki mukaan vaikealle, mutta erittäin mielenkiintoiselle ajatusmatkalle selvittämään sielun salaisuuksia. Sielu on ollut ja on osa lähes jokaisen uskonnon oppia, mutta todella mielenkiintoiseksi sen ympärillä käytävä keskustelu muuttuu siinä vaiheessa, kun vapaudutaan uskonnollisista lähtökohdista ja asiaa tarkastellaan ihmisjärjen, filosofian näkökulmasta. Tarkoitushakuisuutta vainuaville tiedoksi, että myös Jehovan todistajat uskovat sielun olemassaoloon, joskaan eivät pidä sitä kuolemattomana. Heidän mielestään ihmisen kuollessa myös sielu kuolee, mutta Jumala voi herättää sen jälleen eloon. Tämä on kuitenkin sivuseikka käsittelemässäni aiheessa.
Mielestäni käsitys sielusta liittyy läheisesti kysymykseen Jumalan olemassaolosta. Miksi? Jos Jumala olisi/on olemassa vain kaiken materiaalisen luojana (mihin monet vetoavat todisteena Hänen olemassaolostaan), niin silloin Hänen olemisensa tai olemattomuutensa on jokseenkin yhdentekevää. Vasta ei-materialistiselle sielulle on Jumalalla merkitystä, koska se voi jatkaa elämäänsä maallisen ruumiin otettua lopputilin - olipa se sitten tuonpuoleisessa tai uudessa ruumiissa tämänpuoleisessa.
En aloita kinastelemaan siitä, onko sielua vai ei, vaan lähden pohtimaan sitä, mikä ja millainen sielu on, jos se siis todella on olemassa. Mikä sielu siis on? Kaikki lienevät samaa mieltä siitä, että sielu on eri asia kuin ruumis. Onko se sitten sama kuin henkinen? Onko se yhtä kuin mieli, ajatukset ja tunteet? Jos sielu = ajatukset, niin voidaanko sanoa, että sielu kasvaa ja kehittyy samalla kun ihmisen ajatusmaailma kehittyy (esim. lapsesta aikuiseksi)? Onko lapsen sielu siis samanlainen kuin aikuisen sielu? Entä kehitysvammaisen? Tai mielisairaan? Jos sadan kuolleen, eri-ikäisen ja erilaisen ihmisen sieluja tarkasteltaisiin, niin onko niissä persoonallisuuseroja? Onko sielu siis yhtä kuin ihmisen persoonallisuus? Jos ei, niin miten sielut sitten eroavat toisistaan? Jos kyllä, niin millainen on esim. yhden päivän ikäisenä kuolleen sielu (eli persoonallisuus)?
Tässä kysymyksiä alkuun pääsemiseksi. Kaikki rohkeasti mukaan kertomaan mielipiteensä, että saadaan potkua pohdintojen syvenemiseen.
Mielestäni käsitys sielusta liittyy läheisesti kysymykseen Jumalan olemassaolosta. Miksi? Jos Jumala olisi/on olemassa vain kaiken materiaalisen luojana (mihin monet vetoavat todisteena Hänen olemassaolostaan), niin silloin Hänen olemisensa tai olemattomuutensa on jokseenkin yhdentekevää. Vasta ei-materialistiselle sielulle on Jumalalla merkitystä, koska se voi jatkaa elämäänsä maallisen ruumiin otettua lopputilin - olipa se sitten tuonpuoleisessa tai uudessa ruumiissa tämänpuoleisessa.
En aloita kinastelemaan siitä, onko sielua vai ei, vaan lähden pohtimaan sitä, mikä ja millainen sielu on, jos se siis todella on olemassa. Mikä sielu siis on? Kaikki lienevät samaa mieltä siitä, että sielu on eri asia kuin ruumis. Onko se sitten sama kuin henkinen? Onko se yhtä kuin mieli, ajatukset ja tunteet? Jos sielu = ajatukset, niin voidaanko sanoa, että sielu kasvaa ja kehittyy samalla kun ihmisen ajatusmaailma kehittyy (esim. lapsesta aikuiseksi)? Onko lapsen sielu siis samanlainen kuin aikuisen sielu? Entä kehitysvammaisen? Tai mielisairaan? Jos sadan kuolleen, eri-ikäisen ja erilaisen ihmisen sieluja tarkasteltaisiin, niin onko niissä persoonallisuuseroja? Onko sielu siis yhtä kuin ihmisen persoonallisuus? Jos ei, niin miten sielut sitten eroavat toisistaan? Jos kyllä, niin millainen on esim. yhden päivän ikäisenä kuolleen sielu (eli persoonallisuus)?
Tässä kysymyksiä alkuun pääsemiseksi. Kaikki rohkeasti mukaan kertomaan mielipiteensä, että saadaan potkua pohdintojen syvenemiseen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
ihmisen ajatusten tulosta.
Ihminen pystyy aajattelemaan huomista päivää ja ylihuomistakin.
Vihdoin kun kuolema on ovella on luonnollista ajatella kuoleman jälkeistä olotilaa.
Sielu on oiva keino jatkaa elämää kuoleman jälkeenkin.
Ja kun oikein pannaan mielikuvitus liikkeelle saadaan tälle sielulle samanlaisia ominaisuuksia kuin sen "kantajallakin" oli eläessään.
Moosekselle sielu oli vallan toisenlainen kuin meille nykyihmisille.
Luomiskertomuksessa hän kuvaa sielua yksinkertaisesti vain eläväksi olennoksi.
Kaikki elävät olennot olivat hänelle sieluja ja kun tuo elävä kuoli, lakkasi sielukin olemassaolonsa.
>>Jos sadan kuolleen, eri-ikäisen ja erilaisen ihmisen sieluja tarkasteltaisiin, niin onko niissä persoonallisuuseroja?
Kyllä Täyttynyt salaisuus-kirjan maininta C.T. Russelista esittää hänellä olleen kuolemansa jälkeen harvinaislaatuisen poikkeavan 'johtokyvyn', ilmeisesti aina vuoteen 1927. Minulle on epäselvää, oliko kyseessä kuolematon sielu, vai mikä tuo kuolemanjälkeinen ominaisuus oli.
Sitähän minä tässä juuri haenkin, että mitkä ovat ne kuolleen (siis yhä tai jälleen elossa olevan sielun) ominaisuudet. Mikä on mielipiteesi, Markku?
Elävän ja kuolleen ihmisen välinen ero havaitaan puhtaasti elintoiminnoista, minkäänlaatuiseen henkimaailmaan en enää usko.
>>>Elävän ja kuolleen ihmisen välinen ero havaitaan puhtaasti elintoiminnoista, minkäänlaatuiseen henkimaailmaan en enää usko.
Raamattu on kirjoitettu aikana, jolloin käsitykset asioista ja lainalaisuuksista olivat aivan omaa luokkaansa. Kuolema ja elämä oli niillä tiedoilla ja taidoilla hyvin loogista samaistaa vereen.
>>a) sielu erkanee ruumiista ja ihminen tarkastelee itseään katon rajasta,
No sen, että minulle kyseessä ei ole sielu. Menee niin kauas kokemuspiiristäni, että annan aluetta paremmin hallitsevien asiantuntijoiden hoitaa mekanismin selityksen, vaikka tähän malliin:
http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/kehostapoistumiskokemus.html
>> b) kuoleman rajalla käyneet kokevat kummia
Ei tarvitse edes kuolemanpelkoa, luja usko vaikka demoneihin saa jo 'kummia' aikaan. Minulta loppuivat demoni- ja uskonnolliset painajaiset muutamassa viikossa kun sain tilin tasattua uskonnollisen menneisyyteni kanssa. Sitä ennen aika ajoin huutelin Jehovaa avuksi öisin painajaisissani, helpotti muuten hetkessä ja kummasti.
Eräs hyvä ystäväni on tällainen nk. mielenterveysrajoitteinen, olin heikkoina hetkinään hänen tukena vuosikausia. Minun mielikuvitukseni ei edes viinalla yllä niihin sfääreihin, joissa kaveri vieraili jutuissaan.
Eräs harrasteveljeni on samaa maata, hänen kokemuksensa ovat voittopuolisemmin Jehovaa ja Jeesusta sivuavia (on jt-pohjaa jonkin verran). Vastaavia uskonnollisia ilmestyksiä uskoisin pystyväni sepittämään rutherfordilaisessa viinatranssissa.
>> c) meediot ottavat yhteyttä kuolleisiin?
Heh, Skepsikseltä suomalainen meedio saisi alkukassan, että pääsisi USA:an rahastamaan Randilta miljoona taalaa. Eivät taida meediot olla pikkurahan puuteessa, vaan peittääkseen rikkautensa ottavat sisäänpääsymaksuja istuntoihinsa.
Minulle meediot ovat samaa sarjaa maasäteilyä mittaavien varpumiesten kanssa.
on kaikki Jumalan silmissä samanarvoisia, myös sielu. Tuo kysymyksessäsi, oleva kohta jossa viittaat sairaisiin, ja kehitysvammaisiin, olikohan se sinulta loppuunasti harkittua. Koska on raamatun sanoman yksi perusasia että sairas, ja kehitysvammainen ihminen on, Jumalan silmissä samanarvoisia, niin ruumiiltaan kuin sielultaan, kuin niinsanotut terveet..
Tämä keskustelunaihe on varmasti liian vaikea monelle lukijalle, mutta kaikki mielipiteet ovat silti tervetulleita. Kysymykseeni siitä, mikä ja millainen on sielu, ei liittynyt missään määrin kysymys sielun ARVOSTA.
Yksinkertaistan kysymystäni:
Kun ihminen kuolee ja sielu siirtyy tuonpuoleiseen, niin muistaako tuo sielu kaiken sen mitä hänen elämänsä aikana on tapahtunut? Muistaako se nimensä, perheensä, ikänsä ja sen mitä teki ammatikseen ennen kuolemaansa? Ovatko sen ajatukset, tunteet ja mielipiteet ennallaan? Kaikesta tästä nimittäin koostuu ihmisen "minä", josta hän tunnistaa itsensä. Onko se tämä ihmisen "minuus", joka jää eloon ruumiin kuollessa? Vai jotain muuta?
jotain muistaisi.
Usko huviksesi, että tarina sielusta on yhtä tyhjän kanssa. Aivan samoin sielu-uskosi kanssa voit uskoa satuihin ja mietiskellä kuinka kauan prinsessa Ruusunen eli. Sitä sopii ihmetellä ja järkeillä vaikka hautaan asti.
Väinämöistäkin voit mietisekellä, että kuinka vanha hän oikeastaan olikaan.
Tyhjää täällä ihmiset mietiskelevät ja kehittelevät kaikenlaisia jonninjoutavia kotkotuksia.
Toisten kotkotukset ovat niin hyviä. että niitä ihmetellään vielä tuhannen vuoden kuluttua.
Täällä Jeppuloiden palstalla mietiskellään maailmanloppua eikä siitä mietiskelystä taida koskaan tulla loppua...
kyllä mitä tarkoitit, mutta tuo viittaus sairaisiin ja kehitysvammaisiin oli vähintään arveluttava, siksi sanoin että Jumalan edessä kaikki ihmiset on samanarvoisia, Koska kuoleman jälkeen, ei ole terveitä eikä sairaita, on vain syntisiä ihmisiä, Jumalan edessä
Olen itse lukenut vuosia sitten spiritualistista kirjallisuutta jossa kerrotaan henkimaailman olosuhteista esim meedioiden välityksellä.
Nimet, iät, ammatit ym ovat aluksi muistissa, mutta pikkuhiljaa kaikki maalliset asiat unohtuvat rajan takana.
Ajatukset, tunteet ym ovat ennallaan aluksi mutta nekin muuttuvat koska kaikki asiat siellä nähdään laajemmasta näkökulmasta. Ihminen joutuu myös käymään läpi oman maaelämänsä ja kaikki virheet sekä pahat teot.
Uskovat tuomitsevat tälläiset asiat usein saatanasta, mielestäni liiankin kevein perustein. Paljon kiinnostavaa tietoa kuitenkin on saatavissa.
Kumpa osaisin selvittää, nämä ovat niin pirun vaikeatajuisia asioita.
Olet tähän mennessä vissiin ainoa vastanneista, joka uskoo sielun olemassaoloon ja eloon jäämiseen ruumiin kuoltua. Siksi pyydän nimenomaan sinulta vastausta siihen, että mikä yhteys "sielulla" on ihmisen tämänhetkiseen "minuuteen"? Kysymys ei ole lainkaan merkityksetön, sillä vastaus siihen johtaa meidät mielenkiintoisiin lisäkysymyksiin. Lapset, kehitysvammaiset, mielisairaat ja esim. aivokuolleet ovat erittäin tärkeä osa keskustelua, mutta en jatka aiheesta ennenkuin kerrot mitkä ihmisen nykyisistä ominaisuuksista mielestäsi säilyvät sielussa ruumiin kuoltua. Oletko koskaan ennen tullut edes ajatelleeksi sitä?
>>>Koska kuoleman jälkeen, ei ole terveitä eikä sairaita, on vain syntisiä ihmisiä, Jumalan edessä
>>>Olen itse lukenut vuosia sitten spiritualistista kirjallisuutta jossa kerrotaan henkimaailman olosuhteista esim meedioiden välityksellä. Nimet, iät, ammatit ym ovat aluksi muistissa, mutta pikkuhiljaa kaikki maalliset asiat unohtuvat rajan takana.
Yritän tässä kiteyttää tosi lyhyeksi asiani.
Sielu on; ne elävät vedet, jotka ihmisessä virtaavat, pitäen elintoimintojamme yllä, jotta kehossa majaa pitävällä "hengellä" olisi väliaikainen asuinsija, temppeli, maan päällä ollessamme, kuten ihmisen Poika, Kristus asian aikoinaan esitti. Mieli taas on persoonallisen minän keskeisin osatekijä. Ja tuo itse "henki" on se kaikkein keskeisin, joka myös tekee meistä eläviä ja jonka Luoja, taivaan Isä ihmiseen asettaa asumaaan, jota Hän sitten halajaa myös takaisin. Aadamin puhallettiin "henki", juut. kirjoitusten mukaan. Ja vanhat teurastusohjeet ja puhtaussäännöt kehoittaa laskemaan ensin veren ja nesteet, eli sielun ulos, ennen kuin itse ruhoa jatko käsitellään. Tuo vain vinkiksi.
Vastauksesi myötäilee Raamatun sanoja. Hyvä, että sekin tulee tässä keskustelussa käsitellyksi, vaikka ajan pääasiassa takaa hieman erilaista, pinnan alle pureutuvaa tapaa tarkastella sielua.
Jos sielu on vain elämän neste (veri), niin mikä on käsityksesi mukaan "henki"? Minusta on ihan sama mitä sanaa ihmisen kuolemassa eloon jäävästä osasta käytetään, mutta selvyyden vuoksi puhun itse koko ajan "sielusta".
>>>kehossa majaa pitävällä "hengellä" olisi väliaikainen asuinsija, temppeli, maan päällä ollessamme
Vastaukseni myötäili kyllä taivaallisen Isän
antamaa tietoa asiasta. Ja Hänen sanansa mukaan; henki palajaa antajansa tykö, mutta sielu tulee laskea maahan. Henki siis on lähtöisin
Häneltä, Luojaltamme, taivaalliselta Isältä. Sillä eihän eläväksi tekevä henki itsestään voi tulla jostakin, tai olla itsellisesti jossakin. Ja tuon hengen tulevaisuudesta, jossa on osa minuuttamme ja muistojamme, jonka siis jokainen alkava uusi elämänalku ja eläväiseksi näin tuleva saa lahjaksi Luojaltaan, taivaalliselta Isältä, päätetään vasta lopullisesti vihonviimeisen tuomion jälkeen. Josta
sitten seuraa, tuomiosta tosin riippuen, uusi tulevaisuutemme, johonka ei sanan mukaan sisälly enää suruja eikä murheita ollenkaan, mutta muuten minuutemme kyllä, joidenkin kohdalla. Elikkä katsottavaksi ja koettavaksi jää, sekä antaa vielä odotuttaa itseään. Aika toisin sanoen tulee sitten näyttämään senkin toteen. Minä odotan tuota aikaa ja tuomiota innokkaasti. Iankaikkisuutta ja ikuista elämää siis.
Jo kauan ennen raamatun sielu-tutkielmia ihminen loi tuon käsitteen kuoleman jälkeisestä henkielämästä. Pelottava tuntematon kuolema, joka riisti usein rakkaita liian aikaisin, haluttiin selittää vähämmän pelottavaksi ja hyväksyttävämmäksi asiaksi. Kuoleman jälkeinen elämän jatkuminen, vaikkapa epämääräisenäkin, toi helpotusta luopumisen tuskaan.
Todellisuudessa tällä kolmannella vuosituhannella elävän ihmisen pitäisi jo tunnustaa se tosiasia, ettei minkäänlaisesta sielusta tai hengestä, joka olisi ihmisruumiista erillisenä voimana tai olentona, ole olemassa minkäänlaista näyttöä. Se on edelleen puhtaasti mielikuvitukseen ja fiktiiviseen maailmankuvaan kuuluva asia.
Jos pidämme raamattua jonkinlaisena auktoriteettina, niin paljon mielenkiintoisempaa olisi lähteä pohdiskelemaan sen muutamia muita oppikappaleita ja niiden todenperäisyyttä. Raamattua kun on kovin vaikeaa osoittaa Jumalan antamaksi ohjekirjaksi ja oppaaksi. Ja mikäli se ei sitä ole, niin ajatus mystisestä sielusta/hengestä kuuluu silloin myös sinne mystiikan osastolle.
Sanoilla on vaikea käsitellä näin kiintoisaa aihetta, varsinkin kun asia on omassakin päänupissa aivan keskentekoisena.
Sielun tai hengen olemassaolon täydellinen kieltäminen on ehkä turhan jyrkkä kanta. Tilannetta voisi verrata muinaisten ihmisten suhtatumiseen esim ukkoseen, sähköön, magnetismiin, kemiaan ym. Nämä asiat aikanaan tuntuivat "henkimaailman jutuilta". Ilmiöt ovat todellisia, niiden rationaali olemus on ainakin osittain selvinnyt ja tullut tutuksi meille. Samoin voi olla sielu/henki -asian laita, ehkä sekin tarkentuu ja selkiytyy ajan myötä.
Yksi tapa lähestyä asiaa, on pohtia ihmisen fyysistä olemusta. Kun asiaan syventyy, huomaa miten täydellisesti keho on riippuvainen ympäristöstään ja kytkeytynyt ympäristöön. Lopulta huomaa, että mitään todella "erillistä minun kehoani" ei ole olemassakaan, aine on vain hetkeksi ottanut tämän (kehon) muodon. Kuolemassa kehon aine palautuu kiertoon ja ehkä sielu/henki/tietoisuus palaa hieman takaisinpäin erillisyyden harhastaan. Esim Intian aatteet ja ihmiset puhuvat tästä erillisyyden harhasta ja sen päättymisesta, mm Ramana Maharshi.
>>Sielun tai hengen olemassaolon täydellinen kieltäminen on ehkä turhan jyrkkä kanta.
Jaaha
>>Tilannetta voisi verrata muinaisten ihmisten suhtatumiseen esim ukkoseen, sähköön, magnetismiin, kemiaan ym.
Jaaha
>> Nämä asiat aikanaan tuntuivat "henkimaailman jutuilta".
Aikanaan tekijänä oli Katolinen kirkko, valvoen luonnontieteitä, määräten tutkimuksen suunnan lisäksi myös rajat.
>>Ilmiöt ovat todellisia, niiden rationaali olemus on ainakin osittain selvinnyt ja tullut tutuksi meille.
Kutsumme niitä luonnontieteiksi, jakaen karkeasti fysiikkaan ja kemiaan.
>> Samoin voi olla sielu/henki -asian laita, ehkä sekin tarkentuu ja selkiytyy ajan myötä.
En juurikaan äänestä pikaisen selkiytymisen piikiin. Luonnontieteen vakiintuneita termejä ryöstöviljellään suruttomasti, tarkennuksia kysyttäessä on päättymätön hiljaisuus. Ehkä yleisimmät väärinkäytetyt termit liittyvät värähtelyyn ja energiaan.
" En juurikaan äänestä pikaisen selkiytymisen piikiin. "
Tuo on viisas asenne. Esim joitain metalleja osattiin käsitellä kolmisentuhatta vuotta sitten. Nykyään suunnilleen tiedämme, mitä metallit ovat.
" Luonnontieteen vakiintuneita termejä ryöstöviljellään suruttomasti..... "
Tällä kertaa kai vältin tuon rikkeen.
" Kutsumme niitä luonnontieteiksi, jakaen karkeasti fysiikkaan ja kemiaan. "
Muistaakseni esim kemia, siis tiede, on saanut alkunsa alkemiasta, mystisestä sotkuhommasta. Siis mystiikka ja sekavat okkultiset aavistelut ovat muuttuneet melko eksaktiksi tieteeksi. Olisiko alkemia aikanaan pitänyt tuomita kokonaan lopetettavaksi huuhaana?
Astronomia-tiede on saanut alkunsa astrologiasta, mystiikka- ja mytologiasopasta.
Väitetään lääketieteen saaneen alkunsa puoskaroinnista, tahtoa parantamiseen oli jo aikoinaan, mutta tietoa&taitoa ei ollut.
Näin aavistukset ja hämärät intuitiot voivat selkiytyä, mutta aikaa se vaatii, kuten itsekin arvelet. Vai?
>>Esim joitain metalleja osattiin käsitellä kolmisentuhatta vuotta sitten. Nykyään suunnilleen tiedämme, mitä metallit ovat.
En tiedä tarkoittamaasi 'suunnilleen'-ryhmää, mutta se tuskin liippaa läheltäkään sitä porukkaa, joille AISI316 ja SIS2343 ovat eri kamaa.
>>Tällä kertaa kai vältin tuon rikkeen.
Juu ja minusta rike on liian lievä ilmaisu.
>> Olisiko alkemia aikanaan pitänyt tuomita kokonaan lopetettavaksi huuhaana?
Ainoastaan jos kaltaisesi annustaja olisi ollut kertomassa tulevasta kehityksestä, ei muuten.
>>Astronomia-tiede on saanut alkunsa astrologiasta, mystiikka- ja mytologiasopasta.
Juu ja jehovantodistajuus pyramidisopasta - mitä haluatkaan sitten tuolla heitollasi esittää?
>>Väitetään lääketieteen saaneen alkunsa puoskaroinnista, tahtoa parantamiseen oli jo aikoinaan, mutta tietoa&taitoa ei ollut.
Joten palataan takaisin termeihin ja mekanismeihin, jotka ovat tuttuja ainoastaan nimeltä ja joiden laaja-alainen tehottomuus ja osittainen haitallisuus on jo kerran osoitettu?
>>Näin aavistukset ja hämärät intuitiot voivat selkiytyä, mutta aikaa se vaatii, kuten itsekin arvelet. Vai?
Totta mooses, eikun hopikynttilät korviin ja aurakuvaukseen.
" En tiedä tarkoittamaasi 'suunnilleen'...."
Tarkoitin, että parhaat fyysikkomme ymmärtävät osittain, miksi metalliatomi kvanttifysikaalisena systeeminä antaa sille metallimaiset ominaisuudet.
Noita AISI316- ja SIS2343- luokitteluita voi kai selailla joistain luetteloista ym.
"" >>Astronomia-tiede on saanut alkunsa astrologiasta, mystiikka- ja mytologiasopasta.
Juu ja jehovantodistajuus pyramidisopasta - mitä haluatkaan sitten tuolla heitollasi esittää? ""
Tämän topicin aihe on sielu. Haluan esittää, että tällä hetkellä käsite "sielu" on epämääräinen ja mystisluonteinen, mutta tulevaisuudessa sekin voi täsmentyä ja rationalisoitua käsitteenä.
>>parhaat fyysikkomme
"Nykyään suunnilleen tiedämme, mitä metallit ovat."
Just joo.
>>Tämän topicin aihe on sielu.
Aikansa tuonkin havaitseminen meiltä otti.
>> Haluan esittää, että tällä hetkellä käsite "sielu" on epämääräinen ja mystisluonteinen, mutta tulevaisuudessa sekin voi täsmentyä ja rationalisoitua käsitteenä.
Seurakunta tekee hyvin ja nousee seisomaan.
Seurakunta tekee hyvin ja yhtyy virteen.
Virsi peruttu, kanttori sairastui.
Aamen.
Tyttäreni avopuoliso esitti mielestäni mielenkiintoisen näkökulman jutellassamme aiheesta. Hän kertoi kokenneensa ruumiista irtaantumisen...Hän kertoi edelleen, miten kaikki tuntui "erkaantumistilassa" yllättävän selvältä ja tunsi ymmärtävänsä sillä hetkellä "ikäänkuin kaiken".
En kyseenalaistanut hänen kokemaansa ollenkaan, vaan kuuntelin avoimin mielin. Sitten hän sanoi, että ruumis olisi kuin instrumentti, joka rajoitaa sielun ja persoonallisuuden toimintamuotoa/tapaa...
Hän oli sielunvaelluksellaan eniten huolissaan ja peloissaan siitä, jos jokin muu sielu kerkeäisi hänen ruumiseensa, kun hänen sielunsa olisi poissa...
Raamattu snoo myös eläinten olevan sieluja. Ymmärsin ystäväni sanat siinä mielessä juuri, että koiran ruumis voi toimia vain "koiran tavalla". Tosin jos koirankin sielu menisi ihmisruumiiseen, kykenisi se toimimaan fyysisen ruumiin edellyttämällä tavalla, eli jos ko ruumiin aivot olisivat täysin kunnossa, olisi henkilö kykenevä ilmeisen selkeään ajatteluun itsestään ja ympäristöstään...Toisaalta jos ruumiin aivot olisivat rappeutuneet, rajottaisi se tietysti tiedollista kuvaa itsestä ja ympäristöstä.
Sielu kuin sielu voi käyttää siis millaista elämänmuotoa tahansa hänen "teoriansa" mukaan ja se puolestaan määrää millainen tuo elämä tulisi olemaan. Mene ja tiedä =))
Jos sielua mietitään raamatun antaman käsityksen pohjalta vastaus on selvä: se sielu joka syntiä tekee on kuoleva. (Hes 18:4, 20) sekä Johanneksen näky jossa hän näkee ne SIELUT, jotka on kirveellä teloitettu (Ilm. 20:4 ).
Ajatus "kuolemattomasta tietoisuudesta" tai sielusta on todennäköisesti peräisin idän uskonnoista ainakaan raamattu ei moista ajatusta tue. Raamattu osoittaa, että ihmis/eläin -ruumis on kokonaisuus jota voidaan kutsua nimellä sielu.
Sielu on keksitty lohdutukseksi ja harhautukseksi yksinkertaisille ihmisille. Ajatus tietoisesta sielusta on helppo omaksua koska:
1. se antaa jonkinlaisen selityksen minuuden tunteelle eli sille, että yksilö tuntee olevansa juuri oma itsensä. Tämä on kuitenkin tieteen valossa puppua, koska aivot generoivat tämän tunteen ja tämä tunne saattaa jopa hämärtyä mielisairauden tai päihteiden vaikutuksesta -olisiko reilua väittää ettei tälläisilla ihmisillä olisi "sielua" niinkuin joskus keskiajalla uskottiin?
2. On kiva uskoa siihen, että tämä elämä ei olekaan kaikki vaan voi jatkaa elämäänsä taivaassa tai jossain toisessa muodossa.
Ihmisen mielikuvitus on hyvä. Valitettavasti kauniit sadut eivät ole sen todellisempia kuin pahimmat painajaisetkaan. Ainut ihmisestä "irralliseen" osaan (jotkut ymmärtävät tämän sieluksi) viittaava kohta raamatussa on saar 12:7 jossa puhutaan kuolemasta: "...silloin hän palaa maaperään, josta hänet on otettu ja henki palaa Jumalan luo, joka sen oli antanut." Tässä ei kuitenkaan millään tavalla anneta ymmärtää, että kyseessä olisi mikään itsessään tietoinen osa, joka jotenkin jatkaisi elämäänsä!
Yksi käsitys asiasta:
Sielu = ihmisen psykofyysinen kokonaisuus.
Henki = elinvoima joka pitää ihmisen psykofyysisen olemuksen toimivana.
Ruumis = tämä kuori joka liikkuu, elää ja hengittää, fyysinen olemus niin kauan kuin siinä on henki eli elinvoima.
Koska tämäkin palsta käsittelee raamatullisia asioita uskallan vetää keskusteluun uskonnollisia näkökantoja:
Raamatussa ei missään kohdassa sanota sielua kuolemattomaksi tai ikuiseksi. Raamatussa kyllä puhutaan ylösnousemuksesta mutta niissäkään yhteyksissä ei käytetä sanaa sielu siinä merkityksessä että se olisi erillinen,ikuinen ja katoamaton osa ihmisestä.
Sen sijaa Saarnaaja 9.4-6 sanoo:
4 Niin kauan kuin ihminen elää, hänellä on toivoa. "Elävä koira on parempi kuin kuollut leijona."
5 Elävät tietävät sen, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään. Heillä ei ole enää palkkaa saatavana, ja heidän muistonsa on unohdettu.
6 Heidän rakkautensa ja vihansa ja kiihkonsa on mennyt, eikä heillä enää koskaan ole osaa missään, mikä tapahtuu auringon alla.
7 Syö siis leipäsi iloiten ja juo viinisi hyvillä mielin, sillä jo kauan sitten Jumala on hyväksynyt nuo tekosi.
Kyseisessä kohdassa yhtä huomionarvoista kuin se mitä sanotaan on myös se mitä ei sanota. Siinä ei puhuta kuolemattomasta sielusta, ei helvetintulesta eikä taivaan riemuista. Sanotaan vain"heillä enää koskaan ole osaa missään, mikä tapahtuu auringon alla." Eli kun ihminen kuolee niin se on loppu.
Kun ja jos Raamattua käytetään auktoriteerinä niin loppu ei tarkoita peruuttamatonta loppua. Raamattu lupaa ylösnousemuksen Jeesuksen uhrin perusteella mutta siinäkään yhteydessä ei puhuta sielusta erillisenä, kuolemattomana osana. Se miten kyseinen ylöasnousemus toteutuu on tässä yhteydessä epäolennaista.
Pohdintasi sielun olemuksesta menettää merkityksensä jos ei ensin pohdita sitä onko ihmisellä erillinen "sielu". Jos se on sama kuin mieli, ajatukset ja tunteet niin kysymys ei ole kuolemattomasta sielusta. Kun ihminen kuolee niin mieli, ajatukset, tunteet ja muistot kuolevat myös. Ei ole mekanismia jolla tuottaa ajatuksia tai muistoja.
Eli "sielun" olemuksen pohtiminen on täysin merkityksetöntä jollei ensin oleteta että ihmisellä on kuolematon sielu. Minä en siihen usko, entäs sinä?
>>Eli "sielun" olemuksen pohtiminen on täysin merkityksetöntä jollei ensin oleteta että ihmisellä on kuolematon sielu. Minä en siihen usko, entäs sinä?
>>Molempiin käsityksiin voidaan löytää perustelut raamatusta.
Niinpä. Aina kun tästä asiasta tulee kysymys niin joku väittää että "sielun" kuolemattomuus on esitetty Raamatussa. Eli ois ihan kiva jos joku kertois missä kohtaa Raamattua se on, jos se kerran sieltä löytyy ??
Loistava tilaisuus, saat olla eka joka sen kertoo.
Eli ?????
En usko erilliseen sieluun.
Pitkälliset pohdintani ovat saaneet minut sellaiseen näkemykseen, että me olemme Jumalan mielessä (muistissa) olevia ("eläviä") tietoisia ohjelmia, jotka ovat verrattavissa tietokoneen prosesseihin. Tämä on ainoa vaihtoehto jonka näen olevan mahdollinen mikäli yrittää sovittaa yhteen Jumalan olemassaolon ja havaittavan todellisuuden.
Mielestäni erittäin tärkeä kysymys näissä pohdinnoissa on millaiseksi Jumalan kuvittelee. Mitä tarkoittaa olla Luoja tai kaikkivaltias jne. Omaan näkemykseeni Jumalasta kuuluu lähinnä kaikkivaltius ja kaikkitietävyys.
>>Pitkälliset pohdintani ovat saaneet minut sellaiseen näkemykseen, että me olemme Jumalan mielessä (muistissa) olevia ("eläviä") tietoisia ohjelmia, jotka ovat verrattavissa tietokoneen prosesseihin.
Toihan selittää demonit.
kirjoitus sanoo että ihmistä kuoltuan ei ole. ja että kaikki ne jotka ovat kuolleet ovat jumalan muistissa; kaivammehan mekin koko ajan asioita muististamme, emmekä ihmettele koko prosessia. ja siellä sanotaan että korkein, muistaessaan murehtii heitä niinkuin jokainen läheisiään.
kun tässä oli puhe, että filosofia on vaikeaa niin eipä ole. kun nuorimmainen lukee mm. filosofiaa, luin taas kerran filosofian pääteokset platonista russeliin ja popperiin. ja luvuttoman joukon suomalaisia f. enkä tullut taaskaan hullua hurskaammaksi.
sen ymmärsin , että kysymys oli etsiä parasta tapaa hallita muita ihmisiä, silleen että he itsekään eivät sitä huomaa.
samuel clemens clavthorn , joka tunnetaan mark twainin n.kertoi tästä hallinnasta häijyn tarinan;
eräs mies palattuaan retkeltä ns. pyhästä maasta, meni sattumalta kirkkoon jossain amerikan takamailla.siellä kerrottiin että paikkak. oli saapunut kuuluisa saarnamies, joka voitti kaikki sydämet puolelleen saarnoillaan . että hän on kerännyt suurenmoisia kolehteja saarnatyön hyväksi. no, saarna alkoi,mies kuunteli aikansa
ja nousi ylös";-tämä teidän kuvauksenne pyhän maan
luonnon kuvauksesta on suuremmoinen; olin juuri siellä, ja karmel on ihana , samoin k. kaukana siintävät libanonin vuoret, mutta haluaisin kuulla käsityksenne hengellisistä asioista."
oli hetken hiljaisuus, sitten kaupunkilaiset ryysivät ylös , hakivat soihtuja, hankoja, tervaa ja höyheniä ja lähtivät ajamaan takaa muukalaista,
joka oli pilannut heidän maisemahartautensa.
niin platon on sen ikuinen sielu- idean isä. hän uskoi myös zeun istuvan olympoksen huipulla.
kuitenkin niin platon kin popperkin puhuivat politiikkaa, se vai piilotettiin sanojen monimutkaisiin kiemuroihin.
>>emmekä ihmettele koko prosessia.
Tästä demoni l. daemon.
Ah, muistelen kun pelasin Doomia vuonna -93 broidin pc:llä, siinähän oli käytössä suojattua tilaa käyttävä dos-laajennin. Aina kun se käynnistyi niin jotain demoneita siinä myös ladattiin. Peli kun alkoi niin demoneita lahdattiin.
Harmi, että tämä ketju lopahti alkuunsa.
Katso vaikka kohtaa sielu tai mitä tahansa
http://www.espoohsrk.fi/assets/txt/Jehovantodistajat.pdf
Onpa tosiaan hyvä linkki, en olisi tuotakaan oitis oivaltanut. Kiitos.
Ensimmäinen filosofi, joka kehtiiteli ruumis-sielu kahtiajaon oli Platon, jonka vaikutus länsimaiseen kulttuuriin on ollut merkittävä. Tuomas Akvinolainen omaksui Platonin ajattelun ja siitä tuli katolisen kirkon johtavia oppeja. Tätä vastaan mm. Kant teki varsin kriittisiä huomautuksia. !600-luvulla Descartes muotoili opin uudelleen. Filosofisen kehityksen tuloksena 1900-luvun puolivälin ajattelussa ihminen nähtiin monesti samoin, kuin Raamatun tulkinnasta pääteltiin, ei ikuisena sieluna, joka on väliaikaisesti liitetty kuolevaiseen ruumiiseen, vaan äärellisenä, kuolevaisena psykofyysisenä elämänä.
Raamatussa vasta Vanhan testamentin ajan loppupuolella alkoi asia kiinnostaa juutalaisuudessa. Ajanlaskumme alkuun mennessä oli syntynyt kaksi toisilleen vastakkaista koulukuntaa: vanhempi saddukealainen, joka ei hyväksynyt ylösnousemusta ja nuorempi farisealainen, joka hyväksyi.
Uskonnollisesti platoninen usko sielun kuolemattomuuteen ja juutalais-kristillinen usko ruumiin ylösnousemukseen eroavat toisistaan siinä, että jälkimmäinen edellyttää erityistä jumalallista uudestiluomisen aktia. (Hick: Uskonnon filosofia ss 72-75)
Tämä ei vielä sano sielusta oikeastaan mitään, mutta katsoin tarpeelliseksi johdantona.
Heprean sana napas ja kreika psyyke tarkoittavat oikeastaan ”puhaltaa, hengittää”. Raamattu käyttää sitä useimmissa eri merkityksissä, joista ihan lyhyesti.
1) fyysisen elämän perusta, elämän henkeä, joka tekee kuolleen ruumiin eläväksi – eläin tai ihminen – ja näin erottaen ruumiin ja sielun, esim. Ps.31:10, 5 Ms 12:23. Toisinaan merkitys on elämä, jolloin sana käännetään henki, esim. 1 Ms 19:17
2) Sielu voi merkitä myös persoonallisuuden sisäistä elämää tai sen osia: ruumis-sielu-henki esim. 1.Tess. 5:23, Hebr. 4:12, jolloin sielu olisi ikään kuin lenkki näkyvän ja yliluonnollisen maailman välillä. Tai järjen tyyssijaa 5 Ms 4:29, tai älyllisen keskusta, tunne-elämän keskusta 1 Ms 42:21, Room. 2:9 jne. Myöskin sielu sanalla voidaan ilmaista tahtoa ja erinäisiä tarpeita, kuten: elämälle tärkeitä haluja, viettejä ja vaistoja Jer. 31:25. Sielu voi edustaa myös ihmisen minuutta.
3) Sielu sanaa käytetään ihmisen koko persoonallisuuden ja olemassaolon edustajana joissakin tapauksissa, 1 Ms 2:7, mistä johtuen sanotaan: ”veri on sielu” 5 Ms 12:23, mutta ei toisin päin. (tai kuten nykyäänkin saatetaan sanoa: ”kastettiin 10 sielua” tarkoittaen kymmentä ihmistä tai ”sen sielun on kuoltava” tarkoittaen ihmistä).
4) Sielu voi viitata myös Jumalaan, esim. Jes. 42:1, Matt. 12:18, 3 Ms 26:30 – esimerkkejä on paljon.
Lähde: Raamatun Iso Tietosanakirja, osa 3, palstat 5175-5177 (Kuopio 1975)
En ota kantaa sielun kuolevaisuuteen tai kuolemattomuuteen. Sitähän ei kysytty.