Ilman pyäkköoppia

Sanot noin vain koska et tunne Raamattua.

Hepr. 8:1,2 kuitenkin osoittaa jopa PÄÄKOHDAKSI sen, että Kristus palvelee nyt taivaallisen pyhäkön kaikkeinpyhimmässä Ylimmäisenä Pappinamme!

Näin kuuluvat nuo jakeet: "Mutta pääkohta siinä, mistä me puhumme, on tämä: meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa,
2 tehdäkseen pappispalvelusta kaikkeinpyhimmässä, siinä oikeassa majassa, jonka on rakentanut Herra eikä ihminen."

Joten lopeta tuo mieletön pilkkaaminen jostakin ihmeen Ellen-opista, jollaista ei meillä adventisteilla todellakaan ole vaan kaikki oppimme perustuvat yksin selvään ja todistettavaan Raamatun Sanaan.
Tästä poikkeavat väitteet ovat pelkkää valhetta!

Seraja-m55 kirjoitti:

Sanot noin vain koska et tunne Raamattua.

Hepr. 8:1,2 kuitenkin osoittaa jopa PÄÄKOHDAKSI sen, että Kristus palvelee nyt taivaallisen pyhäkön kaikkeinpyhimmässä Ylimmäisenä Pappinamme!

Näin kuuluvat nuo jakeet: "Mutta pääkohta siinä, mistä me puhumme, on tämä: meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa,
2 tehdäkseen pappispalvelusta kaikkeinpyhimmässä, siinä oikeassa majassa, jonka on rakentanut Herra eikä ihminen."

Joten lopeta tuo mieletön pilkkaaminen jostakin ihmeen Ellen-opista, jollaista ei meillä adventisteilla todellakaan ole vaan kaikki oppimme perustuvat yksin selvään ja todistettavaan Raamatun Sanaan.
Tästä poikkeavat väitteet ovat pelkkää valhetta!

Mutta se 1844.

Kyllä Jeesus tekee työtä Pyhän Henkensä kautta, opettaa tuntemaan armon ja vapautuksen Hänessä, Golgatan työn kautta, "SE ON TÄYTETTY".
Siihen armoon on jo maailmanhistorian alku hetkessä sovitus täyttynyt. Jumalan pukemiseen johon syntinen voi täysin luottaa.
Siihen ei tarvitse vuosilukua asettaa, se on Golgatan risti, lyöty maailmankaikkeuden keskukseen lunastuksemme merkiksi, että Hän on ylimmäinen pappi, joka tehnyt työn ja lopullinen täyttymys Hänen tulemuksessa.

pappimme kirjoitti:

Mutta se 1844.

Kyllä Jeesus tekee työtä Pyhän Henkensä kautta, opettaa tuntemaan armon ja vapautuksen Hänessä, Golgatan työn kautta, "SE ON TÄYTETTY".
Siihen armoon on jo maailmanhistorian alku hetkessä sovitus täyttynyt. Jumalan pukemiseen johon syntinen voi täysin luottaa.
Siihen ei tarvitse vuosilukua asettaa, se on Golgatan risti, lyöty maailmankaikkeuden keskukseen lunastuksemme merkiksi, että Hän on ylimmäinen pappi, joka tehnyt työn ja lopullinen täyttymys Hänen tulemuksessa.

Ensinnäkään minä en puhunut mistään vuodesta.
Sen esiintuominen tässäkin osoittaa vain riidanhalua ja sitämyöten uskosi suurta kyseenalaisuutta.
"Hedelmistä puu tunnetaan".

Toiseksi - adventistit eivät ole korottaneet tuota esiinottamaasi vuosilukua, vaan Jumalan Sana itse johdattaa siihen profetioillaan, kun niitä siten oikein ymmärretään, miten jo keskiajan jälkeisessä uskonpuhdistuksessa se on oikein ymmärretty.

Tämän ajan uskontosekoilu vain pyrkii tekemään Raamatun ilmoituksessa kaikki vähänkin profeetallisen ja ihmeisiin perustuvan periaatteessa tyhjäksi.
Sensijaan sitten touhutaan joistain "profeetoista", joiden sanomat ovat pääosin pelkkää roskaa.

Seraja-m55 kirjoitti:

Ensinnäkään minä en puhunut mistään vuodesta.
Sen esiintuominen tässäkin osoittaa vain riidanhalua ja sitämyöten uskosi suurta kyseenalaisuutta.
"Hedelmistä puu tunnetaan".

Toiseksi - adventistit eivät ole korottaneet tuota esiinottamaasi vuosilukua, vaan Jumalan Sana itse johdattaa siihen profetioillaan, kun niitä siten oikein ymmärretään, miten jo keskiajan jälkeisessä uskonpuhdistuksessa se on oikein ymmärretty.

Tämän ajan uskontosekoilu vain pyrkii tekemään Raamatun ilmoituksessa kaikki vähänkin profeetallisen ja ihmeisiin perustuvan periaatteessa tyhjäksi.
Sensijaan sitten touhutaan joistain "profeetoista", joiden sanomat ovat pääosin pelkkää roskaa.

Vaikka tuosta taivaallisesta ylimmäisestä pappeudesta ei ole ongelmaa, niin mainitsemaani 1844 sitten on.
Minulle henkilökohtaisesti vuosiluvut on yhtä hölkäsen pöläyksen tyhjää ja ajassamme liikkuvat profeetat. Tärkein on Jeesus, hänen sovituksensa ja lunastuksensa. Kun katselen sinne sun tänne, niin kyllä pursuaa seurakuntienmaailma kaikennäköistä julistusta ja kirjaa, joille en toisaalta anna arvoa, koska välttämättä ne eivät rakenna kentällä mitään. Päinvastoin, astuvat hidastamaan evankeliumin julistusta turhilla tutkimisilla.
Mitä tämä aika tarvitsee, on tähän arkeen sijoittuvaa haavojen sitomista ja hoitamista. Ei se ihminen kaipaa vuositietoista oppien näkemystä, kun hän istuu kakat housussa tienlaidalla. Ei siinä kodissa tarvita vuosilukuja, jossa työttömyys astuu ovista sisään ja on leivästä hätä. Ei siinä vuosiluvuista ole kyse, kun syöpä runtelee ruumista ja tuskaa huutaa hermosolut.
Siellä tarvitaan ihmistä, joka ottaa kädestä kiinni, vie leipälaatikon yksinhuoltajan kotiin, astuu syöpäsairaan rinnalle pitämään kädestä kiinni, ja lohduttamaan rukouksessa niillä sanoilla mitä Pyhä Henki antaa.
Missä on uskovien joukko, toiset tutkii vuosilukuja, toiset hyppää kuuntelemassa sitä ja tätä saarnaajaa, unohtamalla sitten mitä on kohdalleen saanut. Ollaan itsessään autuaita.
Onko seurakunta valmis vastaanottamaan ehkä haisevan kuulijan penkkiin, viemään kotiin ja huolehtimaan hänestä? Entäpä jos tällaiset epäuskoiset tulisi kirkkoon ja haluaisivat teen rinnalle kahvikupposen, näkemättä sen synnillisyyttä, onko tilaa, keitätkö? Hedelmistä puu tunnetaan ja sen hedelmät on uuttaluovaa todellisuutta. Tietysti, kirkko voidaan raamittaa vaikka kuinka, käyn hieman kohti, kutsumalla kokkikurseille heitä, jotka apua ei tarvitse, tuleehan uuttaluovaa ravintotietoutta. No mitä on hyötyä pitkästä iästä? Yksi ehkä on se, että kaikki tutut on ympäriltä lähtenyt ja jäänyt tänne ulkopuoliseksi matkalaiseksi, ehkä sairaalan vuodeosastolle.
No tämä on tarkistelua jokaisen kohdalla. Mutta kun viimeisellä porteilla kolkutellaan, niin aika vähiin on käynyt oikealla tahi vasemmalla puolella olemiselle, hänellekin, joka sanoi, että pahalle haisi käristettyliha. Valitettavasti nyt tämän terveellisen elämän eläneen nuorenpuoleisen ihmisen kehossa käy syöpä.
Ehkä te sitten teette paljonkin hyvää, enhän minä ole sitä tarkistelemassa. Eihän sitä loppujenlopuksi kukaan meistä tunne, kuinka paljon rivi-ihminen vaikuttaa missäkin. Mutta jos sanoma olisi tuojan kohdalla itselleni edellä mainittu, vl.kujen tarkkaamista niin hukassa olisin.
Toisaalta, pitäähän akateemisilla olla harmaitten aivosolujen käyttöä, että vireys säilyy, mutta täältä ojanpohjalta kaveria nostaessa niistä päätelmistä ei ole paljonkaan apua.
Olen karkea, mutta olen ylikäynyt kaikkeen ulkokultaiseen, josta sisältä on löytänyt vain samaa raadollisuutta kuin missä tahansa. Niin mitä halutaan kiillottaa, kuortako?
No kutsu kuului taas puhelimesta ja joudun lähtemään. Ehkä ”riitelemään”.

riidanhalua? kirjoitti:

Vaikka tuosta taivaallisesta ylimmäisestä pappeudesta ei ole ongelmaa, niin mainitsemaani 1844 sitten on.
Minulle henkilökohtaisesti vuosiluvut on yhtä hölkäsen pöläyksen tyhjää ja ajassamme liikkuvat profeetat. Tärkein on Jeesus, hänen sovituksensa ja lunastuksensa. Kun katselen sinne sun tänne, niin kyllä pursuaa seurakuntienmaailma kaikennäköistä julistusta ja kirjaa, joille en toisaalta anna arvoa, koska välttämättä ne eivät rakenna kentällä mitään. Päinvastoin, astuvat hidastamaan evankeliumin julistusta turhilla tutkimisilla.
Mitä tämä aika tarvitsee, on tähän arkeen sijoittuvaa haavojen sitomista ja hoitamista. Ei se ihminen kaipaa vuositietoista oppien näkemystä, kun hän istuu kakat housussa tienlaidalla. Ei siinä kodissa tarvita vuosilukuja, jossa työttömyys astuu ovista sisään ja on leivästä hätä. Ei siinä vuosiluvuista ole kyse, kun syöpä runtelee ruumista ja tuskaa huutaa hermosolut.
Siellä tarvitaan ihmistä, joka ottaa kädestä kiinni, vie leipälaatikon yksinhuoltajan kotiin, astuu syöpäsairaan rinnalle pitämään kädestä kiinni, ja lohduttamaan rukouksessa niillä sanoilla mitä Pyhä Henki antaa.
Missä on uskovien joukko, toiset tutkii vuosilukuja, toiset hyppää kuuntelemassa sitä ja tätä saarnaajaa, unohtamalla sitten mitä on kohdalleen saanut. Ollaan itsessään autuaita.
Onko seurakunta valmis vastaanottamaan ehkä haisevan kuulijan penkkiin, viemään kotiin ja huolehtimaan hänestä? Entäpä jos tällaiset epäuskoiset tulisi kirkkoon ja haluaisivat teen rinnalle kahvikupposen, näkemättä sen synnillisyyttä, onko tilaa, keitätkö? Hedelmistä puu tunnetaan ja sen hedelmät on uuttaluovaa todellisuutta. Tietysti, kirkko voidaan raamittaa vaikka kuinka, käyn hieman kohti, kutsumalla kokkikurseille heitä, jotka apua ei tarvitse, tuleehan uuttaluovaa ravintotietoutta. No mitä on hyötyä pitkästä iästä? Yksi ehkä on se, että kaikki tutut on ympäriltä lähtenyt ja jäänyt tänne ulkopuoliseksi matkalaiseksi, ehkä sairaalan vuodeosastolle.
No tämä on tarkistelua jokaisen kohdalla. Mutta kun viimeisellä porteilla kolkutellaan, niin aika vähiin on käynyt oikealla tahi vasemmalla puolella olemiselle, hänellekin, joka sanoi, että pahalle haisi käristettyliha. Valitettavasti nyt tämän terveellisen elämän eläneen nuorenpuoleisen ihmisen kehossa käy syöpä.
Ehkä te sitten teette paljonkin hyvää, enhän minä ole sitä tarkistelemassa. Eihän sitä loppujenlopuksi kukaan meistä tunne, kuinka paljon rivi-ihminen vaikuttaa missäkin. Mutta jos sanoma olisi tuojan kohdalla itselleni edellä mainittu, vl.kujen tarkkaamista niin hukassa olisin.
Toisaalta, pitäähän akateemisilla olla harmaitten aivosolujen käyttöä, että vireys säilyy, mutta täältä ojanpohjalta kaveria nostaessa niistä päätelmistä ei ole paljonkaan apua.
Olen karkea, mutta olen ylikäynyt kaikkeen ulkokultaiseen, josta sisältä on löytänyt vain samaa raadollisuutta kuin missä tahansa. Niin mitä halutaan kiillottaa, kuortako?
No kutsu kuului taas puhelimesta ja joudun lähtemään. Ehkä ”riitelemään”.

Se mihin pääsääntöisesti kirjoituksellasi viittaat ja mitä painotat on lähimmäisenrakkaus.
Oletkin siinä aivan oikeassa, että se on jopa koko kristinuskon suuri tavoite ja samalla jopa valmistumista taivaselämää varten.

Lähimmäisenrakkauden osoittaminen on minullekin erittäin tärkeä asia, ja se on myös johtanut ehkä minut paikallisen seurakuntamme avustuspalvelutoiminnasta vastaavaksi kaiken muun ohessa.
Tuon nyt tämänkin esiin vain siksi, ettei sinulle jäisi käsitys, että me adventisteina emme välittäisi vähempiosaisista.
Saimme jälleen tässä joulun alla jakaa 26 paikalliseen kotiin merkittävän lahjakortin kirpputoritoimintamme tuottojen ansiosta.
Kirpputoritoiminnalla itsessään autamme vähävaraisia saamaan itselleen vaatteita, jalkineita, huonekaluja ym. ym. täysin mitättömään kierrätyshintaan.

Olemme keränneet sympatiakeräyksen kautta varoja, joita käytetään ihmisten erimuotoiseen auttamiseen niin Suomessa kuin monissa apua erityisesti tarvitsevissa köyhissä maissa.

Maailmanlaajuisesti kirkollamme on todella merkittävä avustuspalveluelin ADRA, joka toimii lukuisissa maailman maissa, joissa tarvitaan apua kipeästi. Se on myös nopeasti auttamassa tehokkaalla tavalla siellä, missä on tapahtunut suuria katastrofeja.

Maailmanlaajuisella kirkollamme on tänäpäivänä toiminnassaan 166 sairaalaa tai parantolaa, ja 395 muuta lääkintäyksikköä. Vanhain- ja hoitokoteja 131. Orpo- ja lastenkoteja 34. Kouluja yli 5600.

Joten, mikäli pyrit osoittamaan, että adventistit eivät välitä kärsivistä lähimmäisistä tai lähimmäisistä yleensä, niin syytös ei olisi voinut mennä väärempään kohteeseen.

Kirkkoomme ovat kaikki ihmiset tervetulleita. Siellä ei tosin keitellä kahvia eikä muutakaan, vaan rukoushuone on tietenkin pyhitetty jumalanpalvelusta varten, jossa saamme kohottautua Ylintä Auttajaamme, Rakkauden Jumalaa, Herraa Jeesusta Kristusta ylistämään ja kiittämään ja vastaanottamaan häneltä uutta voimaa voidaksemme jälleen entistä paremmin elää lähimmäisillemme ja jopa yhteiskunnalle siunaukseksi.

Kuitenkin, me näemme yleensä myös Raamatun tutkimisen ja tuntemisen aina entistä paremmin erittäin tärkeänä, sillä se johtaa Jumalan tuntemiseen entistä paremmin ja saattaa lukijansa ja rehellisen tutkijansa yhteyteen Jumalan Hengen, Pyhän Hengen kanssa, jolta saamme sitä todellista rakkauden ja jumalallisuuden voimaa, jota ilman kaikki yrityksemme ovat Jeesuksen sanojen mukaan turhaa, ks. Joh. 15:1-5.

Siinäkin olen samaa mieltä kanssasi, että eivät vuosiluvut sinänsä ole tärkeitä, mutta se elävöittää uskoamme, että me saamme havaita Raamatusta, miten sen valtavan pitkätkin ennustukset ovat toteutuneet tarkalleen niissä määrättyinä aikoina. Sellainen juuri paljastaa Raamatun Jumalan Kirjaksi.
Meillekin Jeesus Vapahtajanamme ja Lunastajanamme on ehdottomasti tärkein uskon kohde ja uskomme alkaja ja täyttäjä, joten siinäkin olemme yhtä mieltä.

Olisikin paljon rakentavampaa joskus nähdä tälläkin foorumilla keskustelua, jossa pyritään oikein löytämään kaikkea mahdollista, mikä meitä eri suuntien kristittyjä yhdistää, kuin aina väitellä eroista ja vieläpä väittää olevan eroja, joita ei ole todellisuudessa. Jälkimmäisen näenkin jo Saatanan vaikuttamana kirjoitteluna - niin valitettavaa, mutta niin todellista kuin se onkin.

Seraja-m55 kirjoitti:

Se mihin pääsääntöisesti kirjoituksellasi viittaat ja mitä painotat on lähimmäisenrakkaus.
Oletkin siinä aivan oikeassa, että se on jopa koko kristinuskon suuri tavoite ja samalla jopa valmistumista taivaselämää varten.

Lähimmäisenrakkauden osoittaminen on minullekin erittäin tärkeä asia, ja se on myös johtanut ehkä minut paikallisen seurakuntamme avustuspalvelutoiminnasta vastaavaksi kaiken muun ohessa.
Tuon nyt tämänkin esiin vain siksi, ettei sinulle jäisi käsitys, että me adventisteina emme välittäisi vähempiosaisista.
Saimme jälleen tässä joulun alla jakaa 26 paikalliseen kotiin merkittävän lahjakortin kirpputoritoimintamme tuottojen ansiosta.
Kirpputoritoiminnalla itsessään autamme vähävaraisia saamaan itselleen vaatteita, jalkineita, huonekaluja ym. ym. täysin mitättömään kierrätyshintaan.

Olemme keränneet sympatiakeräyksen kautta varoja, joita käytetään ihmisten erimuotoiseen auttamiseen niin Suomessa kuin monissa apua erityisesti tarvitsevissa köyhissä maissa.

Maailmanlaajuisesti kirkollamme on todella merkittävä avustuspalveluelin ADRA, joka toimii lukuisissa maailman maissa, joissa tarvitaan apua kipeästi. Se on myös nopeasti auttamassa tehokkaalla tavalla siellä, missä on tapahtunut suuria katastrofeja.

Maailmanlaajuisella kirkollamme on tänäpäivänä toiminnassaan 166 sairaalaa tai parantolaa, ja 395 muuta lääkintäyksikköä. Vanhain- ja hoitokoteja 131. Orpo- ja lastenkoteja 34. Kouluja yli 5600.

Joten, mikäli pyrit osoittamaan, että adventistit eivät välitä kärsivistä lähimmäisistä tai lähimmäisistä yleensä, niin syytös ei olisi voinut mennä väärempään kohteeseen.

Kirkkoomme ovat kaikki ihmiset tervetulleita. Siellä ei tosin keitellä kahvia eikä muutakaan, vaan rukoushuone on tietenkin pyhitetty jumalanpalvelusta varten, jossa saamme kohottautua Ylintä Auttajaamme, Rakkauden Jumalaa, Herraa Jeesusta Kristusta ylistämään ja kiittämään ja vastaanottamaan häneltä uutta voimaa voidaksemme jälleen entistä paremmin elää lähimmäisillemme ja jopa yhteiskunnalle siunaukseksi.

Kuitenkin, me näemme yleensä myös Raamatun tutkimisen ja tuntemisen aina entistä paremmin erittäin tärkeänä, sillä se johtaa Jumalan tuntemiseen entistä paremmin ja saattaa lukijansa ja rehellisen tutkijansa yhteyteen Jumalan Hengen, Pyhän Hengen kanssa, jolta saamme sitä todellista rakkauden ja jumalallisuuden voimaa, jota ilman kaikki yrityksemme ovat Jeesuksen sanojen mukaan turhaa, ks. Joh. 15:1-5.

Siinäkin olen samaa mieltä kanssasi, että eivät vuosiluvut sinänsä ole tärkeitä, mutta se elävöittää uskoamme, että me saamme havaita Raamatusta, miten sen valtavan pitkätkin ennustukset ovat toteutuneet tarkalleen niissä määrättyinä aikoina. Sellainen juuri paljastaa Raamatun Jumalan Kirjaksi.
Meillekin Jeesus Vapahtajanamme ja Lunastajanamme on ehdottomasti tärkein uskon kohde ja uskomme alkaja ja täyttäjä, joten siinäkin olemme yhtä mieltä.

Olisikin paljon rakentavampaa joskus nähdä tälläkin foorumilla keskustelua, jossa pyritään oikein löytämään kaikkea mahdollista, mikä meitä eri suuntien kristittyjä yhdistää, kuin aina väitellä eroista ja vieläpä väittää olevan eroja, joita ei ole todellisuudessa. Jälkimmäisen näenkin jo Saatanan vaikuttamana kirjoitteluna - niin valitettavaa, mutta niin todellista kuin se onkin.

Kyllähän teilläkin kirkolla keittiöt on ja yhteisiä ateriahetkiäkin. Ainakin olettaisin kaikissa kirkoissa olevan, vapaissa ja luterilaisissa.
Tällaisissa yhteishetkissä, kun kokoontuisimme yhteen, saan korvennuksia kaikista teelajeista, mutta ihmekyllä en kahvista. En myöskään tunne synniksi kahvia, niin pitäisikö minun kärsiä närästystä teestä, vai olisinko ilman?
Pelkkää vettä sitten ryyppäisin?
Kirkko, tahi yhteisö missä työtä teen, on sidontapaikka, mutta en sitoisi kuitenkaan ihmiskäsittein oppisopimuksiin.
Tässä on jonkinlainen rajanveto uskostani Kristukseen ja hänessä suorittamaani hoivatyöhön.
Pitäisi todella olla perustellut syyt, jos jotain rajoitetaan. Näen vanhuksesta nuoreen ei ainakaan kahvista vahingoittuneeseen ihmiseen. TS. se ei ole myrkky, ellei sitä väärin nautita. Kaikkista tulee ongelma jos liikaa käytetään, ruisleipäkin.
Mutta sanantuntemuksesta en löydä kahvista myrkkyä. Mutta jos se rajaa uskovan ulos, II-uskovaiseksi, niin se kyllä on myrkkyä silloin.
Sepä siittä. mutta..
(poistun aamulla 3 päiväksi koneelta, vietän aikaani siellä syöpäsairaan vierellä).

Seraja-m55 kirjoitti:

Sanot noin vain koska et tunne Raamattua.

Hepr. 8:1,2 kuitenkin osoittaa jopa PÄÄKOHDAKSI sen, että Kristus palvelee nyt taivaallisen pyhäkön kaikkeinpyhimmässä Ylimmäisenä Pappinamme!

Näin kuuluvat nuo jakeet: "Mutta pääkohta siinä, mistä me puhumme, on tämä: meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa,
2 tehdäkseen pappispalvelusta kaikkeinpyhimmässä, siinä oikeassa majassa, jonka on rakentanut Herra eikä ihminen."

Joten lopeta tuo mieletön pilkkaaminen jostakin ihmeen Ellen-opista, jollaista ei meillä adventisteilla todellakaan ole vaan kaikki oppimme perustuvat yksin selvään ja todistettavaan Raamatun Sanaan.
Tästä poikkeavat väitteet ovat pelkkää valhetta!

Eikä kukaan muu ole löytänyt noita oppeja, kuin adventistit vasta 18oo-luvulla. Teidän Pyhäkköoppinne ei sovi Raamatun ilmoitukseen. Eikä muuten muutkaan adventismin oppinne. Raamatussa ei löydy adventistien oppien tapaisia painotuksia asissa. Ne ovat teillä vain takeena leipäkyrsällenne.

Seraja-m55 kirjoitti:

Ensinnäkään minä en puhunut mistään vuodesta.
Sen esiintuominen tässäkin osoittaa vain riidanhalua ja sitämyöten uskosi suurta kyseenalaisuutta.
"Hedelmistä puu tunnetaan".

Toiseksi - adventistit eivät ole korottaneet tuota esiinottamaasi vuosilukua, vaan Jumalan Sana itse johdattaa siihen profetioillaan, kun niitä siten oikein ymmärretään, miten jo keskiajan jälkeisessä uskonpuhdistuksessa se on oikein ymmärretty.

Tämän ajan uskontosekoilu vain pyrkii tekemään Raamatun ilmoituksessa kaikki vähänkin profeetallisen ja ihmeisiin perustuvan periaatteessa tyhjäksi.
Sensijaan sitten touhutaan joistain "profeetoista", joiden sanomat ovat pääosin pelkkää roskaa.

Adventismi on täällä nähty täydeksi humbuugiksi. Se on ollut kristityillä tiedossa adventismin syntyajoista asti. Te saitte kirkoonne alussa valheen kautta väkeä, ja valheen kautta on teidän väkenne kirkossanne nytkin. Olen käynyt teidän luentojanne seuraamassa eikä maa päällään voi kantaa enää hullumpia satuja. Alkuaikojen kuulemani sadut jopa ovat menettäneet ajankohtaisuutensa, koska nuo puheenaolleet nimetyt paavit ovat jo manan majoilla. Että sellaisia satusetiä!

Seraja-m55 kirjoitti:

Se mihin pääsääntöisesti kirjoituksellasi viittaat ja mitä painotat on lähimmäisenrakkaus.
Oletkin siinä aivan oikeassa, että se on jopa koko kristinuskon suuri tavoite ja samalla jopa valmistumista taivaselämää varten.

Lähimmäisenrakkauden osoittaminen on minullekin erittäin tärkeä asia, ja se on myös johtanut ehkä minut paikallisen seurakuntamme avustuspalvelutoiminnasta vastaavaksi kaiken muun ohessa.
Tuon nyt tämänkin esiin vain siksi, ettei sinulle jäisi käsitys, että me adventisteina emme välittäisi vähempiosaisista.
Saimme jälleen tässä joulun alla jakaa 26 paikalliseen kotiin merkittävän lahjakortin kirpputoritoimintamme tuottojen ansiosta.
Kirpputoritoiminnalla itsessään autamme vähävaraisia saamaan itselleen vaatteita, jalkineita, huonekaluja ym. ym. täysin mitättömään kierrätyshintaan.

Olemme keränneet sympatiakeräyksen kautta varoja, joita käytetään ihmisten erimuotoiseen auttamiseen niin Suomessa kuin monissa apua erityisesti tarvitsevissa köyhissä maissa.

Maailmanlaajuisesti kirkollamme on todella merkittävä avustuspalveluelin ADRA, joka toimii lukuisissa maailman maissa, joissa tarvitaan apua kipeästi. Se on myös nopeasti auttamassa tehokkaalla tavalla siellä, missä on tapahtunut suuria katastrofeja.

Maailmanlaajuisella kirkollamme on tänäpäivänä toiminnassaan 166 sairaalaa tai parantolaa, ja 395 muuta lääkintäyksikköä. Vanhain- ja hoitokoteja 131. Orpo- ja lastenkoteja 34. Kouluja yli 5600.

Joten, mikäli pyrit osoittamaan, että adventistit eivät välitä kärsivistä lähimmäisistä tai lähimmäisistä yleensä, niin syytös ei olisi voinut mennä väärempään kohteeseen.

Kirkkoomme ovat kaikki ihmiset tervetulleita. Siellä ei tosin keitellä kahvia eikä muutakaan, vaan rukoushuone on tietenkin pyhitetty jumalanpalvelusta varten, jossa saamme kohottautua Ylintä Auttajaamme, Rakkauden Jumalaa, Herraa Jeesusta Kristusta ylistämään ja kiittämään ja vastaanottamaan häneltä uutta voimaa voidaksemme jälleen entistä paremmin elää lähimmäisillemme ja jopa yhteiskunnalle siunaukseksi.

Kuitenkin, me näemme yleensä myös Raamatun tutkimisen ja tuntemisen aina entistä paremmin erittäin tärkeänä, sillä se johtaa Jumalan tuntemiseen entistä paremmin ja saattaa lukijansa ja rehellisen tutkijansa yhteyteen Jumalan Hengen, Pyhän Hengen kanssa, jolta saamme sitä todellista rakkauden ja jumalallisuuden voimaa, jota ilman kaikki yrityksemme ovat Jeesuksen sanojen mukaan turhaa, ks. Joh. 15:1-5.

Siinäkin olen samaa mieltä kanssasi, että eivät vuosiluvut sinänsä ole tärkeitä, mutta se elävöittää uskoamme, että me saamme havaita Raamatusta, miten sen valtavan pitkätkin ennustukset ovat toteutuneet tarkalleen niissä määrättyinä aikoina. Sellainen juuri paljastaa Raamatun Jumalan Kirjaksi.
Meillekin Jeesus Vapahtajanamme ja Lunastajanamme on ehdottomasti tärkein uskon kohde ja uskomme alkaja ja täyttäjä, joten siinäkin olemme yhtä mieltä.

Olisikin paljon rakentavampaa joskus nähdä tälläkin foorumilla keskustelua, jossa pyritään oikein löytämään kaikkea mahdollista, mikä meitä eri suuntien kristittyjä yhdistää, kuin aina väitellä eroista ja vieläpä väittää olevan eroja, joita ei ole todellisuudessa. Jälkimmäisen näenkin jo Saatanan vaikuttamana kirjoitteluna - niin valitettavaa, mutta niin todellista kuin se onkin.

Mitä rakastamista valehtemisessa on? Turhaa edes ehdottaa!

humbuugia kirjoitti:

Adventismi on täällä nähty täydeksi humbuugiksi. Se on ollut kristityillä tiedossa adventismin syntyajoista asti. Te saitte kirkoonne alussa valheen kautta väkeä, ja valheen kautta on teidän väkenne kirkossanne nytkin. Olen käynyt teidän luentojanne seuraamassa eikä maa päällään voi kantaa enää hullumpia satuja. Alkuaikojen kuulemani sadut jopa ovat menettäneet ajankohtaisuutensa, koska nuo puheenaolleet nimetyt paavit ovat jo manan majoilla. Että sellaisia satusetiä!

Minä en ole löytänyt adventismissa muutakuin pelkkää raamatullisuutta ja puhdasta sellaista.
Tietysti harhaoppien vallassa olevat näkevät laillasi raamatulliset totuudet valheina, valitettavasti.

En tiedä mistä paaveista puhut, mutta kokoussarjoissamme viitataan yleensä paavikunta-instituutioon pääsääntöisesti. Yksittäisten paavien kuten muidenkin merkittävien teologien lausuntoja voidaan tietenkin tuoda esiin omissa asiayhteyksissään.