Minä rukoilen ja uskon Jumalaan, uskon että Jeesus kuoli myös minun syntieni tähden. Yritän elää kristillisten arvojen mukaisesti, eli siis muistan ja tiedän mikä on moraali ja toimin eettisesti oikein. Siis tällainen käytös kuuluu mielestäni kaikille.
Tykkään myös käydä joskus kavereiden kanssa ulkona ja ottaa sillon vähä (okei, joskus vähä enemmänki) alkoholiaki. Meno voi olla villiäkin, mutta kuitenkin hyvän maun rajoissa :)
Mulle eräs kirjailija vastasi tähän asiaan, että jos mä todella oon ottanu Jeesuksen sydämeeni, niin mun ei tarvitse ottaa ensimmäistäkään olutta. Sain käsityksen, että minun uskoni ei ole niin puhdasta ja vilpitöntä ja hyvää, koska mä käytän alkoholia (ihan normaalisti kuitenki).
No enhän mä kyllä käy kirkossakaan turhan usein. Kuuntelemas joitain Simojoen konsertteja kyllä.
Mutta mä kekustelen Jumalan kanssa säännöllisesti ja uskon että Hän minua suojelee.
Tykkään myös käydä joskus kavereiden kanssa ulkona ja ottaa sillon vähä (okei, joskus vähä enemmänki) alkoholiaki. Meno voi olla villiäkin, mutta kuitenkin hyvän maun rajoissa :)
Mulle eräs kirjailija vastasi tähän asiaan, että jos mä todella oon ottanu Jeesuksen sydämeeni, niin mun ei tarvitse ottaa ensimmäistäkään olutta. Sain käsityksen, että minun uskoni ei ole niin puhdasta ja vilpitöntä ja hyvää, koska mä käytän alkoholia (ihan normaalisti kuitenki).
No enhän mä kyllä käy kirkossakaan turhan usein. Kuuntelemas joitain Simojoen konsertteja kyllä.
Mutta mä kekustelen Jumalan kanssa säännöllisesti ja uskon että Hän minua suojelee.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tekis mieli sanoa että "Ole turvallisella mielellä, uskosi on sinut pelastanut"
Moralismin ja kristinuskon välille on liian kauan vedetty yhtäläisyysmerkkiä, vaikka kyseessä on ihan eri aatesuunnat... Kristillisyys on uskoa Jeesukseen Kristukseen, moralismi on tätä "ole raitis, älä katsele tyttöjä/poikia älä sitä älä tätä ja paheksu kaikkea"
Se minkä moraalisen mittapuun täytät ja millaista on uskosi, eivät ole keskenään verannolliset, vaikka pinnalliset moralistit niin väittäisivätkin. Usko on uskoa, tavat on tapoja. - en siis puolusta esim alkoholismia, mutta kyllä se jeesuksenkin nimi on jo kaikkeen ehditty sotkea...
Jeesus itsekin joi viiniä ja teki sitä Kaanaan häissä vielä lisää siinä vaiheessa kun porukka alkoi olla hiprakassa.
En nyt tarkottanutkaan aatesuuntana sitä moraalia, vaan ihan kuinka se toimii normaalissa elämässä. Pitäähän sitä ny jotain "rääpyä" olla ihmisellä kuitenkin.. ;)
Tämä kirjailija taisi muuten olla helluntalainen, joka mulle näin sano...
Kun koitin sille selittää, että voin uskoa ja käydä kaljalla aivan rauhassa, niin se tuomitsi mut oitis...
Mä olen sitä mieltä että Jumala ei voi siitä mulle suuttua.. Koska ei uskon pidä olla mikään rajottava juttu,vaan senhän pitäs tuoda hyvää oloa, ja olla sellanen hieno asia elämäs.
"Jeesus itsekin joi viiniä ja teki sitä Kaanaan häissä vielä lisää siinä vaiheessa kun porukka alkoi olla hiprakassa."
Oli se Jeesus aika veijari :)
Tarkoitinkin sitä että ko. kirjailija oli kristillisyytensä ohella joko moralisti tai sitten hänen ajattelunsa oli nk. pyhityskristillinen, joka uskoo siihen että ihminen lakkaa olemasta ihminen kun hän tulee uskoon ja muuttuu puhtaasti hengelliseksi olennoksi. esim. helluntailaisuuden juuret ovat tämäntapaisessa ajattelussa. He uskovat että kun ihminen uudestisyntyy (saa uskon Jeesukseen) - häneltä katoavat kaikki pimeät puolet. Voit huomata tämän joissain vanhoissa helluntaivirsissä "Vapaa oon synnistä ja maasta.."
Tämä on täysin epärealistinen oppi ja harvoin sitä sanotaan suoraan, mutta monen hellarin ajattelun taustalla on jotain tuontapaista. ts. He kieltävät ihmisen henkisen olemuksen ja tarpeet. Tällainen ajattelu johtaa väistämättä pinnallisuuteen ja kaksoiselämään.
- Vastailen näin mutkikkaasti koska itse pyrin aina ymmärtämään miksi joku ajattelee niinkuin ajattelee. Olen samaa mieltä että sua tuominnut kirjailija oli väärässä, mutta koitan löytää selityksen myös miksi hän oli väärässä =)
Hieman tuota teidän ennenaikaista riemua hilliten
laitan tuohon muutaman jakeen jatkoksi raamatusta , sanojeni vakuudeksi ja muille tiedoksi. Eivät suinkaan syömärit ja juomarit tule otetuiksi, sillä hehän tuhlaavat omaa elämäänsä ja saattavat muutkin siinä ohessa suureen vaaraan.
Luukas 21 (Hän kirjoittaa Kristuksen sanomisia ja todistaa ihmisen Pojasta)
34 Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta
35 niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat.
36 Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä."
olla rajoittava? Pitääkö sen tuoda hyvää oloa? Miten tämmöiseen asiayhteyteen sopii kilvoitus syntiä ja omia heikkouksia vastaan? Milloin kilvoitus Jumalan tahdon tekemiseksi on helppoa?
Asetatko jo kaikkivaltiaalle ja täydelliselle Jumalalle ehtoja: Et saa tuoda elämääni rajoituksia ja Sinun on annettava minulle hyvää oloa?! Jos vaikka sairastut johonkin vakavaan tautiin niin mitä silloin sanot Jumalalle? Muista miten Jobin kävi. Entä Jeesuksen itsensä? Oliko Hänellä "hyvä olo"? Moniko apostoli kuoli normaalin kuoleman? Luulen, että marttyyrikuolema ei ole helppo juttu.
Annoit tosiaan ajattelemisen aihetta :)
Kun en tunne tuota helluntalaista ajatustapaa niin toi sun tekstis vähä valotti asiaa... Siinä saattaa piillä juuri tuollaista, kuulostais ainaki tosi järkeen käyvältä.
Kun ihminen ei oo paheeton. Ja pikku "paheita" saa ollakki ;) Uskoa voi kuitenkin Jumalaan ja saada taivaspaikan ;)
Usko on aika henkilökohtainen asia. Ja täytyyhän sen tuoda lohdutusta ja hyvää oloa, mulle se ainakin tuo.
Perusrajoitukset on tietenkin hyvä olla, perusohje elämään mielestäni löytyy ihan kymmenestä käskystäkin.
"Jos vaikka sairastut johonkin vakavaan tautiin niin mitä silloin sanot Jumalalle?"
Kun sain tietää sairaudestani, kysyin Jumalalta että miksi hän antoi minulle käydä näin. Sitten tulin siihen tulokseen että tämä on minun osani. Enkä syytä Jumalaa sairaudestani. No, tämä nyt vain sitten rajoittaa elämääni jollain tapaa, mutta ei kuitenkaan estä elämästä täysillä :)
Meillä on vain tämä yksi elämä, joten miksei siitä voisi tehdä mahdollisimman ihanan ja miellyttävän.
Jeesus on kärsinyt meidän syntiemme tähden.
Ei kaikki hauskanpito ole syntiä, joskus se on vain puhdasta ilonpitoa :) Eikä siinä satuteta toisia ihmisiä kuitenkaan.
tuon aloittajan pohdiskelun kohteena ollut lähinnä ns. hallittu alkoholin käyttö ja normaali ihmisten keskeinen ilonpito.
On tietysti totta että runsaan alkoholin käytön seurauksena voi tulla tehtyä jotain sellaista mitä joutuu jälkeenpäin katumaan.
Lisäksi alkoholismi ja huumeorjuus taas vievät ihmiseltä vapaan tahdon joten tuo muistutus "vaarin pitämisestä" on kyllä paikallaan.
Tämä meidän tavallisten ihmisten iloittelu alkoholilla tai ilman tuskin "raskauttaa sydämiämme" (seuraavaa aamua ehkä lukuunottamatta), joten siitä ei kannata mitään murhetta ottaa.
Tuo kohta on muuten: "Pitäkää varanne, etteivät juopottelu ja päihtymys tai jokapäiväisen elämän huolet turruta teitä, niin että se päivä yllättää teidät niin kuin ansa. Sitä päivää ei vältä yksikään, joka maan päällä elää. Pysykää siis alati valveilla ja rukoilkaa itsellenne voimaa, jotta selviäisitte kaikesta siitä, mikä on tapahtuva, ja kestäisitte Ihmisen Pojan edessä."
Eli kaiketi tuossa juopottelu, päihtymys ja elämän murheet jotka vievät ihmisen helposti mennessään on pistetty samaan nippuun. Eli varoitus koskee siis sitä, ettei näitä asioita saisi päästää hallitsemaan. Ainakin noita elämän huolia on vaikea mennä kieltämäänkään.
Syömingit ja juomingit ovat kuitenkin selvyyden vuoksi nostettava tapetille aina. Sillä kun länsimainen ihminen täällä tuhlaa luonnonvaroja viihdyttääkseen itseään oikein mallikkaasti, niin ei se köyhää aasialaista tai etelä-amerikkalaista lasta lohduta, tai paranna heidän asemaansa ja elinolojaan siinä yhteisössä jossa ovat ja elävät.
Eikä huonon esimerkin antaminen ole suotavaa minkään tekosyyn nojalla. Itse kun pidän hauskaa, en sitä kuuluta maailmalle etukäteen, eikä siitä kukaan tule kuulemaan jälkikäteenkään. Siis, vähän myötätuntoisempaa otetta itse elämää kohtaan ja pulinat vähemmälle. Niin kyllä se siitä. :)
Kiteytit asiani kätevästi ensimmäiseen lauseeseesi :)
Sitähän tässä tosiaan hain :)
Ja minun tapauksessani ei tosiaankaan ole kyse alkoholismista eikä huumeista..
Olen nähnyt hyvin läheltä kuinka huumeet vievät koko ihmisen. Mutta sain myös nähdä kuinka sieltä noustaan. En ole rukouksia säästellyt...
Ja tiedän että hänkin ristii kätensä ja kiittää että on elossa. No tää meni nyt vvähä asian vierestä jo, mutta sallittakoon tämä ;)
Niin joo, tuosta samaisesta "pyhityskristillisestä" ajattelusta sen verran, että kun nämä ihmiset huomaavat että käytännössä vikoja ja paheita on myös uskovilla, he selittävät ne joko a) hlö ei ole oikeasti uskossa b) demonisoivat ko. asiat, paheet tai tunteet - molemmat tavat hyvin yleisiä.
Ainahan kaikissa syömingeissä ja juomingeissa on kyse alkoholista! :) Siis jos totta puhutaan! :)
ps. Esimerkin antaminen toisille, kielii lähes aina antajansa sisäisestä mielentilasta ja totutuista tavoista.
Jeesushan kertoi, että ei ihmistä saastuta mikään mikä tulee ulkoapäin, ei se mitä syötte tai juotte. Se ihmisen saastuttaa mikä lähtee sydämestä ja mitä suu puhuu.