Luin joululukemistoksi Kari Cantellin kirjan tiedemiehen mietteitä uskosta. Suosittelen kaikille uskonasioista kiinnostuneille.Tietenkin ahdaskatseista uskovaista ajatukset ahdistaa,mutta asioita pitää uskaltaa kyseenalaistamaan.Vaatii rohkeutta jos on kasvanut hyvin ahtaassa ja ainoan totuuden tietävässä ryhmässä kuten adventistit.Tietenkin tekee kipeää jos tajuaa kaiken olleen kuplaa ja joutuu uudelleen arvioimaan elämänsä suuntaa.
Kyseenalaistakaa
Entinen toivonlinnalainen
3138
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulle oli järkytys kun kyseenalaistin ensimmäisen kerran. En halunnu edes uskoa siihen mikä näytti täysin kirkkaalta, vaan halusin pitää tiukasti kiinni jeesususkosta, pelastuslupauksesta jne. Siitä kuitenkin lähti sellanen prosessi käyntiin joka on kestäny nyt jo yli kymmenen vuotta, ja yksi asia jonka olen sinä aikana oppinut on se etten tule koskaan tietämään totuutta.
Kyseenalaistaminen ei tarkoita hylkäämistä vaan totuuden etsintää. Jokaisen tulisi olla valmis kyseenalaistamaan kaikki omat ja ympäröivät oppirakennelmat, motiivit, poliittiset suuntaukset, kaikki. Monesti ne taustaoletukset, joita ei _osaa_ kyseenalaistaa, ovat jo lähtökohtaisesti vääriä.
Tällaisia suhteellisen pysyviä oletuksia ovat esimerkiksi "lapset eivät opi ellei heitä pakoteta siihen", "talouskasvu on tavoiteltava asia" tai "jumala on olemassa". Nämäkin kaikki saa kyseenalaistaa, ja pitääkin. Monta kertaa. Saa analysoida puhki. Saa hylätä kaiken sen, minkä huomaa virheelliseksi. SE on ainoa keino totuuden etsimiseen, ei jonkin raamatuntulkinnan nieleminen purematta.
Kehotus kyseenalaistamaan kaikki, tuntuu vähintäinkin apsurdilta/järjenvastaiselta. Jos näin tehtäisiin, olisimme aivan tuuliajolla elämässä, sillä on eräitä perusasioita, joita ihminen ei voi halutessaankaan muuttaa.
Esimerkiksi ihminen, jonka Jumala on luonut omaksi kuvaksensa ja maailman kruunuksi asettanut maailmaa hallitsemaan,on jo sinällään suuri ihme. Jo tämän toteamiseksi on kysyttävä; onko synteettistä ihmistä vieläkään tehty, joka toimisi kuten ihminen.? Jumalan luoman ihmisen jo pelkän biologian lainalaisuudet ovat ihmisen käsityksen ulkopuolella, jotta hän saisi synteettisen ihmisen toimimaan, kuten tämä Jumalan luoma.Toki sitäkin ihminen on jo yrittänyt, heikoin tuloksin.
Kun katselemme ulos ikkunasta, näemme suuren luonnon, joka toimii omien lainalaisuuksiensa mukaisesti, eikä ihminen voi muuttaa sitä muuten kuin sotkea ja pilata. Siitää on jo nyt järkyttäviä esimerkkjä nähtävissä.
Samoin Jumala toimii omassa luomakunnassaan omien neuvojensa mukaisesti ja pyrkii ohjaamaan ihmisen toimintaa toistensa ymmärtämiseen ja rakastamiseen.
Se sanoma, jota ev. lut. kirkko maassamme julistaa,kehottaa juuri vihan ja katkeruuden sijasta rakastamaan toinen toisiamme.
Jos ihminen tämän haluaa kieltää ja kyseenalaistaa, seurauksena on se väkivalta ja rikollisuus vallitsevana ympärillämme. Tästä on jo tänä päivänä järkyttäviä esimerkkejä.
Jos ihminen yleisestikin tahtoisi elää kuten kirkko opettaa, kysyisin; mitä pahaa siitä olisi seurauksena ?
Päinvastoin kun seuraa tämän päivän tapahtumia maailmassa,väkivaltaa ja ihmisen itsekkyyttä taloudellisen hyvinvoinnin epätasaisesta jakautumisesta herrojen optioineen,
on juuri seurausta Jumalasta ja kirkon sanomasta
luopumisen merkki.On unohdettu toinen ihminen, jota tulisi vihan sijasta rakastaa.Ja siinä ei mielestäni ole mitään pahaa.
" Kehotus kyseenalaistamaan kaikki, tuntuu vähintäinkin apsurdilta/järjenvastaiselta. Jos näin tehtäisiin, olisimme aivan tuuliajolla elämässä, sillä on eräitä perusasioita, joita ihminen ei voi halutessaankaan muuttaa."
Kai ymmärrät, ettei kyseenalaistaminen tarkoita hylkäämistä? Se tarkoittaa kriittistä tarkastelua ja järjen käyttöä. Jos uskonto on selkeässä ristiriidassa järjen kanssa, uskonto on väärä.
Minä olen kyseenalaistanut niin paljon kun olen tajunnut, ja pyrin pitämään mieleni avoimena. Olen saanut monesti tunnustaa olevani väärässä, ja tulen tekemään sen varmasti vielä monta kertaa. En kuitenkaan ole joutunut hylkäämään kaikkea, vaan toisinaan asioiden perinpohjainen analysointi ja jokaisen kohdan kyseenalaistaminen erikseen on tuottanut sen lopputuloksen, että olin sittenkin oikeassa. En kuitenkaan tuon prosessin jälkeen enää usko kyselemättä johonkin mitä en ymmärrä.