Kuka on Herran enkeli?
Koska asia kiinnostaa ja jotta ei jäisi kenellekään epäselväksi, kuka on hän, joka antaa syntimme anteeksi ja pukee meidät omaan vanhurskauteensa, niin paneudutaan Sakarjan näkyyn lähemmin.
Sak.3.1-5. 1. Ja hän näytti minulle ylimmäisen papin Joosuan seisomassa Herran
enkelin edessä ja saatanan seisomassa hänen oikealla puolellaan, häntä syyttämässä.
2. Ja Herra sanoi saatanalle: "Herra nuhdelkoon sinua, saatana. Nuhdelkoon sinua Herra, joka on valinnut Jerusalemin. Eikö tämä ole kekäle, joka on tulesta temmattu?"
3. Ja Joosua oli puettu saastaisiin vaatteisiin, ja hän seisoi enkelin edessä.
4. Niin tämä lausui ja sanoi näin niille, jotka seisoivat hänen edessänsä: "Riisukaa pois saastaiset vaatteet hänen yltänsä". Ja hän sanoi hänelle: "Katso, minä olen ottanut sinulta pois pahat tekosi, ja minä puetan sinut juhlavaatteisiin".
5. Minä sanoin: "Pantakoon puhdas käärelakki hänen päähänsä". Niin he panivat puhtaan käärelakin hänen päähänsä ja pukivat hänet vaatteisiin. Ja Herran enkeli seisoi siinä.
Joosualla oli ”ulosteen tahrimat” vaatteet yllään. (Hes.4:12). Aika suorasukainen kuvaus ylipapin asusta. Tahraiset vaatteet ylipapin yllä kuvaavat kansan syntejä. Jumalan seurakunnan hengellinen tila kuvataan siis varsin surkeaksi. Sakarjan näyllä on monia yhtymäkohtia Jobin kirjan kahden ensimmäisen luvun kuvaukseen, jossa saatana tulee Herran eteen taivaallisille käräjille syyttämään Herran palvelijaa. Sana ”syytti” (Sak.3:1) tulee itse asiassa samasta heprealaisesta kantasanasta kuin nimi Saatana (stn), joka merkitsee ”vastustaa, syyttää”.
Vaikka saatana hyökkää Joosuaa vastaan ja syyttää tätä, ketä nuhdellaan? Joosuaa, joka seisoo häpeällisissä ulosteen tahrimissa vaatteissaan (jotka kuvaavat syntistä kansaa), vai saatanaa? On selvää että Kristus on puolustamassa kansaansa, ei syyttämässä heitä, todella mahtava Vanhan testamentin kuvaus evankeliumista!
Sitten Herra sanoo, että Joosua on tulesta temmattu kekäle. Onko yksikään kekäle koskaan temmannut itseään pois tulesta? Samalla tavoin Jumala yksin voi pelastaa meidät. Tässä toinen esimerkki evankeliumin periaatteesta: Jumala tekee puolestamme sen, mihin emme itse pysty.
Tärkein kohta on kuitenkin se, kun Joosualta käsketään riisumaan likaiset vaatteet ja pukemaan hänet uusiin vaatteisiin. Jeesus ei käske Joosuaa itse riisumaan vaatteitaan. herra hoitaa sen asian itse. Jumala itse hankkiutuu eroon vanhoista vaatteista ja pukee tilalle uudet vaatteet: Jumala saa aikaan sen, että Joosuan synnit otetaan pois, ja hän itse vaatettaa tämän vanhurskaudella. Löytyykö pelastussuunnitelmasta parempaa kuvausta?
Kun Joosuan vaatteet on vaihdettu, herra sanoi hänelle: Sak.3:7. "Näin sanoo Herra Sebaot: Jos sinä vaellat minun teilläni ja hoidat minun säätämäni tehtävät, saat sinä myös tuomita minun huonettani ja vartioida minun esikartanoitani, ja minä annan sinulle pääsyn näiden joukkoon, jotka tässä seisovat.” Toisin sanoen sen jälkeen kun hän on nuhdellut saatanaa, sen jälkeen kun hän on ottanut pois likaiset vaatteet, sen jälkeen kun hän on peittänyt Joosuan puhtailla vaatteilla, Jumala antaa Joosualle selvän käskyn kulkea hänen teitään ja noudattaa hänen säädöksiään. Joosuan kuuliaisuus ei ollut vaatteiden vaihtamisen syy, vaan seuraus siitä, että ne oli jo vaihdettu. Jos tämä ei ole kuvaus siitä, miten me pelastumme, niin mikä sitten on?
Ellen Whiten mukaan synnin saastuttamien vaatteiden riisuminen merkitsee syntien anteeksiantoa. he ovat saaneet anteeksi Kristuksen veren perusteella.
”Sakarjan näky Joosuasta ja enkelistä” Ellen White kirjoittaa, ”sopii erityisen hyvin Jumalan kansan kokemuksiin suuren sovituspäivän päättyessä” Toisin sanoen saatana syyttää Jumalan kansaa – niitä, joilla on ”puutteellinen luonne”, joissa on ”heikkouksia ja mielettömyyttä”, jotka ovat olleet ”hyvin erehtyviä” ja jotka ovat tietoisia ”elämänsä syntisyydestä – samalla kun Jeesus puolustaa heitä ja vetoaa ristin todisteisiin, koska mikään muu ei pysty auttamaan heitä tuomiolla. He tarvitsevat vaatteiden vaihtoa, juhlavaatteita, ”Kristuksen vanhurskautta, joka on luettu heidän hyväkseen”, Ellen White sanoo.
Kuka keskittyy heidän synteihinsä, heidän saastaisiin vaatteisiinsa, heidän heikkouksiinsa ja siihen etteivät he ole Jeesuksen kaltaisia? Herra vai saatana? Saatana niin tekee, ei Herra, sillä Kristus tietää jo heidän virheensä, heidän vikansa, heidän syntinsä. Siitä huolimatta Kristus vetoaa Jumalaan heidän puolestaan, koska on suuri sovituspäivä, ja sovituksessa on kyse syyttömäksi julistamisesta, ei kadotustuomion langettamisesta.
Armosta, verestä, anteeksiannosta, vanhurskautuksesta ja Jeesuksen sijaisuudesta voi puhua miten paljon hyvänsä, mutta jos niiden varjolla haluaa tehdä syntiä, silloin on todella syytä pelätä tuomiota (Matt.7:22,23). Tuomio ei ole aika, jolloin Jumala päättää joko hyväksyä tai hylätä meidät, vaan aika, jolloin hän julistaa meidän valintamme lopulliseksi ja toteaa, olemmeko me hyväksyneet hänet vai emmekö ole. Oma valintamme on sitä ennen väistämättä tullut ilmi teoissamme.
Tuomio on siis evankeliumin huipentuma elämässämme. Siinä 3. Mooseksen kirjan 16.luvun suuri sovituspäivä toteutuu kohdallamme. Tuomio ilman evankeliumia on kuin 3. Moos.16 ilman verta: siitä seuraa vain kuolema.
Koska asia kiinnostaa ja jotta ei jäisi kenellekään epäselväksi, kuka on hän, joka antaa syntimme anteeksi ja pukee meidät omaan vanhurskauteensa, niin paneudutaan Sakarjan näkyyn lähemmin.
Sak.3.1-5. 1. Ja hän näytti minulle ylimmäisen papin Joosuan seisomassa Herran
enkelin edessä ja saatanan seisomassa hänen oikealla puolellaan, häntä syyttämässä.
2. Ja Herra sanoi saatanalle: "Herra nuhdelkoon sinua, saatana. Nuhdelkoon sinua Herra, joka on valinnut Jerusalemin. Eikö tämä ole kekäle, joka on tulesta temmattu?"
3. Ja Joosua oli puettu saastaisiin vaatteisiin, ja hän seisoi enkelin edessä.
4. Niin tämä lausui ja sanoi näin niille, jotka seisoivat hänen edessänsä: "Riisukaa pois saastaiset vaatteet hänen yltänsä". Ja hän sanoi hänelle: "Katso, minä olen ottanut sinulta pois pahat tekosi, ja minä puetan sinut juhlavaatteisiin".
5. Minä sanoin: "Pantakoon puhdas käärelakki hänen päähänsä". Niin he panivat puhtaan käärelakin hänen päähänsä ja pukivat hänet vaatteisiin. Ja Herran enkeli seisoi siinä.
Joosualla oli ”ulosteen tahrimat” vaatteet yllään. (Hes.4:12). Aika suorasukainen kuvaus ylipapin asusta. Tahraiset vaatteet ylipapin yllä kuvaavat kansan syntejä. Jumalan seurakunnan hengellinen tila kuvataan siis varsin surkeaksi. Sakarjan näyllä on monia yhtymäkohtia Jobin kirjan kahden ensimmäisen luvun kuvaukseen, jossa saatana tulee Herran eteen taivaallisille käräjille syyttämään Herran palvelijaa. Sana ”syytti” (Sak.3:1) tulee itse asiassa samasta heprealaisesta kantasanasta kuin nimi Saatana (stn), joka merkitsee ”vastustaa, syyttää”.
Vaikka saatana hyökkää Joosuaa vastaan ja syyttää tätä, ketä nuhdellaan? Joosuaa, joka seisoo häpeällisissä ulosteen tahrimissa vaatteissaan (jotka kuvaavat syntistä kansaa), vai saatanaa? On selvää että Kristus on puolustamassa kansaansa, ei syyttämässä heitä, todella mahtava Vanhan testamentin kuvaus evankeliumista!
Sitten Herra sanoo, että Joosua on tulesta temmattu kekäle. Onko yksikään kekäle koskaan temmannut itseään pois tulesta? Samalla tavoin Jumala yksin voi pelastaa meidät. Tässä toinen esimerkki evankeliumin periaatteesta: Jumala tekee puolestamme sen, mihin emme itse pysty.
Tärkein kohta on kuitenkin se, kun Joosualta käsketään riisumaan likaiset vaatteet ja pukemaan hänet uusiin vaatteisiin. Jeesus ei käske Joosuaa itse riisumaan vaatteitaan. herra hoitaa sen asian itse. Jumala itse hankkiutuu eroon vanhoista vaatteista ja pukee tilalle uudet vaatteet: Jumala saa aikaan sen, että Joosuan synnit otetaan pois, ja hän itse vaatettaa tämän vanhurskaudella. Löytyykö pelastussuunnitelmasta parempaa kuvausta?
Kun Joosuan vaatteet on vaihdettu, herra sanoi hänelle: Sak.3:7. "Näin sanoo Herra Sebaot: Jos sinä vaellat minun teilläni ja hoidat minun säätämäni tehtävät, saat sinä myös tuomita minun huonettani ja vartioida minun esikartanoitani, ja minä annan sinulle pääsyn näiden joukkoon, jotka tässä seisovat.” Toisin sanoen sen jälkeen kun hän on nuhdellut saatanaa, sen jälkeen kun hän on ottanut pois likaiset vaatteet, sen jälkeen kun hän on peittänyt Joosuan puhtailla vaatteilla, Jumala antaa Joosualle selvän käskyn kulkea hänen teitään ja noudattaa hänen säädöksiään. Joosuan kuuliaisuus ei ollut vaatteiden vaihtamisen syy, vaan seuraus siitä, että ne oli jo vaihdettu. Jos tämä ei ole kuvaus siitä, miten me pelastumme, niin mikä sitten on?
Ellen Whiten mukaan synnin saastuttamien vaatteiden riisuminen merkitsee syntien anteeksiantoa. he ovat saaneet anteeksi Kristuksen veren perusteella.
”Sakarjan näky Joosuasta ja enkelistä” Ellen White kirjoittaa, ”sopii erityisen hyvin Jumalan kansan kokemuksiin suuren sovituspäivän päättyessä” Toisin sanoen saatana syyttää Jumalan kansaa – niitä, joilla on ”puutteellinen luonne”, joissa on ”heikkouksia ja mielettömyyttä”, jotka ovat olleet ”hyvin erehtyviä” ja jotka ovat tietoisia ”elämänsä syntisyydestä – samalla kun Jeesus puolustaa heitä ja vetoaa ristin todisteisiin, koska mikään muu ei pysty auttamaan heitä tuomiolla. He tarvitsevat vaatteiden vaihtoa, juhlavaatteita, ”Kristuksen vanhurskautta, joka on luettu heidän hyväkseen”, Ellen White sanoo.
Kuka keskittyy heidän synteihinsä, heidän saastaisiin vaatteisiinsa, heidän heikkouksiinsa ja siihen etteivät he ole Jeesuksen kaltaisia? Herra vai saatana? Saatana niin tekee, ei Herra, sillä Kristus tietää jo heidän virheensä, heidän vikansa, heidän syntinsä. Siitä huolimatta Kristus vetoaa Jumalaan heidän puolestaan, koska on suuri sovituspäivä, ja sovituksessa on kyse syyttömäksi julistamisesta, ei kadotustuomion langettamisesta.
Armosta, verestä, anteeksiannosta, vanhurskautuksesta ja Jeesuksen sijaisuudesta voi puhua miten paljon hyvänsä, mutta jos niiden varjolla haluaa tehdä syntiä, silloin on todella syytä pelätä tuomiota (Matt.7:22,23). Tuomio ei ole aika, jolloin Jumala päättää joko hyväksyä tai hylätä meidät, vaan aika, jolloin hän julistaa meidän valintamme lopulliseksi ja toteaa, olemmeko me hyväksyneet hänet vai emmekö ole. Oma valintamme on sitä ennen väistämättä tullut ilmi teoissamme.
Tuomio on siis evankeliumin huipentuma elämässämme. Siinä 3. Mooseksen kirjan 16.luvun suuri sovituspäivä toteutuu kohdallamme. Tuomio ilman evankeliumia on kuin 3. Moos.16 ilman verta: siitä seuraa vain kuolema.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pankaas ny lukeen tuo Heprealaiskirjeen 1. luku ja hylätkää ne ellinne harhat Jeesusenkelistä tykkänään:
"Kirje heprealaisille 1
1. Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta,
2. on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut
3. ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa,
4. tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän.
5. Sillä kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: "Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin"; ja taas: "Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani"?
6. Ja siitä, kun hän jälleen tuo esikoisensa maailmaan, hän sanoo: "Ja kumartakoot häntä kaikki Jumalan enkelit".
7. Ja enkeleistä hän sanoo: "Hän tekee enkelinsä tuuliksi ja palvelijansa tulen liekiksi";
8. mutta Pojasta: "Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti, ja sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka.
9. Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä, enemmän kuin sinun osaveljiäsi."
10. Ja: "Sinä, Herra, olet alussa maan perustanut, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoja;
11. ne katoavat, mutta sinä pysyt, ja ne vanhenevat kaikki niinkuin vaate,
12. ja niinkuin vaipan sinä ne käärit, niinkuin vaatteen, ja ne muuttuvat; mutta sinä olet sama, eivätkä sinun vuotesi lopu".
13. Kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: "Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi"?
14. Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä?"